Suomen Vapaakirkon Viikkolehdessä oli 24.12.2017 Tommi Koivusen kirjoitus: Sinun ei tarvitse koetella kaikkea. Koivusen kirjoituksessa oli muutamia hyviä kohtia, mutta myös monessa kohtaa todella epäraamatullista opetusta, joka voi kuulostaa Raamatulliselta jos ei ole itse lukenut Raamattua ja oppinut ymmärtämään Jumalan sanan totuutta. Toki kenestäkään uskovasta ei tule täydellistä tässä maailmanajassa ja itse kukin olemme erehtyväisiä Jumalan sanan opetuksen suhteen. Tarkoitukseni ei ole nousta kenenkään yläpuolelle, ei näpäyttää ketään, ei panetella ketään, vaan sävyisyyden Hengessä tuoda esille sinun ei tarvitse koetella kaikkea kirjoituksen vahingolliset ja Raamatun vastaiset ajatukset. Kauniisti kirjoitettu ja hyvältä kuulostava kirjoitus voi sisältää todella pahoja Raamatun vastaisia opetuksia ja ajatuksia.

Herra Jeesus sanoi löytäneekö Hän uskoa maan päältä kun Hän tulee takaisin (Luuk 18:8). Luukkaan evankeliumin 18:8:ssa oleva usko sana tarkoittaa kreikaksi uskoa (pitää totena), varmuus ja uskollisuus. Toisin sanoen Herran Jeesuksen sanojen mukaan kun Hän tulee takaisin noutamaan omansa pois maan päältä, niin silloin maan päällä on vain vähän sellaista uskoa, jossa Jumalan sanaa pidetään totena ja uskotaan Jeesukseen, niin kuin Raamattu sanoo sekä on vain vähän uskon varmuutta ja uskollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että uskovienkin keskuudessa vähemmistönä on sellainen usko, jossa uskotaan Raamatun sanan totuuteen, koska ei ole uskon varmuutta eikä uskollisuutta Jumalaa kohtaan, sillä enemmistö uskovista on rakennellut omia Raamatun vastaisia rakennelmia ja opetuksia, joiden kautta he luulevat uskovansa Jumalaan ja Raamatun sanan totuuteen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä etteivät nämä uskovat uskoisi millään tavalla Jumalan sanan totuuteen, koska kyllä he uskovat myös Jumalan sanan totuuteen, mutta ovat myös sen rinnalle rakennelleet omia epäraamatullisia oppejaan.

Meistä jokainen (minä mukaan lukien) voimme erehtyä uskomaan epäraamatullisia opetuksia, joita voimme luulla Raamatun sanan totuuden mukaisiksi opeiksi. Koen Jumalan haastavan meitä jokaista tutkimaan ja koettelemaan sitä mitä Raamattu ihan oikeasti opettaa ja perustuuko uskomme kaikessa Jumalan sanan totuuteen vai onko uskossamme jotakin sellaista, joka onkin ihmisten perinteitä ja epäraamatullisia opetuksia. Vilpitön sydänkin voi erehtyä uskomaan väärin jos hän on sellaisen opetuksen parissa, jossa on mukana Raamatulle vieraita aineksia. Korostan sitä ettei kirjoitukseni kärki ole negatiivinen, vaan Jumalan sanan totuuteen pyrkivä sen mukaan mihin saakka olen Jumalan armosta saanut kasvaa. Minäkin olen vajavainen ja puutteellinen uskova, siksi kehotan sinua koettelemaan kirjoitukseni Jumalan sanan totuuden kautta rukouksen kera.

Sisällys:
Seurakunnan suojeleminen harhaoppeja vastaan
Opillinen erehdys ja mielipide-erot sekä harhaoppi
Raamatullisen koettelemisen tarkoitus ja päämäärä
Uudistusherätys vai eksytys?
Seurakunta koettelee omaa toimintaa

Seurakunnan suojeleminen harhaoppeja vastaan

Tommi Koivunen kirjoitti kuinka uskoville on syntynyt pakottava tarve muodostaa mielipide kaikesta mahdollisesta ja etenkin hengellisistä johtajista. Koivunen toi esille kuinka monien uskovien missio (tehtävä) on levittää Internetissä vahvoja negatiivisia kantoja kotimaisista ja ulkomaisista opettajista. Koivunen kirjoitti kuinka tällainen toiminta oikeutetaan näennäisen ylevillä syillä, kuten seurakunnan suojelemiselta harhaoppisilta.

Tiit 1:
10 Sillä paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen joukossa;
11 semmoisilta on suu tukittava, sillä he kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi.
12 Eräs heistä, heidän oma profeettansa, on sanonut: "Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, laiskurivatsa".
13 Tämä todistus on tosi; sentähden nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi
14 eivätkä kiinnittäisi huomiotansa juutalaisiin taruihin eikä totuudesta pois kääntyvien ihmisten käskyihin.

Edellä oleva Raamatun kohta puhuu juutalaisuuden keskellä vaikuttavista eksyttäjistä, jotka pyrkivät eksyttämään Jumalan seurakuntaa ja vääristelemään Raamatun sanan totuutta. Apostoli Paavali opetti Jumalan valtuuttamana Pyhässä Hengessä sanoen, että näitä juutalaisia eksyttäjiä tulee nuhdella ankarasti (alkuteksti - tarkasti, ankarasti), että nämä eksyttäjät voisivat tulla uskossa terveiksi, eivätkä uskoisi juutalaisiin taruihin, eikä totuudesta pois kääntyneiden ihmisten käskyihin ja opetuksiin.

Tämä Raamatun kohta pätee kaikkina aikoina kaikkiin eksyttäjiin ja eksytyksiin, joita pyritään tuomaan seurakunnan sisälle. Jokaisen uskovan ihmisen velvollisuus ja vastuu on sen mukaan kun ymmärtää asioita varoittaa eksyttäjistä ja eksytyksistä. Toki se on muistettava, että tutkii asian tarkasti ettei anna lähimmäisestään väärää todistusta, mutta kun ja jos Jumalan sanan totuuden valossa joku ihminen paljastuu eksyttäjäksi, niin silloin meillä on vastuu ja velvollisuus tuoda se esille. Samoin meillä on oikeus nuhdella sävyisästi, mutta tarkasti näitä eksyttäjiä, että he voisivat hylätä eksymyksensä ja tehdä parannuksen, jonka kautta he tulevat uskossa terveiksi sekä pelastavan uskon sisäpuolelle.

Jos eksytyksestä nuhteleminen tai varoittaminen tehdään sävyisyyden Hengessä, niin silloin kyseessä ei ole lähimmäisen mustamaalaaminen, panetteleminen tai ilkeämielinen hyökkäys, vaan Jumalan Pyhän Hengen synnyttämä huoli ja rakkaus eksytyksen vallassa olevaa ihmistä kohtaan, että hän vapautuisi eksytyksen synnin tuhovoimista todelliseen Jumalan vaikuttamaan uskoon. Raamattu opettaa, että seurakuntaa tulee suojella harhaopeilta ja suojeleminen kuuluu jokaiselle Herran Jeesuksen opetuslapselle. Jokainen uskova voi ja saa suojella seurakuntaa harhaoppeja vastaan sen mukaan kun on saanut uskossa kasvaa ja ymmärtää Jumalan sanan totuutta.

Tiit 3:
10 Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
11 sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.

Raamattu kehottaa karttamaan harhaoppisia ihmisiä sen jälkeen kun heitä on varoitettu kerran tai kahdesti, koska harhaoppinen tekee syntiä ja on siten itse itsensä tuominnut.

Suomen Vapaakirkko ja sen johto on mukana ekumeniassa, Suomen ekumeenisessa neuvostossa (SEN), joka pyrkii edistämään pyrkimyksiä kohti Kristuksen kirkon (seurakunta) näkyvää ykseyttä, pyrkii vahvistamaan kristittyjen yhteyttä, palvelua ja todistusta Suomessa. SEN:ssa mukana oleva katolinen kirkko opettaa, kiirastulessa kuoleman jälkeen syntien puhdistumista (väärä evankeliumi), Maria sovittaa syntiset Jumalalle (väärä evankeliumi), messu-uhrissa uhrattava Jeesuksen uhri on voimakkain sovitusuhri (väärä evankeliumi).

Katolinen kirkko opettaa: Kristityn pitää uskoa kaikki, minkä Jumala on ilmoittanut ja katolinen kirkko asettaa uskottavaksi, joko se sitten on pyhään raamattuun kirjoitettu tai ei. (Katolinen katekismus 1953 s. 10).
Katolinen kirkko opettaa: Jokainen joka tuntee katolisen kirkon Kristuksen oikeaksi kirkoksi, on iankaikkisen autuuden menettämisen uhalla velvollinen olemaan sen jäsen, uskomaan sen opin, nauttimaan sen sakramentteja ja olemaan sen vallalle alamainen. (Katolinen katekismus 1953 s. 53).

Vapaakirkko ja sen johto on tekemisissä ekumenian kautta katolisen kirkon kanssa, joka julistaa valheellista evankeliumia, ei pelastuksen evankeliumia. Jos Vapaakirkko ja sen johto on uskollisia Jumalan sanan totuudelle, niin he vetäytyvät pois Suomen ekumeenisesta neuvostosta, koska olemalla mukana SEN:n toiminnassa Suomen Vapaakirkko ja sen johto osallistuu kannattamaan katolisen kirkon valhe-evankeliumia ja ekumenian petosta. Valhe-evankeliumi ja sen kannattaminen on sama asia kuin olla Jumalan tuomion alaisena. Vapaakirkon johto ja Vapaakirkon monet edustajat sanovat olevansa ekumenian kautta tekemisissä elävien ja pelastuneiden uskovien kanssa. Tällainen väite ei pidä paikkaansa, koska Suomen Vapaakirkko on (SEN) ekumenian kautta tekemisissä katolisen kirkon työntekijöiden kanssa, jotka ovat sitoutuneet uskomaan koko katolisen kirkon opin myös monet ja lukuisat sekä erilaiset valhe-evankeliumin opetukset, jota katolinen kirkko opettaa. Vapaakirkon johto ei suojele yhteisöään katolista harhaoppia vastaan, vaan hyväksyy sen kristillisenä seurakuntana, vaikka katolinen kirkko on antikristillinen järjestö ja kristinuskon valhejäljitelmä. Katolinen kirkko ei ole pelkästään erehtynyt opillisesti, vaan julistaa useaa erilaista valhe-evankeliumia.

Toivon ja rukoilen, että Vapaakirkon väki herää näkemään totuuden sekä tekee ainoan oikean johtopäätöksen siitä mitä tulee tehdä, jos kuuluu sellaiseen yhteisöön, joka hyväksyy valhe-evankeliumin ja on sokeutunut valheen hengestä, niin ettei sen tähden kykene tekemään parannusta, vaikka kehotus parannukseen on tuotu esille usean vuoden aikana monien uskovien toimesta.

Opillinen erehdys ja mielipide-erot sekä harhaoppi

Tommi Koivunen kirjoitti kuinka keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa riehuva julkinen "mörköjahti" aiheuttaa yksinomaan tuhoa, sillä se saa uskovat käpertymään sisäänpäin kylvämällä epäluuloa ja pelkoa. Koivunen jatkoi kirjoittaen, että sivusta seuraajat tulevat entistä vakuuttuneimmiksi uskovaisten ylivoimaisesta kyvystä tuomita toisia ihmisiä.

Olen siinä samaa mieltä, että keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa on käynnissä julkinen eksytyksen metsästäminen sekä asian ympärillä pyörivä raivokas riehuminen, jota suorittavat ihmiset, jotka sanovat uskovansa Herraan Jeesukseen. Vääristyneen eksytyksen metsästämisen ja riehumisen taustalla on usein uskossaan epävakaa persoona tai uskossa kokematon ja harjaantumaton ihminen tai jopa väärän oikeaoppisuuden vallassa oleva ihminen. Epäterve ja epäraamatullinen toiminta mediassa ja muuallakin on hyvin helppo tunnistaa jos rakastaa Jumalaa ja Jumalan sanan totuutta. On totta, että tällainen epäterve toiminta, riehuminen ja mörköjen jahtaaminen voi aiheuttaa epäluuloa ja pelkoa varsinkin vähemmän uskossa kasvaneiden uskovien parissa, mutta Jumalan armosta uskossa pitemmälle kasvanut ja harjaantunut uskova pystyy erottamaan toiminnan, joka tuoksuu Kristukselle, jossa on sävyisyyden rakkaus totuuteen sekä sellaisen toiminnan, joka perustuu epäterveeseen ja epäraamatulliseen toimintaan. Sekin on totta, että kun ja jos uskovat ihmiset hutkivat toinen toisiaan epäterveessä hengessä, niin jumalattomien ihmisten sydämissä hyvin helposti vahvistuu ennakkoluulot, joiden mukaan he pitävät uskovia ylpeinä ja tuomiohenkisinä ihmisinä.

Koivunen kirjoitti kuinka nykyään harhaoppisuuden pilkkakirveellä huidotaan aivan liian kevyesti. Koivunen kirjoitti kuinka tulee muistaa, ettei jokainen mielipide-ero tai opillinen virhekäsitys ole harhaoppi, sillä ainoastaan pelastuksen vaarantavia väitteitä, jotka voivat viedä pois pelastuksesta tulee nimittää harhaopeiksi.

Fil 3:
15 ¶ Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
16 Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!

Php 3:15 Therefore, as many of us as are mature, let us keep paying attention to this; and if you are differently minded about anything, God will also reveal this to you. (Complete Jewish Bible - CJB)

Se on totta, että harhaoppisuuden pilkkakirveellä nykyään huidotaan aivan liian kevyesti ilman Raamatun sanan totuuden perustuksia. Sekin on totta ettei jokainen mielipide-ero tai opillinen erehdys tarkoita harhaoppia. Raamatun opetuksen mukaan (Fil 3:15,16) meillä uskovilla voi olla erilaisia näkemyksiä Jumalan sanan opetuksesta, jotka eivät vaaranna pelastusta, mutta nämä opilliset eroavaisuudet eivät saa johtaa riitaan tai hajaannukseen, vaan meidän tulee siitä huolimatta vaeltaa samaa tietä (pysyä yhden seurakunnan yhteydessä), sillä Jumala tulee itse kullekin ilmoittamaan kuinka asia on ja johdattamaan meitä saavuttamaan koko ajan enemmän opillista yksimielisyyttä, jos haluamme kuunnella Jumalaa ja ottaa vastaan sen opetuksen mikä on Jumalan sanan totuuden mukaista. Raamatun opetuksen mukaan vain Jumalan armosta uskossa kasvaneet, kypsyneet ja harjaantuneet uskovat ihmiset kykenevät kunnioittamaan toista uskovaa huolimatta erilaisesta opillisesta näkemyksestä.

Katolisuuden hyväksyminen on harhaoppi, joka vaarantaa pelastuksen, koska katolisuus edustaa valhe-evankeliumia, niin kuin se on tullut jo aikaisemmin esille. Jokaisen uskovien yhteisöjen, jotka tunnustavat Jeesuksen Herraksi ja Pelastajaksi tulisi pitää katolisuuden harhaoppi pois seurakunnasta eikä hyväksyä katolisuutta millään tavalla, koska katolisuuden valhe-evankeliumin hyväksyminen johtaa osallisuuteen petoksen ja valheen kanssa, jonka päämäärä on iankaikkinen  kadotus, ei iankaikkinen pelastus ja elämä.

Jos uskova ihminen ottaa vastaan toisen hengen (riivaajahengen) vaikutuksia ja alkaa levittämään tätä valhevoitelua eteenpäin, niin hän on osallisena valhehengen petoksen kanssa, joka voi johtaa pois pelastuksesta. Jos uskova ihminen sokeutuu valheesta ja alkaa levittämään eteenpäin riivaajahenkien valhevoimaa pitäen sitä Jumalan voimana, eikä halua tehdä siitä parannusta, niin tuskinpa Jumala tunnustaa sellaisen omakseen, joka kantaa mukanaan eksytyksen henkeä ja levittää eteenpäin valhehenkien valhevoimaa. Esimerkkinä tästä on "Toronto siunaus", joka oli ja on eksytyksen hengen, eli riivaajahenkien aikaansaama valhevoitelu. Raamattu sanoo, että valhe muuttaa Jumalan kirkkauden nelijalkaisten (eläinten) ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi, mutta Totuuden Henki johdattaa ja kasvattaa uskovaa ihmistä kasvamaan kohti Jumalan kuvan kaltaisuutta.

Toronto eksytyksen henki vaikutti ihmisissä eläinten kaltaista käytöstä (eläinäänet jne.) ja jo yksistään tämän yksityiskohta paljastaa sen, että "Toronto siunauksen" takana oli eksyttävä valheenhenki, ei Jumalan Pyhä Henki, koska Pyhä Henki ei vaikuta uskovassa ihmisessä eläimen kaltaista olotilaa, vaan Jumalan kuvan kaltaisuutta. Olen itse nähnyt 1990-luvulla Suomessa kuinka esimerkiksi monissa Vapaakirkon ja muiden uskonyhteisöiden tilaisuuksissa ympäri Suomea Toronto eksytyksen henki vaikutti ihmisissä eläinääniä, hallitsemattomia nykiviä pakkoliikkeitä, hallitsematonta tärinää ja vapinaa sekä naurua. Jumalan sana ei opeta edellä olevia manifestaatioita Jumalan työnä ja vaikutuksena. Torontolaisuudesta pitää tehdä parannus, jos on ollut siinä mukana eikä ole vieläkään tehnyt siitä parannusta tai jos yhä edelleen vaeltaa Torontolaisuuden hengessä.

Raamatullisen koettelemisen tarkoitus ja päämäärä

Tommi Koivunen kirjoitti Paavalin kehottaneen seurakuntaa koettelemaan, mutta sellaisessa asiayhteydessä, joka on vahvan positiivinen, jossa kiitetään kaikesta, sillä sitä Jumala tahtoo.

Se on totta, että Jumalan tahdon mukainen koetteleminen tulee tapahtua sävyisyyden Hengessä. Se ei ole kuitenkaan Jumalan tahto, että koettelemisen kautta ei saisi ottaa esille ikäviä asioita, syntiä ja vääriä opetuksia jne.

Koivunen toi esille 1 Tess 5:18-22 Raamatun kohdan kirjoittaen kuinka koettelemisen tarkoituksena ei saisi olla Jumalan Hengen sammuttaminen, vaan Jumalan aidon toiminnan tunnistaminen ja sen hyvän pitäminen. Koivunen on ihan oikeilla jäljillä kirjoittaessaan koettelemisen tarkoituksesta, mutta Raamattu puhuu koettelemisesta ja sen tarkoituksesta paljon laajemmin kuin mitä Koivunen siitä kirjoitti.

1 Tess 5:
18 Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
19 Henkeä älkää sammuttako,
20 profetoimista älkää halveksuko,
21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;
22 karttakaa kaikenkaltaista pahaa.
23 ¶ Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.

Raamattu opettaa, että meidän tulee kiittää joka tilassa, mikä tarkoittaa Jumalaa kohtaan kiitollista mieltä kaikissa tilanteissa. Jumalan Hengen toimintaa emme saa sammuttaa, emme silloinkaan kun koettelemme asioita ovatko ne Jumalasta vai eivät. Profetoimista emme saa halveksua, emme silloinkaan kun koettelemme asioita ovatko ne Jumalasta vai eivät. Raamattu kehottaa kaikkia uskovia koettelemaan kaikki minkä sanotaan olevan Jumalasta ja vain se tulee pitää ja uskoa, mikä on hyvää, eli Jumalan sanan totuuden mukaista. Raamatullinen koetteleminen johtaa siihen, että itse kukin tutkii ja koettelee oman sydämensä uskon perusteita, jonka seurauksena itse kukin hylkää syntejä ja vääriä istutuksia omasta sydämestään sekä vastaanottaa Jumalan sanan totuuteen perustuvia aineksia kasvaessaan yhä syvällisemmin tuntemaan Raamatun Jumalaa. Koettelemisen eräs tarkoitus ja puoli on tutkia ja löytää Jumalan tahto ja Jumalan sanan totuuden mukainen toiminta ja opetukset sekä käytännön uskossa ojentautuminen. Raamattu sanoo myös koettelemisen toisen puolen olevan pahan (synti, väärä opetus, valhehenkien toiminta jne.) karttaminen, eli synnin ja vääryyden välttäminen. Raamatullinen koetteleminen ei käsittele aina vain pelkästään hyviä asioita, vaan sisältää myös synnin ja vääryyden käsittelemisen, mutta sävyisyyden Hengessä uskon sisarta tai veljeä kunnioittaen ja rakastaen.

Raamatullisen koettelemisen tarkoituksena on oppia erottamaan Jumalan tahto (totuus, Pyhän hengen voimavaikutus) kaikenlaisesta pahasta (synti, väärä opetus, eksytys jne.). Raamatun opetuksen mukaan (1 Tess 5:18-23) koettelemisen kautta opitaan pitämään ja uskomaan Jumalan sanan opetuksen mukaiseen hyvään ja totuuden ilmoitukseen sekä opitaan erottamaan ja hylkäämään kaikenlainen paha, synti, väärä opetus sekä eksytys, jonka seurauksena Jumala pyhittää uskovaa ihmistä kasvamaan pyhityselämässä. Jos emme Raamatullisesti koettele asioita, niin emme kykene erottamaan hyvää pahasta, totuutta valheesta, emmekä silloin myöskään pysty kasvamaan Jumalan armosta pyhityselämässä.

Raamatun sanan opetuksen kaiken koetteleminen ja sen kautta hyvän ja pahan erottaminen toisistaan on edellytys pyhityselämässä kasvamiseen ja ojentautumiseen. Jos emme toimi Raamatun opetuksen mukaan koskien koettelemista sekä pyhitystä ja jos laiminlyömme koettelemisen, niin emme kykene erottamaan hyvää pahasta, jonka seurauksena eksymme eksytyksen kavaliin juoniin. On todella tärkeätä, että yksilöuskovina ja seurakuntina opimme, sallimme ja hyväksymme kaiken sen koettelemisen, jonka sanotaan olevan Jumalasta, koska ilman sitä emme opi erottamaan hyvää pahasta, emmekä pääse kasvamaan pyhityselämässä syvempään Jumalan tuntemiseen.

Mieleeni muistui eräs tapahtuma kun olin vapaaseurakunnan jäsen Pohjanmaalla sijaitsevalla paikkakunnalla. 1990-luvun puolivälissä Vapaakirkon silloinen johto ja monet työntekijät ja Vapaakirkon paikkakunnat ottivat vastaan "Toronto siunauksen", mutta kaikki vapaaseurakuntalaiset eivät ottaneet sitä vastaan, enkä minäkään, koska Jumalan suuresta armosta (emme ole muita parempia) näimme ja ymmärsimme sen olevan Toronto eksytys valhehenkien manifestaatioineen eikä Jumalan siunaus. 1990-luvun puolivälissä eräs Vapaakirkon työntekijä sanoin minulle, että voin ihan hyvin ja turvallisesti ottaa vastaan "Toronto siunauksen", koska Vapaakirkon johto on sen koetellut ja havainnut Raamatulliseksi ja Jumalan työksi. Minä sanoin tälle työntekijälle, että taivaassa ei ole oikeasti olemassa Pietarin porttia, mutta kerron kuitenkin tällaisen esimerkin kautta mitä tapahtuisi kun ja jos olisin tulossa taivaan portille. Jos siis olisin tulossa niin sanotulle Pietarin portille, ja sanoisin voitteko avata taivaan portin minulle, koska Vapaakirkon johto koetteli uskon puolestani. Taivaan portilta kuuluisi vastaus, että porttia ei voi avata sinulle, koska sinun olisi tullut henkilökohtaisesti itse koetella se mikä on Jumalan totuus ja mikä syntiä ja valhetta, josta sinun olisi pitänyt erottautua ja tehdä parannusta.

1990-luvulla Vapaakirkon johto ei pakottanut ketään vastaan ottamaan "Toronto siunausta", mutta lähetteli kirjeitä paikkakuntien seurakuntiin, että tämä uudistus tulisi varovasti viedä sisälle seurakuntiin. Minun paikkakunnallani Vapaakirkon lähettämä kirje salattiin seurakunnan jäseniltä, jouduin olemaan osallinen salaamiseen ollessani vapaakirkossa palkattuna nuorisotyöntekijänä, koska olin kuuliainen seurakunnan pastorille, ja hänen kiellostaan johtuen en saanut puhua asiasta muille, vaikka pidinkin "Toronto siunausta" valhehengen eksytyksenä. Tätä syntiäni ja virhettäni pyydän nyt tässä julkisesti anteeksi Jumalalta ja ihmisiltä. Enää en tule toimimaan tällä tavalla, vaan tuon salaisimmatkin vääryydet esille, mitkä tiedän tai tulen tulevaisuudessa tietämään.

1990-luvun Vapaakirkon johdon toiminta oli hyvin lähellä katolisuutta, sillä Vapaakirkon johto koetteli asioita jäsenten puolesta ja lähetti ohjaavia kirjeitä eri puolille Suomen Vapaakirkon paikkakuntien seurakuntia. Katolisen kirkon johto on tutkinut ja koetellut opin jäsenten puolesta sekä sen lisäksi katolinen kirjallisuus (katekismus, Paavin kiertokirjeet jne.) ohjaa katolisia uskomaan niin kuin kirkko opettaa, ei niin kuin Raamattu opettaa. 1990-luvun Vapaakirkon ja katolisen kirkon toiminnoilla on  selkeitä yhteisiä piirteitä, eli ylhäältä päin tuleva ohjaus. Erona oli se, että Vapaakirkko ei pakottanut, vaan suositteli, mutta katolisen kirkon jäsenten on pakko uskoa kirkkonsa oppi ja jos he eivät usko, niin heitä uhataan "pelastuksen" menettämisellä.

Muistan hyvin kuinka 1990-luvulla monet sellaiset Vapaakirkon paikkakunnat, jotka pitivät "Toronto siunausta" eksytyksenä opettivat oikein ja Raamatun mukaisesti uskovia henkilökohtaisesti tutkimaan ja koettelemaan asioita. Näin toimien on mahdollisuus juurtua ja kasvaa uskossa Herraan Jeesukseen sekä oppia ymmärtämään Jumalan sanan totuus. Vapaakirkon sisällä aikoinaan Toronto eksytyksen hyväksyneet sekä ne, jotka ovat nykyään johdon linjausten kanssa samanmielisiä kulkevat yhä syvemmälle pimeyteen ja eksytykseen, josta on osoituksena vastoin Raamatun sanan totuutta hyväksytty naisjohtajuus seurakunnassa sekä ekumenian hyväksyminen jne. Ne Vapaakirkon jäsenet, jotka eivät hyväksyneet Toronto eksytystä, niin monet heistä näkevät ihan oikein seurakunnan naisjohtajuuden vääränä valintana ja opetuksena sekä he ymmärtävät myös ekumenian olevan petos ja eksytys. Sydämessäni iloitsen siitä kaikesta hyvästä mitä monien vapaaseurakuntalaisen elämässä on kun he rakastavat Herraa ja etsivät Häntä, mutta yhtä aikaa olen surullinen Vapaakirkon johdon linjauksista, joiden kautta he ovat viemässä niitä yhä kauemmas pois totuuden tieltä, jotka kuuntelevat ja uskovat Vapaakirkon johdon epäraamatullisia linjauksia. Sydämessäni ei ole kaunaa tai katkeruutta Vapaakirkon johtoa kohtaan, vaan Jumalan Hengen synnyttämä aito huoli heidän tähtensä.

Uudistusherätys vai eksytys?

Tommi Koivunen kirjoitti kuinka suomalaisen kristillisyyden suurin vaara ei ole "ylikuumeneminen", vaan pikemminkin "pakastekristillisyys", jossa meillä on mielestämme kaikki, mutta emme rohkene antaa Jumalan armon ja rakkauden sulattaa eväitämme jaettavaksi. Koivunen sanoi edellä olevan lauseen olevan emeritus kirkkokunnanjohtajan Jorma Kuusisen muistelmissa, kirjassa "Pakkalan poika pyhällä alttarilla". Koivunen kirjoitti kuinka se on merkittävää, että Kuusinen oli arvioinut 90-luvulla alkanutta uudistusherätyksen aikaa, jolloin näkyvät hengelliset ilmiöt olivat vapaaseurakunnissakin selvästi nykyistä voimakkaampia.

Tästä tulee esille se kuinka Vapaakirkon sisällä on vieläkin sellaista uskoa, joka piti "Toronto siunausta" Jumalan työnä, vaikka se oli eksytystä ja valhehenkien manifestaatioita. Toronto eksytyksen hyväksyminen, josta ei ole vieläkään tehty parannusta on Vapaakirkon johdon hengellisen sokeuden syy. Koivusen kirjoituksessa on ihan hyviäkin näkökulmia, mutta koska hänkin pitää Toronton eksytystä Jumalan työnä, niin hänen koko kirjoitukseltaan putoaa pois Raamatun sanan totuuden perusta. Miten voi ohjata ketään koettelemaan asioita, jos itse on mukana sellaisen hengen vaikutuksessa, joka pyrki järjestelmällisesti tuhoamaan Raamatun sanan totuuden perustuksia? Ei mitenkään.

Raamatusta emme löydä sellaista palvelutehtävää kuin kirkkokunnanjohtaja tai sellaista titteliä kuin emeritus kirkkokunnanjohtaja ja siksi me uskovat emme saisi tunnustaa tällaista palvelutehtävää, koska se ei ole Jumalan asettama, vaan ihmisen oma asetus, joka on kopio paavillisesta siemenestä. Kun maailman ja uskonnollisuuden henki tulee sisälle seurakuntaan, niin se sokaisee ja tuo mukanaan maailman tuulet kuten naisjohtajuus ja "hienot" johtaja tittelit. Apostoli Paavali olisi kavahtanut nykyajan naisjohtajuutta, kirkkokunnanjohtaja ja emeritus kirkkokunnanjohtajan titteleitä. Jumalakaan ei näihin mielisty, koska Hän ei ole niitä asettanut, vaan ihminen on nämä Raamatun vastaiset asiat itse asettanut itselleen hengellisen sokeutensa tähden. Ymmärrän hyvin sen, että moni ihminen voi minuun suuttua, enkä suutu siitä kenellekään, mutta se on aivan varmaa ettei Jumala katsele sitä hyvällä, kun ihmiset Jumalan nimissä rakentelevat sitä ja tätä vastoin Jumalan sanan totuutta, vastoin Jumalan omia asetuksia.

Tommi Koivunen kirjoitti kuinka harhaoppikirveen innokas heiluttaminen hyydyttää helposti oman uskonelämän lisäksi myös vilpittömästi Hengen täyteyttä kaipaavan lähimmäisen.

Jos rakkaudesta totuuteen sävyisyyden Hengessä paljastetaan harhaopit ja väärät opetukset, niin sen jälkeen eksytyksen harhassa oleva saa mahdollisuuden päästä kokemaan todellista Hengen täyteyttä, sielullisen ja uskonnollisen sekä valheeseen perustuvan innokkuuden sijaan, jos hän tekee parannusta hyljäten väärät opit ja vastaanottaa Jumalan armosta Jumalan sanan totuuden mukaista opetusta. Jos harhassa oleva kieltäytyy oman sydämensä tutkimisesta ja koettelemisesta Jumalan sanan totuuden valossa, niin hän jää sielullisen ja uskonnollisen hengen "täyteyden" vangiksi ja uhriksi, jonka hän luulee olevan Jumalan Hengen täyteyttä.

Seurakunta koettelee omaa toimintaa

Tommi Koivunen kirjoitti kuinka, että eikö meidän sitten tule koetella oppeja? Koivunen jatkoi kirjoittamalla toki koetella tulee, mutta tehtävää ei ole annettu yksilöihmisille hänen selatessaan sosiaalista mediaa, sillä tehtävänanto koskee yhteen kokoontunutta, Jumalaa etsivää seurakuntaa.

Tommi Koivunen ei ole ihan asian ytimessä, koska koetteleminen ei ole pelkästään seurakunnan yhteinen tehtävä, vaan on myös jokaisen yksilöuskovan tehtävä.

Room 12:2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne (dokimadzo), mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

Ef 5:
8 Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina
9 -sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä-
10 ja tutkikaa (dokimadzo), mikä on otollista Herralle;
11 älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.
12 Sillä häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät;

Edellä olevat Raamatun kohdat tuovat esille selkeästi kuinka seurakunnan ja yksilöuskovan tulee koetella kaikki minkä sanotaan olevan Jumalasta ja Jumalan tahtoa. Raamattu kehottaa myös sävyisyyden Hengessä nuhtelemaan kaikkia pimeyden hedelmättömiä tekoja, eikä meillä saisi olla mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, joita myös väärät opetukset sekä eksytykset edustavat.

Dokimadzo tarkoittaa koetella ja tutkia. Alunperin dokimadzo tarkoitti sellaista tutkimista, jossa koetellaan ja tutkitaan metallien (rahojen) aitoutta, ovatko ne aitoja vai väärennettyjä. Dokimadzo sana sisältää myös sellaisen merkityksen, että kun asia on havaittu aidoksi tutkimisen ja koettelemisen kautta, niin se tulee hyväksyä ja sitä on pidettävä arvokkaana ja aitona, koska se on hyväksytty ja tunnustettu aitona tutkimisen ja koettelemisen tuloksena.

Raamatulliseen koettelemiseen kuuluu siis aina sellainen ulottuvuus, jossa koettelemisen kautta pyritään erottamaan Jumalan tahto, Jumalan sanan totuus ja Pyhän Hengen toiminta erotuksena pois synneistä, eksytyksistä, vääristä opeista sekä valheenhengen toiminnasta. Jos jokin yksilöuskova tai uskonyhteisö julkaisee opetuksiaan tai toimintaansa julkisesti sosiaalisessa mediassa, niin se on silloin Raamatun sanan totuuden perusteella kaikkien uskovien koeteltavissa myös niiden, jotka eivät ole jäseniä kyseisessä uskonyhteisössä.

Tommi Koivunen kirjoitti mitä seurakunnan sitten tulee uskoa? Sen jälkeen Koivunen jatkoi kirjoittaen; Ihanko kaikkea mitä maailmassa tapahtuu? Toisten seurakuntien opillista puhtautta? Tähän Koivunen jatkoi kirjoittaen ei tietenkään! Koivunen jatkoi kirjoitustaan sanoen, että seurakunta voi yhteisönä koetella ainoastaan sitä opetusta ja hengellisyyttä, jota sen omassa toiminnassa esiintyy. Koivunen edelleen jatkaa kirjoittaen sanomalla, että miten kukaan edes voisi muodostaa luotettavan mielipiteen toisella paikkakunnalla sijaitsevasta seurakunnasta, saati ulkomaisesta opettajasta, esimerkiksi internetissä olevien ristiriitaisten tietojen perusteella. Koivunen kysyy kirjoittaen, että miksi tällainen julkinen arvioiminen olisi edes tarpeellista? Koivunen päättää kirjoituksensa toteamalla, että koko maailman tuomarin vakanssi on jo täytetty, ja sitä ei annettu kenellekään meistä.

Seurakunnan tulee uskoa Pyhän Hengen voimavaikutuksen kautta Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa. Uskovien ei tule juosta maailman juorujen ja huhujen perässä, mutta hyvä on seurata aikain merkkejä Raamatun sanan totuuden kautta.

Raamatun opetuksen mukaan Jumalalla on vain yksi seurakunta, joka on maailmanlaajuisesti yksi ja jonka tulisi kokoontua yhtenä seurakunta jokaisella paikkakunnalla, jossa on Jumalan armosta pelastettuja uskovia ihmisiä. Raamatun opetuksen mukaan jokaisella uskovalla on oikeus koetella oman paikkakuntansa sekä myös muiden paikkakuntien seurakuntien oppeja, jos niissä on jotakin epäraamatullista ja Raamatun vastaista opetusta. Jumala on antanut järjestyksen seurakuntaansa; Herra Jeesus on seurakunnan Ylipaimen ja seurakuntansa Pää ja johtaja, paikkakunnalla olevaa yhtä seurakuntaa tulee vanhinten (paimenet) johtaa yhdessä, yksi ihminen ei saa johtaa seurakuntaa, eikä seurakunnan johdossa saa olla naisia. Se on varmasti totta, että Jumalan valitsemilla paimenilla tulee olla armoitus asioiden Raamatulliseen koettelemiseen, mutta nykyisessä hajaannuksen tilassa vain harvat todelliset Jumalan valitsemat paimenet uskaltavat julkisesti paljastaa selkeitä harhoja ja vääriä oppeja. Koska ne ovat vaiti, joiden tulisi kertoa totuus, niin siksi kivet huutavat totuuden puolesta (Luuk 19:35-40). Jumala on tässäkin ajassa herättänyt armostaan moniakin uskovia, jotka eivät pelkää ihmisiä, vaan Jumalaa ja siksi he kertovat sen mitä ihmispelon vallassa tai sokeuden vallassa olevat hengelliset johtajat eivät kerro.

1 Kor 12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

Kun Jumala katsoo maailmanlaajuisesti eri paikkakunnilla olevaa kansaansa (seurakuntaansa), niin Hän näkee vain yhden seurakunnan, joka on hajaannuksen häpeällisessä tilassa ja Hän haluaa antaa ja antaa ohjeita ja neuvoja sekä opetusta koko kansallensa ilman minkäänlaisia lahko- ja puoluerajoja. Jokaisella Jumalan armosta pelastamalla uskovalla ihmisellä on oikeus koetella paikkakuntansa uskovien toimintaa ja opetusta, koska Jumala on kastanut meidät Pyhässä Hengessä yhdeksi ruumiiksi (seurakunnaksi) ja Jumala itse lisää jokaisen pelastuneen seurakuntansa jäsenyyteen. Jos joku yhteisö, joka on erottautunut toisista uskovista oman uskonsuuntansa alaisuuteen sanoo ettei heitä saa koetella kukaan muu kuin vain heidän puolueeseensa (uskonsuunta) kuuluvat uskovat, niin tällainen opetus on Raamatun sanan valossa väärä opetus, koska me kaikki uskovat olemme yksi ja sama seurakunta ja siksi meillä jokaisella on oikeus tutkia ja koetella kaikki se minkä sanotaan olevan Jumalasta ja tämä koetteleminen on sallittua oman paikkakunnan sisällä sekä sen ulkopuolella, jos jossakin opetetaan vastoin Jumalan tahtoa.

Jos joku uskonyhteisö eristäytyy toisista ja sanoo ettei kukaan muu saa koetella meitä kuin vain meidän oman puolueen (uskonsuunta, kirkkokunta, herätysliike) jäsenet, niin silloin tällaiset uskovat elävät synnissä ja kapinassa Jumalaa vastaan ja sitä asetusta ja järjestystä vastaan, jonka Jumala on asettanut. Kenelläkään uskovalla ei ole Raamatun sanan totuuden perusteella oikeutta sanoa, että vain meidän oman uskonsuunnan sisäpuolelta meitä saadaan koetella, koska tämä on mitä pahinta lahkolaisuutta sekä muista eristäytymistä, joka antaa "suotuisan" kasvualustan harhautumiselle pois totuudesta ylpeän hengen tähden.

Kol 3:16 Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.

Silloin kun Pyhässä Hengessä sävyisästi ja rakkaudessa Jumalan käskyn mukaan koetellaan kaikkea minkä sanotaan olevan Jumalasta, niin tällaista koettelemista ei tietenkään tehdä Internetissä olevien ristiriitaisten tietojen pohjalta, vaan totuuden perustukselta, jossa tuodaan oikeaa tietoa esille siitä kuka on sanonut tai kirjoittanut näin ja mitä Jumalan sanan totuus sanoo tästä. Julkinen arvioiminen on tarpeellista siksi, että jos joku julkisesti (puhe, lehti- tai nettikirjoitus jne.) esittää jotakin, joka ei ole Raamatun sanan totuuden mukaista, niin me olemme vastuussa emme vain itsestämme, vaan myös toinen toisistamme Jumalalle ja siksi meidän tulee koetella toinen toisiamme. Koettelemisen vastuu kasvaa varsinkin silloin, jos joku ryhmittymä eristäytyy muista sanoen ettei meitä saa koetella kukaan muu kuin sellainen, jolla on meidän puolueen jäsenkirja (uskonsuunta). Tällä tavalla muista eristäytyvä ryhmä on todellisessa vaarassa ajautua pois totuudesta ja siksikin koetteleminen on tarpeellista sekä Jumalan tahto.

Jumala on meidän kaikkein Tuomari, joka tuomitsee jokaisen oikeudenmukaisesti. Raamatullinen koetteleminen ei ole toisen tuomitsemista ja jos joku kokee Raamatullisen ja sävyisän koettelemisen tuomitsemisena, niin silloin hän ei ole ymmärtänyt sitä millainen on Raamatullinen koetteleminen. Herra Jeesus vuodatti verensä meidän syntiemme tähden ja toi meille syntien anteeksiantamuksen sovituskuolemansa kautta ja on antanut meille käskyn rakastaa toinen toisiamme sekä koetella kaikkea minkä sanotaan olevan Jumalasta, eikä Herra Jeesus ole antanut kenelläkään uskovalle lupaa eristäytyä muista ja tämän eristäytymisen kautta asettautua muiden sävyisän arvioinnin ja koettelemisen yläpuolelle kieltäytymällä hyväksymästä Jumalan antamaa koettelemisen oikeutta koko kansallensa paikkakunnittain sekä myös niiden ulkopuolelle sen mukaan kun siihen on aihetta. Armahtakoon Herra Jeesus minua ja meitä uskovia tekemään parannusta siellä missä siihen on todellista tarvetta, että Herran Jeesuksen veri saisi puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä sekä vääristä uskonelämän rakennusaineista todelliseen totuuden pyhitykseen.

Linkkisuositus:
http://www.kotipetripaavola.com - Koetteleminen ja pyhitys

Petri Paavola 16.3.2018

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James Version 1769