Kävellessäni pihallani astuin melkein peltomyyrän päälle. Ihmetyksekseni se ei juossut minua karkuun , vaan jatkoi kaikessa rauhassa ateriointiaan. Sen verran pieni "höppänä" se oli, että oli varmaan poikanen, joka ei osannut varoa minua. Tämä pieni peltomyyrä antoi minun kuvata ihan lähietäisyydeltä, niinpä polvistuin kuvaamaan sitä etäisyydeltä, josta katselimme toisiamme silmästä silmään.