Etusivulle Raamatunopetuksia Anna palautetta

Käännös englannista suomeksi Petri Paavola
              

Ritan todistus

 

Olen syntynyt latinalaisamerikkalaiseen perheeseen. Äitini kääntyi protestantista katolilaiseksi ja isäni oli katolilaisena vain nimikristitty. Isäni äiti oli spiritualisti ja okkultisti ja hän kuoli pelastumattomana. Minä kävin katolista koulua ja lukiota. Rakastin Jeesusta ja yhä edelleen rakastan. Rukoilin pitkiä aikoja kirkossa ja halusin tulla nunnaksi. Mutta se ei ollut Jumalasta ja olin Jumalan käsissä, vaikka olin syvällä synnissä. Olin harras katolilainen ja kävin messussa joka sunnuntai ja kävin tunnustamassa syntejä useana viikkona. Ainoa asia jota en ymmärtänyt oli Marian ja ruusukon rukoileminen. Muuten uskoin ja seurasin kirkkoani, koska olihan kirkko Jumalan ääni maan päällä, tai niin luulin.

Ajauduin pois Jumalan asioista kaksikymppisenä ja sinä aikana koin syvää masennusta. Sisälläni oli tyhjä aukko. Ymmärsin tarvitsevani Jumalaa. Minut kutsuttiin karismaattiseen rukouskokoukseen ja siellä löysin Jeesuksen ja koin Hänen läsnäolonsa tavalla jota en ollut ennen kokenut ja rauha oli aivan valtava. Tunsin olevani puettuna Hänen läsnäoloonsa ja olin kuin sulkeutuneena Hänen rakkauteensa. Tulin niin nälkäiseksi Jumalasta ja en saanut tarpeekseni Jumalan asioista Raamatusta. Yhtäkkiä monet Raamatun kertomukset tulivat minulle eläviksi.

Jäin moneksi vuodeksi kirkkoon, mutta kun luin ja opin Raamattua, niin ymmärsin ettei Jumalan sana ole sama asia kuin mitä nunnat opettivat minulle lapsena. Kirkko jäi minulle tosi kirkoksi, mutta kirkoksi säröineen. Kaikissa kirkoissa oli säröjä eikä Rooman kirkko ollut erilainen mielessäni, mutta jotakin oli tapahtumassa. Tiesin, että täytyi olla enemmän Herran kanssa vaeltamisessa. Messun vastaanottaminen ei ollut minulle tarpeeksi, sillä tarvitsin Häntä enemmän. Ajattelin vaellustani Jeesuksen kanssa katolisena, ja tiesin, että oli olemassa enemmän ja nyt vaellukseni Hänen kanssansa oli kuin hääyö.

Kun olin katolilainen, niin en tuntenut Jeesusta. Kaikki mitä tiesin oli katekismuksen kysymykset ja vastaukset. En tuntenut Jeesusta, enkä monia muitakaan Raamatun kertomuksia ja tästä johtuen se oli kuin seurustelua, ei avoliitto.

Tiesin, että oli olemassa paljon enemmän vaelluksessani Herran kanssa. Tiesin, että voisin päästä lähemmäksi syvempään yhteyteen. En vain tiennyt miten ja joka kerta kun menin Herran aterialle, niin tunsin syvällä sisimmässäni ettei se ollut tarpeeksi. Halusin enemmän Häntä.

Lopulta monen vuoden jälkeen minun täytyi tehdä valinta. En kasvanut suhteessani Herraan. En ollut hengellisesti ruokittu, mutta kun menin uudestisyntyneiden seurakuntaan, niin tulin eläväksi ja minun hengelliset silmäni avattiin. Niin jätin kuolleen kirkon ja löysin Jeesuksen, joka elää ja on nyt elämäni keskipiste. Jeesus on todellinen!

En voi sanoa päässeeni perille, sillä hengellinen vaellus on matka, jota saan käydä siihen saakka kunnes kuolen. Olen nyt rikkaampi kristitty, koska jätin kirkon, joka kätki minulta Jeesuksen asettaen itsensä minun ja Jeesuksen väliin. Siksi minä olin kerran katolilainen.

 

Linkkisuositukset:
Entisten katolilaisten todistuksia
Mitä katolinen kirkko opettaa
Katolisuuden ekumeniasta