Paavi Franciscuksen homoseksuaalisuus lausunnot

Catholic News Agency (katolinen uutistoimisto) julkaisi 21.10.2020 artikkelin: Pope Francis calls for civil union law for same-sex couples, in shift from Vatican stance (Paavi Franciscus peräänkuuluttaa siviililiittolakia samaa sukupuolta oleville pareille, siirtyen pois vatikaanin asenteesta).

Katolisen uutistoimiston englanninkielisen artikkelin mukaan paavi Franciscus sanoi seuraavasti: “Homosexuals have a right to be a part of the family. They’re children of God and have a right to a family. Nobody should be thrown out, or be made miserable because of it,”

Katolinen uutistoimisto kirjoitti, että tämän kommentin jälkeen (yllä oleva teksti kursiivissa), jotka todennäköisesti herättävät kiistaa katolisten keskuudessa, paavi Franciscus sanoi samaa sukupuolta olevien parien siviililiitosta seuraavasti: “What we have to create is a civil union law. That way they are legally covered, .. I stood up for that".

Käännän suomeksi sen mitä paavi Franciscus sanoi: Homoseksuaaleilla on oikeus olla osa perhettä. He ovat Jumalan lapsia ja heillä on oikeus perheeseen. Ketään ei tule heittää ulos, tai tehdä onnettomaksi sen takia. .. Meidän täytyy luoda siviililiittolaki, Sillä tavoin he ovat laillisesti suojattuja. .. Seison tämän puolesta.

Paavi Franciscus ei tarkoittanut homoavioliittoja, vaan homoseksuaaleille erityisesti suunniteltua siviililiittolakia. Kun paavi Franciscus on hyväksymässä siviililiittolain homoseksuaaleille, niin vaikka se ei olekaan terminä sama asia kuin avioliitto, niin käytännön toteutuksena se on hyvin samanlainen asia kuin avioliitto, sillä siinä laillistetaan kahden samaa sukupuolta olevan parisuhde, niin että he voisivat yhteiskunnassa laillisesti elää parisuhteessa ja perheenä.

Kun paavi Franciscus sanoi, että homoilla on oikeus perheeseen ja heille täytyy luoda siviililiittolaki, niin hän nimenomaan tarkoitti, että siviililiittolain kautta homot saavat muodostaa perheen.

Paavin lausunto siviililiittolaista on Jumalan tahdon vastaista, koska Raamattu sanoo homouden olevan syntiä esimerkiksi Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa. Viitaten edellä olevan lauseen Raamatun kohtaan, Raamattu sanoo, että homoseksuaalisuus on sydämen himoa, oman ruumiin häpäisemistä, häpeällistä himoa ja kuinka semmoista tekevät ansaitsevat kuoleman (tarkoittaa iankaikkista kadotusta). Samassa Raamatun kohdassa, Raamattu sanoo, että sellainen, joka hyväksyy homoseksuaalisuuden on myös ansainnut kuoleman (tarkoittaa iankaikkista kadotusta). Raamatun sanan perusteella paavi Franciscus on Jumalan tuomion alaisuudessa.

Tähän on hyvä ottaa esille, että Raamatun opetuksen mukaan kaikki synnin tekeminen, ahneus, valehtelu, varastaminen, katkeruus jne. sekä ettei usko Raamatun Jumalaan ovat syntejä, jotka vievät ihmisen iankaikkiseen kadotukseen ellei hän tee parannusta ja usko Herraan Jeesukseen. Silloin kun ihminen elää epäuskossa, eikä usko Herraan Jeesukseen, niin hän on Raamatun opetuksen mukaan saatanan ja synnin orja, jonka tähden hän elää erilaisten syntien vallassa.

Paavi Franciscus sanoi, että homoseksuaalit ovat Jumalan lapsia, joka on valhe, sillä Raamatun opetuksen mukaan homoseksuaalisuus on syntiä. Silloin kun ihminen saa tulla Jumalan armosta uskoon, niin hän alkaa luopumaan uskon kasvun kautta erilaisista synneistä, joihin kuuluu myös homoseksuaalisuuden synti.

Raamattu, Jumalan sana tuomitsee homoseksuaalisuuden syntinä ja silloin jokaisen Herran Jeesuksen opetuslapsen on sanottava se synniksi, emmekä voi millään tavoin tukea ja hyväksyä homoseksuaalisuuden synnin harjoittamista. Toki Jumalan sanan mukaan meidän tulee rakastaa homoseksuaaleja lähimmäisinämme ja niin me teemme. On eri asia rakastaa syntistä ihmistä kuin syntiä, koska syntiä emme saa rakastaa ja tukea. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, eikä yksikään Herran Jeesuksen opetuslapsi ole täydellinen, mutta siitä huolimatta emme saa hyväksyä minkäänlaista syntiä. Herran Jeesuksen opetuslapsen suhde syntiin on seuraavanlainen, et saa hyväksyä syntiä missään muodossa ja silloin kun lankeat tekemään syntiä, niin sinun tulee tehdä siitä parannus.

Silloin kun homoseksuaali tulee uskoon Herraan Jeesukseen, niin seurakunnan (uskovat ihmiset) on tuettava ja autettava häntä hylkäämään homouden syntiä sekä Jumalan sanan opetuksen kautta opetettava häntä uskon kasvun kautta ojentautumaan uskossa Jumalan tahdon mukaisesti. Jokainen uskova saa myös Jumalan armosta Pyhän Hengen sydämeensä asumaan, jonka kautta uskovalla ihmisellä on mahdollisuus hylätä syntejä sekä oppia elämään Jumalan tahdossa. Uskovan ihmisen muuttuminen, syntien hylkääminen ja uskossa ojentautuminen Jumalan tahdon mukaan ei ole ihmisen omien voimien varassa, sillä ihminen ei kykene omassa voimassaan muuttumaan, siksi hän saa armosta ja lahjaksi Pyhän Hengen, joka auttaa häntä muuttumaan. 

Paavi Franciscus on tuonut julkisesti esille, että homoseksuaalit ovat "Jumalan lapsia" ja heille täytyy säätää oma siviililiittolaki homoseksuaalisten perheiden perustamiseen. Tämä paavin ulostulo tulee johtamaan siihen, että uskonnolliset yhteisöt tullaan pakottamaan hyväksymään homoseksuaalisuuden. Nyt vielä tässä ajassa uskonnolliset yhteisöt ainakin täällä Suomessa saavat vapaasti uskoa avioliiton olevan miehen ja naisen välinen sekä sen että Jumalan luoma seksuaalisuus on miehen ja naisen välistä avioliitossa. Tulevaisuudessa tällaista vapautta ei enää ole.

Monien jumalattomien ihmisten ajatuksissa katolinen kirkko edustaa maailmassa "kristinuskon" vanhinta perinnettä. Yli puolet maailman kaikista "kristityistä" kuuluu katoliseen kirkkoon. Nykyään jokaisen uskonsuunnan, joka haluaa olla merkittävä vaikuttaja yhteiskunnassa on luotava suhteita katoliseen kirkkoon. Maallinen lainsäädäntö alkaa lähes kaikkialla hyväksymään homoavioliitot ja homoseksuaalisuuden. Edellä olevat asiat vievät siihen suuntaan, että muidenkin uskonnollisten yhteisöjen ja kirkkojen kuin katolisen kirkon on hyväksyttävä homoseksuaalisuus.

Vapaat uskonsuunnat ja homoseksuaalisuus

Suomessa on monia erilaisia niin sanottuja vapaiden uskonsuuntien uskonyhteisöjä, enkä aio tässä käydä läpi kaikkien uskonsuuntien näkemyksiä homoseksuaalisuudesta. Ennen kuin otan esille muutaman vapaiden uskonsuuntien edustajien näkemyksiä homoseksuaalisuuteen, niin tuon sen esille, että Suomessa on paljon uskovia ihmisiä erilaisissa uskonsuunnissa, jotka pitävät homoseksuaalisuutta kaikissa sen esiintymismuodoissaan syntinä, eivätkä he tule hyväksymään homoseksuaalisuuden syntiä.

Suomen helluntaikirkon puheenjohtaja Mika Yrjölä on sanonut Kirkko ja kaupunki lehdessä (katso linkistä) seuraavasti: "Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Siihen on vuosituhantiset perinteet. Näemme, että se on edelleen oikea tapa tulkita Raamattua. Emme ole muuttaneet kantaamme."

Samassa haastattelussa ja lehden artikkelissa Mika Yrjölä erottaa toisistaan homoseksuaaliset taipumukset ja homoseksuaalisuuden harjoittamisen. Yrjölän mukaan ensimmäinen ei ole syntiä, mutta jälkimmäinen on, aivan samoin kuin vaikka ahneus.

Avioliitto ei ole alunperin ihmisen asettama instituutio, vaan Jumala asettama parisuhteen muoto miehen ja naisen välille, avioliitto, elinikäinen ja pysyvä parisuhde. Avioliitto instituutiona on ihmisen asetus ja siksi myös nykyään Suomessa homoavioliitot ovat saaneet lain voiman, mutta niillä ei ole lain voimaa Jumalan edessä.

Siinä Mika Yrjölä erehtyy kun hän sanoo ettei homoseksuaalinen taipumus ole syntiä, sillä vain homoseksuaalisuuden harjoittaminen olisi syntiä. Toki homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä, mutta samoin homoseksuaalinen taipumus on myös syntiä. Mitä homoseksuaalinen taipumus on? Homoseksuaalinen taipumus on ihmisen sydämessä oleva seksuaalinen halu samaa sukupuolta olevaa kohtaan.

Moni sanoo, että synnin harjoittaminen ja taipumus syntiin ovat eri asioita. Tätä perustellaan siten, että itse ajatus ei ole vielä syntiä, vaan asia muuttuu sitten vasta synniksi, kun ajatus muuttuu käytännön teoksi. Joissakin tapauksissa on niin, että ajatus, eli kiusaus syntiin ajatusmaailmassa ei ole syntiä ja muuttuu synniksi vasta sen jälkeen kun synnin ajatus ja kiusaus toteutetaan käytännön tekona. Homoseksuaalinen taipumus ei sovi edellä olevaan ajatusmalliin, sillä Raamatun sanan perusteella näemme homoseksuaalisen taipumuksen olevan syntiä, vaikka se ei johtaisi käytännössä homoseksuaalisuuden harjoittamiseen.

Millä perusteilla voin sanoa homoseksuaalisuuden taipumuksen olevan syntiä? Jumala loi seksuaalisen halun miehen ja naisen välille avioliitossa, pysyvässä parisuhteessa. Kaikenlainen muu seksuaalinen halu on syntiä, siksi Herra Jeesus sanoi, että jos joku katsoo naista himoiten, niin hän on jo silloin tehnyt sydämessään huorin (syntiä).

Koska Raamatun opetuksen mukaan seksuaalinen halu on liitetty miehen ja naisen välille avioliittoon ja jo pelkkä himoiten katsominen (halu) on syntiä, niin silloin pitäisi olla itsestään selvää, että homoseksuaalinen halu, jossa ihminen on kiinnostunut seksuaalisesti samaa sukupuolta olevasta ihmisestä on syntiä, koska hänen seksuaalinen halunsa ei ole Jumalan asettaman avioliiton sisäpuolella, joka on tarkoitettu miehelle ja naiselle.

Homoseksuaalinen taipumus johdattaa ihmistä haluamaan ja himoitsemaan oman sukupuolensa edustajaa, ja vaikka hän ei sitä harjoittaisi käytännössä, niin hän on jo sydämessään (ajatuksissaan) tehnyt syntiä. Tämän voi rinnastaa siihen mitä Jeesus sanoi ihmisestä, joka oli sydämessään himoinnut naista. Jumala loi seksuaalisuuden miehen ja naisen välille ja siksi homoseksuaalinen taipumus on syntiä, koska siinä ihminen kokee seksuaalista halua ja himoa samaa sukupuolta kohtaan.

Raamattu opettaa, että tietyssä tilanteessa ajatus ja teko ovat sama asia, ja homoseksuaalinen taipumus on Jumalan sanan opetuksen valossa sellainen asia, että se jo ajatuksen asteella (taipumuksena) on syntiä.

Muistan vielä sen kuinka vapaakirkon entinen kirkkokunnanjohtaja Olavi Rintala on sanonut, että homoseksuaalinen taipumus ei ole synti, mutta saman sukupuolen väliset seksuaaliset suhteet ovat väärin.

Olen seurannut keskustelua homoseksuaalisuuden ympärillä luterilaisen kirkon piirissä jo 1990-luvusta asti. Muistan sen kuinka luterilaisen kirkon piispa Juha Pihkala sanoi 1990-luvun puolivälissä ettei homoseksuaalinen taipumus ole syntiä, jos sitä ei harjoita käytännössä. Muutama vuosi tämän lausunnon jälkeen Pihkala sanoi, että hänestä on parempi, jos homot ja lesbot harjoittaisivat seksuaalista taipumustaan pysyvässä parisuhteessa. Tämä sama kaava on myös toistumassa Suomessa tiettyjen vapaiden uskonsuuntien parissa, jotka ensin hyväksyvät homoseksuaalisen taipumuksen ja sen jälkeen he myös hyväksyvät homouden harjoittamisen.

Miksi tämä sama kaava toistuu ja miksi homoseksuaalisuuden taipumuksen hyväksyminen tulee johtamaan myös homoseksuaalisuuden harjoittamisen hyväksymiseen?

Me elämme jo nyt suuren luopumuksen aikaa, joka aikanaan huipentuu antikristuksen ilmestymiseen. Kuten edellä toin esille, niin homoseksuaalinen taipumus on syntiä, vaikka ei käytännössä harjoittaisi homoseksuaalisuutta. Jos seurakunta tai uskonyhteisö hyväksyy sen ettei homoseksuaalinen taipumus ole syntiä, joka kuitenkin on syntiä, niin silloin synti on astunut sisälle seurakuntaan tai uskonyhteisöön ja sen hetken jälkeen kun synti on hyväksytty sydämessä, niin synti alkaa kasvattamaan itseään tehden itsestään suuremman. Synti menee koko ajan pitemmälle. Kun hyväksyt homoseksuaalisen taipumuksen synnin, niin seuraava vaihe on homoseksuaalisuuden synnin harjoittamisen vuoro.

Katolinen kirkko opettaa, että homoseksuaalinen halu (taipumus) ei ole itsessään syntiä, sillä se muuttuu synniksi vasta sen jälkeen kun sitä harjoitetaan käytännössä. Nykyään yhä enemmän katolisen kirkon sisällä on ihmisiä (jopa paavi Franciscus), jotka hyväksyvät homouden harjoittamisen. Samoin luterilaisen kirkon sisällä on nykyään todella paljon esim. kirkon työntekijöitä arkkipiispa Luomasta lähtien, jotka hyväksyvät homouden. Katolisen ja luterilaisen kirkon sisällä kaikki alkoi siitä, kun ensin hyväksyttiin se ettei homoseksuaalinen taipumus olisikaan syntiä, joka sitten avasi oven myös homoseksuaalisuuden harjoittamisen hyväksymiselle. Ne vapaat uskonsuunnat Suomessa, jotka hyväksyvät ettei homoseksuaalinen taipumus ole syntiä, niin ajan kanssa he tulevat myös hyväksymään homoseksuaalisuuden harjoittamisen.

Ekumenian hyväksyminen, naisten hyväksyminen seurakunnan johtajuuteen sekä yleinen luopumus Jumalan sanan totuudesta ovat asioita, jotka vievät vapaita uskonsuuntia kohti sitä askelta, missä he tulevat hyväksymään homouden. Se on kuitenkin tuotava esille etteivät kaikki vapaiden uskonsuuntien edustajat tule hyväksymään homoutta, mutta homouden hyväksyminen tulee kuitenkin lisääntymään myös vapaiden uskonsuuntien keskuudessa. Vapaat uskonsuunnat kulkevat kohti samaa kehitystä kuin esimerkiksi luterilainen kirkko liittyen homoseksuaalisuuden hyväksymiseen.

Joku voi sanoa, että koska katolinen kirkko ei hyväksy naispappeutta, niin naispappeuden (seurakunnan johtaminen) hyväksyminen ei ole sellainen askel, joka veisi kohti homoseksuaalisuuden hyväksymistä. Katolinen kirkko ei ole Raamatun kristinuskoa, koska se opettaa moninkertaisesti väärää pelastustietä. Katolinen kirkko opettaa sen lisäksi, että Jeesus pelastaa, niin on myös muita pelastusteitä, kuten esim. messu-uhri on kirkon voimakkain sovitusuhri, kiirastulessa kuoleman jälkeen ihminen voi vielä puhdistua synneistä, Maria sovittaa syntiset Jumalalle jne. Edellä olevat opetukset todistavat sen ettei katolinen kirkko ole Raamatun kristinuskoa, vaan sen surkea valhejäljitelmä. Koska katolinen kirkko ei edusta Raamatun kristinuskoa, niin se voi hyväksyä homouden, vaikka ei hyväksyisikään naispappeutta,

Naispappeuden (seurakunnan johtaminen) hyväksyminen on vienyt ajan kanssa kirkot ja uskonsuunnat hyväksymään myös homouden. Aluksi sanotaan ettei homoseksuaalinen taipumus ole syntiä. Kun sitten on hyväksytty se ajatus, että homoseksuaalisuus ei olekaan tietyllä ehdolla syntiä, ja kun siihen on totuttu, niin ajan kanssa tullaan hyväksymään myös homoseksuaalisuuden harjoittaminen. Tämä sama vaara vaanii vapaita uskonsuuntia.

Sitten lopulta kun yhteiskunta on siinä pisteessä, että yksikään uskonsuunta ei saa harjoittaa uskoaan ja toimintaan ellei hyväksy homoseksuaalisuutta, niin monet haluavat pitää kiinni omin käsin rakennetusta uskonsuunnastaan ja alkaa kompromissien teko. Aluksi kompromissi pyritään perustelemaan siten ettei ole luovuttu totuudesta, mutta totuudesta luopuminen on jo tapahtunut, ja sokeutumisen tähden sitä ei enää kyetä näkemään ja ymmärtämään.

Olen kokenut jo monta vuotta sydämessäni, että luopumus totuudesta johtaa myös monia uskovia hyväksymään homouden. Ensimmäinen täky homouden hyväksymiselle on se, että ajatellaan ja uskotaan ettei homoseksuaalinen taipumus ole syntiä. Kun on eksytty uskomaan valheopetus siitä ettei homoseksuaalinen taipumus olisi syntiä, niin sen jälkeen, ajan kanssa hyväksytään myös homouden harjoittaminen.

Ymmärrän sen, että kirjoitukseni voi suututtaa monia lukijoita ja varsinkin vapaiden uskonsuuntien edustajia. Katso kuitenkin ympärillesi ja tarkkaile sitä millä tavalla vapaissa uskonsuunnissa käsitellään ihmisen seksuaalisuutta ja homoseksuaalisuutta. Koko ajan enemmän tulee niitä vapaiden uskonsuuntien edustajia, jotka uskovat ettei homoseksuaalinen taipumus ole syntiä. Seuraava askel on homoseksuaalisuuden harjoittamisen hyväksyminen.

Saakoon Jumala armossaan johdattaa meitä totuutensa tiellä, niin ettemme eksy kannattamaan syntiä. Kukaan meistä uskovista ei ole täydellinen, mutta meidät on kutsuttu kasvamaan uskossa, uskomaan totuuteen. Jumalan Pojan veri, Herran Jeesuksen veri on lunastanut meidät pois synnin orjuudesta ja synnin hyväksymisestä, Jumalan lasten vapauteen, uskomaan totuudessa Herraan Jeesukseen. Älkäämme eksykö hyväksymään syntiä missään muodossa, vaan pysykäämme Jumalan todellisessa armossa, sillä Herran Jeesuksen kautta on tullut armo ja totuus, jotka pitävät yhtä.