Apt 2:
36 Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
37 ¶ Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"
38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Kun apostolit ja alkuseurakunnan uskovat saivat Pyhän Hengen lahjan ja täyttyivät Pyhällä Hengellä helluntaina, niin Pyhän Hengen voiman saamisen ensimmäinen voimallinen vaikutus oli, että he puhuivat uusin kielin ylistäen Jumalan suuria tekoja sekä he julistivat pelastuksen evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. 

1 Piet 1:
9 sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
10 ¶ Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta,

Room 8:
22 Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
23 eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

Pyhän Hengen saamisen tärkein ulottuvuus on sielujen pelastuminen, joka on uskon päämäärä. Sairauksista parantuminen ei ole uskon ykkösasia, vaan sielujen pelastuminen. Raamattu opettaa, että me uskovina saamme vielä odottaa tässä nykyisessä maailmanajassa ruumiimme lunastusta, eli täyttä ruumiin terveyttä, jossa ei ole sairautta eikä synnin tahraa. Jumala toki parantaa ihmisiä yhä edelleen vielä tänäkin päivänä, mutta se ei ole evankeliumin ykkösasia. Sairauksista parantumisen alueella meillä seurakunnalla on varmaankin paljon parannuksentekoa, sillä Jumala totisesti haluaa parantaa sairaita, mutta sitä enemmän Hän haluaa pelastaa ihmisiä. Meidän uskovien tulisi muistaa ja ymmärtää evankeliumin tärkeysjärjestys, sillä sielujen pelastus on evankeliumin ykkösasia koskien sitä mitä Jumala haluaa tehdä ihmisille.

Kun tutkimme Apostolien tekojen parantumisia ja Jumalan toimintaa, niin näemme kuinka aina mennään evankeliumin kärki edellä, eivätkä alkuseurakunnan uskovat mainostaneet parantumisia, vaan he julistivat pelastusta Herrassa Jeesuksessa. Sielujen pelastuminen oli alkuseurakunnan uskovien keskuudessa tärkeimpänä koskien sitä mikä on Jumalan tahto ihmisiin nähden.

Ramman parantuminen

Apt 3:
1 ¶ Ja Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön yhdeksännellä hetkellä, rukoushetkellä.
2 Silloin kannettiin esille miestä, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön meneviltä.
3 Nähdessään Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat menossa pyhäkköön, hän pyysi heiltä almua.
4 Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: "Katso meihin".
5 Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa.
6 Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy."
7 Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat,
8 ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa.
....
15 mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat.
16 Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.
17 Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niinkuin teidän hallitusmiehennekin.
18 Mutta näin on Jumala täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän.
19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,

Parantuminen tapahtui yleisellä paikalla, ei suljetussa uskovien järjestämässä kokouksessa. Apostolit Pietari ja Johannes eivät huutaneet kaiken kansan kuulleen, että nyt tulisi tapahtumaan jotakin suurta ja yliluonnollista ja järjestäneet näytöstä siitä kuinka Jumala parantaa. Parantuminen tapahtui ilman kohua ja hälyä, sillä Pietari sanoi sanat "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy."

Tämän jälkeen Pietari tarttui parannetun miehen oikeaan käteen ja nosti hänet ylös ja heti hänen  jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli. Parantuminen tapahtui rauhallisesti ilman minkäänlaista "voitelun" korostamista ja shownäytöstä, jossa oltaisiin voimakkaasti kovaan ääneen mainostettu parantumisia.

Raamattu sanoo uskon Jeesukseen nimeen ja uskon, jonka Jeesus vaikuttaa tehneen ramman miehen terveeksi. Koska terveeksi tullut mies ylisti Jumalaa sekä pysytteli apostolien mukana, niin hän ei vain ollut tullut terveeksi, vaan oli myös ottanut vastaan pelastuksen Herrassa Jeesuksessa. Jumalan tahto ei ole parantaa syntistä ihmistä sairauksistaan jättämällä hänet vaeltamaan synnin orjuudessa kohti iankaikkista kadotusta, vaan myös pelastaa hänet.

Raamattu sanoo ettei apostolien hurskaus (eusebeia - jumalisuus, pyhyys) vaikuttanut ramman parantumiseen. Jumala ei paranna sairaita siksi, että uskovan tulisi elää erityisen pyhää ja jumalista elämää, vaan siksi että uskovaiset ihmiset uskovat Jeesuksen parantavan sairaita sekä että sairas uskoo parantuvansa. Kaikissa tapauksessa sairaalla ei tarvitse olla uskoa parantumiseen, mutta uskovilla jotka rukoilevat sairasten puolesta tulee olla usko siihen, että Jeesus parantaa. Raamattu opettaa selkeästi tässä ramman miehen tapauksessa, että uskolla on tärkeä merkitys sairasten parantumisessa.

Totta kai meidän uskovien tulee elää ja kasvaa pyhityksessä, mutta meidän tulee ymmärtää ettei Jumala paranna ketään sairasta rukoilevan uskovan hurskauden tähden, vaan siksi että uskovina ihmisinä uskomme Jumalan parantavan sairaita ja että se on Jumalan tahto. Meidän tulee myös muistaa se, että Jumala antaa armostaan joillekin uskoville terveeksi tekemisen armolahjan, jonka kautta uskova kykenee uskomaan (uskon armolahja) parantumiseen silloin kun Jumala kehottaa rukoilemaan aikomuksenaan parantaa joku sairas ihminen.

Kun apostolit ja terveeksi tullut mies tulivat Salomonin pylväskäytävään, niin Pietari puhui kansalle, joka hämmästeli ramman miehen parantumista. Pietari sanoi kansalle etteivät he saanet parantumista aikaan oman voimansa ja hurskautensa kautta, vaan usko Jeesukseen nimeen ja Jeesuksen vaikuttama usko paransi ramman miehen, eli toisin sanoen Jeesus paransi ramman uskon kautta Hänen nimeensä. Koska parantunut mies ylisti Jumalaa kaiken kansan kuulleen sekä pysytteli apostolien mukana, niin se kertoo meille sen ettei hän ainoastaan parantunut sairaudestaan, vaan vastaanotti myös pelastuksen. Huomionarvoista on ettei tässä tapauksessa parantunut kuin yksi ihminen, mutta pelastuksen evankeliumi oli apostolien toiminnan keskipiste.

Tämän jälkeen Pietari kehotti kansaa tekemään parannusta ja kääntymään pois synneistä sekä uskomaan Jeesukseen. Parantuminen ei ollut tapahtuman keskipiste, vaan sielujen pelastus. Tässä tapauksessa parantuminen tapahtui yleisellä paikalla kaiken kansan nähden ja tapahtuman keskipiste oli sielujen pelastuminen. Meidän nykyajan uskovien tulee toimia samalla tavalla kuin apostolit. Jumala parantaa yhä tänä päivänäkin, mutta sielujen pelastus on kaiken keskipiste ei sairauksista parantuminen, vaikka Jumala parantaa sairaita myös tässä nykyajassa.

Jumalan sana menestyi

Apt 6:
7 Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.
8 ¶ Ja Stefanus, täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa.

Stefanuksen kautta tapahtui suuria tunnustekoja ja ihmeitä kansassa, eli Jumala paransi Stefanuksen kautta ihmisiä ja muitakin ihmeitä tapahtui, mutta kaikkein suurin ihme on aina jumalattoman ihmisen pelastuminen uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Tärkeä huomio tässä Raamatun kohdassa on Jumalan sanan menestyminen, jonka kautta ihmisiä tuli paljon uskoon Jerusalemissa ja jopa lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi. Papeilla tarkoitetaan Jerusalemin temppelissä palvelleita pappeja. Pääpaino oli taas pelastuksen evankeliumin julistamisessa sekä ihmisten pelastumisessa siitäkin huolimatta, että ihmisiä parantui. Jumalan sanan menestymisen kautta monet ihmiset pelastuivat. Uskon elämässä kaikkein tärkein asia on Jumalan sanan menestyminen, joka tarkoittaa ihmisten pelastumista.

Apostolien kätten kautta

Apt 5:
12 ¶ Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä.
13 Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa.
14 Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot.
15 Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä.
16 Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi.

Monet opettavat tänä päivänä sellaista oppia, jonka mukaan Herra olisi parantanut Pietarin varjon kautta ihmisiä. Tällainen opetus ei ole totta eikä Raamatun opetus. Raamattu sanoo apostolien kätten kautta tapahtuneen kansassa monia tunnustekoja. Tämä tarkoittaa sitä, että apostolit laskivat kätensä sairasten päälle ja rukoilivat heidän puolestaan, jolloin Herra paransi heidät. Sairaita kyllä kannettiin kaduille ja ihmiset luulivat ja toivoivat, että jos Pietarin varjo osuisi sairaisiin ihmisiin, niin he voisivat parantua. Raamattu ei kuitenkaan sano Herran parantaneen ihmisiä Pietarin varjon osuessa heihin, vaan että kun apostolit laskivat kätensä sairasten päälle, niin Herra paransi sairaita.

Tässäkin kohdassa pääpaino ja keskipiste on pelastuksen evankeliumin julistamisessa ja ihmisten pelastumisessa siitäkin huolimatta, että sairaita parantui ja riivaajia ajettiin ulos jumalattomista ihmisistä. Raamattu sanoo evankeliumin julistamisen seurauksesta pelastuneiden määrän lisääntyneen, kun he uskoivat Herraan Jeesukseen.

Kristuksesta saarnaaminen

Apt 8:
5 Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta.
6 Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
7 Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani.
8 Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa.

Monet (ei kaikki) epäterveessä olevat uskovat sekä monet eksyttäjät painottavat ihmeitä (sairaiden parantumisia) sanoen sairasten parantumisten sekä monien muiden yliluonnollisten ihmeiden olevan avain ja kaikkein tärkeintä ihmisten pelastumiselle. Raamattu sanoo uskon syntyvän Jumalan sanan kuulemisen kautta (Room 10:17).

Apostolien teot 8 luku tuo esille sen kuinka ihmiset tulivat uskoon kun he kuulivat Filippuksen julistavan evankeliumia ja näkivät hänen kauttansa tapahtuvat tunnusteot. Raamatun järjestys oli tässäkin ensin evankeliumin kuuleminen, joka johti uskoon tulemiseen, sillä pelkät ihmeet ja sairasten parantumiset eivät johdata ketään uskoon ilman evankeliumin kuulemista.

Koska Raamattu sanoo uskon syntyvän Jumalan sanan (pelastuksen evankeliumi) kuulemisen kautta, niin pelastuksen evankeliumi on tekijä, joka synnyttää pelastavan uskon Herraan Jeesukseen ja evankeliumin julistamisen yhteydessä tapahtuvat ihmeet ja sairasten parantumiset ovat Jumalan vahvistus ja todistus pelastuksen evankeliumista ja Jumalan olemassaolosta.

Apt 9:22 Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus.

Se tulee kuitenkin muistaa ettei Raamattu edellytä sitä, että aina kun evankeliumia julistetaan niin sen seurauksena täytyisi tapahtua ihmeitä ja tunnustekoja sekä sairasten parantumisia. Raamatun opetuksen mukaan Paavali julisti ja todisti Herrasta Jeesuksesta heti sen jälkeen kun hän oli tullut uskoon, mutta apostolin palvelutehtävä ja voimalliset teot (esim. sairasten parantuminen) alkoivat tapahtumaan muutamia vuosia sen jälkeen kun hän oli tullut uskoon.

Lyddan ja Joppen tapahtumat

Apt 9:
32 ¶ Ja tapahtui, että Pietari, kiertäessään kaikkien luona, tuli myöskin niiden pyhien tykö, jotka asuivat Lyddassa.
33 Siellä hän tapasi Aineas nimisen miehen, joka kahdeksan vuotta oli maannut vuoteessaan ja oli halvattu.
34 Ja Pietari sanoi hänelle: "Aineas, Jeesus Kristus parantaa sinut; nouse ja korjaa vuoteesi". Ja kohta hän nousi.
35 Ja kaikki Lyddan ja Saaronin asukkaat näkivät hänet; ja he kääntyivät Herran tykö.
36 ¶ Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, mikä kreikaksi käännettynä on: Dorkas; hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja.
37 Ja tapahtui niinä päivinä, että hän sairastui ja kuoli; ja he pesivät hänet ja panivat yläsaliin.
38 Ja koska Lydda oli lähellä Joppea, niin opetuslapset, kun kuulivat Pietarin olevan siellä, lähettivät kaksi miestä hänen luoksensa pyytämään: "Tule viipymättä meidän tykömme".
39 Niin Pietari nousi ja meni heidän kanssansa. Ja hänen sinne saavuttuaan he veivät hänet yläsaliin, ja kaikki lesket tulivat hänen luoksensa itkien ja näytellen hänelle ihokkaita ja vaippoja, joita Dorkas oli tehnyt, ollessaan heidän kanssansa.
40 Mutta Pietari toimitti kaikki ulos ja laskeutui polvilleen ja rukoili; ja hän kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi: "Tabita, nouse ylös!" Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan.
41 Ja Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan ja kutsui sisään pyhät ja lesket ja asetti hänet elävänä heidän eteensä.
42 Ja se tuli tiedoksi koko Joppessa, ja monet uskoivat Herraan.

Lyddassa Herrassa Jeesus paransi Pietarin kautta Aineas nimisen miehen, joka oli ollut halvaantuneena ja maannut kahdeksan vuotta vuoteessa. Pietari sanoi Aineakselle Jeesus Kristus (Messias) parantaa sinut; nouse ja korjaa vuoteesi. Alkutekstin mukaan Aineas parantui ja nousi ylös välittömästi Pietarin sanojen jälkeen. Pietari sanoi Jeesuksen Kristuksen parantava Aineaksen. Parantumisessa käytettiin Jeesuksen nimeä, että ihmiset tietäisivät kuka on Hän, joka on Parantaja.

Kun Lyddan ja Saaronin asukkaat näkivät Aineaksen parantuneen, niin he kääntyivät Herran tykö, eli tulivat uskoon. Tässäkin kohden sairaudesta parantuminen johti monen ihmisen pelastumiseen.

Joppessa ollut naisopetuslapsi Tabita (Dorkas) sairastui ja kuoli. Pietari saapui Joppeen siellä olleiden opetuslasten kutsusta. Pietari vietiin yläsaliin, jossa Tabita makasi kuolleena. Pietari käski kaikki ihmiset ulos yläsalista ja Pietari jäin yksin yläsaliin. Pietari laskeutui polvilleen ja rukoili kääntyen ruumiin puoleen ja sanoi: Tabita, nouse ylös! Niin Tabita heräsi kuolleista avaten silmänsä ja hän nousi istumaan nähdessään Pietarin.

Pietari ojensi kätensä Tabitalle nostaen hänet seisomaan kutsuen Jumalan pyhät ja lesket sisälle asettaen Tabitan elävänä heidän eteensä. Tämä tuli tiedoksi koko Joppessa ja monet uskoivat Herraan Jeesukseen tämän tapauksen johdosta. He eivät tulleet uskoon pelkästään siksi kun Tabita heräsi kuolleista, vaan siksi kun he uskoivat evankeliumin Herrasta Jeesuksesta. Tabitan kuolleista herääminen vaikutti heihin voimallisesti, mutta siitäkin huolimatta he uskoivat evankeliumin Herrasta Jeesuksesta, koska ihminen ei voi tulla uskoon ilman synnintuntoa, parannusta ja uskoa Herraan Jeesukseen.

Tässäkin tapauksessa kuolemaan johtaneen sairaan kuolleista herääminen johti monien ihmisten pelastumiseen. Kuolleista herääminen tapahtui siksi, että kuollut heräisi henkiin ja moni ihminen saisi pelastuksen uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Apostoli Paavali

Apostolien tekojen 13 luvussa kerrotaan Antiokian seurakunnasta ja siitä kuinka Jumala kutsui Antiokiassa Paavalin ja Barnabaan apostolin palvelutehtävään. Kun Antiokian seurakunnassa profeetat ja opettajat toimittivat Herralle  palvelusta ja paastosivat, niin Pyhä Henki sanoi: Erottakaa Minulle Barnabas ja Saulus (Paavali) siihen työhön, Johon Minä olen heidät kutsunut."

Jumalan Pyhän Hengen ilmoituksen seurauksena Antiokian seurakunnan profeetat ja opettajat (vanhimmat) paastoten rukoilivat ja panivat kätensä Paavalin ja Barnabaan ylle ja laskivat heidät menemään. Raamattu sanoo Paavalin ja Barnabaan Pyhän Hengen lähettämänä menneen Seleukiaan ja he purjehtivat sieltä Kyproon.

Paavali ja Barnabas tapasivat Pafossa juutalaisen miehen Barjeesuksen, joka oli noita ja väärä profeetta. Pafoossa he tapasivat myös käskynhaltija Sergius Pauluksen, jonka luona Barjeesus (toiselta nimeltä Elymas) oleskeli. Sergius Paulus kutsui luokseen Paavalin ja Barnabaan, sillä hän halusi kuulla Jumalan sanaa. Elymas (Barjeesus) noita vastusti Paavalia ja Barnabasta, koettaen kääntää käskynhaltijaa pois uskosta. Tästä syystä Paavali ollen täynnä Pyhää Henkeä sanoi Barjeesuksen olevan kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä oleva perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen ja Herran suoran tien vääristelijä. Paavali sanoi Herran käden olevan Barjeesuksen päällä, niin että hän tulee sokeaksi eikä näe aurinkoa säädettyyn aikaan asti. Barjeesus sokeutui ajaksi ja kävi ympäri etsien taluttajaa. Kun käskynhaltija näki mitä oli tapahtunut, niin hän uskoi ihmetellen Herran oppia.

Tämä tapaus oli ensimmäinen Raamatun ilmoittama Herran ihmeteko, joka tapahtui Paavalin kautta. Aikaisemmin kuin Paavali ei ollut apostoli, niin Raamattu ei kerro hänen kauttaan tapahtuneen yhtään ihmetekoa, mutta kun hänestä tuli apostoli, niin heti sen jälkeen Herra alkoi tehdä hänen kauttaan ihmetekoja.

Todella merkittävää ja huomionarvoista Paavalin apostolin tehtävän alkuajasta on se, mistä Raamattu kertoo, kuinka hän ensin aluksi julisti Jumalan sanaa, eli evankeliumia Herrasta Jeesuksesta, niin että ihmisiä tuli uskoon, mutta aluksi sairaita ei parantunut hänen kauttansa.

Apostolien luvussa 14 Ikonionissa suuri joukko juutalaisia ja kreikkalaisia tuli uskoon Paavalin ja Barnabaan evankeliumin julistuksen kautta. he viipyivät kauan aikaa Ikonionissa, puhuen rohkeasti Herran sanaa ja luottaen Herraan, sillä seurauksella että Herra antoi armonsa sanan todistukseksi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä (myös sairauksista parantumisia) heidän kättensä kautta. Kaupungin väestö jakaantui osan ollessa juutalaisten puolta ja osan apostolien puolella (tulivat uskoon).

Kun tutkimme Paavalin apostolin palvelutehtävän alkuvaiheita, niin se keskittyy aluksi voimakkaasti pelastuksen evankeliumin julistamiseen eikä heti ihmisiä parantunut. Itse uskon, että Jumala halusi myös näyttää Paavalin apostolin palvelutehtävän kautta, että evankeliumin julistaminen on tärkeintä ja ensimmäisellä sijalla apostolin suorittamassa evankeliumin työssä. Hyvin nopeasti ihmeet ja tunnusteot tulivat mukaan Paavalin apostolin palvelutehtävään, mutta pelastussanoma Herrasta Jeesuksesta on kaiken keskipiste, koska uskon päämäärä on sielujen pelastuminen.

Apt 9:
1 ¶ Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo
2 ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin.
3 Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä;
4 ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"
5 Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
6 Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän."
7 Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet.
8 Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon.
9 Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei syönyt eikä juonut.
10 ¶ Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: "Ananias!" Hän vastasi: "Katso, tässä olen, Herra".
11 Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee;
12 ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen."
13 Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa;
14 ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat".
15 Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.
16 Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden."
17 Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut-Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit-että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä".
18 Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.
19 Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa.
20 Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika.

Paavali (Saulus) sokeutui vainotessaan Herraa Jeesusta ja Hänen opetuslapsiaan, sillä Herra löi häntä sokeudella, mutta myös paransi hänet, antaen hänelle näkönsä takaisin. Kun Paavali tuli Jumalan armosta uskoon ja pelastui sekä täytettiin Pyhällä Hengellä, niin Herra paransi hänet sokeudesta. Tässäkin kohtaa pelastuksen evankeliumi oli tapahtuman keskipiste, joka johti Paavalin sielun pelastumiseen ja sokeudesta parantumiseen Jumalan voiman kautta.

Rampa äitinsä kohdusta saakka

Apt 14:
8 ¶ Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt.
9 Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi,
10 sanoi hän suurella äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi". Ja hän kavahti ylös ja käveli.
11 Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat lykaoniankielellä: "Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas meidän luoksemme".
12 Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli se, joka puhui.
13 Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.
14 Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaatteensa ja juoksivat ulos kansanjoukkoon, huusivat
15 ja sanoivat: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on.
16 Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä;
17 ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla."
18 Näin puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi uhraamasta heille.
19 ¶ Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he suostuttivat kansan puolellensa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi.
20 Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, nousi hän ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.
21 Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan
22 ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan".

Lystrassa oli mies, joka oli voimaton jaloistaan (alkutekstin mukaan) ja ollut rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä hän ollut koskaan kävellyt. Rampa mies kuunteli Paavalin puhetta, katsoen Paavaliin uskoen voivansa tulla terveeksi. Paavali sanoi hänelle kovalla äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi." Rampana syntynyt mies hypähti ylös (alkutekstin mukaan) ja käveli.

Miehelle ei olisi voinut syntyä uskoa ellei Paavali olisi julistanut pelastuksen evankeliumia ja kertonut Jumalan voivan parantaa sairaita ihmisiä. Kun tutkimme Raamatun kokonaisopetusta, niin jokaisessa tapauksessa sairaalla ei tarvitse olla uskoa parantumiseen, mutta tässä tapauksessa täytyi olla. Tämäkin ihmeparantuminen johti pelastuksen evankeliumin julistamiseen, joka oli tapahtumien keskipiste ja päämäärä.

Herran sana ja voimalliset teot

Room 8:

18 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.

19 Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.

20 Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan,

21 koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

22 Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;

23 eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

24 Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?

25 Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.

Roomalaiskirjeen 8 luvussa on opetus ruumiin lunastuksesta (täysi terveys), joka tulee tapahtumaan vasta sen jälkeen kun koko luomakunta on vapautettu turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen, tarkoittaen uuden taivaallisen kirkastuneen ruumiin saamista kuolleitten ylösnousemuksessa ja ylöstempauksessa (1 Kor 15:35-54).

Jumala ei ole luvannut täyttä ja täydellistä terveyttä, eikä parantaa jokaista sairauttamme tässä armontalouskaudessa, mutta Hän on luvannut kansalleen täyden terveyden, joka tulee tapahtumaan tämän armotalouskauden jälkeen.

Todellisuus näyttää ettei ruumiimme lunastusta ole vielä tapahtunut, sillä ruumiimme on vajavaisuuden alaisena rappeutuman tilassa, vanhenee, heikkenee ja on sairauksille altis, jonka Room 8 luku vahvistaa todeksi. Jos sairautemme olisi yhdistetty ristintyöhön automaattisena parantumisena tässä maailmanajassa, niin silloin myös ruumiimme olisi jo lunastettu, emmekä olisi sairaita, eikä ruumiimme rappeutuisi, mutta ruumiimme rappeutuu sekä olemme osallisia sairauksista luomakunnassa vaikuttavan turmeluksen (synti) tähden. Toki Jumala parantaa fyysisiä sairauksia ja saamme rukoilla parantumista ja ruumiin terveyttä, kunhan emme vain luule ja usko, että uskova ei voisi koskaan tässä ajassa sairastua mihinkään sairauteen.

Fil 3:

20 Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,

21 joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.

Filippiläiskirjeen kolmas luku opettaa myös, että tässä nykyisessä maailmanajassa meidän ruumiimme on alennustilassa, mutta Herra tulee muuttamaan alennustilamme ruumiin Jeesuksen kirkkauden ruumiin kaltaiseksi, jossa ei ole kuolemaa, eikä sairautta. Tämä muuttuminen ei ole vielä tapahtunut, mutta tulee tapahtumaan kun Herramme Jeesus tulee.

2 Tim 4:20 Erastus jäi Korinttoon, mutta Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan.

Tämäkin kohta todistaa sen ettei ristintyö poista automaattisesti sairauksia uskon kautta tai estä sairauksien puhkeamista. Jos ristintyö aina automaattisesti poistaisi sairaudet, niin silloin Paavali ja Trofimus olisivat eläneet epäuskossa ja vastoin Jumalan tahtoa. Me tiedämme ettei Paavali tässä kohden elänyt epäuskossa, vaan uskossa Herraan Jeesukseen.

Lähteet:
Raamattu 33/38
Biblia 1776
King James Version 1769