|
Etusivulle
|
Raamatunopetuksia |
Anna palautetta
SaulusMedia |
Petri - Youtube
Holokaustisivut | Auschwitz | Belzec | Bergen-Belsen | Chelmno | Dachau | Majdanek | Sobibor | Treblinka | Ghetto | SS
Treblinka Operaatio "Reinhardin" tuhoamisleirit Treblinka, Sobibor ja Belzec sijaitsivat lähellä Bug jokea Saksan miehittämässä Puolassa. Pieni Treblinkan kylä sijaitsee rautatiereitin varrella Ostrow Mazowieckista Siedlceen, josta on lyhyt matka Treblinkaan Malkinian rautatielle, tämä reitti risteytyy päärautatiereitin kanssa joka vie Varsovaan itään Bialystokista. Junat voitiin kääntää kulkemaan päinvastaiseen suuntaan rautatien risteyskohdassa, josta se kykeni palaamaan Varsovaan tai kääntymään etelään kohti Lublinia, jossa oli operaatio "Reinhardin" päämaja. Muutamia Varsovan juutalaisia lähetettiin Majdanekin kuolemanleirille Lubliniin junilla, jotka käännettiin Malkinian rautatien risteyskohdassa kulkemaan kohti etelää. Ensimmäiset juutalaiset jotka tuotiin Treblinkaan olivat Varsovan ghetosta. Heidän lukumääränsä oli 6000 ja he saapuivat Treblinkaan n. klo 9.30 heinäkuun 23 päivä vuonna 1942. Heinäkuun lopusta syyskuuhun vuonna 1942 saksalaiset toivat Treblinkaan 300 000 juutalaista Varsovan ghetosta (Lähde: US Holocaust Memorial Museum). Juutalaisia tuotiin Treblinkaan myös kahdesta isosta Itä-Puolan kaupungista Lublinista ja Bialystokista, jota kuuluivat Saksan miehittämään Puolan alueeseen, jota kutsuttiin nimellä yleinen hallintolalue. Juutalaisia tuotiin Treblinkaan myös Theresiensstadtin ghetosta. Noin 2000 romania lähetettiin Treblinkaan, jotka tapettiin kaasukammioissa. Junia saapui säännöllisesti Treblinkaan toukokuuhun 1943 asti, mutta muutamia kuljetuksia saapui vielä senkin jälkeen. Treblinka oli tuhoamisleiri ja siitä on jäänyt todisteeksi 16-sivuinen salainen dokumentti, jonka saksalainen natsi tilastotieteilijä Richard Korherr luovutti Heinrich Himmlerille maaliskuun 27 päivänä vuonna 1943. Himmler oli viiden tähden kenraali ja SS:n päällikkö ja hän oli vastuussa kaikista natsien keskitysleireistä, jota SS johti. Tähän raporttiin lopullisesta ratkaisusta Euroopan juutalaiskysymykseen Himmler laati vastauksen, jossa sanottiin että 1 449 692 juutalaista oli siirretty idän maakunnista, 1 274 366 oli viety yleisen hallintoalueen leireille. Termit "evakuointi" ja "kuljettaminen itään" oli natsien koodisanoja, jotka tarkoittivat juutalaisten lähettämistä kuolemanleireille murhattaviksi kaasukammioissa. Koodisanat "uudelleen asuttaa" ja "likvidoita" olivat lieventäviä sanoja, jotka tarkoittivat, että juutalaiset on tapettu kaasukammioissa. Lopullinen ratkaisu juutalaiskysymyksessä tarkoitti natseille juutalaisten kansanmurhaa Euroopassa. Salatakseen aikeensa natsit antoivat esim. Treblinkan leirille nimen siirtoleiri (Durchgangslager). Kirjoituskoodit kertoivat lukumäärän operaatio "Reinhardin" leireille lähetettävistä juutalaisista vuonna 1942. Leirit olivat Treblinka, Belzec, Sobibor ja Lublin (Majdanek). Treblinka 713 555, Belzec, 434 500, Sobibor 101 370 ja Majdanek, 24 733. Treblinkaan tuotiin juutalaisia myös autoilla ja hevoskärryillä. Eloonjääneen todistus Samuel Rajzman oli eräs harvoista Treblinkan eloonjääneistä. Hän todisti Nürbergin oikeudenkäynnissä, että heinäkuun ja joulukuun välisenä aikana vuonna 1942 joka päivä saapui Treblinkaan keskimäärin kolme kuljetusta, jossa oli jokaisessa 60 autoa. Vuonna 1943 nämä kuljetukset harvenivat. Rajzman arveli että Treblinkassa tapettiin päivässä keskimäärin 10-12 tuhatta ihmistä. Samuel Rajzman antoi seuraavan todistuksen Nürnbergin oikeudenkäynnissä: "Kuljetuksia tapahtui joka päivä; heidän lukumääränsä riippui siitä kuinka monta junaa saapui; joskus tuli junia kolme, neljä tai viisi Tsekkoslovakiasta, Saksasta, Kreikasta ja Puolasta, jotka olivat yksinomaan täynnä juutalaisia. Välittömästi junien saapumisen jälkeen ihmisten täytyi poistua junasta viidessä minuutissa ja järjestäytyä riviin laiturille. Kaikki jotka oli tuotu autoilla jaettiin kahteen ryhmään - miehet, lapset ja vaimot kaikki eroteltiin. Heidät kaikki pakotettiin välittömästi riisuutumaan ja tämä menettelytapa jatkui siten, että saksalaiset vartijat heiluttivat ruoskiaan. Vangit jotka oli värvätty mukaan operaatioon välittömästi keräsivät kaikki vaatteet ja veivät ne parakeille. Sitten ihmiset pakotettiin kävelemään alastomina poikki kadun suoraan kaasukammioille." Leirissä varasto oli naamioitu juna-asemaksi. Valeasema oli suunniteltu huijaamaan juutalaisia, että he luulivat tulleensa siirtoleirille, joista heidät "siirrettäisiin itään." Samuel Rajzman antoi Nürnbergin oikeudenkäynnissä todistuksen valeasemasta: "Aluksi "asemalla" ei ollut kylttejä, mutta muutama kuukausi myöhemmin leirin päällikkö Kurt Franz rakensi ensiluokan rautatieaseman kyltteineen. Parakeissa missä vaatteita säilytettiin oli laitettu kylttejä kuten "ravintola", "lipputoimisto", "lennätin", "puhelin" jne. Siellä oli jopa juna-aikataulujen lähtö ja tulo aikatauluja, kuten Grodnoon, Suwalkiin, Wieniin ja Berliiniin." Rajzmanin Nürnbergin oikeudenkäynnissä antaman todistuksen mukaan kun Treblinka tuli tunnetuksi niin he ripustivat ison kyltin, jossa luki Obermaidanek. Maidanek oli saksalainen nimi Majdanekille, joka oli kuolemanleiri Lublinin kaupungin liepeillä ja samalla operaatio "Reinhardin" leirien päämaja. Rajzman kertoi että ihmiset jotka saapuivat kuljetuksissa huomasivat pian ettei se ollut tyylikäs asema, vaan kuoleman paikka ja tästä syystä tämän kyltin tarkoituksena oli rauhoitella ihmisiä, joista tuli uhreja. Kaikesta tästä vaivasta huolimatta ja uhrien rauhoittumisyrityksistä Treblinkan SS-sotilaille oli annettu lupa ottaa lapset pois äitiensä syleistä ja murskata heidän päänsä. Josef Hirtreiter tuomittiin Frankfurt am Mainissa käysdyssä oikeudenkäynnissä sotarikoksista maaliskuun 3 päivä vuonna 1951, tuomio oli elinkautinen. Eloonjääneiden todistajien mukaan Hirtreiter tuomittiin syylliseksi nuorten lasten tappamisesta Treblinkassa. Hirtleiter oli vastassa junia ja tappoi nuoria lapsia pitelemällä heitä jaloista, jonka jälkeen hän tappoi heidät lyömällä heidän päänsä murskaksi kuljetusauton kylkiin. On arvioitu että Treblinkan uhrien lukumäärä on yli 800 000 juutalaista Puolasta, Itävallasta, Belgiasta, Tsekkoslovakiasta, Ranskasta, Kreikasta, Jugoslaviasta, Saksasta ja Neuvostoliitosta. raul Hilberg sanoo, että Treblinkan kuolonuhrien määrä oli minimissään 750 000. Joissakin lähteissä luvun sanotaan olleen 870 000. Natsit pitivät kaikesta tarkkaa kirjanpitoa, paitsi he eivät kirjanneet ylös tapettujen ihmisten lukumäärää. Leiri Treblinkan tuhoamisleiri rakennettiin keskellä vuotta 1942 lähelle jo olemassa olevaa työleiriä. Treblinkan leiri oli ympäröity aidalla sekä piikkilanka-aita rivistöllä, jossa oli vartiotorneja konekivääreillä varustettuna kymmenen metrin välein. Pääleiri muodostui kahdesta rakennuksesta joissa oli yhteensä 13 kaasukammiota. Näissä kaasukammioissa kyettiin yhdellä kertaa tappamaan 2000 tuhatta ihmistä. Uhrit kuolivat kaasuun tukehtumalla 10-15 minuutissa. Aluksi ruumiit haudattiin ja myöhemmin poltettiin arinan päällä. Tuhka sekoitettiin hiekkaan ja haudattiin johonkin paikkaan. Martin Gilbert kirjoitti kirjassaan "Holocaust Journey" että Trbelinkam kaasukammioissa käytettiin dieselmoottorin häkää. Monet sanovat että nämä dieselmoottorit oli otettu venäläisistä sukellusveneistä, mutta Nizkor projektin mukaan ne olivat isoja 500 BHP koneita venäläisistä T-34 tankeista. Nürnbergin oikeudenkäynnissä marraskuussa 1945 päänatsisotarikolliset olivat venäläisten toimesta syytettyinä juutalaisten murhaamisesta "höyrykammioissa", ei kaasukammioissa. Höyrykammioita käytettiin Auschwitzissa ja Theresienstadtissa vankien vaatteiden desinfioimiseen. Tappaminen tapahtui nopeasti. Koko tappamisen prosessi, saapuminen leirille kaasuttaminen kaasukammioissa kesti noin kaksi tuntia. Treblinka oli natsien keskuudessa tunnettu hyvänä esimerkkinä kuolemanleirin orgaanisaatiosta. Se oli todellinen tuhoamiskeskus. Leiri oli jaettu kahteen osastoon, jossa toinen alue oli varattu leirin viranomaisten ja ukrainalaisten vartijoiden asunnoiksi ja toinen alue leiristä oli varattu 1000 juutalaiselle vangille, jotka lajittelivat vaatteita ottivat ruumiit ulos kaasukammiosta. Toinen alue jossa kaasutusoperaatio tapahtui oli aidattuna, eikä muilta alueilta nähnyt sinne. Uhrit kulkivat putken läpi, joka oli aidattu ja naamioitu polku, joka johti vastaanotto alueelle, jossa heidän piti riisuutua. Uhrien täytyi juosta nopeasti alasti putken läpi, jossa oli petollinen kyltti varustettuna tekstillä "suihkuhuone", mutta se johti kaasukammioon. Samuel Rajzman todisti Nürnbergin oikeudenkäynnissä että natsien lempinimi polulle oli "Himmelfahrtsrasse", joka tarkoittaa tietä taivaaseen. Todistuksessaan hän sanoi Treblinkassa olleen kolme kaasukammiota, mutta myöhemmin sinne rakennettiin lisää kymmenen kaasukammiota ja suunnitelmia oli lisätä kaasukammioiden määrä kahteenkymmeneenviiteen. Kaasukammio Eräs neljästäkymmenestä karanneesta Treblinkan vangista on Abraham Bomba, juutalainen joka oli syntynyt 1913 Saksassa, mutta varttunut ja kasvanut Czestochowassa Puolassa. Bomba oli yksi tuhannesta juutalaisesta, jotka asuivat parakeissa erotetulla alueella Treblinkan kakkosleirissä ja jotka työskentelivät saksalaisessa kuolemanleirissä. Bomba oli parturi ja hänen tehtävänsä oli leikata uhrien hiukset kaasukammion sisällä juuri ennen kuin heidät tapettiin. Bomba kertoo näin: "Nyt haluan ketoa teille, haluan kertoa teille asian .... kaasukammiosta. Minulta kysyttiin jo aikaisemmin millaiselta kaasukammio näytti. Hyvin yksinkertaiselta. Kaikki oli betonia. Ei ollut ikkunoita. Siellä ei ollut mitään sisällä. Paitsi yläpuolella katossa kulki johtoa, joka näytti siltä kuin sieltä olisi tullut vettä. Siellä oli kaksi ovea, teräsovet. Toinen ovi toisella puolella ja toinen toisella puolella. Ihmiset menivät toisesta ovesta sisään kaasukammioon. Minä itse olin siellä sisällä tehden työtäni parturoimassa. Sinne sisään työnnettiin niin monta ihmistä kuin mahdollista. Ihmiset eivät saaneet seisoa siellä kädet alhaalla, vaan ylhäällä, koska siten sinne mahtui enemmän ihmisiä. Kaiken huipuksi he heittivät 2-4 vuoden iässä olevia lapsia ihmisten päälle. Koko homma kesti vain 5-7 minuuttia. Ovet avattiin toiselta sivulta ja ryhmä Treblinkan kakkosleirin vankeja otti ulos kuolleet ruumiit. Jotkut heistä olivat kuolleet ja jotkut vielä elossa. He veivät heidät kaivantoon ja hautasivat sinne."
Abraham Bomban mukaan juutalaisten vankien täytyi siivota kaasukammio seuraavaa ryhmää varten. Uhien vaatteet täytyi siirtää isoihin pinoihin odottelemaan lajittelua, jonka jälkeen ne lähetettiin tyhjällä junalla Lubliniin. Kaikki tehtiin tehokkaasti tässä murhaleirissä. Kaikki vaatteet ja arvoesineet otettiin pois juutalaisilta, jotka saapuivat Treblinkaan ja vaatteet ja esineet lähetettiin Majdanekin leirille, joka sijaitsi Lublinin esikaupunki alueella, jossa kaikki desinfioitiin ja lähetettiin Saksaan ja luovutettiin saksalaisille siviileille.
Holokausti sivujen Lähde: Kuvat ja teksti on sivullani scrapbookspages.com sivun ylläpitäjän luvalla. Holokausti sivullani olevien kuvien kopiointi on kielletty!
|
|