|
Etusivulle
|
Raamatunopetuksia |
Anna palautetta
SaulusMedia |
Petri - Youtube
Textus Receptuksen tekstistä
Raamatun UT:n kreikankielen Textus Receptus on nykyään kiistelty teksti. Aina ei ole näin ollut, sillä kun se ensimmäisen kerran julkaistiin vuonna 1516 ja sen jälkeen siitä julkaistut tarkennetut versiot säilyttivät valta-aseman yleisesti hyväksyttynä ja luotettavana kreikankielen tekstilaitoksena aina 1800-luvulla asti. Aleksandrian korruptoituneisiin UT:n teksteihin perustuneet 1800-luvulla käännetyt uudet kreikankielen uudet testamentit alkoivat syrjäyttämään Textus Receptuksen valta-asemaa. Westcott ja Hortin UT:n teksti, joka valmistui 1881 lopullisesti syrjäytti Textus Receptuksen valta-aseman. Hort oli tunnetusti ja todistetusti okkultisti. Westcott ja Hortin kreikankielen teksti perustuu Aleksandrian korruptoituneisiin UT:n teksteihin. On tietenkin sanomatta selvää, että Bysantin teksteihin Textus Receptus on vielä tänäänkin parempi ja Raamatullisempi tekstilaitos kuin Westcott ja Hort. Textus Receptuksessa sanotaan olevia muutamia ongelmallisia kohtia, joista muutamia käsittelen tässä kirjoituksessani. On hyvä tietää, että Textus Receptuksessa on vain muutama ongelma, mutta Wescott ja Hort on täynnä ongelmallisia kohtia, jotka eivät vastaa kreikankielen alkuperäisiä UT:n tekstejä. Jotkut sanovat ettei Textus Receptuksen Apt 8:37 kuuluu alkutekstien alkuperäiseen sanomaan. Toiset sanovat Textus Receptuksen 1 Joh 5:8 olevan ylimääräinen lisäys, joka ei kuulu lukutekstien alkuperäiseen sanomaan. Aleksandrian ja Bysantin tekstiperheiden kannattajien sekä tiettyjen opetusten kannattajien ja heidän oppejaan vastustavien välillä käydään kiivaasta väittelyä siitä mikä on oikea totuus. Jotkut sanovat, että vain kirkollisen teologian tutkinnon omaavat kykenevät sanomaan mikä on totuus. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska Raamatun teksti ja sen asiakokonaisuus sekä tekstiyhteys paljastaa sen mikä kuuluu alkuperäiseen tekstiin ja mikä on lisäys, joka ei kuulu alkuperäiseen tekstiin. Jumala ei ole jättänyt sanansa oikeaa ymmärtämistä kirkollisten teologien varaan, joista monet ovat kautta vuosisatojen vääristelleet Jumalan sanaa. Jumala on jättänyt todistuksen totuudesta omaan sanaansa, minkä kokonaisilmoitus, asiayhteys ja tekstiyhteys todistaa todeksi sen mikä on totuus, jonka Pyhä Henki avaa totuutena ihmisen sydämelle. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan totuuden kautta rukouksen kera.
Sisällys:
Aluksi on hyvä tuoda esille
muutama huomio. Kurt Aland eräs Nestle-Alandin
päätoimittajista, josta useimmat modernit raamatunkäännökset
on käännetty sanoo kreikkalaisista käsikirjoituksista näin:
Suurin määrä käsikirjoituksista on bysanttilaisia
käsikirjoituksia ja näiden tekstien edustajat ovat erittäin
yhteneväisiä, jotka suuressa määrin ovat yhtäpitäviä
toistensa kanssa. Aland sanoo myös, että varhaisimmat
käsikirjoitukset ovat vähälukuisimpia sekä vastakohtia
toisilleen, sillä ne vastaavat toisiaan noin 60-70
prosenttisesti. (Aland,The Text of the NT, p. 323).”
Alunperin niin Aleksandrian
kuin Bysantin tekstiperheen tekstit ovat koottu olemassa
UT:n tekstien palasista, joita on löytynyt vähän yli 5000
kappaletta. Aleksandrian tekstit tehtiin olemassa olevista
UT:n alkuperäisistä tekstikopioista ensimmäiseksi UT:n
käsikirjoituksiksi (kokonainen UT). Aleksandrian
tekstiperheen tekstit vastaavat toisiaan vain 60-70
prosenttisesti sekä niistä puuttuu jakeita, sanoja ja
lauseita sekä lisäksi niihin on tehty muutoksia lisäämällä
niihin tuhansia ylimääräisiä sanoja.
Bysantin tekstit on koottu
olemassa olevista alkuperäisistä UT:n teksteistä myöhemmin
kuin Aleksandrian tekstit, mutta Bysantin tekstit pitävät
yhtä toistensa kanssa noin 85-90 prosenttisesti. Tämä
tarkoittaa, että niissä on vain vähän eroavaisuuksia ja ne
vastaavat tarkasti alkuperäisten tekstien kopioiden sanomaa.
Aleksandrian tekstiperheen tekstejä on muokattu sekä
muuteltu ja tässä muutostyössä on ollut mukana tunnetuin ja
eniten Raamatun sanaa vääristellyt yhteisö, eli Rooman
katolinen kirkko. On selvää, että vatikaanin alaisuudessa
Aleksandrian tekstit ja niistä käännetyt raamatunkäännökset
ovat tehneet käännöksistä suosiollisia katolisille
harhaopeille. Sen sijaan Bysantin tekstit ovat parhaat
olemassa olevat kopiot alkuperäisistä UT:n teksteistä.
Bysantin teksteissä on vain vähän eroja, mutta teksti- ja
asiayhteys paljastaa sen mikä kuului ja mikäö ei kuulunut
alkuperäiseen UT:n tekstiin.
Apt 8:
Apt 8:
33/38 käännös kääntää tämän
jakeen samalla tavalla kuin kreikankielen luotettava
Bysantin teksti, josta kuitenkin puuttuu jae 37, mutta
Textus Receptuksesta, joka edustaa Bysantin tekstiä löytyy
jae 37.
Teksti- ja asiayhteys
paljastaa sen kuuluuko jae 37 alkuperäiseen tekstiin. Jos
jae ei kuuluisi alkuperäiseen tekstiin, niin puuttuvan
jakeen kautta asiayhteys ei täsmää yhteen eikä ole
yhtäpitävä tekstiyhteyden tapahtumien kanssa.
Kun hoviherra kysyy katso
tässä on vettä, mikä estää kastamasta minua, niin perin
outoa olisi se ettei Filippus vastaisi hänelle esitettyyn
kysymykseen, vaan jättäen vastaamatta alkaisi vain kastamaan
hoviherraa. Asia- ja tekstiyhteys paljastaa sen että
puuttuvan jakeen kautta tapahtumat eivät etene niin kuin
niiden pitäisi edetä.
Textus Receptuksen
kreikankielen teksti Apt 8:37 suomennettuna: Filippus
sanoi, jos uskot koko sydämestäsi, se on luvallista (on
lupa). Vastaten sanoi, uskon Jeesuksen Kristuksen Jumalan
Pojaksi.
Kun katsomme asia- ja
tekstiyhteyttä Textus Receptuksen tekstin valossa, niin
tapahtumat etenevät seuraavasti. Hoviherra kysyy katso tässä
on vettä, mikä estää kastamasta minua? Filippus sanoi, jos
uskot koko sydämestäsi, se on luvallista. Hoviherra vastasi
sanoen, minä uskon Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.
Tämän jälkeen Filippus kastoi hänet.
Textus Receptuksen asia- ja
tekstiyhteys luo yhtenäisen kokonaisuuden ja kysymykseen
annettu oikea vastaus oikeuttaa ja antaa luvan kasteen
suorittamiselle. On selkeä näyttö siitä, että Textus
Receptuksen Apt 8:37 jae kuuluu alkuperäiseen tekstiin.
Textus Receptuksen Apt 8:37
tuo kiistattoman ja selkeän todistuksen sille ettei
alkuseurakunnassa ollut luvallista kastaa ketään muita kuin
niitä, jotka olivat tulleet uskoon ja uskoon tulemisen
seurauksena heidät kastettiin. Tämä totuus kumoaa
kirkollisen sylivauvakasteen ja siksi tietyt tahot väärin
väittävät ettei Apt 8:37 kuuluisi alkuperäisiin tekstiin,
mutta asia- ja tekstiyhteys paljastaa sen että se kuuluu
alkuperäisiin UT:n teksteihin.
Tämän lisäksi muuallakin
Raamatusta käy ilmi ettei ketään saanut kastaa ellei hän
ollut ensin tullut uskoon:
Apt 10:
Kun pakanoita tuli uskoon
Herraan Jeesukseen Korneliuksen kodissa, niin Pietari sanoi
ettei heiltä voida kieltää kastetta, koska hekin olivat
saaneet Pyhän Hengen (olivat tulleet uskoon) niin
kuin myös juutalaiset Jeesuksen opetuslapsetkin olivat
saaneet. Tästäkin tulee esille se, että alkuseurakunnassa
oli kielto ettei ketään muuta saanut kastaa kuin vain
sellaisia, jotka olivat tulleet ensin uskoon.
Apt 2:
Apostolien tekojen toisessa
luvussa tulee selkeästi, että vain ne ihmiset kastettiin
vedessä, jotka olivat uskoneet evankeliumin Herrasta
Jeesuksesta. Tämäkin kohta todistaa Apt 8:37 olevan Raamatun
kokonaisopetuksen mukainen.
1 Joh 5:
1 Joh 5:
1 Joh 5:
1 Joh 5:
Textus Receptus on hyvä
kreikankielen tekstilaitos, mutta 1 Joh 5:7,8 jakeissa
siihen on tehty lisäyksiä, jotka eivät kuulu alkuperäiseen
tekstiin. Kun tutkimme Textus Receptuksen tekstin 1 Joh
5:3-9 asia- ja tekstiyhteyden, niin huomaamme etteivät
jakeet 7 ja 8 muodosta yhteneväisyyttä koko tekstiyhteyden
kanssa. Ennen kuin tutkimme tarkasti 1 Joh 5:3-9 jakeiden
sisältöä, niin tuon lyhyesti esille tiettyjä taustoja 1 Joh
5:7,8 jakeisiin.
Bysantin tekstissä ei ole
sanoja kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja
Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat. Bysantin teksti sanoo 1
Joh 5:7,8 jakeet oikein sanomalla: Sillä kolme on, jotka
todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
Jumala ei jätä totuuden
sanaansa sen varaan, että se voitaisiin löytää vain
vertaamalla kaikkia olemassa olevia UT:n tekstejä keskenään,
vaan siten, että alkuperäisistä teksteistä on olemassa
luotettavat kopiot. Textus Receptus perustuu Bysantin
tekstiperheen teksteihin, jotka ovat aidon ja alkuperäisen
Uuden Testamentin tekstin tarkimmat kopiot.
Hollantilainen Erasmus Rotterdamilainen oli katolinen munkki
ja pappi. Erasmus käänsi Uuden Testamentin latinaksi suoraan
kreikan kielestä. Erasmuksen latinankielinen Uusi
Testamentti poikkesi todella paljon katolisen kirkon
virallisesta Vulgata käännöksestä. Erasmus sai tästä paljon
vastustusta katolisen kirkon teologeilta ja siksi hän
julkaisi 1516 uuden painoksen (Novum Instrumentum)
Uudesta Testamentista kreikankielisenä tekstinä selityksin
varustettuna sekä latinankielen käännöksen.
Erasmuksen UT:n kreikankielisen tekstin huomattava
erilaisuus verrattuna katolisen kirkon viralliseen Vulgata
käännökseen todistaa sen, että katolisen kirkon Vulgata ei
ole uskollinen alkuperäisille kreikkalaisille teksteille.
Vulgata on käännetty Aleksandrian tekstiperheen(Codex
Vaticanus, Codex Sinaiticus) teksteistä. Tämä tarkoittaa
sitä että Codex Vaticanuksen ja Code Sinaiticuksen tekstit
poikkeavat suuresti Bysantin tekstistä, jonka tekstit ovat
yhtäpitäviä toistensa kanssa lähes 95%. Tämä todiste
todistaa kiistattomasti sen, että Aleksandrian tekstiperheen
tekstit eivät ole luotettavia tekstejä.
Erasmus vetäytyi kirkkopolitiikasta eikä osallistunut
Lutherin ja muiden parjaamiseen ja osoitti kunnioitusta ja
arvostusta Lutheria kohtaan. Siitä huolimatta Erasmus pysyi
kuolemaansa saakka katolisena. Erasmuksen kreikankielisestä
tekstilaitoksesta käytetään nimitystä Textus Receptus.
Erasmus käytti pääasiassa Bysantin tekstiä Textus
Receptuksen lähteenä. On todella erikoista että katolinen
Erasmus katolisena teki Bysantin tekstien perusteella
kreikankielen UT:n tekstilaitoksen, jota katoliset vielä yhä
vastustavat, koska se poikkeaa suuresti Vulgatan tekstistä,
joka pohjautuu Aleksandrian tekstiperheen teksteihin. Rooman
katolisen kirkon evankeliumi pohjautuu suurimaksi osaksi
pakanuuden oppeihin. On siten täysin selvää, että
Aleksandrian tekstiperheiden tekstien kautta koitetaan myös
tukea vääriä oppeja. Tämäkin todistaa sen, että Bysantin
teksti on alkuperäisin UT:n käsikirjoitus. 1 Joh 5:7 kohtaan Erasmus lisäsi sanat taivaassa: Isä,
Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat. Muun muassa
tästä syystä monet vastustavat Textus Receptuksen tekstiä ja
sanovat sen olevan epäluotettava. Ensimmäisen kerran
latinalainen espanjalainen kirjoittaja Priscillianus
kirjoitti 1 Joh 5:7 taivaassa olevista Isästä, Pojasta ja
Pyhästä Hengestä. Yhdessäkään kreikankielen alkuperäisistä
papyruksista ja pergamenteista ole löytynyt 1 Joh 5:7
Priscillianuksen ja Erasmuksen käyttämiä sanoja. Kiistaton
tosiasia on että se on lisäys ei alkuperäinen teksti. Miksi
Erasmus sisällytti ne tekstilaitokseensa? Erasmus oli
sanonut, että jos löytyy yksikin kreikankielinen
käsikirjoitus 1 Joh 5:7, jossa lukee taivaassa: Isä, Sana ja
Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat, niin hän on valmis
lisäämään sen tekstiin. Erasmusta huijattiin sillä hänen
eteensä tuotiin "todisteeksi" latinasta käännetty kreikan
käsikirjoitus, jossa tuo lisäys oli. Näin Erasmus joutui
lunastamaan lupauksensa. Kts. tarkempi selvitys Comma
Johanneum:
Comma Johanneum
Raamattu opettaa niin VT:n
kuin UT:n puolella yhdestä Jumalasta ja vaikka UT:ssa
opetetaan yhden Jumalan olevan Isässä, Herrassa Jeesuksessa
ja Pyhässä Hengessä, niin silti Raamattu ei milloinkaan
esitä Jumalaa numeraalisesti kolmena. Tässäkin valossa
tuossa kohden on lisäys, joka ei kuulu alkuperäiseen
tekstiin.
Tämä ei kuitenkaan himmennä
millään tavoin Textus Receptuksen arvoa, sillä muissa
tekstilaitoksissa on enemmän ja pahempia virheitä kuin
Textus Receptuksen tekstissä.
Rooman katolisen kirkon "painostuksesta" Erasmus lisäsi 1
Joh 5:7 tekstilaitokseensa. Sen jälkeen katoliset ovat
hyökänneet Textus Receptusta vastaan käyttäen hyvin
voimakkaasti 1 Joh 5:7 kohtaa osoittamaan Textus Receptuksen
virheitä. Tässä tulee esille ikävällä tavalla Rooman kirkon
kavala luonne, jossa se itse ensin tarjoaa hedelmän
vaatimalla sen vastaanottamista ja kun se on vastaanotettu,
niin sen jälkeen Rooman kirkko syyttää Textus Receptusta ja
koittaa liata, tahrata sen maineen kohdan kautta, jonka se
itse halusi tekstiin. Rooman kirkon toiminta oli tässä
kohden pirullista, sillä se halusi lisäyksen vain sen
tähden, että saisi syyn mustamaalaamiseen tekstiä kohtaan.
Tämä oli tarkoin harkittu juoni Textus Receptusta vastaan,
sillä ei edes Vulgatassa (Jerome 405 A.D.) ole 1 Joh
5:7 Textus Receptuksen lisäystä, silti katoliset vaatimalla
vaativat sitä Textus Receptuksen tekstiin. Se oli pirullinen
teko, jonka kautta he ovat mustamaalanneet Textus
Receptuksen tekstiä. Tätä mustamaalausta katolinen kirkko
onkin tehnyt jo monta sataa vuotta käyttäen hyvin
voimakkaasti 1 Joh 5:7 lyömäaseena Textus Receptusta
vastaan. 1927 kesäkuun toisena päivänä Rooman katolinen
kirkko antoi asetuksen, että Comma Johanneum kohtaa tulee
välttää.
Jerome 405 A.D. Vulgatasta tuli Rooman kirkon hyväksymä
virallinen latinakielinen Raamattu. Jerome 405 A.D. ei
sisältänyt 1 Joh 5:7 koska sitä ei esiinny lähteissä, johon
katoliset luottivat ja pitivät alkuperäisinä. On
huomattavaa, että Jerome 405A.D. on ensimmäinen katolisen
kirkon virallinen käännös, joka oli kirkon tunnustama ja
hyväksymä. Kun se kuitenkin saatiin ujutettua Textus
Receptukseen, niin he ovat hyökänneet Textus Receptusta
vastaan lisäyksellä, jonka he itse ovat myöhemmin ottaneet
käyttöön omaansa nyt tunnettuun versioon (Clementine
1590-1592). Clementine Vulgata on julkaistu vasta 1590,
josta toinen versio 1592, eli useita vuosikymmeniä sen
jälkeen kun Textus Receptus oli julkaistu. Tämän valossa on
päivänselvää, että katoliset halusivat Textus Receptukseen
osan tekstiä, joka ei edustanut heidän tekstiperinnettään.
Eli vastoin omaa virallista tekstiään he halusivat Textus
Receptukseen lisäyksen, jota ei ollut Vulgatan lähteissä
eikä Bysantin teksteissä.
Tässä näkyy se kuinka kavala on Rooman kirkko. Ensin se
hyökkää Textus Receptusta vastaan ja sitten ottaa itse sen
käyttöön, joka puuttuu alkuperäisistä teksteistä. On selvää,
että katolinen kirkko halusi tahrata Textus Receptusta sekä
saada sinne oman teologian mukaisen lisäyksen, jonka se
saikin aikaan.
Katolinen kirkko ei hyväksy Textus Receptusta eikä pidä sitä
hyvänä tekstilaitoksena. Rooman katolisen kirkon vaikutus
Textus Receptuksessa on vähäinen. Pääosa Textus Receptuksen
tekstiä perustuu Bysantin tekstille, jota Rooman kirkko ei
pidä alkuperäisenä tekstinä, jota vastaan he hyökkäävät
kuten myös Textus Receptusta vastaan joka perustuu pääosin
Bysantin tekstiin. Siksi myös Hort sanoi, että (Westcott ja
Hort) heidän tekemäänsä tekstilaitosta, joka perustuu
Aleksandrian teksteihin ei rumenna Bysantin virheet. Itse
asiassa Wescott ja Hortin kreikankielen uuden testamentin
tekstilaitos perustuu Aleksandrian korruptoituneisiin
teksteihin.
Erasmusta on pidetty miehenä, joka oli täysin katolisen
kirkon talustusnuorassa, tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa.
Rooman katolinen kirkko kritisoi voimakkaasti Erasmusta
koska hän kieltäytyi kääntämästä Vulgatan tekstin
mukaisesti. Erasmus piti Aleksandrian tekstiperheeseen
kuuluvia käännöksiä kuten Vulgataa korruptoituneena
käännöksenä ja siksi hän ei halunnut käyttää sitä. Erasmus
käänsi Textus Receptuksen tekstin poikkeamaan Rooman kirkon
teksteistä. Tämä tarkoittaa sitä, että Textus Receptuksen
teksti myös poikkeaa suuresti siitä mikä on Rooman katolisen
kirkon opetus. Siinä on se syy miksi katoliset hyökkäsivät
niin kovasti Textus Receptusta vastaan. Textus Receptus
romahduttaa Rooman kirkon opetusta ja Aleksandrian tekstien
ja niihin perustuvien teoksien arvovaltaa.
Erasmus ei siis ollut täydellisesti katolisen kirkon
talustusnuorassa ja siitä on todisteena koko Textus Receptus,
joka poikkesi täysin Vulgatasta (Jerome 405 A.D.), sillä
Textus Receptus oli käännetty paljossa Bysantin tekstin
mukaan. Jos Erasmus olisi ollut täysin katolisen kirkon
talutusnuorassa, niin Textus Receptuksen teksti olisi
Vulgataa vastaava, mutta se ei ole sitä, vaan poikkeaa siitä
suuresti. Tämä olisi hyvä aina muistaa, että Textus Receptus
muistuttaa paljon enemmän Bysantin tekstiä kuin esim.
Vulgata, joka on tehty Aleksandrian tekstien pohjalta eikä
siten muistuta Bysantin tekstiä.
En puolusta 1 Joh 5:7 Textus Receptuksen lisäystä, vaan se
on lisäys, joka ei kuulu Bysantin tekstiin. En siis
puolustele sen olemassaoloa, enkä pidä sitä alkuperäisenä
tekstinä. En väitä Textus Receptuksen olevan puhdas
virheistä, vaan siinä on virheitä, mutta se on paljon
puhtaampaa sanaa kuin Vulgata käännökset sekä Aleksandrian
tekstiperheeseen tukeutuvat tekstilaitokset kuten Wescott ja
Hort jne. Totta kai Textus Receptusta on paljon parempi
teos kuin Aleksandrian tekstiperheeseen tukeutuvat teokset.
Textus Receptus
tuo esille myös vastoin Bysantin tekstiä Ilm 22:19, jossa
Bysantin teksti puhuu elämän puusta ja Textus Receptus
elämän kirjasta. Textus Receptuksen muutamat virheet eivät
tee siitä epäluotettavaa tekstilaitosta, sillä sen pohjana
on Bysantin teksti. Textus Receptuksessa on vain muutamia
virheitä, kun esimerkiksi Aleksandrian tekstiperheen tekstit
poikkeavat suuresti Bysantin tekstistä sekä monet niin
sanotut liberaaliteokset, jotka pohjautuvat Wescott ja
Hortin tekstilaitokseen ovat jättäneet paljon sanoja ja jopa
jakeita pois alkuperäisestä UT:n tekstistä. Textus Receptus
on siten paljon luotettavampi tekstilaitos kuin Westcott ja
Hortin tekstilaitos, joka perustuu Aleksandrian
tekstiperheiden teksteihin.
Textus Receptus oli pääosin
käytössä aina 1800 luvulle asti. Textus Receptuksen tekstiä
ovat seuranneet mm. King James Version, Lutherin käännös
sekä Vanha Biblia 1776. Textus Receptuksen teksti perustuu
Bysantin teksteihin, jotka sijoittuvat aikaan 300 luku ja
sen jälkeen. Textus Receptuksen tekstilaitos on hyvä ja
luotettava pohja Raamatun UT:n tekstille, mutta tosin
siinäkin on muutamia ongelmakohtia, jotka eivät kuitenkaan
muodostu ongelmaksi kun tiedämme ja tiedostamme ne, emmekä
usko sellaista, joka ei kuulu alkuperäisiin UT:n
kreikankielisiin teksteihin. Martin Luther mm. käänsi saksankielisen Raamattunsa Eramuksen kreikankielisestä tekstistä. Erasmuksen kreikankielisestä tekstilaitoksesta käytetään nimitystä Textus Receptus. Textus Receptuksen tekstipohjana on käytetty Bysantin tekstiä, josta on käytetty nimitystä enemmistön hyväksymä teksti. Nimitys tulee siitä koska sen tekstit ovat kirjoitettu suurimmasta osasta olemassa olevista UT:n alkuperäisistä teksteistä. Tämäkin tekee Bysantin tekstin ylivertaiseksi muihin käsikirjoituksiin nähden. Raamatun käsikirjoitukset jaetaan yleisesti Bysantin tekstiin ja Aleksandrian teksteihin. Näiden kahden tekstiperheen teksteissä on huomattavia erovaisuuksia monissa kohdissa, jotka käsittelevät Raamatun ydintotuuksia. Bysantin tekstissä nämä kohdat vastaavat Raamatun ydintotuuksia, mutta Aleksandrian tekstien teksti vastaavissa kohdissa jättää pois Raamatun ydintotuudet. Aleksandrian tekstiperheen tekstit ovat vatikaanin suosiossa sekä sen hallussa. Tutkimalla ja vertaamalla näitä kahta tekstiperhettä keskenään huomaa niiden eroavaisuudet. Nykyisin uusimmat raamatunkäännökset pyritään kääntämään Aleksandrian tekstiperheen teksteistä, jonka seurauksena vatikaani ujuttaa katolista teologiaa uusiin raamatunkäännöksiin.
Apt 2: Bysantin tekstissä lukee jakeen lopussa, että Herra lisäsi seurakuntaan (ekklesia) päivittäin niitä jotka pelastuivat. WH ja Vulgata ovat jättäneet tekstistä pois seurakunta sanan. Aleksandrian tekstiperheen Sinaiticuksen tekstissä ei ole myöskään seurakunta sanaa. Apt 2:47:n seurakunta sanan puuttumisen tarkoituksena Aleksandrian teksteissä on pönkittää vatikaanin oppia seurakuntaan liittymisestä vesikasteen sakramentin kautta, vaikka Jumala itse liittää uskovan ihmisen pelastumisen kautta seurakuntaansa. Koska vatikaani on vääristänyt Raamatullisen opetuksen Jumalan liittäessä uskovan seurakuntaan pelastuksen vastaanottamisen yhteydessä, niin siksi Aleksandrian teksteistä on jätetty pois seurakunta sana, joka löytyy Bysantin teksteistä. Aleksandrian tekstit viittaavat siihen, että Herra lisäsi pelastuneiden yhteyteen niitä jotka pelastuivat. Tällä tavalla vääristetty teksti tukee valheellista opetusta vesikasteen kautta seurakuntaan liittymisestä. Bysantin teksti Apt 2:47 kohdassa on yhtäpitävä Raamatun sanan opetuksen kanssa, sillä kaikki uskovat ovat Pyhässä Hengessä kastetut Jumalan seurakunnan jäseniksi, sillä Jumala on asettanut Pyhän Hengen sinetin uskovan sydämeen, kun hän on kuullut pelastuksen evankeliumin ja Jumalan armosta tullut uskoon, niin Herra liittää uskovan seurakuntaansa (Jumalan seurakunta) (1 Kor 12:13, Ef 1:13). Apt 8:37 ειπεν δε ο φιλιππος ει πιστευεις εξ ολης της καρδιας εξεστιν αποκριθεις δε ειπεν πιστευω τον υιον του θεου ειναι τον ιησουν χριστον Textus Receptus Bysantin tekstistä (Byzantine Majority Greek text), WH tekstistä, Vulgatasta sekä Sinaiticuksesta puuttuu kokonaan Apt 8:37 jae. Jae löytyy Textus Receptuksen tekstistä, joka on Bysantin tekstiperheen tekstiä. Apt 8:37 jakeessa ei Bysantin teksteissä ole yksimielisyyttä, mutta Textus Receptuksen käyttämä jae on täysin varmasti aito ja alkuperäinen. Textus Receptuksen teksti suomennettuna: Apt 8:37; ja Filippus sanoi; jos uskot koko sydämestäsi niin on lupa. Ja hän vastasi minä uskon että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Filippus tapaa Gassaan johtavalla tiellä kandaken hoviherran, joka luki Jesajan kirjaa lukua 53. Filippus kysyy hoviherralta ymmärtääkö hän lukemaansa, johon hoviherra vastaa kuinka hän voi ymmärtää ellei kukaan opasta häntä. Filippus selitti hänelle Jesajan kirjan luvun 53, joka kertoo Jeesuksen sovitustyöstä. Hoviherralle julistettiin evankeliumia Jeesuksesta ja hän tuli uskoon ja hänet kastettiin. Jakeessa 36 hoviherra kysyy, mikä estää kastamasta minua? Tuntuu aika oudolta ettei Filippus olisi vastannut mitään noin suoraan kysymykseen, vaan hän olisi ollut vastaamatta kysymykseen ja ollut hiljaa sekä kastanut hoviherran ilman hänen vastaustaan sekä kuulematta hoviherran uskontunnustusta Herraan Jeesukseen. Apt luvussa 8 ja jakeessa 37 on kreikan sana eksestin, joka tarkoittaa on lupa tai, joku on luvallista ja se on käännetty muualla Raamatussa aina tarkoittamaan lupaa. Hoviherra kysyy estääkö mikään kastamasta häntä, johon Filippus vastaa; jos uskot koko sydämestäsi niin on lupa. Tekstiyhteys todistaa sen, että jae 37 on alkuperäinen, sillä Filippus kastoi hoviherran vasta sen jälkeen kun hoviherra tunnusti uskovansa Jeesukseen. Bysantin tekstien eroavaisuus tässä kohtaa ei tee Bysantin teksteistä epäluotettavia, sillä ne eroavat toisistaan vain noin 85-90 prosenttisesti, mutta pitävät kiinni Raamatun sanan kokonaistotuudesta. Sen sijaan Aleksandrian tekstit pitävät yhtä keskenään vain noin 60-70 prosenttisesti sekä opettavat monessa kohdin vastoin Raamatun ydintotuuksia. Apt 8:37:n puuttuminen kokonaan Aleksandrian teksteistä todistaa sen, että koska se ei sovellu vatikaanin teologiaan koskien vesikaste opetusta, niin siksi se on kokonaan poistettu Aleksandrian teksteistä. Bysantin tekstin alkuperän synnystä on kiistaa jotkut sanovat sen syntyneen 300-luvulla ja toiset 400-luvulla. Bysantin teksti on kirjoitettu suurimmasta osasta säilyneistä alkuperäisistä UT:n kreikankielen teksteistä. Tämä viittaa myös siihen, että se on tarkin ja alkuperäisin. Jotkut sanovat Bysantin tekstin olevan jopa Aleksandrian tekstiperheiden tekstejä vanhempia. Bysantin teksti on kopio alkuperäisistä UT:n teksteistä. Vaikka Bysantin teksti olisi myöhempää perua kuin Egyptin Aleksandrialaiset tekstit (Codex Vaticanus, Codex Sinaiticus), niin se ei todista, että se ei ole alkuperäisempi kuin Aleksandrian tekstiperheen tekstit. Kaikki UT:n käsikirjoitukset ovat koottu olemassa olevista yli 5366 alkuperäisistä UT:n kirjoituksista, jotka ovat kirjoitettu papyrukselle ja pergamentille. Tekstien alkuperäisyydessä ei siis vanhempi tai nuorempi ikä ratkaise, vaan se kuinka uskollisesti käsikirjoitukset ovat kopioitu olemassa olevista alkuperäisistä UT:n teksteistä. Moni harhautuu luulemaan, että UT:n tekstilaitos tai käsikirjoitus vastaa aina alkuperäistä. On olemassa vahva todiste sille, että Aleksandrian tekstiperheen (Codex Vaticanus, Codex Sinaiticus) tekstit eivät vastaa täysin aitoja alkuperäisiä UT:n papyruksia ja pergamentteja, vaan poikkeavat niistä suuresti. Eräs tärkeä huomautus on se, että alkuseurakunta levitti evankeliumia varhaisina vuosinaan evankeliumia juuri niihin maihin, joista Bysantin tekstit ovat koottu. Tämä on tärkeä todiste sille, että Bysantin teksti on alkuperäisin teksti. Alkuseurakunnan jälkeläiset lukivat näitä alkuperäisiä tekstejä, jotka perustuivat Bysantin tekstiin jo ennen kuin oli koottu yhtään tekstilaitosta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kootun käsikirjoituksen varhaisin teos ei ole välttämättä alkuperäisin, eikä ole se ole silloin sitä jos se ei perustu lähes kaikkiin olemassa oleviin alkuperäisiin teksteihin. Käsikirjoituksen ikä ei siis määritä sen alkuperäisyyttä, vaan se että se on koottu lähes kaikista olemassa olevista alkutekstin palasista. Esimerkiksi Textus Receptuksen teksti, joka perustuu Bysantin tekstiin löytyy 95% olemassa olevista teksteistä kuin Aleksandrian tekstiperheeseen kuuluvilla käännöksillä vastaava luku on 5%. Bysantin teksteihin luottavien Raamatun käännösten teksti on siis yhtäpitävä 95 prosenttisesti suhteessa kaikkiin olemassa oleviin alkuperäisiin UT:n teksteihin. Aleksandrian tekstiperheeseen luottavissa käännöksissä noin 5% yhtäpitävää olemassa olevien alkuperäisten tekstien kanssa. Tässä valossa on tietenkin selvää, että Bysantin tekstiin luottavat Raamatun käännökset vastaavat ylivoimaisesti enemmän UT:n alkuperäisiä tekstejä kuin Aleksandrian tekstiperheeseen luottavat käännökset. Bysantin tekstin alkuperä todistaa sen, että sen teksti on varhainen ja alkuperäinen, vaikka Bysantin teksti olisi myöhemmin koottu kuin Aleksandrian tekstit. Esitän asiaa havainnollistavan esimerkin. Jos joku antiikin kirjailija olisi kirjoittanut 100 kirjaa, jotka olisi pitänyt aina uudestaan kopioida kun ne eivät säily ikuisesti ja niiden olisi pitänyt säilyä jälkipolville. Sanotaan että olisi olemassa kaksi koulukuntaa, joilla olisi erilainen näkemys siitä mitä nuo sata kirjaa pitävät sisällään. Ensimmäinen koulukunta olisi tämän kirjailijan perhe, josta käytän nimitystä a-tiimi. Toisen koulukunnan nimi olisi b-tiimi. A-tiimi haluaa kirjailijan tuotannon ja kirjojen sanoman säilyvän lähes ennallaan ja siksi onnistuu kopiomaan tarkasti noin 95 olemassa olevaa kirjaa. B-tiimi ei ole niin kiinnostunut kirjojen sanomasta, koska tulkitsee niitä eri tavalla kuin a-tiimi, eikä b-tiimi halua välittää kirjailijan kirjan sanomaa ihan aitona, vaan haluaa tuoda siihen mukaan oman tulkinnan. Tämän tähden b-tiimi valitsee sadasta vain viisi kirjaa. B-tiimi saisi oman kokoelmansa valmiiksi nopeammin ja a-tiimi julkaisisi oman kokoelmansa useita kymmeniä vuosia b-tiimin jälkeen. Historian saatossa monet tutkijat sanoisivat, että b-tiimin kokoelma vastaa alkuperäisiä paremmin, koska se on vanhempi ja aikaisempi kokoelma kuin a-tiimin. Totuus on kuitenkin se, että a-tiimin kokoelma on alkuperäisempi ja vastaa totuutta paljon paremmin kuin b-tiimin kokoelma. Vaikka a-tiimin kokoelma on myöhemmin julkaistu, niin sen teksti vastaa 95% aitoa ja sen lähteenä ovat alkuperäiset tekstit. Yllä oleva esimerkki kertoo meille sen myös miksi Bysantin teksti on alkuperäinen ja paljon luotettavampi kuin Aleksandrian tekstit. Bysantin tekstit on koottu olemassa olevista alkuperäisistä UT:n teksteistä myöhemmin kuin Aleksandrian tekstit, mutta Bysantin tekstit pitävät yhtä toistensa kanssa noin 85-90 prosenttisesti. Tämä tarkoittaa, että niissä on vain vähän eroavaisuuksia ja ne vastaavat tarkasti alkuperäisten tekstien kopioiden sanomaa. Aleksandrian tekstiperheen tekstejä on muokattu sekä muuteltu ja tässä muutostyössä on ollut mukana tunnetuin ja eniten Raamatun sanaa vääristellyt yhteisö, eli Rooman katolinen kirkko. On selvää, että vatikaanin alaisuudessa Aleksandrian tekstit ja niistä käännetyt raamatunkäännökset ovat tehneet käännöksistä suosiollisia katolisille harhaopeille sekä niisä on myös gnostilaista vaikutusta. Sen sijaan Bysantin tekstiä ei katolisuus ole onnistunut turmelemaan, sillä katolisuus on keskittynyt lähinnä syyttämään sitä huonommaksi tekstiksi kuin Aleksandrian tekstit.
Petri Paavola 4.4.2024 (Olen koonnut tämän kirjoituksen useista kotisivuni kirjoituksista)
Lähteet:
|
|