Ennen kuin tutkimme tämän ajan uskonnollisia johtajia on meidän hyvä ensin tutkia Jeesuksen ajan hengellisiä johtajia ja heidän toimintaansa. Löydämme sieltä yhtymäkohtia tämän päivän uskonnolliseen toimintaan.

Juutalainen Sanhedrin

Juutalaisen uskonnollisen elämän johtajiston muodosti Sanhedrin (suuri neuvosto), johon kuului 71 jäsentä. Sanhedrinia johti aluksi ylimmäinen pappi, mutta vuoden 191 eKr. jälkeen Sanhedrinia johti Nasi (hepr. prinssi). Nasi tarkoitti klassisessa hepreassa prinssiä, mutta nykyisin sana merkitsee presidenttiä. Sanhedriniin kuului siis ylimmäinen pappi, pappien päämiehet, vanhimmat, Jerusalemin ylhäisöä (saddukeukset) ja kirjanoppineet (farisealainen osa).

Oik. Pietari ja Johannes Sanhedrinin edessä ja vas. Ylimmäinen pappi ja Sanhedrinin jäseniä.

Sanhedrinissa oli koolla sen ajan teologit, jotka eivät kuitenkaan tunnistaneet Jeesusta Messiaaksi ja samoin he olivat kumonneet Jumalan sanan perinnäissääntöjensä tähden. Heidän teologiansa perustui ihmisten perinteisiin, ei Jumalan sanaan ja siksi he eivät tunnistaneet Herraa Jeesusta ja myös siksi he kumosivat Jumalan sanan opetuksillaan. He luulivat opetustaan Jumalan sanan opetukseksi, mutta sitä se ei ollut, sillä he opettivat ihmisten laatimia uskonnollisia perinnäissääntöjä, eli ihmisoppeja. Herra Jeesus sanoi heistä näin:

Matt 15:
1 ¶ Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat:
2 "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle."
3 Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden?
4 Sillä Jumala on sanonut: ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ‘Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman’.
5 Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: ‘Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi’, sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä.
6 Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.
7 Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:
8 ‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana,
9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’."

Mark 7:
5 Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää epäpuhtailla käsillä?"
6 Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: ‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;
7 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.
8 Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä."

Sanhedrinin valtarakenne (hierarkia)

Sanhedrin koostui pääasiallisesti papistosta (aatelisto) sekä saddukealaisista. Saddukeuksilla oli Sanhedrinissa äänten enemmistö. Saddukeuksilla oli valta-asema Sanhedrinissa.

Saddukeukset

Saddukeusten mielestä liika Jumalan lain korostaminen oli liioittelua ja siksi halusivat keskittää oman toimintansa ihmisten luonnollisten ja maallisten arvojen vaalimiseen, jonka seurauksena he polkivat jalkoihinsa Jumalan sanan (laki) opetuksen. Saddukeukset taistelivat farisealaisuutta vastaan eikä saddukeukset halunneet taipua rabbiinisen farisealaisuuden lain määräyksiin ja vaatimuksiin. Saddukeukset pitivät farisealaisten vaatimusta erittäin vastenmielisenä, että koko elämän tuli olla lain palvelemista. Saddukeukset eivät siis lainkaan halunneet tuntea kirjoituksia (Jumalan sana), vaan he kumosivat kirjoitukset sekä antoivat sille oman merkityksensä, joka oli sopiva heidän korvasyyhyynsä. Saddukeusten korvasyyhy oli mitoitettu ja sovitettu sopimaan yhteen ihmisen lihan halujen, nautintojen ja toiveiden mukaan.

Saddukeukset toimivat halukkaasti yhteistyössä Rooman miehittäjien hallinnon kanssa sekä he olivat suopeita hellenistisen ajatusmaailman kannattajia. Saddukeukset olivat oman aikansa "liberaaliteologeja." Saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen; he uskoivat sielun kuolevan ruumiin kanssa; he uskoivat että elämää ei ole kuoleman jälkeen; he eivät uskoneet enkelien olemassaoloon; he uskoivat ihmisen vapaaseen tahtoon (ihmisen tulee elää kuten itse haluaa, eikä Jumalan sana saa määritellä kuinka tulisi elää).

Fariseukset

Fariseukset olivat juutalaisten uskonnolliskansallinen puolue. Farisealaispuolueen päätehtävänä oli vanhinten perinnäissääntöjen noudattaminen jokapäiväisen elämän pienempiä yksityiskohtia myöten. Fariseukset eivät kunnioittaneet Jumalan sanaa, vaan vanhinten perinnäissääntöjä, joiden he luulivat olevan Jumalan sanan opetusta, mutta joka oli kuitenkin ihmisoppia, ei Jumalan sanaa.

Fariseus

Vanhimmat

Vanhinten perinnäissääntöjen laatijat olivat lainoppineita, jotka olivat vanhimpia, joiden tehtäviin kuului Jumalan käskyjen julistaminen kansalle. He olivat kuitenkin kumonneet Jumalan sanan perinnäissääntöjensä tähden. Vanhimmat opettivat ihmisten perinteinä Jumalan sanana ja näin he harhauttivat kansaa luulemaan, että he opettivat Jumalan sanaa, vaikka he opettivat opetuksensa vastoin Jumalan sanaa.

Kirjanoppineet

Kirjanoppineet olivat rabbiinisia opettajia, joiden tehtävä oli tutkia ja opettaa kirjoituksia (Jumalan sana). Heistä tuli Israelin kansan juristeja ja teologeja. Kirjanoppineet muodostivat uusia opetuksia Jumalan sanasta, jotka kumosivat Jumalan sanan opetuksen vääristäen Jumalan sanan opetuksen merkityksiä. Kirjanoppineiden jotkut opetukset menivät liiallisuuksiin ja siksi he keksivät kiertoteitä käskyillensä, että opetusta voitiin noudattaa kiertämällä itse opetus. Kirjanoppineet tutkivat ahkerasti Raamatun sanoja ja he antoivat sanoille ja kieliopille oman perimätiedon (kirjanoppineiden teologia), joka toimi myös pohjana heidän opetuksilleen, jotka olivat kuitenkin Jumalan sanan vastaisia.

Alussa kirjanoppineiden teologia oli suullista perimätietoa, jossa he selittivät Raamatun kirjoituksia. Babyloniassa juutalaiset kirjanoppineet aloittivat Talmudin teon noin. 500-luvulla. Talmud on juutalaisten kirjanoppineiden Raamatun selitys, jossa kirjanoppineiden perinnäissäännöt asetettiin yhtä päteviksi kuin Raamatun sana (Jumalan sana). Kirjanoppineet ovat myös tehneet Targumin, joka on arameankielinen Raamattu, johon on laitettu selittäviä lisäyksiä ja legendoja. Kirjanoppineiden työ johti myös Kabbalan syntymiseen. Kabbala on juutalainen perimätieto, traditio, joka on salaista tietoa, joka perustuu Raamatun sanan tutkimiseen sanojen ja niiden lukuarvojen perusteella, joissa on salaista (kätkettyä) tietoa.

Jeremian kirjassa luku 8 jae 8 sanotaan näin:

Jer 8:8 Kuinka saatatte sanoa: ‘Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki’? Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä.

Jer 8:8 ei tarkoita sitä, että kirjanoppineet olisivat väärentäneet Raamatun tekstin, sillä kirjanoppineiden tuli tarkasti kopioida Raamatun kirjoitukset aina täsmälleen samanlaisena.  Jer 8:8 tarkoittaa sitä kun kirjanoppineet kirjoittivat Talmudin, joka on juutalaisten Raamatun selitysteos, jossa he kumoavat ja vääristävät Jumalan sanaa. Talmud koostuu kahdesta osasta Gemarasta, joka kirjoitettiin n. 500-luvulla. ja  Mishnasta, joka kirjoitettiin n. 200-luvulla.

Babyloniassa juutalaiset kirjanoppineet aloittivat Talmudin teon noin. 500-luvulla. Jeremian kirja on kirjoitettu n. 626 - 586 eKr. Jer 8:8 tarkoittaa juutalaisten perinteitä ja suullista lakia, jossa kirjanoppineet vääristivät sitä mitä Jumala sanoo sanassaan. Näistä suullisista laista ja perinteistä kirjoitettiin kirja, jonka nimeksi tuli Talmud. Ortodoksijuutalaiset nykyään uskovat Talmudia enemmän kuin Jumalan sanaa. Jeremian aikaiset juutalaiset sekä Jeesuksen aikaiset juutalaiset uskoivat enemmän näitä väärennettyjä perinteitä (Talmud) kuin Jumalan sanaa, siksi Jer 8:8 sanoo, että kuinka saatatte sanoa, että teillä on Herran laki ja että valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden kynä.

Koska kirjanoppineet olivat luoneet perinnäissääntönsä Raamatun rinnalle, jossa he vääristivät Jumalan sanan opetuksen, niin siksi Herra Jeesus sanoi että he olivat kumonneet Jumalan sanan ja turhaan palvelivat Jumalaa.

Ylimmäinen pappi ja papit

Jumala asetti pappeuden Leevin sukukunnalle. Heidän tehtävänään oli hoitaa pyhäkön tehtäviä (uhritoimitukset jne.). Jumala asetti ylimmäisen papin Messiaan esikuvaksi. Vain ylimmäinen pappi sai kerran vuodessa mennä Kaikkein Pyhimpään sovittamaan koko kansan synnit. Ylimmäinen pappeus periytyi Aaronin suvusta polvesta polveen.

Juutalaisia pappeja

Kun Rooma miehitti ja hallitsi Israelia, niin roomalaiset lakkauttivat Aaronin ylipapillisen perimyksen. Roomalaiset nimittivät itselleen sopivan ylimmäisen papin, joka suostui roomalaisten vallan alle. Herran Jeesuksen aikainen ylimmäinen pappi oli Kaifas, jonka Rooman maaherra nimitti ylipapiksi vuonna 18 jKr. Kaifas oli roomalaisten talutusnuorassa eikä hän siten voinut eikä halunnut pitää kiinni todellisesta Jumalan sanan opetuksesta.

Ylimmäinen pappi

Herran Jeesuksen aikainen usko Jumalaan

Juutalaisten uskonnolliset johtajat pääosin eivät uskoneet Jumalan sanaan, vaan ihmisten perinnäissääntöihin. He siis uskoivat jollakin tavalla myös Jumalan sanaan, mutta pääosin he uskoivat perinteisiin enemmän kuin Jumalan sanaan. Kansassa oli niitä jotka uskoivat uskonnollisia johtajia, mutta myös niitä jotka halusivat uskoa Jumalan sanaan. Herra Jeesus osoitti selkeästi sen kuinka uskonnolliset johtajat olivat kumonneet Jumalan sanan perinnäissääntöjensä tähden. Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat pelkäsivät Herraa Jeesusta ja että he menettäisivät asemansa uskonnollisina johtajina sekä uskonnollisen auktoriteetti aseman, joka heillä oli.

Petri Paavola