Psykologinen maailmankuva

Koko kirjoitus on sivullani: Psykologia vastaan Raamatun usko

Seuraavaksi tutkimme psykologiaa, jonka juuret ovat filosofiassa. Kun puhun ja kirjoitan psykologiasta, niin tarkoitan sillä yleisesti hyväksyttyä psykologian tieteenalaa, joka perustuu ateistiseen sekä Raamatun vastaiseen maailmankuvaa. On tietenkin sanomatta selvää, että psykologia on yhtä turmeltunut kuin filosofia. Se ei tietenkään tarkoita sitä etteikö psykologia voisi auttaa ihmistä tämän elämän asioissa. Kyllä se siihen pystyy, mutta se ei pysty käsittelemään uskoa Herraan Jeesukseen, Jumalan armoa, rakkautta ja totuutta, Pyhän Hengen muuttavaa voimaa, kuinka vastustetaan syntiä ja riivaajahenkiä jne. Edellä olevat asiat voidaan kokea oikealla tavalla ja ainoastaan vain uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Psykologia ei tunnista eikä usko edellä olevia Raamatun sanan totuuksia ja siksi se ei pysty kokonaisvaltaisesti auttamaan ihmistä. Psykologiassa on monia erilaisia osa-alueita, joita en tässä kirjoituksessani analysoi sen tarkemmin, vaan pysyttelen psykologian perusasioissa.

Psykologia sanan alkuperä

Monet hyvin yleisesti luulevat ja sanovat, että psykologia tulee kreikankielen sanoista psykhe ja logia ja että psykologia tarkoittaa mielen oppia tai oppia mielestä.

Plato pohti opettajansa Sokrateen johtopäätöksen mukaan, että psykhe (sielu) on persoonan olennainen osa, ollen se joka ratkaisee sen miten käyttäydymme. Hän ajatteli tämän olennaisen osan olevan ruumiiton (aineeton), ikuinen olemassaolomme asukas. Sokrates sanoo, että jopa kuoleman jälkeen sielu on olemassa ja kykenevä ajattelemaan. Hän uskoi että kun ruumis kuolee, niin sielu uudestisyntyy jatkuvasti uudestaan ruumiiseen ja Plato uskoi tämän myös. Hän kuitenkin ajatteli, että vain yksi osa sielua oli kuolematon (logos). Platoninen sielu koostuu kolmesta osasta:

Logos tai logistiokon (mieli (nous) tai järki)
Thymos tai thymetikon (tunteet tai elävyys tai maskuliini)
Eros tai epithymetikon (fyysinen halu tai toive tai feminiini)

Nämä osat sijaitsevat Platon mukaan eri puolilla kehoa:

Logos -sijaitsee päässä. Tämä sielun osa on tekemisissä järjen kanssa, josta se ohjautuu muihin osiin.

Thymos - sijaitsee lähellä rinnan aluetta. Tämä sielun alue on tekemisissä vihan (suuttumus) kanssa.

Eros - sijaitsee vatsassa. Tämä sielun alue on tekemisissä ihmisen halujen kanssa.

Platon mukaan jokainen näistä toimii tasapainossa sielun tason ja rauhallisuuden kanssa. Kuitenkin, logos (järki) hallitsee muita niin että psykhe, eli sielu toimii optimaalisesti.

Plato myös vertaa kolmen sielun, eli psykhen osaa yhteiskunnan säätyjärjestelmään (kolmiosainen sielun teoria). Kolmiosainen sielu on periaatteessa sama  asia kuin luokkajärjestelmä, jossa jokaisen tulee tehdä osuutensa hyvin, että kokonaisuus toimii hyvin. Logos ohjaa muita sielun toimintoja.

Tästäkin näkee kuinka psykologia on tosiaankin tullut kreikankielen sanoista psykhe ja logos, jotka kirjaimellisesti tarkoittavat sielun järkeä tai sielun viisautta. Antiikin kreikan filosofien mukaan psykhe eli sielu toimi logoksen (järki) kautta, joka hallitsee sielun muita ominaisuuksia.

Jokainen joka on vähänkin perehtynyt antiikin filosofiaan huomaa kuinka siinä vaikutti pakanallisia uskomuksia sekä filosofiaa, joka perustui valheeseen. Nykyinen psykologia on uudessa paketissa hiukan uusilla mausteilla sekä antiikin mausteilla sekoitettu psykologinen cocktail.

Psykologian alkuperäinen merkitys ei tarkoittanut kirjaimellisesti mielen oppia, vaan sen alkuperäinen merkitys on todellakin sielun järki tai sielun viisaus, niin kuin se tulee esille antiikin kreikankielestä sekä antiikin kreikkalaisesta filosofiasta.

Psykologia sana ei tule sanoista psykhe ja logia, eikä psykhe tarkoita mieltä, vaan sielua. Se joka luulee opettavansa psykologian kautta yksistään mielen oppia opettaa sielun viisautta, eli ihmisviisautta, jonka perusta lepää antiikin filosofiassa. Toki mielen oppi on ihan pätevä ajatus uskovan ihmisen näkökulmasta, kun sitä ei yhdistä psykologiaan ja vielä pätevämpi oppi mielestä on kun sen alistaa Raamatun sanan totuuden alaisuuteen.

Se on totta kuitenkin että psykologia nykyisin ymmärretään ihmisen mieltä ja sen toimintaa tutkivana tieteenä ja opetuksena (opetus perustuu oppiin). Sitä se saa olla minunkin puolestani. Sen lisäksi se on sielun viisautta, eli ihmisviisautta ihan samalla tavalla kuin antiikin filosofia, jonka vaikutus näkyy vahvasti nykypäivän psykologiassa.

Sokrates ja Plato uskoivat myös jälleensyntymiseen, sillä he uskoivat sielun koko ajan jatkuvasti syntyvän uudestaan ruumiiseen. Nykyaikaisessa psykologiassa on useita psykologeja, jotka esim. hypnoosin avulla hoitavat potilaitaan, jotka hypnoosin kautta "käyvät läpi edellisiä elämiään". Nämä lukuista psykologit uskovat jälleensyntymiseen ihan samoin kuin antiikin filosofit Sokrates ja Plato.

Jälleensyntyminen on eräs lukuisista eksytyksistä, joiden kautta ihmiskuntaa eksytetään pois Raamatun totuudesta. Meillä on kuitenkin selvää näyttöä siitä kuinka antiikin filosofian valheelliset näkemykset vaikuttavat nykyaikaisessa filosofiassa. Tästä on todisteena Sokratesin ja Platon opetus jälleensyntymisestä, johon myös monet nykyajan psykologit uskovat.

Nykyajan psykologian vahvoja vaikuttajia

Wilhelm Maximilian Wundt oli saksalainen psykologi, psykofysiologi ja filosofi. Häntä pidetään yleisesti yhtenä kokeellisen ja kognitiivisen psykologian perustajista. Wilhelm Wundt oli ateisti.

Siegmund Freud oli itävaltalainen lääkäri ja tutkija, joka on tunnettu ennen kaikkea psykoanalyysin kehittäjänä. Tämän tähden Freudilla on ollut todella suuri vaikutus koko psykologian alaan sekä psykoanalyysi on vaikuttanut merkittävästi monenlaisten eri psykoterapian muotojen kehittymiseen.

Siegmund Freud oli ateisti. Freudin mukaan uskontoa voidaan verrata lasten ja vanhempien suhteeseen, jossa ihminen tarvitsee korvaajan (uskonto - Jumala), kun häneltä otetaan vanhemmat pois. Freudin mukaan uskonnolliset käsitykset ovat harhoja ja toivekuvia. Freudille uskonto edusti ihmismielen puolustuskeinoa pelottavia luonnonilmiöitä, sairautta ja kuolemaa vastaan.

Freudin mukaan uskonto on yleisinhimillinen pakkoneuroosi”, ja lapsuusneuroosin tavoin se juontuu oidipuskompleksista, isäsuhteesta, ja siitä päästäisiin eroon, kun ihmiset vihdoin luonnontieteellisen tiedon avulla oppivat hahmottamaan todellisuuden ilman harhaluuloja.

C. G. (Carl Gustav) Jung oli sveitsiläinen psykiatri ja analyyttisen psykologian perustaja. Jung uskoi ihmisen psyykeen olevan luontaisesti hengellinen, jota voidaan tutkia pintaa syvemmältä.

Jung oli panteisti, eli hän uskoi että maailmankaikkeus, maan päällä oleva luonto ja ihmiset ovat sama kuin jumaluus. Panteistit eivät usko erilliseen persoonalliseen yhteen Jumalaan. Jung uskoi hindulaisuuden oppeihin kuten kundaliiniin. Jungin mukaan kundaliinin nousun pitäisi tapahtua spontaanisti, eikä vaarallisten riittien kautta.

Jung myös uskoi jälleensyntymiseen kuten monet muutkin psykologit uskovat. Kuten aikaisemmin on tullut esille, niin Kreikan antiikin filosofiassakin on uskottu jälleensyntymiseen. Siten myös tälläkin tavalla pakanallisen uskonnon ajatukset ovat tulleet filosofian kautta nykyajan tieteellistenkin ihmisten opetukseen mukaan. On todella mielenkiintoista, että joidenkin tieteellisen maailmankuvankin omaavien ihmisten opetukset perustuvat osittain uskonnollisuuteen, vaikkakaan ei Raamatun mukaiseen uskoon.

Edellä oleva oli lyhyt läpileikkaus kolmesta ihmisestä, joiden kautta psykologia on saanut vahvoja vaikutteita. Heidän vaikutuksesta psykologiaan tulee hyvin esille ainekset, josta nykyaikainen psykologia koostuu. Nykyaikainen psykologia koostuu filosofiasta, ateismista joka perustuu evoluutioteorian mukaiseen tieteelliseen ajattelutapaan sekä joissakin tapauksissa siinä vaikuttaa panteistisen uskonnollisuuden maailmankuva. Psykologia on hyvin kielteinen Raamatun sanan totuudelle.

Edellä olevista aineksista on muodostunut nykyajan psykologia, jossa vaikuttaa monenlaisia osa-alueita, joissa voi olla sekaisin kaikkia edellä mainittuja vaikutuksia sekä myös puhtaasti ateismin perustalla olevaa psykologiaa.

Jumalan kieltäminen estää todellisen parantumisen

Psykologia on akateeminen oppiaine, jossa tieteellisen tutkimuksen keinoin tutkitaan mielen toimintaa ja ihmisten käyttäytymistä sekä niiden lainalaisuuksia. Psykologit tutkivat ihmisten käsityksiä, havaintoja, tunteita, ihmisen havaintoihin ja kokemuksiin perustuvaa tiedon tuottamista, motivaatiota, aivojen toimintaa, persoonallisuutta, käyttäytymistä, ihmissuhteita, psykologista sietokykyä ja kestävyyttä, perheen sietokykyä sekä ihmisten sietokykyä muilla alueilla jne.

Psykologia perustuu ihmisviisauteen, jonka alkuperä on filosofiassa, ja filosofian "viisaus" tulee alunperin riivaajahengiltä. Psykologian kautta ihminen voi saada apua tiettyihin todellisiin ongelmiin, mutta psykologia pitää ihmisen erossa Jumalan viisaudesta sekä pelastuksesta uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Täten psykologian apu ei pysty auttamaan ihmistä kokonaisvaltaisesti, sillä kaikkien negatiivisten ja väärien asioiden taustalla on synnin alkuperä sekä yhteys riivaajahenkiin. Psykologian kautta myös vahvistetaan synnillistä käyttäytymistä ihmisen sydämessä.

Maallisten terapioiden avulla voidaan saada apua esimerkiksi alkoholismiin, omaan ahdistukseen, ikäviin kokemuksiin kuten läheisen kuolema jne. Kaikki nämä ovat hyviä asioita, jos niiden kautta tulee vapautus ja apu asioihin, jotka aiheuttavat riippuvuutta tai ahdistavia ajatuksia sekä väärää syyllistymistä. Jos terapia jatkuu pitkään ja mitä pitempään se jatkuu, niin sen enemmän siihen sekoittuu mukaan psykologista ajattelutapaa, joka kieltää Raamatun sanan totuuden sekä synnin olemassaolon. Näin siitä mikä oli aluksi hyvää ja joka auttoi voikin tulla psykologinen ansa sen kaikilla mausteilla maustettuina.

Maallinen terapia hakee mielellään asiakkaan ongelman syyn ja aiheuttajan hänen itsensä ulkopuolelta. Tämä voi olla totta joissakin tapauksissa, mutta on myös tilanteita, missä olemme omilla valinnoillamme tehneet itsellemme ongelmia ja itseensä meneminen on näissä tilanteissa ainoa oikea ratkaisu eikä vastuun ja syiden vierittäminen väärän kohteeseen.

Evoluutiopsykologia ja evoluutio on iso harha-askel

Eräs psykologinen lähestymistapa on evoluutiopsykologia. Evoluutiopsykologit sanovat, että ihmisen käyttäytyminen on pohjimmiltaan biologiaa. Evoluutiopsykologit sanovat, että aivojen ja geenien toiminta voi aktivoitua huonoon suuntaan tietyissä tilanteissa, koska ympäristötekijät säätelevät geenien toimintaa ja siksi psykologi Adrian Raine on sanonut, että rikollisen biologinen resepti on huonot aivot, huonot tavat.

Edellä oleva ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä ihmisen aivot ja geenit eivät ohjaa negatiivisia vaikutuksia ihmisen elämässä, vaan ihmisen synnin valinta, joko ympäristötekijöiden tai oman himonsa ja halunsa mukaan.

Evoluutiopsykologia lähtee siitä väärästä ajatuksesta, että evoluutio on totta, joka on kuitenkin väärä ja virheellinen ajatus. Evoluution kannattajat sanovat etteivät he usko Raamatun Jumalan luoneen maailmaa ja elämää, vaan kaikki on syntynyt sattumanvaraisuuksien kautta ilman älyä, ilman suunnittelua sekä ilman älykkään Luojan tekoja.

Jotkut evoluution kannattajat pyrkivät todistamaan evoluutioteorian todeksi, koska tiedemiehet ovat oman älynsä kautta suunnitelleet ja rakentaneet laboratorio olosuhteissa keinotekoisen solun, joka kykenee tekemään muutamia alkeellisia toimintoja.

Koska ihminen on synnin sokaisema, niin nämä evoluutionkannattajat eivät ymmärrä sitä, että itse asiassa he kumosivat evoluutioteorian ja todistivat Raamatullisen luomisen oikeaksi sekä totuudeksi. Jos keinotekoinen solu olisi syntynyt laboratoriossa sattumanvaraisesti ilman tiedemiesten suunnittelua ja rakentamista, niin silloin evoluutioteoria olisi totta. Mutta koska he käyttivät keinotekoisen solun syntymiseen omaan älyään suunnittelemalla ja rakentamalla sen, niin se todisti luomisen puolesta, ei evoluution.

1 Kor 1:19 Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".

Toin tämän esimerkin keinotekoisesta solusta esille yksityiskohtana, jonka kautta voidaan ymmärtää kuinka valheellinen ja virheellinen ihmisviisaus osoittautuu yhtä hataraksi kuin korteista kyhätty rakennelma, sillä jos se ei jo itsestään sorru, niin pienikin tuulenvire saa sen sortumaan. Ihmistekoinen psykologia ei kanna kovin pitkälle, sillä se on kuin korttitalo, joka sortuu vuorenvarmasti mitä enemmän siihen asetellaan kortteja.

Petri Paavola

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James Version 1769