|
|
Etusivulle
|
Raamatunopetuksia |
Anna palautetta
SaulusMedia |
Petri - Youtube
| Vastaus Emil Antonille osa 3 Emil Anton on vastannut minulle osaan 2. Emilin vastauksen voi lukea hänen sivultaan Pentti Heiskan kirja-arvion kommentointiosasta (linkki kirja-arviosta löytyy lähdeviitteistä). Emilin vastaukset olivat sen verran Raamatun sanan totuudesta poikkeavia, että niihin on syytä ottaa kantaa edelleen julkisesti. Tutki ja koettele kirjoitukseni Raamatun sanan avulla rukouksen kera. Kyse ei ole taistelusta lihaa ja verta vastaan, vaan katolisen kirkon petoksen paljastamisesta, joka tulee huipentumaan ekumenian kautta antikristuksen tunnustamiseen sekä hyväksymiseen. Kirjoitukseni ei kuitenkaan käsittele pelkästään petosta ja eksytystä, vaan kertoo Raamatun sanan totuudesta sekä Herran Jeesuksen sovitustyöhön perustuvasta pelastuksesta, joka on Jumalan armoa uskon kautta Herraan Jeesukseen.
Sisällys:
Emil Anton kirjoitti: "1) Keskustelemme edelleen omissa maailmoissamme, jotka eivät oikein kohtaa. Paavola ei ymmärrä teologiasta edes perusasioita, en missään vaiheessa ole puhunut kirkollisesta teologiasta vaan teologiasta yleensä. Kaikki raamatunselitys, Jumalasta puhuminen yms. on teologiaa. Tieteenä teologia pyrkii etsimään pelisääntöjä ja kriteereitä, jottei ko. selitys ja puhuminen olisi mielivaltaista. Siksi pitää oppia oikean tulkinnan eli hermeneutiikan perussääntöjä kuten huolellisuutta lähteiden käsittelyssä ja tarkkuutta argumentoinnissa. Heiskalta ja Paavolalta puuttuvat tällaiset taidot, ja siksi suosittelen heille vaikka vain teologian peruskurssia avoimessa yliopistossa." Raamatun alkuperäisissä teksteissä (VT ja UT) ei ole sanaa teologia (θεολογία). Teologia sana tarkoitti muinaiskreikaksi jumaluusoppia. Nykyään teologian sanan ymmärretään olevan oppi Jumalasta. Esimerkiksi Suomen yliopistoissa opetetaan teologiaa, joka Suomessa on jaettu viiteen eri osa-alueeseen: eksegetiikka, kirkkohistoria, systemaattinen teologia, teologinen uskontotiede, käytännöllinen teologia. Jos teologia sanalla tarkoitetaan Raamatun sanan opetusta, jossa Raamattu selittää Raamattua, niin silloin minä hyväksyn sellaisen määritelmän teologia sanalle. Yliopistoissa opetettava teologia ei perustu kaikessa Raamatun totuuteen, vaan se opettaa myös paljossa epäraamatullisia, eli Raamatun vastaisia opetuksia. Tästä syystä erotan toisistaan teologian, jonka perusta on Raamatun sanan totuudessa sekä yliopistoissa opetettavan teologian, joka perustuu paljossa väärään opetukseen. Emil Antonin usko ja opetus perustuu Rooman katolisen kirkon teologiaan (oppiin Jumalasta). Emilin sivulla on kirjoitus nimeltään pappeus (linkki on kirjoitukseni lopussa lähdeviitteissä). Emil kirjoittaa sivullaan, että kun Juudas kuoli, niin Pietari sanoi, että toisen tulee ottaa hänen kaitsijantoimensa. Emil Anton opettaa, että apostolien virka on sellainen, joka siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Emil tuo esille Apt 1:20, jonka mukaan hän sanoo jakeessa olevan kreikankielen sanan episkope tarkoittavan piispanvirkaa. Emil sanoo katolisten piispojen olevan suorassa linjassa apostolien seuraajia, jotka pitävät ikuisesti huolta apostolien opetuksesta. Apt
1: Raamattu sanoo apostolien valinneen Mattiaan apostolien arvan heittämisen kautta luottaen siihen, että Herra ohjasi heidän toimintaansa, jonka mukaan valinta olisi Herran tahdon mukainen. Raamattu ei sano tässä kohtaa, että apostoli olisi valittu apostoliksi kirkollisen vihkimisen kautta, vaan arvan heittämisen kautta. Tämäkin tarkoittaa sitä, että Raamattu ei opeta yhtään mitään Rooman katolisen kirkon piispan kirkollisesta vihkimisistä. Miksi apostolit heittivät arpaa? Alussa apostolit rukoilivat Jumalaa ja sanoivat, että Herra osoita kumman näistä kahdesta sinä olet valinnut. Jumala tietenkin tiesi kumpi tuli valita ja antoi arvan kääntyä Mattiaan hyväksi, jonka Hän valitsi tähän tehtävään. Täytyy muistaa se, että apostolit olivat tuolloin vielä kokemattomia Uuden luomuksen mukaisesta elämästä, he olivat saaneet hyvää opetusta Jeesukselta noin kolme vuotta, mutta tässä kohta he olivat vielä vailla uudestisyntymisen kokemusta. He olivat kokemattomia ja ilman Pyhän Hengen voimaa siksi he heittivät arpaa. Tässä kohtaa arpa sana on kreikaksi kleros, joka tarkoittaa arpaa, osaa ja perintöä. Kleros sanaa käytettiin tuohon aikaa sellaisesta arvasta, jossa arpaan kaiverrettiin ihmisen nimi ja se kenen nimi tuli esille arpaa heitettäessä valittiin johonkin tehtävään tai muuhun sellaiseen. Apostolit olivat tässä siis vielä ilman Pyhän Hengen voimaa ja helluntain kokemusta. Siksi Jumala salli heidän toimia vanhan ja tutun tavan mukaan, mutta Jumala oli se, joka antoi oikean arvan tulla esille. Tuo arvan heitto oli siis siihen aikaan ihan tavallinen keino valita ihmisiä johonkin. Apostolit heittivät arpaa ollen vanhan Aatamin alaisuudessa. Helluntai kokemuksen jälkeen Jumala ei enää sallinut vanhoja tapoja, vaan kaikki tapahtui Uuden Liiton järjestyksen mukaisesti Pyhässä Hengessä. Eikä helluntain jälkeen olekaan missään kohtaa, jossa apostolit olisivat ratkoneet asioita arpaa heittämällä. Helluntain jälkeen heillä oli suora yhteys Jumalaan Pyhässä Hengessä ja he rukoilivat Häntä Hengessä ja totuudessa. Meidän tulee ymmärtää se, että Jumala salli sen siksi koska apostoleilla ei ollut vielä Pyhää Henkeä sydämessä siinä hetkessä, mutta helluntain jälkeen ei enää tarvittu arpoja sillä heillä oli suora yhteys elävään Jumalaan. Arvan heittäminen tässä nykyisessä ajassa hengellisissä asioissa on siten epäraamatullista eikä kuulu Uuden Liiton uskoville. Katolinen.fi sivusto opettaa kirkon olevan papillinen kansa, koska kaikki kristityt ovat kasteen kautta osallisia Kristuksen pappeudesta. Katolinen.fi sivu jatkaa sanoen, että pappisvihkimyksessä saatu pappeus poikkeaa ratkaisevalla tavalla uskovien yleisestä pappeudesta, koska se antaa pyhän voiman palvella kirkkoa eli Jumalan kansaa opettamalla, pyhittämällä ja paimentamalla Kristuksen nimessä ja persoonassa. Katolinen.fi sivusto jatkaa edelleen sanoen: Piispa jakaa pappisvihkimyksen sakramentin niille miehille, jotka ovat saaneet Jumalalta kirkon kautta kutsun tähän palvelutehtävään, ovat valmistautuneet siihen useita vuosia kestänein opinnoin ja joiden sopivuus siihen on huolellisesti tutkittu. 1
Piet 2: Ilm
1: Ilm
5: Raamattu opettaa selkeästi, että jokainen uudestisyntynyt uskova kuuluu kuninkaalliseen ja pyhään papiston (yleinen pappeus). Raamatussa ei ole Uuden Liiton järjestyksessä erillistä pappisvihkimystä (katolista pappisvihkimystä), jossa piispoja ja pappeja vihittäisiin seurakunnan johtotehtäviin erikoisen kirkollisen vihkimyksen kautta. Raamatun opetuksen mukaan UL:n järjestyksessä on olemassa vain yleinen pappeus, johon jokainen ihminen uudestisyntyy Jumalan armosta uskon kautta Herraan Jeesukseen. Raamatun opetuksen mukaan niin vanhan liiton kuin Uuden Liiton papiksi voi tulla ainoastaan syntymän kautta. Vanhassa liitossa se tapahtui kun ihminen syntyi samaan sukuun leeviläisen ylipappi Aaronin kanssa. Uudessa Liitossa se tapahtuu kun ihminen Jumalan armosta uudestisyntyy Jumalan Hengestä Jumalan lapseksi, ollen näin samaa sukua UL:n Ylimmäisen Papin Jeesuksen kanssa (Melkisedekin pappeus). Kun vanhan liiton pappeus päättyi, niin Uuden Liiton järjestykseen ei asetettu erillistä pappeutta. Kaikki Uuden Liiton uskovat kuuluvat uudestisyntymisen perusteella UL:n kuninkaalliseen papistoon, eikä Uuden Liiton pappeus perustu kirkolliseen vihkimykseen tai koulutukseen. Emil Anton (sivullaan pappeus) kirjoittaa seuraavasti: Katolisessa kirkossa vihkimyksen (pappeuden) sakramentti on kolmiosainen. Piispalla on sakramentin täyteys, hän on apostolien seuraaja ja paikalliskirkon pää. .... Tarkempi raamatuntutkiskelu joka tapauksessa osoittaa, että piispuus, pappeus ja diakonaatti olivat olemassa jo apostolisella ajalla. Sana piispa tulee kreikan sanasta episkopos, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”päällekatsoja” ja jonka kirkkoraamattu kääntää ”kaitsija”.
Apt 20:
Raamattu opettaa, että Efeson seurakunnan vanhimmat (presbyteros) ja kaitsijat (episkopos) ovat yksi ja sama palvelutehtävä, eli ryhmä miehiä johtaa paikallisseurakunnan työtä, eikä paikallisseurakunnan yläpuolella ole johtavaa piispaa, paavia tai arkkipiispaa jne. Raamatun sanan todistuksen valossa RKK:n kirkollinen järjestys: paavi, piispat ja papit on täysin epäraamatullista opetusta.
Raamatun todistuksen valossa alkuseurakunnassa (apostolisella ajalla) ei ollut olemassa katolista piispuutta eikä pappeutta. Raamattu todistaa kiistattomasti, että episkopos (kaitsija) oli yksi ja sama palvelutehtävä kuin vanhimmat ja paimenet. Raamatun todistus on kiistaton siitä että ryhmä miehiä yhdessä johtivat paikallisseurakuntaa ja he olivat vanhimpia, kaitsijoita ja paimenia.
Emil Anton (sivullaan pappeus): On kylläkin totta, ettei Uudessa testamentissa puhuta kristillisistä papeista. Tämä johtuu siitä, että apostolien aikaan pappeus yhdistettiin automaattisesti juutalaiseen pappeuteen, josta kristityt halusivat ottaa etäisyyttä, sillä juutalainen pappi ”seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä” (Hepr. 10:11) ......... Pappeja kutsuttiin presbyteereiksi, kreikaksi presbyteros eli ”vanhempi”, kirkkoraamatussa ”vanhin”. Sana diakoni taas tulee sanasta diakonos eli ”palvelija”. Kaikki kolme virkaa esiintyvät Uudessa testamentissa, mutta ne jäävät monesti hieman harhaanjohtavan käännöksen takia piiloon.
Emil tunnustaa ettei Uudessa Testamentissa puhuta kristillisistä papeista (virkapappeus). Emil joutuu kuitenkin selittelemään ja turvautumaan valheeseen, että näyttäisi siltä kuin RKK:n virkapappeus olisi kuitenkin Raamatullista (jota se ei kuitenkaan ole).
Apostolien aikana Uudessa Liitossa pappeutta ei yhdistetty vanhan liiton pappeuteen ja siitä on todisteena Raamatun selkeä opetus kuninkaallisesta pappeudesta (yleinen pappeus). Uudessa Liitossa pappi sana on kreikaksi hiereus, joka tulee sanasta hieros (pyhä). Raamatussa ei ole papillista virkaa, jossa pappi olisi presbyteeri (presbyteros). Raamatun opetuksen mukaan presbyteros on vanhimman, kaitsijan ja paimenen tehtävä paikallisseurakunnassa, jota johtaa useampi vanhempi, kaitsija ja paimen.
Emil sanoi, että kolme virkaa (piispa, pappi, diakoni) esiintyvät Uudessa Testamentissa, mutta ne jäävät monesti hieman harhaanjohtavan käännöksen takia piiloon. Emilin väite on röyhkeä ja valheellinen. Kuten on aikaisemmin tullut esille, niin presbyteros on yhtä kuin vanhimmat (kaitsijat ja paimenet), eikä Raamatussa ole erillistä kirkollista virkapappeutta, vaan kuninkaallinen pappeus (yleinen pappeus). Nämä asiat ovat selkeästi ja kiistattomasti esillä Raamatun UT:n tekstissä, mutta sen sijaan Raamatun UT:n teksti ei opeta missään kohden katolista virkapappeutta: paavi, piispa, pappi.
Vuonna 1545 Trenton kirkolliskokouksessa päätettiin perimätiedon (traditio) olevan yhtä luotettava kuin Raamattu. Trenton kirkolliskokouksessa myös ns. apokryfiset kirjat lisättiin Raamattuun. Emilin ongelma on katolinen perimätieto. Raamattu ja katolinen perimätieto on paljossa ristinriidassa keskenään. Perimäntiedon tulisi vahvistaa Raamatun sanan opetus, eikä opettaa vastoin Raamattua kuten RKK:n perimätieto tekee. Tämäkin todistaa sen, että RKK:n perimätieto on epäraamatullista opetusta.
Raamattu opettaa, että Jumala valitsee ja voitelee vanhimmat johtamaan (ryhmä miehiä) paikallisseurakuntaa. Jumalan voitelemat palvelutehtävät eivät perustu ihmistekoiseen uskonnolliseen koulutukseen ja pappisvihkimyksiin. Jumalan antamat palvelutehtävät perustuvat Jumalan antamaan voiteluun ja voimaan, joka tulee ilmi Pyhän Hengen voiman kautta Raamatun sanan totuuden mukaisen elämän ja palveluksen kautta seurakunnan keskellä.
Se tulee myös vielä mainita, että UT:n alkutekstissä ei ole yhdessäkään kohtaa sanaa katholike/katholikos, joka tarkoittaa sitä ettei Herra Jeesus eikä apostolit opettaneet koskaan sanaakaan katolisesta seurakunnasta. Sana katolinen on myöhempi luopumuksen aikaansaama lisäys, ei Raamatun opetus. Käsite katolinen seurakunta, joka syntyi Ignatioksen piispa-oppi väärennöksen ja luopumuksen aikana johti myöhemmin Rooman katolisen kirkon oppiin, joka vei luopumuksen ja valheen huippuunsa rakentamalla kirkon paavin ja Marian ympärille. Apostolinen katolinen kirkko on valhe Emil Anton: 2) Ainoa asia, jossa Paavola pääsee nähdäkseni edes askeleen eteenpäin, on argumentti kaanonista. Hän väittää kirkon kanonisoineen UT:n, jota seurakunta oli lukenut Jlan sanana jo 200 vuotta. Ainoa mainittu esimerkki on Klemens Aleksandrialainen, tosin ilman mitään lähdeviitteitä jälleen. Vaikka Klemens olisikin tuntenut kaikki 27 kirjaa, niin mitä sitten: Klemens oli katolilainen! Hän kuului samaan kirkkoon, jonka Ignatios ja kumppanit Paavolan mukaan johtivat harhaan. Ei hän mitään paavolalaisia tosiuskovia edusta! Paavola ei siis pääse pakoon apostolista katolista kirkkoa. Mutta totuus on silti se, että 300-luvun lopulla uskovat ympäri maailmaa käyttivät erilaisia kaanoneita eikä ollut selvää, mitkä kaikki kirjat UT:hen kuuluvat. Vasta kirkon johtavien piispojen päätökset löivät UT:n kaanonin lukkoon.
Iganatios ja Klemens elivät 100-luvulla, eivätkä he kuuluneet Rooman katolisen kirkkoon, joka syntyi ja näki päivänvalon vasta 300-luvulla. Ignatios laski perustuksen väärään piispa opetukseen sekä käytti sanaa katolinen, mutta ei tarkoittanut sillä Rooman katolista kirkkoa.
Ignatioksen johdolla luopumus alkoi vaikuttamaan ja silloin tuli käsite katolinen seurakunta (he katholike ekklesia), jossa yksi mies syrjäytti Raamatullisen paikallisseurakunnan järjestyksen, jossa ryhmä miehiä johti paikallisseurakuntaa, joista käytetään nimitystä vanhemmat (presbyteros), kaitsijat (episkopos) ja paimenet (poimen). Ignatioksen katolinen seurakunta ei kuitenkaan ollut sama asia kuin Rooman katolinen kirkko, sillä Ignatiuksen katolisessa kirkossa ei ollut Rooman paavia koko kirkon päänä ja johtajana; ei Mariaa ikuisena neitsyenä, jonka RKK julisti dogmiksi 553 jKr.; ei Marian taivaaseen ottamisesta, jonka RKK julisti dogmiksi 1950 jne.
Iganatiokselle katolinen seurakunta merkitsi eri asiaa kuin sen jälkeen syntyneelle Rooman katoliselle kirkolle katolisuus ja katolinen oppi merkitsee. RKK:n teologit sanovat Ignatioksen ja hänen aikalaisensa olevan katolisia (Rooman kirkon katolisia), mitä he eivät suinkaan olleet, sillä Rooman katolista kirkkoa ja Rooman paaviutta ei ollut olemassakaan heidän aikanansa.
UT:n Kaanonista vielä sen verran, että kirkon johtavat piispat eivät olisi tienneet mitkä kirjat kuuluivat UT:iin elleivät ne olisi olleet jo olemassa. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani toin esille, niin seurakunta käytti jo olemassa olevia UT:n tekstejä ennen kuin Rooman katolista kirkkoa oli olemassakaan. Emil Anton: " 3) Messu-uhrista: jos aiot asettaa Heprealaiskirjeen sanat ja sen nojalla koko Raamatun messu-uhria vastaan, niin silloin ei riitä, että luet paria katekismusta ja nettisivua, vaan sinun on luettava katolisia Heprealaiskirjeen kommentaareja sekä katolisia teologisia esityksiä messu-uhriopista ja sen raamatullisista perusteista. Katekismukset ovat tiivistelmiä opetuksesta kansan opettamiseksi, ei teologisia argumentaatioteoksia, vaikka niissä joitain pieniä argumentteja voikin olla. Lisäksi sinun on selvitettävä messu-uhriopin historia ja kehitys ja osoitettava, missä vaiheessa mielestäsi mentiin pieleen, ja jälleen selitettävä, tapahtuiko siinä vaiheessa sellainen luopumus, ettei tosiuskovia enää ollut lainkaan, vai erottautuivatko he vääristä uskovista (kuka, missä, milloin). Sinulta puuttuu kokonaan kestävä metodi; kuka tahansa voi heittää raamatunjakeita ja julistautua selväksi totuuden edustajaksi, mutta juuri tällaiset kriittiset kysymykset paljastavat kantasi syvän ongelmallisuuden: sinulla ei ole historiaa, olet itsesi auktorisoima sananselittäjä ja vieras sille seurakunnalle, jonka apostolit maan päälle jättivät evankeliumia julistamaan ja tulkitsemaan."Jos joku löytää ja tunnistaa väärennetyn rahan, niin hän voi heti hylätä sen. Hänen ei tarvitse etsiä rahanväärentäjiä käsiinsä ja kysellä mitä vaiheita ja historiallisia aikajaksoja rahanväärennös on käynyt läpi ja missä vaiheessa väärä raha on syntynyt ja päästetty ihmisten ilmoille. Tämä vastatkoon siihen, että kun näemme Raamatun sanan totuuden kautta harhaopin ja väärän opetuksen, niin meidän ei tarvitse jäljittää harhaopin syntyvaiheita ja kehityskulkua voidaksemme hylätä sen, vaan me saamme ja meidän täytyy hylätä se heti kun Raamatun sanan totuuden valossa näemme ja ymmärrämme sen olevan harhaoppi. Joh 20:
Joh 7:38 Joka uskoo minuun, niinkuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on, juokseva elävän veden virrat." ( Alkutekstin mukainen järjestys)
Ef 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, Saadaksemme selville Raamatun totuuden, sen mitä Raamattu opettaa, niin meillä täytyy olla Pyhä Henki sinettinä sydämessä avaamassa Raamatun totuutta sekä meidän tulee uskoa Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa. Raamatun oma opetus on, että Jeesukseen tulee (huom! ei paaviin tai Mariaan) uskoa nimenomaan niin kuin Raamattu opettaa, ei niin kuin Raamattu ja kirkon perimätieto opettaa. Herra Jeesus itse opettaa, että Häneen tulee uskoa, niin kuin Raamattu opettaa ja että asiat joita Jeesus teki ja puhui on kirjoitettu (Raamattuun) siksi että opetuslapset uskoisivat Jeesuksen olevan Messias ja Jumalan Poika. Herra Jeesus ei sanonut, että Häneen tulee uskoa niin kuin Raamattu ja traditio (katolinen) opettaa, vaan Häneen tulee uskoa yksin ja ainoastaan Raamatun sanan opetuksen kautta. Tämä tarkoittaa sitä että kaikki mitä apostolit opettivat ja puhuivat suullisesti Herrasta Jeesuksesta sekä Jumalan sanan opetuksista kirjoitettiin ylös neljään evankeliumiin, apostolien tekoihin, Paavalin kirjeisiin, Pietarin kirjeisiin jne. Kaikki UT:n tekstit ovat Jumalan Pyhän Hengen johdossa kirjoitettu ylös siksi, että kaikkina aikoina kaikki Herran Jeesuksen opetuslapset kykenevät uskomaan Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki puheet mitä apostolit opettivat ja puhuivat nekin, joita ei ole kirjoitettu Raamattuun täytyy perustua yksin ja ainoastaan Raamatun opetuksiin, eli niihin UT:n teksteihin, jotka on kirjoitettu Jumalan sanan ilmoitukseksi. Raamatun ja Herran Jeesuksen opetus on ehdoton ja kiistaton siitä ettei Häneen saa uskoa muuten kuin Raamatun sanan opetuksen kautta. Tämä tarkoittaa silloin sitä, että katolisen kirkon traditio opetus on harhaoppi, joka on sitä varten kehitetty, että katoliset uskoisivat nekin opetukset (harhaopit), joita ei ole Raamattuun kirjoitettu. Herran Jeesuksen opetuksen mukaan Häneen tulee uskoa ainoastaan, niin kuin Raamattu sanoo eikä Raamatun ja tradition kautta. Herran Jeesuksen todistus kumoaa katolisen opin siitä, että Raamattu ja traditio ovat Jumalan ilmoitus, johon molempiin on uskottava. Rooman katolisen kirkon opetuksen perusta lepää sen varassa että ihmiset uskoisivat sen traditioon, koska ilman traditioita he eivät pysty mitenkään perustelemaan kenellekään opetuksiaan, joita ei löydy Raamatusta. Katolisen Pyhän Marian seurakunnan nettisivulla on seuraavanlainen opetus koskien eukaristiaa (ehtoollinen): Katolisen uskomme mukaan pyhällä messulla on uhriluonne. Messu on samanaikaisesti sekä kiitosuhri, ylitysuhri, muistouhri ja syntiemme sovitusuhri. Kristuksen ristinpuulla uhraama uhri ja messu-uhri ovat yksi ja sama uhri, vain uhraamisen muoto on erilainen. Kirkko, joka on Kristuksen ruumis, osallistuu Päänsä, itsensä Kristuksen, uhrinkantoon viettämällä messua (vrt. Katolisen kirkon katekismus 1356-1368). Emil Anton kirjoittaa (sivullaan eukaristia): Eukaristia, kommuunio, ehtoollinen, messu, pyhä sakramentti, leivän murtaminen, Herran ateria… rakkaalla lapsella on monta nimeä. .... Eukaristia on kirkon elämän lähde ja huippu, maailman suurin ihme, arvokkain aarre .... RKK:lle messu-uhri on syntien sovitusuhri, kirkon elämän lähde ja huippu sekä arvokkain aarre jne. Onko messu-uhri oppi Raamatullinen vai ei selviää vain Raamattua tutkimalla, ei katolisista kommentaareista ja selitysteoksista, koska uskon Jeesukseen tulee perustua Raamatun sanan totuuteen, ei ihmisten perinteisiin.
Hebr 9: Hebr 10:10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Heb 10:10 By the which will we are sanctified through the offering of the body of Jesus Christ once for all. 1 Piet 3:18 ¶ Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
1 Pe 3:18 ¶ For Christ also hath
once suffered for sins, the just for the unjust, that he might bring us
to God, being put to death in the flesh, but quickened by the Spirit: (KJV)
Romans 6: Kun tutkimme Raamattua, niin Raamattu opettaa yhdestä ainoasta uhrista, jonka kautta tapahtuu syntien sovitus ja lunastus. Raamattu opettaa selkeästi, että Jeesuksen uhri ristillä on ainutkertainen, jota ei enää toisteta ja uusita millään tavalla. Raamatussa ei ole messu-uhrin oppia ja käsitettä. Katolinen katekismus 2005: 1364. Uudessa liitossa muiston vietto saa uuden merkityksen. Kun kirkko viettää eukaristiaa, se muistelee Kristuksen pääsiäistä, joka tulee läsnäolevaksi. Kristuksen ristillä kerta kaikkiaan edeskantama uhri pysyy aina aktuaalisena: 189 ”Joka kerta, kun alttarilla vietetään ristinuhria, jossa ’meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on teurastettu’, toteutetaan meidän lunastuksemme työ”.190 611, 1085
Koska RKK opettaa, että eukaristian messu-uhri toteuttaa joka kerta Jeesuksen aikaansaamaa lunastuksen työtä, niin on kiistatonta, että se opettaa harhaoppia ja väärää evankeliumia. Herran Jeesuksen sovitus- ja lunastustyö on kytketty yksin ristin kuolemaan, eikä siitä ole olemassa mitään kopioita tai uusintapainoksia kuten RKK opettaa messu-uhri opissaan.
Emil Anton ei hyväksy kokonaan ja yksin Raamatun opetusta, enkä minäkään hyväksy katolisen kirkon oppia, jonka mukaan Raamattu ja katolinen traditio (perimätieto) on yhtä tärkeä, koska perimätieto selittää ja tulkitsee kirkon uskoa. Herra Jeesus sanoi, että Häneen tulee uskoa, niin kuin Raamattu opettaa, ei niin kuin Raamattu ja kirkollinen traditio. Lukija saa päättää uskooko hän Raamattua vai Emil Antonia ja RKK:ta.
Lukija saa päättää myös uskooko hän Rooman katolisen kirkon olevan auktorisoitu sanan selittäjä ja Raamatullinen seurakunta vai valheellinen kopio Raamatun kristinuskosta. Minä olen jo sydämessäni tehnyt päätöksen. Raamatun todistus on totta ja RKK:n perimätieto on röyhkeää ja valheellista opetusta sekä RKK:n on valheellinen kopio Raamatun kristinuskosta. Emil Anton: 4) Onneksi Herra on hyvä ja hänen armonsa kestää iankaikkisesti. Hän voi pelastaa hulluimmatkin harhaoppiset;) Kiva huomata, että meidänkin välillämme voi olla jonkinlainen ”rukousyhteys”. (Ettet vaan olisi sortumassa liialliseen ekumeniaan ja Babylonian porton synteihin!) Nyt onkin kristittyjen ykseyden rukousviikko. Turhien debattien sijaan voimme rukoilla: että he olisivat yhtä! ... Kuvittelin, että pyyntö oli Paavolalle, mutta yhdyn ortodoksikommenttiin. On kuitenkin myönnettävä, että Mariaan liittyvässä paavillisen ja hengellisen kirjallisuuden sekä kansanhurskauden traditiossa, myös joissain Maria-hymneissä, on elementtejä, jotka yhdistävät Marian syntisten armahtamiseen tai pelastamiseen tai kanssalunastamiseen. Nykykatolilainen voi Vatikaani II:n nojalla pitää näitä vääränä liioitteluna tai sitten yrittää puolustaa niitä. Joka tapauksessa on täysin väärin muotoiltu, että katolinen ”oppi ja opetus perustuu … Marian sovitukseen”. Paavolalta puuttuu kokonaan systemaattisen ja kriittisen analyysin taito, juuri siksi suosittelisinkin hänelle edes alkeellisia teologisia opintoja, vaikkapa avoimessa yliopistossa. Raamattu opettaa meitä rukoilemaan myös niiden puolesta, jotka eivät tunne Herraa Jeesusta. Kyse ei siis ole ekumeniasta, joka ei ole Jumalan Hengen työtä, vaan rukouksesta ihmisten puolesta, jotka eivät tunne Herraa Jeesusta ja Raamatun totuutta. Täten minä voin ihan vapaasti rukoilla Emil Antonin puolesta. Emil Anton tunnustaa, että Mariaan liittyvässä paavillisen ja hengellisen kirjallisuuden sekä kansanhurskauden traditiossa, myös joissain Maria-hymneissä, on elementtejä, jotka yhdistävät Marian syntisten armahtamiseen tai pelastamiseen tai kanssalunastamiseen. En ole väittänyt, että katolinen oppi ja opetus perustuu Marian sovitukseen, vaan että RKK:lla on opetus, jossa Mariakin sovittaa syntiset Jumalalle. Toki senkin tiedän, että RKK opettaa Jeesuksen sovittavan ihmiset Jumalalle, mutta sen lisäksi RKK:lla on myös muita välittäjiä ja sovittajia kuten esim. Maria esirukoustensa kautta. Tämä tekee RKK:sta valhekopion Raamatun kristinuskosta, koska Jeesuksen rinnalle ei saa asettaa muita pelastusteitä, sovittajia ja lunastajia kuten RKK tekee. Tämän tähden RKK:n evankeliumi ja virallinen opetus on kadotuksen "evankeliumia".
Emil Antonin Pentti Heiskan kirja-arvion sivun kommentointiosassa
nimimerkki Helena siteraa minua sekä kirjoittaa: ”Finally, the petition ”Holy Mary, Mother
of God, pray for us sinners now and at the hour of our death. Amen.” is
stated by the official ”Catechism of the Council of Trent” to have been
framed by the Church itself. ”Most rightly”, says the Catechism, ”has
the Holy Church of God added to this thanksgiving, petition also and the
invocation of the most holy Mother of God, thereby implying that we
should piously and suppliantly have recourse to her in order that by her
intercession she may reconcile God with us sinners and obtain for us the
blessing we need both for this present life and for the life which has
no end.”
newadvent.org Reconcile sana tarkoittaa sovitusta Raamatun tekstissä. Alla on kaksi katolista raamatunkäännöstä, jotka käyttävät reconcile sanaa kun on kyse syntien sovituksesta: 2 Cor 5:19 For God indeed was in Christ, reconciling the world to himself, not imputing to them their sins. And he hath placed in us the word of reconciliation. (Douay-Rheims American Edition 1899 -katolinen raamattu) 2 Kor 5:18 But all is of God, who has reconciled us to himself through Christ, and who has given us the ministry of reconciliation (Catholic Public Domain Version Original Edition 2009) 2 Kor 5:19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Ef 2:16 And might reconcile both to God in one body by the cross, killing the enmities in himself. (Douay-Rheims American Edition 1899 -katolinen raamattu)
Ef 2:16 and reconciling both to God, in one body, through the cross, destroying this opposition in himself. (Catholic Public Domain Version Original Edition 2009)
Ef 2:16 ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.
Raamattu opettaa, että syntien sovitus tapahtuu ainoastaan Herran Jeesuksen ristin kautta. Tämä on kristallinkirkas Raamatun opetus, eikä tähän yhtälöön mahdu opit katolisesta Mariasta tai messu-uhrista.
Kun vielä tutkimme RKK:n oppia ja selitystä terve Maria rukouksesta, niin se ei jätä yhtään tilaa tulkinnalle tai selityksille siitä mitä se tarkoittaa:
Most rightly”, says the Catechism, ”has the Holy Church of God added to this thanksgiving, petition also and the invocation of the most holy Mother of God, thereby implying that we should piously and suppliantly have recourse to her in order that by her intercession she may reconcile God with us sinners and obtain for us the blessing we need both for this present life and for the life which has no end.
RKK opettaa Marian sovittavan syntiset ihmiset esirukoustensa kautta, niin että he voisivat saada tarvitsemansa siunauksen nykyajassa sekä elämässä, jolla ei ole loppua. On sanomatta selvää, että viittaus kuoleman jälkeiseen siunaukseen tarkoittaa juuri sitä mitä Emil Anton kirjoitti kun hän sanoi katolisen kirjallisuuden ja tradition yhdistävän Marian syntisten armahtamiseen, pelastamiseen ja kanssalunastamiseen.
Regina cæli -Taivaan kuningatar (katolinen rukous) E(sirukoilija): Iloitse taivaan kuningatar - halleluja! V(astaus): Sillä hän, jonka synnytit - halleluja! E: Nousi kuolleista sanansa mukaan - halleluja! V: Rukoile puolestamme Jumalaa - halleluja! E: Iloitse ja riemuitse, neitsyt Maria - halleluja! V: Sillä Herra on totisesti ylösnoussut - halleluja! E: Rukoilkaamme: Kaikkivaltias Jumala, Poikasi Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksella olet täyttänyt maailman ilolla. Anna meidän päästä hänen äitinsä, neitsyt Marian, esirukousten tähden ylösnousemuksen kirkkauteen. Tätä pyydämme saman Kristuksen, Herramme, kautta. V: Aamen.
Raamatun opetuksen mukaan ainoastaan Herran Jeesuksen sovitustyön kautta uskova ihminen pääsee Jumalan armosta ylösnousemuksen kirkkauteen. Katolisen taivaan kuningatar rukouksen mukaan katoliset luottavat pääsevänsä Marian esirukousten kautta ylösnousemuksen kirkkauteen (elämään jolla ei ole loppua). RKK:n opissa Marialla on syntisten sovittajan rooli ja asema kanssalunastajana (välittäjä) Jeesuksen kanssa:
Katolinen katekismus 2005 - 969 "Siitä myöntymisestä lähtien, jonka Maria enkelin ilmestymisessä antoi uskossaan ja säilytti horjumattomasti ristin juurella, Marian äitiys, armon taloudessa jatkuu keskeytyksettä aina kaikkien valittujen lopulliseen täydellistymiseen asti. Marian taivaaseen ottaminen ei nimittäin katkaise hänen osuuttaan pelastustehtävässä: toistuvilla esirukouksilla hän jatkuvasti hankkii meille iankaikkiseen pelastukseen vieviä lahjoja ... Tämän vuoksi kirkko rukoilee autuasta Neitsyttä avuksi kutsuen häntä uskovien puolustajaksi, tukijaksi, auttajaksi ja välittäjäksi."
1 Tim 2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
Raamatun opetuksen mukaan Herra Jeesus on ainoa Välimies (Välittäjä, Sovittaja, Lunastaja) Jumalan ja ihmisten välillä. RKK opettaa Jeesuksen olevan sovittaja sekä Marian olevan myös sovittaja, välittäjä ja kanssalunastaja. Tämäkin tekee muiden harhaoppien lisäksi RKK:sta valhekopion Raamatun kristinuskosta, koska Jeesuksen rinnalle ei saa asettaa muita pelastusteitä, sovittajia, välittäjiä ja kanssalunastajia. Koska RKK kuitenkin tekee niin se tarkoittaa RKK:n olevan uskonnollinen instituutio vailla Raamatullista pelastuksen evankeliumia.
Haluan jatkaa edelleen sillä tiellä, jossa Jumalan armon kautta asetan Raamatun sanan ainoaksi Jumalan sanan opetuksen auktoriteetiksi. Koska RKK:n opetus ja perimätieto toistuvasti vääristää Raamatun sanan totuutta, niin kieltäydyn kaikista sellaisista alkeellisista tai edistyksellisistä teologisista opinnoista, joissa opetetaan katolista perimätietoa tai siihen suuntaan kallellaan olevaa opetusta.
Raamattuun uskova ihminen tarvitsee ennen kaikkea Pyhän Hengen antamaa ymmärrystä, rakkautta Jumalaan kohtaan sekä uskoa Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamatun totuuden sana opettaa ja sen kautta hän Jumalan armosta oppii ymmärtämään pelastuksen perustukset, Raamatun totuutta sekä elämään pyhityselämää Pyhän Hengen voiman ja vaikutuksen kautta.
Vastaus Emil Antonille osa 1 Amatööriteologiaa Babylonian uskonto Suuri luopumus Lähdekritiikki ja arvostelukyky Loppusanat
Vastaus Emil Antonille osa 2 Taivaan kuningatar Luopumus Raamattu ja Jumalan sana Ammattiteologit Musta messu ja satanismi Rakkaus totuuteen Rukous
Petri Paavola 19.1.2015
Lähteet: newadvent.org eukaristia catholic-bible-online
|
|
