|
|
Etusivulle
|
Raamatunopetuksia |
Anna palautetta
SaulusMedia |
Petri - Youtube
Väärä opetus eläinuhrien palaamisesta Mitä jos joku sanoisi sinulle, että Jumala palauttaa takaisin eläinuhrit tuhatvuotisessa valtakunnassa, mutta eläinuhreja ei uhrata syntien anteeksisaamiseksi, sillä niillä on ainoastaan eräänlainen muistuttava merkitys? Sinä varmaankin ajattelisit, että edellä oleva opetus on väärä opetus, joka vääristää ja halventaa Herran Jeesuksen iankaikkista syntiuhria ja sovitustyötä. Jotkut dispensationalismia kannattavat uskovat ihmiset opettavat, että Jumala palauttaa eläinuhrit tuhatvuotiseen valtakuntaan, jossa eläinuhrit eivät sovita syntejä, vaan eläinuhreilla on muistuttava merkitys, niin kuin Herran aterialla (ehtoollinen), joka muistuttaa Jeesuksen syntiuhrista, mutta ei korvaa sitä, eikä ota siitä mitään pois. Oppi eläinuhrien palaamisesta tuhatvuotisessa valtakunnassa Jumalan käskynä on epäraamatullinen opetus, joka on vakava väärä opetus, koska se vääristää ja halventaa Herran Jeesuksen iankaikkista syntiuhria ja sovitustyötä. Tässä kirjoituksessa käyn läpi tuhatvuotisen eläinuhri opetuksen taustoja. Suomessakin on muutamia tunnettuja sananjulistajia, jotka uskovat eläinuhrien palaamiseen tuhatvuotisessa valtakunnassa. Käyn läpi myös heidän ajatuksiaan sekä sitä kuinka Raamattu kumoaa tämän väärän opetuksen. Tarkoitukseni ei ole aiheuttaa riitaa ja hajaannusta uskovien välille, vaan saada meidät tutkimaan ja koettelemaan asiat joita meille on opetettu, että voisimme Jumalan armosta löytää totuuden. En ole kirjoittanut kirjoitustani siksi, että sen kautta lyötäisiin rakasta uskon sisarta ja veljeä, joka ajattelee tai uskoo eri tavalla asioista, joista kirjoitan. Älä käytä kirjoitustani lyömäaseena sisariasi ja veljiäsi vastaan, vaan sen sijaan lähesty heitä sävyisyyden rakkaudessa, sävyisän totuuden kanssa. Me kaikki myös minä olemme erehtyväisiä ja vajavaisia, siksi on tärkeää antaa aikaa omalle Raamatun sanan tutkimiselle sekä pyrkiä löytämään Jumalan sanan totuus. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan totuuden kautta rukouksen kera.
Sisällys:
Katolinen kirkko ja dispensationalismi Katolinen jesuiitta Manuel Lacunza (1731-1801) kirjoitti nimellä Juan Josafat Ben-Ezra kirjan: The Coming of the Messiah in Majesty and Glory. Kirjassaan jesuiitta Lacunza kirjoitti, että muinaiset uhritoimitukset (VL:n) palaavat takaisin Jerusalemin viimeiseen temppeliin Jumalan käskystä. Lacunzan mukaan uudelleen asetetuilla eläinuhreilla on samanlainen havainnollistava merkitys kuin katolisen kirkon messu-uhrilla. Lacunza kirjoittaa kuinka Hesekielin kirjan temppelin lailliset uhritoimitukset ovat harmoniassa nykyisen kirkon uskon ja armon lain kanssa. Lacunza kuvaa kirjassaan edellä olevaa toteamusta seuraavasti: Esikuva ja asian esikuva, aurinko ja varjo, yksi uhri ja monta uhria nähdään yhdessä. Lacunza viittaa tällä siihen, että Jeesuksen syntiuhri ja eläinuhrit ovat yhtä aikaa esillä, jossa eläinuhrit viittaavat Jeesuksen syntiuhriin. Jesuiitta Lacunzan mukaan profeetta (Malakia luku 3) puhuu uhreista monikossa ja on varmaa, että nykyisellä kirkolla ei voi olla enempää kuin yksi uhri, joka on Kristuksen ruumis ja veri. Lacunza jatkaa kirjoittaen, että tulevana aikana, mistä tämä profetia puhuu on mahdollista, että nykyinen uhri yhdistyy vanhojen kanssa ja molemmat totisessa vanhurskaudessa. Katolinen kirkko ja jesuiitat 1500-luvulta lähtien alkoivat opettamaan vastoin Raamatun sanan opetusta, että Jeesuksen tulemus ja seurakunnan ylöstempaus tapahtuvat ennen suurta ahdistuksen aikaa ja antikristuksen ilmestymistä maan päälle. Tämän katolisen väärän opetuksen tarkoituksena oli pyrkiä tekemään tyhjäksi paaviin kohdistuvat antikristus syytökset, joita ns. protestantit esittivät. Katolisen kirkon jesuiitta Francisco Ribera (1537-1591) opetti, että Danielin kirjan 70 vuosiviikon viimeinen vuosiviikko (7 vuotta) pitää siirtää kauas tulevaisuuteen, koska se puhuu antikristuksesta. Francisco Riberakin on saattanut hyväksyä eläinuhri opetuksen palaamisen tuhatvuotisessa valtakunnassa. Muutamissa kirjoissa ja kirjoituksissa on tästä maininta, mutta koska en ole löytänyt Riberalta itseltään sellaista lausuntoa, niin en voi sanoa asiaa varmaksi. Jos asialle löytyy vahvistus Riberan omasta suusta, niin tulen kirjaamaan sen tähän kirjoitukseen myöhemmin. Jos asialle ei löydy vahvistusta, niin en voi sanoa asian olevan totta. Katolinen kirkko loi pohjan ja perustuksen dispensationalismin kolmelle väärälle opille. Nämä kolme katolisen kirkon kehittämää väärä opetusta, jotka dispensationalismi on omaksunut ovat: Herran Jeesuksen tulemus ja ylöstempaus ennen suurta ahdistuksen aikaa; Danielin kirjan viimeisen vuosiviikon (7 vuotta) irrottaminen yhtäjaksoisesta 490 vuoden ajanjaksosta ja viimeisen vuosiviikon siirtäminen kauas tulevaisuuteen lopunaikaan, ja kuinka viimeinen vuosiviikko puhuu antikristuksesta; Eläinuhrit palaavat tulevassa uudessa tuhannen vuoden valtakunnassa, jossa ne toimivat yhdessä Jeesuksen syntiuhrin kanssa, jossa eläinuhrit viittaavat Jeesuksen syntiuhriin. John Nelson Darby ja Cyrus Scofield ja dispensationalismi John Nelson Darby on sanottu olevan protestanttisen dispensationalismin oppi-isä. Cyrus Scofield jatkoi dispensationalismin kehittämistä ja loi perustan sekä pohjan nykyiselle dispensationalismille, josta on muutamia erilaisia versioita. Keskityn kirjoitukseni tässä osassa Scofieldin kehittämään dispensationalismiin, jota hän opetti muun muassa tekemänsä Scofield Reference Bible 1917 kautta. Scofield Reference Bible on selitysraamattu, jossa joidenkin jakeiden alaviitteenä on Scofieldin tulkintaa siitä mitä hän uskoo Raamatun opettavan. Näissä selitysraamattunsa alaviitteissä Scofield opettaa dispensationalismia, joka on vakava väärä opetus.
Dispensationalismi opettaa seitsemästä eri aikakaudesta tai aikajaksosta:
Dispensationalismi opettaa kahdesta erilaisesta kansasta ja kahdesta erilaisesta päämäärästä; tässä armotalouskaudessa Jumala keskittyy seurakuntaan ja tulevassa tuhatvuotisessa valtakunnassa Israeliin (juutalaisiin). Dispensationalismi tulee englannin kielen sanasta dispensation, joka tarkoittaa jakamista ja tehtävää. Raamatussa dispensation sana tarkoittaa armotaloutta ja tehtävää. Teologisessa merkityksessä dispensation tarkoittaa jumalallisesti määrättyä aikakauden järjestystä sekä tehtävää. Dispensationalismi opettaa Jeesuksen tulemuksen ja ylöstempauksen tapahtuvan ennen suurta ahdistuksen aikaa ja koska Jumalalla on erilainen suunnitelma Israelille, niin juutalaiset jäisivät kansakuntana seitsemän vuoden vaivan aikaan, kun seurakunta on temmattu Karitsan häihin. Dispensationalismi uskoo Danielien 9 kirjan luvun jakeiden 24-27 perusteella, että Jeesuksen ensimmäisessä tulemuksessa juutalaisten luopumus ei päättynyt, koska se ei kansakuntana kääntynyt uskomaan Herraa Jeesusta ja tämän tähden juutalaisten luopumus päättyy vasta tuhatvuotisessa valtakunnassa, jossa on kokonaan uusi aikakausi seitsemäs aikakausi Israelille, jossa Jumala palauttaa eläinuhrit, joita ei uhrata syntien sovitukseksi, vaan muistutuksena Jeesuksen sovituksesta, jota vanhan liiton eläinuhrit ennakoivat. Dispensationalismi opettaa, että Dan 9:27 ei tarkoita Herraa Jeesusta, koska juutalaiset eivät kansakuntana kääntyneet uskomaan Jeesukseen, niin siksi siksi dispensationalistit siirtävät Dan 9:27 viimeisen vuosiviikon lopunaikaan. Dispensationalismi opettaa Dan 9:27:n tarkoittavan antikristuksen tekemää liittoa lopunaikana ja kuinka antikristus lakkauttaa seitsemän vuoden puolivälissä (kolmen ja puolen vuoden päästä) tulevan kolmannen temppelin uhritoimitukset. Scofield opettaa Ef 1:10:n alaviitteessä: siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, -oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Tämä on seitsemäs ja viimeinen määrätty aikakausi maan päällä, joka on identtinen kuningas Daavidin liiton kanssa. Scofield opettaa Hesekiel 43:19:n alaviitteessä: Nämä uhrit ovat muistuttavia, katsoen taaksepäin ristiin, kuten vanhan liiton uhrit olivat ennakoivia, katsoen eteenpäin ristille. Kummassakaan tapauksessa eläinuhreilla ei ole voimaa poistaa syntejä. Scofield opettaa Daniel 9:24:n alaviitteessä: Kun seurakunnan aikakausi päättyy ja seitsemäskymmenes viikko (viimeinen 7 vuotta - minun lisäykseni tässä sulkumerkissä) alkaa, niin sitä ei ole missään ilmoitettu (tarkoittaa tarkkaa aikataulua - minun lisäykseni tässä sulkumerkissä). Se kesto on seitsemän vuotta. ..... Daniel 9:27 tarkoittaa viimeistä viikkoa. Dan 9:27: hän on ruhtinas, joka tulee Dan 9:26, jonka kansa (Rooma) tuhosi temppelin 70 jKr. Hän on sama kuin pieni sarvi luvussa 7. Hän tekee liiton juutalaisten kanssa ennallistaen heidän temppeliuhrit yhdeksi viikoksi (7 vuotta), mutta puolivälissä hän rikkoo liiton ja täyttää Dan 12:11, 2 Tess 2:3,4. .... Dan 9:27 tarkoittaa seitsemän vuoden viimeistä kolmea puolta vuotta, jotka ovat identtisiä suuren ahdistuksen ajan kanssa. .... Edellä olevan lisäksi Scofield opettaa Jeesuksen tulemuksen ja seurakunnan ylöstempauksen tapahtuvan ennen suurta ahdistuksen aikaa. Scofield uskoo Hesekielin kirjan temppeliuhrien palaamiseen ja ennallistamiseen ja konkreettiseen eläinten uhraamiseen, joka olisi Jumalan käsky. Scofield sanoo näiden eläinuhrien olevan muistuttavia, joilla ei ole voimaa poistaa syntejä. Raamattu sanoo, että VL:n eläinuhrin kautta saatiin aikaan syntien sovitus, mutta VL:n aikaiset uhrit täytyi toistaa yhä uudelleen, koska ei ollut ketään, joka olisi voinut suorittaa yhden ja kertakaikkisesti iankaikkisen syntiuhrin. Tällä tavalla VL:n eläinuhreilla oli myös synnistä muistuttava merkitys, mutta niiden kautta saatiin myös synnit anteeksi. Herran Jeesuksen iankaikkisen syntiuhrin kautta astui voimaan iankaikkinen syntien sovitus, eikä enää tarvita uutta uhria muistuttamaan synneistä, koska Herran Jeesuksen syntiuhri syntien anteeksisaamiseksi on kertakaikkinen ja iankaikkinen. Edward Irving (1792-1834) käänsi Lacuncan kirjan (The Coming of the Messiah in Majesty and Glory) espanjasta englanniksi. Edward Irving oli Skotlannin kirkon pappi, joka myöhemmin perusti "pyhän katolisen apostolisen kirkon" nimisen yhteisön. Darby ja varsinkin Scofield vaikutti suuresti siihen, että hänen omaksumansa katolisen kirkon jesuiitan alullepanema dispensationalismi alkoi levittäytymään protestanttien keskuuteen. Dispensationalistit uskovat vastoin Jumalan sanan totuutta, että Jumala olisi käskenyt ja määrännyt eläinuhrien uhraamisen tuhatvuotisessa valtakunnassa. Suomalaiset sananjulistajat ja dispensationalismi Pekka Sartolan tekstiä: Hesekielin kuvaama temppeli (kuvaosasto) palauttaa jälleen sen uhritoimituksen, jonka Jumala sääti ikuiseksi säädökseksi Mooseksen välityksellä, mutta tuolloin, Milleniumin temppelissä ei uhritoimituksella ole enää muuta tehtävää kuin muistuttaa Jumalan ikuisesta säädöksestä, sillä uusi liitto on astunut voimaan. Israel kansana on katsonut Häneen, jonka ovat lävistäneet, ja sanonut siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen. Hesekielin kirjan luvut 40-48 kuvailevat tulevaa temppeliä, siinä aloitettavaa uhripalvelusta, yksityiskohtia pappien asusteista ja ylipäänsä kaikkea mitä tulevassa Millenium-temppelipalveluksessa tullaan tarvitsemaan. Pekka Sartola: Millenium Tuhat rauhan vuotta, s. 318 Leo Meller puhui 23.11.2014 taivaan ja maan välillä ohjelmassa seuraavasti: 14.25 min. eteenpäin Meller puhuu kuinka tuhatvuotisessa valtakunnassa on Messiaan temppeli ja kuinka näissä temppeli kuvioissa Hesekielin mukaisesti myöskin toimitetaan eläinuhreja. Pasi Turunen Patmos Lähetyssäätiöstä vastasi minulle sähköposti kyselyyni onko hän samaa mieltä Mellerin kanssa eläinuhrien palaamisesta seuraavasti: Pasi sanoi, että tuhatvuotisen valtakunnan luonnetta käsittelevät profeetalliset tekstit ja niissä mainitut uhrit eivät ota mitään pois eivätkä tuo mitään lisää Jeesuksen täydelliseen työhön, eivätkä korvaa sitä. Pasi sanoi eläinuhrien aseman olevan jossain määrin samanlainen kuin leivänmurtaminen, sillä ehtoollinen muistuttaa Jeesuksen sovitusuhrista, ei sitä korvaa. Pasi sanoi kuinka Jeesuksen tullessa takaisin ja perustaessaan tuhatvuotisen valtakunnan, Hän hallitsee Jerusalemista käsin ja profeettojen ennustamilla uhreilla on sama merkitys, sillä ne muistuttavat Jumalan todellisesta Karitsasta, mutta eivät ohita tai tee Jeesusta tarpeettomaksi. Aluksi haluan sanoa, että minulla ei ole minkäänlaista henkilökohtaista kaunaa tai muutakaan negatiivisuutta Pekkaa, Leoa tai Pasia kohtaan. Sartolan Pekka on opettanut paljon oikeatakin opetusta Israel asioissa, joka on arvostettavaa. Meller ja Turunen ovat tehneet todella arvokasta työtä Patmos-Lähetyssäätiön kautta muun muassa taloudellisen avun kautta lukuisiin kohteisiin ulkomailla todella köyhille ihmisille, joka on kunnioitettavaa ja arvostettavaa. Pekka Sartolan opetus eläinuhrien palaamisesta tuhatvuotisessa valtakunnassa on vakava väärä opetus siitäkin huolimatta, ettei hän opeta Milleniumin (tuhatvuotinen valtakunta) temppelissä suoritettavien uhrien olevan uhreja syntien sovitukseksi, vaan Jumalan säädösten muistuttamista. Sartola ymmärtää eläinuhrien palaamisen olevan Jumalan käsky. Herran Jeesuksen syntiuhri, Hänen sovitustyönsä, Hänen veressään poisti kokonaan eläinuhrijärjestelmän, eikä Jumala enää koskaan palauta eläinuhreja takaisin, koska Herran Jeesuksen sovitusveri on kertakaikkinen uhri, jonka tähden Jumala ei enää koskaan millään tavalla palauta eläinuhreja, ei muistutuksena Jumalan säädöksistä tai millään muullakaan tavalla. Herran Jeesuksen syntiuhri on iankaikkisen uhri opetuksen täyttymys, joka lain muutoksen kautta kumosi eläinuhrijärjestelmän, jonka todisteeksi Jumala repi esiripun rikki ylhäältä alas asti. Leo Mellerin ja Turusen Pasin opetus eläinuhrien palaamisesta Jumalan käskynä on vakava väärä opetus, siitäkin huolimatta, että he eivät opeta eläinuhrien olevan syntien anteeksisaamiseksi. Raamatussa Herran ateria (ehtoollinen) on ainoa paikka, jonka Jumala on määrännyt Jeesuksen syntiuhrin ja sovituksen muistamisen paikaksi. Eläinuhrien, eli viattomien ei tarvitse enää kuolla muistutukseksi Jeesuksen sovitustyöstä, koska Herran Jeesuksen syntiuhri ja sovitustyö on iankaikkinen. Eläinuhrien palaaminen syntien muistuttamisena on vakava harhautuma ja väärä opetus, joka osoittaa sen ettei sellaista opettava ole sisäistänyt ollenkaan Herran Jeesuksen iankaikkista syntiuhria ja sovitustyötä. Herran Jeesuksen iankaikkinen syntiuhri ja sovitustyö on täydellinen ja riittävä, niin ettei enää koskaan ole tarpeellista toistaa sen esikuvia (eläinuhreja), jotka olivat vain varjoja ja kumoutuivat iankaikkisesti Jeesuksen sovitustyön kautta, joka on esikuvien täyttymys. Täyttymys ei enää tuo esille esikuvaa ja varjoa, vaan poistaa ne. Tämän tähden Jeesuksen syntiuhri iankaikkisen käskyn ja asetuksen täyttymyksenä ja lain muutoksen kautta kumosi eläinuhrit, koska Herrassa Jeesuksessa on nyt iankaikkinen syntiuhri ja syntien sovitus. Jos vedämme uudelleen esiin esikuvan täyttymyksen rinnalle ja vaikka emme uskoisikaan esikuvan poistavan syntejä, vaan muistuttavan Jeesuksen sovitustyöstä, niin tällainen opetus johtaa siihen, että Jeesuksen sovitustyö ei ollutkaan riittävä, koska yhä edelleen viattoman eläimen pitäisi kuolla. Opetus eläinuhrien palaamisesta tuhatvuotisessa valtakunnassa muistuttamaan Jeesuksen uhrista tai Jumalan iankaikkisesta käskystä on oppi, joka vääristää ja halventaa Herran Jeesuksen iankaikkista syntiuhria ja sovitustyötä. Jesajan kirjassa luvussa 65 kerrotaan tuhatvuotisen valtakunnan ajasta ja siinä sanotaan kuinka susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas. Jesaja jatkaa sanoen; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa (alkuteksti - tuhota), sanoo Herra. Raamatun opetuksen mukaan kenellekään ei aiheuteta vahinkoa tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Jos tuhatvuotisessa valtakunnassa uhrattaisiin eläimiä, niin näille eläimille tuotettaisiin vahinkoa, kun ja jos heidät tapettaisiin sen tähden kun eläinuhrit muistuttavat Herran Jeesuksen syntiuhrista. Tämäkin yksityiskohta kumoaa opin, joka opettaa eläinuhrien uhraamista tuhatvuotisessa valtakunnassa. Hesekielin kirjan luvut 40-48 on nähtävä vertauskuvallisena opetuksena, sillä se on ainoa oikea tapa ymmärtää siinä olevaa opetusta, että se pysyy sopusoinnussa koko muun Raamatun ilmoituksen kanssa. Hesekielin kirjan 40-48 luvuissa tuodaan esille monta kertaa kirjaimellisesti kuinka eläinuhreja uhrataan syntien sovitukseksi. Tätä ei voi ymmärtää muuten kuin vertauskuvallisesti, jos se sovitetaan tuhatvuotiseen valtakuntaan. Jos uskotaan Hesekielin kirjan opettavan kirjaimellisesti eläinuhrien suorittamisesta tuhatvuotisessa valtakunnassa, niin silloin pitäisi myös uskoa siinä olevaan kirjaimelliseen syntien sovitukseen eläinuhrien kautta tuhatvuotisessa valtakunnassa, mutta tätä dispensationalistit eivät kuitenkaan opeta. Dispensationalistit ovat kuitenkin ristiriidassa oman oppinsa ja Raamatun tulkintansa kautta, koska he uskovat esim. Hesekielien lukujen 40-48 olevan kirjaimellista ilmoitusta, mutta he eivät kuitenkaan usko eläinuhrien olevan kirjaimellista, vaikka se kuitenkin siellä ilmoitetaan kirjaimellisesti. Dispensationalisteja on monenlaisia, eikä kaikki heistä usko eläinuhrien palaamiseen tuhatvuotisessa valtakunnassa, mutta osa heistä uskoo. Dispensationalismin vakavat väärät opetukset kuten Jeesuksen tulemus ja seurakunnan ylöstempaus ennen suurta ahdistuksen aikaa; Danielin kirjan viimeisen vuosiviikon siirtäminen lopunaikaan, joka tarkoittaisi antikristuksen toimintaa viimeisenä seitsemänä vuotena; eläinuhrien palaaminen tuhatvuotisessa valtakunnassa Jumalan käskystä, jossa niillä on ainoastaan muistuttava merkitys, ei syntien anteeksisaamiseksi ovat kaikki lähtöisin katolisen porttokirkon eksytyksestä. Katolisen kirkon jesuiitat kehittivät nämä kolme edellä mainittua väärää opetusta alunperin siksi, että kukaan ei uskoisi paavin olevan antikristus tai että katolinen kirkko harjoittaisi antikristillistä toimintaa. Nämä edellä olevat kolme väärää opetusta jesuiitat kehittivät myös siksi, koska he väärin ymmärsivät Jumalan tekevän kaksi erilaista liittoa seurakunnan (kirkko) ja Israelin (juutalaiset) kanssa. Protestanttinen dispensationalismi vääristää Danielin kirjan luvun 9 jakeet 24-27 uskoen ettei Jeesuksen syntiuhri ja sovitustyö saanut aikaan Israelin kansallista herätystä ja uskoontuloa, jonka seurauksesta Israelin kansan luopumus päättyy sen jälkeen kun seurakunnan ylöstempaus on tapahtunut ennen tämän nykyisen armotalouskauden viimeistä seitsenvuotisaikaa, jonka aikana koko jäljelle jäänyt juutalaisten jäännös (kolmasosa) pelastuu ja uskoo Herraan Jeesukseen, jonka jälkeen Israelin kansan luopumus päättyy ja alkaa tuhatvuotinen valtakunta, jossa eläinuhreja uhrataan muistutukseksi Jeesuksen syntiuhrista ja Jumalan iankaikkisesta säädöksestä. Koska protestanttinen dispensationalismi eksyi uskomaan jesuiittojen kehittämää dispensationalismia, niin protestanttiset dispensationalistit ovat eksyneet kannattamaan ja uskomaan jesuiittojen alullepanemaa väärää opetusta. Protestanttien keskuudessa on myös sellaisia uskovia, jotka eivät ole dispensationalisteja, eivätkä he usko eläinuhrien palaavan tuhatvuotisessa valtakunnassa, mutta he ovat kuitenkin eksyneet uskomaan jesuiittojen alullepanemaa oppirakennelmaa, joka opettaa väärin Jeesuksen ja seurakunnan ylöstempauksen tapahtuvan ennen suurta ahdistuksen aikaa sekä he uskovat vastoin Jumalan sanan opetusta, että Danielin kirjan 9 luvun viimeinen vuosiviikko olisi irrotettu 490 vuoden pituisesta yhtäjaksoisesta ajanjaksosta ja siirretty lopunaikaan. Suuri osa näistä uskovista ovat vilpittömiä, jotka haluavat uskoa totuutta, mutta alunperin jesuiittojen alullepanema dispensationalistinen väärä opetus on eksyttänyt heitä uskomaan vääriä opetuksia. Näen sellaisen vaaran olemassaolon, johon en usko kaikkien uskovien eksyvän, jotka ymmärtävät väärin Jeesuksen tulemuksen ja seurakunnan ylöstempaukseen ennen suurta ahdistuksen aikaa sekä Danielin viimeisen vuosiviikon siirtämisen lopunaikaan. Kun valhe ja luopumus saa yhä enemmän sijaa ja sokeuttaa uskovien hengellisiä aisteja tässä lopunajassa, jossa elämme, niin osa näistä uskovista saattaa lopulta hyväksyä eläinuhrien palaamisen tuhatvuotisessa valtakunnassa, joka on kytköksissä väärään ylöstempausoppiin ja Dan 9:27 jakeen vääristämiseen, joka on jesuiittojen alullepanema väärä opetus. En kuitenkaan usko kaikkien eksyvän tähän, jotka ovat ymmärtäneet väärin ylöstempauksen ja sen ajankohdan ennen suurta ahdistusta. Edellä oleva vaara on olemassa senkin takia kun jalustalle nostettuja sananjulistajia ei uskalleta asiallisestikaan koetella, vaan luullaan ja uskotaan heidän kyllä tietävän mitä Raamattu opettaa, vaikka he ovatkin tässä asiassa eksyneet pois totuudesta. Dispensationalismissa on toki oikeatakin opetusta, mutta tässä kirjoituksessa esille nostamani dispensationalismin väärät opetukset tekevät siitä kokonaisuudessaan opetuksen, joka on epäraamatullinen ja vastoin Jumalan sanan totuutta. Eräs asia on myös syytä ottaa esille, joka on ekumenian eksytys, jonka kautta katolinen kirkko pyrkii manipuloimaan ja eksyttämään ekumeniassa mukana olevia kristillisiä tahoja hyväksymään katolisen kirkon vääriä oppeja. Koska katoliset jesuiitat panivat alulle opin tuhatvuotisen valtakunnan eläinuhreista, joilla sanotaan olevan samanlainen havainnollistava merkitys kuin katolisen kirkon messu-uhrilla, ja kun uskova ihminen hyväksyy eläinuhrien palaamiseen Milleniumin aikana, niin luopumuksen ja eksytyksen edetessä pitemmälle hän voi myös hyväksyä katolisen kirkon messu-uhrin, jonka katolinen kirkko sanoo olevan sama kuin Golgatan Jeesuksen uhri, mutta veretön uhri. Tämä on katolisen kirkon päämäärä, sillä katolisen porttokirkon tavoite ja päämäärä on eksyttää ihmiskunta uskomaan katolisia oppeja. Sartolan Pekka ja Leo Meller uskovat Jeesuksen tulemuksen ja seurakunnan ylöstempauksen tapahtuvan ennen suurta ahdistuksen aikaa. Tämä väärä ylöstempaus opetus on osa tuhatvuotisen eläinuhrien jälleenpalauttamisen opetuksen vääristymää, jonka jesuiitat panivat alulle, jonka sitten osa protestanteista hyväksyivät, kuten osa heistä on myös eksynyt uskomaan monia muitakin katolisen kirkon alullepanemia vääriä opetuksia. Pasi Turunen uskoo eläinuhrien tuhatvuotisessa valtakunnassa muistuttavan Jeesuksesta samalla tavalla niin kuin ehtoollinenkin muistuttaa Jeesuksesta. Katolinen jesuiitta Lacunza opetti jo muutama vuosisata sitten, että Jumalan käskystä Jerusalemin viimeisessä temppelissä suoritettavilla eläinuhreilla on samanlainen havainnollistava merkitys kuin katolisen kirkon messu-uhrilla. Turusen väärä oppi eläinuhrien paluusta tuhatvuotiseen valtakuntaan on hyvin samankaltainen katolisen jesuiitan kanssa. Turusen ajattelutavassa näkyy katolisen jesuiitan kädenjälki. Samoin Sartolan ja Mellerin opetukset eläinuhrien palaamisesta tuhatvuotisessa valtakunnassa perustuvat katolisen jesuiitan alullepanemaan opetukseen, jossa hän väittää Jumalan käskyn kautta tapahtuvan eläinuhrien palaaminen ja ennallistaminen Jerusalemin viimeisessä temppelissä (tuhatvuotinen valtakunta). Opetus eläinuhrien palaamisesta on vakava väärä opetus, joka vääristää ja halventaa Jeesuksen kertakaikkista ja iankaikkista syntiuhria ja sovitustyötä. Raamatussa on monia kohtia, jotka kumoavat opetuksen ylöstempauksesta ennen suurta ahdistuksen aikaa. Otan tähän esille ainoastaan yhden sellaisen, sillä se riittävä kertomaan totuudesta. Matteuksen evankeliumin luvussa 28 ja sen viimeisessä jakeessa 20 Herra Jeesus sanoi opetuslapsilleen olevansa heidän kanssaan joka päivä tämän maailman loppuun asti (maailmanaikakauden vaihtumisen loppuun asti). Emme voi tietää päivää ja hetkeä Herran Jeesuksen tulemukselle, emmekä maailmanaikakauden vaihtumisen tarkkaa päivämäärää. Herran Jeesuksen sanojen mukaan Hänen on opetuslastensa kanssa joka päivä tämän nykyisen maailmanaikakauden vaihtumisen loppuun asti, joka tarkoittaa sitä, että Herran Jeesuksen tulemus ja seurakunnan ylöstempaus tapahtuvat suuren ahdistuksen jälkeen ja tämän maailmanaikakauden lopussa. Tämän Herran Jeesuksen opetuksen tähden seurakunta ja uskovien sydämissä asuva Pyhä Henki (Jeesus asuu uskovissa Pyhän Hengen kautta) eivät voi poistua maan päältä ennen kuin aivan tämän armotalouskauden lopussa. Ylöstempaus ei voi siksi tapahtua ennen suurta ahdistuksen aikaa. Tämän tähden Herra Jeesus opetti Matteuksen evankeliumin luvussa 25, että kun Ylkä (Jeesus) tuli (Jeesuksen tulemus ja ylöstempaus), niin valmiina olleet neitsyet, joilla oli öljyä (Pyhä Henki) lampuissa (Jumalan sanan totuus) pääsivät Yljän kanssa häihin ja ovi suljettiin (pelastuksen ja häähuoneen ovi) eikä kukaan enää voinut pelastua ja päästä Yljän morsiameksi sen jälkeen kun Ylkä tuli (Jeesuksen tulemus ja ylöstempaus). Danielin kirjan 9 luvun jakeet 24-27 opettavat yhtäjaksoisesta 70 vuosiviikosta (490 vuotta), joka on säädetty juutalaisille ja Jerusalemille (Dan 9:24), eikä antikristukselle. Danielin kirjan 9 luvun profetian 70 vuosiviikon keskipiste on Messias Jeesuksessa, jonka syntiuhrin kautta pahat teot sovitetaan ja luopumus päättyy niiden juutalaisten osalta, jotka uskoivat Jeesuksen olevan Messias. Herra Jeesus vahvisti liiton monille yhden vuosiviikon aikana ja Hän vuodatti verensä ja kuoli syntien anteeksisaamiseksi kolmen ja puolen vuoden jälkeen siitä kun Hänen julkinen palvelutehtävänsä alkoi Messiaana. Herra Jeesus nousi kuolleista ja lähetti Pyhän Hengen voiman opetuslapsilleen, jotka julistivat Jumalan valtakuntaa Herrassa Jeesuksessa vuoteen 33 jKr. asti, jolloin Danielin kautta annettu profetia juutalaisia varten 490 vuoden yhtäjaksoisesta ajanjaksosta päättyi. Herra Jeesus on tuhatvuotisen valtakunnan temppeli, koska Jumala lakkautti temppeliuhritoimitukset Herran Jeesuksen veren ja iankaikkisen syntiuhrin kautta, niin siksi ei myöskään tuhatvuotisessa valtakunnassa enää tarvita temppeliä ja sen uhritoimituksia. Saatan tehdä tulevina päivinä vielä yhden tai muutaman kirjoituksen aiheesta, koska tähän aiheeseen liittyy monenlaisia tulokulmia ja näkemyksiä, joihin en nyt tässä ottanut kantaa, koska yritin pysyä mahdollisimman lyhyessä kirjoituksessa, tuoden esille dispensationalismin taustat ja keskeiset väärät opetukset sekä toki myös sen mikä on Jumalan sanan totuus. Kirjoituksessani en ole käsitellyt tässä armontalouskaudessa tapahtuvaa juutalaisten rakentamaa tulevaa kolmatta temppeliä Jerusalemiin, jossa aletaan uhraamaan eläimiä, joka on myöskin Jumalan tahtoa vastaan. Kirjoituksessani olen käsitellyt dispensationalismiin liittyvää opetusta, joka opettaa, että Jumala olisi määrännyt eläinuhrien palautuksen ja ennallistamisen tuhatvuotisessa valtakunnassa, joka on kuitenkin vakava väärä opetus, vääristäen ja halventaen Herran Jeesuksen iankaikkista syntiuhria ja sovitustyötä.
Petri Paavola 2.6.2019 Linkkisuosituksia liittyen aiheeseen:
kotipetripaavola.com/ juutalaisen kansan jaannoksen pelastuminen ja
ylostempaus
Lähteet:
|
|
