|
Valtiojohtomme rummuttaa uskoaan läntisiin kumppanuuksiin/harjoituksiin/puolustusyhteistyösopimuksiin/ jäsenyyksiin turvallisuuden lisääjinä ja lisäturvina sodassa. EU-/NATO-hurmassa on sokeuduttu, eikä käsitetä, että suurille valtapolitiikka sanelee kaiken; niillä on aina vain omat etu-intressinsä, eivätkä ne tosipaikan tullen pane itseään likoon pienten puolesta. Johtajamme ovat irtautuneet Mannerheimin-Paasikiven valtioviisaasta politiikasta, pienen pysyttäytymisestä suurvaltojen eturistiriitojen ja sotilasliittojen ulkopuolella. Hitler ja Stalin tekivät hyökkäämättömyyssopimuksen 23.8.1939. Salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi, Baltia, Puola ja Romania määriteltiin NL:n etupiiriin. Saksa hyökkäsi Puolaan 1.9.39, NL miehitti Puolan itäosat 17.9.39 ja edellisten jatkeena hyökkäsi Suomeen 30.11.39. NL:oon Saksa hyökkäsi 22.6.41, ja NL uudelleen Suomeen 25.6.41. Lännestä Suomi sai vain "myötätuntoa". Saksan sotilasavussa Suomelle ei ollut kyse auttamisesta, vaan oman, NL:oon hyökkäämisen tukemisesta Suomen avulla; tämän intressin loputtua, Saksa soti Suomea vastaan Lapissa, kun sen piti vain poistua maaperältämme. NL:n hajottua Ukraina luovutti alueensa ydinaseet Venäjälle turvatakuita vastaan. Takuut antoivat USA, Venäjä ja Britannia, allekirjoittajina Bill Clinton, Boris Jeltsin ja John Major. Ydinsulkusopimuksessa 2/1994 nämä takasivat Ukrainan itsenäisyyden, sen rajojen muuttumattomuuden ja lupasivat, etteivät koskaan käytä aseitaan Ukrainaa vastaan muuten kuin itsepuolustukseksi tai YK:n päätöksen seurauksena. Turhaan on Ukraina on vedonnut tyhjiin turvatakuihin. Saksan alettua toisen maailmansodan, Reino Hirviseppä runoili: "Ei förmyntäriä kaivata, eikä Kansainliittoa (YK:n edeltäjä) vaivata. Me pykälät hiiteen lykkäämme ja asumme niin kuin tykkäämme". Mikään ei ole muuttunut. NL hajosi ja YYA-sopimuksemme raukesi, mutta Venäjän valtapoliittiset ja turvallisuusintressit eivät ole muuttuneet. Edelleen se vaatii takeet, ettei naapurin aluetta käytetä sitä vastaan. Valtiojohtomme ja kansamme tämän käsittämisellä alkaa olla kiire. Kekkonen torjui NL:n ehdotukset yhteisistä sotaharjoituksista. NATO-sotaharjoitukset, uskomaton Isäntämaasopimus 4.9.14 - jossa NATO yksipuolisestikin päättäen saa alueemme käyttöönsä, sekä tukikohtia että kauttakulkua varten - ja NATO-optio, eivät ole turvallisuuttamme lisääviä, vaan sitä suuresti vaarantavia asioita. Ja sotatilanteessa ne tekevät Suomesta idän ja lännen taistelutantereen. Niistä kaikista tulisi pikimmiten irtisanoutua. Ne ovat lähes kutsu Venäjälle puuttua asioiden kulkuun täällä. On jo kiire palata salailu-/valhedemokratiasta ja hölmöilystä Mannerheimin-Paasikiven valtioviisauteen.Kansakunnan todellinen turva on vain Raamatun Jumalassa, pelossaan ja vanhurskaudessa, omassa politiikassa ja puolustusvoimissa vain siltä osin, että todistetaan kaikille halumme ja kykymme valvoa ja puolustaa aluettamme niin ettei kukaan käytä sitä ketään vastaan. Pentti Heiska, Ylistaro |