Siitäkin on muistaakseni aikaa noin kymmenen vuotta kun kävin samalla uskonaskelfoorumilla keskustelua vesikasteesta. Jotkut olivat sitä mieltä että vesikaste kuuluu pelastukseen mukaan, ollen eräs tekijä pelastumisessa. He perustelivat näkemyksensä muun muassa tällä Raamatun kohdalla:

Apt 2:
38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

Tämän kohdan perusteella tuotiin esille, että jos uskoo Jeesukseen, niin vesikasteessa saadaan synnit anteeksi ja myös pelastutaan. Näin muistelin.

Apt 2:38 jae oli minulle vaikea kohta, sillä koin sydämessäni ettei vesikasteessa saada syntejä anteeksi eikä vesikaste ole pelastava tekijä iankaikkiseen elämään. Olin aina ymmärtänyt jakeen kuitenkin puhuvan vesikasteesta. Tätä jaetta tutkittiin ja käänneltiin alkutekstin valossa. Alkutekstinkin valossa jakeen sanajärjestys oli ja on, että tee parannus ja ota kaste (vesikaste) Jeesuksen Kristukseen nimeen syntien anteeksisaamiseksi. En voinut millään uskoa, että vesikasteessa voi saada synnit anteeksi sekä että vesikaste on pelastuksen ehto ja tekijä.

Sitten sorruin järkeilyyn ja sanoin Apt 2:38 kasteen tarkoittavan Pyhän Hengen kastetta, koska ilman Pyhän Hengen osallisuutta kukaan ei voi pelastua. Asiaa kuitenkin tutkittiin ja ymmärsin erehtyneeni ja sanoneeni ja opettaneeni väärin, koska Apt 2:38 ei tarkoita Pyhän Hengen kastetta, vaan vesikastetta.

Kun rukoilin Jumalaa ja tein asiassa parannusta, niin ymmärsin erään todella tärkeän asian. Raamattua tulee aina lukea kirjaimellisesti, mutta myös Raamatun sana tulee aina ymmärtää Hengellisesti Pyhän Hengen avaamana, ei järjellisesti. Se on vielä hyvä tuoda esille, että tein tässä kohdassa parannuksen jo kymmenen vuotta sitten.

Ymmärsin sen, että Apt 2:38 kertoi kokonaisuuden parannuksesta, uskosta, vesikasteesta ja Pyhän Hengen lahjasta, mutta jae ei opeta sitä miten näiden asioiden järjestys menee. Tästä todisteena seuraava Raamatun kohta:

Apt 10:
 42 Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi.
43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."
44 ¶ Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.
45 Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,
46 sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:
47 "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"
48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.

Apt 2:38 jakeen järjestys menee näin: parannus (usko) vesikaste syntien anteeksisaamiseksi, jonka jälkeen saadaan Pyhän Hengen lahja. Apt 2:39 sanoo, että tämä lupaus on annettu kaikille, ketä Herra Jumala kutsuu.

Apt 10 luvussa kun pakanat tulivat uskoon Korneliuksen kodissa, niin järjestys oli seuraavanlainen: Sanan julistuksen kuuleminen uskoon tuleminen ja Pyhän Hengen lahjan saaminen, jonka jälkeen heidät vasta kastettiin vedessä.

Jos Apt 2:38:n mukaisesti vesikasteessa saadaan synnit anteeksi ja sen jälkeen vasta Pyhän Hengen lahja, niin silloin Apt 10 luvussa Jumala olisi toiminut vastoin sanaansa, koska Apt 10 luvun järjestys oli erilainen, sillä uskoon tulemisen hetkellä he saivat Pyhän Hengen lahjan ja vasta sen jälkeen kävivät vesikasteella. Jumala ei tietenkään toiminut vastoin sanaansa, koska Apt 2:38 on asiakokonaisuus, mutta ei asian oikea järjestys.

Apt 2:38 oli opetus, joka tapahtui käytännössä Apt 10 luvun mukaisesti. Kun tutkit Raamattua, niin Raamatun punainen lanka on ensin parannus ja usko, jonka seurauksena uskova saa Pyhän Hengen sinetin ja lahjan sydämeensä ja tämän jälkeen kun on jo pelastuttu Jumalan armosta, niin pelastuksen seurauksesta vastaanotetaan vesikaste. Vesikaste ei pelasta, eikä ole pelastava tekijä, mutta kuuluu pelastukseen pelastuksen seurauksena, uskon tekona, joka on Jumalan teko ja vaikutus uskovan sydämessä.

Tein erehdyksestäni foorumilla rehellisen ja julkisen parannuksen kun eksyin luulemaan Apt 2:38 kastetta Pyhän Hengen kasteeksi, enkä tietenkään enää sellaista opeta. Nyt netissä on kuitenkin tuotu tämä asia esille siten, että vieläkin sitä opettaisin, eikä tuotu esille sitä, että olen tehnyt asiassa parannuksen.

Tulee mieleeni tällainen vertaus. Jos sanon joillekin ihmiselle, että pienenä (5-vuotias) pissin ja kakin housuuni, mutta sitten opin pidättämään ja toimittamaan nämä tarpeet potalle ja vessanpönttöön, ja jos ihmiset jättävät lopun kertomuksesta pois ja sanovat Petrin pissivän ja kakkivan housuunsa, niin se on vääristetty versio siitä mitä on tapahtunut. Tämän vääristetyn version kuullessaan ihmiset alkavat kertoa kuinka Petri edelleen pissii ja kakkii housuunsa 52-vuotiaana. Anteeksi tällainen kielikuva, mutta tämä kuvaa ja kertoo osuvalla tavalla sen mitä silloin tapahtuu ja kuinka asia täysin vääristyy, jos ei kerrota koko totuutta.

Sen sijaan jos olisi luettu koko keskustelu tai kysytty minulta asiasta, niin olisi saatu selville mitä kokonaisuudessaan tapahtui. Koska keskustelu on ollut kokonaisuudessaan esillä, jossa myös näkyy minun parannuksentekoni, niin tällaisen vääristetyn version esittäjä on joko ollut huolimaton, eikä lukenut kaikkea tai sitten hän on tietoisesti vääristänyt asian ja halunnut joko kostaa tai muun syyn takia saattaa toinen huonoon valoon ja maineeseen.

Hebr 8:12 Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä."

Silloin kun teemme syntiä joko opettamalla väärin Jumalan sanasta tai muulla tavoin, mutta olemme Jumalan armosta tehneet parannuksen, niin Jumala antaa meille anteeksi eikä muista enää meidän vääryyksiämme ja syntejämme. Jos joku tuo Jeesuksen veren puhdistamat vanhat asiat esille, jotka Jumala on antanut parannuksenteon kautta anteeksi, niin vanhan asian tuoja tekee syntiä ennen kaikkea Jumalaa vastaan sekä sitä vastaan, joka on saanut erehdyksensä Jumalalta anteeksi.

Itse olen saanut sellaisen kehotuksen Jumalalta, että kun kirjoitan netissä tai puhun jostakin asiasta ja nimeän henkilön, joka opettaa väärin tai eksyttää, ja jos hän tekee parannuksen, niin silloin minun täytyy joko kokonaan poistaa tai tehdä muutos siihen kirjoitukseen kun parannus on tehty. Koska jos sanomme jonkun opettavan väärin, vaikka hän on tehnyt parannusta, niin silloin me toimimme väärin ja elämme synnissä, koska pidämme esillä asiaa, joka on saatu anteeksi Jumalalta.

Olen itse ottanut yhteyttä henkilöön, jonka on sanottu tehneen parannusta, mutta hän ei ole sitä itse vahvistanut. Toisen sana ei riitä, vaan asiasta täytyy saada täysi varmuus ja parhaiten sen saa selville kysymällä henkilökohtaisesti miten asia on.

Se on Jumalan teko kun hän vaikuttaa nöyryyttä meissä tunnustaa virheemme ja väärät opetukset sekä hylätä ne. Sekin on Jumalan vaikuttamaan nöyryyttä, että parannuksen tehnyt saa myös anteeksiantamuksen seurakunnan keskuudessa, jolloin vanhoja asioita, joista on tehty parannus ei enää tuoda esille, niitä ei kaivella ja muistella, koska Jumala ei muista niitä enää, niin kuinka me uskaltaisimme niitä enää muistella ja yhä uudelleen niitä tuoda esille. Tässä asiassa meillä kaikilla olisi varmasti paljonkin aihetta parannukseen.

Jos emme ole tehneet parannusta, vaan opetamme väärin tai elämme jossakin synnissä, niin totta kai silloin on oikein ja pitääkin tuoda vanhakin asia esille sävyisyyden Hengessä, jos siitä ei ole tehty parannusta.

Eräs asia mihin me uskovina voimme syyllistyä on vääristetyn ja valheellisen tiedon levittäminen ja se voi tapahtua silloin kun emme ota asioista selvää, vaan uskomme sen mitä meille kerrotaan. Jos kuulet jostakin henkilöstä jotakin ja et ota asiasta selvää, niin älä koskaan levitä sellaista mitä et ole tarkistanut todeksi, koska silloin on suuri vaara osallistua valheellisen tiedon levittämiseen. Kun kirjoitan asioista ja henkilöistäkin, niin pyrin aina siihen, että tuon esille sen mitä tämä henkilö on itse sanonut tai kirjoittanut, enkä sitä muut sanovat hänestä.

Tästä kaikesta huolimatta elän anteeksiantamuksessa tämän valheellisen tiedon levittäjiä kohtaan ja kehotan ettei kukaan hyökkää heitä vastaan eikä muutenkaan pyri lyömään heitä. Totuus paljastaa totuuden sekä tuo samalla esiin kavalat valheen verkot.

Opin tästä Apt 2:38 todella syvällisen opetuksen. Kun sorruin järjellisesti lukemaan Raamattua kirjaimellisesti, niin se johti minut ymmärtämään Raamattua väärin. Kun olin sortunut ja erehtynyt, niin Jumala alkoi puhumaan ja opettamaan minua kuinka Raamattua tulee lukea kirjaimellisesti, mutta Jumalan sanan opetusta ei voi eikä saa pyrkiä ymmärtämään oman järjen avulla, vaan Pyhän Hengen avaamana.  Toisin sanoen lue Raamattua kirjaimellisesti, mutta vain hengellisesti Raamattu voidaan ymmärtää oikein, koska Jumalan sana ei ole syntynyt ihmisen järjen kautta, vaan Jumalan Hengestä ja siksi sitä ei voi ymmärtää oikealla tavalla kuin Pyhän Hengen avaamana.

Itse asiassa tämä oli valtava opetus ja avaus sydämelleni, joka muutti täysin suhtautumiseni Jumalan sanaan. Erehtymistä ja sitä että ymmärsin väärin Raamattua ei voi puolustella mitenkään, mutta se on ihmeellistä ja armollista, että Jumala ei takertunut virheeseeni ja syntiini, vaan kehotti parannukseen ja kun tein parannuksen, niin sen jälkeen opin ymmärtämään Jumalan sanaa syvällisemmällä tavalla.

Parannuksen tekemistä ei tule nähdä häpeällisenä asiana, koska se on mahdollisuus, joka johdattaa meidät todellisuuteen, jossa opimme ymmärtämään Jumalan sanan opetusta ja Jumalan tuntemista yhä syvällisemmällä tavalla. Parannuksen tekeminen tekee meistä tai pitäisi tehdä myös armollisia toinen toisiamme kohtaan, sillä jokaisella meillä on omat sokeamme pisteemme ja myös siksi meidän pitää koetella rakkauden ja sävyisyyden Hengessä toinen toisemme opetus, uskoa ja toiminta. 

Samassa tilanteessa ja keskustelussa noin kymmenen vuotta sitten keskusteltiin Markuksen evankeliumin kohdasta:

Mark 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Tästäkin kohdasta ajattelin ettei se tarkoita vesikasteen olevan pelastuksen ehto ja tekijä, koska silloin Paavali olisi julistanut väärin vanginvartijalle, koska Paavali sanoi usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut eikä että usko Herraan Jeesukseen ja käy vesikasteelle, niin sinä pelastut. Eikä ristin ryövärikään olisi voinut pelastua, koska häntä ei kastettu vedessä.

Olen sanonut ja ajatellut, että jos Mark 16:16 tarkoittaa ihan oikeasti, että usko ja kaste pelastaisi, niin siinä tapauksessa on kyse Pyhän Hengen kasteesta, koska ilman osallisuutta Pyhään Henkeen kukaan ei voi pelastua vaikka kuinka uskoisi, mutta jos Pyhä Henki ei asu sydämessä, niin silloin ihminen ei voi pelastua. Mutta tässäkin kohdassa olen kyllä taipunut siihen näkemykseen, että Mark 16:16 tarkoittaa vesikastetta, mutta kuten on jo aikaisemmin tullut esille, niin Raamatun kokonaisopetuksen valossa pelastuksen vastaanottamiseen riittää Jumalan vaikuttama parannus ja usko Herraan Jeesukseen.

Mark 16:16 loppu sanoo, joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Jos vesikaste olisi uskon kanssa pelastava tekijä, niin silloin lopussa pitäisi lukea joka ei usko ja jota ei kasteta (vedessä), se tuomitaan kadotukseen. Raamattu kuitenkin sanoo vain uskon puuttumisen johtavan kadotukseen. Mark 16:16 pitäisi ymmärtää, niin että vain usko Herran Jeesukseen pelastaa ja toki vedessä kastettukin pelastuu, mutta vesi ei ole pelastuksen tekijä ja ehto, vaan pelastuksen seuraamus.

Raamatun opetus pelastuksen vastaanottamisesta ja sen näkyvästä merkistä:

Room 10:
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.

Raamattu sanoo pelastuksen näkyvän merkin olevan suun tunnustus ja sydämen usko, jossa uskotaan Jeesus Herraksi, jonka Jumala nosti kuolleista. Jos tämän uskot sydämessäsi ja sen tunnustat, niin olet pelastettu Jumalan armosta Herran Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Kuten huomaat, niin Raamattu ei aseta vesikastetta pelastuksen ehdoksi, koska se on seuraus pelastumisesta ja uskon teko, mutta ei iankaikkiseen elämään pelastava teko, koska emme pelastu tekojen kautta, emme edes vanhurskaudessa tehtyjen tekojen kautta. Pelastus on Jumalan lahja, joka otetaan vastaan uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Netissä on kiertänyt vuosia sellainen huhu, että minä en usko Raamatun Jumalaan enkä kolminaisuusoppiin, enkä usko Jumalan olevan kolminainen. Tämän perusteella muutamat ovat sanoneet minun olevan matkalla kadotukseen. Kts. tarkempi selvitys kolminaisuudesta: Isä on Jeesusta suurempi

Monta vuotta sitten keskustelin erään vapaansuunnan uskovan kanssa, joka sanoi minulle, että minulla on vakava ongelma, koska en usko Raamatun kolminaiseen Jumalaan. Vastasin hänelle sanoen: Saanko kertoa miten uskon Raamatun Jumalaan. Hän halusi kuulla miten uskon Jumalaan. Sanoin hänelle: Minä uskon Jumalan olevan yksi Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä. Hän sanoi, että en minä usko niin enkä voi uskoa niin kuin sanoin. Minä sanoin, että uskon Jumalan olevan yksi Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä. Hän ei meinannut uskoa minua ja sanoi etten voi uskoa niin kuin sanoin, koska hänkin uskoo samalla tavalla, mutta sanoo Jumalan olevan myös kolminaisuus. Sitten hän kysyi uskonko Jumalan olevan kolminainen, johon sanoin uskon sen mitä Raamattu sanoo, että Jumala on yksi.

Tämän jälkeen hän kysyi miksi et voi sanoa Jumalan olevan kolminainen, koska se helpottaisi ihmisiä ymmärtämään Jumalaa. Vastasin että en sano Jumalaa kolminaiseksi, koska Jumala ei sano itseään kolminaiseksi, vaan että on yksi Jumala, joka on Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä. Jumala on halunnut sanoa itsensä olevan yksi, ei kolminainen, eikä Hän sano missään kohdassa Raamatussa, että Hän on kolmiyhteinen tai kolminaisuus, vaan yksi Jumala. Keskustelu päätyi siihen ja tulimme molemmat samaan lopputulokseen, että uskomme samaan yhteen Raamatun Jumalaan ja olemme molemmat armosta pelastettuja. Toinen vain käyttää toista sanaa kuin toinen kertoessaan Raamatun yhdestä Jumalasta.

Hän oli kuullut minusta vääriä huhuja sekä sen perusteella ymmärsi minua väärin, mutta kun puhuimme face to face, niin asia selvisi hänelle. Aina kannattaa ottaa itse selvää asiasta eikä uskoa kuulopuheita. Olemme joskus tehneet vaimoni ja lastemme kanssa sellaisen testin, että yksi kertoi toiselle asian korvaan kuiskaten ja viimeisenä ollut kertoi sen mitä oli kuullut. Asia muuttui melkoisesti matkan varrella.

Raamatun apostolit ja UT:n kirjoittajat eivät käyttäneet missään kohdassa numeraalisesti sanoja kolmiyhteinen Jumala tai Jumala on kolminaisuus, vaikka Raamatun sanasta näemme Jumalassa olevan kolmiyhteisyyden, jota ei voi kieltää. Jos joku sanoo minun joutuvan helvettiin koska käytän sanoja Jumala on yksi, enkä sanoja Jumala on kolminaisuus, niin silloin myös esim. Paavalikin joutuisi helvettiin, koska hän opetti Jumalan olevan yksi, eikä missään kirjeessä opettanut Jumalan olevan kolminainen tai kolminaisuus, eikä kukaan muukaan alkuseurakunnan apostoli opettanut Raamatun yhtä Jumalaa sanoilla kolmiyhteinen tai kolminainen, vaan he opettivat yksi Jumala, joka on Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä. Ei näillä sanoilla sanottuna, mutta he opettivat Isän, Jeesuksen ja Pyhän Hengen Jumaluudesta, jolloin voimme sanoa yksi Jumala, joka on Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä.

Tietenkään Paavali ei joutunut helvettiin, eikä kukaan muukaan joudu helvettiin vaikka ei koskaan sanoisi sanoja Jumala on kolminainen jos hän muuten uskoo oikein Jumalaan ja on Jumalan armosta pelastettu.  Se on kuitenkin hyvä ymmärtää että jos uskomme Isän Jumaluuteen, Jeesuksen Jumaluuteen sekä Pyhän Hengen Jumaluuteen ja sen ettei Jeesus ole Isä, niin olemme pelastuneita riippumatta sanommeko Jumalan olevan yksi tai kolminainen. Sekin on hyvä ymmärtää etten kiellä ketään käyttämästä sanaa kolminainen kun puhutaan Jumalasta, enkä tietenkään pidä häntä millään tavalla harhaoppisena, jos hän käyttää Jumalasta sanaa kolminainen, jos hän uskoo oikein sen mitä Raamattu opettaa Jumalasta ja Jumaluudesta, joka aina ollut ja on  yksi Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä.

Konstantinopolin  toinen kirkolliskokous 533 jKr: If anyone does not confess that the Father and the Son and the Holy Spirit are one nature or essence, one power or authority, worshipped as a trinity of the same essence, one deity in three hypostases or persons, let him be anathema. For there is one God and Father, of whom are all things, and one Lord Jesus Christ, through whom are all things, and one Holy Spirit, in whom are all things.

Kirkolliskokous 533 jKr. julisti sellaisen kirotuksi, joka ei tunnusta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olevan samaa luontoa ja olemusta, yksi voimassa ja auktoriteetissa, palvottuna saman olemuksen kolminaisuudessa ... hän olkoon anathema (kirottu).

Edellä olevan kirkon kirouksen perusteella minutkin on montaa kertaa kirottu ja sanottu olevan kadotettu, helvetin lapsi, eksyttäjä jne. Tämä oli kirkon kirous, mutta Raamatussa ei ole tällaista kirousta ja jos olisi, niin Paavalikin olisi kirottu, koska hän ei kirjoittanut ja opettanut tätä kirkon tunnustusta ja kirousta, vaan Jumalan olevan yksi Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä. Koska Raamatussa ei ole tällaista kirousta, niin tuo kirous on tehoton ja turha sekä väärä siinä mielessä ettei kukaan ole kirottu ja kadotettu, jos hän uskoo Raamatun Jumalaan oikealla tavalla, vaikka ei käyttäisi Jumalasta puhuttaessa sanoja kolminainen tai kolmiyhteinen Jumala.

Minä elän niihin ihmisiin nähden anteeksiantamuksessa, jotka tuomitsevat minut kadotukseen, enkä kehota ketään hyökkäämään heitä vastaan tai lyömään heitä sanalla. Totuus rakkaudessa vapauttaa näkemään totuuden.

Jos uskova uskoo oikein Raamatun yhdestä Jumalasta ja sen lisäksi sanoo Jumalan olevan kolminainen, niin hänkin on yhtä pelastettu Jumalan armosta, kuin se joka uskoo oikein Raamatun yhdestä Jumalasta sanoen Jumalan olevan yksi. Minä en sano kenenkään uskon sisaren tai veljen olevan kirottu, jos hän uskoo Jumalan olevan kolminainen, vaan pidän häntä pelastettuna Jumalan lapsena ja rakkaana uskon sisarena ja tai veljenä, vaikka itse käytän sanoja Jumala on yksi.

Mutta jos joku pitää itseään uskovana ja perusteettomasti sanoo toisen olevan kadotettu, joka kuitenkin on pelastavassa uskossa, niin silloin ongelma on hänellä, joka vailla perusteita pitää toista kadotettuna. Jos joku ei usko Jeesuksen Jumaluuteen (Jeesus oli ja on aina Jumala) tai julistaa muulla tavoin valhe-evankeliumia (eri pelastuksen evankeliumi kuin Raamatun evankeliumi), niin sellainen ihminen ei voi olla Raamatun mukaan pelastavassa uskossa. Tällaisessa tapauksessakaan me emme voi antaa kadotustuomiota, mutta saamme tietenkin sanoa millä perustein Jumala pelastaa ja tuomitsee kadotukseen.

Tuon tässä vielä yhden näkökulman tähän asiaan. Monesti sanotaan, että ihmiset ymmärtävät paremmin Jumalaa kun sanotaan Jumalan olevan kolminainen. Tätä ei monikaan tule ajatelleeksi eikä varmasti tosissaan sitä edes tarkoita, mutta jos ajattelee ihmisten ymmärtävän tämän asian paremmin ihmisen selityksen ja tulkinnan kautta, niin voisiko ajatella, ettei Jumala osannut esittää asiaa paremmin ja ihminen oli tässä Jumalaa viisaampi ja parempi kertomaan millainen Jumala on kun Jumala ei sitä itse osannut niin hyvin kertoa. En usko kenenkään uskovan tosissaan ajattelevan edellä kuvatun tavoin, mutta sellaisen vaikutelman siitä voi myös saada, jos ajattelee ihmisjärjen kykenevän Jumalaa paremmin selittämään asioita.

Jumalan sanaa ei voi ymmärtää ihmisjärjellä eikä Jumalan sanaa saa inhimillistää ihmisen järjen näköiseksi, koska Pyhä Henki avaa totuuden ja kertoo kaiken sen minkä Raamattu kertoo yhdestä Jumalasta ja meidän tulee uskoa Jumalaan niin kuin Hän on Itse Itsestään antanut ilmoituksen. Olkaamme kuitenkin toinen toisillemme armollisia kun uskomme Herraan Jeesukseen.

Minua saa ja tulee koetella, niin kuin kaikkia muitakin uskovia, mutta sen tulee tapahtua totuudessa. Olen erehtyväinen ja vajavainen uskova ja ihminen, niin kuin me kaikki olemme ja olen suostuvainen tekemään parannusta kun ja jos siihen on aihetta, kunhan vain olen sen itse ensin omassa sydämessäni Jumalan armosta ymmärtänyt, että olen erehtynyt. Eräs asia meiltä uskovilta unohtuu usein, kun Raamattu sanoo, että koetelkaa kaikki, niin se tarkoittaa, että koeteltavan henkilön opetus ja toiminta jne. tulee koetella, mutta samalla myös tulee koetella koettelijan näkemys, että onko se Raamatun opetuksen mukaista.

Tuon esille erään näkökulman mikä voi jäädä joiltakin huomaamatta. Olen saanut sellaisiakin yhteydenottoja, että uskovat ovat lukeneet minusta kaikenlaista negatiivista netistä. He ovat päättäneet tutkia ja koetella sivujeni opetuksia ja todenneet niiden olevan sitä samaa uskoa kuin heilläkin on. Joku toinen on taas saanut lisää vahvistusta uskonelämäänsä. Negatiiviset kirjoitukset netissä eivät johda aina negatiiviseen vaikutukseen, vaan voivat myös monissa tapauksissa päättyä lukijan sydämessä myönteiseen ja uskoa vahvistavaan vaikutukseen. Silloin kun näin tapahtuu ja tätä tapahtuu, niin aikomus negatiivisen ja kielteisen kuvan rakentaminen jostakin henkilöstä onkin johtanut myönteiseen kokemukseen. Tällä tavalla herjaajan aikomukset kääntyvät häntä itseään vastaan.

Kun tulin uskoon vuonna 1991 ja vuodesta 1994 eteenpäin olen erilaisissa yhteyksissä saanut jakaa Jumalan sanaa, niin siitä asti olen myös kokenut hyökkäyksiä palvelutehtävääni kohtaan. Alkuvuosina se tuntui todella pahalta ja otin ne hiljaisesti itseeni ja olin myös jonkin verran ahdistunut siitä kaikesta minkä kohteeksi jouduin. Mutta uskonkasvun ja vuosien myötä opin ymmärtämään, että negatiivisuuden kokeminen itseään kohtaan kuuluu eräänä osana Jumalan palvelijalle ja sekin täytyy hyväksyä. Jumalan sana opettaa, että me jokainen uskova olemme Jumalan työtovereita.

2 Korinttolaiskirjeen 6 luvun kautta Jumala opetti minua ettemme itse antaisi aihetta pahennukseen ettei palvelutehtäväämme moitittaisi. Toki voimme itsekin sortua tekemään väärin, mutta silloin tulee tehdä parannusta. Raamattu sanoo Jumalan palvelijan osan olevan niin pahan kuin hyvän maineen kantaja sekä jopa villitsijän maineessa.

Jos me olemme sellaisia uskovia ettei meistä puhuta muuta kuin hyvää, niin silloin olemme palvelleet Jumalaa ei totuudessa, vaan ihmisten korvasyyhyyn mukaan. Silloin kun Jumalan armosta kannat sydämessäsi totuuden sanomaa, niin on väistämätöntä, että saatana nostattaa sinua kohtaan vihamielisyyttä monellakin tavalla ja tämä ilmenee sekä sielunvihollisen hyökkäyksinä henkivaltojen kautta sekä ihmisten kautta.

Matt 5:
10 Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
11 Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.

Me voimme erehtyä ja uskoa väärin eikä kaikki koettelu ja arviointi suinkaan ole hyökkäystä meitä kohtaan, vaan Jumalan kutsu parannukseen silloin kun siihen on aihetta.

Herran Jeesuksen sanojen mukaan joudumme uskovina kokemaan myös vainoa ja meitä tullaan solvaamaan sekä meitä vastaan valehdellaan puhumalla kaikenlaista pahaa.

1 Piet 3:
9 Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.
10 Sillä: "joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta,
11 kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.

Me emme saa kostaa pahaa pahalla, emme herjausta herjauksella, vaan päinvastoin meidän tulee siunata heitä, eli elää heitä kohtaan anteeksiantamuksessa. Jumalan tahto on ettemme puhu pahaa ja harrasta vilppiä, sillä meidän tulee tehdä hyvää ja etsiä rauhaa ja pyrkiä rauhaan. Kun siunaamme herjaajia ja pahanpuhujia, niin emme siunaa heidän tekojansa, vaan elämme heitä kohtaan anteeksiantamuksessa. Tämän opetuksen mukaan minä elän anteeksiantamuksessa jokaista ihmistä kohtaan, joka herjaa tai puhuu minusta pahaa ja vääristelee sanomisiani netissä tai muualla.

Lopuksi jätän meille kaikille luettavaksi Raamatun kohdan, joka on lohduttava ja uskoa vahvistava:

2 Kor 6:
1 ¶ Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
2 Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
3 Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi,
4 vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,
5 ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa;
6 puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa,
7 totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa;
8 kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina,
9 tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina,
10 murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.
 

Lähteet:
Raamattu 33/38
Biblia 1776
King James Version 1769