Sisällys:
Väärin tulkintaa ja auringonpalvontaa
Historian tulkintaa
Kolme päivää ja yötä - Pääsiäisen suuri sapatti
Kolmantena päivänä - kolme päivää olivat jo kuluneet
Ylösnousemus sapattina johdattaa todelliseen sapatinlepoon




 

Väärin tulkintaa ja auringonpalvontaa

Monet kristityt ja kristityn nimeä kantavat ihmiset ovat kautta historian erehtyneet uskomaan, että Jeesuksen kuolinpäivä olisi perjantai ja kuolleista nousemisen päivä olisi sunnuntai. Myöhemmin tässä kirjoituksessani tulen käsittelemään sitä miksi monet ovat erehtyneet luulemaan, että Herra Jeesus kuoli perjantaina. Tuon nyt tässä vain lyhyesti esille sen, että kun Raamattu sanoo Jeesuksen kuolleen valmistuspäivänä, joka edeltää sapattia, niin moni varmasti ihan vilpittömästi uskoo ja ajattelee, että Herra Jeesus kuoli perjantaina päivää ennen viikkosapatin, eli lauantain alkamista. Raamatun mainitsema sapatti Herran Jeesuksen kuoleman yhteydessä ei ollut kuitenkaan viikkosapatti, vaan juhlasapatti (suuri sapatti), josta kirjoitan myöhemmin tarkemmin lisää.

Apt 20:
29 Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,
30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

Monet kirkkoisätkin erehtyivät Herran Jeesuksen kuolinpäivän suhteen, koska aika alusta asti heti apostoli Paavalin kuoleman jälkeen seurakunnan keskuudesta nousi miehiä, jotka alkoivat puhumaan ja opettamaan vääriä oppeja. Apostoli Paavali ei tietenkään erehtynyt, koska sen minkä Paavali puhui tässä Apt 20:29,30 kohdassa, niin se merkittiin ylös Jumalan sanan ilmoitukseen.

Heti alussa tapahtunut totuudesta luopuminen ei tarkoittanut sitä, että totuudesta luovuttiin kokonaan ja kaikki uskovat olisivat luopuneet totuudesta, mutta sitä se tarkoitti, että jotkut alkoivat ottamaan pesäeroa juutalaisesta vaikutuksesta, jossa kristinuskosta pyrittiin erottamaan pois juutalaista vaikutusta. Uuden Liiton uskon perustus on Herra Jeesus ja Hänen verensä ja sovitustyönsä, mutta Uutta Liittoa ei voi olla ilman vanhan liiton ilmoitusta ja ajanjaksoa. Herra Jeesus kumosi verensä kautta VL:n uhrijärjestelmän ja vanha liitto kumoutui Jeesuksen veressä, mutta Uusi Liitto on vanhan liiton suora jatkumo, joka perustuu niihin lupauksiin, mitkä Jumala on antanut juutalaisille sekä sitä kautta myös pakanoille tulevasta pelastuksesta Messias Jeesuksen kautta.

Seurakunnan alkuluopumuksen takia alettiin ottamaan pesäeroa juutalaisesta vaikutuksesta, jonka takia hukattiin elintärkeää VL:n opetusta, joka auttaa meitä ymmärtämään syvällisemmin UL:n opetuksia. Näin on myös käynyt sen suhteen minä päivänä Herra Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista. Emme ole enää vanhan liiton alaisuudessa, vaan Uuden Liiton alaisuudessa ja siksi meidän on turha pelätä väärällä tavalla juutalaisuutta. Tämän väärän juutalaispelon ja Raamatun väärän tulkinnan kautta monet vilpittömät uskovat ovat erehtyneet luulemaan, että Jeesus kuoli perjantaina ja nousi kuolleista sunnuntaina.

Rooman katolinen kirkko ei edusta Raamatun kristinuskoa, koska se julistaa moninkertaista väärää evankeliumia sanomalla muun muassa Marian sovittavan syntisiä Jumalalle, kuoleman jälkeen kiirastulessa puhdistuu synneistä ja messu-uhrissa uudelleen uhrattava Jeesus on katolisen kirkon voimakkain sovitusuhri.

Rooman keisari Konstantinus "kääntyi" kristinuskoon vuonna 312 jKr. Konstantinuksen harjoittama kristinusko ei ollut Raamatun kristinuskoa. Rooma oli tunnettu siitä, että se hyväksyi eri uskomuksia ja yhdisti eri uskoja toisiinsa. Keisari Konstantinuksen aikanakin Roomassa palvottiin aurinkoa ja viikon ensimmäisen päivän (sunnuntai) nimi oli dies Solis (auringon päivä). Noin 9 vuotta kristinuskoon "kääntymisensä" jälkeen vuonna 321 jKr. keisari Konstantinus asetti sunnuntailain:

Lex Constantini a.d 321: "Auringon juhlallisena päivänä saakoot viranomaiset ja kaupungeissa asuva kansa levätä ja olkoon kaupat kiinni. Maaseudulla saakoon maanviljelijät sen sijaan vapaasti ja laillisesti tehdä työtään, koska käy usein niin, että jokin muu päivä ei ole sovelias jyvien kylvämiselle tai viiniköynnösten istuttamiselle ja jottei väärän päivän tähden taivaan suoma menestys menisi hukkaan".

Keisari Konstantinus vuonna 321 jKr. ei sanonut mitään Raamatun Jeesuksesta tai Jumalasta, kun hän asetti roomalaisen viikon ensimmäisen päivän, auringon päivän roomalaisten pyhäpäiväksi. Konstantinuksen vuoden 321 jKr. asettama sunnuntailaki on todella selkeä todiste siitä kuinka auringonpalvonta tuli osaksi Rooman katolista kirkkoa. Tuon tästä lisää todisteita seuraavaksi.

Kristinuskoon "kääntymisensä" jälkeen keisari Konstantinus painatti kolikon 317 jKr, (eri arvioiden mukaan 316-317 jKr.), jossa luki Soli Invicto Comiti - auringolle voittamattomalle kumppanille. Konstantinuksen kolikossa sanotaan auringon seisovan ja tekevän tervehdyksen oikealla kädellään pitäen maapalloa vasemmassa kädessään. Tämä kolikon aurinkosymboli on muinaisen auringonpalvonnan symboli.

Keisari Konstantinuksen kolikko Soli Invicto Comiti.

Rooman katolisen kirkon alkuhistoriasta asti Rooman katolinen kirkko on ollut auringonpalvontakultti. Rooman katolinen kirkko teki samalla tavalla kuin pakanallinen Rooma on tehnyt, eli se hyväksyi muita uskoja ja sekoitti niitä keskenään.

Muinaisessa Babyloniassa oli uskonnollisia mysteerejä, jotka kulkeutuivat myös muihin uskontoihin ja uskomuksiin muinaisessa maailmassa, jossa mysteiksi vihityt yhdistyivät mysteerissä (sakramentti) toisiinsa ja "jumaluuteen", jossa mysteerin vaikuttama kuolema ja ylösnousemus kuljetti vihityn pimeydestä valoon. Tällaisen mysteerin kautta tultiin sisälle moniin muinaisen maailman uskontoihin, jonka ytimenä oli eri nimisenä muinaisen Babylonian uskonnon taivaan kuningatar - äiti-lapsi kultti sekä auringonpalvonta.

Kun persialaiset olivat valloittaneet Mesopotamian, babylonialainen papisto pakeni Pergamon Vähään-Aasiaan. Siellä he pystyttivät Pergamon Akropolis-temppelit kreikkalaisen Pantheonin kunniaksi, mutta jatkoivat babylonialaisen mysteerijumalan palvontaa Saturnuksen nimellä.

Monet babylonialaisista mysteereistä säilyivät Pergamon Zeuksen temppelissä, ja ne siirrettiin Roomaan vuonna 133 eKr., kun Attalos III kuoli ilman perillistä ja testamenttasi valtakuntansa Roomalle. Babylonian uskonnon vaikutteista tuli niin yleisiä Roomassa, että Roomaa alettiin kutsumaan nimellä "uusi Babylon".

Rooma kutsuttiin nimellä uusi Babylon, koska vuonna 133 eKr. ja sen jälkeen Babylonian opit vaikuttivat todella merkittävästi Roomassa.

Kuvassa on Vatikaanin pyhän Pietarin aukio, Babylonian aurinkojumala Shamash ja auringonkiekko, katolisen kirkon monstranssi (aurinkomonstranssi), jota käytetään eukaristian ehtoollisleivän kantamisessa.

Babyloniassa palvottiin aurinkoa, aurinkojumala Shamasia, jossa auringonpalvonnan symbolina oli pyöreä auringonkiekko, josta lähti eri pituisia auringonsäteitä muun muassa kahdeksan auringonsädettä. Kun vertaat Vatikaanin pyhän Pietarin pyöreää aukiota Babylonian auringonjumala Shamashin auringonkiekkoon, niin molemmat ovat samanlaisia. Molemmista lähtee kahdeksan auringonsädettä, jonka keskellä on pyöreä ympyrä. Katolisen kirkon eukaristiassa on monstranssi, jota käytetään eukaristian ehtoollisleivän kantamisessa ja se on lähes aina auringon muotoinen, jonka keskellä on pyöreä ympyrä, johon asetetaan ehtoollisleipä.

Pakanallisessa auringonjumalakultissa palvotaan auringonjumalaa, joka on palvonnan keskipiste. Rooman katolisen kirkon käyttämät auringonsymbolit todistavat sen, että kun keisari Konstantinus "kääntyi" kristinuskoon, niin hän jatkoi auringonpalvontakulttia ja siitä asti auringonpalvonta symbolit ovat olleet osa Rooman katolisen kirkon uskoa ja symboleja. Tämän syyn takia myös Vatikaanin pyhän Pietarin aukio on valtavan iso auringon symboli, joka on identtinen Babylonian Shamasin auringonpalvonnan symbolin kanssa, koska todellisuudessa Rooman katolinen kirkko on ollut alusta asti Babylonian auringonpalvonnan kultin suora jatkumo.

Tämän syyn takia erityisesti katolinen kirkko uskoo ja opettaa, että Jeesus Kristus on kuollut perjantaina ja noussut ylös sunnuntaina, koska jo hyvin varhain Roomassa palvottiin aurinkoa ja viikon ensimmäinen päivä sunnuntai oli nimetty auringon päiväksi. Katolisen kirkon juuret ovat auringonpalvonnassa, niin siksi se opettaa Jeesuksen nousseen kuolleista sunnuntaina.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin moni vilpitönkin uskova kautta historian on erehtynyt luulemaan ja uskomaan, että Jeesus olisi kuollut perjantaina ja noussut kuolleista sunnuntaina. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jos joku Herran Jeesuksen vilpitön opetuslapsi uskoo Jeesuksen nousseen kuolleista sunnuntaina, niin hän olisi auringonpalvoja, sillä ei hän tietenkään ole auringonpalvoja, vaan vilpittömästi erehtynyt. Katsomme ja tutkimme myöhemmin Raamatusta, että Herran Jeesuksen kuolinpäivä ei ollut perjantai, eikä kuolleista nousemisen päivä ollut sunnuntai.

Historian tulkintaa

Sokrates Scholasticus, 400-luvulla elänyt kirkkohistorioitsija sanoo: "Lähes kaikki kirkot maailmassa viettävät pyhää mysteeriä sapattina joka viikko, mutta kuitenkin Aleksandrian ja Rooman kristityt ovat lakanneet tekemästä niin jonkun vanhan perinteen vuoksi." - Sokrates Scholasticus, kirkkohistoria : joka käsittää kirkon historian seitsemässä kirjassa Konstantinuksen astumisesta virkaan vuonna 305 jKr. aina Theodosius II:n 38. vuoteen, sisältäen 140 vuoden ajanjakson - lainaus tekstinpätkästä löytyy kohdasta Customs 289

Sokrates Scholasticus niminen kirkkohistorioitsija on kirjoittanut kuinka lähes kaikki seurakunnat maailmassa  viettivät pyhää mysteeriä (Herran ateria - ehtoollinen) lauantaina, eli viikon viimeisenä päivänä. He viettivät Herran ateriaa Messias Jeesuksen kuolleista ylösnousemuksen päivänä (tapahtui lauantaina) Jeesuksen kuoleman muistoksi. Historiasta löytyy selkeä maininta siitä, että monet Herran Jeesuksen opetuslapset uskoivat sapatin (lauantain) olevan Herran Jeesuksen ylösnousemuksen päivä.

Toki niinkin on, että alkuseurakunnan jälkeen historiasta löytyy monia, jotka ovat uskoneet Jeesuksen kuolinpäivän olleen perjantai ja kuolleista nousemisen päivän olleen sunnuntai.

Rooman kristittyjen vanha perinne, joka hylkäsi Herran aterian viettämisen sapattina liittyy todellisuudessa Rooman auringonpäivään (sunnuntaihin) ja sen suureen suosioon roomalaisten keskuudessa.

Sokrates Scholasticus sanoi, että varhaiskristillisessä kirkossa noudatettiin vanhaa juutalaista sapattia lauantaisin viikkojuhlana itäisissä kirkoissa ja paastopäivänä suurimmassa osassa läntistä kirkkoa.

Sokrates Scholasticuksen mukaan varhaisessa kirkossa oli suuria kiistoja siitä milloin pääsiäisjuhlaa olisi vietettävä: jotkut paikalliset kirkot viettivät sitä tiettynä päivänä joka vuosi; toiset taas viettivät sitä juutalaisten tavoin 14. päivänä uuden kuun aikaan, minä päivänä tahansa ja mille viikonpäivälle se sattui osumaan. Nämä kiistat olivat erityisen yleisiä toisella vuosisadalla, jolloin paavi Pius antoi asetuksen vuonna 147 jKr., joka käski kaikkia kristittyjä kaikkialla maailmassa noudattamaan pääsiäisjuhlaa sunnuntaina.

Sokrates Scholasticuksen mukaan 64. apostolinen kaanon kielsi papistoa paastoamasta sapattina (lauantaina) viraltapanon uhalla, ja samoin maallikoita kirkosta erottamisen rangaistuksen uhalla.

Historiasta näemme myös Rooman katolisen kirkon pakkomielteen sunnuntaipäivään, sillä se oli roomalaisille auringonjumalan juhlapäivä. Tämä pakkomielle on saanut Rooman kirkon syrjäyttämään lauantain (sapatin) olemasta Messias Jeesuksen kuolleista nousemisen päivä ja viikkosapatin päivä. Lauantai viikkosapattina ja Herran Jeesuksen kuolleista nousemisen päivänä ei ole judaismia, vaan Uuden Liiton uskonjärjestyksen mukaista opetusta.

Kolme päivää ja kolme yötä

Herra Jeesus sanoi sen kuinka monta päivää ja yötä Hän oli maan povessa (haudassa) ennen kuin Hän nousi kuolleista.

Matt 12:
38 ¶ Silloin muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat hänelle sanoen: "Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta merkin".
39 Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki.
40 Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.

Herra Jeesus sanoi olevansa maan povessa (haudassa) kolme päivää ja kolme yötä, joka tarkoittaa 72 tuntia. Perjantai on yksi puolikas päivä ja lauantai on yksi kokonainen päivä ja sunnuntain varhaisesta aamusta tulee pieni osa yhdestä päivästä, ja näin tästä tulee vain yksi kokonainen päivä ja osia kahdesta päivästä. Yksi yö perjantaista lauantaihin ja toinen yö lauantaista sunnuntaihin tekee vain kaksi yötä. Perinteen opettama Jeesuksen kuolinpäivä perjantaista sunnuntaihin ei täytä Herran Jeesuksen asettamaa aikamäärää, joka on kolme päivää ja kolme yötä.

Raamattu sanoo, että Jeesus kuoli sapatin valmistuspäivänä, eli päivää ennen sapatin alkamista. Ainoastaan Johanneksen evankeliumi kertoo tarkasti sen mistä sapatista oli kyse. Kyse ei ollut tavallisesta viikkosapatista, vaan juhlasapatista, pääsiäisen juhlasapatista, suuresta sapatista, Shabbat HaGadol.

Joh 19:
30 Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty," ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.
31 ¶ Koska silloin oli valmistuspäivä, niin-etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri-juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.

John 19:31 Therefore, those of Yehudah, vi-bahlt (since) it was Preparation Day [with Chag and Shabbos fast approaching], they did not want the geviyot to be left on HaEtz (Tree) [Ex 12:16; Dt 21:22-23; Josh 8:29; 10:26-27] during Shabbos, for it was Shabbat HaGadol [VAYIKRA 23:11], requested Pilate to have the legs broken and the geviyot taken away. Orthodox Jewish Bible -OJB

John 19:31 It was the Day of Preparation, and the next day was a festival Shabbat. So that the bodies should not remain on the execution stake during Shabbat, the Judean leaders asked Pilate to have the legs broken and to have the bodies taken away. Tree of Life (TLV) Translation of the Bible - The Messianic Jewish Family Bible Society

Joh 19:31 οι ουν ιουδαιοι ινα μη μεινη επι του σταυρου τα σωματα εν τω σαββατω επει παρασκευη ην ην γαρ μεγαλη η ημερα (megale he hemera - suuri päivä) εκεινου του σαββατου (sabbatou -sapatti) ηρωτησαν τον πιλατον ινα κατεαγωσιν αυτων τα σκελη και αρθωσιν Bysantin teksti

Joh 19:14 Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki. Ja hän sanoi juutalaisille: "Katso, teidän kuninkaanne!"

Joh 21:24 Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.

Rabbi Shmuel Goldin kertoo mitä tarkoittaa käsite Shabbat HaGadol: Meillä on tapana hyväksyä tietyt perinteet ilman suurempaa ajattelemista. Esimerkkinä mainittakoon tämän nimenomaisen sapatin nimitys. Perinteisesti Pesachia (pääsiäistä) edeltävää sapattia kutsutaan Shabat Hagadoliksi, "isoksi" tai "suureksi" sapatiksi.

The Israel Bible sivustolla sanotaan Shabbat HaGadol käsitteestä seuraavasti:

Pesachia (pääsiäistä) edeltävää sapattia kutsutaan nimellä 'Shabbat HaGadol' (iso/suuri sapatti).

Johanneksen evankeliumin kirjoittaja on juutalainen Herran Jeesuksen opetuslapsi, joka oli hyvin todennäköisesti apostoli Johannes. Näemme Raamatusta, että Herran Jeesuksen aikainen juutalainen opetuslapsi käytti Joh 19:31 jakeessa sanoja suuri sapatin päivä, kun hän viittasi sillä päivään ja sapattiin, joka oli Messias Jeesuksen kuolinpäivän jälkeinen päivä. Käsite Shabbat HaGadol ei ole pelkkä juutalainen perinne, vaan sama ajatus ja opetus, jota Raamattu, Jumalan sana käyttää.

Johanneksen evankeliumin 19 luku ja jae 14 sanoo, että oli pääsiäisen valmistuspäivä, kun Pilatus sanoi juutalaisille: "Katso teidän kuninkaanne" jne. Juutalaiset vaativat Jeesusta ristiinnaulittavaksi sanoen ettei heillä ole kuningasta, vaan keisari. Sen jälkeen Pilatus antoi Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Joh 19:14 todistaa sen, että se päivä milloin Messias Jeesus kuoli oli pääsiäisen suuren sapatin valmistuspäivä, eikä viikkosapatin valmistuspäivä.

Tavallista viikkosapattia edeltävä päivä oli aina valmistuspäivä, mutta myös juhlasapatteja edeltävä päivä oli valmistuspäivä. Raamatun sanan mukaan Messias Jeesus kuoli pääsiäisen suuren sapatin valmistuspäivänä, ei tavallisen viikkosapatin valmistuspäivänä. Orthodox Jewish Bible käyttää Joh 19:31:ssa sanoja Shabbat HaGadol, eli suuri sapatti, joka tarkoittaa juhlasapattia. Messiaanisten juutalaisten kääntämä Tree of Life käännös käyttää Joh 19:31:ssa sanoja the next day was a festival Shabbat (seuraava päivä oli juhlasapatti). Kreikkalainen Bysantin teksti käyttää myös sanoja suuri päivä viitaten sillä sapatin päivään, joka alkoi heti seuraavana päivänä siitä kun Herra Jeesus oli kuollut ristillä. Raamatun todistus on ettei Herra Jeesus kuollut perjantaina ennen viikkosapatin alkamista, vaan keskiviikkona, jonka jälkeen torstaina alkoi suuri sapatti, pääsiäisen juhlasapatti.

Mark 15:
33 ¶ Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen.
34 Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
35 Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: "Katso, hän huutaa Eliasta".
36 Ja muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias ottamaan hänet alas".
37 Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.
38 Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti.

Raamatun opetuksen mukaan Messias Jeesus kuoli yhdeksännellä hetkellä ja yhdeksäs hetki on noin kello 15.00 meidän aikajärjestelmässä.

Keskiviikosta noin klo 15.00 seuraavaan päivään eli  torstaihin noin klo 15.00 on yksi päivä ja yksi yö.

Torstaista noin klo 15.00 seuraavaan päivään eli perjantaihin noin klo 15.00 on toinen päivä ja toinen yö.

Perjantaista noin klo 15.00 seuraavaan päivään eli lauantaihin noin klo 15.00 on kolme päivää ja kolme yötä.

Viikkosapatti alkaa perjantaina auringon laskiessa noin klo 18.00 ja päättyy lauantaina auringon laskiessa noin klo 18.00.

Lauantaina sapatti päättyi n. klo 18.00 illalla ja alkoi seuraava päivä eli neljäs päivä Jeesuksen kuolemasta ja viikon ensimmäinen päivä. Joten Jeesuksen ylösnousemus haudasta tapahtui lauantaina muutamaa tuntia ennen sapatin päättymistä. Sunnuntain puolella Jeesus ei olisi voinut nousta ylös, sillä silloin olisi menty jo neljännen päivän puolelle. Keskiviikosta lauantaihin täyttää ainoastaan Messias Jeesuksen antaman aikamäärän, joka on kolme päivää ja kolme yötä.

Jotkut uskovat ja opettavat, että pääsiäisviikon sapatti osui samalle päivälle kuin viikkosapatti. Tämä ajatus ei kuitenkaan voi olla totta, koska perjantaista sunnuntaihin ei tule kolmea päivää ja kolmea yötä, joka oli merkki ja aikamäärä, jonka itse Herra Jeesus asetti kuinka kauan Hän oli maan povessa (haudassa).

Kolmantena päivänä - kolme päivää olivat kuluneet

Jotkut sanovat, että kun Raamattu sanoo, että kolmas päivä tai kolmantena päivänä tai viikon ensimmäisenä päivänä, niin se viittaisi siihen, että Jeesus olisi kuollut perjantaina. Asia ei kuitenkaan ole näin.

Mark 16:9 Kun Jeesus oli varhain sapatin jälkeisenä päivänä noussut kuolleista, hän ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä. 1992

1992 käännös niin kuin lähes kaikki Raamatunkäännökset kääntävät Mark 16:9 kohdan perjantai kuolinpäivä perinteen mukaisesti. Tällä tavalla käännettynä saadaan näyttämään siltä, niin kuin Jeesus olisi noussut kuolleista sunnuntaina, mutta asia ei ole kuitenkaan näin. Kolme päivää ja kolme yötä kumoaa tuon kääntämistavan.

Mark 16:9 Ylösnousemisensa jälkeen Jeesus varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa. Jumalan Kansan Raamattu

Jumalan Kansan Raamatun kääntäjä Uuras Saarnivaara kääntää Mark 16:9 Raamatun kokonaisopetuksen sekä alkutekstin valossa lähes oikein. Mark 19:9 sanoo aluksi, ylösnoustuaan, alkutekstissä ei ole sanaa jälkeen, vaan ja, eli ylösnoustuaan ja (sen jälkeen) varhain aamulla (alkutekstissä ei tässä jakeessa ole sanaa Jeesus) viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi Maria Madgaleenalle.

Toisin sanoen Mark 16:9 sanoo ja tarkoittaa, että ylösnousemisen jälkeen Messias Jeesus, varhain aamulla ilmestyi ensiksi Maria Madgaleenalle. Jeesus oli jo noussut kuolleista ennen varhaista sunnuntai aamua, koska Hän nousi kuolleista sapatinpäivänä (lauantaina). Näin Raamatun kokonaisopetus kolme päivää ja kolme yötä pysyy kasassa.

Luuk 24:21 Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat.

Tämä jae on tulkittu ja käännetty "pitkäperjantain" perinteen mukaisesti ja siksi se on käännetty siten, että sunnuntai olisi ollut kolmas päivä ristiinnaulitsemisesta. Tämä on kuitenkin kääntäjien perinteen mukainen käännös jakeesta.

Luke 24:21 - But we had hoped that it was he who shall redeem Isroel; and, lo, three days (have passed) since all these things were done. Dr. John W. Etheridge's English Peshitta translation

Luke 24:21 - But we expected that he was to deliver Israel. And lo, three days [have passed], since all these things occurred. James Murdock's English Peshitta translation

Etheridgen ja Murdockin käännökset Luuk 24:21 kohdasta vastaavat alkutekstin sanomaa. Jakeen loppuosan oikeampi käännös on; tämä kolmas päivä on jo kulunut siitä kun nämä tapahtuivat. Luuk 24:21 kohdan päivä sanan jälkeen on sana agei (perusmuoto ago), joka tarkoittaa päivistä puhuttaessa päivien kulumista ja päättymistä; samoin se voidaan kääntää menneeseen sijamuotoon silloin jos on kysymyksessä joku historiallinen tapahtuma, jossa silminnäkijä on nähnyt tapahtuman (lähde Online Bible Greek Dictionary). Nämä Emmauksen tien kulkijat olivat ristiinnaulitsemisen silminnäkijöitä. Kaiken edellä sanotun ja tutkitun valossa Luuk 24:21 ei ole ristiriidassa Jeesuksen sanojen kolmen päivän ja yön kanssa. Luuk 24:21 vahvistaa Jeesuksen sanat, sillä Emmauksen tien kulkijat sanoivat, että kolmas päivä oli jo kulunut siitä kun nämä tapahtuivat. He eivät siis tarkoittaneet viikon ensimmäisen päivän olevan kolmas päivä ristiinnaulitsemisesta, vaan että kolmas päivä oli jo kulunut, eli ylösnousemus oli jo tapahtunut, koska se oli tapahtunut sapatinpäivänä. Miksi he sanoivat kolmannen päivän jo kuluneen? Tämä selviää luvun alkujakeista.

Luuk 24:
6 Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa,
7 sanoen: ‘Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös’."
8 Niin he muistivat hänen sanansa.

Enkelit kertoivat naisille ettei Jeesus ole enää haudassa, vaan Hän on noussut ylös. Hänet pitää ristiinnaulittaman ja Hän on kolmantena päivänä nouseva ylös. Opetuslapset tiesivät Jeesuksen nousevan kuolleista ylös kolmantena päivänä. Juutalainen päivä alkoi illalla noin klo 18.00 aikaan ja päättyi (näiden iltojen välissä oli yö; eli yhden päivän sisällä oli yö) seuraavan iltaan noin klo 18.00. Juutalainen päivä piti sisällään myös yön, joka alkoi pikaisesti päivän alkamisesta, koska päivä alkoi vasta illalla. Jeesus sanoi olevansa maan povessa kolme päivää ja kolme yötä, ja vain keskiviikosta lauantaihin sopii kolme päivää ja kolme yötä, sillä tuon ajanjakson sisälle mahtuu juutalaisen ajanlaskun mukaan juuri kolme päivää ja kolme yötä.

Meidän ajanlaskumme hämää tässä, koska meidän päivämme päättyy yöhön, mutta juutalaisen ajanlaskun mukainen päivä ei pääty yöhön, vaan iltaan ja yksi päivä sisältää myös yhden yön. Jeesus nousi kuolleista viikkosapatin päivänä ennen ensimmäisen päivän alkamista, ensimmäinen päivä alkoi klo 18.00 meidän aikaamme lauantaina, jolloin juutalainen viikkosapatti päättyi.

Kaksi opetuslasta kulki viikon ensimmäisenä päivänä Emmauksen tiellä ja he sanoivat kolmannen päivän jo kuluneen eli Jeesuksen kuolleista nousemisen päivä oli jo tapahtunut, eli kolmas päivä oli jo kulunut siitä kun ristiinnaulitseminen oli tapahtunut. Kysymys ei ollut siis siitä, että se päivä oli kolmas päivä ristiinnaulitsemisesta, vaan siitä että Jeesuksen kuolleista nouseminen kolmantena päivänä oli jo tapahtunut tosiasia. Näin Herran Jeesuksen sanat kolmesta päivästä ja kolmesta yöstä pysyvät kasassa ja todistavat meille sen, että Jeesus todellakin oli maan povessa (haudassa), eli kuoleman tilassa kolme päivää ja kolme yötä. Tosin Jeesus oli vain ruumiillisesti kuollut, mutta Hengessään elävä. Herra Jeesus nousi ruumiillisesti kuolleista sapatin päivänä, viikon viimeisenä päivänä.

Lähteet:
Raamattu 33/38
Biblia 1776
King James Version 1769
catholic.org/ clife/ jesus/ chron
newadvent.org/ cathen/ 06643a.htm
archive.org/ History Of The Christian Church Volume 3 Philip Schaff
archive.org/Sokrates Scholasticus kirkkohistoria
jewishstandard timesofisrael.com/rabbi shmuel goldin whats so great about shabbat hagadol
theisraelbible.com/ the great sabbath