Katolinen teologi Emil Anton on kirjoittanut hyviä uutisia nettisivuillaan kirjoituksen nimeltään Yksin Raamattu? (Päivitys 9.12.2015 katolisen kirkon Helsingin hiippakunnan yleisvikaari lähetti minulle sähköpostia, jossa hän ilmoitti, että Emil Anton on katolinen ja teologi, mutta ettei hän ole kuitenkaan katolinen teologi, ja hän kirjoittaa omalla vastuullaan -  katolinen.net sivusto sanoo: Huomaathan, että tekstien julkaiseminen tällä sivustolla ei muuta sitä tosiasiaa, että Emil kirjoittaa omissa nimissään eikä kirkon (virallisena tai epävirallisena) edustajana). Kirjoituksessaan Anton pyrkii perustelemaan sen miksi Sola Scriptura ei ole Raamatullinen opetus. Minulle Sola Scriptura tarkoittaa Raamatun olevan ainoa uskon elämän kirjallinen auktoriteetti Jumalan sanan ilmoituksesta ihmisille. Emil Anton väittää kirjoituksessaan Sola Scripturan olevan epähistoriallinen, epälooginen, epäraamatullinen ja kristillisyydelle tuhoisa oppi. Minun kirjoitukseni tarkoitus on kirkastaa Raamatun sanan totuutta sekä osoittaa Rooman katolisen kirkon (RKK) opetuksen olevan valheellinen, antikristillinen sekä tuhoisa oppi ja Sola Scripturan olevan Raamatun opetus.

Emil Antonin kirjoituksesta tulee esille voimakkaasti RKK:n halveksunta Raamattua kohtaan Jumalan sanan ainoana auktoriteettina sekä se kuinka RKK korottaa traditiotaan, jonka kautta he opettavat useita erilaisia pelastusteitä sekä monia harhaoppeja. RKK ei ole Raamatun kristinuskoa, vaan antikristillinen lahko. Tiedän että monia saattaa ärsyttää edellä oleva lause, mutta jos tutkit Raamatun sanan opetusta sekä vertaat sitä RKK:n opetukseen ja varsinkin sen traditioon, niin huomaat sen ettei RKK ole Raamatun kristinuskoa, koska Raamatun kristinuskossa on ainoastaan yksi pelastustie, Herra Jeesus, mutta RKK:ssa on useita pelastusteitä Jeesuksen rinnalla.

Kirjoitukseni ei ole henkilökohtainen hyökkäys Emil Antonia vastaan, sillä pidän häntä rakkaana lähimmäisenäni, niin kuin Raamattu opettaa. Minä en vastusta Rooman katolisen kirkon jäseniä, vaan vastustan RKK:n harhaoppeja ja vääriä opetuksia. Tämä aihe on todella tärkeä ja siksi olisi hyvä lukea kirjoitukseni kokonaan, sillä Raamattu on ainoa Jumalan sanan ilmoituksen auktoriteetin kirjallinen esitys. Tutki ja koettele kirjoitukseni Raamatun sanan avulla rukouksen kera.

Emil Anton: Keskeinen kristittyjä erottava tekijä on kysymys auktoriteetista. Kenellä tai millä on valta määritellä kristillisen uskon sisältö? Kuka tai mikä on erehtymätön uskon ja moraalin opettaja? Protestantti vastaisi näihin kysymyksiin ”sola scriptura” (lat. ”yksin Raamattu), joka tuli reformaation tunnuslauseeksi, kun Luther oli torjunut paavin ja katolisen kirkon opetusviran. Lutherin mielestä kirkko oli lisännyt opetukseensa epäraamatullisia elementtejä, joten hän päätyi ajattelemaan, että traditioita pitäisi tulkita Raamatun valossa eikä päinvastoin. Nykyään monet protestantit pitävät kirkkoa ja traditioita täysin tarpeettomina ja ovat sitä mieltä, että Raamattu on kristittyjen ainoa normi. Se riittää uskon ja pelastuksen saavuttamiseksi, ja siinä on kaikki tarpeellinen kristillistä elämää ja seurakunnan järjestystä koskeva tieto. Tämän artikkelin tarkoitus on osoittaa sola scripturan olevan epähistoriallinen, epälooginen, epäraamatullinen ja kristillisyydelle tuhoisa oppi.

Raamattu itse opettaa, että Jumalan sana (Raamattu) on ainoa uskon elämän kirjallinen auktoriteetti. Se ei ole Lutherin keksintö, vaan Jumalan sanan opetus. Minun kirjoitukseni tarkoitus on kirkastaa Raamatun sanan totuutta sekä osoittaa Rooman katolisen kirkon (RKK) opetuksen olevan valheellinen, antikristillinen sekä tuhoisa oppi.

Emil Anton: Sola scriptura on oppina täysin epähistoriallinen pelastushistorian, kirkkohistorian ja maallisen historian näkökulmasta. Pelastushistoriassa Jumala ei koskaan ilmoittanut itseään ihmisille antamalla valmista kirjaa. Sen sijaan ”monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla” (Hepr. 1:1). Lopullisesti Jumala ilmoitti itsensä opettamalla ihmisiä Jeesuksen Kristuksen persoonassa: ”näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan” (Hepr. 1:1). Jeesus ei käskenyt kirjoittamaan eikä lukemaan Raamattua vaan jätti opetusvirkansa apostolien haltuun (Matt. 28:19–20).

Jumala ei ole ilmoittanut itseään ihmisille antaen heille valmista kirjaa, vaan puhumalla heille ja heidän tuli kirjoittaa ylös Jumalan puhe, josta sillä tavalla on tullut kirja, jossa Jumala kertoo sen mikä on Hänen ilmoituksensa ihmisille:

2 Moos 17:14 Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kirjoita tämä kirjaan muistoksi ja teroita se Joosuan mieleen: Minä pyyhin pois amalekilaisten muiston taivaan alta".

Jer 30:
2 "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirjoita kaikki sanat, jotka minä olen sinulle puhunut, kirjaan.
3 Sillä katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä käännän kansani Israelin ja Juudan kohtalon, sanoo Herra, ja palautan heidät maahan, jonka olen antanut heidän isillensä, ja he saavat periä sen."

Ilm 1:
17 Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,
18 ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
19 Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva.

5 Moos 17:
18 Ja kun hän on noussut valtaistuimellensa, kirjoituttakoon hän itsellensä kirjaan jäljennöksen tästä laista, joka on leeviläisten pappien huostassa.
19 Ja hän pitäköön sen luonaan ja lukekoon sitä, niin kauan kuin elää, oppiaksensa pelkäämään Herraa, Jumalaansa, ja noudattamaan tarkoin kaikkia tämän lain sanoja ja näitä käskyjä,
20 ettei hänen sydämensä ylpistyisi hänen veljiänsä kohtaan ja ettei hän poikkeaisi käskyistä, ei oikealle eikä vasemmalle-niin että hän ja hänen poikansa kauan hallitsisivat Israelin keskuudessa."

Jes 34:16 Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa: ei yhtäkään näistä ole puuttuva, ei yksikään toistansa kaipaava. -"Sillä minun suuni on niin käskenyt." -Hänen henkensä on ne yhteen koonnut.

Matt 19:4 Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ‘loi heidät mieheksi ja naiseksi’

Joh 14:26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.

Joh 16:13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.

Raamatun Jumala on käskenyt kirjoittamaan Raamatun sekä lukemaan Raamattua. Raamatun opetuksen mukaan ainoastaan Pyhä Henki voi avata ihmisten sydämet ymmärtämään Jumalan sanan opetuksia. Herra Jeesus käski opetuslapsiaan uskomaan Häneen, opettamaan Hänestä ja pitämään kaikki mitä Jeesus käski heitä uskomaan. Jeesuksen apostolit ymmärsivät Jeesuksen käskyn siten että he opettivat suullisesti sekä kirjoittivat Pyhän Hengen ohjauksessa UT:n tekstit. Jumala on pelastushistorian aikakausina puhunut kansalleen ja käskenyt kirjoittamaan puheensa kirjaan, eli Raamattuun. Historia todistaa Sola Scripturan olevan Jumalan tahto ja asetus.

Emil Anton: Tämä ei tarkoita, että Raamatun kirjoittaminen tai lukeminen olisi ollut Jeesuksen tahdon vastaista, vaan että Jeesus tunnusti uskon suullisen eteenpäin antamisen arvon. Apostolit eivät selvästikään uskoneet sola scripturaan vaan välittivät opetuksiaan eteenpäin pääasiassa suullisesti. Johannes kirjoitti: ”Minulla olisi teille paljonkin kirjoitettavaa, mutta en tahdo esittää sitä näin paperilla ja musteella. Toivon näet pääseväni tulemaan teidän luoksenne, että saisin puhua kanssanne kasvotusten.” (2. Joh. 12)

Totta kai Jeesus tunnusti suullisen opetuksen arvon apostolien kautta, mutta Jumalan tahto ja tarkoitus on aina ollut se, että minkä Jumala on puhunut palvelijoidensa kautta Jumalan ilmoituksena kansalleen  opetuksen sanana siitä miten ja millä tavalla Jumalaa tulee palvella ja uskoa, niin se on aina myös kirjoitettu ylös Raamattuun, eli Jumalan sanan opetukseen. Jumalan tahto ei ole koskaan ollut välittää sanaansa ja tahtoa pääasiallisesti suullisesti, vaan aina pääasiallisesti kirjoitetun sanan ilmoituksen kautta sen tähden Raamattukin on kirjoitettu ja todiste siitä, että Jumalan tahto on ilmoittaa itsestään kirjoitetun sanan kautta.

Emil Anton: Paavalin kirjeet osoittavat selvästi, että apostolit eivät pitäneet Jumalan sanana vain Raamattua vaan myös suullista julistusta ja opetusta: ”Lakkaamatta me kiitämme Jumalaa siitäkin, että kun julistimme teille Jumalan sanaa, te ette ottaneet sitä vastaan ihmisten sanana vaan sinä mitä se todella on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä uskovissa.” (1. Tess. 2:13) ”Pysykää siis lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille.” (2. Tess. 2:15)

Emil Antonin siteeraamasta Raamatun kohdasta (2 Tess 2:15) tulee selkeästi ilmi, että Jumalan antama suullinen julistus ja opetus tuli kirjoittaa ylös. Paavali tuo esille sen kuinka hän Timoteus ja Silvanus olivat opettaneet tessalonikalaisia suullisesti sekä kirjeissä (kirjoitettu sanan opetus). Tästä tulee myös se esille, että suullinen opetus ja kirjoitettu ilmoitus tapahtui rinnakkain, eli samanaikaisesti.

Emil Anton: Kristillinen kirkko ei myöskään historiansa ensimmäisen 1500 vuoden aikana todistettavasti koskaan pitänyt ainoana sitovana opettajanaan Raamattua. Sen sijaan kirkko ”kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta” (Ap.t. 2:42). Apostolien seuraajat eli piispat muodostivat kirkon elävän opetusviran, joka vuosisadasta toiseen opetti ja julisti katolista ja apostolista uskoa.

Kristillisellä kirkolla Emil Anton varmaankin tarkoittaa pääasiassa Rooman katolista kirkkoa, joka ei todellakaan usko Raamatun olevan ainoa opettaja ja uskon auktoriteetti, vaan sen rinnalla uskon auktoriteettina on RKK:n epäraamatullinen traditio. Raamatussa ei ole missään kohdassa sanaa katholikos/kathelike, joka tarkoittaa sitä ettei Raamattu tunne eikä tunnista katolista kirkkoa.

Herra Jeesus ja apostolit opettivat Jumalan seurakunnasta, eivätkä käyttäneet seurakunnasta nimeä tai käsitystä katholikos/katholike katolinen seurakunta. Alkuteksteissä ei ole yhdessäkään kohdassa UT:ssa kreikkalaista sanaa (katholikos/katholike). Tämä tarkoittaa sitä, että katolinen sanaa ei edes löydy Uuden Testamentin kirjoituksista.

Mark 1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

Rooman katolisesta kirkosta tuli valtionkirkkolaitos 390-luvulla, mutta Uuden Liiton Jumalan seurakunta syntyi helluntaipäivänä yli kolmesataa vuotta aikaisemmin. Jumalan seurakunta ei ole valtionseurakunta eikä kirkkolaitos, vaan Jumalan seurakunta, eli Jumalan pelastamat uskovat ihmiset. Jumalan seurakuntaan synnytään uudesti ylhäältä parannuksen teon jälkeen. Jeesus sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Parannuksen teko on Jumalan armoteko, jonka kautta Hän pelastaa ihmisen sekä liittää hänet Jumalan seurakuntaan.

Katolinen katholike, katholikos sanaa alettiin käyttämään vasta vuoden 110 jKr. tienoissa. Sanat katolinen seurakunta (he katholike ekklesia) ilmestyivät ensimmäistä kertaa historian lehdille Ignatiuksen kirjeessä Smyrnalaisille, jonka hän kirjoitti vuonna 110 jKr. Kirjeessä hän kirjoitti seuraavasti: "Minne piispa tulee, siellä on kansa, missä Jeesus on, siellä on yleinen (yleismaailmallinen) [katholike] seurakunta (kirkko)."

Herra Jeesus ja apostolit eivät käyttäneet sanaa katolinen (katholike), vaan Jumalan seurakunta (ekklesia Theou). Katolisen kirkkolaitoksen juuret eivät ole Jumalan sanassa, vaan isien perinnäis-säännöissä sekä Raamatulle tuntemattomissa käsitteissä ja opeissa. Tämä tarkoittaa sitä etteivät katoliset ole alkuseurakunnan uskovien jälkeläisiä, vaan valheellisen uskonnollisen järjestelmän jälkeläisiä.

Emil Anton: Itse asiassa vain hyvin harvat ihmiset omistivat Raamatun, sillä kopiointi oli tehtävä käsin ja Raamatut maksoivat paljon. Nykyprotestanttien käsitys sola scripturasta olisi siis ollut täysin mahdoton ajatus ennen moderneja aikojamme eläneille kristityille. Tämän lisäksi suuri historiallinen ongelma sola scripturan uskottavuudelle on se, että apostolinen traditio tulee historiassa ennen Raamattua. Uusi testamentti on apostolisen tradition kirjallinen hedelmä. Kirkko synnytti Raamatun eikä päinvastoin. Raamattu on ollut olemassa nykymuodossaan vasta n. vuodesta 400 lähtien.

Alkuseurakunta luki jo olemassa olevia kirjoituksia, joista tietysti ensimmäisenä oli Vanhan Testamentin kirjat. Sen jälkeen seurakuntaan levisi UT:n tekstit, joista viimeisin oli valmis noin vuonna 96 jKr. Raamattu kertoo apostolien kirjeiden kiertäneen seurakunnissa, joka tarkoittaa UT:n tekstien olleen jo hyvin varhain Jumalan seurakuntien luettavissa.

2 Piet 3:15 ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;

Apostoli Pietari kirjoitti kirjeensä Vähä-Aasiassa ja Aasiassa oleville uskoville. Pietarin kirjoituksesta käy ilmi, että Paavalin kirjeitä luettiin Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa. Niin Paavalin kuin Pietarin kirjeitä luettiin Vähä-Aasian ja Aasian seurakunnissa.

Ilm 1:
3 ¶ Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!
4 Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä,

Kol 4: 16 Ja kun tämä kirje on luettu teille, niin toimittakaa, että se luetaan Laodikeankin seurakunnassa ja että myös te luette Laodikeasta tulevan kirjeen.

Myös Johanneksen ilmestyskirjaa luettiin Aasian seitsemässä seurakunnassa sen jälkeen, kun se valmistui noin vuonna 96 jKr. Edellä olevista jakeista käy ilmi, että apostolien kirjeitä kopioitiin ja lähetettiin olemassa oleviin seurakuntiin. Paavali kertoi kolossalaisille, että hänen kirjeensä tuli toimittaa luettavaksi Laodikean seurakuntaan. Apostolien kirjeet siis levitettiin olemassa oleviin Jumalan seurakuntiin ja pikku hiljaa ne tietenkin levisivät kaikkialle, missä oli Jumalan seurakuntia. Sola Scriptura oli jo käytössä alkuseurakunnassa.

Sana apostolinen traditio olisi parempi ilmaista sanoilla apostolien suullinen julistus ja opetus. Jumala henkäytti apostolien suullisen julistuksen sekä opetuksen ja se tuli kirjoittaa myös talteen ja lähettää eteenpäin Jumalan seurakunnille. Jumala synnytti Raamatun siten, että apostolit puhuivat ja opettivat Pyhässä Hengessä, joka kirjoitettiin myös ylös (UT:n tekstit). Rooman katolinen kirkko ei synnyttänyt Raamattua (UT), vaan Jumala itse alkuseurakunnan apostolien kautta Pyhän Hengen johdatuksessa.

Raamattu (UT) on ollut olemassa kokonaisena sen jälkeen kun 90-luvulla jKr. syntyi sen viimeinen ilmoitus (ilmestyskirja). Raamattu (UT) ei siis tullut olemassaoloon nykymuodossaan vasta 400-luvulla, vaan oli jo olemassa sitä ennen ja siksi se voitiin kanonisoida ja laittaa kaikki UT:n tekstit yhden kirjan kansien väliin.

Raamatullisten uskovien käsitys Sola Scripturasta ei siis ollut täysin mahdoton ajatus kuten Anton väittää, vaan olemassa oleva tosiasia, koska esim. Uuden Liiton ajassa alkuseurakunnassa apostolien opetus tapahtui samanaikaisesti suullisesti sekä kirjoitetussa muodossa, joista muodostui UT:n tekstit. Tämä tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki antoi Jumalan sanan opetuksen samanaikaisesti suullisesti sekä kirjallisessa muodossa. Uusi Testamentti ei siten ole apostolisen tradition kirjallinen hedelmä kuten Anton väittää, vaan Jumalan antama ilmoitus Pyhässä Hengessä apostolien kautta, joka annettiin sekä suullisesti että kirjallisessa muodossa. Jumala synnytti Raamatun eikä kirkkolaitos.

Emil Anton: Kirkko siis eli vuosisatojen ajan tradition varassa ilman Raamattua, joten Raamattu ei voinut olla kristittyjen ainoa erehtymätön uskon ja moraalin opas. Protestantit joutuvat myöntämään tämän, mutta he väittävät Raamatun tulleen ainoaksi erehtymättömäksi normiksi kristityille siitä lähtien, kun se oli lopullisesti koottu. He eivät kuitenkaan pysty osoittamaan yhtään raamatunkohtaa, joka tukisi tätä väitettä, mikä on kovin ongelmallista, jos halutaan uskoa, että kristityn uskon on perustuttava yksin Raamattuun. Tämä liittyykin läheisesti sola scripturan toiseen suureen ongelmaan.

Emil Anton erehtyy siinä kun hän sanoo ja tarkoittaa uskovien eläneen suullisen julistuksen ja opetuksen varassa ilman Raamattua ja siksi Raamattu ei hänen mielestään voinut olla uskovien ainoa erehtymätön uskon ja moraalin opas.

Joh 7:

38 Joka uskoo minuun, niin kuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on, juokseva elävän veden virrat."

39 Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu..

Kun tutkimme koko tekstiyhteyden, niin silloin ymmärrämme sen mihin Jeesus viittasi sanoillaan, että Häneen tulee uskon niin kuin Raamattu sanoo. Tämä on todella tärkeä Raamatun kohta, sillä edellä oleva Raamatun opetus kumoaa Emil Antonin väitteen.

Jeesus sanoi, että Häneen tulee uskoa niin kuin Raamattu sanoo ja sitten Hän viittaa Kirjoituksiin sanoen hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat. VT:ssa ei ole missään kohdassa tällaista suoraa lainausta tai samoja sanoja, että kun uskoo Jumalaan (Jeesukseen) niin kuin Raamattu sanoo, niin hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat. Kukaan Raamatun tutkija ei ole sellaista suoraa lainausta esittänyt tai löytänyt. Muutamiin Raamatun kohtiin jotkut tutkijat ovat vedonneet mihin Jeesus olisi viitannut VT:n teksteissä, mutta nämäkin tutkijoiden viittaukset eivät ole lähellekään sitä mitä Jeesus sanoi.

Asian ratkaisu on tekstiyhteydessä, kuten aina. Jeesus sanoi, että Häneen tulee uskoa (joka uskoo Häneen), niin kuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat. Tämän jälkeen Raamattu sanoo, sen Hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskovat Häneen, sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei ollut vielä kirkastettu.

Jeesus vetosi Kirjoituksiin ja sanoi että Häneen uskovat tulevat saamaan Pyhän Hengen sisimpäänsä, joka ei ollut vielä tullut. Jeesus ei sanonut, että Hänen sanoessaan VT:n aikakaudessa Hänen puhuessaan sinä hetkenä tai myöhemmin VT:n ajassa ihmiset olisivat voineet saada tämän Hengen, koska Henki ei ollut vielä edes tullut, sillä se annettiin Jeesuksen kuoleman jälkeen helluntaina.

Jeesus viittasi Kirjoituksilla ja Pyhän Hengen sisimpään antamisella tuleviin UT:n Kirjoituksiin sekä UL:n aikakauteen. Täten Jeesuksen sanat vahvistavat UT:n olevan Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitus. Toki Jeesuksen sanat sisältävät uskon VT:n teksteihinkin. Se on kuitenkin selvää, että Herra Jeesus nimenomaan viittasi tuleviin UT:n Kirjoituksiin, jossa opetetaan Pyhän Hengen tulevan asumaan sellaisen ihmisen sisimpään, joka uskoo Jeesukseen. Totta kai meidän myös tulee uskoa Jeesukseen VT:n ilmoitukseenkin koskien, eikä tämä sulje sitä pois, mutta nimenomaan kyse oli tulevasta UL:n ajasta, jossa Jeesukseen uskovat saavat sisimpäänsä Pyhän Hengen.

Tämä tarkoittaa sitä, että suullisesti julistettu sana sekä opetus Jeesuksen ja apostolien kautta oli tarkoitus kirjoittaa ylös Raamattuun. Tämä taas tarkoittaa sitä, että Jeesuksen puheilla ja apostolien opetuksilla oli Raamatun arvovalta jo suullisesti esitettynä, jotka myös kirjattiin ylös Raamattuun.

Se miksi Joh 7:38 oleva sana sanoo on alkutekstissä menneessä muodossa voi johtua siitä, että kun lukija lukee Joh 7:38, 39 olevan ilmoituksen, niin se on jo tapahtunut menneessä aikakaudessa. Kuten edellä on tullut esille, niin Joh 7:38,39 viittaa tuleviin UT:n teksteihin, eikä yksistään VT:n tekstiin kuten jotkut opettavat.

2 Tess 2:
13 ¶ Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.
14 Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden.
15 Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.

Paavalin opetuksesta tulee esille se kuinka apostolien puheet kirjoitettiin ylös, koska heidän opetuksistansa muodostui Raamatun UT:n tekstit. Alkuseurakunnassa suullisesti julistettu ja opetettu puhe ja kirjoitettu Jumalan sanan ilmoitus tapahtuivat samanaikaisesti. Alkuseurakunnan uskovat eivät olleet ilman kirjoitettua Jumalan sanan ilmoitusta, koska heillä oli käytössä kaikki VT:n tekstit ja UT:n tekstit sitä mukaan kun ne valmistuivat.

Jumalan ilmoitus on tullut esim. vanhan liiton aikana sen mukaan kun Jumala on ilmoittanut asioita, jotka tulevat muodostamaan kokonaisuuden. Kun Malakian kirja tuli valmiiksi, niin silloin oli koko VL:n ajan ilmoitus tullut valmiiksi. Kaikkina aikoina Jumalan seurakunnalla on se osa ilmoituksesta valmiina mikä tarvitaan siihen tilanteeseen ja sen mukaan kun tarvittiin lisää ilmoitusta, niin se kirjattiin ylös. VT on syntynyt juuri näin. Heillä oli se koko ilmoitus joka oli tarpeellista siihen aikaan ja sen mukaan kun Jumala näki hyväksi, niin Hän antoi lisää ilmoituksia kansalleen, joka sitten lopulta tuli täysin valmiiksi Malakian kirjan kautta.

Jumala on antanut opetuksensa, profetiat ja pelastushistoriansa aina tiettyinä ajanjaksoina, eli vähitellen, mutta silti jokaisella sukupolvella on ollut Jumalan sana, sillä se oli ilmoitettu siihen pisteeseen asti missä he elivät.

Jeremian kautta annettiin lupaus Uudesta Liitosta, mutta se astui voimaan ja kirjoitettiin voimassa olevaksi Liitoksi vasta yli viisisataa vuotta profetian antamisen jälkeen. VL:n kansa elivät VT:n pelastushistorian mukaisesti Jumalan ilmoituksen kanssa aina sen mukaan kun siihen tuli lisää ilmoituksia. Heillä ei ollut UT:n ilmoitusta, mutta he eivät sitä vielä edes tarvinneet, koska heillä oli sen aikainen (VL) Jumalan sanan ilmoitus. Nyt tässä ajassa missä elämme Jumalan sanan ilmoitukseen on lisätty koko UT:n ilmoitus ja näin Jumalan kansalla on koko Jumalan sanan ilmoitus. Jumalan sanan koko ilmoitus koskien Uuden Liiton järjestystä tuli valmiiksi kun UT:n viimeinen kirja (ilmestyskirja) kirjattiin ylös.

Psalmi 12 kertoo siitä, että Jumala on luvannut varjella sanansa ilmoituksen niin juutalaisille kuin kaikille muillekin iankaikkisesti, jotka uskovat Jumalaan. Totta kai se silloin tarkoittaa sitä, että myös Uuden Liiton aikana Jumala varjelee sanansa ja antaa kansalleen Jumalan sanan auktoriteetin ilmoituksen.

Psa 12:1 (12:1) For the Leader; on the Sheminith. A Psalm of David. (12:2) Help, LORD; for the godly man ceaseth; for the faithful fail from among the children of men.

Psa 12:2 (12:3) They speak falsehood every one with his neighbour; with flattering lip, and with a double heart, do they speak.

Psa 12:3 (12:4) May the LORD cut off all flattering lips, the tongue that speaketh proud things!

Psa 12:4 (12:5) Who have said: 'Our tongue will we make mighty; our lips are with us: who is lord over us?'

Psa 12:5 (12:6) 'For the oppression of the poor, for the sighing of the needy, now will I arise', saith the LORD; 'I will set him in safety at whom they puff.'

Psa 12:6 (12:7) The words of the LORD are pure words, as silver tried in a crucible on the earth, refined seven times.

Psa 12:7 (12:8) Thou wilt keep them, O LORD; Thou wilt preserve us from this generation for ever.

Psa 12:8 (12:9) The wicked walk on every side, when vileness is exalted among the sons of men (Jewish Publication Society Bible -JPS)

Edellä on juutalaisten hepreasta englantiin kääntämä Raamatunkäännös, jossa jakeet ovat käännetty oikein alkutekstin mukaisesti. Kun tutkimme koko luvun, niin näemme mistä on kyse.

Psalmi 12 kertoo siitä kuinka Jumala asettaa turvan köyhien sorrolle ja Häntä tarvitseville (jae 5). Turvan asettamiseen viitaten seuraava jae (jae 6) sanoo Herran sanojen olevan puhtaita sanoja, niin kuin hopea koetellaan (puhdistetaan) maan sulatusastiassa, seitsenkertaisesti puhdistettua. Herran asettama turva on Jumalan puhdas ja täydellinen sana. Jae 7 sanoo Herran pitävän oman sanansa, sen minkä Hän sanonut, niin Hän pitää siitä kiinni. Jakeessa 7 sanotaan vielä, että Herra varjelee meidät tästä (pahasta, eli synnintekijöistä) suvusta iankaikkisesti, tarkoittaen sitä, että Jumalan sanan totuus ja Jumalan sanan totuudessa eläminen Pyhässä Hengessä tuo varjeluksen pahasta, jokaiselle Jumalan lasten sukupolvelle. 

Mikä oli se minkä Herra sanoi antavansa turvaksi? Se oli Jumalan puhdas sana, seitsenkertaisesti puhdistettu. Numero seitsemän kuvaa ja kertoo Jumalan täydellisistä teoista, ja Jumalan sanan totuus (alkutekstit) on Jumalan täydellinen ilmoitus ihmiskunnalle sekä Jumalaan uskovalle seurakunnalle. Herra sanansa (Raamattu) kautta varjelee Häneen uskovat iankaikkisesti synniltä ja pahuudelta. Koska Jumalan sana on annettu turvaksi Herraan uskoville iankaikkisesti, niin silloin Jumala varjelee meidät sanansa kautta ja se on annettu Jumalan kansalle turvaksi kaikkina aikoina.

Herra varjelee meidät kaikkina aikoina sanansa ilmoituksen kautta. Siksi uskomme ettei Hän ole jättänyt kansaansa vailla ilmoitusta ja on aina kertonut kansalleen sen mikä on Jumalan sanan ilmoitus ja siksi se on kirjoitettu talteen VT:een ja UT:een. Jumalan Uuden Liiton kansa ei olisi voinut vaeltaa 2000 vuotta ilman koko Jumalan sanan ilmoitusta, sillä Jumala on luvannut varjella sanansa kautta Häneen uskovat ihmiset iankaikkisesti ja tämä tarkoittaa sitä, että Jumala varjelee kansaansa sanansa kautta myös Uuden Liiton ajassa.

Edellä olevat Jeesuksen sanat 7:38,39 ja Paavalin kirjeen (2 Tess 2:13-15) opetus todistavat sen, että UT:n tekstit ovat olleet Raamatun erehtymätöntä ilmoitusta aina sen mukaan kun ne ovat valmistuneet. Apostolien opetukset kirjattiin ylös lähes samanaikaisesti puheiden ja julistuksen kanssa. Sola Scriptura on Raamatullinen ja historiallinen totuus.