Kirjoittanut Dr. Lisle| 8.11.2019 | Alkuperäinen teksti - Suomenkielinen käännös Miriam Paavola 25.5.2021

Kuinka kukaan voi silti väittää Raamatun opettavan litteästä maasta? Jotkin internet‑artikkelit listaavat useita jakeita, joissa oletettavasti opetetaan litteästä maasta. Kun näitä jakeita kuitenkin tarkastelee, käy selväksi, ettei niissä ole kyse mistään sellaisesta. Alhaalla muutamia esimerkkejä:[1]

Väite saattaa aluksi kuulostaa lupaavalta, kunnes selviää, ettei väitteen tekijällä ole mitään raamatullista tukea sille, että maanpäällinen olisi geometrisesti litteä pinta. Päinvastoin Hepreankielinen sana 1. Mooseksen kirjan 1:29 päällis- tai pinta-sanalle on ”panim”, joka kirjaimellisesti tarkoittaa litteydestä riippumatonta päällistä tai pintaa. Itse asiassa samaa sanaa on käytetty ihmisen kasvoista jakeissa 1. Moos. 9:23, 17:3, 32:20, 33:10, 38:15, 43:31, 44:23, 46:30, 48:11 ja 50:1. Ovatko ihmiskasvot litteät vai kaarevat? Eiköhän ne ole kaarevat. Tämä perustelu on siis selvästi epäonnistunut.

Tieteen historia

Vasta Pythagoraan aikana (~570–~495 eaa.) kreikkalaiset hyväksyivät sen, mitä Raamattu oli opettanut viimeiset 1 500 vuotta. Maa todella on pyöreä. Vaikuttaa siltä, että Pythagoraan seuraajat hyväksyivät pyöreän maan, vaikka jäljelle ei ole jäänyt historiallisia merkintöjä siitä, miksi he uskoivat sen. Ensimmäiset dokumentoidut tieteelliset argumentit pyöreän maan puolesta tulevat Aristoteleelta (384–322 eaa.). Hän totesi, että tähdistöjen asennot näyttivät muuttuvan etelään matkustettaessa tavalla, joka ilmentäisi pyöreästä maasta. Hän totesi myös, että maan varjo kuun pinnalla on aina pyöreä kuunpimennyksen aikaan. Sellainen ei olisi mahdollista, jos maa olisi litteä, mikä on ehdoton todiste siitä, että maa on pyöreä, kuten tulette huomaamaan.

On olemassa monia keinoja, joilla voidaan ehdottomasti todistaa maan pyöreys. Mutta tässä ensin kertaus termien taustatiedoista ja karttatyypeistä. Mikä tahansa sijainti voidaan määrittää pallossa kahden koordinaatin avulla; ne ovat koordinaatit leveys- ja pituusasteille. Leveysaste on esineen kulma maapallon keskipisteen ja päiväntasaajan välillä. Jos seisot siis päiväntasaajalla, leveysasteesi on nolla. Pohjoisnavalla taas leveysasteesi on 90 astetta. Leveysasteet päiväntasaajan eteläpuolella ovat negatiivisia, joten etelänavan leveysaste on –90 astetta. Matkatakseen yhden leveysasteen mitan on kuljettava 110,6 kilometriä pohjoiseen tai etelään. Tämän voi itse varmistaa ajamalla 110,6 kilometriä suoraan pohjoiseen tai etelään ja seuraamalla yhden asteen vaihdosta leveysasteessa.

Pituusaste on päiväntasaajan suuntainen kulma Englannin Greenwichistä mitattuna. Pituusasteet Englannin länsipuolella, kuten Yhdysvallat, ovat negatiivisia ja pituusasteet Englannin itäpuolella ovat positiivisia ja päättyvät 180 asteeseen. Päiväntasaajalla yksi pituusaste on 111,4 kilometriä. Muilla leveysasteilla pituus on lyhyempi maan kaarevuuden takia. Tarkemmin pituusasteiden välillä yhden asteen ero vastaa etäisyyttä, joka on 111,4 kilometriä kerrottuna leveyspiirisi kosinilla. Tämä itsessään todistaa pyöreästä maasta, koska jos maa olisi litteä, pituusasteiden välillä yhden asteen eroa vastaava etäisyys olisi erilainen; päiväntasaajan etelänpuoleisilla leveysasteilla etäisyys olisi suurempi kuin 111,4 kilometriä, kun taas pallon muotoisessa maassa se on pienempi.

Maapallon maamassoja on mahdollista kartoittaa litteälle alustalle. Tätä kutsutaan projektioksi. Koska maan pinta on kuitenkin pyöreä, projektio litteälle tasolle aiheuttaa aina vääristymän, joko maamassojen muotoon, kokoon tai molempiin. Yleinen projektio on yksinkertainen tasavälinen lieriömäinen projektio, jota kutsutaan myös tasaväliseksi lieriöprojektioksi. Siinä pituusasteet ovat x-koordinaatteja ja tasaväliset leveysasteet y-koordinaatteja. Näin syntyy suorakulmion muotoinen kartta, jossa lähempänä päiväntasaajaa olevat maan piirteet näkyvät virheettömämmin, kuten kuvasta alhaalla näkyy. Napapiirejä lähempänä olevat piirteet taas venyvät vaakasuorasti, jolloin ne näyttävät leveämmiltä kuin ne ovat (katso kuvan 2 ylimmäistä ruutua). Näin tapahtuu, koska leveysasteiden välimatka toisiinsa vähenee lähempänä napoja maan kaarevuuden takia. Tämä on yleisesti käytössä oleva projektio maankartoissa.

Kuva 2. Yleinen kartta projektiokuva.

Samantyylistä menetelmää kutsutaan Mercatorin projektioksi, joka on kuvattuna kuvan 2 ruudussa 2. Siinä pituusasteet ovat myös x-koordinaatteja, mutta leveysasteet ovat merkitty epätasaisesti niin, että napoja lähellä on suuremmat välit, jotta vaakasuora venyminen vastaisi leveysasteita. Näin maan pienemmät piirteet säilyttävät suurin piirtein muotonsa jokaisella leveysasteella, mutta kokonaisvaltaiseen kokoon tulee vääristymä.

Oikeakeskipituinen tasoprojektio on napoihin perustuva koordinaatiosysteemi, jossa yleensä keskiössä on maapallon pohjoisnapa. Kartta on ympyrän muotoinen ja sen keskellä on pohjoisnapa, kuten kuvan 2 alimmaisessa ruudussa on kuvattuna. Ympyrät keskustan ympärillä kuvastavat leveysasteita ja ovat sijoitettu tasaisin välein. Keskustasta lähtevät tangot taas kuvastavat pituusasteita. Tämä projektio väärentää kokoa huomattavasti kutistaen pohjoisnavan lähellä olevia piirteitä ja venyttämällä etelänapaa lähellä olevia piirteitä. Ota huomioon, että etelänapa on koko kartan ympärysmitan kokoinen, minkä takia Antarktis on huomattavasti suurentunut ja muodostaa kehän merien ympärille. Tämä kartta on merkittävä, koska useimmat nykyiset litteän maan kannattajat uskovat tämän olevan maan todellinen muoto.

Suosituin litteän maan puolustajien näkemys on se, että maa on litteä levy, jonka keskellä sijaitsee pohjoisnapa ja ulkoreunoja kehystää Antarktis. Tältä näyttävät kartat, joissa on käytetty oikeakeskipituista tasoprojektiota. Mutta litteän maan kannattajat eivät usko sitä vain projektioksi vaan maan oikeaksi muodoksi. He uskovat, että aurinko on aina noin 4 828 kilometriä levyn yläpuolella ja kiertää idästä länteen pohjoisnavan yläpuolella olevan pisteen ympäri. Jos tämä olisi totta, pitäisi auringon olla nähtävissä koko ajan kaikkialta maailmasta katsottuna, eikä yötä olisi ollenkaan. Sivuuttaakseen tämän tosiasian litteän maan kannattajat ehdottavat, ettei aurinko ole pallo vaan jonkinlainen kohdevalaisin, joka valaisee vain ne alueet, jotka osuvat sen valokeilaan (katso kuvaa 3). Näin ollen ne alueet maassa, joissa on yö, eivät osu tähän auringon valokeilaan. Kuu pyörii myös pohjoisnavan yläpuolella olevan pisteen ympäri ja käyttäytyy samalla tavalla kuin aurinko.

Kuva 3. Nykyaikainen litteän maan käsitys auringosta ja kuusta.

Se on hyvä idea selittämään, miksi jotkut ihmiset ovat päivänvalossa, kun taas toisilla on yö, vaikka maa olisi litteä. Mutta kun otamme huomioon tämän näkemyksen geometriset seuraamukset, tulemme huomaamaan kuinka se ei täsmää havaintojen kanssa. Matemaattisesti auringon valokeilan tulisi peittää 1/4 maalevyn pinta-alasta täsmätäkseen vuodenaikojen kanssa. Syys- ja kevätpäiväntasauksen välillä aurinko ei näy pohjoisnavalla, minkä mukaan keskivertosijainnin tulisi saada vuosittain keskimäärin noin kuusi tuntia auringonvaloa per päivä. Pallonmuotoisessa maassa mikä tahansa piste saa vuosittain keskimäärin kaksitoista tuntia auringonvaloa per päivä, koska puolet pallosta on koko ajan valaistuna. Näitä havaintoja voi seurata itse vuoden ympäri nähdäkseen kumpi teoria on oikeassa.

Yksi selkein litteän maan seuraamus on auringonnousun ja -laskun mahdottomuus; niitä ei pystyisi näkemään. Jos aurinko on aina maalevyn yläpuolella, ei se voi koskaan kadota horisontin taakse. Litteän maan kannattajat sanovat, että aurinko vain vaikuttaa laskevan ja nousevan perspektiivin takia. Mutta voiko väitettä puolustaa muutaman laskutoimituksen jälkeen?

Perspektiivi on ilmiö, jossa esineet kallistuvat pienempään kulmaan etäisyyden kasvaessa. Tietyn etäisyyden päässä oleva esine maan yläpuolella näyttää olevan paljon matalammalla taivaalla, kun sen vaakasuora etäisyys katsojasta kasvaa. Mutta voimme laskea, mikä tämän kulman tulisi olla. Näin käy selväksi, ettei auringonnousut ja ‑laskut ole mahdollisia nykyisen litteän maan mallissa. Katsotaanpa yksityiskohtia tarkemmin.

Kuva 4. Trigonometrian avulla laskettu auringon pienin mahdollinen kulmakorkeus.

Näin ollen litteässä maassa aurinko ei voi koskaan näyttää olevan alempana 8,4:ää astetta horisontin yläpuolella, mikä vastaa noin 17:ää auringon läpimittaa. Kuvan 5 auringonlasku on meren yllä, ja aurinko näyttää olevan aika korkealla. Mutta kun laskemme sen kulmakorkeuden, kuten kuvattuna alemmassa ruudussa, huomaamme, että se on vähemmän kuin kahdeksan auringon läpimittaa horisontin yläpuolella. Se on paljon vähemmän kuin litteän maan sallima 17:n auringon läpimitan minimi.

Kuva 5. Aurongonlasku meren yllä.

Vaikka maasta on monia avaruudesta käsin otettuja kuvia, joista näkyy sen kaareva muoto, nykyajan litteän maan kannattajat tukeutuvat helposti salaliittoteorioihin. He väittävät, että kaikki nuo kuvat ovat väärennöksiä ja kuvamanipuloituja. Vaikka useat näistä kuvista oli otettu 1960-luvulla, vuosikymmeniä ennen kuin kuvanmuokkaus oli edes kehitetty, ei se tunnu hätkähdyttävän salaliittoteoreetikkoa. Itse asiassa on monia eri tapoja, joilla maan pyöreyden voi todistaa, ja useita eri kokeita, joilla sen voi itse varmistaa. Täytyy vain osata tehdä joitakin laskelmia ja geometriaa.

Yksi koe, jota voi itse kokeilla, on muunnelma Eratosthenesin menetelmästä. Ensiksi täytyy tietää oma leveysaste; sen voi tarkistaa kartasta, vaikka netistä tai älypuhelinsovelluksesta. Esimerkkinä käytämme nyt paikkaa nimeltä Colorado Springs, jonka leveysaste on 38,8 astetta. Seuraavaksi tulee selvittää Pohjantähden sijainti; tätä varten voi käyttää tähdistökarttaa, älypuhelinsovellusta tai kauhan muotoista Otava-tähtikuviota. Kaksi tähteä kauhan päädyssä kahvaa vastapäätä osoittavat suoraan Pohjantähteä kohti (katso kuvaa 6).

Kuva 6. Käytä Otavaa apunasi Pohjantähden löytämiseen.

Pohjantähti on melkein suoraan maan pohjoisnavan yläpuolella; siinä on vain yhden asteen heitto. Näin ollen pyöreässä maassa Pohjantähden kulman aste, eli sen kulmaetäisyys pohjoisen horisontin yläpuolella, on sama kuin leveysasteesi yhden asteen erolla (katso kuvaa 7). Pohjantähden kulman astetta voi arvioida käyttämällä omia käsiä. Käden leveys sormet kiinni pidettyinä ja käsivarren mitan päässä vartalosta pidettynä peittää noin kymmenen asteen alueen. Joten kääntämällä käden sivuttain ja aloittamalla pohjoisesta horisontista, voi laskea kuinka monta käden mittaa tarvitaan saavuttamaan Pohjantähti. Tähän ei tarvita kuin alle neljä käden leveyttä, mikä osoittaa sen, että Pohjantähden kulma on alle 40 astetta Colorado Springsistä katsottuna.

Kuva 7. Pallossa Pohjantähden korkeus maasta on sama kuin havainnoijan leveysaste.

Honolulun leveysaste on 21,3 astetta. Sieltä käsin Pohjantähden saavuttamiseen menee vain alle kaksi käden leveysmittaa. Alaskan Fairbanksin leveysaste on 64,8 astetta, joten Pohjantähden saavuttamiseen horisontista tarvitaan lähes kuusi ja puoli käden leveysmittaa. Päiväntasaajan eteläpuolella leveysasteet ovat negatiivisia, eli sieltä katsottuna Pohjantähti ei ole näkyvissä. Tämän voi varmistaa itse tarkistamalla Pohjantähden korkeuden omalta leveysasteeltaan ja kysymällä toisilla leveysasteilla asuvia ystäviä mittaamaan, kuinka korkealla Pohjantähti heille näkyy, tai matkustamalla itse eri sijainnille. Tämä koe onnistuu, koska maa on pyöreä. Mutta miten käy, jos maa olisi litteä?

Jos maa olisi litteä, ainoa syy miksi Pohjantähdellä on eri kulmakorkeus eri leveysasteilta katsottuna, on jos se olisi todella lähellä maata. Sen täytyisi olla muutama tuhat kilometriä maanpinnan yläpuolella. Tiedämme kuitenkin, että Pohjantähti on suoraan pohjoisnavan yläpuolella, koska se näkyy aina pohjoisessa mistä tahansa sijainnista katsottuna. Siksi sen on oltava oikeakeskipituista tasoprojektiota käyttävän kartan keskellä. Geometrian avulla voimme laskea Pohjantähden etäisyyden maanpinnasta käyttämällä eri puolilla maata havaitseviemme Pohjantähden kulmakorkeuksia.

Aiemmin huomasimme, että yksi leveysaste on 110,6 kilometrin mittainen. Vähennä siis 90 asteesta leveysasteesi ja kerro tulos 110,6 kilometrillä. Tämä on etäisyytesi pohjoisnavasta. Litteässä maassa Pohjantähden etäisyys pohjoisnavan yläpuolella on sen kulmakorkeuden tangentti kerrottuna etäisyydelläsi pohjoisnavasta. Alaskan Fairbanksille tämä numero on 5 922 kilometriä. Toisin sanoen, jos maa olisi litteä levy, kun Pohjantähti näyttää olevan 64,8 asteen korkeudella Fairbanksista katsottuna, sen korkeuden maanpinnasta pitäisi olla 5 922 kilometriä.

Kuva 8. Pohjantähden kulmakorkeus litteän maan mallin mukaan.

Pohjantähdelle voi keksiä minkä tahansa etäisyyden maanpinnasta, mutta sellaista arvoa ei ole, mikä sopisi enempään kuin yhteen leveysasteeseen. Litteässä maassa kaikkien pitäisi nähdä Pohjantähti reilusti horisontin yläpuolella, eikä vain niiden, jotka asuvat päiväntasaajan pohjoispuolella. Mutta havainnot sulkevat tämän vaihtoehdon pois. Geometrisesti tiedämme, mikä laskukaava tarvitaan Pohjantähden kulmakorkeuden määrittämiseen, jos maa olisi litteä, mutta sen tulokset eivät täsmää havaintojen kanssa. On täysin mahdotonta samaan aikaan ymmärtää geometriaa ja myös uskoa maan olevan litteä.

Kuunpimennykset

Yksi varhaisimmista pyöreän maan todisteista on kuunpimennys, ja voimme käyttää sitä todisteena edelleen. Kuunpimennys tapahtuu, kun maa on suoraan auringon ja kuun välissä. Tuolloin maan varjo osuu kuuhun. Millainen muoto varjolla mahtaa olla? Se on pyöreä.

Maa on kuuta selvästi suurempi, ja myös maan varjo on kuuta suurempi kuun ja maan välisen etäisyyden kohdalla. Tästä johtuen on mahdotonta nähdä maan koko varjoa kuun pinnalla kuunpimennyksen aikaan. Mutta on mahdollista nähdä varjon ulkoreuna kuun ohittaessa maata, eikä ole epäilystäkään, etteikö varjo ole pyöreä. Kuva 9 on valokuva, jonka otin kuunpimennyksestä marraskuun 8. päivänä vuonna 2003. Huomatkaa maan varjon kaarevuus kuun pinnalla.

Kuva 9. Kuunpimennys, 8.11.2003

Täsmääkö havainto litteään levymäiseen maahan? Jos maa olisi litteä levy, se muodostaisi pyöreän varjon vain silloin, kun kuu on täsmälleen pohjoisnavan yläpuolella keskiyöllä. Muissa tapauksissa se muodostaisi soikean tai jopa suoraviivaisen varjon. Mutta kuu ei ole koskaan suoraan pohjoisnavan yläpuolella, ja kuunpimennys voi tapahtua mihin aikaan tahansa yöstä, ei ainoastaan keskiyöllä. Itse asiassa kuvan 9. kuunpimennys tapahtui auringonlaskun aikaan, kun olin Boulderin kaupungissa, Coloradossa. Auringon laskiessa kuu oli nousemassa, ja olin suoraan niiden kahden välissä. Jos maa olisi litteä levy, olisi maan varjon täytynyt näyttää suoralta viivalta kuun pinnalla. Mutta se olikin pyöreä. Tämä käy järkeen ainoastaan, jos maa on myös pyöreä.

Itse asiassa edellä kuvaillun nykyisen litteän maan mallin mukaan kuunpimennysten ei pitäisi olla mahdollisia ollenkaan. Muistattehan, että nykyisen litteän maan mallissa aurinko ja kuu ovat aina maan pinnan yläpuolella molempien kiertäessä pohjoisnavan ympäri. Jos kuu ja aurinko ovat aina maan litteän pinnan yläpuolella, ei maa voisi koskaan muodostaa varjoa kuuhun. Jotkut litteän maan kannattajat ovat tietoisia tästä ja väittävät, että jokin muu aiheuttaa tumman ympyrän kuunpimennyksen aikaan. Mutta mikä se voisi olla? Miten tähtitieteilijät pystyvät myös ennustamaan kuunpimennyksen sekunnilleen laskemalla ajan, jolloin maa on suoraan auringon ja kuun välissä?

Vuorien lähellä asuvat pystyvät helposti osoittamaan maan kaarevuuden. Colorado Springsin länsiosissa on suuria vuoria, mutta itäpuolella kaupunki on verrattain tasainen maan kaarevuutta lukuun ottamatta. Tästä johtuu mielenkiintoinen ilmiö, joka tapahtuu auringonnousun aikaan. Se olisi mahdoton, jos maa olisi litteä.

Jos muistatte, nykyisen litteän maan mallin mukaan aurinko pyörii suoraan tietyn pohjoisnavalla olevan pisteen yläpuolella itä-länsi suunnassa, kuten kuvassa 3 on havainnollistettu. Auringon keilavalon alapuolella olevalla havainnoitsijalla on päivä. Keneen auringon ensimmäiset säteet osuvat siis tämän mallin mukaan: havainnoitsijaan Colorado Springsin tasaisella kaupungilla vai läntisten vuorten huippuihin? Koska aurinko liikkuu idästä länteen, sen valon säteet osuvat ensin kaupunkiin vuorten ollessa vielä täydessä pimeydessä. Tätä on kuvattu kuvan 10 ylimmäisessä ruudussa, jossa katsomme tilannetta etelästä auringon liikkuessa länteen päin. Punainen piste kuvastaa kaupunkia ja keltainen alue kuvastaa auringon keilavaloa. Ensimmäisessä ruudussa kaupungissa olevat havainnoitsijat näkevät auringonvalon, kun taas lännen vuoret ovat vielä pimennossa. Vasta myöhemmin auringonvalo alkaa valaisemaan vuorten tyveä ja nousee rinnettä ylöspäin valon liikkuessa länteen päin, kuten toisessa ja kolmannessa ruudussa on kuvattu.

Kuva 10. Auringon valaistuksen vaikutus litteässä maassa.

Mutta, jos maa on pyöreä, jotain täysin päinvastaista tapahtuu. Pallon muotoisella planeetalla auringonvalo osuu ensiksi vuorten huippuihin, koska ne ovat monta kilometriä itäistä maatasoa ylempänä, jonka takia niistä katsottu horisontti yltää kauemmas. Tätä on kuvattu kuvan 11 ylimmässä ruudussa. Auringonvalo tulee idästä, mutta kaupungissa olijat eivät näe sitä, koska se on heidän horisonttinsa alapuolella. Maan pyöriessä vuorten huiput valaistuvat ensin. Seuraavaksi vuorten keskiosat valaistuvat (keskimmäisessä ruudussa), kun taas aurinko on edelleen kaupunkilaisten horisontin alapuolella Colorado Springsissä. Suurin piirtein samaan aikaan kun auringonvalo saavuttaa vuoren tyven, ihmiset kaupungissa näkevät myös vihdoin auringonnousevan itäisen horisontin takaa, kuten alimmaisesta ruudusta näkyy.

Kuva 11. Auringonnousun vaiheet pyöreässä maassa.

Olen itse todistanut tämän ja ottanut kuvia tallentaakseni eri vaiheet lokakuun 3. päivänä vuonna 2018. Kello 6:56 Kalliovuorten normaaliaikaa auringonsäteet osuivat vuorten huippuihin valaisten ne, kuten kuvan 12 ylimmästä paneelista näkyy. Aurinko oli kuitenkin vielä horisontin takana siltä kohdalta, jossa seisoin. Muutamien minuuttien aikana auringonvalo laskeutui vuorenrinnettä alas kuin verho, kunnes se saavutti vuoren alatason, jolloin pystyin itsekin näkemään auringon itäisessä horisontissa, kuten kuvasta 12 näkyy. Näin voi tapahtua vain maan ollessa pyöreä. Jos maa olisi litteä, olisin nähnyt auringonvalon ensiksi, ja alavan maan vihreät pellot olisivat saaneet auringonvaloa ennemmin kuin lännempänä sijainneet vuorenhuiput.

Kuva 12. Auringonnousu 3. päivä lokakuuta, 2018, Colorado Springs. Auringonvalo näkyy ensiksi vuorten huipuilla ja laskeutuu, mikä sopii yhteen pyöreän maan kanssa.

On keinoja, joilla voi suoraan mitata maan kaarevuutta meristä käsin tai sijainneista, joissa on hyvin vähän korkeuseroja, kuten Kansasin länsiosista. Se että veneestä ei merellä voi nähdä kovin kauas, tai että laivan vahtitornista näkee kauemmas kuin kannelta, on mahdollista vain, jos maa on pyöreä, eikä litteä. On olemassa kuitenkin muutama seikka, jotka saattavat vaikeuttaa tarkkojen laskelmien tekemistä. Ilman lämpötilaerot saattavat taittaa valoa hieman. Tämä ei kuitenkaan vaikuta edellä mainittuihin kokeisiin. Mutta katsoessa maanpintaa pitkin vaikutus saattaa kasvaa merkityksellisesti niin, että se on otettava huomioon laskelmissa. Vaihtoehtoisesti havaintoja voi tehdä päivinä, jolloin ilman lämpötila on lähellä maan lämpötilaa, jolloin valon taittumisesta johtuva vaikutus vähenee.

Samoin kuu on selvästi pyöreä, eikä litteä levy. Sen havainnollistamiseen on monia eri keinoja. Ensinnäkin kuunvaiheet osoittavat sen pyöreän muodon. Kuunvaiheet johtuvat kuun ja auringon välisestä kulmasta, jonka maassa oleva havainnoitsija näkee. Kun aurinko on kuun oikealla puolella, kuun vasen sivu on valaistuna, mikä näkyy kasvavan kuun aikana. Taas kun aurinko on kuun vasemmalla puolella, kuun oikea sivu on valaistuna. Kuunvaiheita voi jäljitellä valaisemalla golfpallon taskulampulla ja vaihtamalla valon suuntaa.

Kuva 13. Kuu teleskoopista katsottuna.

Lisäksi kun kuuta katsoo teleskoopin läpi, tapa, jolla valo laskeutuu kraattereihin, ilmentää selvästi kuun pyöreää muotoa ja sitä, että aurinko valaisee sitä, kuten kuvasta 13 näkyy. Litteän maan kannattajat eivät usko, että aurinko valaisee kuuta, vaan että kuu tuottaa omaa valoa. Mutta kuka tahansa pystyy teleskoopilla näkemään, ettei tämä pidä paikkaansa. Kraattereista muodostuva varjo osoittaa, että kuun valaisee jokin ulkopuolinen valonlähde, joka tulee auringon suunnasta.

Lopuksi kuun pyöreää muotoa pystyy tarkastelemaan katsomalla sitä eri kulmista. Kuu pyörii akselinsa ympäri samalla kulmavauhdilla kuin se kiertää maan ympäri. Tästä johtuen maahan näkyy lähes sama puoli kuusta koko ajan. Mutta Apollo 8 ‑lennosta alkaen astronautit pystyivät kuvaamaan kuuta sellaisesta kulmasta, jota ei maasta käsin näy (katso kuvaa 14). Huomioi, että Mare Cricium, eli Vaarojen meri, (suuri tumma soikio keskiön vasemmalla) on aina lähellä kuun oikeaa reunaa maasta katsottuna (kuva 13). Mutta nyt näemme oikeanpuolisia piirteitä, jotka eivät näy maahan.

Kuva 14. Apollo 8:sta otettu valokuva kuusta.

Salaliittoteoreetikot sanovat tietenkin, että kuvia on manipuloitu. Mutta tämä valokuva otettiin vuosikymmeniä ennen kuin Photoshopin kaltaisia kuvankäsittelyohjelmia oli edes olemassa. Tietokoneteknologia, jolla voitaisiin kuvantaa litteää levyä pallon muodossa ja käännellä tuota palloa, ei ollut vielä olemassa silloin.

Kuva 15. Katso kuvaa silmät ristissä niin, että punaiset pisteet yhdistyvät yhdeksi pisteeksi nähdäksesi kuun 3D:nä. Pieni ero kuun kulmassa eri vuodenaikaan otetuissa kuvissa mahdollistavat tällaisen näkymän.

Kuun pyöreyden voi hyvin todistaa pienen teleskoopin ja kameran avulla. Jos kuusta ottaa kuvia vuoden eri aikoina ja kuvia vertaa toisiinsa, voi huomata libraatio-nimisen ilmiön; näkyvä kuun oskillaatio eli värähtely, johtuu siitä, että sen akselin ympäripyörimisnopeus on tasainen, mutta sen kiertonopeus maan ympäri vaihtelee hieman soikion muotoisen kiertoratansa takia. Tämän takia joskus tulevaisuudessa pääsemme näkemään vähän yli 50 % kuun pinnasta. Joskus Vaarojen meri näyttää olevan hyvin lähellä reunaa ja joskus se on hieman kauempana libraation vaikutuksesta. Jos kuusta ottaa noin puolenvuoden välein kuvia libraation vaikutuksen maksimoimiseksi, asettaa kuvat vierekkäin ja katsoo kuvia silmät ristissä niin, että punaiset pisteet yhdistyvät, voi nähdä kuun pyöreyden (katso kuvaa 15). Tätä voi kokeilla kuka tahansa, jos on mahdollisuus käyttää pientä teleskooppia.

Olen huomannut, ettei Litteä Maa -liikkeen periaatteisiin syvästi uskovien ihmisten kanssa voi paljon keskustella järkevästi. He ovat usein salaliittoteoreetikkoja, ja salaliittoteorioissa ongelmana on se, että niiden vastaisia todisteita yleensä luullaan puolesta puhuviksi todisteiksi. Tämä on pohjimmiltaan järjetöntä. Siksi tämä artikkeli ei ole heitä varten, vaan suunnattu sellaisille ihmisille, jotka ovat kuulleet argumentteja litteän maan puolesta ja haluavat tietää, onko niissä mitään perää. Olemmekin huomanneet, ettei niissä ole. Olemme nähneet, että (1) Raamatun opetus on pyöreä maa, ja (2) maan pyöreys on tieteellisesti todistettavissa havaintojen ja trigonometrian avulla.

Ymmärrän kyllä, että uskomukset maan muodosta eivät sinällään vaikuta pelastukseen, koska Kristityt pelastuvat Jumalan armosta uskon kautta Kristukseen. Onneksi Jumala ei vaadi meiltä täydellistä astronomian ymmärrystä pelastumiseen. Silti kun Kristinuskoa harjoittavat kieltävät selkeästi havaittuja asioita, se on epäkunnioittavaa Herraa kohtaan ja aiheuttaa kompastuskiven evankeliumille. Miksi uskomaton ihminen haluaisi hyväksyä Kristityn väitteet Jeesuksesta, kun tämä kieltää selkeät todistettavissa olevat tosiasiat? Sen vuoksi, kun Kristityt omaksuvat litteän maapallon, kun he käyttävät harhaanjohtavia argumentteja ja huonoa hermeneutiikkaa saadakseen ihmiset vakuuttamaan siitä mikä on väärää, niin tällä on voimakas kielteinen vaikutus evankeliumin leviämiseen. 

Kunnioittakaamme siis Herraamme pitäytymällä totuudessa mahdollisimman paljon kykyjemme mukaan. Pallon muotoinen maa ei tietenkään ole ainut todistettava ja havaittu tosiasia, jonka jotkut Kristinuskoa harjoittavat kieltävät. Jos tahdomme antaa Jumalalle kunnian kaikessa, meidän tulee vastustaa litteän maan uskoa ja muita tieteellisiä väärinymmärryksiä sekä virheellisiä Raamatun tulkintoja. Olemme huomanneet, että jotkut Kristityt kieltävät sen, että olosuhteisiin parhaiten sopeutuneet organismit selviytyvät toisia paremmin. Tämä on luonnonvalinnan pääperiaate. Mutta miksi siihen ei uskota? Miten Kristittyjen tulisi reagoida? Tästä lisää myöhemmin.