Sisällys:
Raamatun opetus Matt 28:19
Onko Matt 28:19 alkuperäinen teksti vai myöhäisempi lisäys?
Didakhe "kahdentoista apostolin opetus"
Eusebius Matt 28:19 tehkää Minun nimessäni
Shem Tov heprealainen Matteuksen evankeliumi
Historian ihmisten tulkintaa Raamatun sanakirjoja ja ensyklopediat



 

Raamatun opetus Matt 28:19

Matt 28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (onoma yks. nom.).

Matt 28:19:ssa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kohdassa on kreikankielessä sana onoma (yks. nom.), joka tarkoittaa sitä, että Herra Jeesus käski kastamaan yhteen nimeen, eli lausumaan käytännössä yhden nimen kun uskoontulleita kastetaan vedessä. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tarkoitti yhteen nimeen kastamista ja apostolit ja alkuseurakunta ymmärsivät Jeesuksen kastekäskyn seuraavalla tavalla:

Katsotaan seuraavaksi miten apostolit ymmärsivät sen mikä oli tämä yksi nimi, johon Herra Jeesus käski kastamaan ja miten apostolit ja alkuseurakunta toteuttivat käytännössä Jeesuksen kastekäskyn:

Apt 2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen (onomati yks. dat) syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Apt 8:16 sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen (onoma yks. nom.).

Apt 10:48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen (onomati yks. dat). Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.

Apt 19:5 Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen (onoma yks. nom.).

Raamatun selvääkin selkeämpi opetus on, että apostolit ja alkuseurakunta ymmärsivät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastamisen tarkoittavan Jeesuksen nimeen (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen) kastamista. Raamatun opetus on, että Matt 28:19 tarkoittaa Jeesuksen nimeen kastamista (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen), koska apostolit ja alkuseurakunta kastoivat käytännössä uskoontulleet Jeesuksen nimeen (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen).

On ymmärrettävä, että Jeesuksen antama käsky Matt 28:19 Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen oli Jeesuksen antama käsky ja, että apostolit toteuttivat sen käytännössä aina Jeesuksen nimeen (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen), koska Raamattu opettaa, että kaikki mitä tehdään sanalla tai työllä tulee tehdä Herran Jeesuksen nimessä:

Kol 3:17 Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä (onomati yks. dat), kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Matt 28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (onoma yks. nom.).

Matt 28:19 kastekäsky on annettu yksikön nominatiivissa, joka tarkoittaa sitä, että Jeesus käski kastamaan yhteen nimeen, käyttämään ja lausumaan yhden nimen. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastaminen ei ole yhteen nimeen nimeen kastamista, eivätkä Isä, Poika ja Pyhä Henki ole edes erisnimiä, vaan yleisnimiä. Nimi Jeesus on erisnimi ja Jeesuksen nimeen (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen) kastaminen on kastamista yhteen nimeen, käyttäen ja lausuen yhden nimen. Kol 3:17:ssa apostoli Paavali sanoo, että kaikki minkä teette sanalla ja työllä tehkää se Herran Jeesuksen nimessä. Kol 3:17:ssa on taas yksikkömuoto, eli kaikki tulee tehdä Jeesuksen nimeen (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen).

Onko Matt 28:19 alkuperäinen teksti vai myöhäisempi lisäys?

Kautta historian on kiistelty siitä onko Matt 28:19 Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen alkuperäinen Raamatun teksti vai myöhäisempi lisäys. Historiasta löytyy Matt 28:19 kohdasta siteerauksia, joissa sanotaan minun nimeeni (Jeesuksen nimeen), kun puhutaan opetuslapsiksi tekemisestä, eikä näissä siteerauksissa puhuta mitään kastamisesta. Käyn näitä läpi myöhemmin tarkemmin.

Kaikissa olemassa olevissa UT:n kreikankielen käsikirjoituksissa löytyy sanat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Meillä ei ole olemassa enää varhaisimpia UT:n kreikankielisiä käsikirjoituksia ja olemassa olevat vanhimmat käsikirjoitukset ovat n. 300 - 400-luvulta. Koska näin on ettei ole olemassa yhtään sellaista UT:n kreikankielen käsikirjoitusta, joka poikkeaisi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastamisesta, niin  meidän tulee uskoa ja minä uskon, että alkuperäisessä Matt 28:19 on sanat kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Didakhe "kahdentoista apostolin opetus"

Philotheos Bryennios löysi vuonna 1873 Pyhän haudan kirjastosta lähes kokonaisen Didakheen tekstin, joka oli kirjoitettu pergamentille. Didakhe, eli "kahdentoista apostolin opetus" on sanottu olevan kirjoitettu n. 100-luvulla ja jotkut sanovat ja uskovat sen olevan Jeesuksen 12 apostolin kirjoittama teksti, jota se ei kuitenkaan ole. Tuon myöhemmin esille todisteet, jotka paljastavat sen etteivät Jeesuksen 12 apostolia ole voineet kirjoittaa Didakheen tekstiä.

Didakhe: Luku 7. Kasteesta. Ja mitä kasteeseen tulee, kastakaa näin: Sanottuanne ensin kaikki nämä asiat, kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevassa vedessä. Mutta jos teillä ei ole juoksevaa vettä, niin kastakaa muuhun veteen; ja jos ette voi kastaa kylmällä vedellä, niin kastakaa lämpimällä vedellä. Mutta jos teillä ei ole kumpaakaan, kaadetaan vettä kolme kertaa pään päälle Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Mutta ennen kastetta kastaja ja kastettava paastotkoon, ja kuka tahansa voi; mutta käskekää kastettujen paastota yksi tai kaksi päivää ennen kastetta.
 

Didakheen 7 luvussa käsketään kastamaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, joka on Raamatun tekstin kirjoittamisen jälkeen aika varhainen teksti. Sellainen huomio, että kun Raamattu puhuu vedessä kastamisesta, niin sillä tarkoitetaan veteen kokonaan upottamista, ei veden valelua päähän vettä pirskottamalla.

Didakheen tekstissä sanotaan, että ennen vesikastetta kastajan ja kastettavan on paastottava yksi tai kaksi päivää aikaisemmin, mutta tällaista käskyä ei Raamatussa ole. Raamatun sanan ilmoituksen mukaan uskoontulleet kastettiin heti saman tien kun he tulivat uskoon. Koska Didakhe opettaa vastoin Raamatun ilmoitusta koskien paastoa ennen vesikastetta, niin se todistaa sen etteivät Jeesuksen apostolit ole sitä kirjoittaneet. Didakheen tekstillä ei ole Raamatun arvovaltaa ja auktoriteettia. Didakheessa on Raamatun sanan mukaista opetusta ja Raamatun vastaista opetusta.

Didakhe: Luku 9. Ehtoollinen. Kiittäkää eukaristian osalta näin. Ensinnäkin maljan osalta:

Me kiitämme sinua, Isä, palvelijasi Daavidin pyhästä viinipuusta, jonka sinä olet tehnyt meille tunnetuksi palvelijasi Jeesuksen kautta. Olkoon Sinulle kunnia iankaikksesti ...

Ja murretun leivän osalta:

Me kiitämme Sinua, Isä, elämästä ja tiedosta, jonka Sinä olet tehnyt meille tunnetuksi palvelijasi Jeesuksen kautta; kunnia olkoon Sinulle iankaikkisesti.". Niin kuin tämä murrettu leipä hajotettiin yli kukkuloiden ja koottiin yhteen ja tuli yhdeksi, niin koottakoon Sinun seurakuntasi maan ääristä Sinun valtakuntaasi, sillä Sinun on kunnia ja voima Jeesuksen Kristuksen kautta iankaikkisesti.

Mutta älköön kukaan syökö tai juoko ehtoollisestasi, ellei häntä ole kastettu Herran nimeen; sillä tästäkin Herra on sanonut: "Älkää antako sitä, mikä on pyhää, koirille."

Didakheen luvussa 9 ja jakeessa 5 sanotaan älköön kukaan syökö tai juoko ehtoollisestasi, ellei häntä ole kastettu Herran nimeen. Moni sanoo, että Didakheessa on ristiriita, koska siinä on kaksi erilaista "kastekaavaa" Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja Herran nimeen (Jeesuksen nimeen). Jotkut sanovat, että Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on lisätty Didakheen tekstiin myöhemmin.

Oli niin tai näin onko Didakheen tekstiin lisätty tekstiä myöhemmin tai ei, niin Didakheen tekstistäkin tulee esille se, että Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimi ymmärrettiin Jeesuksen nimeksi, koska Didakhe 9 luku sanoo kastettu Herran nimeen ja tämä Herran nimeen kastaminen on Didakheen kreikankielen tekstissä kirjoitettu näin: βαπτισθεντες εις ονομα κυριου (kastettu Herran nimeen). Kreikankielen Didakheen tekstissä sana onoma (ονομα) on yksikön nominatiivissa, joka tarkoittaa sitä, että kastettiin käyttämällä yhtä nimeä ja lausuen yksi nimi, eli Jeesuksen nimi (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen), niin kuin apostolit ja alkuseurakunta kastoivat käytännössä Jeesuksen nimeen (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen).

Eusebius Matt 28:19 tehkää Minun nimessäni

Eusebius (Eusebios) (n. 260/265 – 339 jKr.) oli kreikkalainen kristinuskon historioitsija, eksegeetti ja kristitty poleemikko. Noin vuonna 314 jKr. hänestä tuli Kesarean piispa Rooman Syyrian "Palestiinan" maakunnassa. Yhdessä Pamphiluksen kanssa hän oli Raamatullisen kaanonin tutkija, ja häntä pidetään yhtenä myöhäisantiikin oppineimmista kristityistä. Eusebiukselta löytyy monia siteerauksia, missä hän siteeraa Matt 28:19 kohtaa sanoen minun nimeeni (Jeesuksen nimeen) En ottanut tähän esille ihan jokaista Eusebiuksen siteeraamaa Matt 28:19 kohtaa, mutta tuon esille useita kohtia, missä hän siteeraa Matt 28:19 kohtaa sanoen menkää ja tehkää minun nimessäni (Jeesuksen nimeen). 

Eusebius sanoo kirkkohistoria teoksensa kolmannessa kirjassa luvussa viisi muun muassa seuraavasti:

"Mutta loput apostolit, joita vastaan oli jatkuvasti juonittu heidän tuhoamisekseen ja jotka oli ajettu pois Juudean maasta, lähtivät kaikkien kansojen luo julistamaan evankeliumia luottaen Kristuksen voimaan, joka oli sanonut heille: "Menkää ja tehkää minun nimessäni kaikki kansat minun opetuslapsikseni."

Eusebius viittaa Raamattuun ja Matteuksen evankeliumin 28 lukuun ja 19 jakeeseen. Eusebiukselta löytyy usea lainaus, missä hän siteeraa Matt 28:19 Raamatun kohtaa käyttäen sanoja : "Menkää ja tehkää minun nimessäni kaikki kansat minun opetuslapsikseni".

Eusebius teoksessaan Theophania (θεοφάνεια - θεοφάνια - Jumalan ilmestyminen) kirjassa viisi hän siteeraa Matt 28:19 seuraavasti:

(132) Yhdellä sanalla ja äänellä hän sanoi opetuslapsilleen: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun nimessäni opetuslapsiksi ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille käskenyt" [[Matt. xxviii. 19.]].

Mutta samalla kun Jeesuksen opetuslapset todennäköisesti joko sanoivat näin tai ajattelivat näin, Mestari ratkaisi heidän vaikeutensa lisäämällä yhden lauseen sanomalla, että heidän tulisi (c) voittaa "MINUN NIMESSÄNI"." Hän ei nimittäin kehottanut heitä yksinkertaisesti ja epämääräisesti tekemään opetuslapsia kaikista kansoista, vaan välttämättömällä lisäyksellä " Minun Nimessäni". Ja koska Hänen Nimensä voima on niin suuri, että apostoli sanoo: "Jumala on antanut hänelle nimen, joka on yli kaikkien nimien, että Jeesuksen nimessä kaikki polvet kumartuisivat, niin taivaassa olevat kuin maan päällä olevat kuin maan alla olevatkin" [[Fil. ii. 9.]]. Hän osoitti nimessään olevan voiman, joka oli kätketty (d) väkijoukolta, kun hän sanoi opetuslapsilleen: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun nimessäni opetuslapsiksi." Hän myös ennustaa mitä tarkimmin tulevaisuutta, kun hän sanoo: "Sillä tämä evankeliumi on ensin julistettava koko maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille." [[Matt.xxiv.14.]]

Mutta kun käännän katseeni pois todisteisiin Sanan voimasta, niin kuinka suuria ihmisjoukkoja se on voittanut ja kuinka valtavia kirkkoja nuo Jeesuksen kouluttamattomat ja keskinkertaiset opetuslapset ovat perustaneet, ei hämärissä ja tuntemattomissa paikoissa, vaan jaloimmissa kaupungeissa---- tarkoitan kuninkaallisessa Roomassa, Aleksandriassa ja Antiokiassa, koko Egyptissä ja Libyassa, Euroopassa ja Aasiassa, sekä kylissä ja c) maaseudulla ja kansojen keskuudessa ---- Joudun vastustamattomasti palaamaan askeleeni taaksepäin ja etsimään heidän syynsä ja tunnustamaan, että he saattoivat onnistua rohkeassa yrityksessään vain jumalallisemman ja ihmistä vahvemman voiman avulla ja sen myötävaikutuksella, joka sanoi heille: "Tehkää kaikki kansat minun nimessäni opetuslapsiksi."

Eusebius tuo esille Demonstratio Evangelica kirjassa 3 Matt xxviii. 19 merkinnällä, että on kyse Matt 28:19 Raamatun kohdasta, jota hän siteraa seuraavasti:Menkää ja tehkää kaikki kansat minun nimessäni opetuslapsiksi ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille käskenyt"

Eusebiuksen Matt 28:19 kohdan siteerauksessa ei puhuta mitään kastamisesta, eikä käytetä sanoja Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, vaan sanotaan, että tulee tehdä kaikista kansoista minun nimessäni (Jeesuksen nimessä) opetuslapsia jne. Miksi Eusebius ei siteeraa Matt 28:19 käyttäen sanoja kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen? Tähän on olemassa monia erilaisia selityksiä, kuten esimerkiksi se, että Eusebius siteerasi alkuperäistä Matt 28:19 tekstiä, joka on myöhemmin muutettu sen nykyiseen muotoonsa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Olen itse sitä mieltä, että koska meillä ei ole olemassa yhtään UT:n käsikirjoitusta ja tekstiä, missä Matt 28:9 sanottaisiin minun nimeeni (Jeesuksen nimeen), vaan kaikissa UT:n käsikirjoituksissa on Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin minä uskon Matt 28:19 kohdan sanovan kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, jonka apostolit ja alkuseurakunta ymmärsivät tarkoittavan Jeesuksen nimeä (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen), koska he kastoivat käytännössä Jeesuksen nimeen  (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen).

Kaikki muinaiset käsikirjoitukset, jotka ovat sisältäneet Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa 28:19 ovat joko kadonneet tai tuhoutuneet. Meillä ei ole yhtään käsikirjoitusta, joka olisi vanhempi kuin 300-400 luvuilta. Kaikissa vielä olemassa olevissa käsikirjoituksissa, jotka sisältävät Matt. 28:19:n tekstin, niin se on perinteisessä Isä, Poika ja Pyhä Henki muodossa.

Sinaitic Syriac. On sanottu ja esitetty, että muutamat ainoat käsikirjoitukset, jotka olisivat puoltaneet Eusebiuksen siteerausta ovat vanhimmassa (Sinaitic Syriac) syyrialaisessa ja vanhimmassa latinankielisessä käsikirjoituksessa, jotka sisälsivät Matteuksen lopun, mutta nykyversioissa niissä ei ole enää Matt 28 lukua.

Minä kävin tutkimassa asiaa ja löysin Sinaitic Syriac Four Gospels teoksen netistä ja tässä teoksessa Matteuksen evankeliumi loppuu lukuun 27, eikä siinä ole viimeistä 28 lukua. Tuohon väitteeseen vanhimmasta latinankielisestä käsikirjoituksesta en ota kantaa, koska en ole sitä itse omin silmin nähnyt. Se miksi Sinaitic Syriac Four Gospels sisältää vain 27 lukua, eikä viimeistä 28 lukua jää jokaisen lukijan itsensä arvioitavaksi, että mistä se voisi johtua.

On sanottu, että Kesarean Eusebiuksella, joka eli aikansa suurimmassa kristillisessä kirjastossa, oli käytössään paljon nykyistä vanhempia käsikirjoituksia sekä Origeneksen, Aleksandrian Kleemensin, Pantaenoksen ja monien muiden antiikin aikojen teosten eksegetiikkaa. Koska meillä ei ole sellaista varmaa tietoa, että olisi olemassa jokin käsikirjoitus, josta voitaisiin todistaa, että Matt 28:19:ssa lukisi minun nimeeni, niin siksi meidän tulee pitäytyä olemassa oleviin UT:n käsikirjoituksiin, joissa Matt 28:19 sanotaan kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. 

Tietenkin sanon sen, että jos olisi olemassa yksikin sellainen aito käsikirjoitus (tai kopio aidosta), joka olisi nykyisiä vanhempi ja jossa olisi Matt 28:19 tässä sanamuodossa: Menkää ja tehkää kaikki kansat minun nimessäni opetuslapsiksi ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille käskenyt, niin silloin olisi helppo tehdä valinta sen puolesta, että minun nimeeni ((Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen) olisi se mitä Herra Jeesus on oikeasti sanonut Matt 28:19:ssa. Mutta, kuten sanoin jo aikaisemmin, niin koska meillä ole yhtään sellaista UT:n käsikirjoitusta, jossa lukisi minun nimeeni (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen), vaan kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin meidän tulee uskoa, että Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on se mitä Jeesus sanoi Matt 28:19:ssa.

Shem Tov heprealainen Matteuksen evankeliumi

On olemassa sellainen väite, että hepreankielinen Shem Tov Matteuksen evankeliumi olisi todiste sille ettei Matt 28:19 alkuperäisissä evankeliumeissa ole ollut sanoja Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Shem Tov ben Isaac ben Shaprut oli espanjalainen juutalainen rabbi. Sanotaan ja väitetään, että Shem Tovin Matteuksen evankeliumi tulisi varhaisista hepreankielen UT:n teksteistä.

Kirjoitan tähän alkuun, että Shem Tov hepreankielinen Matteuksen evankeliumi ei ole varhainen hepreankielen UT:n teksti, sillä se on törkeä yritys vääristellä totuutta. Kirjoitan tästä myöhemmin lisää. Tässä hiukan lisää taustatietoa Shem Tovin hepreankielen Matteuksen evankeliumista:

Shem Tov hepreankielinen Matteuksen evankeliumin sanotaan olevan peräisin ennen 1300-lukua. On sanottu, että Shem Tov ei ole tehnyt tätä tekstiä kääntämällä sitä latinalaisesta Vulgatasta, bysanttilaisesta kreikasta tai mistään muusta tunnetusta Matteuksen evankeliumin tekstilaitoksesta. Sanotaan ja väitetään että hän sai sen aikaisempien sukupolvien juutalaisilta kirjanoppineilta ja kaupustelijoilta."

Shem Tovin hepreankielinen Matteuksen teksti on kaikkein epätavallisin olemassa oleva Matteuksen evankeliumin teksti. Se sisältää lukuisia lukutapoja, joita ei löydy yhdestäkään kreikkalaisen evankeliumin kristillisistä käsikirjoituksista. Sen epätavallista luonnetta pyritään selittämään sillä, että sen ovat säilyttäneet juutalaiset, jotka ovat olleet erossa kristillisestä vaikutuspiiristä.

Tässä kuvankaappaus Shem Tovin hepreankielen Matteuksen evankeliumista, jossa on mukana englanninkielen käännös:

Kuten huomaat, niin Shem Tov hepreankielisessä on vain kaksi sanaa, jonka englanninkielen käännös on kääntänyt yhdellä sanalla menkää (menkää te). Joissakin versioissa Shem Tov Matt 28:19 on seuraavasti pitemmin kirjoitettuna: Menkää ja opettakaa heitä pitämään kaikki mitä olen teille käskenyt iankaikkisesti.

Shem Tov hepreankielisistä Matt 28:19 puuttuu niin Eusebiuksen siteeraama menkää ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia minun nimessäni sekä perinteinen kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. On aivan varmaa, että Shem Tov hepreankielinen Matteuksen evankeliumi ei edusta varhaista heprealaista Matteuksen evankeliumia, eikä mitään muutakaan Raamatun evankeliumia, vaan on judaistinen väännös Matteuksen evankeliumista, jonka tarkoituksena on vähentää ja himmentää UT:n ja varsinkin todellisen Matteuksen evankeliumin arvovaltaa.

Olen joskus 2000-luvun alkupuolella ollut netissä Paltalk huoneissa ja useamman kerran olin kuuntelemassa One in Messiah room (huoneessa) Malachi Yosefin pitämiä Raamatun opetuksia, jonka oikea nimi on Angelo Joseph Bennetti. Kävin myös henkilökohtaisia keskusteluja hänen kanssaan. Malachin vaimo Carrie oli myös mukana hänen huoneensa tiimissä.

Malachi Yosef on kirjoittanut Shem Tov Matteuksen evankeliumista, joka valaisee todella hyvin sitä kuinka Shem Tovin Matteuksen evankeliumilla ei ole mitään Raamatun arvovaltaa, eikä se ole kopio mistään varhaisesta hepreankielen Matteuksen evankeliumista, vaan hyökkäys Raamatun kristinuskoa vastaan.

Malachi Yosefin kommentointia kursiivissa liittyen Shem Tov Matteuksen evankeliumiin:

Ei koskaan tunnista Jeshua / Jeesusta Messiaaksi. Juutalaisten viisaille annetaan yhtäläinen asema Jeesuksen kanssa. Syntien anteeksiantaminen Jeshuan / Jeesuksen toimesta poistettu. Johannes Kastajan nostaminen Jeshuan / Jeesuksen yläpuolelle. Mahdollinen talmudilainen vaikutus: Fariseusten oppi kyseenalaistamatta. Pelastus Elian eikä Jeshuan / Jeesuksen kautta.

Mahdolliset talmudilaiset vaikutukset:

Mat 26:2 silloin Ihmisen Poika annetaan ristiinnaulittavaksi".

Shem Tov "luovutetaan juutalaisten käsiin hirsipuuhun"

Mat 27:23 "ristiinnaulittakoon hänet"

Shem Tov "hirtettäköön hänet"

Mat 27:31 "veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi"

Seem Tov "antoi käskyn hirttää hänet"

Mat 28:5 "te etsitte Jeesusta, joka ristiinnaulittiin"

"Shem Tov "Jeesus, joka hirtettiin"

Historian ihmisten tulkintaa Raamatun sanakirjoja ja ensyklopediat

Historiassa on monenlaisia ja erilaisia tulkintoja Matt 28:19 Raamatun kohdasta. Niitä on niin paljon, että en pysty enkä kykene käymään niitä läpi tässä kirjoituksessani. Tuon esille vain muutamia tällaisia tulkintoja historiasta. Tuomas Akvinolainen oli katolilainen filosofi, teologi ja pappi, joka eli ja vaikutti 1200-luvulla. Hänen teoksestaan Summa Theologica näemme kuinka yhä vielä 1200-luvullakin oli opetusta ja ymmärrystä kastamisesta Jeesuksen nimeen (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen).

Tuomas Akvinolainen kirjoitti kasteen sakramentista teoksessaan Summa Theologica, jossa hän vastailee vastaväitteisiin. Tuomas Akvinolaisen Summa Theologican teksti on kursiivissa:

Tuomas Akvinolainen Summa Theologica: Vastaan, että kaste saa vihkimyksensä muodostaan, Ef. 5:26:n mukaan: "Puhdistamalla se veden vesialtaan avulla elämän sanassa". Ja Augustinus sanoo (De Unico Baptismo iv), että "kaste vihitään evankeliumin sanoilla". Näin ollen kasteen syy on ilmaistava kastemuodossa. Nyt tämä syy on kaksitahoinen; pääasiallinen syy, josta se saa hyveensä, ja tämä on autuas Kolminaisuus, ja välineellinen syy, nimittäin sakramentin ulkoisesti jakava pappi. Siksi molemmat syyt tulisi ilmaista kasteen muodossa. Nyt pappi viittaa sanoihin: "Minä kastan sinut"; ja pääasiallinen syy on sanoilla: "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Siksi tämä on sopiva kasteen muoto: "Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".

Vastaus vastaväitteeseen 2: Koska ihminen voidaan pestä vedellä useista eri syistä, on muodon sanoilla ilmaistava se tarkoitus, jonka vuoksi se tehdään. Ja tätä ei tehdä sanomalla: "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä", koska meidän on tehtävä kaikki tuossa nimessä (Kol. 3:17). Sen vuoksi, ellei kasteen tekoa ilmaista joko niin kuin me tai niin kuin kreikkalaiset tekevät, sakramentti ei ole pätevä; Aleksanteri III:n dekretaalin mukaan: "Jos joku kastaa lapsen kolmesti veteen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen, sanomatta sanoja: Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen, lasta ei ole kastettu".

Vastaus vastaväitteeseen 6: Vaikka kolmen persoonan henkilökohtaisia nimiä on kolme, on vain yksi olennainen nimi. Jumalallinen voima, joka vaikuttaa kasteessa, kuuluu kuitenkin olemukseen, ja siksi me sanomme: "nimessä", emmekä: "nimissä".

Vastaan, että kuten edellä (Q[64], A[3]) on todettu, sakramentit saavat vaikutuksensa Kristuksen asettamisesta. Näin ollen, jos jokin niistä asioista jätetään pois, jotka Kristus on asettanut sakramentin osalta, se on pätemätön; paitsi Hänen erityisestä vapautuksestaan, joka ei ole sitonut voimaansa sakramentteihin. Kristus määräsi, että kasteen sakramentti on annettava Kolminaisuuteen vetoamalla. Ja näin ollen kaikki se, mikä puuttuu Kolminaisuuden täydellisestä kutsumisesta, tuhoaa kasteen koskemattomuuden.

Kommentoin hiukan Summa Theologican tekstiä. Niin kuin on jo tullut esille, niin apostolit ja alkuseurakunta kastoivat Jeesuksen nimessä (Herran Jeesuksen - Kristuksen nimessä), koska kaikki minkä teemme sanalla tai työllä tulee tehdä Jeesuksen nimessä. Herra Jeesus antoi kastekäskyn yksikössä, eli tulee käyttää yhtä nimeä kastaessa, jonka apostolit ja alkuseurakunta ymmärsivät olevan Jeesuksen nimi, koska he kastoivat käytännössä Jeesuksen nimeen (Herran Jeesuksen - Kristuksen nimessä).

Tuomas Akvinolainen Summa Theologica: Voidaanko kaste antaa Kristuksen nimeen?

Vastalause 1: Näyttää siltä, että kaste voidaan antaa Kristuksen nimessä. Sillä aivan kuten on "yksi usko", on myös "yksi kaste" (Ef. 4:5). Mutta kerrotaan (Apt. 8:12), että "Jeesuksen Kristuksen nimeen kastettiin, sekä miehet että naiset". Siksi nytkin voidaan antaa kaste Kristuksen nimeen.

Vastalause 2: Edelleen Ambrosius sanoo (De Spir. Sanct. i): "Jos mainitset Kristuksen, nimität sekä Isää, jonka kautta hänet voideltiin, että itse Poikaa, joka voideltiin, ja Pyhää Henkeä, jolla hänet voideltiin." Mutta kaste voidaan antaa Kolminaisuuden nimessä: siis myös Kristuksen nimessä.

Vastalause 3: Lisäksi paavi Nikolai I vastasi bulgarialaisten hänelle esittämiin kysymyksiin ja sanoi: "Niitä, jotka on kastettu Kolminaisuuden nimeen tai vain Kristuksen nimeen, kuten luemme Apostolien teoista (se on kaikki sama, kuten autuas Ambrosius sanoo), ei saa kastaa uudelleen."" Mutta heidät kastettaisiin uudelleen, jos heitä ei olisi pätevästi kastettu sillä muodolla. Siksi kaste voidaan viettää Kristuksen nimeen tätä muotoa käyttäen: "Minä kastan sinut Kristuksen nimeen."

Kommentoin Summa Theologican tekstiä. Tuomas Akvinolaisen tekstistä käy ilmi, että vielä yli 1000 vuotta Herran Jeesuksen lihan päivistä ja alkuseurakunnan käytännön kastetoiminnasta oli olemassa ihmisiä, jotka ymmärsivät, että kaste pitää suorittaa Jeesuksen nimessä (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen).

Tuomas Akvinolainen Summa Theologica: Päinvastoin, paavi Pelagius II kirjoitti piispa Gaudentiukselle: "Jos joku palvomasi naapurustossa asuva ihminen tunnustaa, että hänet on kastettu vain Herran nimeen, kastakaa hänet epäröimättä uudelleen Pyhän Kolminaisuuden nimeen, kun hän tulee etsimään katolista uskoa". Myös Didymus sanoo (De Spir. Sanct.): "Jos tosiaan on sellainen, jonka mieli on niin uskonvastainen, että hän kastaa jättäen yhden edellä mainituista nimistä pois", nimittäin kolmen Persoonan nimen, "hän kastaa pätemättömästi"."

Vastaan, että kuten edellä (Q[64], A[3]) on todettu, sakramentit saavat tehonsa Kristuksen asettamisesta. Näin ollen, jos jokin niistä asioista jätetään pois, jotka Kristus on asettanut sakramentin osalta, se on pätemätön; paitsi Hänen erityisestä vapautuksestaan, joka ei ole sitonut voimaansa sakramentteihin. Kristus määräsi, että kasteen sakramentti on annettava Kolminaisuuteen vetoamalla. Ja näin ollen kaikki se, mikä puuttuu Kolminaisuuden täydellisestä kutsumisesta, tuhoaa kasteen koskemattomuuden.

Ei myöskään ole väliä sillä, että yhden persoonan nimeen sisältyy toinen, kuten Pojan nimi sisältyy Isän nimeen, tai sillä, että se, joka mainitsee vain yhden persoonan nimen, voi uskoa oikein Kolmeen; sillä aivan kuten sakramentti edellyttää järkevää ainetta, niin se edellyttää myös järkevää muotoa. Siten sakramentin pätevyyden kannalta ei riitä, että Kolminaisuus on olemassa tai että siihen uskotaan, ellei Kolminaisuutta ilmaista järkevin sanoin. Tästä syystä Kristuksen kasteessa, jossa oli meidän kasteemme pyhityksen lähde, Kolminaisuus oli läsnä aistittavissa merkeissä: nimittäin Isä äänessä, Poika ihmisluonnossa, Pyhä Henki kyyhkysen muodossa.

Kommentoin Summa Theologican tekstiä. Paavi Pelagius, joka eli 500-luvulla ei hyväksynyt Jeesuksen nimeen kastamista, vaan ainoastaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastamisen, vaikka apostolit ja alkuseurakunta kastoivat käytännössä Jeesuksen nimeen (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen).

Vastaus vastaväitteeseen 1: Kristuksen erityisestä ilmoituksesta alkukirkossa apostolit kastoivat Kristuksen nimeen, jotta Kristuksen nimestä, joka oli juutalaisille ja pakanoille vihamielinen, tulisi kunnioituksen kohde, koska Pyhä Henki annettiin kasteessa tuon nimen kutsumisen yhteydessä.

Vastaus vastaväitteeseen 2: Ambrosius esittää tässä tämän syyn, miksi poikkeus voitiin ilman ristiriitaisuutta sallia alkukirkossa; nimittäin siksi, että Kristuksen nimi sisältää koko kolminaisuuden, ja siksi Kristuksen evankeliumissa määräämää muotoa noudatettiin sen eheydessä, ainakin epäsuorasti.

Vastaus vastaväitteeseen 3: Paavi Nikolaus vahvistaa sanansa lainaamalla kahta edellisissä vastaväitteissä mainittua auktoriteettia; vastaus tähän on siis selvä edellä esitetyistä kahdesta ratkaisusta.

Kommentoin Summa Theologican tekstiä. Jeesuksen nimeen (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen) kastaminen vedessä ei ollut mikään poikkeus alkuseurakunnassa, vaan käytäntö, koska apostoli Paavali opetti. että kaikki minkä teemme sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isän Jumalaa, Hänen kauttansa.

........  Vastaus vastaväitteeseen 1: Kolminaisuus toimii kasteessa pääasiallisena toimijana. Nyt toimijan samankaltaisuus astuu vaikutukseen muodon eikä aineen osalta. Sen vuoksi Kolminaisuus merkitään kasteessa muodon sanoilla. Kolminaisuutta ei myöskään ole välttämätöntä merkitä sillä, miten ainetta käytetään, vaikka näin tehdäänkin merkityksen selventämiseksi.

Samoin Kristuksen kuolema on riittävästi kuvattu yhdellä upotuksella. Eivätkä ne kolme päivää, jolloin Hänet haudattiin, olleet pelastuksemme kannalta välttämättömiä, sillä vaikka Hän olisi ollut haudattuna tai kuolleena yhden päivän, se olisi riittänyt lunastuksemme loppuunsaattamiseen; kuitenkin nuo kolme päivää oli määrätty Hänen kuolemansa todellisuuden ilmentymiseksi, kuten edellä todettiin (Q[53], A[2]). Näin ollen on selvää, ettei kolminaisuuden eikä Kristuksen kärsimyksen osalta ole selvää, että kolminkertainen upotus on olennainen osa sakramenttia.

Vastaus vastaväitteeseen 2: Paavi Pelagius ymmärsi, että kolmesti- kastaminen on Kristuksen määräämä vastaavassa merkityksessä; siinä mielessä, että Kristus käski antaa kasteen "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Emme myöskään voi argumentoida muodosta aineen käyttöön, kuten edellä (ad 1) todettiin.

Vastaus vastaväitteeseen 3: Kuten edellä on todettu (Q[64], A[8]), aikomus on olennainen kasteessa. Näin ollen yksi kaste syntyy kirkon papin aikomuksesta, joka aikoo antaa yhden kasteen kolminkertaisella upotuksella. Siksi Hieronymus sanoo Ef. 4:5, 6:sta: "Vaikka kaste", ts. upotus, "kolminkertaistetaan kolminkertaisesti kolminaisuuden salaisuuden vuoksi, sitä pidetään kuitenkin yhtenä kasteena".

Kommentoin Summa Theologican tekstiä. Katolinen kirkko ei edusta Raamatun kristinuskoa, koska se opettaa muun muassa seuraavia harhaoppeja: Maria sovittaa syntiset Jumalalle, kuoleman jälkeen kiirastulessa voi vielä puhdistautua synneistä, messu-uhri on kirkon voimakkain sovitusuhri jne. Katolisen kirkon järjenpäätelmät esim. koskien Matt 28:19 johtivat siihen, että katolinen kirkko yhä edelleen "kastaa" valelee vettä "kastettavan" päähän kolme kertaa. Tämä johtuu siitä, koska katolinen kirkko opettaa, että kastettava pitää kastaa kolme kertaa, koska hänet kastetaan kolminaisuuden nimeen, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Raamatun opetuksen mukaan kaste tarkoittaa kokonaan upottamista veteen, eikä veden valuttamista päähän ja kastettava upotetaan veteen vain yhden kerran. Raamatun opetuksen mukaan kastettava kastettiin persoonan nimeen ja apostolit ja alkuseurakunta ymmärsivät tämän tarkoittavan yhtä Persoonaa ja siksi he kastoivat Jeesuksen nimeen (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen).

Tuon esille seuraavaksi Raamatun sanakirjojen sekä muutaman ensyklopedian näkemyksen Matt 28:19 kohdasta ja keneen nimeen tulisi kastaa.

Hastings Dictionary of Bible Raamatun sanakirja, joka on julkaistu vuonna 1909 sanoo Matt 28:19 ja kastamisesta näin:

Tapana on ollut jäljittää käytäntöä Kristuksen sanoihin, jotka on kirjattu Matt. 28:ssa". Tämän kohdan aitous on kuitenkin kyseenalaistettu sekä historiallisin että tekstuaalisin perustein. Se on myönnettävä, että kolminaisen nimen kaava, joka tässä on määrätty, niin näyttää siltä, että alkuseurakunta ei käyttänyt sitä, sillä meidän
tietojemme mukaan, kastettiin Jeesuksen nimeen' (tai 'Jeesuksen Kristuksen' tai 'Herran Jeesuksen': Ap. t. 2'8 8'= 10" 195; vrt. 1 Co l"- "), ilman viittausta Isään tai Henkeen. Tästä aiheutuvaan vaikeuteen voidaan vastata olettamalla, että a) kaste Jeesuksen nimeen vastasi kastetta kolminaisuuden nimeen, tai (6) että lyhyempi ilmaus ei edusta kastajan käyttämää kaavaa (joka saattoi olla esim. täydellisempi), vaan kastetun tekemää tunnustusta,
ja sitä olennaista tosiasiaa, että hänestä tuli kristitty - Kristuksen tunnustettu seuraaja. Mutta on parempi
päätellä Kristuksen auktoriteetista, että Kristuksen apostolit nopeasti ja alkuseurakunta yleisesti hyväksyivät
sen, josta Apostolien tekojen ensimmäiset luvut todistavat; ja siitä merkityksestä, joka annetaan kirjeissä ja erityisesti Pyhän Paavalin kirjeissä.

Kastetta edeltävät ehdot ovat selvästi seuraavat Apostolien teoissa, nimittäin parannus ja uskontunnustus
Jeesukseen Messiaana tai "Herrana", jonka jälkeen on seurannut sanan julistusta. Kasteen antamistapa oli kastaminen vedellä Jeesuksen nimeen. Upottamista on saatettu käyttää, kun vettä oli riittävästi; mutta mikään ei osoita, etteikö valelemista olisi pidetty yhtä pätevänä. Se, että kaste oli Jeesuksen nimessä' tarkoittaa, että se tapahtui sitä tarkoitusta varten, että sinetöitiin uusi suhde, jossa sitouduttiin Hänen persoonallisuuteensa.

Canney Encyclopedia on Religion kertoo Matt 28:19 ja kasteesta seuraavasti:

Henkilöitä kastettiin ensin "Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt. ii. 38, x. 48) tai "Herran Jeesuksen nimeen" (Apt. viii. Ifi, xix. 5). Myöhemmin, kolminaisuusopin kehittymisen myötä heidät kastettiin "Isän nimeen ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Kolminkertainen kaste. Kolminkertainen kaste on kristillisen kasteen tavanomaisen muodon nimitys. Henkilö kastetaan (upotetaan) kolme kertaa veteen tai valellaan kolmesti vedellä, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Eunonius arialainen, otti käyttöön kasteen yhdellä upotuksella ja hylkäsi kolminaisuuden kaavan käytön. On kuitenkin todisteita siitä, että Matteuksen evankeliumin kohtaa on muokattu, ja Markuksen evankeliumin kohta kuuluu kahdentoista viimeisen jakeen joukkoon, jotka tunnustetaan nykyään laajalti myöhemmäksi lisäykseksi. Joka tapauksessa kristillinen yhteisö hyväksyi riitin varhaisessa vaiheessa. Kun Pietari vetosi väkijoukkoon helluntaina sanoen: "Kääntykää, ja ottakaa kaste, jokainen teistä, Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksiantamiseksi, ja te saatte vastaanottaa Pyhän Hengen lahjan " (Apt. ii. 38), noin kolme
tuhannen ihmisen sanotaan saaneen kasteen.

Huom! Markuksen loppuosa kuuluu aitoon Raamatun tekstiin ja Markuksen evankeliumin loppuun.

Schaff - Herzog Religious Encyclopedia, Volume 1 sanoo Matt 28:19 ja kasteesta muun muassa näin:

Raamatullinen oppi. - 1. Määräys ja käytäntö: Conybeare on yrittänyt todistaa, että alkuperäinen teksti Matt, xxviiiy 19 ei sisältänyt kaste määräystä tai trinitaarista kaavaa, jotka olivat hänen mukaansa kolmannen vuosisadan alussa tehty lisäys. Mutta Riggenbachin tutkimusten jälkeen tavanomaista lukutapaa voidaan pitää
alkuperäisenä. Jeesus ei kuitenkaan ole voinut antaa opetuslapsilleen tätä trinitaarista kastejärjestystä hänen
ylösnousemuksensa jälkeen; sillä Uusi testamentti tuntee vain kasteen Jeesuksen nimeen (Ap. t. ii, 38; viii, 16);
xix, 5; Gal. iii, 27; Room. vi, 3; I Kor. i, 13-16), joka esiintyi edelleen myös ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla, kun taas kolminaisuuskaava esiintyy vain Matt, xxviii, 19 ja sitten taas vain Didakheella vii, 1 ja Justinuksella, Apoi., i, 61. On mahdotonta ajatella, että apostolinen seurakunta olisi näin ollen jättänyt tottelematta Herran käskyä, jota se muuten piti korkeimpana auktoriteettina. Tapahtumat Apostolien teoissa xix, 1-7, olisi pitänyt osoittaa, että säädettyä kasteen kaava ei olisi voitu lyhentää muotoon "Herran Jeesuksen nimeen", jos kasteen luonne haluttiin säilyttää käskyn mukaisena. I Kor. i, 14-17, Paavali ei tuntenut Matt, xxviii, 19; koska muutoin hän ei olisi voinut kirjoittaa, että Kristus ei ollut lähettänyt häntä kastamaan vaan julistamaan evankeliumia.

Encyclopedia Biblica I (1899) kertoo Jeesuksen nimeen kastamisesta seuraavasti.:

.... On luonnollista päätellä, että kaste annettiin varhaisimpina aikoina "Jeesuksen Kristuksen nimessä" tai "Herran Jeesuksen nimessä". Tätä näkemystä vahvistaa se tosiasia, että kastetunnustuksen varhaisimmat muodot näyttävät olleen yhteen nimeen -ei kolmeen, kuten oli myöhemmissä uskontunnustuksissa. Kun Filippuksen kaste eunukille näytti tapahtuneen äkillisesti, kerrottiin, että tunnustukseen lisättiin yksinkertainen muoto, 1 uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika" (Apt.)

Tertullianus (Res. 48 c. Marc. 5 10) olettaa, että tapa oli Paavalin aikana, mutta sitä on virheellisesti mainittu todistuksena hänen omana aikanaan. Krysostomos (ad loc.) sanoo, että markionilaiset harjoittivat sitä ja Epifanius (Herr. 28 6) oli kuullut perimätiedosta, jonka mukaan korinttilaiset olivat tehneet samoin. Tämä on hyvin heikko todiste toisen vuosisadan tavasta, ja todennäköisintä on, että jos käytäntö löytyi, se johtui Paavalin kirjeessä olevasta kohdasta, eikä sitä voida pitää itsenäisenä todistuksena sen olemassaolosta alkukristittyjen keskuudessa.

Loppukommentit. Kuten näemme historiasta, niin historian saatossa on käyty keskustelua ja debattia siitä mihin nimeen tulee kastaa. Tämä keskustelu ja debatti ei ole vaiennut vielä tänäkään päivänä, sillä sama keskustelu on yhä käynnissä kaikkialla maailmassa, missä tuodaan esille sitä mitä Raamatun sanotaan opettavan siitä kenen nimeen kastetaan.

Kol 3:17 Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Miksi apostolit ja alkuseurakunta kastoivat uskontulleet Jeesuksen nimessä (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen) huolimatta siitä mitä Herra Jeesus sanoi Matt 28:19? On selvää, että apostolit ja alkuseurakunta eivät saaneet toimia vastoin Herran Jeesuksen käskyä, vaan he toimivat täsmälleen ja tarkasti, niin kuin Herra Jeesus käski heidät kastamaan.

Raamatun opetuksen perusteella apostolit ja alkuseurakunta ymmärsivät Matt 28:19 Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tarkoittavan Jeesuksen nimeen (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen) kastamista, koska he kastoivat käytännössä uskoontulleet Jeesuksen nimeen (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen). He kastoivat uskoontulleet Jeesuksen nimeen (Herran Jeesuksen - Jeesuksen Kristuksen), koska Raamattu sanoo, että kaikki minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa.

Herra Jeesus on Pelastaja, jossa Jumala tuli ihmiseksi, joka eli täydellisen elämän ilman syntiä, joka vuodatti verensä ristillä ja kuoli meidän syntiemme tähden, syntien anteeksisaamiseksi, ja nousi ylös kuolleista Isänsä oikealle puolelle, siksi meidät kastetaan vedessä Pelastajamme Herran Jeesuksen nimessä, sillä:

Apt 4:
10 niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne.
11 Hän on ‘se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’.
12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."