Raamatullinen pelastusvarmuus on todella tärkeä asia, koska ilman sitä uskonelämästä tulee ahdistava ja raskas taakka. Raamatullinen pelastusvarmuus tuo uskovan ihmisen elämään ulottuvuuden, jonka kautta hän pääsee kasvamaan uskossa oikealla tavalla eteenpäin. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan totuuden kautta rukouksen kera.

Sisällys:
Pelastuksen perustukset
Pelastuksen vastaanottaminen
Pelastuksen seuraamus
Armosta pelastuminen ja usko ilman tekoja
Uskon kasvu ja kestäväisyys uskossa

Kol 1:
12 ¶ kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa,
13 häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.
14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,
15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
16 Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
17 ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.
19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.

Raamattu opettaa pelastuksen perustuksen olevan Herran Jeesuksen kuolema ja sovitusveri syntien sovittamiseksi, jonka todisteeksi Herra Jeesus nousi ylös Isän oikealle puolelle. Herra Jeesus on pelastuksen perustus, syntien Sovittaja ja Pelastaja. Herra Jeesus on uskonelämän ydin ja keskipiste.

Mark 1:
4 ¶ Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia
15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

Ef 1:
13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi-hänen kirkkautensa kiitokseksi.

Room 10:
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.

Raamatun opetuksen mukaan pelastus on Jumalan armoa ja Jumalan lahja, joka tulee vastaanottaa tekemällä parannuksen ja uskomalla Herraan Jeesukseen. Sana parannus tulee alkukielen sanasta metanoee, joka tarkoittaa katumusta, mielenmuutosta, ajatella toisella tavalla (Jumalan tahdon mukainen ajattelutapa).

Jumalan sana synnyttää uskon ihmisen sydämessä Pyhän Hengen näytettyä ihmisen sydämelle synti, vanhurskaus (Jeesus) sekä tuomio. Ihminen ei voi pelastua itsekseen ilman Pyhän Hengen työtä, jolloin Jumalan rakkaus ja hyvyys vetää ihmistä parannukseen evankeliumin kautta.

Kun ihminen tunnustaa syntinsä Jumalalle ja tekee parannuksen uskoen Herraan Jeesukseen, niin hän pelastuu. Jumala on asettanut pelastuksen vastaanottamisen uskon kautta Herraan Jeesukseen. Kun ihminen on Jumalan armosta tullut uskoon, niin hän on siitä hetkestä asti pelastuneessa tilassa. Jumala antaa hänen sydämeensä Pyhän Hengen asumaan pelastuksen ja lunastuksen sekä Jumalan lapseuden merkiksi.

2 Tess 2:
13 ¶ Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.
14 Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden.

Pelastuksen seuraamus on Hengen pyhitys (pyhityselämä) ja Jumalan sanan totuuteen uskominen sekä sen mukaan ojentautuminen käytännön elämässä. Pyhityselämän ja totuuteen uskomisen kautta emme pelastu kadotuksesta iankaikkiseen elämään, sillä Herra Jeesus on pelastuksemme perustus ja pelastuksen vastaanottaminen uskon kautta Herraan Jeesukseen riittää pelastumiseen kadotuksesta iankaikkiseen elämään. Pyhityselämä ja totuuteen uskominen on pelastuksen vastaanottamisen seuraamus.

2 Piet 1:
2 Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
3 Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
4 joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee,

Raamattu opettaa, että Jumala on lahjoittanut uskovalle ihmiselle kaiken mitä tarvitaan elämään sekä jumalisuuteen (uskonelämään) Jumalan tuntemisen kautta. 2 Piet 1 opettaa jumalallisesta luonnosta osalliseksi tulemiseksi, joka tarkoittaa elämää Pyhässä Hengessä Jumalan sanan totuuden mukaan (pyhityselämä). Pyhityselämän kautta uskova pelastuu ja vapautuu synnin himoista ja haluista, jotka vaikuttavat maailmassa. Pyhityselämän kautta uskova ei siis pelastu kadotuksesta iankaikkiseen elämään, vaan synnistä, joka vaikuttaa maailmassa. Täytyy kuitenkin muistaa se ettei kenestäkään uskovasta tule täydellistä täällä maan päällä, mutta Jumalan armosta saamme kasvaa ja uudistua päivä päivältä.

Jos uskova ihminen yrittää ansaita pelastusta pyhityselämän kautta, niin hän on eksynyt väärän pelastuksen tielle, joka uuvuttaa ja väsyttää sekä voi jopa johdattaa uskovan luopumaan uskosta, kun hän huomaa ettei hän kykene pelastamaan itseään eikä elämään täydellisesti.

Jos uskovalla ei ole Raamatullista ja oikeaa pelastusvarmuutta sydämessään, niin hän ajautuu kantamaan ahdistavaa ja raskasta taakkaa, jonka alle hän joko uupuu tai sydämen kovuuden tähden alkaa näyttelemään uskovaa, joka luulee kykenevänsä elämään pelastuneena itse tekemänsä uskonelämän kautta (väärä ja valheellinen usko). Sydämen kovuutensa tähden hän hyvin usein alkaa myös esittämään vääriä vaatimuksiaan muille sekä syyllistää väärillä vaatimuksillaan muita uskovia.

Tiit 3:
4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.

Raamattu opettaa, että Jumala ei pelasta (kadotuksesta iankaikkiseen elämään) meitä vanhurskaudessa (uskossa tehdyt teot) tekemiemme tekojen ansiosta, vaan uudestisyntymisen pesun (Jeesuksen veri pesee ja puhdistaa meidän synnit) ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta antamalla pelastuksen sinetiksi Pyhän Hengen meidän sisimpäämme. Pelastuksemme perusta on Herran Jeesuksen lunastustyössä, joka vastaanotetaan uskon kautta Herraan Jeesukseen. Herra Jeesus on uskon keskipiste ja ydin.

Pyhityselämän (uskon teot) kautta tehdyt teot pelastavat uskovan harjoittamasta syntielämää, mutta eivät pelasta kadotuksesta iankaikkiseen elämään. Tämä on tärkeä ymmärtää oikein, koska muuten uskovan uskonelämä suistuu väärille raiteille, jossa uskova pyrkii ansaitsemaan Jumalan hyväksynnän ja pelastuksen uskon tekojen kautta. Uskon teot eivät pelasta kadotuksesta iankaikkiseen elämään, vaan ovat pelastuksen seuraamus, jonka kautta pelastumme synneistä, jotka vaikuttavat maailmassa.

Ef 2:
8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Jaak 2:
17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
23 ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi," ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
25 Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?
26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

Joku voi ajatella, että kaksi edellä olevaa Raamatun kohtaa ovat keskenään ristiriidassa. Ne eivät ole kuitenkaan ristiriidassa keskenään, sillä Jumalan sanassa ei ole ristiriitoja. Kun tutkimme nuo kaksi Raamatun kohtaan koko Raamatun ilmoituksen valossa, niin ymmärrämme mistä on kyse.

Jaakobin kirjeen toinen luku opettaa Aabrahamin tulleen vanhurskaaksi teoista, koska usko ilman tekoja on kuollutta. Kun tutkimme koko Raamatun ilmoituksen, niin huomaamme ettei Jumalan sanassa ole ristiriitaa. Jumala puhui Aabrahamille, että kaikki maan sukukunnat tulevat hänessä siunatuiksi. Jumala tarkoitti ennen kaikkea Messias Jeesusta, joka tulee syntymään Israelin kansasta. Aabrahamille syntyi Iisak ja Iisakille syntyi Jaakob, ja Jaakobille kaksitoista Israelin kansan kantaisää. Näin lupaus siunauksesta tarkoittaa ennen kaikkea Messiaan kautta tulevaa siunausta.

Jumala sanoi Aabrahamille: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea" "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä". Raamattu sanoo, että kun Aabraham uskoi Herraan ja tähän lupaukseen, niin  Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. Tässä tapahtui sydämen uskon kautta vanhurskautuminen ilman tekoja. On huomattava se tärkeä asia, että lupaus koski Messias Jeesuksen kautta siunatuksi tulemista. Näin myös Aabraham vanhurskautettiin sydämen uskon kautta ilman tekoja. Aabraham ei pelastunut kadotuksesta iankaikkiseen elämään uskon tekojen kautta, vaan sydämen uskon kautta ilman tekoja.

Kun Jaakobin kirje sanoo Aabrahamin tulleen vanhurskaaksi uskon tekojen kautta, niin se tarkoittaa oikeamieliseksi tulemista uskon kautta Jumalaan. Oikeamielinen tarkoittaa sellaista kun uskova ihminen ojentautuu uskon kautta tekemään Jumalan tahtoa. Tämä on sama asia kuin pelastua synnin himoista ja haluista, jotka vaikuttavat maailmassa. Aabrahamin vanhurskaaksi tuleminen uskon tekojen kautta, ei tarkoita pelastumista kadotuksesta iankaikkiseen elämään, vaan uskon tekojen kautta oikeamieliseksi tulemista, joka tarkoittaa Jumalan tahdon tekemistä, synnin harjoittamisen sijaan. 

Aabraham kulki samanlaisen tien kuin nykyajan uskova siinä mielessä, että hän pelastui kadotuksesta iankaikkiseen elämään sydämen uskolla. Sen jälkeen hän tuli vanhurskaaksi uskon tekojen kautta, joiden kautta hän ei ansainnut pelastumista kadotuksesta iankaikkiseen elämään, vaan toteutti Jumalan tahtoa synnin valintojen sijaan.

Usko ilman tekoja on kuollut tarkoittaa sitä, että kun Jumala armostaan pelastaa ihmisen, niin Jumala ei pelasta häntä jatkamaan synti elämän harjoittamista, vaan kutsuu ja antaa voiman tehdä hyviä tekoja. Hyvät teot eivät pelasta uskovaa kadotuksesta iankaikkiseen elämään, vaan pelastavat synnistä, joka vallitsee maailmassa sekä ne ovat Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamia rakkauden ja totuuden tekoja, eli pyhityselämän hedelmää.

Uskova ihminen on uskon kautta Herraan Jeesukseen kutsuttu tekemään hyviä tekoja Pyhässä Hengessä. Jos usko on ilman tekoja, niin se on kuollutta uskoa, eli uskova ei ole suostunut sydämessään Pyhän Hengen vaikuttamaan tahtomiseen ja tekemiseen. Tämä tarkoittaa, joko sitä, että uskova haluaa tehdä oman tahtonsa mukaan, ei Jumalan tahdon mukaan tai sitten hän on niin rikkinäinen sydämeltään, ettei hän ole vielä kokonaan ymmärtänyt sitä mitä todellinen usko on.

On myös selvää ettei pelastuneessa uskossa oleva uskova ihminen voi jäädä hedelmättömäksi, eikä ilman uskon tekoja, koska pelastuksen seuraamus ovat uskon teot. Uskon teot eivät pelasta uskovaa kadotuksesta iankaikkiseen elämään, mutta ovat kuitenkin seurausta pelastumisesta ja uskoon tulemisesta. Se kuitenkin tulee muistaa, että uskon tekojen ilmituleminen on jokaiselle omanlaisensa prosessi, sillä sydämen haavojen ja rikkinäisyyden takia, jollakin uskovalla voi kestää tämän asian sisäistäminen kauemmin kuin jollakin toisella uskovalla.

Sekin tulee muistaa, että uskossa oleminen on itse kullekin henkilökohtainen uskon kasvuprosessi, ei kilpailu siitä kuka on paras uskova, vaan oma henkilökohtainen uskon kasvuprosessi, jossa Jumala ymmärtää ja huomioi itse kunkin haavat ja rikkinäisyydet kasvattaessaan uskovia kasvamaan uskossa ja Jumalan armossa.

Uskova ihminen on pelastunut Jumalan armosta, ei tekojen kautta. Uskovan ihmisen sydämessä vaikuttava usko on Jumalan teko ja uskon kautta Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä ihmisen sydämessä Pyhän Hengen kautta. Uskova on luotu tekemään hyviä tekoja, jonka kautta hän ei kuitenkaan ansaitse pelastusta. Hyvät teot on Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamaa tahtomista ja tekemistä, joka on uskomista Jumalaan, jossa Jumalan armosta uskova toimii ja elää sen mukaan kuinka Jumalan sanan opettaa (sen uskon kasvun mukaan mihin kukin on Jumalan armosta saanut kasvaa).

Fil 2:
12 ¶ Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;
13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
14 ¶ Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä,
15 että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa,

Fil 2:12 ahkeroimisen pelastuminen ei tarkoita, että uskova voisi uskon tekojen ahkeroimisen kautta ansaita pelastuksen kadotuksesta iankaikkiseen elämään. Jae 15 paljastaa mistä on kyse, sillä se puhuu uskovan ihmisen puhtaudesta ja tahraamattomuudesta kieron ja nurjan (synnin ja saatanan orjuudessa olevat ihmiset) sukukunnan keskellä. Kyseessä on synnin himosta ja haluista pelastuminen, jotka vaikuttavat maailmassa, jonka vallassa kierot ja nurjat ihmiset ovat tässä maailmassa,  eikä pelastuminen kadotuksesta iankaikkiseen elämään.

Raamattu ei ole ristiriidassa keskenään, vaan se opettaa selkeästi pelastumista kadotuksesta iankaikkiseen elämään uskon kautta Herraan Jeesukseen ilman uskon tekoja. Armosta pelastumisen seuraamuksena uskon teot pelastavat synnin himoilta ja haluilta, jotka vaikuttavat maailmassa sekä uskon tekojen kautta voimme rakastaa lähimmäisiämme Jumalan tahdon mukaisesti.

1 Piet 2:
2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
3 jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä".

1 Pe 2:
2 As newborn babes, desire the sincere milk of the word, that ye may grow thereby:
3 If so be ye have tasted that the Lord is gracious. (KJV)

1 Piet 2:2:ssa ei ole jakeen lopussa sanaa pelastukseen. KJV 1769 kääntää tämän jakeen täysin alkutekstin mukaisesti. 1 Piet 2:2 opettaa alkutekstin mukaan, että uskova kasvaa uskossa Jumalan sanan väärentämättömän opetuksen kautta.

Raamattu ei opeta pelastumista uskon kasvun kautta (hyvien tekojen kautta), sillä pelastuksen perustus on Herra Jeesus ja kun ihminen tunnustaa syntinsä sekä uskoo Herraan Jeesukseen vastaanottamalla pelastuksen, niin hän pelastuu kadotuksesta iankaikkiseen elämään ilman tekoja. Uskon teot ovat tarpeellisia, koska niiden kautta pelastumme synneistä, jotka maailmassa vaikuttavat, emme kadotuksesta iankaikkiseen elämään.

Mistä Raamatun käännökseen 33/38 on pujahtanut ajatus uskon kasvun kautta pelastumisesta (pelastus hyvien tekojen kautta)? On olemassa kaikille hyvin tuttu sanonta: Kaikki tiet vievät Roomaan. 1 Piet 2:2 kohdan alkutekstissä ei ole sanaa pelastukseen, mutta Rooman katolisen kirkon (RKK) latinakielisessä Vulgata käännöksessä on sana pelastukseen (salutem):

1 Pe 2:2 sicut modo geniti infantes rationale sine dolo lac concupiscite ut in eo crescatis in salutem (Vulgata 405 A.D)

1 Pe 2:2 As newborn babes, desire the rational milk without guile, that thereby you may grow unto salvation: (Douay-Rheims 1899)

Koska RKK opettaa pelastumista hyvien tekojen kautta, niin sen tähden Vulgatassa on sana pelastukseen. Katolinen Raamattu Douay-Rheims sekä monet muut katoliset käännökset kääntävät Vulgatan tavoin 1 Piet 2:2:n.

Ajatus tekojen kautta pelastumisesta ei ole vain ortodoksijuutalaisten harhaoppi, vaan se on myös RKK:n harhaoppi. Aina silloin kun joku pyrkii pelastumaan Herraan Jeesukseen uskovana ihmisenä uskon tekojen kautta, niin on kyse katolisen kirkon harhaopista riippumatta siitä uskooko ihminen katolisen kirkon oppeja vai ei. Ei aina, mutta hyvin usein harhaoppien osoite ja alkuperä löytyy RKK:sta.

Matt 10:22 Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

Matt 24:
10 Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan.
11 Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
12 Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.
13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

Matteuksen evankeliumin kohdat puhuvat lopunajasta, jossa monet uskovat tulevat luopumaan uskostaan ja monta uskon koetusta tulee lopunaikana ja vain ne jotka eivät luovu uskostaan ja pitävät kiinni sekä elävät totuuden mukaan (uskon kasvun määränsä mukaisesti) voivat kestää lopunaikana ja pelastua. Tässäkin tulee kuitenkin huomioida se, että uskova ihminen on Jumalan armosta jo pelastuneessa tilassa täällä maan päällä myös lopunajan koetuksissa. Pelastuksen lopullinen vastaanottaminen tapahtuu sitten sen jälkeen kun uskova kuolee uskossa.

Otan tähän asiaa valaisevan kuvitteellisen esimerkin koskien uskovan pelastumista. Ihminen joka Jumalan armosta pääsee matkustamaan "taivaan junaan", joka on matkalla taivaaseen on koko ajan pelastuneessa tilassa pysyessään taivaan junassa. Sitten kun taivaan juna on tullut perille Uuteen Jerusalemiin, niin varma pelastuminen (pysymällä junassa), joka uskovalla on ollut jo maan päällä konkretisoituu täydellisesti Uudessa Jerusalemissa.

Ihminen pelastuu Jumalan armosta kadotuksesta iankaikkiseen elämään kun hän on tunnustanut syntinsä, tehnyt parannuksen (katumus, mielenmuutos, ajatella toisin - Jumalan tahdon mukaisella tavalla) ja uskoo Herraan Jeesukseen. Pyhityselämä ja uskon teot eivät pelasta kadotuksesta iankaikkiseen elämään, vaan pelastavat ja varjelevat synniltä, joka vaikuttaa maailmassa.

Olemme siis jo nyt tässä ajassa täysin pelastuneita Jumalan armosta, vaikka emme ole vielä päässeetkään perille. Silloin kun Jumalan armosta olemme päässeet perille, niin silloin olemme saavuttaneet sen pelastuksen, joka on varma jo tässä ajassa, jos pysymme uskossa Herraan Jeesukseen. Toki pelastuksen voi menettää luopumalla uskosta, jos ei enää halua palata takaisin Jumalan luokse, niin silloin ei ole enää pelastusta. Luopuneessa tilassa olevakaan ihminen ei voi pelastua luopuneessa tilassaan ollessaan, ellei hän tee parannusta. Siitä mikä on luopumuksen tila ja mikä on lankeemuksen tila olisi hyvä ehkä joskus opettaa, jossakin toisessa kirjoituksessa, sillä on kyse kahdesta eri asiasta.

1 Tim 4:1 Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja

On todella tärkeä ymmärtää, että pelastuksen voi myös menettää jos luopuu uskosta Jumalaan. Jos uskova pysyy uskon kautta Herrassa Jeesuksessa, niin silloin hän on koko ajan pelastuneessa tilassa ja hän voi ymmärtää sen myös sydämessään:

Hebr 10:
19 ¶ Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
21 ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija,"
22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
23 pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;

Raamattu opettaa täydestä uskon varmuudesta, jossa meillä on pelastus Jeesuksen veren kautta. Tämä on sama asia kuin uskovan pelastusvarmuus. Olen huomannut erään tärkeän asian. Sellainen uskova, joka Jumalan armosta elää täydessä uskon varmuudessa pelastuksensa suhteen Jeesuksen veren ja kuoleman ansioiden tähden on sellainen uskova, joka elää terveessä uskon kasvussa. Hän ei pyri omilla tai uskon teoilla ansaitsemaan pelastusta, hän ymmärtää pyhityselämän olevan Jumalan armotyö hänen sydämessään Pyhän Hengen voiman ja Jumalan sanan totuuden kautta. Hän ojentautuu uskossa, ei oman voimansa mukaan, vaan Pyhässä Hengessä ja uudistuu ja kasvaa uskossa Jumalan armossa.

On tärkeä ymmärtää, että uskova ihminen voi ymmärtää olevansa täydessä uskon varmuudessa suhteessa pelastukseensa, koska pelastus ei ole ihmisen teko, vaan Jumalan teko Herran Jeesuksen kautta:

Hebr 12:2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.

Herra Jeesus on uskonelämän aloittaja ja täyttäjä, sillä Hän kutsuu ihmisen pelastukseen evankeliumin kautta, sillä Hän itse on ansainnut pelastuksemme kadotuksesta iankaikkiseen elämään verensä ja kuolemansa kautta, jonka todisteeksi Hän nousi kuolleista Isä Jumalan oikealle puolelle.

Uskova ei voi ymmärtää Jumalan armoa, pelastumista kadotuksesta iankaikkiseen elämään, pyhityselämän kautta (uskon tekoja) pelastumista ja varjeltumista maailmassa vaikuttavasta synnistä oikealla tavalla, ellei hän ymmärrä Raamatullista pelastusvarmuutta. Monet (ei kaikki) uskovien ongelmat, joita pyritään hoitamaan sielunhoidollisissa yhteyksissä ratkeaisivat, jos uskova ymmärtäisi ja Jumalan armosta omistaisi täyden pelastusvarmuuden sydämessään.

Raamatullisen pelastusvarmuuden ymmärtämisen kautta uskovan elämän keskipiste, uskon tekojen keskipiste, Jumalan armon keskipiste, Jumalan sanan totuuden keskipiste, Pyhän Hengen voimavaikutusten keskipiste, Jumalan rakkauden keskipiste on Herra Jeesus. Raamatullisen pelastusvarmuuden ymmärtämisen kautta uskovalla on ainoa mahdollisuus kasvaa uskossa terveellä tavalla eteenpäin.

Petri Paavola 17.11.2014

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James Version 1769