Apt 4:
5 ¶ Seuraavana päivänä heidän hallitusmiehensä ja vanhimpansa ja kirjanoppineensa kokoontuivat Jerusalemissa,
6 niin myös ylimmäinen pappi Hannas ja Kaifas ja Johannes ja Aleksander sekä kaikki, jotka olivat ylimmäispapillista sukua.
7 Ja he asettivat heidät eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?"
8 Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!
9 Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut,
10 niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne.
11 Hän on ‘se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’.
12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
13 Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.
14 Ja nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssansa he eivät voineet mitään vastaansanoa,
15 ¶ vaan käskettyään heidän astua ulos neuvostosta he pitivät keskenänsä neuvoa
16 ja sanoivat: "Mitä me teemme näille miehille? Sillä että heidän kauttansa on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki Jerusalemin asukkaat tietävät, emmekä me voi sitä kieltää.
17 Mutta ettei se leviäisi laajemmalle kansaan, niin kieltäkäämme ankarasti heitä enää tähän nimeen puhumasta yhdellekään ihmiselle."
18 Niin he kutsuivat heidät ja kielsivät heitä mitään puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen.
19 Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: "Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa;
20 mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet".
21 Niin he uhkasivat heitä vielä enemmän ja päästivät heidät, koska eivät kansan tähden keksineet, miten rangaista heitä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa siitä, mitä tapahtunut oli.

Uskonnolliset johtajat kielsivät alkuseurakunnan uskovia etteivät he saaneet puhua ja opettaa yhtään mitään Herrasta Jeesuksesta. Samoin myös tänä päivänä uskonnollinen korruptoitunut johtajisto, joka on vääristänyt Jumalan sanan totuuden valheeksi vastustaa Herran Jeesuksen opetuslapsia. Uskonnollinen johtajisto on luonut oppiarvoon perustuvan uskonnollisen virkakoneiston, jossa auktoriteetti uskonnollisena johtajan on sillä, jolla on oppiarvo uskonnollisen "jumaluusopin" instituutiossa. He käyttävät tätä oppiarvoa lyömä- ja hyökkäysaseena todellisia Herran Jeesuksen opetuslapsia vastaan.

Kuten Raamattu opettaa, niin se ratkaisee kenet Jumala on kutsunut ja varustanut tekemään hengellistä työtä. Jumalan kutsuma ihminen tekee hengellistä työtä Pyhän Hengen voiman kautta uskoen ja luottaen Jumalan sanan totuuteen. Tätä uskonnollinen johtajisto vastustaa, koska he palvelevat ihmisiä uskonnollisen korvasyyhyteologian mukaan, ei totuuden mukaan.

Jeesuksen ajan uskonnollisten johtajien pääosa eksytti kansaa uskomaan väärennettyyn Jumalan sanaan. Samoin myös enemmistö tämän päivän kirkon työntekijöistä eksyttää kansaa uskomaan väärennettyyn Jumalan sanaan. Jeesuksen ajoista mikään ei ole muuttunut, sillä tämän päivän uskonnolliset johtajat vastustavat Herraa Jeesusta ja totuutta ihan samalla tavalla kuin Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat. Tämän päivän uskonnolliset johtajat puolustavat omaa uskonnollista auktoriteetti asemaansa niitä vastaan, jotka pitävät kiinni Jumalan sanan totuudesta.

Suomen vapaakirkko ja helluntaikirkko hiihtää samoja latuja kuin luterilainen kirkko, sillä vapaakirkko ja helluntaikirkko lähentyy koko ajan samantyylistä seurakuntajärjestystä kuin millainen on luterilainen kirkko. Vapaiden suuntien liikkeillä on omat kirkkokunnan johtajat (arkkipiispa) sekä teologiset instituutiot jne. Vapaat suunnat (vapaakirkko ja helluntaikirkko) ovat myös hyväksyneet naisjohtajuuden yhteisössään kuten myös luterilainen kirkko on aikoinaan tehnyt saman päätöksen.

Ristiriita ja riidat

Jumalan oikea ja todellinen seurakunta (Jeesuksen opetuslapset) ovat hajaantuneena kirkon ja herätysliikkeiden sisälle sekä niiden ulkopuolisiin ryhmiin. Todellisessa seurakunnassa on kaksi eri ryhmittymää. Ne jotka uskovat Jumalan sanaan sekä uskonnollisiin perinnäissääntöihin ja ne jotka eivät usko perinteitä, vaan Jumalan sanaan. Kumpikaan ryhmä ei ole toisiaan huonompi tai parempi. Rooman katolinen kirkko on istuttanut kristinuskoon uskonnolliset perinnäissäännöt, joista iso osa on pakanauskontojen oppeja. Nämä opit on markkinoitu kristikunnalle kavalassa valeasussa, jossa he ovat pukeneet väärille opeille kristillisen asun. Koska näitä vääriä oppeja on opetettu satoja vuosia seurakunnassa kristillisinä oppeina, niin monen uskovan on vaikea tunnistaa niitä vääriksi opeiksi.

Tämä tuo jännitteen seurakunnan sisälle, jossa molemmat ryhmät voivat syyllistyä ylilyönteihin. Ne jotka uskovat perinnäissääntöjen olevan Jumalan sanan opetusta, niin heidän on vaikea ymmärtää niitä uskovia jotka eivät usko perinnäissääntöihin. Yleinen syytös millä perinnäissääntöihin uskovat syyttävät heitä on judaismi, lakihenkisyys, vanhaan liittoon eksyneet, kovasydämiset lain kiivailijat jne. He syyttävät heitä siksi koska he luulevat perinnäissääntöjä Jumalan sanaksi, vaikka ne eivät ole Jumalan sanan opetusta. Eli he luulevat puolustavansa Jumalan sanaa, vaikka puolustavatkin uskonnollisia perinnäissääntöjä. Osa heistä on vilpittömiä, jotka ihan aidosti uskovat puolustavansa Jumalan sanaa, vaikka eivät kuitenkaan puolusta, vaan uskonnollisia perinteitä.

Osa näistä uskovista, jotka uskovat uskonnollisia perinnäissääntöjä ovat nähneet totuuden ja he ymmärtävät sydämessään, että he uskovat perinnäissääntöihin, ei Jumalan sanaan. He eivät kuitenkaan uskalla, hylätä ihmisten perinteitä, koska he pelkäävät enemmän ihmisiä kuin Jumalaa ja pelkäävät, että heidät erotetaan uskon yhteisöstään harhaoppisina. Siksi he kuitenkin valitsevat valheen totuuden sijasta.

Osa (ei kaikki) niistä uskovista, jotka eivät usko uskonnollisiin perinnäissääntöihin tekevät sen virheen, että he koittavat väkisin repiä vääriä istutuksia niiden sydämistä, jotka uskovat perinnäissääntöihin. He eivät ymmärrä, että rakkaus, totuus ja pitkämielisyys ovat työkaluja joiden kautta uskonnolliset perinnäissäännöt häviävät juurineen pois ihmissydämestä.

Petri Paavola