Olen aina pyrkinyt uskomaan ainoastaan Raamatun (Jumalan sanan) sanan ilmoituksen auktoriteettia, jonka mukaan uskon Isä Jumalaan ja Herraan Jeesukseen. Olen jo vuosia sitten tullut siihen ymmärrykseen Raamattua lukemalla, että Herran Jeesuksen Kaikkivaltius on Isän antamaa Kaikkivaltiutta ja lopulta Herra Jeesuskin alistuu Isän valtaan. Viime päivinä mieleeni tuli tutkia sitä mitä varhaiset kristityt ovat uskoneet ja ajatelleet Jumalan Kaikkivaltiudesta. Tarkoitukseni ei ollut hakea näkemykselleni vahvistusta, koska Jumalan sana on uskoni ainoa auktoriteetti. Tutkin ihan mielenkiinnosta mitä varhaiset kristityt ovat ajatelleet Jumalan Kaikkivaltiudesta. Yllätyin positiivisesti, koska löysin useamman varhaisen kristityn ajattelevan Jumalan Kaikkivaltiudesta siten niin kuin Raamattu siitä opettaa.

Varhaisten kristittyjen tai ns. kirkkoisien opetukset ovat vajavaisia eikä niillä ole Raamatun sanan auktoriteetin arvovaltaa siihen mikä on Jumalan sanan totuus. Kuitenkin tämän kirjoitukseni aiheen kannalta on mielenkiintoista tutkia ja nähdä mitä he ovat ajatelleet Raamatun opettavan. On tärkeätä ymmärtää, että ainoastaan Raamatun sanan totuudella (Jumalan sanan ilmoitus) on uskon auktoriteetti ja arvovalta. 

Kun teemme lyhyen tutkimusmatkan historiaan ja uskontunnustuksen kehityshistoriaan, niin näemme siitä kuinka pikkuhiljaa enemmän ja enemmän on luovuttu totuudesta ja kuinka totuus on pyritty korvaamaan uskonnollisilla perinteillä. Jotkut ns. kirkkoisät ja Rooman katolinen kirkko on historian saatossa alkanut opettamaan Jumalan Kaikkivaltiudesta eri tavalla kuin mitä Raamattu opettaa siitä. Alkuseurakunnan aikaiset uskovat ja monet varhaiset kristityt ovat kuitenkin uskoneet Jumalan Kaikkivaltiudesta Jumalan sanan totuuden mukaisesti. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan totuuden kautta rukouksen kera.

Sisällys:
Vanha roomalainen uskontunnustus
Marcellus ja apostolinen uskontunnustus
100 - 300 jKr. uskontunnustuksia ja opetuksia
Myöhäisemmät uskontunnustukset
Raamatun opetus Isästä ja Pojasta

Kun tutkimme ns. kirkkoisien lausuntoja ja käsityksiä Raamatun opetuksesta, niin huomaamme, että monien heidän ymmärryksensä Isä Jumalan kaikkivaltiudesta oli hyvin samanlainen kuin vanhan roomalaisen uskontunnustuksen käsitys Isä Jumalan Kaikkivaltiudesta. Olen koonnut kirjoitukseeni muutamia 100 - 300 luvun jKr. varhaisten kristittyjen käsityksiä, joiden näkemys Isä Jumalan Kaikkivaltiudesta näyttää olevan täysin samanlainen. Olen laittanut esille näiden henkilöiden syntymä- ja kuolinvuodet, joista näkee missä ajassa kukakin on elänyt.

Polykarpos Smyrnan "piispa" n. 69 - 155 jKr. Polykarpoksen kirje Filippiläisille:

Polykarpos ja hänen kanssaan olevat vanhimmat Filippissä asuvalle Jumalan seurakunnalle. Armo teille ja rauha Kaikkivaltiaalta Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, meidän Pelastajaltamme, lisääntyköön.

Polykarpos kirjeessään Filippiläisille korosti Isä Jumalan Kaikkivaltiutta ja sanoi Jeesuksen olevan Herra ja Pelastaja.

Tertullianus 155/160 - n. 220 jKr. - On the Veiling of Virgins:

Uskon sääntö on todellakin kokonaan yksi, yksin järkähtämätön ja muuttumaton; sääntö, jonka mukaan uskotaan yhteen ainoaan Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, maailmankaikkeuden Luojaan, ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, joka on syntynyt Neitsyt Mariasta, ristiinnaulittu Pontius Pilatuksen aikana, nostettu kolmantena päivänä kuolleista, vastaanotettu taivaissa, istuen nyt Isän oikealla puolella (kädessä), jonka on määrä tulla tuomitsemaan eläviä ja kuolleita lihan (kuten hengen) ylösnousemuksen kautta.

Tertullianus kirjoitti uskon säännöstä, joka on hänen mukaansa järkähtämätön ja muuttumaton. Tertullianuksen uskon säännön mukaan on yksi ainoa Kaikkivaltias Jumala, jolla on Poika, joka on Jeesus Kristus.

Tertullianus - Against Praxeas:

Sillä kuka on Isä? Eikö hänen pitäisi olla Pojan kasvot sen auktoriteetin vuoksi, jonka hän saa Isän synnyttämänä?". Sillä eikö ole luonnollista sanoa jostakin (itseäsi) suuremmasta henkilöstä: "Tuo mies on minun kasvoni; hän antaa minulle kasvonsa"? "Minun Isäni", sanoo Kristus, "on suurempi kuin minä." Joh. 14:28. Siksi Isän täytyy olla Pojan kasvot. Sillä mitä Raamattu sanoo? "Hänen persoonansa Henki on Kristus, Herra." Koska siis Kristus on Isän persoonan Henki, on hyvä syy siihen, että todellakin ykseyden nojalla sen Henki, jonka persoonaan Hän kuului - eli Isän - lausui hänet "kasvoikseen". Tämä on tosin hämmästyttävä asia, että Isä voidaan ottaa Pojan kasvoiksi, kun Hän on Hänen päänsä; sillä "Kristuksen pää on Jumala". 1. Kor. 11:3 .....

Sillä Isä on koko substanssi, mutta Pojan alkuperä on osa siitä kokonaisuudesta, kuten hän itse tunnustaa: "Minun Isäni on suurempi kuin minä." Joh. 14:28. Psalmissa Hänen alempiarvoisuuttaan kuvataan niin, että Hän on "vähän alempi kuin enkelit". Niinpä Isä on erillinen Pojasta, sillä Hän on suurempi kuin Poika, sikäli kuin Hän, joka synnyttää, on yksi, ja Hän, joka synnytetään, on toinen; samoin Hän, joka lähettää, on yksi, ja Hän, joka lähetetään, on toinen; ja taas Hän, joka tekee, on yksi, ja Hän, jonka kautta asia on tehty, on toinen. ....

Silti näissä muutamissa lainauksissa Kolminaisuuden persoonien ero on selvästi esitetty. Sillä Henki itse puhuu, ja Isä, jolle Hän puhuu, ja Poika, josta Hän puhuu. Samalla tavoin myös muut kohdat osoittavat kunkin useista persoonista erityisluonteensa - koska ne on osoitettu joissakin tapauksissa Isälle tai Pojalle Pojan osalta, toisissa tapauksissa Pojalle tai Isälle Isän osalta ja taas toisissa tapauksissa (Pyhälle) Hengelle.

Tertullianus sanoi Isä Jumalan olevan Jeesusta suurempi. Tertullianuksen mukaan Isä on Jeesusta suurempi, koska Isä synnyttää ja Jumala on Kristuksen (Jeesuksen) pää.  Tertullianuksen mukaan Jeesuksen alempiarvoisuus johtuu siitä, että Hänet tehtiin vähän enkeleitä alemmaksi, jolla tarkoitetaan Jeesuksen ihmiseksi tulemista.

Tertullianuksen sanotaan olevan ensimmäinen, joka toi esille yhden Jumalan kolmiyhteisyyttä eri Persoonissa, Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä. Tertullianuksen opetuksesta näemme sen, että hän asetti Jumalan kolmiyhteisyydessä Isän Jeesusta suuremmaksi ja sanoi Isän olevan ainoa Kaikkivaltias Jumala. Tertullianuksen opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä on erilainen kuin nykyisin vallalla oleva kolminaisuus oppi, joka sanoo Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olevan yhtä suuria ja yhtä Kaikkivaltiaita.

Tertullianuksen opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä, Isä on Jeesusta suurempi ja Isä on Kaikkivaltias on Raamatun sanan opetuksen mukaista opetusta.

Tertullianuksen oppi, että Isä ei ole synnyttänyt Jeesusta iankaikkisuudessa, jos hän viittaa siihen sanoessaan Isän synnyttävän ja Jeesuksen olleen synnytetyn. Herra Jeesus on iankaikkinen Jumala ja Hän on aina ollut olemassa Isänsä kanssa. Jos Tertullianus viittaa siihen, että Isä lähetti Jeesuksen taivaasta maan päälle, että Jeesus syntyisi ihmiseksi, kun Hän sanoi, Hän (Isä) synnyttää ja joka synnytetään (Jeesus), niin silloin siinä ei olisi mitään Raamatun vastaista. Tosin Raamattu sanoo Jeesuksen syntyneen Pyhästä Hengestä neitsyen, eli Marian kautta. Mutta ilman Isää, jolla on Kaikkivalta ei voi olla lähetettyä, eikä Jeesuksen syntymistä ihmiseksi, ja tällä tavalla voisi sanoa Isän synnyttävän, jos sillä tarkoitetaan Jeesuksen ihmiseksi tulemista. Todennäköisesti kuitenkin Tertullianus viittaa sellaiseen Raamatun vastaiseen opetukseen, joka sanoo, että Isä olisi synnyttänyt Jeesuksen iankaikkisuudessa tai Jeesus olisi syntynyt Isästä iankaikkisuudessa.

Kun Tertullianus sanoo ja viittaa Isä Jumalan olevan ainoa Kaikkivaltias Jumala, niin uskon sen johtuvan siitä, koska hän opettaa Isän olevan Jeesusta suurempi ja Jumalan olevan Kristuksen (Jeesuksen) pää. Vaikka Tertullianus sanoo Isän olevan ainoa Kaikkivaltias Jumala, niin uskon hänen myös uskovan sen, että Jeesus on Kaikkivaltias Jumala suhteessaan luomakuntaansa, koska Isä antoi Jeesukselle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä, mutta Raamatun opetuksen mukaan Jeesus lopulta alistuu Isän valtaan.

Itse en käytä sanaa alempiarvoinen, kun opetan Isän olevan Kaikkivaltias, jonka valtaan Jeesus lopulta alistuu, vaan käytän sanoja Isälleen alamainen. Herra Jeesus on yhtä paljon Jumala kuin Hänen Isänsäkin on Jumala, mutta Jeesus on Isälleen alamainen.

Dionysius Rooman piispa (piispana Roomassa 259 - 268 jKr.) - Sabellianisteja vastaan:

Tätä ihailtavaa ja jumalallista ykseyttä ei siis saa erottaa kolmeksi jumaluudeksi, eikä Herran arvokkuutta ja huomattavaa suuruutta saa vähentää sillä, että siihen on sovellettu luomakunnan nimeä, vaan meidän on uskottava Isään Jumalaan Kaikkivaltiaaseen, ja Kristukseen Jeesukseen, Hänen Poikaansa, ja Pyhään Henkeen. Lisäksi siihen, että Sana on yhdistynyt kaiken Jumalaan, koska Hän sanoo: "Minä ja Isä olemme yhtä", Joh. 10:30 ja "Minä olen Isässä, ja Isä on minussa". Joh. 14:10. Näin epäilemättä säilyy eheänä oppi jumalallisesta Kolminaisuudesta ja pyhä ilmoitus monarkiasta.

Dionysius sanoi Isä Jumalan olevan Kaikkivaltias ja Kristus Jeesus on Hänen (Isän) Poikansa.

Kesarean Eusebius  (n. 265 - 340 jKr.) -  kirje Nikean neuvostolle :

2. "Niin kuin olemme saaneet meitä edeltäneiltä piispoilta ja ensimmäisissä katekismuksissamme, ja kun saimme pyhän laavun, ja niin kuin olemme oppineet jumalallisista kirjoituksista, ja niin kuin olemme uskoneet ja opettaneet presbyteeriossa ja itse piispoina, niin uskovina myös nykyisin, ilmoitamme teille uskomme, ja se on tämä :"-

3. "Me uskomme yhteen Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Isään, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan. Ja yhteen Herraan Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Sanaan, Jumalasta Jumalaan, valkeudesta valkeuteen, elämästä elämään, Poikaan Ainosyntyiseen, joka on kaikkien luotujen esikoinen, ennen kaikkia aikoja, Isästä syntynyt, jonka kautta myös kaikki on luotu; joka meidän pelastuksemme tähden tuli lihaksi ja eli ihmisten keskellä ja kärsi ja nousi kolmantena päivänä kuolleista ja astui ylös Isän tykö ja tulee jälleen kirkkaudessa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja me uskomme myös yhteen Pyhään Henkeen:"

Kesarean Eusebius sanoi Isän olevan Kaikkivaltias ja Jeesuksen olevan Herra.

Raamattu ei opeta Jumala syntyy Jumalasta oppia, joka on pakanallinen oppi. Raamattu ei opeta Jeesuksen syntyneen Isästä ennen aikojen alkua, iankaikkisuudessa, koska sellainen opetus olisi pakanallista ja babylonialaista oppia. Kesarean Eusebius ja moni muukin on erehtynyt siinä kun he opettavat Isän synnyttäneen Jeesuksen ennen aikojen alkua.

Ps 2:7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin (hepreaksi jalad - synnyttää, tuoda esiin).

Apt 13:
32 Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen,
33 niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: ‘Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt’.
34 Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin: ‘Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot’.

Hebr 9:14 kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

Apostolien tekojen 13 luku kertoo meille Psalmi 2:7 merkityksen. Apt 13:32-34 sanoo, että Psalmi 2 (2:7) tarkoittaa sitä kun Isä herätti (nosti) Jeesuksen kuolleista, joka on sanottu kahdesti jakeissa 32 ja 33. Raamattu opettaa Isän nostaneen Jeesuksen kuolleista ja sillä tavalla Jeesus tuli esille kuolleista asettuen Isänsä oikealle puolelle. Raamattu ei todellakaan opeta Jumala synnyttää Jumalan oppia, joka on pakanallinen oppi. Katolisen kirkon opetus liittyen Kristuksen kaksiluonto-oppiin, että Jeesus olisi saanut Isältä Jumaluuden syntymällä iankaikkisuudessa Isä Jumalasta ei ole Raamatun opetus. Raamatun opetuksen mukaan (Hebr 9:14) Jeesus on iankaikkinen Henki (iankaikkinen Jumala), joka tarkoittaa sitä ettei iankaikkisella Jumalalla ole syntymisen ajankohtaa iankaikkisuudessa, koska Hän on ollut olemassa iankaikkisesti. Jeesuksen Jumaluus perustuu siihen, että Hän on ollut iankaikkisesti olemassa.

Hippolytos n. 170 - n. 230 jKr. - Hippolytoksen uskontunnustus:

Uskotko Jumalaan Isään Kaikkivaltiaseen [pantokratora]?
Uskotko Kristukseen Jeesukseen, Jumalan Poikaan, jonka Pyhä Henki on siittänyt Neitsyt Mariasta, joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana ja joka kuoli (ja haudattiin) ja nousi kolmantena päivänä kuolleista ja nousi taivaaseen ja istuutui Isän oikealle puolelle ja tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita?
Uskotko Pyhään Henkeen, pyhään seurakuntaan ja (ruumiin ylösnousemukseen [sarkos])?

Hippolytoksen kastekaava:

Kun kastettava laskeutuu veteen, kastajan, joka panee kätensä hänen päälleen, on sanottava. "Uskotko sinä Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Isään?" Ja kastettava vastaa: "Minä uskon." Sitten hän laittaa kätensä tämän pään päällä ja kastaa hänet kerran. Sitten hän sanoo: "Uskotko sinä Kristukseen Jeesukseen, Jumalan Poikaan, joka on syntynyt Neitsyt Mariasta ja joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, joka kuoli ja haudattiin ja joka nousi kolmantena päivänä kuolleista ylös elävänä ja nousi taivaaseen ja istui Isän oikealle puolelle ja tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita?" Ja kun hän sanoo: "Minä uskon", hänet kastetaan uudelleen. Ja taas hän sanoo: "Uskotko Pyhään Henkeen, pyhään seurakuntaan ja ruumiin ylösnousemukseen?". Kastettava vastaa: "Minä uskon", ja sitten hänet kastetaan kolmannen kerran.

Hippolytos sanoi Isä Jumalan olevan Kaikkivaltias ja Jeesuksen olevan Kristus ja Jumalan Poika.

Kun kaikki esille ottamani varhaiset kristityt ovat sanoneet Isää Kaikkivaltiaaksi Jumalaksi, mutta ei Jeesusta, niin se johtuu siitä, koska Raamattu opettaa Isän olevan Jeesusta suurempi, Isä Jumala on Jeesuksen pää ja kuinka Herra Jeesus lopulta alistuu Isän valtaan.

Nämä esille ottamani varhaiset kristityt ymmärsivät sen, että kun Isä antoi Jeesukselle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä, niin Jeesuskin on Kaikkivaltias, mutta ei suhteessa Isäänsä, vaan luomakuntaan. Tämän takia he sanoivat Isän olevan Kaikkivaltias Jumala ja korostivat Isän Kaikkivaltiutta, koska Pojan Kaikkivaltius on Isän antamaa Kaikkivaltiutta ja lopulta Jeesus alistuu Isän valtaan. Nämä varhaiset kristityt ymmärsivät Jeesuksen olevan Jumala sekä Jumalan Poika, jota Hän todella onkin.

Rooman katolinen kirkko on sanonut Tertullianuksen kääntyneen pois katolisesta uskosta ja kääntyneen montanolaisuuteen. Suurin osa siitä, mitä montanismista tiedetään, on peräisin montanismin vastustajien lähteistä, ja siksi on vaikea tietää, mihin he ovat todella uskoneet. Taas näemme sen kuinka toisen käden tiedon kautta levitetty tieto saattaakin olla pelkkää panettelua.

Tertullianuksen oppi ja ymmärrys, joka korosti yhden Jumalan kolmiyhteisyyttä ja sanoi Isän olevan Kaikkivaltias Jumala ja Jeesusta suurempi ja Isä Jumalan olevan Jeesuksen pää ei ole yhteensopiva Rooman katolisen kirkon opin kanssa. Tämän syyn tähden on todennäköistä ja jopa varmaa, että Tertullianus leimattiin montanolaisuuden edustajaksi, joita Rooman katolinen kirkko piti harhaoppisina. Itse näen Tertullianuksen olleen Herran Jeesuksen opetuslapsi, joka uskoi monessa kohdin niin kuin Raamattu opettaa, mutta oli yhtä erehtyväinen ja vajavainen, niin kuin me kaikki olemme.

Tertullianuksen opetus Jumalasta, josta on tässä kirjoituksessani lyhyt tiivistelmä on täysin Raamatun opetuksen mukaista opetusta. Tertullianus uskoi Isän olevan Kaikkivaltias Jumala, uskoi Jeesuksen olevan Jumalan Poika, uskoi Jeesuksen olevan sana, joka oli Jumala, uskoi Jeesuksen olevan Jumala, uskoi Isän olevan Poikaa suurempi, uskoi Isä Jumalan olevan Pojan pää. Tertullianus ei uskonut Jumaluuteen samalla tavalla kuin Rooman katolinen kirkko uskoo ja uskon sen olleen syyn miksi katolisuus alkoi leimaamaan Tertullianusta montanolaiseksi.

Rooman katolinen kirkko oppinsa kautta julistaa jokaisen pelastumattomaksi, joka ei usko Jumalasta ja Jumalan kolminaisuudesta samalla tavalla kuin katolinen kirkko opettaa siitä.

Tässä seuraavaksi lyhyesti muutama Athanasiuksen uskontunnustuksen opin kappale, joka on Rooman katolisen kirkon alunperin muotoilema uskontunnustus:

Rooman katolisen kirkon (RKK) opetus Jumalasta eroaa Tertullianuksen opetuksesta Jumalasta siinä, että RKK opettaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olevan yhtä Kaikkivaltiaita ja yhtä suuria, kun taas Tertullianus korosti Isän Kaikkivaltiutta ja sanoi Isän olevan Jeesusta suurempi.

Rooman katolisen kirkon Athanasiuksen uskontunnustus tuo esille, että se joka ei usko kolminaisuudesta niin kuin RKK opettaa, niin hän ei voi pelastua. Tertullianus ei opettanut ja uskonut Jeesuksen olevan yhtä suuri Isänsä kanssa, ja opetti Isän Kaikkivaltiutta. RKK:n oppi tuomitsee Tertullianuksen ja hänen kanssaan Jumalasta samoin ajattelevat pelastumattomiksi, vaikka Tertullianuksen oppi Jumalasta on Raamatullinen ja Rooman katolisen kirkon oppi Jumalasta on epäraamatullinen siinä kohden kun se sanoo Jeesuksen ja Pyhän Hengen olevan yhtä suuri Isän kanssa ja että Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä on samanlainen Kaikkivaltius sekä siinä kun se puhuu Pyhän Hengen palvonnasta.

Jeesus sanoi saaneensa Isältään kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. Raamattu sanoo Jeesuksen lopulta alistuvan Isän valtaan. Jeesuksen Kaikkivaltius ei ole samanlaista kuin Isällä, koska Jeesus lopulta alistuu Isän valtaan.

Rooman katolinen kirkko opettaa Athanasiuksen uskontunnustuksessa, että Jeesus on Jumala, koska Hän on syntynyt Isän luonnosta ennen aikojen alkua. Raamattu sanoo Jeesuksen olevan iankaikkinen Henki (iankaikkinen Jumala), joka tarkoittaa sitä, että Jeesus ei ole syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, vaan on ollut aina olemassa.

Rooman katolisen kirkon Athanasiuksen uskontunnustus sanoo Isän ja Jeesuksen olevan yhtä suuria, mutta sanoo sitten toisessa kohtaa, että Jeesus on Jumaluudessaan samanarvoinen kuin Isä, mutta ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä. Rooman katolinen kirkko opettaa Jeesuksen olevan nyt Isän luona taivaassa Jumala-ihmisenä. Rooman katolisen kirkon opissa on suuri ristiriita, eli antinomia, joka on käsitteellinen umpikuja, jossa kahden toisilleen vastakkaisen teorian tai näkemyksen tueksi pyritään esittämään yhtä vakuuttavia perusteluja, vaikka molemmat toisilleen vastakkaiset teoriat tai käsitykset eivät voi olla tosia, koska ne ovat ristiriidassa keskenään.

Rooman katolisen kirkon opin mukaan Jeesus on yhtä suuri Isänsä kanssa ja Jumaluudessa samanarvoinen Isän kanssa, mutta ihmisyydessään Isää alempiarvoinen. Rooman katolinen kirkko opettaa Jeesuksen olevan yhtä suuri Isänsä kanssa taivaassa, vaikka katolisen opin mukaan Jeesuksella on taivaassakin ihmisyys Isänsä luona ja tämä Jeesuksen ihmisyys on Rooman katolisen kirkon opin mukaan vähäarvoisempaa verrattuna Isään. Huomaatko tässä olemassa olevan ristiriidan?

Raamatun opetuksen mukaan Jeesus on aina ollut alamainen Isälleen, koska Isä on Pojan pää, ja Isä on Jeesusta suurempi. Tämän syyn tähden varhaiset kristityt korostivat Isä Jumalan Kaikkivaltiutta.

Myöhäisemmät uskontunnustukset

Tässä osiossa käyn läpi muutamia myöhäisempiä uskontunnustuksia. Vuonna 325 jKr. oli Nikean kirkolliskokous, jossa laadittiin ns. Nikean uskontunnustus. Olen kääntänyt Nikean uskontunnustuksen englanninkielisestä lähteestä, jossa Nikean uskontunnustus on käännetty sen alkuperäisestä lähteestä. Tämä englanninkielinen versio ja sen käännös on hyvin samanlainen kuin esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivulla oleva Nikean uskontunnustus, mutta minun käyttämä lähde eroaa siitä kuitenkin pikkuisen. Tämä ero ei ole mitenkään huomattava.

Nikean uskontunnustus (325 - 381 jKr.):
Me uskomme yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan ja kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.
Ja yhteen Herraan, Jeesukseen, voideltuun, Jumalan ainokaiseen Poikaan,
Isästä syntynyt ennen aikojen alkua, valo valosta, totinen Jumala totisesta Jumalasta,
syntynyt, ei luotu, joka on yhtä olemusta Isän kanssa, jonka kautta kaikki on luotu.

Joka meitä ihmisiä varten jameidän pelastuksemme tähden laskeutui taivaasta ja tuli lihaksi Pyhän Hengen ja neitsyt Marian kautta, ja tuli ihmiseksi ja ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontiuksen aikana.
Hän kärsi ja Hänet haudattiin, ja kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan Hän nousi kuolleista, ja nousi ylös taivaaseen ja istuu Isän oikealla puolella.

Ja Hän tulee jälleen tuomitsemaan sekä eläviä että kuolleita. Jonka kuningaskunnalla ei ole loppua. 325 jKr.

Ja Pyhässä Hengessä, Herrassa ja elämän antajassa, joka lähtee Isästä, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa palvotaan ja kirkastetaan, joka puhui profeettojen kautta.
Ja yhdessä, pyhässä, katolisessa ja apostolisessa kirkossa. Me tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi. Odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. 381 jKr.

Nikean uskontunnustus kirjattiin ylös vuonna 325 jKr. Uskontunnustukseen lisättiin tekstiä 381 jKr. Konstantinopolin kirkolliskokouksessa. Sellainen huomio on tärkeä tuoda esille, että vuoden 381 jKr. kirkolliskokouksen pöytäkirjojen sanotaan kadonneen, mutta siitä huolimatta tällainen lisäys on tehty Nikean uskontunnustukseen vuonna 381 jKr. 

Nikean uskontunnustus 325 jKr. tuo vielä esille Isän Kaikkivaltiaana Jumalana ja Jeesuksen Herrana (Jumalana) ja Jumalan Poikana, mikä onkin Jumalan sanan totuuden mukaista opetusta.

Vuoden 381 jKr. Nikean uskontunnustukseen tehtiin lisäys, joka on Rooman katolisen kirkon oppi. Itse asiassa Konstantinopolin uskontunnustus on Rooman katolisen kirkon aikana tehty lisäys. Keisari Konstantinus "kääntyi" kristityksi 312 jKr., mutta hän ei kumonnut pakanallisia uskomuksia, vaan uskoi itsekin pakanallisiin uskomuksiin. Keisari Theodosius teki kristinuiskosta Rooman virallisen uskonnon vuonna 381 jKr., jonka seurauksena hän kielsi muinaisten jumalien palvonnan.

Vuonna 381 jKr. Konstantinopolin kirkolliskokouksessa Nikean uskontunnustukseen lisättiin tekstiä, jonka mukaan Pyhää Henkeä palvotaan ja kirkastetaan yhdessä Isän ja Pojan kanssa. Samoin vuonna 381 jKr. Nikean uskontunnustukseen lisättiin tekstiä syntien anteeksiantamisesta vesikasteessa.

Syntien anteeksiantaminen vesikasteessa ei ole Raamatun opetus, sillä synnit saadaan anteeksi, kun ihminen katuen tunnustaa syntisyytensä Jumalalle ja uskoo Jeesuksen Herraksi.

Pyhän Hengen palvonta ja kirkastaminen on Rooman katolisen kirkon virallinen oppi, joka on kuitenkin vastoin Jumalan sanan opetusta. Herra Jeesus sanoi (Joh 16:13-15), että Pyhä Henki kirkastaa Hänet (Jeesuksen), koska se mitä Pyhä Henki puhuu ei ole Hänestä itsestään, vaan Hän puhuu sen minkä kuulee ja Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen, koska Pyhä Henki ottaa Jeesuksen omasta.

Raamatun sanan totuuden valossa on selvää, että Pyhä Henki ei asettaudu palvottavaksi, koska Hän ei kirkasta itseään, vaan Messias Jeesusta. Tämä tarkoittaa sitä, että Konstantinopolissa 381 jKr. tehty lisäys Nikean uskontunnustukseen Pyhän Hengen palvonnasta on valheenhengen opetus, ei Raamatun sanan totuuden mukaista opetusta.

Tämä vuoden 381 jKr. tehty lisäys Pyhän Hengen palvonnasta Nikean uskontunnustukseen on johtanut Rooman katolisen kirkon oppiin, jonka mukaan Isä, Jeesus ja Pyhä Henki ovat yhtä Kaikkivaltiaita ja yhtä suuria, jonka takia Pyhää Henkeä palvotaan yhdessä Isän ja Jeesuksen kanssa. Athanasiuksen uskontunnustuksen on sanottu syntyneen 361 jKr. Aleksandrian kirkolliskokouksessa, mutta monet nykytutkijat ajoittavat sen kirjoitusajankohdan olevan 400-500 -luvuilla. Tämä tarkoittaa sitä, että Athanasiuksen uskontunnustus olisi tehty Nikean uskontunnustuksen 381 jKr. vuoden lisäyksen jälkeen.

Tässä ihan lyhyt pätkä Athanasiuksen uskontunnustuksesta: Tätä katolinen usko opettaa: me palvomme yhtä Jumalaa Kolminaisuudessa ja Kolminaisuutta ykseydessä. ....... Samoin Isä on Kaikkivaltias, Poika on Kaikkivaltias ja Pyhä Henki on Kaikkivaltias. Silti ei ole kolmea Kaikkivaltiasta, vaan yksi Kaikkivaltias.

Athanasiuksen uskontunnustus on Rooman katolisen kirkon uskontunnustus, jossa ei enää sanota vain Isän olevan Kaikkivaltias Jumala, vaan sanoo Isän olevan Kaikkivaltias, Pojan olevan Kaikkivaltias, Pyhän Hengen olevan Kaikkivaltias. Näin oli historiassa tultu siihen, että Raamatun opetus Isän Kaikkivaltiudesta syrjäytettiin ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä tehtiin yhtä Kaikkivaltiaita Isän kanssa, vaikka Raamattu sanoo Isä Jumalan olevan Jeesuksen pään ja Jeesusta suuremman ja kuinka Herra Jeesus lopulta alistuu Isän valtaan.

Raamatun opetus Isästä ja Pojasta

Seuraavaksi katsomme ja tutkimme sitä mitä Raamattu opettaa Jumalan Kaikkivaltiudesta ja Isästä ja Pojasta.

Joh 13:16 Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.

Joh 6:38 Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.

Joh 5:30 En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.

Raamattu sanoo lähettäjän olevan lähetettyä suurempi, joka kertoo lähetetyn olevan alamainen lähettäjälleen. Kyse ei siis ole siitä, että Jeesuksen alamaisuus Isälleen, kun Isä on Jeesusta suurempi tarkoittaisi Jeesuksen olevan pienempi Jumala, vaan Jumalan hierarkkista järjestystä, Jeesuksen alamaisuutta Isälleen, koska Jumala (Isä) on Jeesuksen pää (1 Kor 11:3).

Herra Jeesus itse sanoi Isän olevan Häntä suurempi. Herra Jeesus sanoi tulleensa taivaasta, ei tekemään omaa tahtoaan, vaan Hänen (Isä) tahtonsa, joka on Hänet lähettänyt. Raamatun opetuksen mukaan Isä lähetti Jeesuksen taivaasta maan päälle, joka tarkoittaa sitä, että Jumaluudessa myös taivaan kirkkaudessa Isä on Jeesusta suurempi ja Jeesus on alamainen Isälleen. Tämä ei tee Jeesuksesta pienempää, alempaa tai vähemmän Jumalaa, vaan kertoo Raamatun opettamasta Jumaluuden hierarkiasta. Herra Jeesus on Raamatun opetuksen mukaan Jumala, Kaikkivaltias suhteessa luomakuntaan, mutta ei Isäänsä.

1 Kor 11:3 Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.

Ef 5:24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.

Raamattu opettaa myös vaimon alamaisuutta miehelleen, koska mies on vaimonsa pää. Se, että vaimo on miehellensä alamainen ei tarkoita vaimon olevan vähemmän ihminen kuin mies tai alempi ihminen, sillä kyse on Jumalan asettamasta hierarkkisesta järjestyksestä. Se, että Isä on Jeesuksen pää, ja että Jeesus on alamainen Isälleen ei tee Jeesuksesta pienempää Jumalaa tai vähemmän Jumalaa kuin Isä, vaan kertoo Jumaluuden hierarkiasta, jossa Isä on Poikansa pää.

Isä on Jeesusta suurempi tarkoittaa Pojan alamaisuutta Isälleen. Jos joku ajattelee, että koska Jeesus on Jumala, niin silloin Isä ei voi olla Jeesusta suurempi, koska se tekisi Jeesuksesta pienemmän Jumalan, niin hän ei ole ymmärtänyt Raamatun opetusta Jeesuksen alamaisuudesta Isäänsä kohtaan.

Matt 28:18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

1 Kor 15:
26 Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.
27 Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle". Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu," niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa.
28 Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa. (33/38)

1 Cor 15:28 And when all things shall be subdued unto him, then shall the Son also himself be subject unto him that put all things under him, that God may be all in all. (King James Version 1769 - KJV)

1 Cor 15:28 Now when everything has been subjected to the Son, then he will subject himself to God, who subjected everything to him; so that God may be everything in everyone. (Complete Jewish Bible - CJB)

1 Kor 15: 28 Kun kaikki on tullut alistetuksi Pojan valtaan, sitten itse Poikakin alistuu Hänen valtaansa, joka on alistanut kaiken hänen valtaansa, että Jumala olisi kaikki kaikessa. (Uuras Saarnivaara - Jumalan kansan Raamattu)

1 Kor 15:28 Kuin nyt kaikki hänen allensa heitetyksi tulevat, silloin myös itse Poika hänen allensa heitetään*, joka kaikki hänen allensa heitti, että Jumala kaikki kaikessa olis. (Biblia 1776)

Jeesuksen itsensä sanomana ja Raamatun opetuksen mukaan Isä on antanut kaiken vallan Jeesukselle taivaassa ja maan päällä. Raamatun sanan opetuksen mukaan Jeesuksen Kaikkivaltius on Isän antamaa, ei Jeesuksen itsensä omistamaa, eikä Jeesuksen itse itselleen ottamaa, vaan Isän antamaa, koska Isä on Jeesusta suurempi ja Isä on Jeesuksen pää. Jeesus ei ole silti pienempi Jumala tai vähemmän Jumala kuin Isä, vaikka Jeesus on Isälleen alamainen ja lopulta myös alistuu Isän vallan alle, koska kyseessä on Jumaluuden hierarkkinen järjestys. Herra Jeesus on toki Kaikkivaltias Jumala suhteessa luomakuntaan, mutta ei Isäänsä.

1 Kor 15:26-28 jakeista tulee selkeästi ilmi, että kun Jeesus on alistanut kaiken itsensä valtaan, niin sen jälkeen Jeesus alistuu Isän vallan alle. Alkutekstin mukaan on oikein kääntää:  sitten itse Poikakin alistuu Hänen valtaansa, niin kuin Uuras Saarnavaaran Raamatunkäännös kohdan oikein kääntää. Kun Raamattu sanoo Jeesuksen alistuvan Hänen valtaansa, että Jumala olisi kaikki kaikessa, niin Hänen valtaansa, jonka valtaan Jeesus alistuu tarkoittaa tietenkin Isää, koska ei ole ketään muuta, jonka vallan alle Jeesus voisi alistua. Isän antaessa kaiken vallan Jeesukselle, niin Jeesuksella ei ole kuitenkaan valtaa yli Isänsä, vaan Jeesus on myös Kaikkivaltiudessaan Isälleen alamainen.

Jeesuksen alamaisuus Jumaluudessa Isäänsä kohtaan tulee siitä selkeästi esille, että Isä lähetti Jeesuksen taivaasta maan päälle. Lähettäjä on Lähetettyä suurempi, jonka takia myöskin Jeesus lopulta alistuu Isän vallan alle, koska Isä on Jeesuksen Lähettäjänä myös Jumaluudessa Jeesusta suurempi.

Katolisen kirkon alullepanema kolminaisuusoppi opettaa, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä suuria ja yhtä Kaikkivaltiaita ja se joka uskoo tämän katolisen kirkon alullepaneman opetuksen, ei kykene ymmärtämään ja näkemään Jeesuksen iankaikkista alamaisuutta Isälleen, vaikka Raamattu opetus on selkeä tässä asiassa.

Joh 20:17 Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö".

Yllä olevassa Raamatun kohdassa Jeesus sanoi Isäänsä, Hänen Jumalakseen, sanomalla minun Isäni ja minun Jumalani. Koska Jeesus on Isälleen alamainen, niin siksi Jeesus sanoi Isän olevan Hänen Jumalansa.

Se, joka ei usko Raamatun opetusta Jeesuksen alamaisuudesta Isälleen voi sanoa Jeesuksen sanoneen Isäänsä, Hänen Jumalakseen, koska Jeesus ei ollut vielä mennyt Isän luokse, mutta kun Jeesus palasi Isänsä luokse, niin Hän ei ole enää Isälleen alamainen. Raamattu kumoaa edellä esitetyn kaltaisen väitteen ja osoittaa sen vääräksi.

2 Kor 1:3 Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

Ef 1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,

1 Pie 1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,

Kun Paavali ja Pietari kirjoittivat kirjeensä, niin Herra Jeesus oli jo noussut takaisin Isänsä luokse, ja Jeesus oli tietenkin Jumalana taivaassa Isänsä luona. Paavali ja Pietari ymmärsivät Jeesuksen olevan myös taivaassa Jumalana Isälleen alamaisena, sillä he kiittivät Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. Jos Jeesus ei olisi Isälleen alamainen myös taivaassa, niin Raamatussa ei lukisi, että Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä. Sanat Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä kertovat ja todistavat Jeesuksen olevan alamainen Isälleen, koska Isä on Jeesuksen pää.

Ilm 3:
11 Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.
12 Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.

Ilmestyskirjan kolmannessa luvussa jakeissa 11 ja 12 on Herran Jeesuksen sanat ja sanoma seurakunnalleen, jossa Jeesus taivaassa ollessaan puhui Hänen Jumalastaan, sanoen seuraavat sanat: Jumalani nimen ja minun Jumalani tyköä. Taivaassa olevan Herran Jeesuksen oma todistus on, että Hän on Isälleen alamainen, sillä Hän itse sanoi taivaasta käsin, että Isä on Hänen Jumalansa, joka tarkoittaa Jeesuksen alamaisuutta Isälleen.

Ihan lopuksi haluan tuoda esille, että Raamattu opettaa Jumalan olevan yksi, josta näemme yhden Jumalan kolminaisuuden eri Persoonissa, Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä. Raamatusta näemme myös sen kuinka Herra Jeesus lopulta alistuu Isän valtaan, koska Isä on Kaikkivaltias Jumala yli kaiken. Kiitos Herralle Jumalan pelastuksesta, Messias Jeesuksen veren ja sovitustyön kautta, amen.

Petri Paavola 11.1.2023