Syntisistä suurin ja pyhä

Uskovien keskuudessa on monia asioita, jotka aiheuttavat kiistaa ja eräs tällainen kiistaa aiheuttava asia on se onko uskova ihminen yhtä aikaa syntinen ja pyhä vai ainoastaan vain pyhä. Raamattua tutkimalla saamme selvää siitä mitä Jumalan sana opettaa asiasta. Koska olen vajavainen ja erehtyväinen ihminen, niin sinun tulee tutkia ja koetella kirjoitukseni Jumalan sanan avulla rukouksen kera.

Apostoli Paavali kirjoitti (1 Tim 1:12-15) kuinka hän kiittää Herraa Jeesusta, koska Jeesus katsoi hänet uskolliseksi ja asetti palvelukseensa, vaikka Paavali oli entinen pilkkaaja, vainooja sekä väkivallantekijä. Paavali kertoi kuinka hän oli elänyt epäuskossa ja tietämättömyydessä, mutta Herran armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Jeesus Messiaassa. Tämän jälkeen Paavali kertoi kuinka Herra Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista Paavali oli oman sanansa mukaan suurin. Kun Paavali sanoi olevansa syntisistä suurin, niin alkutekstin mukaan hän ei sanonut olleensa menneisyydessä (jumalattomana) syntisistä suurin, vaan hän tarkoitti olevansa syntisistä suurin juuri sillä hetkellä kun hän kirjoitti nuo sanat Timoteukselle. Toisin sanoen Paavali sanoi olevansa uskovana ihmisenä ja Herran Jeesuksen opetuslapsena syntisistä suurin. Paavali piti itseään syntisenä, vaikka hän oli samaan aikaan Jumalan armosta pelastettu sekä uudestisyntynyt uskova, Herran Jeesuksen opetuslapsi.

Jotkut uskovat sanovat Paavalin tarkoittaneen, että hän oli syntisistä suurin jumalattomana, kun hän vainosi Jumalan seurakuntaa ja Herran Jeesuksen opetuslapsia. Edellä oleva väite ei pidä paikkaansa, koska alkutekstin mukaan Paavali kirjoitti olevansa (nyt tässä hetkessä) syntisistä suurin, eikä että olin tai olen ollut syntisistä suurin.

Jaakobin kirjeen kaikki luvut ovat kirjoitettu uskoville ihmisille, Herran Jeesuksen opetuslapsille. Jaakobin kirjeen neljännessä luvussa (Jaak 4:7-11) kehotetaan olemaan Jumalalle alamaiset ja vastustamaan perkelettä sekä lähestymään Jumalaa, niin että Jumala lähestyisi uskovia. Tämän jälkeen Jaakobin kirjeen neljännessä luvussa sanotaan, että puhdistakaa kätenne te syntiset ja tehkää sydämenne puhtaiksi jne. Jaakobin kirjeen neljännessä luvussa sanotaan myös selkeästi, että uskovat ihmiset, Herran Jeesuksen opetuslapset ovat syntisiä ihmisiä.

Paavali opetti Kolossalaiskirjeessä (Kol 3:12), että uskovat ihmiset, Herran Jeesuksen opetuslapset ovat Jumalan valittuja ja pyhiä. Raamatun kokonaisopetuksen mukaan Herran Jeesuksen opetuslapset ovat syntisiä ihmisiä, vaikka he ovat pelastettuja sekä pyhiä yhtä aikaa. Miten uskova ihminen voi olla yhtä aikaa syntinen ja pyhä? Raamatun sanan opetuksen mukaan emme tule tässä maailmanajassa täydellisiksi ja voimme langeta tekemään syntiä, mutta jos joku lankeaa tekemään syntiä, niin hänellä on Puolustaja Isän tykönä, Herra Jeesus, joka on vanhurskas (1 Joh 2:1). Koska Raamatun opetuksen mukaan uskovakin voi langeta ja lankeaa tekemään syntiä, niin on selvää, että vain syntinen ihminen voi langeta tekemään syntiä. Jos uskova ihminen ei olisi enää ollenkaan syntinen missään muodossa, niin silloin hän ei voisi tehdä syntiä, mutta tässä maailmanajassa kenestäkään uskovasta ei tule täydellistä ja synnitöntä ja siksi uskovakin on syntinen, mutta Jumalan armosta pelastettu ja kutsuttu kasvamaan uskossa yhä syvällisempään Jumalan tuntemiseen.

Raamattu sanoo ( 1 Kor 1:2), että Jumalan seurakunta (armosta pelastetut uskovat ihmiset) on Herrassa Jeesuksessa pyhitetty ja uskovat ihmiset ovat samaan aikaan kutsuttuja ja pyhiä. Uskovan ihmisen pyhänä oleminen perustuu Herran Jeesuksen sovitustyöhön (veri, kuolema ja ylösnousemus) ja Jeesuksen pyhitykseen (Jeesuksen pyhittävään tekoon) ja siksi uskova ihminen voi olla yhtä aikaa pyhä ja syntinen, sillä uskova on vajavainen vaellukseltaan, ei täydellinen, mutta Jeesuksen sovitustyön ja ansion tähden pyhitetty ja pyhä.

Vaikka olemmekin uskovina pyhiä sekä syntisiä, niin meidän tulee joka päivä taistella syntiä vastaan. Se että olemme uskovina syntisiä ei ole lupa puolustella synnin harjoittamista. Roomalaiskirjeen 6 luvussa (Room 6:6-17) apostoli Paavali opettaa, että uskovan vanha ihminen tulee olla Herran Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu, niin että sillä tavalla synnin ruumis kukistetaan, emmekä enää palvele syntiä. Raamattu sanoo (Luuk 9:23,24), että Herraan Jeesukseen uskovan ihmisen tulee kulkea Jeesuksen perässä sekä kieltää itsensä ja ottaa joka päivä ristinsä ja seurata Herraa Jeesusta. Raamatun opetuksen mukaan vanhan ihmisen ristiinnaulitseminen yhdessä Herran Jeesuksen kanssa tulee tapahtua uskovalle ihmiselle joka päivä, ei siis vain kerran elämässä. Herra Jeesus ristiinnaulittiin vain yhden kerran, mutta uskovan ihmisen tulee suostua kuolemaan lihallensa (synnin himot ja halut) joka päivä.

Vaikka uskova ihminen on Raamatun sanan mukaan yhtä aikaa pyhä ja syntinen, niin uskovan ihmisen tulee pyrkiä kuolemaan synneille, eikä hän saa hemmotella lihassaan syntejä ja antaa itselleen lupaa synnissä elämiseen. Uskovasta ei tule täydellistä tässä maailmanajassa, mutta siitä huolimatta meidän tulisi kasvaa uskossa koko ajan syvällisempään Jumalan tuntemiseen, jonka seurauksesta opimme hylkäämään syntejä, emmekä elä synnissä. Synnissä elävä elää tietoisesti ja jatkuvasti synnissä, jota voidaan kuvailla sanoilla synnin harjoittaminen. Syntiin lankeaminen ja lankeemuksesta tehty parannus on eri asia kuin elää jatkuvasti synnissä. Uskova voi langeta tekemään syntiä, mutta ei saisi elää jatkuvasti tietoisessa synnin harjoittamisesta. Jos ja kun lankeemus syntiin tapahtuu, niin silloin tulee tehdä parannusta sekä hylätä synti ja uskossa kasvaen oppia koko ajan yhä syvällisemmin elämään Jumalan tahdon mukaisesti.

Raamattu opettaa (Tiit 2:11-14) Jumalan armon ilmestyneen pelastukseksi, sillä Jumalan armo kasvattaa uskovia ihmisiä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot (synti), koska Jumalan armo kasvattaa uskovia ihmisiä elämään vanhurskaasti ja jumalisesti tässä nykyisessä maailmanajassa. Jos uskova ihminen ei olisi enää syntinen, niin Jumalan armo ei kasvattaisi häntä hylkäämään syntejä, mutta koska Jumalan armo kasvattaa uskovaa ihmistä hylkäämään syntejä, niin sekin todistaa uskovan ihmisen olevan syntinen, vaikka hän onkin yhtä aikaa pelastunut ja pyhä.

Jos uskova ihminen ei ymmärrä olevansa yhtä aikaa syntinen ja pyhä, niin hänestä voi tulla armoton ja kovasydäminen ihminen. Ylpeä ihminen ei halua tunnustaa syntisyyttään, tosin uskovan kohdalla voi olla myös kyse kasvamattomuudesta tai väärästä opetuksesta ja myös vilpitönkin uskova voi erehtyä luulemaan ettei hän ole yhtä aikaa syntinen ja pyhä. Vilpitönkin voi muuttua ylpeäksi, jos hän ei ymmärrä asioita oikein, sillä väärän opin eräs juuri on ylpeyden synti. Raamatun sanan opetuksen mukaan Jumalan armo kasvattaa uskovaa ihmistä hylkäämään syntejä ja vain syntinen ihminen voi kasvaa hylkäämään syntejä. Sellainen uskova ihminen ei ymmärrä oikein Jumalan armoa, jos hän ei ymmärrä olevansa yhtä aikaa syntinen ja pyhä. Jos ei ymmärrä oikein Jumalan armoa, niin se hyvin helposti eksyttää ihmisen oma vanhurskauden ja ylpeyden syntiin.

Koska Paavali piti itseään syntisistä suurimpana, niin meidänkin tulisi Herran Jeesuksen opetuslapsina tiedostaa oma tilamme syntisenä, suurena syntisenä, mutta kuitenkin Jumalan armosta pyhitettynä ja pyhänä Herran Jeesuksen sovitustyön tähden. Jos ei ymmärrä Raamatun sanan opetusta hengellisesti oikein, vaan ymmärtää Raamattua järjellisesti, niin silloin järki aiheuttaa ristiriidan, joka sanoo ettei uskova voi olla yhtä aikaa syntinen ja pyhä. Silloin kun ymmärtää Raamatun sanan opetusta hengellisesti oikein, niin ymmärtää Herran Jeesuksen opetuslapsen olevan yhtä aikaa syntinen sekä pyhä.

Voiko Jumalan vanhurskauttama ihminen olla enää syntinen? Jotkut uskovat esittävät edellä olevan kysymyksen, jonka kautta he antavat ymmärtää ettei uskova ihminen voi olla yhtä aikaa syntinen ja Jumalan vanhurskauttama.

Raamattu sanoo (2 Kor 5:19-21) kuinka Jumala oli Herrassa Jeesuksessa sovittaen maailman itsensä ja kuinka Herran Jeesuksen opetuslapset ovat tulleet Herrassa Jeesuksessa Jumalan vanhurskaudeksi. Jumalan vanhurskaudeksi tuleminen tarkoittaa armosta pelastumista Herran Jeesuksen sovitustyön tähden. Siksi Raamattu sanoo (Room 10:9,10), että jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.

Jumalan vanhurskautus ja Jumalan vanhurskauttama tarkoittaa sitä kun Jumala julistaa uskovan ihmisen syyttömäksi ja pelastuneeksi Herran Jeesuksen sovitustyön tähden. Jumalan armosta pelastettu (Jumalan vanhurskauttama) voi kuitenkin langeta tekemään syntiä ja Raamatun sanan kokonaisopetuksen mukaan Jumalan vanhurskauttama uskova ihminen on yhtä aikaa syntinen ja pyhä.

Jos ei ymmärrä oikein Jumalan sanan opetusta siitä, että Herran Jeesuksen opetuslapsi on yhtä aikaa syntinen ja pyhä, niin silloin voi helposti eksyä tukemaan synnittömyysopin harhaoppia, jonka mukaan uskova ihminen ei tee koskaan syntiä ja on täydellinen. Synnittömyysoppi on ylpeyden synti, joka tekee ihmisestä kovasydämisen ihmisen. Kuten jo aikaisemmin tuli esille, niin uskova voi langeta tekemään syntiä, mutta kun hän tekee Jumalan armosta parannusta, niin hänellä on Puolustaja Isän tykönä, Herra Jeesus, joka on vanhurskas. Olemme Jumalan armosta pelastetut, koska Herra Jeesus kärsi, vuodatti verensä ja kuoli syntien anteeksisaamiseksi, jonka todisteeksi Hän nousi kuolleista ylös Isän oikealle puolelle. Tämän tähden haluamme kasvaa uskossa sekä hylätä ja kuolla pois synneistä, koska Herra Jeesus on pelastuksemme perusta sekä Pyhä Henki vaikuttaa meissä rakkautta Jumalaa kohtaan, jonka seurauksena Jumalan armosta haluamme kasvaa uskossa ja oppia yhä syvällisemmin tuntemaan elävää Jumalaa sekä elää Jumalan tahdon mukaista elämää, niin kuin Raamattu opettaa.

Petri Paavola 30.11.2017