Raamatusta saa hyvin selvää kuvaa siitä mitä kirjoja kuuluu Uuden Testamentin tekstiin.

Joh 20:
29 Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"
30 Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden;
31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

Johannes Jeesuksen apostoli kirjoitti, että nämä (Johanneksen evankeliumi) ovat kirjoitettu, että uskoisimme Jeesuksen olevan Messias, Jumalan Poika. Miksi Johanneksen evankeliumi käyttää itsestään nimitystä kirja ja sen teksti on kirjoitettu, että uskoisimme Jeesukseen?

Mark 16:15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.

Matt 19:
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Herra Jeesus käski opetuslapsiaan julistamaan evankeliumia ja opettamaan kaikki se minkä Hän oli käskenyt heidän uskoa. Apostoli Johannes Jeesuksen opetuslapsena toteutti sen julistaen ja opettaen sekä puhumalla ja kirjoittamalla. Johannes toteutti tällä tavalla Jeesuksen antaman käskyn. Sen tähden Johannes kirjoitti, että nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte Jeesukseen. Voimme varmuudella tietää Johanneksen evankeliumin kuuluvan UT:n tekstiin. Jo tämä yksistään kumoaa Antonin väitteen ettei Raamatusta selviäisi mitkä kirjat kuuluvat Raamattuun.

Luuk:
1 ¶ Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista,

2 sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,

3 niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,

Jeesuksen seurassa olleiden apostolien tuli kirjoittaa ylös Raamattua, kuten Luukkaan evankeliumin alusta kykenemme ymmärtämään tämän asian. Sen lisäksi Jumalan ja apostolien valtuuttamat henkilöt kuten Luukas saivat kirjoittaa myös Raamattua, sillä Luukas oli apostoli Paavalin työtoveri. Tämän perusteella voimme tietää varmasti Luukkaan evankeliumin kuuluvan UT:n tekstiin.

Matt 1:1 ¶ Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja.

Nykyisenkin Raamatun tutkimuksen valossa Matteuksen evankeliumin uskotaan olleen Matteuksen kirjoittama, joka oli Herran Jeesuksen apostoli. Täten Matteuksen evankeliumi kuuluu UT:n tekstiin.

Apt 12:25 Ja Barnabas ja Saulus palasivat Jerusalemista toimitettuansa avustustehtävän ja toivat sieltä mukanaan Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin.

Nykyisenkin Raamatun tutkimuksen valossa Markus, jota kutsuttiin myös Johannekseksi kirjoitti Markuksen evankeliumin. Markus oli Paavalin työtoverina ja sen perusteella hänellä oli arvovaltaa ja valtuutus kirjoittaa Markuksen evankeliumi, joka vastaa muita evankeliumeja ja varsinkin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumia, joka todistaa sen Jumalallisen arvovallan. Markuksen evankeliumi on UT:n teksti.

Pietarin kirjeet

2 Piet 3:16 niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.

2 Peter 3:16 As also in all his iggrot speaking in them concerning these things, in which are some things lomdish (intricate and complicated to understand), which those unstable and without da'as, twist, as also the other Kitvei Hakodesh, to their own churban (destuction). (Orthodox Jewish Bible)

Heprean kielen sanat Kitvei Hakodesh tarkoittavat yleisesti VT:n pyhiä kirjoituksia. Pietari sanoo Paavalin kirjeiden olevan samassa asemassa kuin muut pyhät kirjoitukset (VT:n tekstit). Tämä tarkoittaa sitä, että alkuseurakunnassa Paavalin kirjeillä oli Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitus, eli ne olivat yhtä kuin Jumalan sana (Raamattu). Voimme siten varmasti tietää, että kaikki UT:ssa olevat Paavalin kirjeet kuuluvat UT:n tekstiin.

Sekin on tietysti selvää, että Pietarin kirjeet kuuluvat UT:n tekstiin, koska hän oli Jeesuksen apostolina silminnäkijänä, jonka tehtävänä oli kirjoittaa opetusta UT:n tekstiin. Voimme varmasti tietää UT:ssa olevien Pietarin kirjeiden kuuluvan UT:n tekstiin.

Paavalin kirjeet

Apt 22:
12 Ja eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias, josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää,
13 tuli minun tyköni, astui eteeni ja sanoi minulle: ‘Saul, veljeni, saa näkösi jälleen’. Ja sillä hetkellä minä sain näköni ja katsoin häneen.
14 Niin hän sanoi: ‘Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen;
15 sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut.

Gal 1:
10 ¶ Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.
11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.

Apostolien teot tuo sen esille, että Jumala valitsi Paavalin tuntemaan Jumalan tahdon ja kuulemaan Jumalan äänen, koska Paavalista tuli Jumalan todistaja kaiken sen mukaan mitä hän on nähnyt ja kuullut. Herra Jeesus ilmestyi Paavalille ja ilmoitti ja opetti hänelle evankeliumin totuuden ja Jumalan sanan opetuksen erityisesti koskien uskoa Herraan Jeesukseen sekä seurakuntajärjestystä. Jotkut sanovat Paavalin luoneen opin Jeesuksesta, mutta Raamatun mukaan Jeesus itse opetti Paavalille siitä mikä on oppi Jeesuksesta. Herra Jeesus loi itse opin itsestään (Jeesuksesta) Paavalin kautta.

Raamatun opetuksen ja Pietarinkin mukaan Paavalin opetukset ovat yhtä kuin Jumalan sanan (Raamattu) ilmoitus. UT:ssa olevat Paavalin kirjeet ovat Jumalan sanaa.

1 Tim 5:18 Sillä Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta," ja: "Työmies on palkkansa ansainnut".

1 Tim 5:18 (for the Scripture says, "you shall not muzzle an ox treading out grain, and, the laborer is worthy of his pay. 5 Moos 25:4 (LIT)

1 Tim 5:18 For the Kitvei HaKodesh says, LO TACHSOM SHOR BEDISHO ("You shall not muzzle the ox while he is treading out the grain" DEVARIM 25:4), and "Worthy is the workman of his wages." (Orthodox Jewish Bible - OJB)

5 Moos 25:4 Älä sido puivan härän suuta.

Matt 10:10 älkää laukkua matkalle, älkää kahta ihokasta, älkää kenkiä, älkääkä sauvaa; sillä työmies on ruokansa ansainnut.

Luuk 10:7 Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon.

Heprean kielen sanat Kitvei Hakodesh tarkoittavat yleisesti VT:n pyhiä kirjoituksia. Paavali sanoi pyhien kirjoitusten (Raamatun) sanovan älä sido puivan härän suuta (löytyy 5 Moos 25:4) ja työmies on palkkansa ansainnut, jonka Paavali sanoi olevan myös Raamatussa, mutta sitä ei kuitenkaan löydy VT:sta, mutta se löytyy Jeesuksen sanoista Matteuksen evankeliumin 10 luvusta ja Luukaan evankeliumin 10 luvusta. Tämä tarkoittaa sitä, että jo Paavalin aikana osa UT:n Raamatun teksteistä olivat valmiina ja alkuseurakunnan uskovien käytössä. Paavalin kirjeen 1 Tim 5:18 kohta on todella merkittävä, koska hän sanoo Matteuksen ja Luukkaan evankeliumin olevan Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitus yhdessä VT:n kirjoitusten kanssa.

2 Pie 3:16 niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.

2 Tim 3:16 As also in all his iggrot speaking in them concerning these things, in which are some things lomdish (intricate and complicated to understand), which those unstable and without da'as, twist, as also the other Kitvei Hakodesh, to their own churban (destuction). (OJB)

Kitvei Hakodesh tarkoittaa VT:n pyhiä kirjoituksia. Pietari sanoo tässä Paavalin kirjeiden olevan samassa asemassa kuin muut pyhät kirjoitukset (VT:n tekstit). Tämä tarkoittaa sitä, että alkuseurakunnassa Paavalin kirjeillä oli Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitus, eli ne olivat yhtä kuin Jumalan sana (Raamattu).

Jumalan sana oli Jumalan sanaa ja UT:n osalta se oli Jumalan sanaa paljon aikaisemmin kuin vasta 300-luvun lopulla. Jumalan sanan ilmoitus oli olemassa täydellisenä ennen 300-luvun loppua ja 300-luvulla eläneet ihmiset kykenivät kanonisoimaan UT:n Jumalan sanaksi, koska he saivat sen alunperin alkuseurakunnan kautta. Tosin se tulee muistaa. että Jumala antoi UT:n tekstin Pyhässä Hengessä alkuseurakunnan uskoville.

Muut UT:n kirjeet

Mistä tiedämme muiden UT:n tekstien kuuluvan alkuperäiseen UT:n ilmoitukseen, jota en maininnut edellä? Koska meidän tulee uskoa Jumalan sanaan, niin siksi meillä tulee olla Jumalan sanan ilmoitus, koska emme voisi muuten uskoa Jumalan sanan ilmoitukseen jos meillä ei olisi sitä. Psalmi 12 opetuksen mukaan Jumala on luvannut varjella kansansa sanansa kautta iankaikkisesti ja sillä perusteella uskon Jumalan antaneen ja johdattaneen UT:n 27 kirjaa Uuden Liiton seurakunnalle.

Juud 1:1 ¶ Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesukselle Kristukselle varjellut.

Matt 10:3 Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, publikaani, Jaakob, Alfeuksen poika, ja Lebbeus, lisänimeltä Taddeus,

Joh 14:22 Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?"

Apt 1:13 Ja kun he olivat tulleet kaupunkiin, menivät he siihen yläsaliin, jossa he tavallisesti oleskelivat: Pietari ja Johannes ja Jaakob ja Andreas, Filippus ja Tuomas, Bartolomeus ja Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Simon, kiivailija, ja Juudas Jaakobin poika.

Raamattu opettaa Juudaksen (ei Juudas iskariot Jeesuksen kavaltaja) olleen yksi Herran Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Raamatun tutkijoiden keskuudessa monet ovat sitä mieltä, että Lebbeus, lisänimeltään Taddeus oli apostoli Juudas, joka kirjoitti Juudaan kirjeen.

Juud 1:17 Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet,

Jotkut sanovat ettei Juudaan kirjeen kirjoittaja ollut apostoli, koska hän puhui apostoleista monikossa eikä sanonut itsensä olevansa apostoli. Juudas esittäytyi alussa sanomalla olleensa Jaakobin veli ja on varma, että kirjeen lukijat alkuseurakunnan aikana tiesivät kuka on kyseessä. Se että Juudas käyttää monikossa apostoli sanaa, eikä sano olleensa apostoli ei ole todiste sille ettei hän olisi ollut apostoli.

Johanneksen ilmestyskirjassa Johannes ei kertakaan sano olevansa apostoli, vaikka hän oli apostoli, mutta sen sijaan hän tuo esille olevansa Johannes. Kaikki alkuseurakunnan aikana tiesivät ja tunnistivat ilmestyskirjan olleen apostoli Johanneksen kirjoittama.  Johannes sanoi olevansa Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos. Tämä oli tuntomerkki siitä, että hän oli apostoli Johannes, sillä alkuseurakunnan uskovat tiesivät apostoli Johanneksen olevan Patmoksen saarella. Samalla tavalla Juudas antoi tuntomerkin itsestään sanoen olleensa Jaakobin veli ja näin alkuseurakunnan uskovat tunnistivat hänet apostoliksi. Juudaan kirje on UT:n teksti, sillä se on Jeesuksen kahdentoista apostolin kirjoittama.

Jotkut sanovat ettei Juudaan kirje kuulu UT:n tekstiin, koska siinä on siteeraus Eenokin kirjaan, joka ei ole Raamatullinen teksti, vaan apokryfikirja. Juutalaiset eivät pitäneet VT:n apokryfikirjoja Jumalan sanana, eikä Uuden Liiton seurakunta pidä UT:n apokryfikirjoja Jumalan sanan ilmoituksena.

Juud 1:14 Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä

Eenokin profetia ei tarkoita sitä, että Eenokin kirjalla ei olisi Raamatun sanan auktoriteettia. Se on totta, että Eenokin kautta Herra on voinut antaa profeetallisen sanan, mutta Eenokin kirja ei ole Raamatullinen kirja, eikä Eenok ole sitä edes kirjoittanut. Eenokin profetia ei kumoa Juudaan kirjettä olemasta UT:n teksti.

Juudaan kirjeessä on myös maininta Mooseksen ruumiista, josta perkele riiteli ja väitteli ylienkeli Miikaelin kanssa. Tätä ei löydy mistään Raamatun tekstistä ei VT:sta eikä UT:sta. Sen sijaan se löytyy juutalaisesta perinteestä ja tämän takia moni sanoo ettei se voi kuulua UT:n tekstiin koska siinä on siteeraus Raamatun ulkopuoliseen tekstiin. Tämäkään väite ei kumoa Juudaan kirjeen kuulumista UT:n tekstiin. UT:n teksteissä myös muualla on tuotu esille Raamatun ulkopuolista perinnettä sekä jopa viittauksia kreikankielisistä runoilijoista ja heidän sanomisistaan (Apt 17:28), siteeraus pakana runoilija Menanderin sanoista (1 Kor 15:33), siteeraus pakana profeetta (runoilija) Epimenidesiin ja hänen sanontaansa (Tiit 1:12).

Edellä olevat pakanalliset siteerauksien sanonnat eivät tee näistä kirjeistä epäraamatullisia tai kuulumattomia UT:n teksteihin. Nuo pakanarunoilijoiden siteeraukset eivät kumoa Raamatun opetuksia, eivätkä ne ole Raamatun opetuksia, vaan siteerauksia mitä he ovat sanoneet.

Luukas Paavalin työtoveri kirjoitti apostolien teot sekä Luukkaan evankeliumin. Täten myös apostolien teot kuuluvat UT:n tekstiin.

Heprealaiskirjeen kirjoittajasta ollan oltu epävarmoja siitä kuka sen on kirjoittanut ja monet sanovat ettei voida varmuudella tietää kuka sen on kirjoittanut. Jotkut sanovat essealaisten kirjoittaneen heprealaiskirjeen ja ettei se ole ollenkaan Raamatullinen UT:n teksti. Tarkempi tutkimus osoittaa heprealaiskirjeen olevan UT:n teksti

Hebr 13:

22 Minä pyydän teitä, veljet: kestäkää tämä kehoituksen sana; sillä lyhykäisesti minä olen teille kirjoittanut.

23 Tietäkää, että veljemme Timoteus on päästetty vapaaksi; ja jos hän pian tulee, saan minä hänen kanssaan nähdä teidät.

24 Sanokaa tervehdys kaikille johtajillenne ja kaikille pyhille. Tervehdyksen lähettävät teille ne, jotka ovat Italiasta.

25 Armo olkoon kaikkien teidän kanssanne.

Heprealaiskirjeessä oleva Timoteus on sama Timoteus, joka toimi ja palveli yhdessä Paavalin kanssa. Paavali ja Timoteus eivät kuuluneet Essealaisten yhteisöön, vaan samaan Uuden Liiton Jumalan seurakuntaan yhdessä muiden Jeesuksen opetuslasten kanssa. Raamatun oma todistus on selvä siitä ettei heprealaiskirje ole Essealaisten lahkojen kirjoittama, vaan Uuden Liiton Jumalan seurakunnan palvelijan kirjoittama kirje juutalaisille Jeesukseen uskoville ihmisille, jossa kumotaan selkeästi VL:n järjestys uhreineen. Heprealaiskirjeen kirjoittaja oli Uuden Liiton Jumalan seurakunnan palvelija ja juutalainen Jeesukseen uskova ihminen.

Hebrealaiskirjeen kirjoittajan tervehdys Italian pyhiltä osoittaa sen, että kirje on kirjoitettu Italiassa, ehkä Roomassa. Tämäkin todistaa sen ettei kyse ole Essealaisesta yhteisöstä. Paavali oli Italiassa (Roomassa) ja sekin puoltaisi yhdessä Paavalin tyylisen tekstin kanssa, että Paavali oli todennäköisesti hebrealaiskirjeen kirjoittaja.

Hebrealaiskirje on UT:n kaanoninen teksti, jonka on kirjoittanut juutalainen Messias Herraan Jeesukseen uskova ihminen. Hebrealaiskirjeen sanoma on selkeä siitä, että VL:n mukainen Jumalanpalvelusjärjestys on kumoutunut Herran Jeesuksen uhrin kautta, sillä Hänen verensä ja sovituksensa kautta alkoi Uuden Liiton aikakausi, päättäen vanhan liiton järjestyksen. Heprealaiskirje on kirjoitettu juutalaisille Jeesukseen uskoville ihmisille, että he hylkäisivät VL:n asetukset eivätkä palaisi enää VL:n järjestykseen, uhreihin, pappeuteen jne. vaan palvelisivat Jumalaa uskon kautta Herrassa Jeesuksessa Uuden Liiton järjestyksen mukaisesti.

Heprealaiskirjeessä on tuotu esille seikkaperäisesti VL.n kumoutuminen ja Uuden Liiton järjestyksen mukainen usko, joka perustuu Herran Jeesukseen vereen, kuolemaan ja ylösnousemukseen sekä Hänen uhriinsa. Voimme varmuudella uskoa heprealaiskirjeen olevan UT:n teksti, koska se kaikkein perusteellisimmin kumoaa vanhan liiton järjestyksen uhreineen ja kirkastaa Herran Jeesuksen uhria ja Hänen verensä ja kuolemansa kautta tulevaa syntien sovitusta.

Tiedämme apostoli Johanneksen kirjoittaneen Johanneksen kirjeet ja ilmestyskirjan, jolloin niillä on tietenkin Jeesuksen apostolina Jumalan sanan opetuksen arvovalta. Monet Raamatun tutkijat ovat sitä mieltä, että Jaakobin kirjeen kirjoittaja oli apostoli Jaakob Alfeuksen poika, jotkut ovat taas toista mieltä. Uskon Jaakobin kirjeen olevan myös osa UT:n alkuperäistä ilmoitusta.

Kaiken edellä sanotun valossa minä ymmärrän ja uskon UT:n olevan Uuden Liiton aikana ainoa Uuden Liiton aikainen Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitus. Minä en kaipaa enempää perusteluita, mutta ymmärrän sen jos se ei vakuuta kaikkia ja he kaipaavat vielä enemmän perusteita.

Joh 14:26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.

Joh 16:13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.

Jumala itse Pyhässä Hengessä todistaa totuudesta ja siitä mikä on Jumalan sanan ilmoitus UL:n järjestyksen mukaan.  Jumala on kuitenkin ainoa, joka voi vakuuttaa Pyhässä Hengessä uskovalle, että Raamattu on Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitus. Jos tarkastelemme UT:n tekstejä, niin niistä tulee esille todisteita, jotka todistavat niiden olevan Jumalan sanan ilmoitusta ja UT:n tekstiä.

Emil Anton kirjoitti paavi Damasuksen määritelleen 382 jKr. mitkä kirjat sisältyvät Raamattuun. Anton toi esille sen että Pyhä Henki olisi johtanut kirkon opetusvirkaa vahvistamaan Uuden Testamentin sellaiseksi kuin sen nykyään tunnemme.

Paavi Damasukseen vetoaminen on yritys saada ihmiset uskomaan, että RKK on se taho, jonka kautta Jumala toimii ja opettaa ihmisiä. Samoin paaviin vetoamisen kautta luodaan sellainen käsitys että RKK on antanut meille UT:n tekstin. Totuus on se, että UT:n tekstit olivat jo olemassa ja tunnistettavissa alkuseurakunnassa, josta ne ovat siirtyneet eteenpäin kaikille sukupolville. 300-luvun lopulla kaikki UT:n kirjat pystyttiin tunnistamaan, koska ne olivat jo käytössä Jumalan seurakunnassa. Jumala itse antoi UT:n tekstin alkuseurakunnalle, joka levitti sitä eteenpäin ja siksi myös RKK kykeni sen tunnistamaan.

Emil Anton: Jos siis protestantti uskoo, että Uusi testamentti on sellaisenaan erehtymätöntä Jumalan ilmoitusta, on hänen myös loogisesti hyväksyttävä, että Raamatun ”julkaisseen” katolisen ja apostolisen kirkon traditio ja opetusvirka ovat erehtymättömästi määritelleet Raamatun sisällön sellaiseksi kuin sen kuuluu olla. Tässä vaiheessa sola scriptura on raunioina, sillä protestantti on joutunut hyväksymään uskonkappaleen (Uuden testamentin sisällön) katolisen tradition eikä yksin Raamatun nojalla.

RKK ei olisi kyennyt tunnistamaan UT:n kirjoja jos ne eivät olisi olleet olemassa ja jos niitä ei olisi pidetty Jumalan sanana. Sola Scriptura ei ole raunioitunut, sillä eivät protestantit tai ketkään muutkaan ole joutuneet hyväksymään Uuden Testamentin sisältöä katolisen kirkon ja tradition kautta, koska Jumala antoi sanansa apostoleille ja alkuseurakunnasta ne levisivät eteenpäin niin että ne kyettiin tunnistamaan myös 300-luvun lopulla. RKK on saanut UT:n tekstit alkuseurakunnan uskovien kautta siten, että heidän kauttansa UT:n teksti on levinnyt eteenpäin.

Emil Anton: Jos siis Pyhä Henki inspiroi ja kokosi Raamatun, kuten kaikki kristityt uskovat, on katolinen kirkko Pyhän Hengen maanpäällinen työkalu ja äänitorvi, sillä juuri kirkon kautta Pyhä Henki ilmoitti, mitkä kirjat Raamattuun kuuluvat, ja nimenomaan kirkon ansiosta protestantit voivat tietää Raamatun olevan Jumalan sanaa. Kirkko ja Raamattu ovat siis tiukasti toisiinsa sidottuja – on hyväksyttävä joko molemmat tai ei kumpaakaan. Sen sijaan on epäloogista hyväksyä osa kirkon ja tradition opetusta ja hylätä loput.

Emil Antonin pyrkimys on todistella RKK:n olevan Jumalan maanpäällinen työkalu ja äänitorvi ja jos joku uskoo tähän, niin silloin hän voi myös uskoa katolisen kirkon epäraamatulliset perinteet (traditio). RKK haluaisi ettei kukaan usko Raamatun olevan ainoa Jumalan ilmoituksen auktoriteetti, koska jos sitä ei usko, niin sen jälkeen on helpompaa perustella ihmisille, että RKK:n traditio on Jumalan ilmoitus ja auktoriteetti siitäkin huolimatta, että se opettaa monessa kohdassa eri tavalla kuin Raamattu.

RKK ei ole Raamatun kristinuskoa, eikä RKK:n traditio perustu totuuteen, vaan valheeseen ja siitäkin syystä RKK on antikristillinen lahko. Perustelen edellä esittämäni väitteen:

Finally, the petition "Holy Mary, Mother of God, pray for us sinners now and at the hour of our death. Amen." is stated by the official "Catechism of the Council of Trent" to have been framed by the Church itself. "Most rightly", says the Catechism, "has the Holy Church of God added to this thanksgiving, petition also and the invocation of the most holy Mother of God, thereby implying that we should piously and suppliantly have recourse to her in order that by her intercession she may reconcile God with us sinners and obtain for us the blessing we need both for this present life and for the life which has no end."

Katolisen Newadvent.org nettisivun ja Catholic Encyclopedan mukaan terve Maria rukous on kiitosta, anomusta sekä avuksi huutamista Marialle, sisältäen ajatuksen että katolinen hurskaasti, kunnioittavasti ja anovasti turvautuu Marian esirukoukseen, että hän (Maria) sovittaisi syntiset Jumalalle, että he saisivat siunauksen nykyisessä elämässä ja elämässä, jolla ei ole loppua.

Hebr 9:
11 Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa,
12 meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.

Hebr 10:
12 mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
13 ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.
14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

1 Tim 2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,

1 Joh 4:10 Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi

Raamattu opettaa Jeesuksen olevan ainoa Välimies Jumalan ja ihmisten välillä. Raamattu opettaa Jeesuksen olevan ainoa, joka sovittaa ihmisten synnit. Raamatun opetuksen valossa RKK:n oppi Marian syntisten sovituksesta Jumalalle on harhaoppia ja toista evankeliumia. Jeesuksen rinnalle ei saa asettaa muita pelastusteitä, mutta koska RKK tekee näin, niin sillä perusteella RKK ei edusta Raamatun kristinuskoa, vaan on eksyttäväinen antikristillinen lahko. RKK:lla on myös muita epäraamatullisia pelastusteitä kuin Marian sovitus, mutta jo tämä yksi harhaoppi riittää osoittamaan sen ettei RKK ole Raamatun kristinuskoa.

Raamatun opetuksen mukaan RKK ei ole Jumalan äänitorvi ja työkalu, vaan antikristillisen eksytyksen airut ja työkalu. Emil Anton yrittää ujuttaa tässä kohden RKK:n tradition Jumalan ilmoitukseksi, mitä se ei suinkaan ole, kuten se on tullut esille. Kukaan uskova (Jeesuksen opetuslapsi) ei saisi hyväksyä epäraamatullisia opetuksia ja koska Marian sovitusoppi on kirkon traditio ja Raamatun opetusta vastaan, niin siksi siihen ei saisi uskoa.

RKK pyrkii kyseenalaistamaan Raamatun auktoriteetin, koska se haluaa nostaa sen rinnalle epäraamatulliset traditionsa. Tämä on kavala ja kiero eksytys. On epäloogista ja epäraamatullista hyväksyä traditio Raamatun rinnalle, sillä traditio kumoaa monessa kohden Jumalan sanan opetuksia. Todellinen Herran Jeesuksen opetuslapsi uskoo Raamatun olevan ainoa Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitus ja hylkää kirkon traditioon perustuvat valheelliset opetukset.

Emil Anton: Jos protestantti ei suostu hyväksymään katolisen kirkon auktoriteettia, hän joutuu yhtä ongelmalliseen ja epäloogiseen toiseen ääripäähän. Hän joutuu myöntämään, että hänellä ei ole minkäänlaista varmuutta siitä, että Raamatussa on juuri oikeat Jumalan inspiroimat kirjat. Jos Uuden testamentin kaanon ei ole osa Jumalan ilmoitusta, joudutaan päättelemään, että on mahdollista, että siihen sisältyisi ei-inspiroituja kirjoja ja että siitä saattaa puuttua inspiroituja kirjoja. Kysymys kaanonista muuttuu subjektiiviseksi, ja jokainen voi periaatteessa omien perusteidensa mukaan poistaa Raamatustaan haluamansa kirjat. Tähän ääripäähän suistui mm. itse Luther, joka otti itselleen vapauden pitää useita Uuden testamentin kirjoja kaanoniin kuulumattomina.

Tosiasia on se, että Jumala antoi meille UT:n apostolien kautta, jotka kirjoittivat ylös Jumalan ilmoituksen. Heidän kirjoituksiaan levitettiin kaikkialle ja ne olivat jo käytössä ennen kuin virallinen Rooman katolinen kirkko edes näki päivänvalon. Vaikka katolinen kirkko ei olisi edes koskaan syntynyt maan päälle, niin UT:n kaanon olisi siitä huolimatta levinnyt kaikkialle, sillä olihan se jo olemassa Jumalan seurakunnissa pari sataa vuotta ennen kuin Rooman katolinen kirkko syntyi.

Rooman katolinen kirkko liioittelee omaa osuuttansa ikään kuin ilman katolista kirkkoa uskovat olisivat jääneet vaille Jumalan sanaa. Eivät tietenkään olisi jääneet, sillä se oli jo olemassa ennen RKK:n syntymistä ja todelliset Herran Jeesuksen opetuslapset lukivat sitä siellä missä he olivat. Jumalan sana ja sen opetus on siis ollut koko ajan Jumalan seurakunnan käytössä kautta sen historian. Vuonna 1545 Trenton kirkolliskokouksessa päätettiin perimätiedon (traditio) olevan yhtä luotettava kuin Raamattu. Trenton kirkolliskokouksessa myös ns. apokryfiset kirjat lisättiin katoliseen Raamattuun.

Ei minun eikä kenenkään Herran Jeesuksen opetuslapsen tarvitse hyväksy katolisen kirkon auktoriteettia, ei koskien Raamatun opetusta, kirkon traditiota tai UT:n tekstiä. Kuten olen tuonut aikaisemmin esille, niin RKK kykeni kokoamaan sen mikä oli jo olemassa sekä käytössä alkuseurakunnasta asti. Raamatun olemassa olevien UT:n tekstien kokoaminen ei anna RKK:lle auktoriteetti asemaa koskien Raamatun opetusta, koska RKK opettaa monia erilaisia pelastusteitä, harhaoppeja sekä vääriä opetuksia.

RKK:n opetusta messu-uhrista: Katolisen uskomme mukaan pyhällä messulla on uhriluonne. Messu on samanaikaisesti sekä kiitosuhri, ylitysuhri, muistouhri ja syntiemme sovitusuhri. Kristuksen ristinpuulla uhraama uhri ja messu-uhri ovat yksi ja sama uhri, vain uhraamisen muoto on erilainen. Kirkko, joka on Kristuksen ruumis, osallistuu Päänsä, itsensä Kristuksen, uhrinkantoon viettämällä messua.

Hebr 10:
12 mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
13 ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.
14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

Raamatun opetuksen mukaan Herra Jeesus on uhrannut yhden ainoan uhrin syntien edestä. Raamatun opetuksen perusteella RKK:n messu-uhri, eli syntien sovitusuhri opetus on harhaoppia ja toista evankeliumia.