Katolista kirkkoa ja lestadiolaisuutta yhdistää yksi yhteinen piirre ja ominaisuus, joka on uskonnollisuus ilman todellista uskoa Herraan Jeesukseen. Uskonnollinen ihminen ei ole uudestisyntynyt ylhäältä Jumalan Hengestä ja siksi hän on uskonnollinen ihminen, eli sielullinen ihminen, joka on synnin himojensa ja halujensa orja.

Katolinen kirkko ja lestadiolaisuus opettavat korkeaa seksuaalista moraalia, mutta molempien yhteisöjen jäsenissä on ihmisiä, jotka harjoittavat pedofilian iljettävää syntiä. Koska heillä ei ole todellista yhteyttä Jumalaan eikä Jumalan voimaa vastustaa syntiä, niin siksi he ovat vääristyneen seksuaalisuuden vallassa. Sama koskee kaikkia muita uskonnollisia yhteisöjä, joissa on laaja-alainen pedofilia ongelma.

Katolisen kirkon pedofilia

Katolisen kirkon papistosta osa (ei kaikki) harrastaa pedofiliaa. Mistä tämä johtuu? Pääosin siitä, että he eivät ole todellisia Herran Jeesuksen opetuslapsia, eikä heillä ole Jumalan voimaa (Pyhä Henki), jonka kautta he voisivat vastustaa syntiä ja kasvaa uskossa Raamatun opettamalla tavalla.

Katolinen kirkko opettaa, että papisto ei saa mennä naimisiin ja sitä kautta katolisen kirkon papeille opetetaan erittäin negatiivinen kuva naisista. Mariaa Jeesuksen äitiä papisto arvostaa, mutta muista naisista heille opetetaan erittäin negatiivisesti. Tämän takia katolisen kirkon pedofiilipappien seksuaalinen vääristymä kohdistuu pääosin poikia kohtaan, koska heille opetetaan naisista erittäin kielteisesti.

Katolisen kirkon opetus pappien selibaatista, joka kieltää heitä menemästä naimisiin on varmasti yksi osasyy näin laajalle levinneeseen pedofiliaan. Kun ihmiseltä kieltää oikeuden terveeseen avioliiton seksielämään miehen ja vaimon välillä, niin se purkaantuu esiin usein kieroutuneena seksuaalisuutena. Koska katolinen pappi ei saa mennä naimisiin ja harjoittaa seksiä avioliitossa aikuisen naisen kanssa, niin hän kieroutuu ja alkaa toteuttamaan sisässään olevaa seksuaalisuutta kohdistamalla sen pikkulapsiin. Tämä on todella kieroutunutta seksuaalisuuta ja rikollista toimintaa sekä haureuden iljettävä synti.

Katolisen kirkon pappien laaja-alainen poikiin kohdistama seksuaalinen hyväksikäyttö osoittaa homoseksuaalista taipumusta. Kun papeilta on kielletty avioliitto ja sen mukana seksielämä aikuisen naisen kanssa, niin se on johtanut osittain pappien homoseksuaaliseen käytökseen, jossa papit ovat seksuaalisesti hyväksikäyttäneet  pikkupoikia.

Katolisen kirkon mukaan suurin osa kirkon sisällä tapahtuneista pedofilia tapauksista on ollut luonteeltaan homoseksuaalista. Esimerkiksi yhdysvalloissa on huomattu katolisen kirkon piirissä lasten seksuaalisissa hyväksikäytöissä neljän tapauksen viidestä liittyneen homoseksuaaliseen hyväksikäyttöön. (Lähde: pod.fi)

Katolisen kirkon papiston piirissä vaikuttava laaja-alainen pedofilia paljastaa sen että katolinen kirkko on uskonnollinen instituutio ja organisaatio, joka ei edusta Raamatullista uskoa Herraan Jeesukseen. Pedofilian lisäksi katolisen kirkon sisällä vaikuttaa myös nunnien ja pappien seksuaalisyntejä joita ovat mm. lesbous, homous sekä pappien ja nunnien väliset seksisuhteet. Ikävää on se, että monet luulevat katolisen kirkon edustavan Raamatullista kristinuskoa, vaikka todellisuudessa katolinen kirkko on valhejäljitelmä Jumalan seurakunnasta.

Lestadiolaisuus ja pedofilia

Lestadiolaisuuden piirissä on myös laaja-alaista pedofiliaa. Pääsyy siihen on se että lestadiolaisuus on pääosin uskonnollinen herätysliike, jonka jäsenistä suurin osa on uudestisyntymättömiä uskonnollisia ihmisiä. Kaikki lestadiolaiset eivät ole pedofiilejä, vaikka liikkeen sisällä pedofilia on laaja-alainen ongelma. On väärin yleistää kaikkien lestadiolaisten olevan pedofiilejä. Pedofiliaa esiintyy myös muissa uskonnollisissa liikkeissä kuin katolisuudessa ja lestadiolaisuudessa.

Lestadiolaisuudessa on korkeaa moraalista oikeaa opetusta, mutta siitä huolimatta sen keskuudessa on laaja-alaista lasten seksuaalista hyväksikäyttämistä. Tämä johtuu juuri siitä että liikkeen jäsenistä valtaosa on pelastumattomia uskonnollisia ja sielullisia ihmisiä, jotka ovat syntiensä orjia. Heillä ei ole voimaa (Pyhä Henki) vastustaa syntiä eikä elää korkean moraalin mukaisesti.

Olen huomannut sen että monissa uskonnollisissa liikkeissä on vakavia seksisyntejä, joissa on korkean moraalin seksiopetus. Tämä johtuu siitä, että ihminen jolla ei ole todellista uskon yhteyttä Herran Jeesuksen kanssa joutuu ristiriitaan sydämessä vaikuttavan synnin kanssa sekä korkean moraalin opetuksen kanssa.

Koska hänellä ei ole Jumalan voimaa vastustaa syntiä, niin hän ajautuu himojensa orjaksi. Silloin kun sinulla ei ole voimaa vastustaa synnin himoja ja sinulle opetetaan korkeasta seksuaalimoraalista, niin monessa tapauksessa käy siten, että ihminen ajautuu vääristyneen seksuaalisuuden valtaan. Koska hänellä ei ole voimaa elää korkean moraalin mukaisesti, niin hän päästää sydämessään jäytävät himot valloilleen, joiden seurauksena hänen sydämessään seksuaalisuus vääristyy täysin ja voi johtaa pedofilian kaltaiseen toimintaan.

Usein on myös niin että uskonnollinen liike opettaa ahdasmielisesti seksuaalisuudesta vääristäen Jumalan luoman kauniin seksuaalisen lahjan miehen ja naisen välillä avioliitossa. Jos seksistä puhutaan koko ajan negatiivisesti esimerkiksi tuomalla koko ajan esille seksisyntejä ja sitä kautta siihen liitetään kielteisyys ja negatiivisuus, niin se joidenkin kohdalla johtaa juuri seksuaalisiin vääristymiin. On ihan oikein puhua ja kertoa seksisynneistä, mutta samalla on tuotava esille että seksi miehen ja naisen välillä avioliitossa on Jumalan antama kaunis lahja. Tarinan opetus on se, että pelkkä keskittyminen negatiivisiin asioihin johtaa ihmisen usein väärille raiteille. Kun ihmiselle kerrotaan siitä mikä on oikeaa seksuaalisuutta ja kuinka oikea seksuaalisuus on hyväksyttävää ja kaunista, niin ihminen oppii ja kykenee toteuttamaan elämässään oikeaa ja tervettä seksuaalisuutta.

Uskonnollisissa liikkeissä joissa naisen asema on vääristynyt esimerkiksi siten että naisen opetetaan olevan miestä alempiarvoinen johtaa myös hyvin usein seksuaalisiin väärinkäytöksiin mm. pedofiliaan ja naisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Naisen vääristynyt asema johtaa siihen, että nainen esineellistetään joka voi johtaa seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Kun naisella ei ole hänelle kuuluvaa arvoa, niin vääristyneen seksuaalisuuden vallassa oleva mies voi kokea naisen olevan hänelle purkautumiskanava johon mies kohdistaa seksuaalisen vääristymänsä. Tämä voi johtaa myös pedofiliaan ja insestiin, jossa mies käyttää seksuaalisesti hyväkseen pientä avutonta tyttöä.

Uskon yhteisöissä joissa ei esiinny pedofiliaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä naisen asema on Raamatullinen, joka tarkoittaa sitä että mies ja nainen ovat samanarvoisia Jumalan edessä.

Olen huomannut että seksuaalista hyväksi- ja väärinkäyttöä tapahtuu usein sellaisissa uskonnollisissa liikkeissä, jotka julistautuvat olevansa ainoa oikeaoppinen Jumalan seurakunta, sillä kaikki muut ovat heidän mielestään harhaoppisia. Pedofiliaa ja seksuaalista väärinkäyttöä ei tapahdu sellaisissa uudestisyntyneiden uskovien yhteyksissä joissa nähdään Jumalan lapsia myös muualla kuin oman herätysliikkeen piirissä.

Todellinen usko ei harjoita pedofiliaa

Todellinen ja oikea Raamatullinen usko Herraan Jeesukseen ei harjoita pedofiliaa, sillä se on iljettävä haureuden synti. On ikävää, että uskonnolliset liikkeet ryvettävät pedofilian kautta todellista Raamatun uskoa, koska ihmiset luulevat uskonnollisten liikkeiden edustavan Raamatun uskoa, vaikka ne eivät edusta sitä. Pedofilialla ja Raamatullisella uskolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Raamatullinen usko ei koskaan harjoita pedofiliaa, sillä se on kauhistuttava seksisynti. Uskonnollisuus ja usko Herraan Jeesukseen on kaksi eri asiaa. Uskonnollisuus puhuu Raamatun opetuksesta, mutta useassa kohtaa vääristää todellisen Raamatun opetuksen. Uskonnollisuuden tunnistaa myös siitä, että uskonnollisella ihmisellä ei ole voimaa vastustaa syntiä, eikä voimaa elää Raamatun opettaman opetuksen mukaisesti.

Jumalattomat ihmiset pitävät katolisen kirkon ja lestadiolaisten pedofiilitapauksia Raamattuun uskovien tekeminä tekoina, vaikka kyseessä on uskonnollisten ihmisten seksisynnit, eikä todellisten Herran Jeesuksen opetuslasten.

1 Kor 6:
9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

1 Kor 6:9 on kreikankielisessä tekstissä jakeen lopussa on kaksi kreikkalaista sanaa (malakos ja arsenokoites). Malakos tarkoittaa epämiehekästä, pojan ja miehen välistä seksiä, miestä joka harjoittaa epänormaalia seksiä ja miesprostituutiota. Arsenokoites tarkoittaa homoseksuaalia, miestä joka makaa miehen kanssa.

1 Kor 6:9 jakeen lopussa on selkeä opetus siitä, että aikuisen ja lapsen välinen seksi on syntiä. Jakeessa puhutaan miehen ja pojan välisestä seksistä, mutta sanomatta on selvää, että myös miehen ja tytön välinen seksi on syntiä. Raamattu tuomitsee pedofilian synniksi, jonka harjoittajat eivät voi periä Jumalan valtakuntaa.

On täten myös täysin selvää, ettei todellinen Herran Jeesuksen opetuslapsi voi harrastaa pedofilian iljettävää syntiä. Raamatullisessa uskossa ja seurakunnassa ei harjoiteta pedofiliaa. Silloin kun on kyse pedofilian harjoittamisesta, niin on kyse ihmisestä, joka elää täysin vastoin Jumalan sanan opetusta. Raamatun opetuksen mukaan pedofilian harjoittaja ei voi periä Jumalan valtakuntaa. Täten on selvää ettei Raamatullisessa uskossa olevalla ole mitään tekemistä pedofilian synnin kanssa.

On väärin syyllistää todellisia Herran Jeesuksen opetuslapsia pedofiliasta, koska todellinen Herran Jeesuksen opetuslapsi ei harrasta pedofiliaa. Herra Jeesus ja Raamatun sana profetoi, että lopunaikana uskovien keskuuteen tulee suuri luopumus, jonka tähden monet uskovat luopuvat Raamatullisesta uskosta. Osa näistä luopuneista luulee uskovansa Raamatullisesti Jumalaan, vaikka he eivät kuitenkaan usko.

Lopunajan uskovien luopumus saa myös sellaista aikaan, että pedofilian kaltaisia seksisyntejä tulee esiintymään myös entistä enemmän uskonnollisissa yhteisöissä. Jumalattomat ihmiset käyttävät tätä luopumusta ja pedofiliaa lyömäaseenaan todellisia Herran Jeesuksen opetuslapsia vastaan. Tosiasia on kuitenkin se että todellinen Herran Jeesuksen opetuslapsi ei harrasta pedofiliaa, sillä se on iljettävä seksisynti.

Pedofiili manipuloi ja hallitsee lasta

Pedofiilin sydämessä seksuaalisuus on pahasti vääristynyt, eikä hän osaa toteuttaa tervettä seksuaalisuutta, niin siksi hän koittaa salata seksuaalisen vääristymänsä muilta ihmisiltä. Siksi hän valitsee seksuaaliseksi kohteeksi pienen lapsen, koska hän ajattelee voivansa hallita lasta ja toteuttaa seksuaalista aktiviteettia salassa lapsen kanssa. Pedofiilin käyttämiä yleisiä lapseen kohdistuvia hallinta keinoja ovat pelottelu; uhkaus tehdä pahaa lapselle tai hänen vanhemmilleen ja muille omaisille, lahjonta; pedofiili lahjoo lasta rahan tai materian kautta.

Pedofiileillä on erilaisia motiiveja pedofilian harrastamiseen. On olemassa pedofiilejä, jotka oman vääristyneen seksihalunsa kautta haluavat tuottaa tyydytystä ja nautintoa sekä itselleen, että lapselle. Monet pedofiilit ovat kertoneet, että edellä oleva motiivi on heille syy harrastaa pedofiliaa. Tällainen motiivi ja syy on sairas ja vääristynyt, joka johtaa rikolliseen toimintaan, sillä pedofilia on rikos.

Nautinnonhaluisen pedofiilin mielessä on vääristymä, jossa hän ajattelee että koska hän saa nautintoa, niin hänen uhrinsakin saa nautintoa. Pedofiilin vääristynyt mieli ei ymmärrä sitä, että pedofilia on hyvin usein erittäin kivuliasta ja tuskallista lapselle.

Jotkut pedofiilit kokevat oman seksuaalisuutensa normaalina. Yleensä tällainen pedofiili sanoo antavansa rakkautta lapselle, joka on ihan normaalia. Tällaisen pedofiilin mieli on pahasti sairas ja vääristynyt. Tällainen pedofiili voi olla myös todella vaarallinen, sillä jos lapsi torjuu pedofiilin "rakkaudenosoituksen", niin hän voi surmata lapsen. Ihminen joka elää näin voimakkaan vääristymän vallassa voi yhdessä hetkessä haluta antaa rakkautta, mutta kokiessaan torjunnan hän voi tehdä veriteon. On hyvin yleistä, että torjutuksi tuleminen voi laukaista todella negatiivisen reaktion. Kun on kyse ihmisestä, jonka mieli on sairas ja vääristynyt, niin negatiivinen reaktio torjunnan seurauksena voi olla hyvin voimakas.

On olemassa myös pedofiilejä, jotka haluavat satuttaa lapsia sekä joissakin tapauksissa surmata uhrinsa. Pedofiliassa on siis kyse vakavasta rikoksesta, joka voi johtaa pahimmassa tapauksessa kahteen vakavaan rikokseen; pakotettuun seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja surmaan.

Kaikenlaisilla vääristymillä on yksi yhteinen tekijä, eli se pyritään tekemään salassa ja manipulointi, uhkaus sekä pelottelu ovat keinoja, jonka kautta vääristymä halutaan salata. Pedofiili toimii salassa ja pyrkii hallitsemaan uhriaan manipuloinnin ja uhkauksen kautta. Tästä syystä monet lapset eivät uskalla puhua silloin kun hän on pedofilian uhri, vaan hän paljastaa asian vasta myöhemmin, usein vasta aikuisena.

Pienten lasten vanhempien tulisi uskaltaa puhua lapsilleen, että on olemassa pedofiilejä, jotka haluavat käyttää lapsia seksuaalisesti hyväkseen. Monet vanhemmat eivät uskalla puhua lapsilleen tästä aiheesta, koska he ajattelevat, että lapsen sydämen täyttää turvattomuus, pelko ja epäluottamus muita aikuisia kohtaan. Näin myös tapahtuu jos asia esitetään väärällä tavalla. Kun lapselle kertoo pedofiliasta oikealla tavalla, niin hänelle ei aiheudu traumoja ja hän oppii tunnistamaan vaaratilanteet ja välttyy joutumasta pedofiilin uhriksi.

Lapselle tulisi kertoa, että kaikki aikuiset eivät ole pedofiilejä, mutta jotkut aikuiset voivat olla pedofiilejä. Lapsen ei tarvitse vältellä kontakteja aikuisten kanssa, sillä lapselle tulee kertoa miten pedofiili toimii. Hyvin usein pedofiili pyrkii esiintymään kivana ja luotettavana aikuisena, jonka kautta hän pyrkii voittamaan lapsen luottamuksen. Kun pedofiili voittaa lapsen luottamuksen, niin sen jälkeen hän aloittaa seksuaalisen lähentelyn, jota lapsi ei edes alussa ymmärrä. Joissakin tapauksissa pedofiili pyrkii myös voittamaan vanhempien luottamuksen, että pääsisi käsiksi lapseen.

Kannattaa harkita tarkkaan millä tavoin asiasta kertoo lapsille. Eräs hyvä tapa on kertoa namusedistä, joita on varottava eikä heidän mukaansa saa lähteä. Jokainen lapsi on omanlaisensa ja se tulee ottaa huomioon miten ja millä tavalla asioita ilmaisee.

Kun luottamus on voitettu, niin pedofiili aloittaa yleensä koskettelun intiimeistä paikoista (pyytää lasta koskettamaan itseään tai hän koskettelee lasta) sekä haluaa kertoa lapselle salaisuuden jota ei saa paljastaa. Tällä tavoin pedofiili koittaa salata tekonsa. Pedofiili myös uhkaa tehdä pahaa lapselle tai hänen vanhemmilleen, omaisilleen tai jopa lemmikkieläimelle.

Pedofiili voi myös manipuloida, suostutella ja vietellä lapsen tai nuoren seksuaaliseen kanssakäymiseen kanssaan. Tällaisissa tapauksissa hyvin usein pedofiili huomioi lasta esim. ostamalla lapselle jotakin joka on lapselle merkittävää. Kun pedofiili on huomioinut lasta ja voittanut hänen luottamuksensa, niin pedofiili viettelee lapsen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tällaisessa tapauksessa hyvin usein lapsi ei ymmärrä sitä, että pedofiili manipuloi häntä ja tekee seksirikoksen käyttämällä lasta seksuaalisesti hyväkseen. Tämänkin tähden on erittäin tärkeätä, että lapsille kerrotaan mitä on pedofilia ja mitä se tarkoittaa. Lapsen vietteleminen seksiin on pedofiliaa ja rangaistava rikos.

Kun lapselle kertoo pedofiilin tuntomerkit, niin  hän oppii tunnistamaan vaaran ja välttämään pedofiilin seuraa. Jos haluat suojella lastasi traumoilta, etkä uskalla kertoa hänelle pedofiliasta, niin hän ei kykene tunnistamaan pedofiliaa ja voi joutua sen uhriksi. Kertomalla lapselle tosiasiat hän kykenee luottamaan muihin aikuisiin sekä tunnistamaan pedofilian vaaran.

Pedofiilit usein hakeutuvat töihin aloille jossa ollaan tekemisissä lasten ja nuorten kanssa. Pedofiilit ovat myös usein mukana aktiivisina lasten ja nuorten seura- ja järjestötoiminnassa. Monet pedofiilit toimivat kuten kuka tahansa normaali aikuinen ihminen ja toisen aikuisen on vaikea huomata sitä kuka on pedofiili, koska he pyrkivät sen peittämään ja salaamaan kaikella tavalla muilta aikuisilta. Siksi on tärkeää kertoa pedofiliasta terveellä tavalla lapsille, sillä he ovat monessa tapauksessa ainoita, jotka pystyvät tunnistamaan pedofiilin, koska pedofiili pyrkii ottamaan seksuaalisen kontaktin lapseen. Tämän tähden on erittäin tärkeää, että lapsille kerrotaan pedofiliasta ja siitä millä tavalla he käyttäytyvät lasten seurassa, koska se estää heitä joutumasta pedofiilin uhriksi.

Pedofiilin uhrin väärä syyllisyys

Pedofiilin uhri, eli pieni lapsi tai nuori ihminen tuntee hyvin usein  syyllisyyttä pedofilian takia.  Eräs asia josta ei paljon puhuta, mutta joka on tärkeä ottaa esille on pedofiilin aiheuttama seksuaalinen hyvänolontunne uhrille.

Kun olen kohdannut pedofiilin uhreja, niin jotkut heistä tuovat esille sen kuinka he häpeävät itseään ja tuntevat suurta syyllisyyttä pedofilian takia, eivätkä he siksi ole uskaltaneet puhua siitä. Monet pedofiilit toimivat siten, että he tuottavat seksuaalista mielihyvää uhreilleen esimerkiksi hieroen tai hyväillen uhrin sukupuolielimiä. Tällä tavoin he manipuloivat uhrin ikään kuin osalliseksi pedofiliaan. Monet pedofilian uhrit kokevat suurta syyllisyyttä ja häpeää siitä, että pedofiili on tuottanut heille seksuaalista mielihyvää.

Lapsen ja nuoren häpeä ja syyllisyys on kuitenkin turhaa, sillä tietynlainen toiminta sukupuolielinten alueella voi tuottaa seksuaalista mielihyvää. Pedofilia on rikos ja synti lasta kohtaan, eikä mielihyväntunne tarkoita sitä, että lapsi on yhteistuumin pedofiilin kanssa suostunut seksuaaliseen toimintaan. Pedofiliassa on kyse pakottamisesta, manipuloimisesta, uhkailusta, pelottelemisesta ja siitä, että lapsi ja nuori on pedofilian uhri, eli seksirikoksen uhri. Tietenkin enemmistö pedofilia tapauksista on sellaisia, jotka ovat uhrille erittäin tuskallisia, mutta joissakin tapauksissa pedofilian uhri voi kokea seksuaalista mielihyvää.

Uhrin seksuaalinen mielihyväntunne ei ole häpeällistä, eikä siitä tarvitse syyllistyä, sillä aikuinen ihminen on manipuloinut ja ohjannut lapsen kokemaan sen. Jos olet tilanteessa, jossa koet syyllisyyttä ja häpeää seksuaalisen mielihyvän tähden pedofilian uhrina, niin älä häpeä ja syyllistä itseäsi, vaan paljasta pedofiili, puhumalla siitä vanhemmillesi, sukulaisellesi tai viranomaisille kuten poliisi, koulussa opettajat, lastensuojeluviranomaisille jne. Tärkeintä on kertoa asia jollekin aikuiselle, joka voi viedä asian eteenpäin, niin että pedofiili saadaan kiinni ja hänet tuomitaan pedofilian seksuaalirikoksesta. Kaikissa pedofilia tapauksissa uhrin tulee paljastaa pedofiili, eikä saa pelätä pedofiilin uhkauksia.

Jos oma vanhempi esimerkiksi isä tai isäpuoli on on käyttänyt lastaan seksuaalisesti hyväkseen, niin sellaisessakin tapauksessa asia tule paljastaa, vaikka ensin omalle äidille. Pedofilian ja insestin uhrina usein käy niin, että lapsi menettää täysin luottamuksensa aikuisiin, eikä kykene kertomaan ja paljastamaan asiaa. Usein myös puhumattomuuden takana on voimakas lapsen häpeän tunne, joka estää häntä puhumasta.

Jos olet pedofilian tai insestin uhri, niin sinulla ei ole mitään hävettävää, sillä sinua kohtaan on tehty vakava seksuaalirikos. On ehdottoman tärkeää, että kerrot tarinasi ja paljastat pedofiilin tai insestin tekijän. Insesti tapauksissa joissa hyväksikäyttäjä on oma isä tai äiti, niin kynnys asian kertomiseen on todella iso. Tällaisessakin tapauksessa on ehdottoman tärkeätä paljastaa hyväksikäyttäjä.

Pedofiili pyrkii aina peittämään ja salaamaan tekonsa. Hän voi esimerkiksi syyllistää lasta sanomalla, että lapsi on osallinen tekoon yhdessä pedofiilin kanssa. Älä usko pedofiilin puheita, vaan paljasta hänet heti kun ymmärrät joutuneesi pedofiilin uhriksi. Yhteiskunta ja oikeuslaitos tuomitsee pedofiilin seksuaalirikoksesta vankilaan, joten älä pelkää, pedofiili ei voi vahingoittaa sinua tai omaisiasi. On ehdottoman tärkeää, että annat ilmi pedofiilin, jos joku pedofiili on käyttänyt sinua hyväkseen tai koittaa käyttää sinua hyväkseen.

Pedofilia on laaja-alainen ongelma

Pedofilia on laaja-alainen ongelma, joka ei ole vain uskonnollisten yhteisöjen ongelma, sillä ns. uskonnottomien keskuudessa ongelma on vielä laajempi kuin uskonnollisissa yhteisöissä.

Pedofilia on raskauttava ja kauhistuttava rikos. Pedofilian juuri on ihmisen syntisessä luonnossa, joka on kapinassa Raamatun Jumalaa kohtaan. Monet pedofiilit ovat joutuneet kokemaan lapsuudessaan seksuaalista hyväksikäyttämistä ja sen tähden he harjoittavat pedofiliaa. Pedofiili voi kokea myös kyvyttömyyttä harrastaa seksiä aikuisen ihmisen kanssa ja siksi hän harrastaa pedofiliaa. Joillakin pedofiileillä seksuaalisuus on vääristynyt ja hän hakee seksuaalista kontaktia epäluonnollisista kohteista ja valitsee lapsen seksuaalisuuden himonsa kohteeksi.

Henkinen kypsymättömyys voi altistaa pedofilian harrastamiseen. Joissakin tapauksissa henkisesti kypsymättömät ihmiset ovat harrastaneet pedofiliaa. Silloin kun ihminen ei ole henkisesti kypsynyt täyteen ja terveeseen aikuisuuteen, niin joissakin tapauksissa he purkavat seksuaalisia tarpeitaan lapsia kohtaan, koska he eivät tule toimeen aikuisten maailmassa. Tässäkään kohdin ei saa yleistää, sillä kaikki henkisesti kypsymättömät ihmiset eivät harrasta pedofiliaa.

Seksiaddiktioiden vallassa olevista ihmisistä voi tulla pedofiilejä, sillä seksiaddiktistit hyvin usein etsivät koko ajan lisää kiihokkeita seksiaddiktiolle. Seksiaddiktisti ei yleensä tyydy mihinkään, vaan etsii koko ajan rajumpia tapoja toteuttaa seksuaalisuuttansa ja tästä syystä hän voi ajautua pedofiiliksi. Pedofilia usein alkaa tirkistelynä.

Jotkut pedofiilit tuntevat suurta häpeää sekä itsevihaa sen tähden koska he ovat pedofiilejä. Pedofiilillä on suuri kynnys hakea apua, koska pedofilia on niin äärettömän suuri ja raskauttava rikos. Pedofiilin on kuitenkin mahdollista saada apua. Jos tunnistat olevasi avun tarpeessa ja koet itsevihaa sekä häpeää pedofilian tähden, niin hakeudu saamaan apua. Älä välitä yhteiskunnan tuomiosta ja negatiivisesta asenteesta pedofiilejä kohtaan, vaan ajattele sitä, että apua hakemalla voit parantua pedofiliasta ja siten säästää monen lapsen syvät ja vaikeat traumat. Säästät myös tuhoamasta itseäsi.

Jos koet itsevihaa ja häpeää pedofilian tähden, niin se on merkki siitä, että tiedät toimivasi väärin ja sinä voit vielä muuttua ja parantua. Älä pilaa monen lapsen elämää, vaan anna heille mahdollisuus kehittyä ja kasvaa terveellä tavalla.

Jos olet pedofiili, niin sinulla on kuitenkin mahdollisuus eheytyä ja parantua. Hakeudu hoitoon, hae apua itsellesi. Paras keino eheytyä on tunnustaa pedofilian synti Jumalalle ja ottaa uskossa vastaan Herra Jeesus. Terve ja Raamatullinen usko eheyttää sinut pedofiliasta ja johdattaa sinut terveeseen seksuaalisuuteen.

Enemmistö pedofiileistä on miehiä

Essee kirjan Sexual Offending Against Children (Julkaisijat: Tony Morrison, Marcus Erooga ja  Richard C. Beckett) mukaan suuri enemmistö seksuaalirikoksen tekijöistä on miehiä. American Professional Society on the Abuse of Children järjestön mukaan seksuaalisrikoksen tekijöistä enemmistö on miehiä.

Pedofiilien uhreista merkittävä osa on poikia. Suhdeluku tyttöjen ja poikien välillä on 2-4 tyttöä ja yksi poika. Raportin mukaan tilastoissa ei esiinny kaikki poikiin kohdistuneet pedofilia tapaukset ja poikiin kohdistuvat pedofilia tapaukset ovat yleisempiä kuin mitä tutkimuksissa on saatu selville. 15 vuotta sitten uskottiin seksuaalisen hyväksikäytön olevan 9:1 enemmän tyttöihin kohdistuvaa kuin poikiin. Uusissa tutkimuksissa suhdeluku on huomattavasti kaventunut. Osa tutkijoista uskoo, että poikia käytetään seksuaalisesti hyväksi yhtä usein kuin tyttöjä. (Bill Watkins and Arnon Bentovim, "The Sexual Abuse of Male Children and Adolescents: A Review of Current Research," Journal of Child Psychiatry 33 (1992); in Byrgen Finkelman, Sexual Abuse (New York: Garland Publishing, 1995), p. 300.) (Kee MacFarlane, et al., Sexual Abuse of Young Children: Evaluation and Treatment (New York: The Guilford Press, 1986), p. 9.)

Miehet tekevät lähes kaikki lapsiin kohdistuvat seksirikokset. Englannin ja Walesin vankilassa istuu 3000 miestä tuomittuina lapsiin kohdistuvista seksirikoksista. Naisten vastaava luku on vain 12. (Dawn Fisher, "Adult Sex Offenders: Who are They? Why and How Do They Do It?" in Tony Morrison et al., eds., Sexual Offending Against Children (London: Routledge, 1994), p. 11.)

Miesten pedofilia on yleisempää kuin naisten. Miesten tyttöihin kohdistama pedofilia on osoitus seksuaalihäiriöstä, johon syitä voi olla useita ja jokainen tapaus on yksilökohtainen. Eräänä syynä voi olla se, että monilla miehillä voi olla vaikeuksia solmia suhteita vastakkaisen aikuisen sukupuolen kanssa. Tämä johtaa seksuaalisen kontaktin hakemiseen tyttölapsen kanssa, koska lapsi ei osaa käyttäytyä kuin aikuinen, niin pedofiili kykenee manipuloimaan lasta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Osaamattomuus aikuisen kohtaamisessa voi johdattaa seksuaaliseen vääristymään ja pedofilian perversioon.

Osa miespedofiileistä on naimisissa, joilla seksuaalisuus on kieroutunut perversioksi lapsia kohtaan. Tällaisen miehen sielunelämä on myös vakavasti häiriytynyt.

Heteromiesten kohdalla syy seksuaaliseen tyttölasten hyväksikäyttämiseen johtuu varmasti monesta tekijästä. Kaikissa tapauksissa on kyse kieroutuneesta ja vääristyneestä seksuaalisuuden harjoittamisesta. Syynä voi olla osaamattomuus solmia suhteita aikuisen naisen kanssa; joissakin tapauksissa mies, joka ei saa aikuisen naisen huomiota voi ajautua pedofilian harrastamiseen tyttölapsen kanssa. Osaamattomuus seksuaaliseen kanssakäymiseen aikuisen kanssa voi myös johtaa pedofiliaan, jossa aikuinen haluaa hallita lasta ja alistaa lapsi seksuaaliseen kanssakäymiseen. Jos jossakin miehessä on selkeitä piirteitä, jotka tekevät hänestä vastenmielisen aikuisten naisten sydämissä, niin silloin miehellä voi olla hyvin suuri vaara tulla pedofiiliksi, joka käyttää seksuaalisesti hyväkseen tyttölapsia.

Pedofilian taustalla voi olla lapsuudessa koetut traumat sekä hyvin usein pedofiili on itse ollut lapsuudessaan pedofilian uhri. Eräs syy täytyy myös mainita, joka on synti, jossa pimeyden henkivallat erilaisten ärsykkeiden kautta houkuttelevat ihmisiä harrastamaan pedofiliaa. Psykiatria, psykologia ja seksuaaliterapia eivät tunnista henkivalta kytköstä, mutta se on todellinen voima, joka myös vaikuttaa pedofilian taustalla.

Homoseksuaalisuus ja pedofilia

Tarkoitukseni ei ole provosointi tai syrjintä homoseksuaaleja kohtaan, vaan tuoda esille faktat tutkimustuloksista, jotka osoittavat pedofilian olevan yleisempää homoseksualistien keskuudessa kuin heteroiden. Tämä  aihe on erittäin arkaluontoinen, eikä tarkoitus ole loukata tai kiihottaa ketään homoseksuaaleja vastaan. Kyseessä ei ole vihapuhe, vaan asia jota on avoimesti ja julkisesti tutkittu. Vihapuhe on Euroopan neuvoston ministerikomitean mukaan sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen. Totuuden sanominen siitä mitä yhteyksiä on tutkittu homoseksuaalisuuden ja pedofilian välillä ei siis ole vihapuhetta, vaan tosiasian esille tuomista.

Homoseksuaaleja on prosentuaalisesti vähemmän kuin heteroita, mutta kun suhteutetaan pedofilia tapaukset prosentuaalisesti, niin homoseksuaalit harjoittavat pedofiliaa heteroita useammin. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki homoseksuaalit ovat pedofiilejä, vaan että se on homoseksuaalien keskuudessa yleisempää kuin heteroiden keskuudessa.

Joidenkin homoseksuaalien keskuudessa pedofilian hyväksyminen on avointa ja he jopa haluaisivat sallia pedofilian seksuaalisen ilmauksen kanavana nuorille ja lapsille. Edellä oleva on äärimmäisen vaarallinen toive ja halu, siksi käsittelen aika laajasti homoseksuaalisuuden ja pedofilian yhteyksiä.

Homoseksuaaliset pedofiilit hyväksikäyttävät lapsia seksuaalisesti suuremmassa määrin verrattuna homoseksualistien prosentuaaliseen määrään väestöstä. Journal of Sex and Marital Therapy mukaan 457:stä miespuolisesta lasten seksuaalisesta hyväksikäyttäjsitä yksi kolmesta (36%) kohdisti seksuaalisen aktiviteettinsa poikia kohtaan. Näistä 457:stä miehestä yksi kolmesta hyväksikäytti poikia ja kaksi kolmesta tyttöjä. (Kurt Freund et al., "Pedophilia and Heterosexuality vs. Homosexuality," Journal of Sex and Marital Therapy 10 (1984): 197.) (Kurt Freund et al., "Heterosexuality, Homosexuality, and Erotic Age Preference," Journal of Sex Research 26 (1989): 107.)

Kurt Freundin mukaan edellä olevat luvut eroavat huomattavasti gynefiilien ja androfiilien kesken, joista androfiileilla luvut ovat vähäisemmät. Gynefiili pitää seksuaalisesti naisista ja androfiili miehistä.

Freund toi myös esille etteivät homoseksuaalit ole heteroita enemmän kiinnostuneita lapsista. (Kurt Freund et al., "Heterosexuality, Homosexuality, and Erotic Age Preference," Journal of Sex Research 26 (1989): 115.)

Zebulon A. Silverthorne tuo esille Freundin tutkimuksen rajoitukset ja puutteet. Freundin tutkimukseen valittiin sellaisia miehiä, joilla oli seksuaalinen mieltymys aikuisiin miehiin, ei lapsiin. Baileyn (1994) tutkimus oli rajoitettu koska se ei esittänyt osallistujien kiihotuksen kohdetta, vaan yksinkertaisesti kysyi osallistujilta minkä ikäisiä seksikumppaneita he halusivat. Jankowiakin (1992) tutkimus oli rajoitettu kahdella tavalla; homoseksuaalien kumppanit oli rajattu keski-ikäisten ikäryhmään sekä osallistujien kiihotuksen kohde oli myös rajattu keski-ikäisten ryhmään. Silverthorn korjasi tutkimusten puutteet havaitsemalla, että homoseksuaalit pitivät enemmän nuorista kumppaneista kuin heterot pitävät. (Zebulon A. Silverthorne and Vernon L. Quinsey, "Sexual Partner Age Preferences of Homosexual and Heterosexual Men and Women," Archives of Sexual Behavior 29 (February 2000): 67-76.)

Heteroita on lukumääräisesti homoseksuaaleja enemmän suhdeluvun ollessa kahdestakymmenestä yhteen. Suhdelukujen valossa homoseksuaali pedofiilit tekevät noin kolmanneksen kaikista lapsiin kohdistuvista seksirikoksista. Homoseksuaalisia pedofiilejä esiintyy huomattavan paljon lapsiin kohdistuvissa seksirikos tapauksissa. Epidemiologinen todiste osoittaa, että vain 2-4% miehillä on seksuaalista vetoa toisiin miehiin. 25-40% miehistä joilla on seksuaalisia tuntemuksia lapsia kohtaan tuntevat sitä poikalapsia kohtaan. Siten homoseksuaaleilla miehillä on 6-20 kertaa suurempi taipumus pedofiliaan kuin heteroilla. (Blanchard et al., "Fraternal Birth Order and Sexual Orientation in Pedophiles," Archives of Sexual Behavior 29 (2000):464.)

Archives of Sexual Behaviorin tutkimuksessa havaittiin selvä ero homoseksuaalien ja heteroiden lasten seksuaalisten hyväksikäyttäjien välillä. Tutkimuksessa oli 260 pedofiilia kolmessa ryhmässä: 152 pedofiili heteroita jotka hyväksikäyttivät tyttöjä, 65 homoseksuaali pedofiilejä jotka hyväksikäyttivät poikia sekä 43 biseksuaalia pedofiiliä jotka hyväksikäyttivät tyttöjä ja poikia. (Ray Blanchard, et al., "Fraternal Birth Order and Sexual Orientation in Pedophiles," Archives of Sexual Behavior 29 (2000): 471.)

Kun otamme huomioon homoseksuaalien paljon vähäisemmän määrän väestöstä, niin homoseksualistien keskuudessa poikiin kohdistuva pedofilia on yleisempää kuin heteroiden keskuudessa.

USA:n oikeusministeriö (U.S. Bureau of Justice - Bureau of Justice Statistics) on tehnyt laajan laajan tutkimuksen seksuaalisesta väkivallasta vuonna 2000. Tutkimuksen perustana oli tietokanta vuosilta 1991-1996 kahdestatoista osavaltiosta (Alabama, Colorado, Idaho, Illinois, Iowa, Massachusetts, Michigan, North Dakota, South Carolina, Utah, Vermont ja Virginia). Osavaltiot olivat osana NCVS-tutkimusta (National Crime Victimization Survey). Tutkimuksen nimenä oli "Sexual Assault of Young Children as Reported to Law Enforcement: Victim, Incident and Offender Characteristics". Tohtori Howard Snyder toimi tutkimuksen johtajana. Tutkimuksen väkivallan tyyppijakauma koostui väkivaltaisesta raiskauksesta, väkivaltaisesta sodomiasta, seksuaalisesta väkivallasta esineen avulla sekä väkivaltaisesta hyväilystä. Tutkimuksen mukaan lasten seksuaalinen ahdistelu tapahtui 25 prosenttisesti homoseksuaalien taholta sekä 75 prosenttisesti heteroiden taholta. Vuosien 1991 ja 1996 välillä homoseksualistien osuus oli USA:ssa 2-3 prosenttia väestöstä. Kun lasketaan keskiarvo väestöstä homojen ja heteroiden välillä, niin tilastollinen totuus tämän tutkimuksen mukaan on se, että homoseksuaalisesta henkilöstä tulee kymmenen kertaa todennäköisemmin pedofiili kuin heteroseksuaalisesta henkilöstä.

Steve Baldwin teki tutkimuksen vuodelta 2002, jonka julkaisi Regent University Law Review. Tutkimuksen nimi on Raportti: Pedofilia yleisempää "homojen" keskuudessa. Baldwinin tutkimuksen tarkoitusena oli paljastaa homoseksuaalisen kulttuurin "pimeä puoli". Tutkimus päätyi lopputulokseen, jonka mukaan lasten seksuaalista ahdistelua ja pedofiliaa esiintyy huomattavasti enemmän homoseksuaalien kuin heteroiden keskuudessa, kun tietokanta otantana on henkeä kohti tilasto väestöstä. Steve Baldwin toi esille artikkelissaan ”Lasten seksuaalinen ahdistelu ja homoseksuaalinen liike” ("Child Molestation and the Homosexual Movement"), että todistusaineisto tukee musertavalla tavalla käsitystä, että homoseksuaalisuuden seksuaaliseen poikkeavuuteen sisältyy häiriöitä, joilla on karmeat seuraukset kulttuurillemme.  Baldwinin mukaan on todella vaikeaa ilmaista homokulttuurin pimeää puolta näyttämättä karkealta. Baldwin on todella huolestunut asiasta, sillä on sitä mieltä, että homoseksuaalinen käyttäytyminen uhkaa läntisen sivistyksen ja sivilisaation perustuksia ja nimenomaan ydinperhettä.

Homoseksuaalinen yhteisö ja osa mediaa on ivannut Baldwinia hänen lausuntojensa tähden. Baldwin seisoo sanojensa takana tuoden esille, että homoseksuaalisten aktivistien pyrkimyksenä on hyökätä lasten kimppuun oman seksuaalisen nautinnonhalunsa tähden sekä laajentaakseen homoliikettä. Baldwinin mukaan tämä selkeä hyökkäys ydinperhettä vastaan.

Tohtori Judith Reisman (mediakasvatusinstituutin johtaja) vahvistaa Baldwinin näkemykset omassa tutkimuksessaan. Reismanin tutkimuksen mukaan (siteerasi psykologi Eugene Abelia) nuoriin poikiin kohdistuvaa seksuaalista ahdistelua esiintyy homoseksuaaleilla vähintään viisi kertaa enemmän verrattuna seksuaaliseen ahdisteluun tyttöjä kohtaan. Reismanin mukaan homoseksuaalisen lasten seksuaalisen väärinkäytön suhde heteroseksuaaliseen on tyrmäävä.

Homoseksuaalisuuden ja pedofilian läheisen yhteyden kieltäviä puheenvuoroja hyvin usein käyttävät homoseksuaalit. Tästä eräänä esimerkkinä tri. Gregory M. Herek, joka on avoimesti ja näkyvästi homo. Herek on myös psykologi. Herekin kannanotto on oman agendan puolesta puhumista, koska hän itse on homo ja siksi hän kieltää jyrkästi homoseksuaalisuuden ja pedofilian läheisen yhteyden. Useat puolueettomat ja pätevät tutkimukset ovat osoittaneet selkeästi, että homoseksuaalisuudella ja pedofilialla on läheinen yhteys keskenään.

Homoseksuaali pedofiilin määritelmä

Homoaktivistit sanovat, että poikia seksuaalisesti hyväksikäyttäviä miehiä ei voi pitää homoseksuaaleina.  Perusteluna heillä on määritelmä, jonka mukaan homoseksuaalisuus pitää määritellä taipumuksena tuntea aikuisena miehenä seksuaalista vetovoimaa toista aikuista miestä kohtaan. Homoaktivistien mukaan mies joka harrastaa pedofiliaa poikalapsia kohtaan ei ole homoseksuaali. Jotkut homoaktivistit sanovat myös ettei miestä voi luokitella homoseksuaaliksi, jos hän on ollut naimisissa naisen kanssa tai harrastanut seksiä naisen kanssa.

Käsite homoseksuaali pedofiili ei sulje toisiaan pois, koska ne määrittelevät kahden seksuaalisen viehtymyksen, jossa mies tuntee seksuaalista vetovoimaa samaan sukupuoleen, eli poikalapseen. Homoseksuaalin määritelmä on ihminen, joka tuntee seksuaalista vetovoimaa samaan sukupuoleen kuin mitä hän itse edustaa. Miespuolinen pedofiili, joka tuntee seksuaalista vetovoimaa poikalapseen on homoseksualisti sekä pedofiili, sillä hän tuntee seksuaalista vetovoimaa samaa sukupuolta kohtaan sekä poikalapseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki miehet jotka käyttävät seksuaalisesti hyväkseen poikalapsia ovat homoseksuaaleja.

Wieniläinen psykiatri tri Richard von Krafft-Ebing oli 1900-luvulla systemaattisen seksuaalisuuden poikkeamien tutkimuksen pioneeri, joka otti ensimmäisenä käyttöön käsitteen homoseksuaalinen pedofiili. Pedofiilien omissa tiedotteissa on käytössä sama käsite.

Uusimisriski sekä peitetoiminta

International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology:n mukaan Homoseksuaali pedofiilien uhrit olivat usein tuntemattomia tai vieraita. Joillakin homoseksuaali pedofiileillä oli myös muita seksuaaliperversioita sekä muita useammin tuomioita aikaisemmista seksirikoksista. Toisten tutkimusten mukaan homoseksuaali pedofiileillä oli suurempi seksirikoksen uusimisriski kuin niillä jotka ovat käyttäneet tyttöjä seksuaalisesti hyväkseen. Homoseksuaali pedofiilien uusimisriski seksirikokseen oli kaksinkertainen verrattuna niihin jotka kohdistivat tekonsa tyttöihin. (James Bickley and Anthony R. Beech, "Classifying Child Abusers: Its Relevance to Theory and Clinical Practice," International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology 45 2001)

Homoseksuaaleilla ja homoseksuaalisilla pedofiileillä on monenlaisia taipumuksia seksuaalisuuden alueella, jotka ovat täysin ristiriidassa luonnollisen seksuaalisuuden kanssa. Nämä monenlaiset taipumukset myös johdattavat monia homoseksuaaleja pedofiileiksi, jossa seksuaalinen kiinnostuksen kohde on poikalapsi tai nuori poika rakastajatar. Monessa tapauksessa homoseksuaalien runsas valikoima seksikäyttäytymiselle voi olla yritys peitellä pedofiliaa.

Tutkijoiden tiedossa on ollut pitkään, että pedofiileillä on runsas seksikäyttäytymisen valikoima, jonka tarkoituksena on vetää huomio pois viehätyksestä pedofilian harrastamiseen. Tutkimus seksuaalirikollista julkaisussa International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology:n mukaan lapsen seksuaaliset hyväksikäyttäjät pystyvät hyvin usein toimimaan huomaamatta koska he eivät lokeroidu tiettyyn stereotypiaan. (Krisin A. Danni, et al., "An Analysis of Predicators of Child Sex Offender Types Using Presentence Investigation Reports," International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology 44  2000)

Homokulttuuri ja pedofilia

Homojen oikeuksien liikkeen historioitsija ja homoaktivisti David Thorstad väittää, että homoseksuaalisuudella ja pedofilialla on luonnollinen ja kiistaton yhteys.  Thorstad on kirjoittanut (David Thorstad, "Man/Boy Love and the American Gay Movement," Journal of Homosexuality 20 (1990): s.253) kirjassaan, että poikarakastajat olivat mukana homoliikkeen alkuaikana ja heidän läsnäoloaan suvaittiin.

Homoyhteisön uutisjulkaisussa sen avajaispainoksessa vuodelta 1979 oli homojen vapautusliikkeen lausunto mies ja poika rakkaudesta, joka esitti homojen vapautuksen lopullisen päämäärän olevan saavutus, joka mahdollistaa kaikille seksuaalisen vapauden, ei vain samoja oikeuksia lesboille ja homomiehille, vaan myös seksuaalisen ilmaisun vapauden nuorille ja lapsille.

David Thorstad siterasi Jim Kepneriä (International Gay and Lesbian Archives kuraattori Los Angelesissa):

Asia jonka olen halunnut tuoda esille on että jos me hylkäämme poikarakastajat  tänä päivänä keskuudestamme, niin meidän tulee lopettaa vetoaminen antiikin kreikkalaisiin kuten Michelangelo, Leonardo da Vinci, Oscar Wilde, Walt Whitman, Horatio Alger, ja Shakespeare. Meidän on parasta lakata pitämästä heitä osana perintöämme, ellemme laajenna käsitystä siitä mitä tarkoittaa olla homo tänä päivänä. (David Thorstad, "Man/Boy Love and the American Gay Movement," Journal of Homosexuality 20 (1990): s.266)

Pohjois-Amerikan mies-poika rakkaus yhdistys (North American Man-Boy Love Association - NAMBLA), on avoimesti kannattanut aikuisen ja lapsen välistä seksiä. 1985 NAMBLA pääsi New York's council of Lesbian and Gay Organizations sekä International Gay Association (nykyisin  International Lesbian and Gay Association - ILGA) yhdistysten jäseneksi. 1990-luvun puolivälissä ILGA, NAMBLA ja muutama muu pedofiilijärjestö menetti oikeutensa toimia kansalaisjärjestönä YK:ssa. (George Archibald, "U.N. Group Keeps Ban on Gay Lobby," Washington Times May 1, 2002)

Pedofiliaa lailliseksi vaativat tahot ovat täysin sokeita terveelle seksuaalikäyttäytymiselle sekä moraalikäsitykselle. Kun ihminen on valinnut seksuaalisen epäluonnottomuuden, niin se hyvin helposti vääristyy lisää. Tästä vaarallisena ja ikävänä esimerkkinä tiettyjen homoaktivistien pedofilian laillistamisen vaatimukset.

Pedofilia ja homokirjallisuus

Edesmennyt runoilija Allen Ginsberg sanoi, että homoseksuaalisuuden ja pedofilian välillä on saumaton yhteys. Elämänkerta kirjoittaja Raymond-Jean Frontain kirjoitti Ginsbergin yhteyksistä NAMBLA:aan (Ginsberg oli North American Man/Boy Love Association jäsen) sekä Ginsbergin teoksissa olevista viittauksista anaaliseksiin sekä pederastiaan (miehen ja pojan seksisuhde). (Raymond-Jean Frontain, "The Works of Allen Ginsberg," Journal of Homosexuality 34 (1997): 109.)

Ginsberg oli eräs homoseksuaali kirjoittajista, joka otti esille homoyhteisöissä viehtymyksen pedofiliaan. Mary Eberstadt kirjoitti the Weekly Standard julkaisussa kuinka kielto harjoittaa seksiä lasten kanssa rappeuttaa.

Carole Jennyn tutkimus väittää, että vain kaksi 269:stä lasten hyvälsikäyttäjästä voidaan identifioida homoksi tai lesboksi. ("Are Children at Risk for Sexual Abuse by Homosexuals?" Pediatrics 94 (July 1994): 41-44.)

Jennyn tutkimuksessa käytettiin epätyypillistä tutkimustekniikkaa. Raportoituja lasten hyväksikäyttäjiä ei haastateltu. Sen sijaan tutkijat vetosivat omakohtaisiin mielipiteisiin ja lääketieteellisiin terveyskeskusten tietolähteisiin  seksuaalisen hyväksikäytön lapsiuhreista. Seksuaalisten hyväksikäyttäjien käyttäytymistä ei kyselty. Jos on jo etukäteen päätetty, että poikia hyväksikäyttäviä miespedofiilejä ei voi pitää homoseksuaaleina jos heillä on ollut seksiä naisten kanssa, niin johtopäätös on että muutamilla tai jollain pedofiileillä on tyttöystävä ja he ovat naimisissa ja heillä on lapsia. Kuitenkin tutkimus osoitti, että 22 prosenttia hyväksikäyttäjistä käytti hyväkseen samaa sukupuolta olevaa. Se on osoitus selvästä homoseksuaalisesta pedofiliasta.

Eberstadt siteraa Village Voice julkaisua sanomalla, että homokirjallisuus on rikasta ja idyllistä kertomusta sukupolvien välisistä suhteista, kuten sellaisista suhteista, jotka ovat tänä päivänä kunnioitettavia. Hän mainitsee lukuisia esimerkkejä pedofilia  homokirjallisuudesta, jotka esiintyvät "valtavirran" homoseksuaalisessa runoudessa.

Paedophilia: The Radical Case kirja kertoo yksityiskohtaista tietoa siitä miten voi päästä intiimisuhteeseen nuorten poikien kanssa. (Tom O'Carroll, Paedophilia: The Radical Case (Boston:Alyson Publications, 1982)

Lesbo kolumnisti Paula Martinac on kirjoittanut homoseksuaalien sanomalehdessä Washington Bladessa: Aikuis-lapsi seksiä on pidetty tärkeänä aspektina homokulttuurissa. ... Kun jotkut homomiehet kunnioittavat aikuis-lapsi seksiä niin he samanaikaisesti julistavat etteivät he ole pedofiilejä ...  (Paula Martinac, "Mixed Messages on Pedophilia Need to be Clarified, Unified," Washington Blade  March 15, 2002)

Homoliikkeen parissa olevat pedofiliaa korottavat ja ihannoivat teokset ovat julkea osoitus siitä kuinka näiden teosten kautta koitetaan manipuloida ja muuttaa ihmisen terve seksuaalisuuskäsitys vääristyneeseen suuntaan.

Homoliikkeet ja pedofilia

Eräs laajimmista USA:n homosivustoista Queer Resource Directory (www.qrd.org), linkittää sivullaan lähes jokaisen amerikkalaisen homoseksuaalisen ryhmän ja yhteisön, mukaan lukien NAMBLA:n (North American Man-Boy Love Association) sekä muita homoyhteisöjä, jotka ovat keskittäneet seksuaalisen kohteensa nuoriin. Merkittävää on se, että Queer Resource Directory sivusto on eräs laajimmista USA:n homosivustoista. Linkitys useille pedofilia homoliikkeen sivuille on osoitus siitä, että homoseksuaalien keskuudessa pedofilia saa laajaa kannatusta. Tämä todistaa sen, että homoseksuaalisuudella on läheinen yhteys pedofiliaan.

Monet amerikkalaisen homoliikkeiden johtohahmot ja vaikuttajat kannattavat NAMBLA:aa ja sen tavoitteita. Homokirjailijat ja johtajat kuten Allen Ginsberg, Gayle Rubin, Larry Kramer (perustaja ACT-UP), Pat Califia, Jane Rule, Michael Kearns ja Michel Foucault ovat kirjoittaneet suosiollisesti niin NAMBLA.sta kuin miehen ja pojan välisestä suhteesta (seksuaalinen suhde). Harry Hay joka on tärkeä hahmo USA:n homoliikkeessä kutsui 1993 NAMBLA:n jäseniä marssimaan hänen kanssaan "March on Washington" homoparaatiin. Hay marssi 1986 Los Angelesin homoparaatissa pukeuton paitaan, jossa luki teksti: NAMBLA walks with me - NAMBLA kävelee kanssani. Kiistaton tosiasia on, että monet homoseksuaalit ovat kiinnostuneita miehen ja pojan välisestä seksuaalisesta suhteesta.

Johtavat homoseksuaaliset sanomalehti- ja lehtijulkaisut kuten Advocate, Edge, Metroline, The Guide ja The San Francisco Sentinel ovat julkaisseet pro-NAMBLA artikkeleita ja kolumneja sekä ottaneet hyväksyvästi kantaa NAMBLA:aan sekä seksiin lasten kanssa. Ed Hougen The Guide lehdestä on todennut NAMBLA:an olevan kiinnostunut nuorten ihmisten oikeudesta seksuaalisuutensa. Hougen sanoi olevansa iloinen NAMBLA:n rohkeudesta. Itse asiassa NAMBLA:an tavoite on saada miehen ja pojan välinen seksisuhde lailliseksi. Ed Hougen tietää tämän, joten hän kannattaa aikuisen ja lapsen välistä seksuaalista suhdetta.

The San Francisco Sentinel on ollut kommenteissaan suorasukaisempi, sillä lehden mukaan NAMBLA:n asema seksiin nähden ei ole järjetön, vaan epäsuosittua, sillä kun 14-vuotias homopoika ehdottaa miehelle seksiä, niin hän tekee sen siksi, että haluaa seksiä miehen kanssa. Tällaisten kommenttien tarkoituksena on koittaa tehdä pojan ja miehen välisestä seksistä hyväksyttyä. Taktiikkana käytetään tunteisiin vetoamista; jos poika haluaa.

Homoliike pyrkii muuttamaan ihmisten käsitykset jatkuvan emotionaalisen ehdollistamisen kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että kun ihmisen tunnemaailma muutetaan myönteiseksi homoudelle, niin hän ei tarvitse enää perusteluita tai faktoja, sillä hänen myönteisestä tunteesta tulee hänelle totuus, vaikka se olisi ristiriidassa todellisen totuuden kanssa. Suunnitelmallinen manipulointi käyttää hyväkseen aina ihmisen tunteita. Jos ihmisen tunteet voitetaan oman asian ajamiseen, niin mitkään seikat ja faktat eivät enää uppoa ihmisen sydämeen, koska häntä johdatellaan tunteiden kautta, ei rationaalisuuden kautta, joka perustuu faktoihin.

Homoliikkeen tarkoituksena on poistaa ristiriidat sekä homoseksuaalisuuden luonnottomuus, niin että liikkeen propagandistinen manipulaatio mitätöi kaikki kielteiset käsitykset homoudesta. Tällä tavalla homoliike omien sanojensa mukaisesti on onnistunut sotkemaan asiat ja manipuloiva asioiden ehdollistaminen johdattaa ihmiset lopulta tuntemaan myönteisiä tuntemuksia homoseksualismia kohtaan.

Homoliikkeen päämäärä täyttyy siinä kun ihmisen tunnemaailma on saatu johdateltua tilaan, jossa hän näkee homoseksuaalit uhreina. Tämän seurauksena homoliike saa ihmiset tuntemaan vihaa ja negatiivisia kohteita niitä kohtaan, jotka pitävät tai uskovat homouden olevan luonnotonta. Tämän päämärän täyttyessä homoliikkeen eräs päämäärä täyttyy, joka on vastustajien täydellinen eliminointi. Homoliike käyttää samaa tunteisiin vetoavaa taktiikkaa ajaessaan aikuisen ja lapsen välistä seksisuhteen laillistamista. Totuus vääristetään ja tilalle asetetaan vääryys, joka saadaan hyväksytyksi tunnetasolla. Kun ihmisen tunnemaailma on saatu puolelle, niin hän ei kykene erottamaan oikeaa ja väärää, sillä tunteesta tulee hänelle oikeuden mittari, vaikka se olisi todellisuudessa väärin.

Homoliikkeen maailmanvalloitus lähti aikanaan USA:sta, jonka seurauksena sen tavoitteet ovat ulottuneet lähes koko maailmaan myös Suomeen. Amerikan homoliikettä vastustettiin aluksi, mutta kun liike ja homous hyväksyttiin, niin sen seurauksena homous on pikkuhiljaa hyväksytty melkein kaikkialla maailmassa. Amerikassa homoseksuaalien keskuudessa pedofilian hyväksyntä on laaja-alaista ja heidän tavoitteensa on tehdä siitä maailmanlaajuisesti hyväksyttävää. 1950-60 luvulla Amerikassa ja Suomessa pidettiin homoseksuaalisuutta epäluonnollisena, eikä voitu edes kuvitella, että se hyväksyttäisiin normaaliksi seksuaalisen muodoksi. Niin on kuitenkin käynyt, että homoseksuaalisuus on sallittu ja hyväksytty. Seuraava tavoite homoliikkeillä on miehen ja pojan seksuaalisen suhteen laillistaminen. Suomeen nämä vaatimukset tulevat jälkijunassa, mutta on aivan varmaa, että tätä asiaa tullaan ehdottamaan ja vaatimaan myös Suomessa. Suomessakin seksuaalimoraali laskee koko ajan alemmas, joten voi olla vain ajan kysymys kun miehen ja pojan välinen seksisuhde tulee koko ajan hyväksytymmäksi.

Homoseksuaalisen pedofilian seuraukset

Eräs ikävä ja traaginen piirre homoseksuaalisessa pedofiliassa on, että miehet jotka käyttävät seksuaalisesti hyväksi poikia johdattavat heidän uhrinsa homoseksuaalisuuteen sekä pedofiliaan. Todisteet osoittavat, että suuri osa homoseksuaaleista ja pedofiileistä ovat joutuneet lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi. Eräs huomattava löydös tutkimuksessa oli, että 46 prosenttia homomiehistä ja 22 prosenttia lesboista raportoivat kokeneensa itse seksuaalisen hyväksikäytön lapsena saman sukupuolen seksirikoksen uhrina. Kontrastina on että vain 7 prosenttia heteromiehistä ja yksi prosentti heteronaisista raportoi tulleensa hyväksikäytetyksi lapsena saman sukupuolen toimesta. (Marie, E. Tomeo et al., "Comparative Data of Childhood and Adolescence Molestation in Heterosexual and Homosexual Persons," Archives of Sexual Behavior 30  2001)

Journal of the American Medical Association julkaisu ja tutkimus 279:stä homo- ja biseksuaalimiehistä (joilla oli AIDS) ja heidän vertailuryhmästään toi esille, että yli puolet Aids-ryhmästä sekä kontrolliryhmästä kertoi olleensa sukupuoliaktissa miehen kanssa ennen 16 vuoden ikää ja arviolta n. 20 prosenttia oli ollut 10 vuoden ikäisenä tai alle sen. (Harry W. Haverkos, et al., "The Initiation of Male Homosexual Behavior," The Journal of the American Medical Association 262  July 28, 1989): 501)

David Finkelhor on tunnettu lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkija, joka on todennut tutkimuksissaan, että ne pojat, jotka olivat olleet miehen seksuaalisen hyväksikäytön uhreina olivat itse aikuisiässä neljä kertaa useammin homosuhteissa kuin pojat, joilla ei ole ollut samanlaista kokemusta. Sen lisäksi nuoret pojat ovat kertoneet homoseksuaalisuutensa johtuvan siitä, että mies on käyttänyt heitä lapsena seksuaalisesti hyväkseen. (Watkins and Bentovim, s. 316)

International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology:n julkaisemassa tutkimuksessa on todettu, että pedofiiliryhmästä tutkituista 40 prosenttia on kertonut joutuneensa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi monta kertaa ennen 14 vuoden ikää sekä 28 prosenttia kertoi joutuneensa hyväksikäytön uhriksi joskus. (Gary A. Sawle, Jon Kear-Colwell, "Adult Attachment Style and Pedophilia: A Developmental Perspective," International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology 45  February 2001)

USA:n Kansallisen Oikeustieteellisen instituutin, National Institute of Justicen mukaan lapsena koettu seksuaalisen hyväksikäytön uhrin osan takia todennäköisyys, että hän itse joutuu seksuaalirkoksesta pidätetyksi on 4,7 kertaa korkeampi kuin sellaisella, joka ei ole lapsena joutunut seksirikoksen uhriksi. (Cathy Spatz Widom, "Victims of Childhood Sexual Abuse - Later Criminal Consequences," Victims of Childhood Sexual Abuse Series:NIJ Research in Brief,  March 1995)

Child Abuse and Neglect julkaisun mukaan 59 prosenttia miespuolisista seksuaalirikollisista oli joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi lapsuudessa. ( Elliott, p. 582)

Journal of Child Psychiatryn mukaan seksuaalisen hyväksikäytön kokeneilla pojilla on taipumus toistaa oma kokemuksensa siten että hänestä tulee hyökkääjä ja joku toinen on uhri. (Watkins, p. 319.) Watkinsin mukaan useat tutkimukset vahvistavat, että 19-61 prosenttisesti miespuoliset seksuaaliset hyväksikäyttäjät ovat joutuneet itse hyväksikäytön uhreiksi.

Seksuaalinen hyväksikäyttäminen on kuin perintö, jonka jotkut homoseksualistit (ei kaikki) haluaisivat laillistaa hyväksymällä aikuisen ja lapsen välisen seksin. Liian moni pedofiilin uhri on itse päätynyt pedofiiliksi. Paljastamalla totuuden esimerkiksi homoseksuaalisesta pedofiliasta voimme olla katkaisemassa jonkun kohdalla kierteen uhriksi tulemisesta, jonka kautta päädytään pedofiiliksi. Meidän tehtävä on suojella lapsiamme pedofilian iljettävältä synniltä.

Raamattu ja pedofilia

Hyvin usein kuulen väitteen ettei Raamattu tuomitse pedofiliaa. Tämän väitteen takana on enimmäkseen homoaktivisteja, jotka haluaisivat laillistaa aikuisen ja lapsen välisen seksin. Raamatussa on maininta pedofiliasta, jossa pedofilia tuomitaan synniksi, jonka harjoittavat eivät voi periä Jumalan valtakuntaa.

Suomalaisista käännöksistä asia ei tule esille, koska alkukielen sanan merkitystä ei ole käännetty vastaamaan alkukielen merkitystä. Tutkimalla alkukielen merkityksen valossa korinttolaiskirjeen kuudetta lukua löydämme sieltä pedofiliaa viittaavan sanan:

1 Kor 6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

1 Kor 6:9 on kreikankielisessä tekstissä jakeen lopussa kaksi kreikkalaista sanaa (malakos ja arsenokoites). Malakos tarkoittaa epämiehekästä, pojan ja miehen välistä seksiä, miestä joka harjoittaa epänormaalia seksiä ja miesprostituutiota. Arsenokoites tarkoittaa homoseksuaalia, miestä joka makaa miehen kanssa.

1 Kor 6:9 jakeen lopussa sanotaan siis että pojan ja miehen välinen seksi (pedofilia), homoseksuaalisuus sekä miesprostituutio on syntejä, joiden harjoittajat eivät peri taivasten valtakuntaa. Raamattu siis opettaa pedofiliasta ja tuomitsee sen synniksi.

Yhteenveto homoseksuaalisesta pedofiliasta

Tutkimustulokset osoittavat kiistattomasti homoseksuaalisen suuntautumisen ja pedofilian olevan huomattavassa osassa yhteyksissä keskenään. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki homoseksuaalit ovat pedofiilejä, mutta huomattava osa heistä tuntee vetoa seksuaalisesti lapsiin ja alaikäisiin nuoriin.

Tutkimusten mukaan homoseksuaali pedofiileillä on monenlaisia seksuaalisia taipumuksia, jonka tarkoituksena on usein huomion pois vetäminen pedofiili taipumuksesta. Kyse on peitetoiminnasta, jonka kautta koitetaan salata todellinen seksuaalinen taipumus. pedofiilin tunnistaminen on täten vaikeampaa. Jos ihmisillä esiintyy poikkeuksellisia seksuaalisia taipumuksia, niin hän niiden kautta voi yrittää peitellä esimerkiksi pedofiliaansa. Pedofiilin tunnistamisessa tämä tieto voi auttaa, joka voi estää jonkun lapsen kohdalla joutumisen pedofiilin uhriksi.

Homoliikkeen parissa pedofilia on vaarallinen ilmiö, koska osa (ei kaikki) homoaktivisteista koittaa saada lapsiin ja alaikäisiin nuoriin kohdistuvan seksuaalisen kanssakäymisen lailliseksi. Homoliikkeen parissa oleva runsas pedofiilinen kirjallisuus aiheuttaa lisää seksuaalista korruptiota sekä lisää homoseksuaalien keskuudessa pedofiliaa. Ehdottoman tärkeää olisi yhteiskuntien taholta lailla kieltää pedofiilinen kirjallisuus.

Jotkut homoaktivistit vetoavat aikuis-lapsi seksin puolesta siihen, että se oli esim. antiikin Kreikan aikana yleistä ja hyväksyttyä. Tällainen argumentointi ei ole hyväksyttävää, sillä itse asiassa osa kreikkalaisista hyväksyi sen ja osa ei. Seksi aikuisen ja lapsen välillä on luonnotonta, jossa aikuinen itsekkäästi toteuttaa omaa vääristynyttä ja kieroutunutta seksuaalisuuttaan. Raamatun opetuksen mukaan pedofilia on synti, josta tulee tehdä parannus. Aikuinen pedofiili käyttää lasta häikäilemättömästi hyväkseen, jossa lapsi on aikuisen seksiperversion kohteena. Rumasti sanottuna lapsi on kuin aikuisen ihmisen seksilelu, jota aikuinen käyttää itsekkäästi hyväkseen oman kieroutuneen seksuaalisen tyydytyksen aikaansaamiseksi.

Homoseksuaalisuudessa on selvästi havaittavissa voimakas oman asian ajaminen, jonka kautta asiaa ajetaan siten, että koitetaan saada heteroita osallistumaan homoseksiin sekä tekemään heistä homoja. Homoseksuaalinen pedofiili toimii samalla tavalla, sillä huomattava osa heidän uhreistaan ajautuu ja valitsee homoseksuaalisen elämäntavan ja osasta heistä tulee pedofiilejä. Tutkimusten mukaan huomattavasta osasta lapsuudessa pedofilian kokeneista ajautuu aikuisiällä seksirikosten pariin.

Yllä olevat tosiasiat ovat huolestuttava ja vaarallinen ilmiö, siksi yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa pedofilian kuriin laittamiseksi. On uskallettava avoimesti ja julkisesti tuoda esille homoseksuaalisuuden ja pedofilian läheinen yhteys. Leimakirvestä ei tule leimata siten, että jokainen homo on pedofiili, sillä kaikki homot eivät eivät ole pedofiilejä. Tosiasia on kuitenkin se, että homoseksuaalisuuden parissa esiintyy huomattava määrä pedofiliaa. Tietenkin kaikkeen pedofiliaan tulee tiukasti puuttua, mutta homouden kohdalla sen tulee olla tosi tiukkaa, koska homoliikkeen parissa on ihmisiä, jotka haluaisivat laillistaa aikuisen ja lapsen välisen seksuaalisen kanssakäymisen.

Homoliike ja osa mediasta ei halua uskoa homoseksuaalisuuden ja pedofilian läheistä yhteyttä ja he syyttävät suvaitsemattomiksi homouden vastustajiksi, niitä jotka uskaltavat ottaa esille homoseksuaalisuuden ja pedofilian yhteyden. Selvät tutkimustulokset osoittavat kiistatta homoseksuaalisuuden ja pedofilian läheisen yhteyden, siksi on äärimmäisen tärkeätä tuoda se esille.

Erittäin huolestuttavaa on myös yhteiskunnan taholta homoseksuaalisuuden salliva asenne. Homouden salliminen lisää pedofiliaa, sillä kuten on tullut esille, niin kiistattomat pätevät tutkimukset osoittavat homoseksuaalisuudella olevan läheinen yhteys pedofiliaan. Kehitys on huolestuttava ja vaarallinen, sillä väärä suvaitsevaisuus syö lopulta yhteiskunnan moraalisen tukijalan ja pitkässä juoksussa saastuttaa terveen moraalikäsityksen ja muuttaa sen kieroon suuntaan. Väärä suvaitsevaisuus tulee ikävä kyllä lisäämään lasten kärsimyksiä myös seksuaalisen hyväksikäytön kautta.