Herran Jeesuksen aikainen usko Jumalaan

Juutalaisten uskonnolliset johtajat pääosin eivät uskoneet Jumalan sanaan, vaan ihmisten perinnäissääntöihin. He siis uskoivat jollakin tavalla myös Jumalan sanaan, mutta pääosin he uskoivat perinteisiin enemmän kuin Jumalan sanaan. Kansassa oli niitä jotka uskoivat uskonnollisia johtajia, mutta myös niitä jotka halusivat uskoa Jumalan sanaan. Herra Jeesus osoitti selkeästi sen kuinka uskonnolliset johtajat olivat kumonneet Jumalan sanan perinnäissääntöjensä tähden. Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat pelkäsivät Herraa Jeesusta ja että he menettäisivät asemansa uskonnollisina johtajina sekä uskonnollisen auktoriteetti aseman, joka heillä oli.

Käsittelen uskonnollisia johtajia pääasiassa luterilaisen kirkon näkökulmasta katsottuna koska se edustaa Suomen kansan valtauskontoa. Kun vertaamme tämän päivän uskonnollisia johtajia Herran Jeesuksen ajan uskonnollisiin johtajiin, niin huomaamme, että mikään ei ole muuttunut. Sillä suurin osa tämän päivän uskonnollisista johtajista ovat yhtä korruptoineita kuin Herran Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat olivat. 

Luterilaisen kirkon opetuksen tausta ja juuri

Luterilaisen kirkon tausta ja juuri on katolisessa kirkossa. Luterilaisuus syntyi katolisen kirkon sisältä ja luterilaisuus hylkäsi osan katolisesta opista, mutta hyväksyi osan sen opeista. Näin luterilaisuus kantaa sisällään katolisuuden hedelmää, eikä ole siitä kokonaan irtisanoutunut, vaikka ei usko ihan samalla tavalla kuin katolisuus.

Rooman katolinen kirkko sekoitti kristinuskon ja pakanauskontojen (Babylonian, Egyptin jne.) opetukset. Rooman katolinen kirkko opettaa joitakin Raamatun opetuksia, mutta samaa aikaa se opettaa paljossa pakanauskontojen oppeja pukien ne kristilliseen valheasuun. Luterilaisen kirkon opetus on Raamatullisempaa kuin katolisen kirkon, mutta luterilainen kirkko opettaa myös monessa kohtaa katolista harhaoppia.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous

Luterilaisen kirkon kirkolliskokous on hyvin samantyyppinen kuin oli juutalaisten Sanhedrin, joka koostui erilaista ryhmistä, jotka edustivat erilaista uskoa. Luterilaisen kirkon kirkolliskokous on kirkon korkein päättävä elin. Kirkolliskokouksen jäsenistöön kuuluu kaikki kirkon 10 piispaa, 64 maallikkoa, 32 pappia, valtioneuvoston edustaja ja saamelaisten edustaja. Arkkipiispa toimii kirkolliskokouksen edustajana. Kirkolliskokouksen edustajat valitaan joka neljäs vuosi hiippakunnissa suoritettavilla vaaleilla.

Tämän päivän saddukeukset

Luterilaisen kirkon sisällä on paljon piispoja ja pappeja, jotka toimivat samalla tavoin kuin Jeesuksen aikaiset saddukeukset. Monet piispat ja papit eivät kunnioita Jumalan sanaa, vaan pitävät Raamattuun perustuvaa uskoa liioitteluna, vanhanaikaisena sekä lakihenkisenä toimintana. Monet piispat ja papit kumoavat Jumalan sanan ihmisten korvasyyhyn tähden, joka vaatii kirkon miehiä hyväksymään monenlaisen synnin. Iso osa kirkon piispoja ja pappeja hyväksyy esim. homoseksuaalisuuden luonnollisena ja normaalina seksuaalisuuden harjoitusmuotona, vaikka Raamatun sanan mukaan se on synti.

Tämän päivän kirkon "saddukealaiset" työntekijät taistelevat niitä vastaan, jotka haluavat pitää kiinni Jumalan sanan opetuksista. Kirkon "saddukealaiset" kumoavat Jumalan sanan opetuksen ja esiintyvät kuitenkin siten kuinka he muka tuntevat kirjoitukset, vaikka todellisuudessa he eivät tunne kirjoituksia, vaan vääristävät sen perinnäissääntöjensä ja korvasyyhyevankeliumin tähden. Tämän päivän kirkon "saddukealaiset" korottavat ihmisten mielihalujen mukaisia asioita suvaitsevaisuuden ja lähimmäisenrakkauden sanoman kautta. Tämä on kuitenkin itse asiassa Jumalan sanan vääristämistä, jonka kautta he opettavat ihmisille syntien hyväksymistä pukemalla synnille valheenvaatteet. eli he sanovat valheen olevan totta, vaikka se on valhetta ja syntiä. Kansa uskoo helposti heidän sanomansa, koska kansa on opetettu arvostamaan kirkon työntekijöitä, joilla on uskonnollinen korkea koulutus.

Raamattu ei opeta että Jumalan seurakunnassa tulisi olla teologinen tiedekunta, vaan että jokaisessa paikallisseurakunnassa on ryhmä miehiä vanhimpina, jotka johtavat ja opettavat yhdessä Jumalan seurakuntaa ja nämä miehet ovat Jumalan valitsemia ja voitelemia. Koska uskonnollinen huijaus on mennyt läpi ja teologinen tiedekunta kouluttaa papiston, niin kansa uskoo, että he tuntevat ja tietävät Raamatun opetukset, vaikka he opettavat ihmisille epäraamatullisia ihmisten perinnäissääntöjä. Tämän päivän saddukeukset ovat liberaaliteologeja, jotka opetuksellaan ovat vääristänet Jumalan sanan.

Jeesuksen ajan saddukeukset olivat mieltyneet hellenistiseen ihmisviisauteen. Samoin suuri osa kirkon "saddukeuksista" on mieltynyt ihmisviisauteen ja he sen kautta tulkitsevat Raamattua väärin. Tämän päivän kirkon "saddukeuksista" osa ei usko ylösnousemukseen, neitseestäsyntymiseen, iankaikkiseen kadotukseen jne. Monien kirkon "saddukeusten" elämää hallitsee ihmisviisaus, josta he ammentavat opetusta, jota he opettavat kansalle.

Kun vertaat Herran Jeesuksen aikaisia saddukeuksia osaan tämän päivän kirkon työntekijöihin, niin heissä ei ole mitään eroa, vaan he jakavat samat arvot, jotka ovat hyvin kielteisiä oikealle ja todelliselle Raamatulliselle uskolle.

Tämän päivän fariseukset

Tämän päivän kirkon "fariseukset" toimivat hyvin samalla tavalla kuin Jeesuksen ajan fariseukset toimivat. Tämän päivän kirkon "fariseukset" puolustavat uskonnollisia perinnäissääntöjä, jotka ovat Raamatun vastaisia sekä he osittain uskovat Raamatun todelliseen sanomaan.

Tämän päivän kirkon "fariseusten" opetusten pääpaino on uskonnollisissa perinnäissäännöissä sekä osittain Jumalan sanassa. Tämän päivän kirkon "fariseukset" puolustavat kiivaasti myös katolisen kirkon monia opetuksia, jotka on puettu kristilliseen asuun, vaikka ne ovat itse asiassa pakanauskontojen opetuksia. Farisealainen tekopyhyys tarkoittaa sitä, että ihminen uskoo enemmän uskonnollisia perinteitä kuin Jumalan sanaa. Tekopyhyys on siten turhaa Jumalan palvelemista siinä kohden missä perinteet kumoavat Jumalan sanan. Tekopyhyys tarkoittaa myös tässä kohden sellaista, jossa ihminen voi oikeasti luulla palvelevansa Jumalaa, vaikka hän vastustaa Jumalaa ihmisten uskonnollisten perinteiden kautta. Tekopyhyys on Jumalan sanan vääristämistä.

Tämän päivän kirjanoppineet ja vanhimmat

Tämän päivän kirjanoppineet ovat teologeja, jotka tutkivat ja opettavat Jumalan sanaa, mutta ei totuuden mukaan, vaan uskonnollisten ja epäraamatullisten perinnäissääntöjen kautta. Tämän päivän kirjanoppineet kiertävät ja kumoavat Jumalan sanaa ihan samalla tavalla kuin Jeesuksen ajan kirjanoppineet. Tämän päivän kirjanoppineet osaavat Raamatun alkukieliä, mutta eivät tunne eivätkä ymmärrä Jumalan sanan opetusta.

Kuten juutalaiset kirjanoppineet tekivät omat tunnustuskirjansa, niin samoin myös tämän päivän kirjanoppineilla on kirkon tunnustuskirjat, jotka kirkon kirjanoppineet ovat laatineet. Näissä kirkon tunnustuskirjoissa on oikeata opetusta sekä väärää opetusta. Nykyisten kirkon kirjanoppineiden teologia on pääasiassa vääristyneen opetuksen vallassa.

Tämän päivän papit

Tämän päivän papistoa, johtaa arkkipiispa jonka lausunnot ovat monessa kohtaa vastoin Jumalan sanaa. Jeesuksen ajan ylimmäinen pappi oli roomalaisten talutusnuorassa, samoin myös tämän ajan arkkipiispa on ihmisten korvasyyhyn vallassa. Arkkipiispa koittaa uskotella kansalle, että synnin vaatimukset ovat yhtä kuin Jumalan sanan opetus. Tästä osoituksena homouden hyväksyminen, joka on syntiä Jumalan sanan mukaan. Suuri osa kirkon pappeja opettaa ihmisten uskonnollisia perinnäissääntöjä, ihmisviisautta sekä ihmisten korvasyyhyevankeliumia.

 Kirkon sisällä on pieni osa papistoa sekä uskovia, joka koittavat vielä kunnioittaa Jumalan sanaa luterilaisen opin pohjalta. Heillä on erittäin vaikeaa, sillä kirkon enemmistö hyväksyy Sodoman synnit ja monet muut synnit. Uskon että Jumala haluaa johdattaa heidät ulos kirkosta sellaiseen uskovien yhteyteen, joka kunnioittaa Jumalan sanan totuutta ja rakastaa Jumalaa.

Apt 4:
5 ¶ Seuraavana päivänä heidän hallitusmiehensä ja vanhimpansa ja kirjanoppineensa kokoontuivat Jerusalemissa,
6 niin myös ylimmäinen pappi Hannas ja Kaifas ja Johannes ja Aleksander sekä kaikki, jotka olivat ylimmäispapillista sukua.
7 Ja he asettivat heidät eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?"
8 Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!
9 Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut,
10 niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne.
11 Hän on ‘se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’.
12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
13 Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.
14 Ja nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssansa he eivät voineet mitään vastaansanoa,
15 ¶ vaan käskettyään heidän astua ulos neuvostosta he pitivät keskenänsä neuvoa
16 ja sanoivat: "Mitä me teemme näille miehille? Sillä että heidän kauttansa on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki Jerusalemin asukkaat tietävät, emmekä me voi sitä kieltää.
17 Mutta ettei se leviäisi laajemmalle kansaan, niin kieltäkäämme ankarasti heitä enää tähän nimeen puhumasta yhdellekään ihmiselle."
18 Niin he kutsuivat heidät ja kielsivät heitä mitään puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen.
19 Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: "Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa;
20 mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet".
21 Niin he uhkasivat heitä vielä enemmän ja päästivät heidät, koska eivät kansan tähden keksineet, miten rangaista heitä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa siitä, mitä tapahtunut oli.

Uskonnolliset johtajat kielsivät alkuseurakunnan uskovia etteivät he saaneet puhua ja opettaa yhtään mitään Herrasta Jeesuksesta. Samoin myös tänä päivänä uskonnollinen korruptoitunut johtajisto, joka on vääristänyt Jumalan sanan totuuden valheeksi vastustaa Herran Jeesuksen opetuslapsia. Uskonnollinen johtajisto on luonut oppiarvoon perustuvan uskonnollisen virkakoneiston, jossa auktoriteetti uskonnollisena johtajan on sillä, jolla on oppiarvo uskonnollisen "jumaluusopin" instituutiossa. He käyttävät tätä oppiarvoa lyömä- ja hyökkäysaseena todellisia Herran Jeesuksen opetuslapsia vastaan.

Kuten Raamattu opettaa, niin se ratkaisee kenet Jumala on kutsunut ja varustanut tekemään hengellistä työtä. Jumalan kutsuma ihminen tekee hengellistä työtä Pyhän Hengen voiman kautta uskoen ja luottaen Jumalan sanan totuuteen. Tätä uskonnollinen johtajisto vastustaa, koska he palvelevat ihmisiä uskonnollisen korvasyyhyteologian mukaan, ei totuuden mukaan.

Jeesuksen ajan uskonnollisten johtajien pääosa eksytti kansaa uskomaan väärennettyyn Jumalan sanaan. Samoin myös enemmistö tämän päivän kirkon työntekijöistä eksyttää kansaa uskomaan väärennettyyn Jumalan sanaan. Jeesuksen ajoista mikään ei ole muuttunut, sillä tämän päivän uskonnolliset johtajat vastustavat Herraa Jeesusta ja totuutta ihan samalla tavalla kuin Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat. Tämän päivän uskonnolliset johtajat puolustavat omaa uskonnollista auktoriteetti asemaansa niitä vastaan, jotka pitävät kiinni Jumalan sanan totuudesta.

Suomen vapaakirkko ja helluntaikirkko hiihtää samoja latuja kuin luterilainen kirkko, sillä vapaakirkko ja helluntaikirkko lähentyy koko ajan samantyylistä seurakuntajärjestystä kuin millainen on luterilainen kirkko. Vapaiden suuntien liikkeillä on omat kirkkokunnan johtajat (arkkipiispa) sekä teologiset instituutiot jne. Vapaat suunnat (vapaakirkko ja helluntaikirkko) ovat myös hyväksyneet naisjohtajuuden yhteisössään kuten myös luterilainen kirkko on aikoinaan tehnyt saman päätöksen.

Ristiriita ja riidat

Jumalan oikea ja todellinen seurakunta (Jeesuksen opetuslapset) ovat hajaantuneena kirkon ja herätysliikkeiden sisälle sekä niiden ulkopuolisiin ryhmiin. Todellisessa seurakunnassa on kaksi eri ryhmittymää. Ne jotka uskovat Jumalan sanaan sekä uskonnollisiin perinnäissääntöihin ja ne jotka eivät usko perinteitä, vaan Jumalan sanaan. Kumpikaan ryhmä ei ole toisiaan huonompi tai parempi. Rooman katolinen kirkko on istuttanut kristinuskoon uskonnolliset perinnäissäännöt, joista iso osa on pakanauskontojen oppeja. Nämä opit on markkinoitu kristikunnalle kavalassa valeasussa, jossa he ovat pukeneet väärille opeille kristillisen asun. Koska näitä vääriä oppeja on opetettu satoja vuosia seurakunnassa kristillisinä oppeina, niin monen uskovan on vaikea tunnistaa niitä vääriksi opeiksi.

Tämä tuo jännitteen seurakunnan sisälle, jossa molemmat ryhmät voivat syyllistyä ylilyönteihin. Ne jotka uskovat perinnäissääntöjen olevan Jumalan sanan opetusta, niin heidän on vaikea ymmärtää niitä uskovia jotka eivät usko perinnäissääntöihin. Yleinen syytös millä perinnäissääntöihin uskovat syyttävät heitä on judaismi, lakihenkisyys, vanhaan liittoon eksyneet, kovasydämiset lain kiivailijat jne. He syyttävät heitä siksi koska he luulevat perinnäissääntöjä Jumalan sanaksi, vaikka ne eivät ole Jumalan sanan opetusta. Eli he luulevat puolustavansa Jumalan sanaa, vaikka puolustavatkin uskonnollisia perinnäissääntöjä. Osa heistä on vilpittömiä, jotka ihan aidosti uskovat puolustavansa Jumalan sanaa, vaikka eivät kuitenkaan puolusta, vaan uskonnollisia perinteitä.

Osa näistä uskovista, jotka uskovat uskonnollisia perinnäissääntöjä ovat nähneet totuuden ja he ymmärtävät sydämessään, että he uskovat perinnäissääntöihin, ei Jumalan sanaan. He eivät kuitenkaan uskalla, hylätä ihmisten perinteitä, koska he pelkäävät enemmän ihmisiä kuin Jumalaa ja pelkäävät, että heidät erotetaan uskon yhteisöstään harhaoppisina. Siksi he kuitenkin valitsevat valheen totuuden sijasta.

Osa (ei kaikki) niistä uskovista, jotka eivät usko uskonnollisiin perinnäissääntöihin tekevät sen virheen, että he koittavat väkisin repiä vääriä istutuksia niiden sydämistä, jotka uskovat perinnäissääntöihin. He eivät ymmärrä, että rakkaus, totuus ja pitkämielisyys ovat työkaluja joiden kautta uskonnolliset perinnäissäännöt häviävät juurineen pois ihmissydämestä.

Raamatun mukaan Jumalan seurakuntaan kuuluvat vain ne ihmiset, jotka tekevät parannuksen (katuvat ja tunnustavat tehneensä syntiä) ja uskovat Jeesuksen olevan Herra.

Parannus ja usko

Mark 1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

Raamattu opettaa että ihmisen tulee tehdä parannus ja uskoa evankeliumi. Raamattu opettaa että ihmisen tulee henkilökohtaisesti uskoa Jumalaan ja tehdä parannus, että voi uskoa Jumalaan ja pelastua. Luterilainen kirkko liittää kasteessa sylivauvat seurakunnan jäseniksi, mutta tämä on Raamatun opetuksen mukaan väärä opetus. Uskonnollinen maailma ja sen johtajat julistavat valheen evankeliumia tässä maailmassa:

Matt 23:15 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!

Herra Jeesus sanoi, että juutalaisten hengelliset johtajat eksyttivät kansaa kadotuksen "evankeliumilla". Samalla tavalla toimii tämän päivän uskonnollinen johtajisto (lut.kirkko), jossa suurin osa sen johtajista (piispat ja papit) eksyttää kansaa valheellisella evankeliumilla.

Pelastuminen ja vesikaste

Room 10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;

Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.

Raamatun opetuksen mukaan vesikaste kuuluu vain niille, jotka ovat tehneet parannuksen ja uskovat Jeesuksen olevan Herra.

Seurakunnan jäsenet

Apt 2: 47 kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän (ekklesia) yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.

Kreikankielen sana ekklesia tarkoittaa ulos kutsuttuja ja seurakuntaa. Jumalan seurakuntaan kuuluvat vain ne, jotka ovat tehneet parannuksen ja uskovat Jeesuksen olevan Herra. Raamattu opettaa että Hän itse lisää seurakuntaansa ne jotka ovat pelastuneet uskottuaan evankeliumin Herrasta Jeesuksesta. Ketkään muut eivät kuulu Jumalan seurakuntaan, vaan vain ja ainoastaan ne jotka ovat tehneet henkilökohtaisen ratkaisun uskomalla Herraan Jeesukseen.

Syntien anteeksiantamus

Kol 1:
12 ¶ kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa,
13 häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.
14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,

Raamattu opettaa että Jumalan armosta uskon kautta Herraan Jeesukseen Jumala siirtää ihmisen synnin ja saatanan vallasta Jumalan valtakunnan kansalaisiksi. Herran Jeesuksen uskovat ovat Jumalan armosta pelastettuja Herran Jeesuksen sovitustyön perusteella. Herran Jeesuksen opetuslapset saavat Jumalan armosta syntinsä anteeksi.

Raamatullisen seurakunnan johtajat sekä jäsenet

Luterilaisen kirkon johtajana toimii arkkipiispa, joka on kirkolliskokouksen, piispainkokouksen, kirkkohallituksen ja kirkon ulkoasiain neuvoston puheenjohtajana. Arkkipiispan tehtävään kuuluu myös kirkon suhteiden hoito toisiin kirkkoihin niin kotimaassa kuin ulkomailla. Luterilaisen kirkon piispat johtavat hiippakuntia (useita eri paikkakuntia). Piispojen apuna toimivat lääninrovastit. Luterilaisen kirkon kirkkoherra on paikkakunnan kirkon johtaja. Luterilaisen kirkon seurakuntapastorit jakavat seurakunnassa kirkon sakramentteja, suorittavat saarnatehtävää jne. Luterilaisen kirkon uskonnollinen johtajuushierarkia on epäraamatullinen ja väärä.

Raamattu opettaa että Uuden Liiton seurakuntaa johtavat jokaisella paikkakunnalla seurakunnan vanhimmat.

Raamatun opetus on että jokaiselle paikkakunnalla seurakuntaa johtavat vanhimmat, jotka ovat kaitsijoita sekä paimenia. Raamatun opetuksen mukaan seurakunnan johtajuutta ei ole viety paikkakunnan seurakunnan ulkopuolelle. Raamattu ei opeta mitään kirkollisesta arkkipiispasta, piispasta tai kirkkoherrasta, nämä ovat valheellista ja väärää opetusta. Raamatun opetuksen mukaan ryhmä miehiä johtaa yhdessä paikkakunnan seurakuntaa ja heistä käytetään näitä nimityksiä kaitsijat, vanhimmat, paimenet ja johtajat.