Mikään ei ole muuttunut
Apt 4:
Uskonnolliset johtajat kielsivät alkuseurakunnan uskovia etteivät he saaneet puhua ja opettaa yhtään mitään Herrasta Jeesuksesta. Samoin myös tänä päivänä uskonnollinen korruptoitunut johtajisto, joka on vääristänyt Jumalan sanan totuuden valheeksi vastustaa Herran Jeesuksen opetuslapsia. Uskonnollinen johtajisto on luonut oppiarvoon perustuvan uskonnollisen virkakoneiston, jossa auktoriteetti uskonnollisena johtajan on sillä, jolla on oppiarvo uskonnollisen "jumaluusopin" instituutiossa. He käyttävät tätä oppiarvoa lyömä- ja hyökkäysaseena todellisia Herran Jeesuksen opetuslapsia vastaan.
Kuten Raamattu opettaa, niin se ratkaisee kenet Jumala on kutsunut ja varustanut tekemään hengellistä työtä. Jumalan kutsuma ihminen tekee hengellistä työtä Pyhän Hengen voiman kautta uskoen ja luottaen Jumalan sanan totuuteen. Tätä uskonnollinen johtajisto vastustaa, koska he palvelevat ihmisiä uskonnollisen korvasyyhyteologian mukaan, ei totuuden mukaan.
Jeesuksen ajan uskonnollisten johtajien pääosa eksytti kansaa uskomaan väärennettyyn Jumalan sanaan. Samoin myös enemmistö tämän päivän kirkon työntekijöistä eksyttää kansaa uskomaan väärennettyyn Jumalan sanaan. Jeesuksen ajoista mikään ei ole muuttunut, sillä tämän päivän uskonnolliset johtajat vastustavat Herraa Jeesusta ja totuutta ihan samalla tavalla kuin Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat. Tämän päivän uskonnolliset johtajat puolustavat omaa uskonnollista auktoriteetti asemaansa niitä vastaan, jotka pitävät kiinni Jumalan sanan totuudesta.
Suomen vapaakirkko ja helluntaikirkko hiihtää samoja latuja kuin luterilainen kirkko, sillä vapaakirkko ja helluntaikirkko lähentyy koko ajan samantyylistä seurakuntajärjestystä kuin millainen on luterilainen kirkko. Vapaiden suuntien liikkeillä on omat kirkkokunnan johtajat (arkkipiispa) sekä teologiset instituutiot jne. Vapaat suunnat (vapaakirkko ja helluntaikirkko) ovat myös hyväksyneet naisjohtajuuden yhteisössään kuten myös luterilainen kirkko on aikoinaan tehnyt saman päätöksen.
Ristiriita ja riidat
Jumalan oikea ja todellinen seurakunta (Jeesuksen opetuslapset) ovat hajaantuneena kirkon ja herätysliikkeiden sisälle sekä niiden ulkopuolisiin ryhmiin. Todellisessa seurakunnassa on kaksi eri ryhmittymää. Ne jotka uskovat Jumalan sanaan sekä uskonnollisiin perinnäissääntöihin ja ne jotka eivät usko perinteitä, vaan Jumalan sanaan. Kumpikaan ryhmä ei ole toisiaan huonompi tai parempi. Rooman katolinen kirkko on istuttanut kristinuskoon uskonnolliset perinnäissäännöt, joista iso osa on pakanauskontojen oppeja. Nämä opit on markkinoitu kristikunnalle kavalassa valeasussa, jossa he ovat pukeneet väärille opeille kristillisen asun. Koska näitä vääriä oppeja on opetettu satoja vuosia seurakunnassa kristillisinä oppeina, niin monen uskovan on vaikea tunnistaa niitä vääriksi opeiksi.
Tämä tuo jännitteen seurakunnan sisälle, jossa molemmat ryhmät voivat syyllistyä ylilyönteihin. Ne jotka uskovat perinnäissääntöjen olevan Jumalan sanan opetusta, niin heidän on vaikea ymmärtää niitä uskovia jotka eivät usko perinnäissääntöihin. Yleinen syytös millä perinnäissääntöihin uskovat syyttävät heitä on judaismi, lakihenkisyys, vanhaan liittoon eksyneet, kovasydämiset lain kiivailijat jne. He syyttävät heitä siksi koska he luulevat perinnäissääntöjä Jumalan sanaksi, vaikka ne eivät ole Jumalan sanan opetusta. Eli he luulevat puolustavansa Jumalan sanaa, vaikka puolustavatkin uskonnollisia perinnäissääntöjä. Osa heistä on vilpittömiä, jotka ihan aidosti uskovat puolustavansa Jumalan sanaa, vaikka eivät kuitenkaan puolusta, vaan uskonnollisia perinteitä.
Osa näistä uskovista, jotka uskovat uskonnollisia perinnäissääntöjä ovat nähneet totuuden ja he ymmärtävät sydämessään, että he uskovat perinnäissääntöihin, ei Jumalan sanaan. He eivät kuitenkaan uskalla, hylätä ihmisten perinteitä, koska he pelkäävät enemmän ihmisiä kuin Jumalaa ja pelkäävät, että heidät erotetaan uskon yhteisöstään harhaoppisina. Siksi he kuitenkin valitsevat valheen totuuden sijasta.
Osa (ei kaikki) niistä uskovista, jotka eivät usko uskonnollisiin perinnäissääntöihin tekevät sen virheen, että he koittavat väkisin repiä vääriä istutuksia niiden sydämistä, jotka uskovat perinnäissääntöihin. He eivät ymmärrä, että rakkaus, totuus ja pitkämielisyys ovat työkaluja joiden kautta uskonnolliset perinnäissäännöt häviävät juurineen pois ihmissydämestä.
Petri Paavola
|