Kirkollisen johtajuus eksytyksen juuret
Jumalan seurakunta ei ole valtionseurakunta eikä kirkkolaitos, vaan Jumalan seurakunta. Jumalan seurakuntaan synnytään uudesti ylhäältä parannuksen teon jälkeen. Jeesus sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Parannuksen teko on siis Jumalan armoteko, jonka kautta Hän pelastaa ihmisen sekä liittää hänet Jumalan seurakuntaan. Katolinen katholike, katholikos sanaa alettiin käyttämään vasta vuoden 110 tienoissa. Sanat katolinen kirkko (he katholike ekklesia) ilmestyivät ensimmäistä kertaa historian lehdille Ignatiuksen kirjeessä Smyrnalaisille, jonka hän kirjoitti vuonna 110 jKr. Kirjeessä hän kirjoitti seuraavasti: "Minne piispa tulee, siellä on kansa, missä Jeesus on, siellä on yleinen (yleismaailmallinen) [katholike] seurakunta (kirkko)." Piispa Ignatius oli luomassa perustaa Rooman katoliselle kirkolle siten, että 100- luvulla jKr. hän Antiokian seurakunnassa vaati itselleen yhden johtajan asemaa, jonka seurauksena hän nousi yli muiden vanhimpien sekä alkoi käyttämään itsestään nimitystä piispa. Piispa-sana kehittyi kreikan kielen sanasta episkopos, joka tarkoittaa kaitsijaa. Piispan alaisuuteen jääneistä käytettiin nimitystä presbyteros, joka tarkoittaa vanhimpia. Piispa sana tarkoitti silloin siis vain paikallisseurakunnan johtajaa. Seuraavaksi piispa asetettiin kokonaisen maakunnan tai suuremman alueen johtoon. Piispan vastuulla oli silloin useita eli enemmän kuin yksi seurakunta. Tällainen luopuminen seurakuntien itsenäisyydestä mahdollisti kehityksen, jonka tuloksena syntyi myös Rooman katolisen kirkon järjestelmä. Kun katolisen kirkon aikana syntyi kirkon paavius, piispuus sekä pappeus niin sitä perusteltiin tällä vääristyneellä piispan asemalla. Harhapolusta kehittyi suuri eksytys. Luterilainen kirkko on jatkanut Rooman katolisen kirkon epäraamatullista ja valheellista johtajuushierarkiaa. Kuninkaallinen papisto. Uuden Liiton seurakuntajärjestyksen mukaan on olemassa yleinen pappeus, eli kuninkaallinen papisto, joita ovat kaikki Herran Jeesuksen opetuslapset. Jumala lopetti vanhan liiton pappispalveluksen Golgatan ristinkuoleman jälkeen temppelin esiripun repeydyttyä. Uudessa Liitossa on voimassa yleinen pappeus, jokainen uudestisyntynyt Jumalan lapsi on "pappi", joka voi julistaa evankeliumia ja antaa synninpäästön katuvalle. Jokainen uskova on Uuden Liiton pappi, joista muodostuu seurakunta, jota johtavat vanhimmat, jotka ovat kaitsijoita, paimenia ja johtajia. VT:n pappeus ja lut.kirkon arkkipiispa, piispa, pappi ja pastori järjestelmät eivät ole Jumalan sanan ilmoitusta Uuden Liiton seurakunnalle. Uudessa liitossa ei ole valtiokirkkojen tai vapaiden suuntien pappis/pastorin virkaa, jonka voisi liittää seurakunnan johtamiseen. Pietari kirjoitti uskoville, jotka asuivat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Ja he olivat valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, joiden tehtävä on julistaa ja todistaa Jumalan jaloa pelastussanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Seuraavissa kohdissa Raamattu opettaa yleisestä pappeudesta: 1 Piet 2:9; Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;
Ilm 1:5-6, Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.
Petri Paavola
|