Yhteisen todistuksen antaminen Jeesuksesta

Alussa hyvä todistus

Asuin perheeni kanssa Raisiossa vajaan vuoden 1990-luvun alussa. En ollut Raisiossa asuessani vielä vapaaseurakunnan jäsen, eli en ollut Turun vapaaseurakunnan jäsen. Tänä aikana kävin vaimoni kanssa todella usein Turun vapaaseurakunnan kokouksissa. Hannu Vuorinen oli silloin Turun vapaaseurakunnan työntekijänä. Hannun opetus oli raikasta, innostavaa sekä hyvin totuudenmukaista, joka antoi paljon työkaluja ja avaimia uskovan arkeen sekä uskonelämän kasvuun. Pidin paljon Hannun opetuksista ja sydämessäni nautin niistä sekä odotin koska kuulen taas lisää. Raision ajasta minulla on annettavana hyvä todistus Hannu Vuorisesta, ellei jopa peräti aivan erinomainen todistus Hannun palvelutyöstä, opetuksista sekä ihmisten kohtaamisesta. Raisiossa asuessa en havainnut mitään outoa tai epäraamatullista Vuorisen Hannun toiminnassa, vaan päinvastoin se oli tuoretta ja raikasta, joka antoi valtavan paljon hengellisiä työkaluja sydämeeni. Olen kiitollinen Herralle Raision ajasta ja siitä terveestä ja Raamatullisesta opetuksesta, jota sain silloin muun muassa Vuorisen Hannun kautta.

Toronton eksytys

Muutin Raisiosta vuonna 1994 kauas pois toiselle paikkakunnalle ja siinä vaiheessa luonnollisesti yhteys katkesi Turun vapaaseurakunnan kokouksiin, mutta uudella paikkakunnalla liityin vapaaseurakunnan jäseneksi. Kun "Toronton siunaus" tuli 1995 Suomeen, niin käytyäni koettelemassa ja tutkimassa sitä tulin siihen lopputulokseen ettei kyseessä ole siunaus, vaan Toronto eksytys, joka toi valhehengen manifestaatioita sekä vääriä oppeja myös vapaaseurakuntien keskuuteen (ei kuitenkaan jokaiselle paikkakunnalle). Kun kävin Turun vapaaseurakunnassa muistaakseni 1996-97, niin surukseni huomasin kuinka yhteisö oli muuttunut ottaessaan Toronto eksytyksen vastaan. Näin Hannu Vuorisen makailemassa lattialla "Toronto hengen" vallassa. Olin ihmeissäni, että kuinka tämä on mahdollista. Jouduin käymään asioita syvällisesti läpi ja aloin ymmärtämään, että eksytyksen henki saa uskovankin valtaansa, jos hän alkaa uskomaan valheita. Ymmärsin sen etten itsekään ole turvassa eksytyksiltä muuta kuin ainoastaan Jumalan armosta uskomalla totuuteen ja hylkäämällä valheet, joita sielunvihollinen pyrkii syöttämään uskoville valkeuden enkeliksi pukeutuneena. Ymmärrän sen ettemme ole täydellisiä ja voimme olla opillisesti erehtyneitä, mutta on eri asia erehtyä opillisesti kun vastaanottaa valhehengen manifestaatioita ja vääriä oppeja, josta Toronton eksytyksessä oli kyse.

Siskoiksi ja veljiksi tunnustaminen

Vuorisen Hannun kirjoituksessa viikkolehdessä Hannu toi esille kuinka Suomen Vapaakirkko tunnustaa siskoiksi ja veljiksi jokaisen, joka turvaa Jeesukseen ja luottaa Jumalan lupaukseen evankeliumin sanomassa. On ihan oikein tunnustaa jokainen siskoiksi ja veljiksi, jotka turvaavat Herran Jeesuksen sovitustyöhön sielunsa pelastumiseksi sekä luottaa Jumalan lupauksiin evankeliumin sanomassa.

Vuorisen Hannu kirjoitti Viikkolehden kirjoituksessaan kuinka yhteiskunnan muutos ja muuttuneiden arvojen heijastuminen kristillisten kirkkojen ajatteluun ja opillisiin näkemyksiin on haaste yhteyden ja yhteistyön rajoille. Hannu toi myös esille kuinka äskettäin uudistettu avioliittolaki sisältää sellaisen määritelmän avioliitosta, jota ei aikaisemmin ole hyväksytty kristillisessä kirkossa. Vuorisen Hannun mukaan Vapaakirkko on avoimesti kirjannut yhdyskuntajärjestykseensä sitoutumisen perinteiseen näkemykseen avioliitosta vain miehen ja naisen välisenä.  Hannu toi esille kuinka tulee suhtautua muiden kirkkojen, pappien ja johtajien kanssa käytävään yhteistyöhön, jotka ovat avioliitto asiassa eri mieltä ja Vapaakirkon näkökulmasta nähtynä edustaa Jumalan sanan vastaista tulkintaa.

Hannu Vuorisen tarjoamat eväät yhteyden ja yhteistyön harjoittamisesta homoavioliittoihin myönteisesti suhtautuviin kirkkoihin, pappeihin ja johtajiin järkytti sydäntäni. Hannu Vuorisen mielestä yhteyden ja yhteistyön harjoittamisen lähtökohta on aina oman uskonvakaumuksen ymmärtäminen, sillä kun on kotonaan omassa identiteetissään ja jos on riittävän vahvasti omaksunut omat lähtökohtansa evankeliumin pohjalta, niin voi rohkeasti olla tekemisissä ja yhteydessä toisiin, eikä tarvitse pelätä näkökulmia, jotka poikkeavat toisista. Vuorinen tuo kuitenkin esille kuinka yhteisen todistuksen valossa pitää aina pohtia viestiä, jonka mahdollinen yhteistyö viestittää ympäristöön, ja siksi voi olla tilanteita, joissa yhteyteen tai yhteistyöhön ei voi ryhtyä.

Suurin osa Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispoista ja työntekijöistä (kirkon pappisvirka) on hyväksynyt homouden sekä homoavioliitot eikä pidä homoseksuaalisuutta syntinä, vaikka Raamattu opettaa sen olevan syntiä niin vanhan kuin Uuden Liiton ajassa. Vanhan liiton aikana ei ollut monta asiaa tai kertaa kun Jumala olisi hävinnyt kokonaisen kaupungin tai kaupunkeja jonkin tietyn synnin tähden. Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran ja niiden ympärillä olevat kaupungit homoseksuaalisen synnin tähden (Juud 1:7). Jumala näkee homoseksuaalisuuden synnin niin kauhistuttavana ja vahingollisena asiana, että Hän hävitti useita kaupunkeja homoseksuaalisuuden synnin harjoittamisen tähden. On selvää ettei kukaan todellinen Herran Jeesuksen opetuslapsi voi olla yhteydessä ja yhteistyössä sellaisen tahon ja ihmisten kanssa, jotka hyväksyvät homouden synnin. Homouden synnin hyväksyminen ei ole enää mikään pelkkä opillinen erehdys, vaan tietoinen valinta ja kapina Jumalan luomisjärjestystä vastaan. Samoin suurin osa Suomen evankelisluterilaisen kirkon työntekijöistä luottaa väärään evankeliumiin, jonka mukaan kirkon sakramenttien sanotaan tuovan pelastuksen ihmiselle (kaste ja ehtoollinen), mutta Raamatussa Herra Jeesus sanoi pelastuksen vastaanottamisen tapahtuvan parannuksen tekemisen ja evankeliumiin uskomisen kautta (Mark 1:14,15), sekä Raamattu sanoo, että jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut (Room 10:10). Raamattu sanoo että jos meillä on yhteys Jumalan kanssa, mutta vaellamme pimeydessä, niin olemme valheesta, emmekä elä totuudessa, mutta jos vaellamme valkeudessa, niin kuin Jumala on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme (1 Joh 1:6-8).

Oma uskonvakaumus ja sen ymmärtäminen ja vahva omaksuminen evankeliumin perustalta ei ole peruste uskovien yhteydelle, jos oma uskonvakaumus tai jonkun uskonyhteisön vakaumus ja oppi ei perustu Raamatun sanan totuuteen. Raamatun sanan opetuksen mukaan valkeudessa eli totuudessa vaeltaminen on eräs edellytys uskovien yhteydelle, ei suinkaan oma tai toisen uskonvakaumus, koska ihmisen uskonvakaumus voi perustua mille tahansa, myös valhe-evankeliumeihin tai harhaoppeihin. Suomen Vapaakirkko on muun muassa ekumeenisessa yhteydessä evankelisluterilaisen kirkon kanssa ja sen virallisen sakramenttiopin kanssa sekä homouden hyväksyvien työntekijöiden kanssa. On turha sanoa, että luterilaisessa kirkossakin on pelastavassa uskossa olevia ihmisiä, sillä onhan heitä, mutta nämä Jumalan armosta pelastetut ihmiset kirkon sisällä eivät kykene muuttamaan sakramenttiopin pelastusta tai kirkon enemmistön myönteistä suhtautumista homoseksuaalisuuden synnille. Raamatun sanan totuuden mukaan luterilaisen kirkon sakramenttiopin väärä pelastus sekä kirkon työntekijöiden homomyönteisyys ovat esimerkiksi syitä, jonka vuoksi Herran Jeesuksen todellinen opetuslapsi ei voi eikä saisi harrastaa uskon yhteyttä ihmisten ja tahon kanssa, jotka julistavat väärää evankeliumia ja kannattavat enemmistönä homouden syntiä. Vapaakirkon johto toimii vastoin totuutta kun tunnustaa siskoikseen ja veljikseen ihmisiä, jotka eivät ole Herran Jeesuksen opetuslapsia. Ymmärrän sen ettei minulla ole tuomiovaltaa tuomita ketään, enkä tuomitsekaan, mutta minulla on oikeus kirjoittaa ja sanoa ettei väärän evankeliumin julistaja voi periä Jumalan valtakuntaa, sillä Jumalan sana sanoo ja opettaa:  Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu (Gal 1:8).

Totta kai meidän tulee tunnustaa evankelisluterilaisessa kirkossa olevat Jumalan armosta pelastamat uskovat siskoiksi ja veljiksi Herrassa Jeesuksessa, jotka eivät turvaa sakramentin pelastukseen, vaan Jumalan ilmoittamaan pelastustiehen, jonka mukaan ihmisen tulee Herran Jeesuksen sanojen mukaan itse henkilökohtaisesti tehdä parannus (katua ja tunnustaa syntinsä, mielenmuutos) ja uskoa evankeliumi Herrasta Jeesuksesta syntien anteeksisaamiseksi. Väärän evankeliumin levittäjiä ei saa sanoa siskoiksi ja veljiksi Herrassa Jeesuksessa.

Suomen ekumeeninen neuvosto

Hannu Vuorinen kirjoitti Viikkolehden kirjoituksessa kuinka Suomen Vapaakirkko liittyi Suomen ekumeeniseen neuvostoon (SEN) 1990-luvulla. Muistan kun aikonaan Jorma Kuusinen silloinen kirkkokunnanjohtaja 1990-luvun puolivälissä sanoi minulle ettei Vapaakirkko aio liittyä SEN:n täysjäseneksi, vaan pysyy tarkkailijajäsenenä, mutta ei siinä kovin kauaa mennyt kun Suomen Vapaakirkko liittyi SEN:n täysjäseneksi. Olen aikoinani varoittanut ja kehottanut Kuusisen Jormaa pysymään poissa SEN:n jäsenyydestä, mutta ilman sellaista tulosta, että se olisi johtanut luopumiseen vääristä yhteyksistä. En ole ainoa, joka on tuonut kehotuksen ja varoituksen sanan Kuusisen Jormalle koskien ekumeniaa. Kuusisen Jorman palvelutyö on ollut aikoinaan hyvää hedelmää tuottavaa ja nyt on käsittämätöntä, että hän tukee ja puolustelee Vapaakirkon osallistumista ekumeeniseen yhteistyöhön, josta olen suuresti murheellinen.

Hannu Vuorinen tuo esille kirjoituksessaan kuinka jokainen Suomen ekumeenisen neuvoston jäsenyhteisö tunnustaa Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, samoin kuin Jeesuksen Kristuksen ainutlaatuisuuden Pelastajana. Hannu Vuorinen tuo esille kuinka edellä esillä olleen evankeliumin perustan tunnustaminen on edellytys SEN:n jäsenyydelle. Hannu kirjoitti ettei SEN tee jäseniä sitovia päätöksiä, eikä se määrittele yhdenkään kirkon uskon sisältöä tai evankeliumin ymmärrystä. Hannu Vuorinen toi esille kuinka vapaakristillisissä piireissä on eniten kysymyksiä herättänyt SEN:n tavoite, joka on ilmaistu pyrkimyksenä kohden "Kristuksen kirkon näkyvää ykseyttä". Vuorisen mukaan, jotkut näkevät tässä tavoitteena olevan jonkinlainen maailmankirkko tai pyrkimyksenä mennä mukaan paavin kirkon helmaan. Hannu Vuorisen mukaan mihinkään sellaiseen Vapaakirkko ei yhdy. Hannu Vuorinen kirjoitti kuinka Vapaakirkolle on kyse yhteisen todistuksen antamisesta Jeesuksesta. Vuorisen mukaan Kristuksen seurakunta tulee näkyviin, kun se Herransa lailla rakastaa maailmaa ja antaa itsensä sen hyväksi, kun se kertoo evankeliumin sanoman ja kutsuu ihmisiä kääntymään sen puoleen.

Katolinen kirkko opettaa kiirastulen olevan Jumalaan uskoneelle syntiselle ihmiselle kuolemanjälkeinen paikka, jossa syntinen puhdistetaan ja pyhitetään ja annetaan mahdollisuus puhdistua kaikesta synnin tahrasta. Raamatun sanan opetuksen mukaan Herralla Jeesuksella on valta antaa syntejä anteeksi maan päällä, ei enää kuoleman jälkeen "kiirastulessa". Katolisen kirkon kiirastulioppi vääristää evankeliumin ja on väärää evankeliumia, eikä ole enää pelkkä opillinen erehdys. Katolisen kirkon kiirastuliopin mukaan Herran Jeesuksen veri ristin kuoleman kautta ei ollut riittävä tuomaan puhdistusta synneistä maan päällä, vaikka Raamatun opetuksen mukaan Herran Jeesuksen ristintyö ja sovitustyö riittää pelastukseen, jonka ihminen vastaanottaa Jumalan armosta maan päällä, kun hän tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin Herrasta Jeesuksesta. Jo yksistään kiirastulioppi riittää tekemään katolisen kirkon "evankeliumista" väärän evankeliumin, joka ei johdata ketään pelastukseen.

Katolinen kirkko opettaa, että voidakseen pelastua katolisen kirkon jäsenen on uskottava koko kirkon oppi on se sitten Raamatussa tai ei.  Katolinen kirkko opettaa messu-uhrin, jossa Herra Jeesus uhrataan aina uudestaan olevan kaikkein voimakkain sovitusuhri. Tämäkään oppi ei ole enää pelkkä opillinen erehdys, vaan väärä evankeliumi. Katolinen kirkko opettaa Marian sovittavan syntiset Jumalalle, eikä tämäkään oppi ole enää pelkkä opillinen erehdys, vaan iankaikkiseen kadotukseen johtava väärä evankeliumi. Voisin jatkaa listaa vaikka kuinka pitkään katolisen kirkon harhaopeista, jotka todistavat sen ettei katolinen kirkko ole Raamatun kristinuskoa, vaan antikristillinen eksyttäväinen lahko. Katolinen kirkko opettaa kyllä oikeinkin evankeliumista, mutta yksikin väärän evankeliumin oppi tarkoittaa, että kyseessä on väärä evankeliumi, koska oikeaan evankeliumiin ei voi yhdistää yhtäkään väärän evankeliumin oppia. Oikea evankeliumin rinnalle ei voi asettaa muita pelastusteitä ja vääriä evankeliumin oppeja, koska Herran Jeesuksen veren ja kuoleman kautta on tapahtunut sovitus ja syntien anteeksiantamus, joka yksin on ainoa pelastava evankeliumi.

Raamatun sanan todistuksen valossa on selvää ettei kukaan todellinen Herran Jeesuksen opetuslapsi voi antaa sellaista tunnustusta, että katolinen kirkko ja sen oppi edustaa Raamatullista evankeliumia, koska katolisen kirkon evankeliumi on väärä ja valheellinen evankeliumi. Kun Hannu Vuorinen tunnustaa ja uskoo katolisen kirkon tunnustavan Jeesuksen ainutlaatuiseen pelastukseen, niin siinä Vuorinen erehtyy pahemman kerran ja osallistuu petoksen ja eksytykseen sekä julkisesti suosittelee muillekin ihmisille tähän petokseen osallistumista.

Katolinen katekismus kohdassa 819 opettaa, että muut kirkot saavat voimansa armon ja totuuden täyteydestä, jonka Kristus on uskonut katoliselle kirkolle ja kaikki nämä hyvyydet ovat peräisin Kristuksesta, johtaen Hänen luokseen ja itsessään kannustavat katolista ykseyttä kohti. Katolinen katekismus kohdassa 816 opettaa, että pelastuskeinojen koko runsaus voidaan saavuttaa vain Kristuksen katolisen kirkon kautta, joka on pelastuksen yleinen apuväline ja kuinka kaikkien Jumalan kansaan kuuluvien tulisi täydesti jäsentyä (katoliseen kirkkoon). Katolinen katekismus opettaa kohdassa 836, että Jumalan kansan katoliseen yhteyteen kutsutaan kaikki ihmiset.

Katolisen kirkon pyrkimys ja päämäärä on kutsua ihmisiä katoliseen ykseyteen ja pitäähän katolinen kirkko itseään kaikkein täyteläisempänä Kristuksen kirkkona, josta muut kirkot saavat voimansa, armonsa ja totuutensa. Koska katolisen kirkon päämäärä on saada aikaan näkyvän kirkon ykseys, niin kyllä se sitä tarkoittaa ihan ensimmäiseksi katolisesta näkökulmasta käsin, että kaikki kirkot hyväksyisivät katolisen kirkon kristilliseksi uskonyhteisöksi ja tämän jälkeen katolinen kirkko pyrkii tekemään muista katolisia, sillä pitäähän se itseään Kristuksen todellisena kirkkona ja muita vain osakirkkoina, jotka ovat katolisen kirkon opetuksen mukaan täydessä merkityksessä katolilaisia ollessaan yhteydessä Rooman kirkkoon (katoliseen), jolla on johtoasema rakkaudessa, koska katolisella kirkolla on muita merkittävämpi johtajuus (Katolinen katekismus 834).

Olen todella surullinen sen tähden, koska Hannu Vuorinen ja monet muut uskonsuuntien johtajat eivät ole ottaneet selvää siitä mitä esimerkiksi katolinen kirkko opettaa tai sitten he eivät välitä siitä. On todella surullista, että Vuorisen Hannu ei halua ymmärtää sitä saatanallista petosta mikä kätkeytyy katolisen kirkon ja ekumenian sisälle. On selvää todisteiden valossa, että katolinen kirkko pyrkii valta-asemaan ekumenian kautta, koska se jo ilman ekumeniaakin uskoo itsellään olevan kirkkojen johtoasema. On selvää myös että katolisen kirkon päämäärä on saada aikaan jonkinlainen yleismaallinen katolinen maailmankirkko ja siinä vaiheessa se on jo osittain syntynyt kun ekumeniassa mukana olevat uskonyhteisöt tunnustavat katolisen kirkon olevan Raamatun kristinuskoa ja silloin katolinen kirkko määrittää näiden muiden kirkkojen olevan täydessä merkityksessä katolisia ollessaan yhteydessä katoliseen kirkkoon, kuten katolinen kirkko asian itse ilmaisee. Tämä päämäärä on selkeästi näkyvissä katolisen kirkon opetuksessa ja toimissa ja sen takia he ovat mukana ekumeniassa ja jos katolinen kirkko muuta väittää, niin se tapansa mukaan valehtelee pyrkiessään pettämään muita ihmisiä. Todellinen Herran Jeesuksen opetuslapsi ei voi olla osallisena ekumeniassa, eikä ekumeniaan osallistumisessa ole kyse yhteisen todistuksen antamisesta Jeesuksesta, koska katolisuus ja ekumenia perustuu petokseen ja eksytykseen. Todellinen yhteisen todistuksen antaminen Jeesuksesta tapahtuu vain niiden kesken, jotka ovat Jumalan armosta pelastuneet ja uskovat ainoastaan Raamatulliseen pelastuksen evankeliumiin.

Kirjoitin sivulleni muutamia vuosia sitten kirjoituksen ekumeniasta ja koin kuinka sain kirjoituksen jälkeen Herralta kehotuksen soittaa Hannu Vuoriselle koskien ekumeniaa. Sinä saat tutkia ja koetella sainko todella kehotuksen Herralta soittaa Hannu Vuoriselle vai puhunko omiani. Itse olen vakuuttunut siitä, että nimenomaan Herra kehotti minua soittamaan Vuoriselle. En aluksi tehnyt niin, vaan olin soittamatta. Eräänä päivänä vähän sen jälkeen kun sain kehotuksen Herralta ottaa yhteyttä Vuorisen Hannuun kävin päiväunille ja sinä päivänä laitoin netistä jälkitallenteena tulemaan hiljaisella äänellä itsenäisyyspäivän vastaanoton. Nukahdin sikeään uneen ja yhtäkkiä unessa koin kuinka minulle sanottiin unessa selkeästi: "Soita Vuorisen Hannulle". Kun heräsin unesta, niin netin jälkitallenteessa juuri sillä hetkellä itsenäisyyspäivän ohjelman juontaja sanoi kuinka presidentin kättelyvuorossa oli Hannu Vuorinen Suomen Vapaakirkosta. Menin pikaisesti rukoukseen ja etsin Vuorisen numeron ja soitin hänelle. Vuorisen Hannu esiintyi todella ystävällisesti ja otti aluksi asiani hyvin vastaan. Kun aloin puhumaan katolisuudesta ja ekumeniasta niin ilmapiiri muuttui kireämmäksi ja kylmemmäksi. Vuorinen toi selkeästi esille kuinka hän oli täysin eri mieltä kanssani katolisuudesta ja ekumeniasta. Tiedän sen etten ole ainoa, joka on saanut kehotuksen sydämelleen lähestyä Vuorisen Hannua tässä asiassa, mutta hän ei ole uskonut olevansa tässä kohdin väärällä tiellä ja siksi hän jatkaa eteenpäin hyväksyen ja tukien ekumeenista petosta. Jumala kutsuu armossaan parannukseen, mutta Hänen kutsunsa ei ole loputtomasti voimassa jos ihminen sulkee korvansa ja silmänsä Herran kutsulta parannukseen. Olen itsekin joutunut tekemään monesti parannusta Herran edessä. En kirjoita tätä toisen yläpuolelta sanoen, sillä olen usein epäonnistunut ja saanut Jumalan armosta tehdä parannusta Herran edessä.

Suomen Vapaakirkon tulisi erota Suomen ekumeenisesta neuvostosta ja uskaltaa kertoa miksi se tekee näin, koska esimerkiksi Rooman katolinen kirkko ei ole edes Raamatun kristinuskoa, vaan antikristillinen lahko ja kristinuskon valhejäljitelmä. Laukaan vapaaseurakunta lakkautti itsensä vuoden 2017 lopussa ja kun tällainen lakkautuspäätös on tapahtunut, niin yhdyskuntajärjestyksen mukaan seurakunnan jäsenet eivät eroa Suomen Vapaakirkosta, kun paikallinen vapaaseurakunta lakkauttaa itsensä ja lakkautetun seurakunnan jäsenet siirretään maantieteellisesti sopiviin seurakuntiin. Laukaan vapaaseurakuntaa ei kuitenkaan ole enää olemassa, koska se lakkautti itse itsensä. Lakkauttamisen syynä oli muun muassa ekumeniaan osallistuminen ja sokeus katolisen kirkon oppeja kohtaan. Jos paikkakunnalla oleva vapaaseurakunta ei halua lakkauttaa toimintaansa tai erota Suomen Vapaakirkosta, niin heidän tulisi paikallisena vapaaseurakuntana julkisesti irtautua osallisuudesta ekumeniaan ja kertoa julkisesti kuinka ekumenia edustaa petosta, koska se on sielunvihollisen eksytys, joka johtaa lopulta antikristuksen syliin sekä Jumalan tuomion alaisuuteen. Itse toivon, että jos Suomen Vapaakirkon johto ei tee parannusta ekumenian petoksesta, niin mahdollisimman monella  Vapaakirkkojen paikkakunnilla päädyttäisiin samanlaiseen ratkaisuun kuin Laukaalla ja tehtäisiin selkeä pesäero Suomen Vapaakirkon yhteydestä, koska he ovat esimerkiksi ekumenian kautta vetämässä Jumalan tuomiota vapaaseurakuntien ylle. Itse näen ettei ole enää muuta vaihtoehtoa ellei Suomen Vapaakirkon johto tee parannusta ja eroa ekumenian yhteydestä.  Kirjoitan tämän surullisena ja murheellisena, mutta haluten rakastaa Herraa Jeesusta ja Hänen kansaansa totuudessa.

Suomen Viikkolehden tilaajakanta on vähentynyt viime vuosina ainakin sillä tavalla, että kanssani samoin ajattelevat Vapaakirkon jäsenet (ystäviäni ja monia muita) ovat lopettaneet lehden tilaamisen Vapaakirkon johdon väärien valintojen takia, jotka ovat vahvasti esillä myös Viikkolehdessä. Monet Vapaakirkon kenttäväestä paikkakunnillaan ovat monin tavoin ilmaisseet Vapaakirkon johdon vievän yhteisöä väärään suuntaan, mutta johto ei ole ymmärtänyt viestiä, eikä ole tehnyt korjausliikkeitä palaamisesta takaisin totuuden tielle. Vapaakirkon johto sanoo paikkakuntien seurakuntien olevan itsenäisiä, mutta tämä ei ole ihan koko totuus asiassa. Jos jollakin paikkakunnalla vapaaseurakunta sen omien jäsenien työllä ja taloudellisilla varoilla omistaa kiinteistöjä tai rahallista omaisuutta ja jos tämä paikkakunnan Vapaakirkon paikallinen seurakunta haluaa erota Suomen Vapaakirkosta, niin silloin eroava taho menettää koko omaisuutensa (Suomen Vapaakirkon yhdyskuntajärjestys 62 §) Suomen Vapaakirkolle.

Raamatullinen usko ei havittele toisen omaisuutta, sillä toisen omaisuuden havitteleminen on ahneuden synti sekä todella törkeää toisen omaisuuden ryöstämistä. Vapaakirkon pykälä ja ohjeistus ottaa omistukseensa toisten omalla työllä ja varoilla hankkima omaisuus on valtarakennelma ja kiristyskeino, jonka kautta paikallinen vapaaseurakunta ei ole itsenäinen, vaan on vahvasti Vapaakirkon talutusnuorassa. Jos Vapaakirkko noudattaisi Raamatun opetusta ja ohjetta, niin se lakkauttaisi pykälän 62, koska Jumalan sanan opetuksen mukaan kenelläkään ei ole oikeutta kajota toisen hankkimaan omaisuuteen, jonka hän on omalla työllään ja varoillaan itselleen tai yhteisölleen hankkinut. Itse tiedän sen entisenä vapaaseurakuntalaisena, että jos pykälä 62 poistettaisiin yhdyskuntajärjestyksestä, niin moni seurakunta olisi eronnut Suomen Vapaakirkon yhteydestä.

Otan vielä erään asian esille tästä pykälä 62:sta. Kun jokin Vapaakirkon yhteydessä oleva paikallinen seurakunta näkee ja ymmärtää ekumenian olevan saatanallinen eksytys sekä petos ja sen jälkeen haluaa erota Vapaakirkon yhteydestä, koska ei halua eksyä pois totuudesta, eikä halua päällensä Jumalan tuomiota, niin Suomen Vapaakirkko ottaa haltuunsa (ryöstää) sen paikkakunnan uskovien omaisuuden, jonka he ovat hankkineet oman työnsä ja varojensa kautta. Tällainen menettely ei kuulosta, eikä ole Raamatun uskon mukaista, ei vaikka siihen on sitouduttu liittyessä Vapaakirkon yhteyteen. Itse näen pykälä 62:n olevan toisen omaisuuden ryöstämistä, vaikkakin se on yhdessä sovittu. Ainoastaan ahneuden synti sekä halu hallita ja kontrolloida muita voi kehittää pykälän, joka ottaa itselleen haltuunsa kokonaan toisen omaisuuden sen jälkeen kun yhteinen taival päättyy. Raamatullisessa uskossa ei saa olla tällaista pykälää, eikä käytäntöä, joka sallii toisen omaisuuden haltuun ottamisen. Ainoastaan ahneuden ja vallanhimon synti sekä halu kontrolloida voi keksiä näin pirullisen tavan hallita muita ihmisiä. En ole yksin tämän ajatuksen kanssa, vaan tiedän kokemuksesta, että myös Vapaakirkon sisällä on uskovia ihmisiä, jotka ei pidä pykälä 62 Raamatullisen uskon mukaisena. Jos Vapaakirkko ja sen johto ei luovu pykälä 62:sta, eikä tee parannusta luopumuksestaan, niin silloin on parempi luopua omaisuudestaan kuin menettää uskonsa totuuteen.

Raamatussa sanotaan Ilmestyskirjan 18 luvussa, että Babylon juotti kansoja haureuden vihan viinillä, joka tarkoittaa uskonnollista eksytyksen henkeä. Raamattu sanoo kuinka taivaasta kuului Herran ääni, joka sanoi: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa."

Vapaakirkon johdon osallistuminen ekumenian petokseen täyttää uloskutsun tunnusmerkit, kun Herra kutsuu kansaansa ulos uskonnollisesta petoksesta, joka on tehty haureuden ja vihan viinin hengessä. Uloskutsu Herran kansalle uskonnollisesta eksytyksestä (myös ekumeniasta) tapahtuu sen tähden ettei Jumalan omat tulisi osallisiksi uskonnollisen petoksen hengen synneistä ja saisi kärsiä uskonnollisen petoksen hengen vitsauksista. Jäämällä ekumeniaan, hyväksymällä ekumenian, tukemalla ekumeniaa tulee osalliseksi ekumenian petoksen synneistä sekä vitsauksista, joista Jumala haluaa säästää kansansa, koska Herran kansaa ei ole kutsuttu olemaan osallisena saatanallisessa petoksessa.

Silloin kun seurakuntaa rakennetaan väärille perustuksille, niin on selvää, että se ajautuu väärille raiteille. Raamattu ei opeta sanaakaan kirkkokunnanjohtajasta, johtavista pastoreista jne. Kun seurakunta rakentuu väärän valtarakenteen varaan, joka muistuttaa maallista johtajuusjärjestelmää, ei Raamatun johtamismallia, sillä paikkakunnan seurakuntaa johtaa ryhmä miehiä, jotka ovat yhdessä vanhimpia ja paimenia ja kun Raamatun malli rikotaan, niin ennen pitkään se johtaa luopumukseen ja vääriin valintoihin. Jos seurakunta tavoittelee tämän maailman hovikelpoisuutta, eikä pysy Jumalan sanan totuudessa, niin lopputulos on yhä enemmän totuudesta pois lipsuminen. Tästä esimerkkinä Vapaakirkon naisvanhinten hyväksyminen, joka on vastoin Jumalan sanan opetusta. Kun tälle tielle ollaan lähdetty, niin seuraava askel voi olla tasa-arvon nimissä esitetty vaatimus, jonka mukaan Vapaakirkon paikallistason sekä ylempien portaiden johtajissa tulee olla sukupuolikiintiö, jonka mukaan johtotehtävissä tulee olla prosentuaalisesti yhtä paljon miehiä ja naisia. Onneksi Vapaakirkossa on paikallisia seurakuntia, jotka vastustavat naisvanhemmuutta. Vapaakirkon sisällä kytee voimakkaasti tyytymättömyys vääriä valintoja kohtaan ja ellei Vapaakirkon johto pian tee parannusta luopumuksestaan, niin Vapaakirkko tulee kokemaan väestökatoa kun yksittäiset jäsenet sekä jotkut paikkakunnat jättävät luopumuksen vallassa olevan Vapaakirkon johdon alaisena toimivan vapaaseurakunnan uskonyhteisön.

Loppusanat

Haluan tuoda sen esille etten ole katkera Suomen Vapaakirkkoa kohtaan, eikä minulla ole henkilökohtaisesti kaunaa ketään vapaaseurakuntalaista vastaan. Jumala on Tuomarini, joka kyllä tuomitsee minut jos toimin väärässä hengessä ja pyrin vääristelemään asioita. Pyrkimykseni on kirjoittaa rakkaudesta totuuteen Herrassa Jeesuksessa, eikä aiheuttaa ongelmia Herran työn eteenpäin menemiseksi. Olen saanut aikoinani paljon hengellistä hyvää vapaaseurakuntien kautta kun olen ollut vapaaseurakunnassa jäsenenä Mikkelissä, Ylihärmässä ja Ilomantsissa. Lämmöllä muistelen kaikkea sitä hyvää ja Raamatullista mitä olen näillä paikkakunnilla oppinut ja kuinka ihania, auttavaisia ja uskossaan tervehenkisiä uskovia oli kaikissa näissä paikkakuntien vapaaseurakunnissa. Olemme perheeni kanssa saaneet paljon rakkautta, tukea ja apua niinä aikoina kun olimme vapaaseurakunnassa. Siksi kirjoitankin tämän kirjoituksen murheellisena siitä mihin suuntaan Vapaakirkon johto on edennyt ja luotsaamassa Vapaakirkon kenttää. Minulla on edelleen hyviä suhteita moniin vapaaseurakuntalaisiin ja tiedän kuinka monet heistä ovat ihan yhtä huolissaan Vapaakirkon kehityksestä kuin minäkin olen. Sitten on heitä, jotka ovat minun kanssani ajattelevien kanssa jyrkästi eri mieltä, nähden Vapaakirkon kehityksen hyvänä ja Raamatullisena. En ole heille vihainen, ymmärrän heitä ja tiedän miksi ja mistä heidän ajatuksensa nousevat, rakastan heitä lähimmäisinäni.

Pyrin kertomaan rehellisesti asiat tiedostaen sen etten ole täydellinen ja olen monesti erehtynyt, mutta saanut Jumalan armosta tehdä parannusta. En aiheuttanut vapaaseurakunnan sisällä ollessani kapinaa tai riitaa ketään kohtaan, vaikka olinkin tietyistä asioista eri mieltä liittyen esimerkiksi Vapaakirkon johdon opillisiin ja muihin linjauksiin. Minua ei ole erotettu minkään vapaaseurakunnan jäsenyydestä, vaan itse aikoinani vapaaehtoisesti erosin vapaaseurakunnan yhteydestä, tosin siihen aikaan oli vapaaseurakunnan uskovia ystäviä, jotka toivoivat etten olisi eronnut. En eronnut vapaaseurakunnan yhteydestä siksi, että olisin pyrkinyt saavuttamaan asemaa liikkeen sisällä, jota en saavuttanut, koska minulla oli tie auki vapaaseurakunnassa edetä eteenpäin. 1990-luvun puolivälissä Herra alkoi puhumaan minulle kuinka Vapaakirkon johto eksyy pois totuudesta muun muassa Toronto eksytyksen, naisvanhinten hyväksymisen sekä ekumenian hyväksymisen kautta. Tiesin jo etukäteen, että minun tieni Vapaakirkossa oli rajattu tiettyyn aikaan ja hetkeen. Yritin tuoda asioita esille toivoen ja rukoillen, että asiat muuttuisivat Raamatullisempaan suuntaan ja väärä kehitys pysähtyisi Vapaakirkon johdossa, mutta asiat alkoivat menemään koko ajan huonompaan suuntaan. Aloin näkemään Vapaakirkon johdon väärää kehitystä 1990-luvun puolivälistä asti ja pyrin vaikuttamaan siihen omalla tavallani, mutta Vapaakirkon johdon linjaa oli mahdotonta saada muuttumaan, koska Vapaakirkon johto on tiensä valinnut ja menee koko ajan yhä enemmän luopumuksen mukana.

2000-2001 koin, että aikani oli päättynyt vapaaseurakunnan yhteydessä ja erosin vapaaehtoisesti vapaakirkon yhteydestä. Olen eronnut kirkkokunnasta, mutta en ole eronnut Jumalan seurakunnasta, enkä uskon ystävistäni, jotka haluavat olla yhteydessä minuun. Tosin kaikkien kanssa ei voi olla yhteyksissä, vaikka itse haluaisi. Tiedostan sen, että minunkin elämässäni on sijaa parannukselle, enkä ole ketään toista parempi. Tiedän sen, että Suomessa on vilpittömiä uskovia Vapaakirkon sisällä, jotka eivät hyväksy ekumeniaa, naisvanhimpia jne. ja he haluavat olla osa paikkakunnalla olevaa seurakuntaa ja palvella Herraa totuudessa sekä rakastaa sisariaan sekä veljiään ja tästä iloitsen. Ymmärrän sen, että monet vapaaseurakuntalaiset, jotka näkevät asioita kanssani samalla tavalla haluavat pysyä paikkakuntansa vapaaseurakunnassa. Ymmärrän sen, koska minäkin toimin aikoinani samalla tavalla. Jos olen tässä kirjoituksessa kirjoittanut väärin Vapaakirkon johdosta, katolisesta kirkosta, ekumeniasta tai ylipäätänsä mistä tahansa ja se voidaan selkeästi ja kiistattomasti todistaa, niin olen valmis tekemään parannusta, koska kyse ei ole minun maineestani tai minusta itsestäni, vaan siitä mikä on totuus ja että jokainen uskova voisi ojentautua uskossa Herraan Jeesukseen rakkaudesta totuuteen.

Jokainen uskova, joka rakastaa Herraa Jeesusta totuudessa näkee sen kuinka elämme lopunajan suuren luopumuksen aikaa. Ratkaisu tähän ei ole perustaa uusia kirkkokuntia ja herätysliikkeitä saman väärän valtarakenteen varaan, vaan ojentautuminen totuuden pyhityksessä alkuseurakunnan mukaisesti yhtenä seurakuntana paikkakunnalla Herran armoittaessa uskovia palvelemaan itse kukin omalla paikallansa, sillä paikalla mikä on Herran antama ja varustama. Efesolaiskirjeen 4 luku opettaa kuinka apostolin, profeetan, evankelistan, paimenten ja opettajien tehtävä on rakentaa uskovia saavuttamaan uskossa ykseyden, eli seurakunnan jakamattoman ykseyden. Olemme uskovina epäonnistuneet, koska emme ole pyrkineet pääsemään seurakunnan jakamattomaan ykseyteen, vaan olemme tyytyneet hajaannukseen ja rakentelemaan omia kuppikuntia, joiden kautta olemme erottautuneet sisaristamme ja veljistämme Herrassa Jeesuksessa. On aika tehdä parannusta ja palata takaisin siihen uskoon minkä Jumala on meille antanut ja on aika lakata rakentamasta omia kuppikuntia, jotka erottavat meidät sisaristamme ja veljistämme.

1 Johanneksen kirjeen 1 luku opettaa kuinka meidän uskovien tulisi vaeltaa valkeudessa, jolloin meillä on yhteys (ykseys) keskenämme ja Herran Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (kun ja jos teemme niistä parannusta). Herran Jeesuksen veren ja sovitustyön tarkoitus on tuoda syntien anteeksiantamus, armosta pelastuminen, yhteys Jumalan kanssa sekä ykseys seurakunnan, eli pelastuneiden keskuuteen. Arvostammeko Herran Jeesuksen verta ja sovitustyötä, jos pyrimme elämään hajaannuksessa erilaisissa kuppikunnassa, emmekä halua ojentautua uskossa seurakunnan jakamattomassa ykseydessä ja yhteydessä? On varmasti aika alkaa arvostamaan Herran Jeesuksen verta ja sovitustyötä myös seurakunnan ykseyden puolesta, sillä tämän olemme unohtaneet ja iloinneet vain syntien anteeksiantamuksesta ja armosta pelastumisesta, mutta emme ole iloinneet ja tavoitelleet seurakunnan jakamatonta ykseyttä, johon Herran Jeesuksen veri ja sovitustyö myöskin meidät kutsuu.

Linkkisuositus:
http://www.kotipetripaavola.com - Katolisen kirkon kirottu "evankeliumi"

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James Version 1769
Suomen Viikkolehti 7/2018
svk.fi/wp-content/uploads

Video aiheeseen liittyen: