|
|
Etusivulle
|
Raamatunopetuksia |
Anna palautetta
SaulusMedia |
Petri - Youtube
Voiko Herran Jeesuksen opetuslapsi tappaa sodassa lähimmäisiään? Nykyinen maailmantilanne on todella sekava ja voimme olla Suomessakin pian siinä tilanteessa, että Suomi joutuu sotaan Venäjän kanssa. Miten Herran Jeesuksen opetuslapsen tulisi suhtautua sotaan? Onko Herran Jeesuksen opetuslapsella oikeus tappaa sodassa, jossa Suomi puolustautuu hyökkäävää valtiota vastaan? Edellä oleva kysymys jakaa uskovien mielipiteitä puolesta ja vastaan. Minä olen sitä mieltä ettei Herran Jeesuksen opetuslapsella ole lupa tappaa lähimmäisiään missään tilanteessa, ei edes sodassa, jossa Suomi kävisi sotaa hyökkäävää valtiota vastaan. Tässä kirjoituksessani tuon esille perusteita Raamatun sanan kautta sille miksi Herran Jeesuksen opetuslapsi ei saisi tappaa lähimmäisiään puolustussodassa tai missään sodassa. Kautta aikain Herran Jeesuksen opetuslapset ovat olleet eri mieltä tästä aiheesta, mutta kuitenkin varhaiset kristityt ensimmäisillä vuosisadoilla jKr. ymmärsivät enemmistönä ettei kristityllä ole lupa tappaa lähimmäisiään missään tilanteessa ei edes sodassa. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan totuuden kautta rukouksen kera.
Sisällys: Tästä aiheesta on uskovien keskuudessa erilaisia näkemyksiä, toiset ymmärtävät, että uskovilla on oikeus olla osallisina puolustussodassa ja toiset ovat sitä mieltä, että uskova ihminen ei saa tappaa lähimmäisiään missään tilanteessa ei edes puolustussodassa. Se on kuitenkin tärkeää ettei tämä aihe jakaisi uskovia, eivätkä uskovat kävisi toinen toisiaan vastaan tämän aiheen takia. Jokainen saa tietenkin olla tästä aiheesta sitä mieltä, niin kuin uskoo ja ymmärtää tämän asian. Voimme ja saamme olla eri mieltäkin, mutta meidän tulee käydä keskustelua sävyisyyden Hengessä ja säilyttää Hengen ykseys, vaikka olisimmekin eri mieltä joistakin asioista. Jos tämä aihe tuo meidän sydämiimme riitaa ja saa meidät erilleen toisistamme, niin silloin emme elä Jumalan tahdossa ja keskinäisessä rakkaudessa ja silloin meidän tulisi tehdä parannus riidasta ja kaunasta sisariamme ja veljiämme kohtaan sekä tehdä parannus siitä jos tämän asian takia olemme katkaisseet yhteyden sisariimme ja veljiimme. Tuon seuraavaksi esille tärkeän syyn miksi meillä Uuden Liiton uskovilla ei ole oikeutta käydä sotaa ja tappaa lähimmäisiämme sodassa. Moni uskova vetoaa siihen kun vanhan liiton aikana Jumalan käskystä Israelin kansa kävi sotia, niin sillä perusteella myös tässä Uuden Liiton ajassa Herran Jeesuksen opetuslapsella olisi oikeus puolustussodassa tappaa lähimmäisiään. Vanha liitto ja vanhan liiton aikakausi oli täysin erilainen kuin tämä nykyinen Uuden Liiton aikakausi. Vanhassa liitossa Jumalan laki (Jumalan sanan opetus) oli kirjoitettu kivitauluihin ja Jumala asui Ilmestysmajan ja Jerusalemin temppelin Kaikkeinpyhimmässä. Uuden Liiton aikakaudessa Jumalan laki (Jumalan sanan opetus) on kirjoitettu uskovan ihmisen sydämeen, koska Jumala asuu Pyhän Hengen kautta uskovan ihmisen sisimmässä. Vanhan liiton aikana Israelin kansalla oli oikeus käydä sotia, mutta Pyhä Jumala asuu Uuden Liiton uskovan sydämessä ja tämän takia Uudessa Liitossa ei ole minkäänlaisia oikeuksia lähimmäisen tappamiseen. Kuolemanrangaistukset ja niiden täytäntöönpano oli voimassa Israelin kansalle vanhan liiton ajassa, esimerkiksi tiettyjen syntien kuten huorin tekemisen kohdalla huorintekijät saivat synnistään tuomioksi kuolemanrangaistuksen. Uudessa Liitossa Jumalan seurakunnalle ei ole enää asetettu kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa, ei minkään synnin tai asian takia. Uuden Liiton aikakaudessa Herran Jeesuksen opetuslapsella ei ole oikeutta lähimmäisen tappamiseen, ei edes puolustussodassa, koska Uudessa Liitossa Jumala yksin päättää elämästä ja kuolemasta ja synnintekijän rankaisemisesta kuoleman kautta. Varhaiset kristityt eivät osallistuneet armeijan palvelukseen ja sotiin Raamatun ilmoitus liittyen Uuden Liiton aikakaudessa sotaan ja armeijaan on kaikkein tärkeintä. Ennen kuin tutkimme Raamatun ilmoitusta, niin on hyvä käydä läpi lyhyesti varhaisten kristittyjen suhtautumista asepalvelukseen ja armeijaan. Kun tutkimme varhaisten kristittyjen historiaa, niin näemme etteivät he osallistuneet armeijan palvelukseen ja sotiin. Yleensä ennen 200-lukua kristityt eivät osallistuneet armeijan palvelukseen. 200-luvulla löytyy varhaisimmat tiedot siitä, että jotkut (ei kaikki) kristityt alkoivat hyväksymään asepalveluksen armeijassa. Tuon esille seuraavaksi tietolähteitä ja lainauksia koskien varhaisten kristittyjen suhtautumisesta sotaan: Kaikkien saatavilla olevien tietojen huolellinen tarkastelu osoittaa, että ennen Marcus Aureliuksen (keisarina vuosina 161-180 jKr.) aikaa, kenestäkään kristitystä ei tullut sotilasta, eikä yksikään sotilas kristityksi tultuaan jäänyt asepalvelukseen. The Rise of Christianity, E. W. Barnes, 1947, kohta 331. Christians and military service Tertullianuksen kirjoituksissa, jotka voidaan ajoittaa 200-210 jKr., meillä on varhaisimmat tallenteet siitä, että jotkut kristityt todella hyväksyivät asepalveluksen, mutta häneltä (Tertullianus) saamme myös tietää, että hänen aikanaan monet sotilaat jättivät armeijan, kun he kääntyivät kristinuskoon. The Rise of Christianity, E. W. Barnes, 1947, kohta 331. Christians and military service Celsuksen vetoomus, johon Origenes kirjoittaa ja mihin hän vastaa tekee selväksi, että että kun 178 jKr. True Discourse (Celsus kirjoitti sen 178 jKr.) oli kirjoitettu, niin käytännössä kristityt kieltäytyivät yksimielisesti esivallan virasta ja asepalveluksesta. Vastauksessaan Origenes osoittaa, että ajanlaskumme toisen vuosisadan puolivälissä kristityt yhä suurimmaksi osaksi pysyivät tällaisessa kieltäytymisessä. The Rise of Christianity, E. W. Barnes, 1947, kohta 332. Christians and military service Sotilas ei saa teloittaa miehiä. Jos hän saa käskyn, hän ei saa panna sitä täytäntöön. Hän ei myöskään saa vannoa sotilasvalaa. Jos hän kieltäytyy, hänet on hylättävä. Jos joku on armeijan johtaja tai kaupungin päällikkö, jolla on purppurapuku, hänen on lopetettava tai hänet on hylättävä. Katekumeenin tai uskovaisen, joka haluaa tulla, sotilaaksi, on hylättävä, sillä hän on halveksinut Jumalaa. The Apostolic Tradition of Hippolytus of Rome, kohta 16 (Hippolytus n. 170-235 jKr.) Tässä viimeisessä jaksossa näyttää siltä, että päätös on annettu myös asepalveluksesta, joka on arvokkuuden ja vallan välinen asia. Mutta nyt kysytään tästä kohdasta, voiko uskovainen kääntyä sotapalvelukseen ja voiko sotilas tunnustaa uskoa, sotilasarvot tai jokainen alempiarvoinen sotilas, joille ei ole välttämätöntä osallistua uhrauksiin tai kuolemanrangaistuksiin. Jumalallisen ja inhimillisen sakramentin, Kristuksen standardin ja paholaisen standardin, valon leirin ja pimeyden leirin välillä ei ole yhteisymmärrystä. Yksi sielu ei voi kuulua kahdelle herralle - Jumalalle ja keisarille. Ja kuitenkin Mooses kantoi sauvaa, ja Aaronilla oli solki, ja Johannes (Kastaja) oli vyötetty nahkavyöllä, ja Joosua, Nuunin poika, johtaa marssirivistöä; ja kansa soti: jos teille sopii leikkiä aiheen kanssa. Mutta miten kristitty mies voi sotia, ei, miten hän voi palvella edes rauhassa ilman miekkaa, jonka Herra on ottanut pois? Sillä vaikka sotilaat olivatkin tulleet Johanneksen luo ja ottaneet vastaan hallitsijansa toimintamallin; vaikka myös sadanpäämies oli uskonut; silti Herra riisui sen jälkeen Pietarin aseista ja riisui kaikki sotilaat aseista. Mikään puku ei ole laillinen meidän keskuudessamme, jos se on osoitettu johonkin laittomaan toimintaan. Tertullian (Tertullianus) On Idolatry Chapter XIX Sillä kun Jumala kieltää meitä tappamasta, Hän ei ainoastaan kiellä meitä avoimesta väkivallasta, jota edes julkiset lait eivät salli, vaan hän varoittaa meitä tekemästä sellaista, mitä ihmiset pitävät laillisena. Niinpä oikeudenmukaisen miehen ei ole laillista ryhtyä sotaan, ................ koska ei ole mitään merkitystä sillä, tapetaanko ihminen sanalla vai pikemminkin miekalla, koska itse kuolemantuottaminen on kielletty. Tämän Jumalan käskyn suhteen ei siis saisi olla mitään poikkeusta, vaan aina on lainvastaista tappaa ihminen .... Lactantius The Divine Institute book VI, kohta chapter XX Ja niille, jotka kysyvät meiltä, mistä me tulemme tai kuka on perustajamme, me vastaamme, että olemme tulleet Jeesuksen neuvojen mukaisesti "laskemaan alas vihamieliset ja röyhkeät miekkamme kyntöauroiksi ja muuttamaan aiemmin sodassa käytetyt keihäät karsintakoukuiksi". Sillä me emme enää tartu "miekkaan kansaa vastaan" emmekä "opi enää sotimaan", vaan meistä on tullut rauhan lapsia Jeesuksen tähden, joka on johtajamme ..... Chapter XXXIII Varhaisten kristittyjen näkemykset eivät tietenkään ole sama asia kuin Jumalan sanan opetus, mutta heidän näkemystensä kautta näemme miten he ymmärsivät Raamatun opetusta esim. tässä kysymyksessä saako Herran Jeesuksen opetuslapsi tappaa sodassa. Varhaisten kristittyjen joukossa on ollut niitä, jotka ovat hyväksyneet kristityn sotilaana armeijan palveluksessa, mutta varhaisten kristittyjen joukossa on ollut myös niitä, jotka eivät ole hyväksyneet asepalvelusta armeijassa. Katolinen kirkko ja puolustussodan tausta Augustinus (354-430 jKr.) oli katolisen kirkon teologi ja Hippon piispa. Augustinuksen sanotaan olevan ensimmäinen katolisen kirkon teologi, joka toi esille opetuksen oikeutetusta ja vanhurskaasta sodasta. Katolisen kirkon oppi liittyen sotaan on kehittynyt historian saatossa ja katolinen kirkko on hyväksynyt niin sanotun puolustussodan käsitteen vihollisen hyökkäystä vastaan. Paljon riippuu siitä, mistä syistä ihmiset ryhtyvät sotaan ja millainen valta heillä on siihen; sillä luonnollinen järjestys, joka pyrkii ihmiskunnan rauhaan, määrää, että hallitsijalla on oltava valta ryhtyä sotaan, jos hän katsoo sen tarpeelliseksi, ja että sotilaiden on suoritettava sotilaalliset tehtävänsä yhteisön rauhan ja turvallisuuden puolesta. Kun sotaan ryhdytään kuuliaisina Jumalalle, joka tahtoo nuhdella, nöyryyttää tai murskata ihmisen ylpeyden, sen on sallittava olevan vanhurskas sota; sillä edes inhimillisestä intohimosta johtuvat sodat eivät voi vahingoittaa Jumalan iankaikkista hyvinvointia eivätkä edes hänen pyhiään; sillä heidän kärsivällisyytensä koettelemuksessa, heidän henkensä kurittamisessa ja isällisen kurituksen kestämisessä he pikemminkin hyötyvät kuin vahingoittuvat. Kenelläkään ei voi olla mitään muuta valtaa heitä vastaan kuin se, mikä hänelle on annettu ylhäältä. Sillä ei ole muuta voimaa kuin Jumalalta, joka joko määrää tai sallii. Koska siis vanhurskas mies, joka saattaa palvella jumalattoman kuninkaan alaisuudessa, voi tehdä valtiolliseen asemaansa kuuluvan velvollisuuden taistelemalla hallitsijansa käskystä, - sillä joissakin tapauksissa on selvästi Jumalan tahto, että hänen tulisi taistella, ja toisissa, joissa tämä ei ole niin selvää, se voi olla kuninkaan epäoikeudenmukainen käsky, kun taas sotilas on syytön, koska hänen asemansa tekee tottelemisesta velvollisuutta, - kuinka paljon enemmän on oltava nuhteeton sen miehen, joka käy sotaa Jumalan valtuuttamana, josta jokainen häntä palveleva tietää, ettei hän voi koskaan vaatia väärää? Augustine (Augustinus) Reply to Faustus the Manichæan Book XXII, kohta 75 Katolisen kirkon ensyklopedian kertoo sodasta seuraavasti: Jotta sota olisi oikeudenmukainen, tarvitaan kolme asiaa. Ensinnäkin sen hallitsijan auktoriteetti, jonka käskystä sota käydään. Yksityishenkilön asia ei ole julistaa sotaa, koska hän voi hakea oikeuksiinsa oikeutta esimiehensä tuomioistuimelta. Yksityishenkilön tehtävänä ei myöskään ole kutsua kansaa koolle, mikä on tehtävä sodan aikana. Ja koska yleisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on uskottu niille, jotka ovat vallassa, heidän tehtävänään on valvoa heidän alaisensa kaupungin, valtakunnan tai maakunnan yhteistä hyvinvointia. Ja aivan samoin kuin heidän on apostolin sanojen (Room. 13:4) mukaan laillista turvautua miekkaan puolustaessaan tätä yhteistä hyvää sisäisiä levottomuuksia vastaan, kun he rankaisevat pahantekijöitä: "Samoin on heidän tehtävänsä turvautua sotamiekkaan puolustaessaan yhteistä hyvää ulkoisia vihollisia vastaan. Siksi sanotaan niille, jotka ovat vallassa (Ps. 81:4): "Tästä syystä Augustinus sanoo (Contra Faust. xxii, 75): "Kuolevaisten välistä rauhaa edistävä luonnollinen järjestys vaatii, että valta julistaa sota ja neuvoa sitä olisi niiden käsissä, joilla on ylin valta." New Advent Catholic Encyclopedia Question 40. War Toiseksi tarvitaan oikeutettu syy, eli että hyökkäyksen kohteeksi joutuneita vastaan hyökätään, koska he ansaitsevat sen jonkin virheen vuoksi. Siksi Augustinus sanoo (QQ. in Hept., qu. x, super Jos.): "Oikeudenmukaista sotaa on tapana kuvata sellaiseksi, joka kostaa vääryydet, kun kansaa tai valtiota on rangaistava siitä, että se kieltäytyy hyvittämästä alamaistensa kärsimiä vääryyksiä tai palauttamasta sitä, mitä se on ottanut haltuunsa epäoikeudenmukaisesti." New Advent Catholic Encyclopedia Question 40. War Kolmanneksi on välttämätöntä, että sotaa käyvillä tahoilla on oikeutettu aikomus, eli että he pyrkivät edistämään hyvää tai välttämään pahaa. Siksi Augustinus sanoo (De Verb. Dom. [Lainatut sanat eivät löydy Augustinuksen teoksista, vaan Can. Apud. Caus. xxiii, qu. 1): "Todellinen uskonto pitää rauhanomaisina niitä sotia, joita ei käydä suurentamisen tai julmuuden motiivista, vaan joiden tarkoituksena on rauhan turvaaminen, pahantekijöiden rankaiseminen ja hyvien kohottaminen." Saattaa nimittäin käydä niin, että sota julistetaan laillisen viranomaisen toimesta ja oikeutetun syyn vuoksi, mutta se kuitenkin muuttuu laittomaksi pahan aikomuksen vuoksi. Niinpä Augustinus sanoo (Contra Faust. xxii, 74): "Intohimo vahingon aiheuttamiseen, julma kostonjano, epäitsekäs ja armoton henki, kapinakuume, vallanhimo ja sen kaltaiset asiat, kaikki nämä ovat sodassa oikeutetusti tuomittuja." New Advent Catholic Encyclopedia Question 40. War Monet protestanttiset kristityt, jotka hyväksyvät sodan ja nimenomaan puolustussodan tuovat esille aivan samanlaisia ajatuksia ja perusteluita näkemyksistään sodasta kuin se millainen on katolisen kirkon oppi puolustussodasta tai oikeudenmukaisesta sodasta. Monet näistä protestanteista eivät ole ikinä perehtyneet tai tutkineet katolisen kirkon oppia sodasta, vaikka heillä on täysin sama ajatus sodasta. Katolisen kirkon väärä opetus sodasta on yksi niistä monista vääristä opeista, jotka ovat levinneet protestanttien keskuuteen ja suurin osa protestanteista ei edes tiedä sitä, että heidän näkemyksensä puolustussodan tai oikeudenmukaisen sodan hyväksymisestä perustuu katolisen kirkon oppiin oikeudenmukaisesta sodasta. Katolisen kirkon epäraamatullinen ja väärä opetus oikeutetusta puolustussodasta, johon kristityllä olisi oikeus osallistua on levinnyt melkein kaikkiin kristillisiin yhteisöihin. Uuden Liiton aikakauteen liitetty väärä opetus oikeutetusta puolustussodasta on pääosin Rooman katolisen kirkon oppi, ei Raamatun opetus. Katolinen teologi Tuomas Akvinolainen kehitti edelleen Augustinuksen opetusta oikeutetusta sodasta. Akvinolainen opetti ettei kansalaiset käy sotaa, vaan valtio. Sodankäymiseen tuli olla syy, joka oikeuttaa sotimisen ja tämä syy on puolustussota. Sota ei saa olla hyökkäyssotaa, vaan puolustussotaa. Akvinolaisen mukaan uskonharjoituksen puolustaminen asein oli oikeutettua. Akvinolainen opetti, että sodan täytyi tapahtua hyvistä ja vanhurskaista syistä, ei voiton tai maallisen vallan tähden. Vain valtiolla on oikeus harjoittaa sotatoimenpiteitä. Myös sodan keskellä rauhan tulee olla koko ajan päämäärä ja tavoite. Akvinolaisen opetukset ovat vastoin Raamatun Uuden Liiton järjestystä, jonka mukaan uskovalla ei ole missään tilanteessa oikeutta tappaa lähimmäisiään, ei edes puolustussodassa. Rooman katolinen kirkko ei myöskään ole noudattanut Augustinuksen ja Akvinolaisen opetusta puolustussodasta, sillä katolinen kirkko on toiminut usein sodassa hyökkäävänä osapuolena. Rooman katolisen kirkon väärä opetus puolustussodasta muutti muotoaan hyökkäyssodaksi. Katolisen kirkon ristiretket ovat julma ja hirvittävä osoitus kirkon hyökkäyssodista. Alunperin päämäärä oli vallata Jerusalem ja Pyhä maa muslimeilta sekä tukea kirkon bysanttilaista valtakuntaa muslimeja vastaan. Ristiretkiä alettiin toteuttamaan uskonnollisista syistä, ja poliittisista konflikteista. Katolinen kirkko kävi myös "pyhää" sotaa, jonka pyrkimyksenä oli levittää katolisen kirkon uskoa. Rooman katolisessa kirkossa vaikuttanut sodan murhanhenki on eräs niistä monista kirkon synnin hedelmistä, joka todistaa katolisen kirkon olevan pahuuden vallassa oleva uskonnollinen järjestö, eikä Jumalan seurakunta, jota se valheellisesti esittää. Keskiajalla Rooman katolinen kirkko vainosi juutalaisia pitäen heitä Jeesuksen tappajina. Itse asiassa Rooma ja juutalaiset yhdessä ristiinnaulitsivat Herran Jeesuksen. Juutalaiset vaativat Jeesuksen ristiinnaulitsemista, jonka Pontius Pilatus (Rooman maaherra Juudean maakunnassa) hyväksyi ja toteutti. Antisemitismi vaikutti keskiajalla voimakkaasti katolisen kirkon sisällä, joka johti vihaan ja vainoon juutalaisia kohtaan sekä heidän surmaamiseen, eli syntiin Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Rooman kirkossa vaikutti voimakkaasti saatanallinen valheen henki, joka opetti oikeutettua puolustussodan oppia, mutta joka johti lopulta katolisen kirkon murhanhenkeen kansanryhmiä ja kansoja vastaan, joka johti hyökkäyssotaan sekä julmiin veritekoihin. Martti Luther opetti myös katolista väärää opetusta koskien sotaa. Lutherin mukaan yhteiskunnan jäsenten on tarvittaessa asein puolustettava maataan. Luther antoi kuitenkin sellaisen myönnytyksen, että sotilas saa itse päättää osallistuuko sotaan vai ei. Käytännössä Lutherin myönnytyksellä ei ole kovinkaan paljon arvoa, sillä sotilas on velvoitettu osallistumaan sotaan sodan syttyessä. Luther opetti sodan olevan oikeutettua itsepuolustuksen kautta kollektiivisena rankaisemisena hyökkääjiä kohtaan. Lutherin mukaan kristityt ovat velvoitettuja kuuliaisuuteen esivaltaa kohtaan. Tämän tähden kristitty voisi syntiin syyllistymättä käydä oikeutettua sotaa. Luther myös harhautui opettamaan väärin koskien sotaa, sillä Uuden liiton järjestyksessä Jeesuksen opetuslapsilla ei ole oikeutta tappaa ketään, ei edes puolustussodassa. Ikävää ja valitettavaa on se, että myös yhä nykyään uskovien keskuudessa erilaisissa uskon yhteisössä opetetaan alunperin katolisen kirkon harhaoppia puolustussodan oikeellisuudesta. Matt 5:9 Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Raamatussa on monia kohtia, jotka todistavat meille sen, että Uuden Liiton ajassa Herran Jeesuksen opetuslapsella ei ole lupa tappaa lähimmäisiään missään tilanteessa ei edes puolustussodassa. Herran Jeesuksen opetuslapsi on Jumalan lapsi, joka on saanut Jumalalta kutsun olla rauhantekijä, ja tämä ei sovi mitenkään yhteen sen kanssa, että uskova voisi tappaa lähimmäisiään puolustussodassa, koska uskovalla ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan (lähimmäisiään), vaan taistelu pahuuden henkivaltoja vastaan. Seuraavaksi käyn läpi Raamatun opetusta tästä aiheesta Uuden Liiton uskon järjestyksen valossa. Uudessa Liitossa ei ole lupa tappaa minkään syyn takia 2 Moos 20:13 Älä tapa (רצח ratsach).Eräs yleinen väärä opetus sodassa tappamiseen on Jumalan käskyn älä tapa väärin ymmärtäminen ja opettaminen siten, että hepreankielen tapa sana ratsach ei tarkoittaisikaan tappamista, vaan murhaamista. Joidenkin mielestä murhaaminen on eri asia kuin tappaminen ja siksi puolustussodassa olisi sallittua tappaa, koska se ei ole murhaamista. Edellä oleva ajatus ei ole kuitenkaan Raamatun sanan totuus, koska Uuden Liiton aikakaudessa ei ole lupa tappaa minkään syyn takia. Online Bible Hebrew Lexicon antaa sanalle ratsach seuraavat merkitykset murhata ja tappaa. 2 Moos 20:13 jakeessa ratsach sana on Qal verbi-vartalossa, ja Online Bible Hebrew Lexicon antaa sanalle ratsach Qal verbi-vartalossa seuraavanlaiset merkitykset: Qal) murhata, tappaa 1a1) harkittu 1a2) vahingossa 1a3) kostajana 1a4) surmaaja (tahallinen). Exodus 20:13 Thou shalt not murder (רצח ratsach). Jewish Publication Society Bible - JPS
Jotkut sanovat, että koska juutalaisten hepreasta englantiin
kääntämä JPS käännös kääntää 2 Moos 20:13 kohdassa
ratsach sanan qal-verbi-vartalossa tarkoittamaan
murhaamista, niin ratsach sana tarkoittaisi
murhaamista. Asia ei ole kuitenkaan näin. Hoosea 4:2 Raamatun kohdassa ratsach sana on myös qal-verbivartalossa, jonka juutalaiset ovat kääntäneet JPS käännöksessä tässä kohtaa sanalla killing (tappaminen). Raamatun sanan totuuden ja opetuksen valossa älä tapa ratsach ei tarkoita ainoastaan älä murhaa, vaan se tarkoittaa kaikkea mikä liittyy tappamiseen. Itse asiassa ratsach sana näyttää olevan todella vahva ja voimakas sana, joka tosiaankin tarkoittaa kaikenlaista tappamista. Tämä on tärkeä yksityiskohta, että ratsach sana tarkoittaa kaikkea mikä liittyy tappamiseen, ja sekin on todella tärkeää ymmärtää, että Raamattu nimenomaan käyttää Kymmenessä Käskyssä sanaa ratsach, joka tarkoittaa kaikkea tappamiseen liittyvää, eli Jumala ei sanonut Kymmenessä Käskyssä, että vain murhaaminen olisi syntiä, vaan että kaikki tappaminen on syntiä. Jaak 2:11 Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin," on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja. Jaakobin kirjeessä Uuden Liiton opetuksissa on vahvistettu Jumalan käsky älä tapa, joka on yhä voimassa Uudessa Liiton aikakaudessa. Vanhassa liitossa Israelin kansalla oli oikeus käydä sotia, mutta Uuden Liiton opetuksessa ei ole yhtään kohtaan, joka oikeuttaisi Herran Jeesuksen opetuslapsen tappamaan lähimmäisiään sodassa. Tämä siksi, koska Pyhä Jumala asuu uskovan ihmisen sydämessä, ja tästä syystä et voi uskovana suorittaa veritekoja ja tappamista lähimmäistäsi kohtaan Uuden Liiton ajassa, koska itse Pyhä Jumala asuu sinun sydämessäsi, sisimmässäsi. Luuk 3:14 Oli myös sotilaita, jotka kysyivät häneltä: "Mitäs meidän on tehtävä?" Hän vastasi: "Älkää ryöstäkö keneltäkään älkääkä kiristäkö, vaan tyytykää palkkaanne." Jumalan Kansan Raamattu Luuk 3:14 Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: "Mitäs meidän pitää tekemän?" Ja hän sanoi heille: "Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö, vaan tyytykää palkkaanne". 33/38 Luuk 3:14 Niin kysyivät myös häneltä sotamiehet, sanoen: mitä myös meidän pitää tekemän? Ja hän sanoi heille: älkäät kenellekään väkivaltaa taikka vääryyttä tehkö, ja tyytykäät palkkaanne. Biblia 1776 Luukkaan evankeliumissa 3:14 oli kyse Rooman armeijan sotilaista, jotka miehittivät Juudeaa. Luuk 3:14 Raamatun kohdassa Herra Jeesus ohjeisti Rooman sotilaita siten etteivät he tekisi kenellekään väkivaltaa, eivätkä ryöstäisi tai kiristäisi rahaa keneltäkään. Tähän aikaan armeijan sotilailla riippumatta minkä maan armeijaa he palvelivat oli tapana ryöstää omaisuutta, raiskata ja tehdä väkivaltaa hyökkäyksen kohteeksi joutuneille ihmisille. Ikävä kyllä jotkut armeijan sotilaat toimivat vielä yhä tänä päivänä samalla tavalla. Moni sanoo, että koska Jeesus sanoi Rooman armeijan sotilaille etteivät he saisi tehdä väkivaltaa ja ryöstää ihmisiä, mutta näiden sotilaiden tulisi tyytyä siihen palkkaan minkä saivat armeijapalveluksestaan, niin Jeesus olisi hyväksynyt sen, että kristitty voi olla sotilas ja tappaa lähimmäisiään sodassa. Asia ei tietenkään ole näin. Luuk 3:14 tapahtui vielä vanhan liiton puolella ja oli kyse Rooman armeijan sotilaista. Luuk 3:14 ei ole opetusta, joka koskisi Uuden Liiton aikakautta, koska se tapahtui vanhan liiton aikakaudella, eikä se opeta mitään kristityn oikeudesta käydä sotaa ja tappaa lähimmäisiään sodassa tai puolustussodassa.
Room 13: Moni sanoo, että koska Raamattu opettaa kuinka kristityn pitää olla kuuliainen esivallalle ja koska esivalta kantaa miekkaa, niin siksi Raamattu opettaisi, että Uuden Liiton aikakaudella kristitty voisi tappaa lähimmäisiään puolustussodassa. Asia ei ole tietenkään näin, eikä tämä Raamatun kohta opeta eikä puhu mitään sellaista, että uskovalla olisi oikeus tappaa lähimmäisiään sodassa. Raamatun opetuksen mukaan esivalta on Jumalan asetus. Tämä ei tarkoita sitä, että jokaisen maan esivalta ja päättäjät olisivat Jumalan asettamia, vaan sitä että esivaltajärjestys yhteiskunnassa rauhallisen ja turvallisen elämän turvaaminen on Jumalan tahdon mukaista, koska esivaltajärjestys on Jumalan asettama. Neuvostoliitossa kommunismin kautta esivalta tappoi useita kymmeniä miljoonia ihmisiä. Samoin Natsi-Saksassa esivalta tappoi miljoonia ihmisiä. On päivänselvää ettei Herran Jeesuksen opetuslapsi voi hyväksyä ja tukea esivaltaa, joka surmaa ja tappaa viattomia ihmisiä aatteen ja ideologian takia. Sekin on päivänselvää ettei Jumala itse asettanut Hitleriä esivallaksi Saksan kansalle, mutta salli sen. Roomalaiskirjeen 13 luku opettaa, kuinka esivallan tulee olla Jumalan palvelija (jae 4), joka tarkoittaa sitä, että esivallan pitäisi ylläpitää yhteiskunnan rauhaa Jumalan tahdon mukaan, että ihmiset voisivat elää turvassa ja rauhassa omassa maassaan, yhteiskunnassa, omalla asuinalueellaan. Miekan kantaminen on esivallan tehtävä rauhallisen elämän turvaamiseksi yhteiskunnassa. E. W. Barnes kirjoitti The Rise of Christianity teoksessaan kuinka parin ensimmäisen vuosisadan kristityt lähes yksimielisesti kieltäytyivät esivallan viroista ja armeijan asepalveluksesta. Miksi he toimivat tällä tavalla? Koska he uskoivat ettei Uuden Liiton uskovalla ole oikeutta tappaa lähimmäistään missään tilanteessa. He ymmärsivät, että Roomalaiskirjeen 13 luku kertoi nimenomaan esivallan oikeuksista koskien ihmisiä. He ymmärsivät esimerkiksi sen ettei Roomalaiskirjeen 13 luku opettanut uskovan oikeuksista liittyen sotaan jne. vaan esivallan tehtävistä ja oikeuksista.
Joh 10: Raamattu opettaa saatanan tulleen varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan, ja sota on tuhoa ja tappamista ja siten saatanan tekoja, joihin Uuden Liiton uskovalla ei saa olla mitään osallisuutta. Vanhassa liitossa Israelin kansalla oli oikeus sotia Jumalan käskystä, mutta vanha liitto on kumoutunut eikä Jumalan kansalla ole enää oikeutta käydä sotia, missä tapetaan lähimmäisiä. Herra Jeesus on tullut antamaan elämän ja yltäkylläisyyden Hänessä, jokaiselle, joka uskoo Häneen. Herran Jeesuksen opetuslapsia ei ole kutsuttu tekemään ja toteuttamaan saatanan pahoja tekoja, ei tappamaan ja tuhoamaan lähimmäisiään sodassa, koska meillä on eri taistelu kuin jumalattomilla ihmisillä.
Ef 6: On kyse kahdesta eri kuningaskunnasta ja ketä me uskovina palvelemme. Jumalaton maailma käy jumalattomia sotia ja Jumalan kuningaskunnan lapset käyvät hengellisiä sotia, he eivät sodi lihaa ja verta vastaan, koska heillä on taistelu pahuuden henkivaltoja vastaan. Tämän tähden Herran Jeesuksen opetuslapsi ei saa tappaa lähimmäisiään sodassa, koska hänellä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan (ihmisiä), koska hänen taistelukenttänsä ja sotakenttä on henkivaltoja vastaan, ei ihmisiä vastaan. Katolisen kirkon näkemyksen mukaan kristityn on oikeutettua käydä sotaa silloin kun ja jos on kyse puolustussodasta hyökkääjää vastaan. Tämän näkemyksen mukaan puolustussota toimii ikään kuin rankaisijana: Ei ole myöskään yksityishenkilön tehtävä kutsua kansaa koolle, mikä on tehtävä sota-aikana. Ja koska yleisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on uskottu niille, jotka ovat vallassa, heidän tehtävänään on valvoa heidän alaisensa kaupungin, valtakunnan tai maakunnan yhteistä hyvinvointia. Ja aivan samoin kuin heidän on apostolin sanojen mukaan (Room. 13:4) Hän ei kanna miekkaa turhaan, sillä hän on Jumalan palvelija, kostaja, joka suorittaa vihan sille, joka tekee pahaa; niin myös heidän tehtävänsä on turvautua sodan miekkaan puolustaessaan yhteistä etua ulkoisia vihollisia vastaan.." New Advent Catholic Encyclopedia Question 40. War Room 13:4 sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee. Katolisen kirkon oppi puolustussodasta Room 13:4 kohtaan vedoten perustuu kostamiseen ja rankaisemiseen hyökkääjiä kohtaan. Tämä kohta Room 13:4 ei puhu Herran Jeesuksen opetuslapsen oikeuksista, vaan maallisen esivallan oikeuksista, ja siksi se ei puhu eikä opeta, että kristitty voisi tappaa lähimmäisiään sodassa.
Room 12: Room 12:17-21 kohta opettaa Uuden Liiton uskovalle, että hän ei saa kostaa (koston kautta rangaista) lähimmäiselleen lähimmäisen vääriä tekoja. Tämä tarkoittaa sitä, että Herran Jeesuksen opetuslapsi ei saisi olla mukana kostamassa ja rankaisemassa hyökkääviä vihollisia, jotka tekevät aseellisen hyökkäyksen maatamme kohtaan. Puolustussodan kannattaja sanoo samalla tavalla kuin katolinen kirkko opettaa, että puolustussodassa tappamisen kautta pyritään tekemään hyvää omalle kansalle ja turvaamaan heille rauhallinen elämä. Jos ajattelen pelkästään omalla järjelläni tuota edellä olevaa lausetta, niin minun olisi helppo hyväksyä se, mutta koska olen Herran Jeesuksen opetuslapsi ja Jumalan lapsi, niin minun tulee ajatella sitä Jumalan tahdon kautta, ei oman järkeni kautta. Herran Jeesuksen opetuslapsena minä saan uskoa Jumalan sanan totuuteen ja silloin en voi kohdata pahaa pahalla, eli pahoihin tekoihin ei voi vastata pahoilla teoilla, vaan hyvillä teoilla. Jos Suomeen hyökätään, niin minä en voi Herran Jeesuksen opetuslapsena vastata tähän hyökkäykseen siten, että alkaisin sodassa tappamaan näitä hyökkääjiä, jotka ovat lähimmäisiäni. Olen rauhantekijä Jumalan lapsena ja minulla ei taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan pahuuden henkivaltoja vastaan. Raamatun opetuksen mukaan pahaan ei tule vastata pahalla, ei edes silloin jos maani joutuu sotaisan hyökkäyksen kohteeksi. Uskossa Jumalaan, Herraan Jeesukseen ei ole kyse ihmisen teoista, vaan Jumalan teoista ja siitä millä tavalla Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä uskovan ihmisen elämässä. Olemme sellaisessa ajassa, että Venäjä voi hyökätä Suomeen milloin tahansa, koska Suomi on julkisesti ja avoimesti asemoinut itsensä sotilaallisesti Venäjää vastaan. Tämä Venäjän hyökkäys Suomea vastaan voi tapahtua milloin tahansa, tai sitten lähellä sitä aikaa kun Suomi hakee Naton jäsenyyttä, tai muutamia vuosia sen jälkeen kun ja jos Suomi on Naton jäsen. Vaikka Suomi ei liittyisikään Natoon, niin Venäjän hyökkäys tulisi silti tapahtumaan, koska Suomi on asemoinut itsensä Venäjää vastaan. Uskon, että jos Suomi olisi pysynyt puolueettomana eikä asemoinut itseään Venäjää vastaan, niin olisimme voineet säästyä Venäjän hyökkäykseltä. Jos uskot, että on Jumalan tahto käydä puolustussotaa ja jotkut Herran Jeesuksen opetuslapset kieltäytyvät osallistumasta sotaan Venäjää vastaan (joka voi olla pian todellisuutta), ja silloin voi alkaa painostus sodasta kieltäytyviä Herran Jeesuksen opetuslapsia vastaan. Heitä vaaditaan rangaistaviksi, ehkä vankeudella tai jopa kuolemantuomiolla. Sinäkin uskovana jos hyväksyt puolustussodan voit joutua tilanteeseen, jossa vaadit sodasta kieltäytyville Herran Jeesuksen opetuslapsille rangaistusta, mutta et jos vaadi, niin sinuakin pidetään "isänmaan petturina" ja sinuakin rangaistaan jos et vaadi rangaistusta sodasta kieltäytyville kristityille. Kun ja jos Herran Jeesuksen opetuslapsi hyväksyy sodan, puolustussodan, niin hän voi joutua ja joutuukin monenlaisiin tilanteisiin kuten esimerkiksi: tappamaan lähimmäisiään sodassa; tuomitsemaan uskon sisarensa ja veljensä "isänmaan pettureina", jotka eivät osallistu sotatoimiin eivätkä hyväksy sotaa. Jos ja kun hyväksyt uskovien rankaisemisen sen tähden etteivät he aio tappaa lähimmäisiään sodassa, niin teet sen maallisen esivallan takia, joka asettaa sinut uskon veljiäsi ja sisariasi vastaan. Uudessa Liitossa esivallalla ei ole oikeutta pakottaa uskovaa tappamaan lähimmäisiään sodassa, puolustussodassa. Jos ja kun kieltäytyy kannattamasta ja osallistumasta puolustussotaa hyökkääjiä vastaan, niin kyse ei ole isänmaan petturuudesta, vaan uskollisuudesta Jumalaa kohtaan, joka sanoo meille Uuden Liiton uskoville älä tapa, joka tarkoittaa ettemme saa tappaa missään tilanteissa lähimmäisiämme, koska me olemme rauhantekijöitä. Olen ollut viime aikoina suuren murheen vallassa nähdessäni sosiaalisen median kautta kuinka monet Herran Jeesuksen opetuslapset ovat alkaneet kannattamaan sotatoimia ja ihmisen tappamista sodassa. Minun on vaikea pukea sitä sanoiksi, kirjoittaa ylös mitä olen kokenut sydämessäni. Suuri tuska on ollut sydämelläni tämän asian tähden. Näen tämän sodan kannattamisen olevan eräs eksytyksen polku, joka on eräs osatekijä suuren Babylonin synneistä, joista Jumalan kansan tulee lähteä ulos etteivät he joutuisi osallisiksi suuren porton synteihin ja joutuisi tuomittavaksi yhdessä jumalattoman maailman kanssa. Tämä kipu sydämessäni on todella suuri tämän tähden. Eräs tärkeä asia tulisi ymmärtää, joka on se, että se on synnin vallan alla oleva maailmanhenki, joka lietsoo nyt kansoja sotaan toinen toisiaan vastaan. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, joka on tietenkin väärin, niin nyt tämä murhanhenki ja tappamisenhenki ja sodan lietsonta on leviämässä moneen paikkaan myös tänne Suomen maahan. Jos me Herran Jeesuksen opetuslapsina menemme tähän mukaan, niin olemme eksyneet syntisen jumalattoman maailman menoon mukaan ja päästäneet sydämeemme murhanhengen ja tappamisenhengen, josta pitäisi tehdä pikaisesti parannusta. Ne, jotka käyvät sotaa, pyrkivät oikeutetusti rauhaan, eivätkä siis vastusta rauhaa, paitsi pahaa rauhaa, jota Herramme "ei tullut lähettämään maan päälle" (Matt. 10:34). Siksi Augustinus sanoo (Ep. ad Bonif. clxxxixix): "Me emme etsi rauhaa ollaksemme sodassa, vaan me käymme sotaa, jotta saisimme rauhan". Olkaa siis rauhanomaisia sotimalla, jotta voitte voittaa ne, joita vastaan soditte, ja saattaa heidät rauhan kukoistukseen." New Advent Catholic Encyclopedia Question 40. War Katolinen kirkko opettaa, että on oikein käydä sotaa saadakseen rauhan aikaan. Katolisen kirkon ensyklopedia vetoaa tässä kohden Matt 10:34 Raamatun kohtaan.
Matt 10: Matt 10:34-36 Raamatun kohta ei opeta ja sano, että Herran Jeesuksen opetuslapsella on oikeus tappaa sodassa lähimmäisiään ja osallistua sotaan, jonka kautta pyritään rauhaan. Matt 10:34-36 Raamatun kohta tuo esille sen kuinka usko Herraan Jeesukseen tekee erotuksen ihmisten välille. Jumalaton ihminen, jopa oma perhekuntalainen voi alkaa vihaamaan Herran Jeesuksen opetuslapsia, koska he eivät hyväksy uskoa Raamatun Jumalaan. 5 Moos 32:8 Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.
Hebr 11: Jotkut ajattelevat, että koska Jumala asetti kansoille rajat, niin siksi Herran Jeesuksen opetuslapsella olisi oikeus puolustaa omaa isänmaataan. Jumala on asettanut kansoille rajat ja haluaa, että etsisimme Jumalaa ja saisimme elää rauhallista elämää siinä maassa missä asumme, missä olemme syntyneet tai muuttaneet sinne. Jumalan tahto on kansalliset valtiot järjestyksen tähden, että jokaisella ihmisellä olisi mahdollisuus elää rauhallista elämää omassa maassaan. Meidän uskovien olisi kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että kun olemme saaneet tulla Jumalan armosta uskoon tai usko on tullut meihin, niin meistä tulee vieraita ja muukalaisia maan päällä, koska emme ole enää synnin ja saatanan orjia, niin kuin jumalaton maailma on, joka on synnin ja saatanan vallan alla. Heprealaiskirjeen luvussa 11 sanotaan kuinka Jumalan lapset ovat muukalaisia ja vieraita maan päällä ja heidän todellinen isänmaansa on taivaallisissa, koska heidän oikea ja todellinen Isä Jumala asuu taivaissa. Ymmärrän sen, että inhimillisesti ihminen ajattelee kuinka tärkeää on saada asua turvassa ja rauhassa omassa maassaan. Näin varmasti jokainen ihminen ja uskovakin ajattelee. Jumala salli vihollisen hyökätä Israelin kansan kimppuun, kun israelilaiset olivat tehneet syntiä Jumalaa vastaan. Miksi Jumala salli tämän Israelin kansalle? Että heidän sydämensä kääntyisivät kaikkein tärkeimmän puoleen, joka on sitä kun uskova ihminen koko sydämestään, mielestään ja sieluistaan rakastaa totuudessa elävää Jumalaa. Jumalan lapsen todellinen kotimaa ja isänmaa ei ole tämän synnin vallan alla olevan maan päällä, vaan taivaallisissa ja Jumalan armosta eräänä päivänä pääsemme sinne, kun ja jos haluamme rakastaa Jumalaa totuudessa. Tietenkin meidän tulee elää ja vaeltaa täällä maan päällä siellä missä me elämme, mutta se tulee tiedostaa, että missä uskovan ihmisen todellinen isänmaa on ja se on taivaallisissa. Jumala haluaisi meidän uskovien ymmärtävän ettemme ole enää itsemme omia, vaan Jumalan omia ja Jumalassa meidän kutsumme on paljon jalompi ja korkeampi kuin jumalattomalla. Jumalan lapsi uskon kautta Herraan Jeesukseen on tässä Uuden Liiton aikakaudessa erotettu tämän maailman synnin teoista, johon kuuluu myös se ettemme tapa lähimmäistämme missään tilanteessa.
1 Aik 2: 1 Kor 6:19 Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Monet kristityt, jotka sanovat, että kristityllä on valta tappaa lähimmäisiään puolustussodassa, he vetoavat siihen kuinka vanhassa liitossa Israelin kansalla oli oikeus Jumalan käskystä käydä sotia. Se on totta, että Israelin kansalla oli Jumalan käskystä oikeus käydä sotia vanhan liiton aikana, mutta tätä oikeutta ei ole enää Uuden Liiton aikakaudessa. Herra Jumala sanoi ettei kuningas Daavid saanut rakentaa temppeliä Herralle, koska Daavid oli vuodattanut paljon verta (oli käynyt sotaa) Herran edessä, niin siksi hän ei saanut rakentaa temppeliä Herralle. Herra sanoi, että Daavidin poika Salomo, joka on oleva rauhan mies rakentaa Herralle temppelin. Temppeli ja sen kaikkeinpyhin oli paikka, jossa Jumala asui, ja kädet, jotka olivat sodassa vuodattanet verta eivät saaneet rakentaa Herran temppeliä, paikkaa missä Jumala asuu. Se, että Daavid sodan mies ei saanut rakentaa Herran temppeliä, paikkaa missä Jumala asuu, mutta rauhan mies Salomo sai sen rakentaa, niin se todistaa myös sen puolesta, että Uuden Liiton aikakaudella Jumalan kansalla ei ole oikeus tappaa lähimmäisiään ei edes puolustussodassa. Herran Jeesuksen opetuslapset ovat Uuden Liiton aikakauden Herran temppeli, paikka missä Jumala asuu. Sodassa verta vuodattanut kuningas ei saanut rakentaa Herran temppeliä, vaan rauhan mies, joka tarkoittaa sitä, että Uuden Liiton Jumalan palvelija ei saa vuodattaa verta ja tappaa lähimmäisiään, koska hän on Jumalan temppeli, jossa Jumala asuu, ja Uuden Liiton Jumalan palvelijan tulee elää rauhantekijänä, joka ei saa vuodattaa verta ja tappaa lähimmäisiään sodassa. Silloin kun Pyhä Jumala asuu uskovan ihmisen sisimmässä, niin hänessä asuu Jumalan pyhyys ja Pyhä Jumala ei voi sallia sitä, että ihminen vuodattaa lähimmäisensä verta ja tappaa tämän sodassa tai missään tilanteessa, koska Pyhä Jumala asuu uskovan sisimmässä. Kukaan ihminen ei saa vuodattaa lähimmäisen verta ja tappaa sodassa lähimmäisiään silloin kun Pyhä Jumala asuu ihmisen sydämessä ja sisimmässä. Tämä on todella selkeä Raamatun opetus. Kuningas Daavid oli Israelin kansalle esivallan edustaja toimittaen korkeinta ihmisen harjoittamaan valtaa Israelin maalla. Koska Daavid ei saanut sotimisen takia rakentaa Herralle temppeliä, niin se tarkoittaa sitä kun asetamme tämän Uuden Liiton kontekstiin, niin esivalta ei voi määrätä kristittyä tappamaan lähimmäisiään, koska tappamisen käsky rikkoo Jumalan käskyä vastaan. Jumala on asettanut esivallan ylläpitämään rauhaa ja turvallisuutta maan yhteiskunnassa sen kaupungeissa, kunnissa ja kylissä. Esivaltaa ei ole määrätty sotaa varten, vaan rauhaa ja turvallisuutta varten, koska esivallan tulee olla Jumalan palvelija. Herran Jeesuksen opetuslapsi käy sotaa henkivaltoja vastaan, ei lihaa ja verta vastaan, mutta jumalaton ihminen sotii tämän maailman sotia tappaen näissä sodissa lähimmäisiään. Herran Jeesuksen opetuslapsen tulisi ymmärtää nämä kaksi erilaista sotarintamaa ja pysyä poissa siitä sodasta, joka ei kuulu hänelle. Jotkut sanovat, että koska sadanpäämies Kornelius oli sotilas, niin uskova voi olla sotilas ja tappaa esivallan edustajana. Kornelius oli ollut uskossa vasta vähän aikaa, eikä hän varmasti heti alussa ymmärtänyt, että Jumalan valtakunnan edustajan ja armeijan edustajan asevarustukset ovat täysin erilaisia. Uskon että kun Kornelius kasvoi uskossaan, niin hän ymmärsi ettei voinut osallistua lähimmäisen tappamiseen sodassa, eikä missään muualla. Uskon myös että hän erosi sotilaan tehtävistä. Tämän voimme päätellä ja uskoa siitä etteivät parin ensimmäisen vuosisadan kristityt liittyneet armeijaan, josta olemme lukeneet aikaisemmin. Uskon että sotilas ja sadanpäämies Kornelius myös erosi armeijasta, vaikka sitä ei olekaan Raamattuun kirjoitettu. Roomalaisena sotilaana Kornelius oli velvoitettu osallistumaan armeijan sotatoimiin ja siitä syystä hän ei voinut enää toteuttaa täysin tehtäväänsä armeijan sotilaana, koska hänen täytyi uskoa Raamatun opetus ettei Herran Jeesuksen opetuslapsi voi osallistua sotaan ja tappamiseen. Siksi on selvää, että hänen on täytynyt erota Rooman armeijan palveluksesta, jonka toimintaa ja periaatteita ohjasi raaka väkivalta sekä sodankäynti. Raamattu ei sano hänen eronneen, mutta Raamatun sanan opetuksen mukaan on selvää, ettei hän enää voinut jatkaa Rooman armeijan palveluksessa, jonka toiminta perustui raakaan väkivaltaan sekä sodankäyntiin vihollisia vastaan. Vanhassa liitossa Israel sai Jumalalta luvan käydä sotia, mutta tässä Uuden Liiton ajassa Jumalalla ei ole enää yksittäistä yhtä kansaa, joka saisi Jumalalta käskyn ja luvan sotimiseen. Uusi Liitto on tässä suhteessa täysin erilainen liitto. Uudessa Liitossa uskovalla ei ole lupa tappaa lähimmäistään minkään syyn takia. Noin 2000 vuotta sitten juutalaisilla olisi ollut vaikeuksia, jos he olisivat joutuneet palvelemaan, jossakin muussa armeijassa kuin Israelin armeijassa. Siihen aikaan juutalaiset pyrkivät tiukasti noudattamaan Tooran käskyjä (Jumalan sana), jonka takia heidän olisi ollut hyvin vaikeaa noudattaa pakanakansan sotapäälliköiden ohjeita. Tämä oli yksi syy miksi juutalaiset miehet vapautettiin Rooman valtakunnan armeijan palveluksesta. Seurakunnan ensimmäisen vuosisadan alun vuosikymmeninä enemmistö Herran Jeesuksen opetuslapsista oli juutalaisuudesta uskoon kääntyneitä (uskoivat Jeesuksen olevan Messias). Tänä aikana tämä juutalaisten Rooman armeijasta vapauttaminen hyödytti ja vahvisti myös pakanuudesta uskoon tulleita hyväksymään ja ymmärtämään ettei minkään maan armeijan asepalvelus ole kristittyjä varten. Kun Juudeassa 66-70 jKr. alkoi juutalaisten sota ja kapina roomalaisia vastaan, niin Eusebiuksen mukaan kristityt pakenivat ja asettuivat Pellaan. Tämä tarkoittaa sitä, että huomattava määrä uskovia, joiden joukossa oli paljon juutalaisia ei tarttunut aseisiin puolustaakseen Jerusalemia. Miksi huomattava osa ensimmäisen vuosisadan juutalaisista Herran Jeesuksen opetuslapsista ei tarttunut aseisiin roomalaisia vastaan? Koska he ymmärsivät Uuden Liiton luonteen, jossa ei ole enää minkäänlaisia oikeuksia lähimmäisen tappamiseen, ei edes sodassa sortaja vihollista vastaan. Moni sanoo, että Jumala auttoi toisessa maailmansodassa Suomea, kun Suomi taisteli Venäjää vastaan, joka todistaisi sen, että Jumala hyväksyy kristityn sotimisen puolustussodassa. Asia ei ole kuitenkaan niin, sillä totta kai Jumala haluaa auttaa kärsivää kansaa ja varsinkin kun ja jos se kääntyy Jumalan puoleen, jonka Suomi teki ja sai avun Jumalalta. Jumalan apu Suomea kohtaan sodassa Venäjää vastaan ei kuitenkaan oikeuta uskovaa ihmistä osallistumaan sotaan, missä hän joutuu tappamaan lähimmäisiään. Jumala salli vihollisen iskeä Israeliin kaikella sotavoimalla sen takia, koska Israel teki syntiä Jumalaa vastaan. Ennen talvisotaa ja jatkosotaa Venäjää vastaan suomalaiset elivät syntisesti teurastaen ja tappaen toinen toisiaan kansalaissodassa (sisällissota punaisten ja valkoisten välillä). Saksassa natsien juutalaisvastaisuus oli jo todella voimakasta 1920-luvulla. Suomessa 1930-luvulla juutalaisvastaisuus pesiytyi voimakkaasti luterilaiseen kirkkoon, vaikka kaikki kirkon jäsenet eivät kannattaneetkaan juutalaisvastaisuutta. Natsi-Saksan juutalaisvastaisuus sai tukea joiltakin suomalaisilta luterilaisen kirkon papeilta 1930-40 luvuilla. Tietenkään kaikki papit eivät hyväksyneet juutalaisvastaisuutta, mutta osa hyväksyi. Aikoinaan Kotimaa-lehti antoi täyden tukensa uudelle natsi-Saksalle sekä hyväksyi juutalaisten oikeuksien rajoittamista, mitä Kotimaa-lehti pyysi julkisesti anteeksi vuonna 2005. Korostan sitä etteivät kaikki luterilaisen kirkon papit ja jäsenet 1930-luvulla kannattaneet natsismia, eivätkä olleet antisemitistejä, mutta osa oli. Toki ne ihmiset Suomessa, jotka kannattivat natsismia 1930-luvulla eivät tienneet sitä mihin natsismin juutalaisvastaisuus tulisi johtamaan, eli 6 miljoonan juutalaisen surmaamiseen holokaustissa. Jos he olisivat tienneet tämän etukäteen, niin se olisi varmaankin saanut lähes kaikki Suomessa natsismia kannattaneet hylkäämään natsien juutalaisvastaisuuden. Lutherin antisemitistinen kirja juutalaisista ja heidän valheistaan ja sen esipuhe paljastaa kauhistuttavan antisemitistisen hengen vaikuttaneen voimakkaasti 1930-luvulla Suomessa. Kirjan esipuhe paljastaa karmean totuuden siitä kuinka natsihallinto toteutti käytännössä Lutherin antisemitistisiä ohjeita. 1930-luvulla Suomessa oli ihmisiä, jotka uskoivat Lutherin antisemitistisen kirjan olevan profeetallinen ilmoitus, joka pitäisi toteuttaa käytännössä. Luther on ollut monille ihmisille 1930-40-luvuilla ei vain uskonnollinen oppi-isä, mutta myös antisemitismin oppi-isä. Kun tutkii suomalaisten julkaisemia juutalaisvastaisia kirjoituksia vuosilta 1918-1944, niin niissä näkyy selkeästi ja erityisesti saksalainen vaikutus, natsien propaganda. Saksassa natsien valtaan nousemisen seurauksena Suomessa kirjoitetut juutalaisvastaiset kirjoitukset olivat pääosin kopioita natsien valheellisesta propagandasta juutalaisia vastaan. Kaikki suomalaiset eivät hyväksyneet natsismin aatetta 1930-luvulla, mutta yllättävän moni hyväksyi. Itse ymmärrän ja näen, että Suomi sai Jumalan rangaistuksen synneistään salliessaan Venäjän hyökkäyksen Suomeen. Tämä sota oli sota jumalattomien ihmisten välillä, johon uskovan ihmisen ei tulisi osallistua, koska uskova ihminen taistelee erilaisella sotarintamalla henkivaltoja vastaan, ei lihaa ja verta vastaan. Suomi luovutti natsi-Saksalle 8 juutalaista, jonka takia Suomi joutui luovuttamaan lähes saman verran prosenteissa maa-alueitaan Venäjälle. Israel on Jumalan silmäterä ja joka koskee Jumalan silmäterään saa siitä tuomion itselleen, niin kuin Raamattu opettaa. Suomi sai Jumalan tuomion luovuttaessaan 8 juutalaista natsi-Saksalle. Moni uskova, joka hyväksyy puolustussodassa lähimmäisen tappamisen hyväksyy myös sen, että Jumala salli vihollisen hyökätä Israeliin monen monta kertaa Israelin syntien tähden. Jos ja kun Jumala sallii Venäjän hyökkäävän Suomeen, niin Hän sallii sen suomalaisten syntien tähden, jotka ovat aivan hirvittävät Jumalan edessä. Koska tuleva sota Venäjän ja Suomen välillä on tuomio Suomen jumalattomuudesta ja synnin teoista, niin Herran Jeesuksen opetuslapsen ei tule todellakaan sotia ja taistella sodassa, jonka syy on jumalattomuus ja synti. Ymmärrän sen, että inhimillisesti ihminen haluaa puolustaa maataan, lapsiaan, vaimoaan, vanhempiaan jne. Tämä on täysin ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta Herran Jeesuksen opetuslapsen tulee ymmärtää, että hän ei ole enää jumalattomuuden tilassa, vaan Jumalan kuningaskunnan kansalainen, joka turvaa Jumalaan, eikä hän enää osallistu jumalattomien sotiin, koska uskon kautta hänet on asetettu sotarintamaan ja taisteluun pahuuden henkivaltoja vastaan, ei lähimmäisiään vastaan.
Matt 26:
Luuk 22: Joh 18:10 Niin Simon Pietari, jolla oli miekka, veti sen ja iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan; ja palvelijan nimi oli Malkus. Pietari oli se opetuslapsi, joka iski miekalla ylimmäisen papin korvan pois. Herra Jeesus paransi ylimmäisen papin palvelijan korvan. Herra Jeesus toimi oman opetuksensa mukaan; rakastakaa vihollisianne ja tehkää heille hyvää. Herra Jeesus sanoi Pietarille, että kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. Herra Jeesus tarkoitti tällä sitä, että miekkaan tarttuminen ja toisen vahingoittaminen tai tappaminen on syntiä, sillä Uudessa Liitossa ei ole minkäänlaista syytä, joka oikeuttaisi lähimmäisen tappamisen. Room 13:9 Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse," ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Kuten on tullut jo monta kertaa esille, niin Uuden Liiton aikakaudessa Herran Jeesuksen opetuslapsella ei ole oikeutta tappaa lähimmäistään, ei mistään syystä, ei edes puolustussodassa. Matt 5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, Luuk 6:27 Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, Luuk 6:31 Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.
1 Piet 3:9 Älkää kostako pahaa pahalla, älkää
herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä
siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Herra Jeesus kehotti opetuslapsiaan rakastamaan vihollisiaan ja rukoilemaan niiden puolesta, jotka teitä vainoavat. Jos osallistut uskovana ihmisenä puolustussotaan ja tapat lähimmäisiäsi sodassa, niin silloin et rakasta heitä, etkä toimi sen mukaan, että tekisit hyvää tappamallesi ihmiselle. Jos tapat ihmisiä puolustussodassa, niin silloin toimit myös sitä Raamatun opetusta vastaan, joka sanoo; niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille. Raamattu sanoo, että meidän tulee siunata vainoojiamme (vihollisia), joka ei tarkoita vainoojan synnin tekojen hyväksymistä, vaan sitä että teet hyvää ja rakastat vihollista ja vainoajaasi, ja rukoilet, että hän pelastuisi uskon kautta Herraan Jeesukseen. Herran Jeesuksen opetuslapsen tehtävänä on julistaa evankeliumia jumalattomille ihmisille, ei tappaa heitä. Jos Herran Jeesuksen opetuslapsena tapat sodassa jumalattoman ihmisen, niin sinun tekosi kautta jumalaton ihminen, jolle sinun pitäisi julistaa evankeliumia, joutuukin kadotukseen, kun sinä surmaat hänet. Kun ja jos Herran Jeesuksen opetuslapsena tapat puolustussodassa hyökkäävän armeijan sotilaan, niin tämä sotilas on jonkun lapsen isä, jonkun naisen aviomies, jonkun vanhempien lapsi. Kun ja jos Herran Jeesuksen opetuslapsena tapat sotilaan, niin samalla riistät lapselta rakkaan isän, riistät vaimolta rakkaan aviopuolison, riistät vanhemmilta rakkaan pojan, joiltakin heidän ainoan lapsensa. Tällainen toiminta ei todellakaan ole Jumala tahto tässä Uuden Liiton aikakaudessa.
Matt 6: Jos kävisi niin, että sotatilanteessa hyökkäävä vihollinen (tai missä muussa tilanteessa) tappaisi sinun lapsesi, puolisosi, vanhempasi tai sinulle rakkaan ihmisen, niin sinun tulisi antaa tappajalle anteeksi. On tietenkin selvää ettemme välttämättä heti pysty antamaan anteeksi, mutta se on kuitenkin ainoa Jumalan tahdon mukainen teko, minkä voimme tehdä. Jumala auttaa meitä antamaan anteeksi tällaisessa tilanteessa ja antaa itsekullekin aikaa käsitellä tätä asiaa, mutta jokaisen uskovan kohdalla se tulee päättymään anteeksiantamukseen, jos haluamme tehdä Jumalan tahdon. Minä olen sitoutunut siihen, että jos joku minun rakkaista ihmisistä joutuisi tapetuksi, niin Jumalan avulla minä tahdon ja annan anteeksi. Raamattu sanoo, että jos me emme anna anteeksi ihmisille heidän syntejään, niin Isä Jumalakaan ei anna anteeksi meille meidän rikkomuksiamme.
Herran Jeesuksen opetuslapsia ei ole kutsuttu sotimaan tämän
maailman sotia, vaan olemaan rauhantekijöitä, julistamaan
evankeliumia jumalattomille ihmisille, että he saisivat
syntinsä anteeksi, Herran Jeesuksen veren ja sovitustyön
ansion tähden.
Petri Paavola 22.4.2022
Lähteet: newadvent.org/ summa/ 3040 cdn.theologicalstudies.net/ 13/13.1/13.1.1 kotipetripaavola.com/ suomalaiset sspapit kirkon papisto politiikka ja uskonto
|
|
