Nestle-Alandin 27 (Novum Testamentum Graece - Uuden Testamentin teksti) painoksen sivulla 45 sanotaan, että se on tehty vatikaanin ja United Bible Societies kanssa yhteisestä sopimuksesta. Tämä teos on pohjana uusille käännöksille, joiden käännöstyö ja tarkistukset tehdään yhdessä vatikaanin ja United Bible Societiesin valvonnan alaisuudessa. He myös sanovat, että Nestle-Aland ei ole lopullinen teksti, vaan kannustin Uuden Testamentin tekstin määrittämiseen ja varmentamiseen.

Nestle-Alandiin perustuvat käsikirjoitukset nojaavat tekstiin, jota ei ole vielä lopullisesti varmennettu (ei ole erehtymätön) ja jota vatikaani on peukaloimassa omien harhaoppiensa tueksi. Vatikaani (paavin kirkko) on alusta asti peukaloinut Raamatun käsikirjoituksia, joita se itse suosii. Tämän tähden vatikaanin "käsikirjoitukset" sisältävät paljon muutoksia, eli toisin sanoen Raamatun sanan vääristämistä. Jokainen joka luottaa Nestle-Alandin tekstiin on tässä suhteessa vatikaanin asiamies, vaikka hän muuten vastustaisi RKK:ta ja sen oppeja. Tällä tavoin edistetään katolisuuden leviämistä, koska yhä useammat uudet raamatunkäännökset tehdään katolisen valvonnan alaisuudessa, kuten edellä on käynyt ilmi.

James White on tuonut esille kuinka epäluotettava KJV on, joka perustuu Textus Receptuksen tekstiin. Hänen argumenttinaan on mm. se että KJV:ssa on 84 erilaista merkitystä hepreankielen sanalle davar (dabar). White ei kuitenkaan halua kertoa sitä, että hänen suosimissaan käännöksissään kuten NASB:ssa davar on käännetty 93 erilaisella merkityksellä sekä NIV:ssa davar on käännetty yli 200 erilaisella merkityksellä. W James White on tuonut esille, että hepreankielen sana shuv (shub) on käännetty KJV:ssa 60 erilaisella merkityksellä. White ei tuonut esille, että hänen suosima NASB kääntää saman sanan vähintään 104 erilaisella tavalla ja NIV yli 200 erilaisella tavalla. White ei ole rehellinen mies, vaan epärehellinen mies.

James Whiten mukaan NKJV, NASB ja NIV ovat luotettavia käännöksiä. Kuten edellä tuli esille, niin NASB ja NIV kääntävät sanojen merkityksiä huomattavasti erilaisimmilla merkityksillä kuin KJV. Onko White tuonut esille myös sen, että NJKV, NASB ja NIV eroavat toisistaan sadoissa jakeissa joko merkityksissä tai teksteissä?

White pitää NASB:ia sekä NIV:ia hyvinä ja luotettavimpina käännöksinä kuin KJV:ta. White tuo esille kuinka KJV kääntää sanoja monilla erilaisilla merkityksillä. Mutta Whiten luotettavat käännökset kääntävät samat sanat huomattavasti useimmilla erilaisilla sanoilla. Jos White vain pyrkii osoittamaan KJV:n käännösvirheitä, niin eikö silloin todistetusti NASB:ssa ja NIV:ssa ole paljon enemmän käännösvirheitä? On. Mitä tästä seuraa? White luottaa kiistattomasti huonompiin käännöksiin kuin KJV, mutta siitä huolimatta White pitää KJV:ta huonompana käännöksenä kuin NASB:ia ja NIV:ia. White on kiistattomasti epärehellinen mies ainakin tässä asiassa.

White ei tarjoa NIV:ia ja NASB:ia erehtymättömiksi käännöksiksi KJV:n tilalle, mutta pitää niitä parempina, vaikka Whiten oman virhelogiikan mukaan NASB ja NÌV ovat selvästi huonompia käännöksiä kuin KJV. Joko White ei tätä ymmärrä tai sitten hän ei halua myöntää asiaa, eli sitä että hän on väärässä.　

Tuskin White oppineena miehenä on epätietoinen siitä, että hänen suosimissaan käännöksissä hänen esille ottamat sanojen käännöserovaisuudet esiintyvät paljon laajemmin esim. NASB:ssa ja NIV:ssa kuin KJV:ssä. Jos hän pitää KJV:n sanojen erovaisuuksia virheinä, niin silloin hänen suosimissaan käännöksissä on paljon enemmän virheitä kuin KJV:ssa.

Miksi White suosii virheellisimpiä käännöksiä? Koska hän luulee, että varhaisimmat käsikirjoitukset ovat luotettavampia kuin Bysantin teksti. Käännösten erovaisuudet Whiten virhelogiikan mukaan todistavat Bysantin tekstin luotettavammaksi kuin Aleksandrian tekstit. Olemassa olevista alkuperäisistä UT:n tekstien kopioista laaditun käsikirjoituksen luotettavuus ei perustu siihen mikä on varhaisemmin laadittu, vaan siihen kuinka tarkasti ne on kopioitu vastaamaan alkuperäisten kopioiden tekstiä.

Sanottakoon vielä, että en ole KJV-only uskova, eli en pidä KJV:ta erehtymättömänä käännöksenä, jossa ei olisi virheitä, mutta pidän sitä erittäin hyvänä Raamatunkäännöksenä.

Sivulla 1231 NKJV julkaisijat sanovat: Bysantin teksti oli laajasti säilynyt vanhan Bysantin valtakunnan alueella (Turkki, Bulgaria, Kreikka, Albania ja Jugoslavia). NKJV:n julkaisijoiden mukaan yli 85 prosenttia nykyisin olemassa olevista käsikirjoituksista kuuluvat bysanttilaiseen tekstiperheeseen.

Kurt Aland eräs Nestle-Alandin päätoimittajista, josta useimmat modernit raamatunkäännökset on käännetty sanoo kreikkalaisista käsikirjoituksista näin: Suurin määrä käsikirjoituksista on bysanttilaisia käsikirjoituksia ja näiden tekstien edustajat ovat erittäin yhteneväisiä, jotka suuressa määrin ovat yhtäpitäviä toistensa kanssa. Aland sanoo myös, että varhaisimmat käsikirjoitukset ovat vähälukuisimpia sekä vastakohtia toisilleen, sillä ne vastaavat toisiaan noin 60-70 prosenttisesti. (Aland,The Text of the NT, p. 323).”

Dr. H. A. Struz on keräännyt listan papyruksien lukutavoista (ajoitettu vuosille 100-300 jKr.), jotka ovat ristiriidassa Westcott ja Hortin tekstin kanssa. Ensimmäisessä listassa oli 150 erilaista traditionaalisen tekstin lukutapaa, jotka Westcott ja Hort hylkäsivät, koska niitä ei löytynyt sinaiticuksesta, vaticanuksesta eikä codex-bezaesta. Toinen lista sisälsi 170 traditionaalisen tekstin lukutapaa, jotka varhaiset papyrukset vahvistivat, mutta Westcott ja Hort hylkäsivät ne, koska niitä ei löytynyt sinaiticuksesta ja vaticanuksesta, mutta ne löytyivät codex-bezaesta. Kolmas lista sisälsi 80 traditionaalisen tekstin lukutapaa, jotka varhaiset papyrukset vahvistivat, mutta Westcott ja Hort hylkäsivät ne, koska sinaiticus, vaticanus eikä codex-bezae sisältänyt niitä. (The Byzantine Text-Type & New Testament Textual Criticism, H. A. Sturz, H. A. Thomas Nelson, NY 1984).

James White sanoo Westcott ja Hortin tunnistaneen oikein tarpeen tutkia käsikirjoitusten yhteyttä toisiinsa, sillä ei ole tarpeen laskea käsikirjoituksia, vaan sen sijaan meidän täytyy harkita käsikirjoituksia (jotkut käsikirjoitukset ovat toisia tärkeämpiä todistaen alkuperäisistä teksteistä) ja voimme sanoa, että nykyiset tekstit perustuvat heidän työhönsä. White jatkaa sanoen, että kuitenkin nykyinen tekstikritiikki on mennyt paljon eteenpäin Westcottista ja Hortista ja monia tapauksia on korjattu epätasapainosta heidän johtopäätöksistään. James White uskoo järjenpäätelmiä sekä valheita ja siksi hän ei ymmärrä sitä mikä on todellinen totuus Raamatun käsikirjoituksista.

Westcott ja Hort syrjäyttivät Bysantin tekstit, joita on lukumääräisesti enemmän olemassa sekä niiden tekstit vastaavat toisiaan 85-90 prosenttisesti. Sen sijaan he valitsivat Aleksandrian tekstit, joita on olemassa paljon vähemmän kuin Bysantin tekstejä ja Aleksandrian tekstit eivät vastaa toisiaan yhtä tarkasti kuin Bysantin tekstit, sillä Aleksandrian tekstit vastaavat toisiaan 60-70 prosenttisesti.

Westcottin ja Hortin kriittinen kreikan teksti on todellisuudessa lähes sama kuin nykyiset Nestle-Alandin kriittiset kreikan tekstit, joita on muunneltu Westcottin ja Hortin tekstistä vain vähän. Siinä on samat 45-50 pois jätettyä UT:n jaetta, jotka on joko jätetty pois tai asetettu kyseenalaiseksi sekä se sisältää myös noin 2000 lisättyä sanaa, jotka ovat joko kokonaan pois jätetty, muutettu tai lisätty kuten Westcottin ja Hortin teksteissä.

James White ei ole siis ihan samaa mieltä kuin nykyajan tekstikriitikot kuten Metzger, Colwell, Epp ja Nestle, sillä heidän mukaansa Westcott ja Hort ovat tärkeitä miehiä nykyisessä tekstihistorian kritiikissä ja nämä nykyiset Uuden Testamentin eklektikot jatkavat suureksi osaksi päätöksiä, joita Westcott ja Hort tekivät.

Westcott ja Hortin tekemät muutokset perustuvat nykyisiin vatikaanin versioihin kuten ESV, NIV, NASB sekä moderneihin katolisiin versioihin. Ne kaikki perustuvat United Bible Societesin ja Nestle-Alandin kriittisen kreikan tekstiin, jolla on formaalinen sopimus vatikaanin kanssa luoda eri tunnusten välinen Uuden Testamentin teksti. Itse asiassa on kyse ekumeenisista käännöksistä joiden avulla vatikaani pyrkii muuttamaan protestanttien oppikäsityksiä, että he hyväksyisivät katolisen kirkon oppikäsityksiä. James White on omia järjenpäätelmiään seuraten päätynyt vatikaanin ansaan sekä katolisten raamattujen asiamieheksi. White ei itse tätä ymmärrä, koska hän pitää sokeasti kiinni siitä uskomuksesta, että varhaisimmat Aleksandrian käsikirjoitukset ovat luotettavammat kuin myöhemmät Bysantin tekstit.

Alunperin niin Aleksandrian kuin Bysantin tekstiperheen tekstit ovat koottu olemassa UT:n tekstien palasista, joita on löytynyt vähän yli 5000 kappaletta. Aleksandrian tekstit tehtiin olemassa olevista UT:n tekstikopioista ensimmäiseksi UT:n käsikirjoituksiksi (kokonainen UT). Aleksandrian tekstiperheen tekstit vastaavat toisiaan vain 60-70 prosenttisesti sekä niistä puuttuu jakeita, sanoja ja lauseita sekä lisäksi niihin on tehty muutoksia lisäämällä niihin tuhansia ylimääräisiä sanoja.

Bysantin tekstit on koottu olemassa olevista alkuperäisistä UT:n teksteistä myöhemmin kuin Aleksandrian tekstit, mutta Bysantin tekstit pitävät yhtä toistensa kanssa noin 85-90 prosenttisesti. Tämä tarkoittaa, että niissä on vain vähän eroavaisuuksia ja ne vastaavat tarkasti alkuperäisten tekstien kopioiden sanomaa. Kuten on tullut aiemmin esille, niin Aleksandrian tekstiperheen tekstejä on muokattu sekä muuteltu ja tässä muutostyössä on ollut mukana tunnetuin ja eniten Raamatun sanaa vääristellyt yhteisö, eli Rooman katolinen kirkko. On selvää, että vatikaanin alaisuudessa Aleksandrian tekstit ja niistä käännetyt raamatunkäännökset ovat tehneet käännöksistä suosiollisia katolisille harhaopeille sekä niisä on myös gnostilaista vaikutusta. Sen sijaan Bysantin tekstiä ei katolisuus ole onnistunut turmelemaan, sillä katolisuus on keskittynyt lähinnä syyttämään sitä huonommaksi tekstiksi kuin Aleksandrian tekstit.

Tuon seuraavan esimerkin kautta esille miksi Aleksandrian teksti on epäluotettava teksti, vaikka se on ilmestynyt ennen Bysantin tekstiä. Mies nimeltään Usko Uskovainen kirjoittaa elämäntarinansa kymmenosaiseen kirjasarjaan, joka löytyy varsin huonokuntoisena viisisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Vatikaani löytää Usko Uskovaisen elämänkerta kirjasarjan ensimmäisenä viisisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Vatikaani muuttaa tekstien sisältöä ja jättää asioita pois sekä lisää siihen katolisia oppeja, joita Usko Uskovainen ei opettanut. Kuusisataa vuotta myöhemmin, eli sata vuotta vatikaanin jälkeen uskovat nimeltään Jumalan seurakunta löytävät Usko Uskovaisen elämänkerta kirjassarjan kopioiden sen tarkasti muuttamatta sen sisältöä.

Tuhat vuotta Usko Uskovaisen kuoleman jälkeen monet ovat sitä mieltä, että vatikaanilla on aito sanoma ja ilmoitus koskien Usko Uskovaisen ajatuksia ja opetuksia. He sanovat, koska vatikaanin teos on varhaisempi kuin Jumalan seurakunnan teos, niin siksi vatikaanin teos on alkuperäinen ja aito. Vatikaanin petos uppoaa ihmisten sydämiin aina siihen asti, kunnes ihmiset ymmärtävät, että niin vatikaanilla kuin Jumalan seurakunnalla on kopiot alkuperäisestä Usko Uskovaisen kirjasarjasta ja vatikaani kopioi sen ensimmäiseksi, mutta muutti sen sanoman sekä vääristeli mitä Uskon kirjoissa sanotaan ja opetetaan. Sen sijaan Jumalan seurakunta kopioi Usko Uskovaisen kirjasarjan tarkasti vastaamaan sen tekstiä. Täten Jumalan seurakunnan kopiot ovat aitoja ja vatikaanin vääriä.

Samalla tavalla kuin esimerkkini osoitti, niin Aleksandrian tekstiperheet ovat kyllä ensimmäiseksi kootut, mutta niissä on pahasti vääristelty UT:n alkuperäisiä tekstejä. Sen sijaan Bysantin teksti on kopioinut tarkasti sen mitä alkuperäisiin teksteihin on kirjoitettu.  

Suomenkielisiä hyviä Raamatun käännöksiä joita suosittelen käyttämään ovat Biblia 1776, joka perustuu Textus Receptukseen joka pohjautuu Bysantin tekstiin sekä Toivo Koilon Uusi Testamentti, joka perustuu myös Textus Receptukseen.

33/38 käännös pohjautuu pääosin Erwin Nestlen tekstilaitokseen, jonka pääasiallinen tekstilähde perustuu Westcott ja Hortin tekstilaitokseen, joka kuitenkin hiukan poikkeaa Nestlen tekstilaitoksesta. Nestlen tekstilaitoksessa on myös käytetty muita lähteitä kuin Wescott ja Hort, mutta pääosa sen tekstistä perustuu Wescott ja Hortin tekstilaitokseen. 33/38 käännös ei ole kuitenkaan kaikessa käännetty Westcottin ja Hortin tekstien mukaan, vaan myös osittain Bysantin tekstistä, siksi se ole turmeltunut teksti, vaan sitä voi turvallisin mielin käyttää ja hyvä on sen rinnalla käyttää vaikka vanhaa Bibliaa. Suosittelen 33/38 rinnalla käyttämään esim. Bibliaa tai joitakin hyviä englanninkielisiä käännöksiä. Aapeli Saarisalon Uusi Testamentti on myös hyvä käännös.

1992 käännöksen pohjana on Nestle-Aland tekstilaitos, jonka teksti perustuu pääosin Westcott ja Hortin tekstilaitokseen. 1992 käännös on tehty dynaamisen ekvivalenssin periaatteen mukaisesti. Dynaamisen ekvivalenssin mukaisessa käännöksessä sanoja ei käännetä tarkasti vastaamaan alkukielen merkitystä, vaan ikään kuin ajatuksiksi. Dynaamisen ekvivalenssin mukaisessa käännöksessä Raamatun sanomalle ja ajatukselle etsitään suomalaisia vastineita sekä käännöksestä tehdään kääntäjien tulkintaa siitä mitä Raamattu sanoo. En suosita kenellekään vuoden 1992 käännöstä, sillä se on ajautunut monessa kohdin kauas Raamatun alkuperäisestä sanomasta sekä kääntää monessa kohdin vastoin Raamatun sanaa. 1992 raamattua voi sanoa raamatunväännökseksi, ei hyväksi Raamatun käännökseksi.

Englanninkielisistä suosittelen King James Version 1769, joka perustuu Textus Receptuksen tekstiin. J.P. Green's literal translation on myös hyvä, joka perustuu Textus Receptuksen tekstiin. Tutustumisen arvoinen on James Murdockin toimittama käännös arameankielisestä Uudesta Testamentista sekä Dr. John W. Etheridge's English Peshitta translation (UT:n arameankielestä käännetty).

Vuonna 1896 julkaistiin kokoelma Hortin kirjeitä, jotka hänen poikansa (Arthur Fenton Hort) julkaisi kahdessa osassa. Kirjan nimi oli: "Life and Letters of Fenton John Anthony Hort".

Ensimmäinen osa sivu 76 Hort: Puhdas roomalainen käsitys on minua lähempänä ja se todennäköisemmin johtaa evankeliseen totuuteen. (Huom! Hort puhuu kasteesta)

Sivu 120 Hort: Tosiasia on, etten näe kuinka Jumalan oikeudenmukaisuus voidaan tyydyttää ilman jokaisen ihmisen kärsimystä omassa persoonassaan, täysi rangaistus hänen synneistään. Tiedän, että niin voi olla, sillä jos ei niin voisi olla joidenkin tapauksessa, niin Raamattu olisi valhe, mutta jos se on mahdollista joillekin, miksi ei myös kaikille?

Raamatun opetuksen mukaan syntinen ihminen ei voi oman kärsimyksensä kautta saavuttaa Jumalan mielisuosiota. Herran Jeesuksen sovitusveri, kuolema ja ylösnousemus, eli sovitustyö on ainoa Jumalalle kelpaava syntiuhri syntien anteeksisaamiseksi.

Sivu 211 Hort: Viime viikkoina minulla ei ole ollut ajatusta tekstien tärkeydestä, koska olen lukenut niin vähän kreikan UT:ta ja ollut tekemisissä halpamaisen Textus Receptuksen kanssa. Westcott suositteli minulle Bagsterin kritiikkiä, jossa on Szholzin teksti, joka on sopivan pienikokoinen ja siinä on rinnakkain kreikankieli ja englanninkieli sekä laaja marginaali muistiinpanoja varten. Tämä miellyttää minua paljon, niin paljon pieniä muutoksia hyvässä auktoroidussa käsikirjoituksessa, asiat tehty selkeäksi ei vulgaarilla tavalla, vaan antaen syvemmän ja täydemmän merkityksen. Kaiken kaikkiaan Sholz on aika arvaamaton säästäen esittelyssä hyvää lukemista ja Tischendorfin koen hyväksi hankinnaksi, ennen kaikkea, koska hänellä on lukuisia lukutapoja sivun alalaidassa ja hänen tekstinsä on korvaamaton. Ajattele, että alhainen Textus Receptus nojaa kokonaan myöhempiin käsikirjoituksiin, se on siunaus, että on olemassa varhaisempia käsikirjoituksia.

Koska Hort uskoi vatikaanin valheita ja oli kielteinen Raamatun sanan totuudelle, niin siksi hylkäsi Textis Receptuksen tekstin ja luotti Aleksandrian korruptoituneisiin teksteihin.

Sivu 400 Hort: Jopa positiiviset evankelisten opit näyttävät minusta vääristetyiltä kuin epätosilta. Pelkään että vielä meidän välillämme on vakavia eroavaisuuksia auktoriteetti aiheessa, ja erityisesti Raamatun auktoriteetissa.

Sivu 414 Hort: Kirja joka on eniten vetänyt minua puoleensa on Darwinin kirja. Mitä tahansa siitä ajatellaan, niin se on kirja, josta voi olla ylpeä ollessaan sen kanssa aikalaisena. Minun täytyy tutkia sen argumentteja tarkemmin, mutta tuntemukseni on vahva siitä, että teoria on vastaansanomaton. Joka tapauksessa on nautinto lukea sellaista kirjaa.

Hort uskoi evoluutioteoriaan, joka on valhe, ei totuus.

Sivu 445 Hort: Haluaisin, että meidän tekstimme päätyisi maailmaan ennen kuin joudumme tekemisiin asioiden kanssa, jotka todennäköisesti leimaavat meitä epäilyksillä. Tarkoitan, tekstiä, jonka julkaisevat miehet, jota varmasti pidetään vaarallisena harhaoppina ja sillä on suuria vaikeuksia saavuttaa niitä joita muutoin olisimme halunneet saavuttaa, eikä sitä ole helppoa jäljestäpäin saada pois mielestä.

Osa 2 sivu 50 Hort: Olen ollut vakuuttunut monia vuosia, että Marian palvonnassa ja Jeesuksen palvonnassa on paljon yhteistä, niiden syissä ja seurauksissa.

Hort uskoi katolisen kirkon väärää opetusta Mariasta. Raamattu opettaa palvomaan vain Jumalaa, ei ihmisiä.

Kirjassa (Life and letters of Fenton John Anthony Hort) Hortin poika kirjoittaa isästään näin:

He remained always a grateful and loyal member of the secret Club, which has now become famous for the number of distinguished men who have belonged to it. In his time the Club was in a manner reinvigorated, and he was mainly responsible for the wording of the oath which binds the members to a conspiracy of silence. ...... Two other societies of widely different aims were started in this same year, in both of which Hort seems to have been the moving spirit ; one a small club formed for the practice of choral music, the other called by its members the Ghostly Guild

Hortin pojan mukaan hänen isänsä pysyi aina kiitollisena ja uskollisena salaseuran jäsenenä. Hort on ollut vastuussa salaseuran valan sanojen muodostamisessa, joka sitoo seuran jäsenet hiljaisuuden salaliittoon. Hort on ollut myös aktiivisena aave-kilta seurassa. Hort on todistetusti okkultisti.

1903 Westcottin poika Arthur Westcott julkaisi isänsä kirjeet kaksiosaisena kirjana, jonka nimi oli: "Life and Letters of Brooke Foss Westcott."

Osa 1 sivulla 228-229 Westcott kirjoittaa tarkoittaen mm. Textus Receptusta: Tunnen voimakasta häpeää väärennetyistä Pyhien Kirjoituksien kopioista ja olen erittäin innokas korvaamaan ne.

Osa 2 sivu 49 Westcott kirjoittaa taivaasta: Ei ole epäilystäkään etteikö Rubrickin kieli ole ajattelematon, mutta se pelastaa meidät virheeltä, joka yhdistää Kristuksen kirkkauden läsnäolon inhimilliseen paikkaan: Taivas on tila, ei paikka.

Osa 2 sivu 394 Westcott: Jos Tennysonin ajatus taivaasta olisi totta, niin taivas olisi sielujen palvelus sieluille, voimme järkevästi toivoa, kärsivällisesti, päättäväisesti, uskollisesti, yhdessä ponnistellen, löytääksemme taivaan täältä meistä, kunnia maalliselle elämällemme.

Sivu 81 Westcott: En voi olla ajattelematta langenneen Rooman kirkon mahtavuutta, sen antaumusta jopa virheiden keskellä, sen vilpittömyyttä ja kiintymistä, joita me jaloimmin käsityksin, puhtain päämäärin pyrimme jäljittelemään.

Hort hyljeksi Textus Receptusta nimitellen sitä alhaiseksi tekstiksi, koska hän oli mieltynyt Aleksandrian vääristettyihin teksteihin. Hort oli myös jollakin tavalla omaksunut katolisia oppeja, mutta myös hylkäsi Raamatun ydintotuuden, eli Jeesuksen ristinkuoleman, sillä hänen mukaansa voi olla mahdollista, että jokainen ihminen sovittaisi omat syntinsä. Hort uskoi myös evoluutioteoriaan, joka on saatanallinen valhe. Westcott piti taivasta tilana maan päällä ihmisten sydämissä sekä avoimesti ylisti Rooman kirkkoa ja halveksui Textus Receptuksen tekstiä.

Mitäköhän kalvinistinen James White ajattelisi tästä, että hänen ylistämänsä teksti on rakennettu valheen pettämien mielten ja ajatusten kautta? On surullista, että White on eksynyt tukemaan käsikirjoituksia, joita ovat tehneet ja vääristelleet ihmiset, jotka rakastavat valhetta ja siksi he ovatkin vääristelleet Aleksandrian tekstiperheen tekstejä.

Nestle-Alandin Novum Testamentum Graecen 27 painoksessa on sama kreikan teksti kuin United Bible Societiesin neljännessä painoksessa. Edellä olevista teksteistä on käännetty nykyiset käännökset kuten ESV, NIV, NASB, Holman Standard ja uudet katoliset versiot kuten St. Joseph New American Bible 1970 ja New Jerusalem Bible 1985.

Nestle-Alandin 27:ssa painoksessa sivulla 45 lukee näin: Näiden kahden painoksen teksti on otettu käyttöön kansainvälisesti Bible Societiesin kautta ja vatikaanilla on United Bible Societiesilla kanssa yhteinen sopimus, jonka perusteena ovat uudet käännökset sekä tarkistukset tehdään heidän (vatikaani ja United Bible Societies) kanssa. Tämä tarkoittaa merkittävää askelta koskien tunnusten välistä yhteyttä. Luonnollisesti tulee ymmärtää, että tämä teksti on työn alla oleva teksti: Sitä ei voi pitää lopullisena, vaan kannustimena lisä ponnistelujen kautta määrittämään ja vahvistamaan Uuden Testamentin tekstin.

Edellä oleva Nestle-Alandin 27 painoksen tunnustus tarkoittaa sitä, että se se ei ole erehtymätöntä Jumalan sanaa, vaan vatikaanin teos, jota pikku hiljaa korjaillaan ja muutellaan. On sanomatta selvää, että korjaamisen ja muutoksen tarkoitus on koko ajan enemmän saada Nestle-Aland ja siitä käännettävät raamatunkäännökset muistuttamaan Rooman katolisen kirkon opetuksia, ei Jumalan sanaa. On myös selvää, että tällaisen suunnitelman takana on saada aikaan ekumeenisia käännöksiä, että niiden kautta Rooman kirkko saisi syvemmän yhteyden ekumeenisiin kristittyihin, joita Rooman kirkko eksyttää ekumeenisen yhteyden sekä oman oppinsa kautta.

Alkuseurakunta ja sen jälkeläiset eivät lukeneet Aleksandrian tekstejä, sillä Jeesuksen kuolemasta aina vuoteen noin 190 jKr. he lukivat olemassa olevia tekstejä, eikä tässä ajanjaksossa ollut olemassakaan Aleksandrian tekstejä. Miten he pärjäsivät ilman Aleksandrian tekstejä? Hyvin. Ns. Bysantin tekstejäkään ei ollut silloin vielä koottu. Alkuseurakunta ja sen jälkeläiset pärjäsivät hyvin olemassa olevien tekstien kanssa aina vuoteen 190 jKr. ja sen jälkeenkin, myös 200-300 luvuilla ja siitä eteenpäin, sillä olivathan kopiot olemassa alkuperäisistä teksteistä. Historian mukaan n. 400-luvulla ja siitä eteenpäin näitä alkuperäisiä kopiota alettiin laatimaan käsikirjoituksiksi, joita nykyään kutsutaan Bysantin teksteinä. Aleksandrian tekstit laadittiin Bysantin tekstejä aikaisemmin.

Se täytyy muistaa, että Aleksandrian tekstit ja Bysantin tekstit ovat kopioita alkuperäisten  tekstien kopioista. Aleksandrian tekstien varhaisempi laatiminen ei tee siitä automaattisesti luotettavampaa kuin Bysantin teksti. Bysantin tekstien yhtäpitävyys on paljon korkeampi kuin vastaava Aleksandrian tekstien suhdeluku. Kun tutkitaan käsikirjoitusten sanomaa, niin Bysntin tekstien sanoma ja teksti on paljon enemmän Raamatullisempi kuin Aleksandrian tekstit. Myös edellä olevat seikat todistavat sen puolesta, että Bysantin teksti on alkuperäinen teksti ja Aleksandrian tekstiä on muuteltu ja muunneltu.

Westcottin ja Hortin tekstissä on monia kohtia epäraamatullisemmin kuin Bysantin teksteissä. Jos se otetaan laatu kriteeriksi, niin siinä Bysantin teksti loistaa Raamatullisemmalla tekstillä kuin WH:n teksti. Westcottille ja Hortille laatu sana tarkoitti valintaa valita omaan Jumalan kielteiseen sekä Raamatun totuutta vastustavaan maailmankuvaan sopivia tekstejä. Aleksandrian tekstit sopivat heidän maailmankuvaansa paremmin kuin Jumalan sanan totuutta kirkastavat Bysantin tekstit.

Todisteet puhuvat sen puolesta, että Bysantin tekstit on kopioitu vastaamaan aitoa ja alkuperäistä Uuden Testamentin tekstiä. Bysantin tekstien yhtenäinen teksti noin 85-90 prosenttisesti todistaa sen puolesta, että niitä ei ole muuteltu ja vääristelty. Aleksandrian vastaava luku on noin 60-70 prosenttia.

Tuon esille seuraavaksi muutamia esimerkkejä vertaamalla Bysantin tekstiä (BYZ) sekä Wescott Hortia (WH) (Aleksandrian tekstiperhe) ja Vulgatan (Vulgate) tekstiä vuodelta 405 (Rooman kirkon ensimmäinen virallinen latinan kielinen käännös) keskenään. Tuon esille myös Aleksandrian tekstiperheen Sinaiticuksen tekstiä, joka on eräs Rooman kirkon suosimista käsikirjoituksista. Kun vertaamme tekstejä keskenään, niin näemme sen kuinka Bysantin teksti on säilyttänyt tekstissään Raamatun alkuperäisen sanoman ja kuinka Westcott Hort tekstiä on muutettu katolisen teologian suuntaan sekä Jumala kielteiseen suuntaan, koska Westcott ja Hort eivät uskoneet Raamatun Jumalaan, mutta ylistivät Rooman kirkon oppeja. Samoin selkeästi tulee esiin Vulgatan ja Sinaiticuksen tekstien turmeltuneisuus. Sinaiticuksen tekstiä pääset lukemaan klikkaamalla sivuni lopussa olevaa codexsinaiticus.org linkkiä.

BYZ, WH ja Vulgate ovat allekkain niissä kohdin, jossa WH ja Vulgaten teksti ovat keskenään samanlaisia. Niissä kohdissa, joissa BYZ ja WH ovat allekkain on Vulgatan teksti samanlainen Bysantin tekstin kanssa. Erovaisuudet on merkitty lihavoituna. Muutamia esimerkkejä käsikirjoitusten eroavaisuuksista:

Matt 9:
13 (BYZ) πορευθεντες δε μαθετε τι εστιν ελεον θελω και ου θυσιαν ου γαρ ηλθον καλεσαι δικαιους αλλα αμαρτωλους εις μετανοιαν
13 (WH) πορευθεντες δε μαθετε τι εστιν ελεος θελω και ου θυσιαν ου γαρ ηλθον καλεσαι δικαιους αλλα αμαρτωλους
13 (VULGATE) euntes autem discite quid est misericordiam volo et non sacrificium non enim veni vocare iustos sed peccatores