Lapsen usko

Aamu-tv:n juontaja kysyiettä näyttää siltä että hädän tullaan voimakkaimmin uskoon, miksi se on juuri niin?

Teemun vastaus: "Hädässä ystävä tunnetaan, niin kauan kun ihminen pärjää itse niin hän ei tarvitse Jumalaa. Tämä on ehkä se lapsenuskon ajatus että on olemassa niitä tilanteita jossa ajatellaan nyt mä tipun mutta olisipa joku toinen. On hirveän tärkeätä että uskon kriteeriksi ei aseteta varmuutta tai tietämistä, vaan  se on nimenomaisesti ikään kuin luottamusta tai kaiken toivon panemista jonkun varaan."

On totta, että kun ihminen luottaa omaan voimaansa ja viisauteensa, niin hän kokee pärjäävänsä itse yksin ilman Jumalaa, eikä koe tarvitsevansa Jumalaa elämäänsä.

Teemu Laajasalo sanoi ettei uskon kriteeriksi voi asettaa varmuutta tai tietämistä, vaan  se on nimenomaisesti ikään kuin luottamusta tai kaiken toivon panemista jonkun varaan. Teemu Laajasalo puhuu taas vastoin Raamatun opetusta.

Raamattu opettaa, että uskova tietää tulleensa pelastetuksi uskon kautta Herraan Jeesukseen. Raamattu opettaa, että uskovalla on sydämessään täysi uskon varmuus, että olemme pelastettuja ja uskossa Herraan Jeesukseen, Jeesuksen sovitustyön ansiosta:

Gal 2:16 mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.

Hebr 10:

19 ¶ Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,

20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,

21 ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija,"

22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;

23 pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;

Luottamusta ja kaiken toivon panemista Jumalan varaan ei voi olla ilman täyttä uskon varmuutta ja tietämystä siitä, että olen pelastunut uskon kautta Herraan Jeesukseen ja olen Jumalan lapsi, joka pitää minusta hyvää huolta kaikissa elämäni olosuhteissa, kun uskossa turvaan Häneen.

Aamu-tv:n juontaja kysyi voiko uskoontulo kertoa heikkoudesta siitä ettei itse jaksa jotain asiaa tai nimenomaan ettei lähellä ole tukiverkostoa?

Teemun vastaus: "Se nimenomaan kertoo siitä heikkoudesta ja kun Jeesus sanoi Mikkelin-päivän evankeliumissa, että teidän on tultava lasten kaltaiseksi sillä ellette käänny lasten kaltaiseksi niin ette pääse taivaaseen. Siinä on se juttu meidän tehtävä on tulla pieneksi ja mikä tahansa on ihmiselle helpompaa kuin pieneksi tuleminen."

Raamattu opettaa, että kun ihminen tulee uskoo, niin ihmisen tulee vähetä (pienentyä) ja Jeesuksen kasvaa suureksi ihmisen sydämessä. Raamattu opettaa myös uskovan heikkoudesta, jonka kautta Jumalan voima pääsee voimallisesti vaikuttamaan ihmisen sydämessä.

Uskovan heikkous tarkoittaa sitä, että hänellä ei ole itsessään voimaa voittaa syntiä, vaan tarvitsee siihen Pyhän Hengen vaikuttavaa voimaa. Uskovan heikkous tarkoittaa myös sitä, että hänellä ei itsessään ole voimaa elää Jumalan tahdon mukaisesti, vaan hän tarvitsee siihen Pyhän Hengen vaikuttavaa voimaa. Näin Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, eli uskoa Jumalaan ihmisen sydämessä. Tämän tähden Herra Jeesus sanoi, että se on Jumalan teko kun ihminen uskoo Jumalaan.

Ihmisen tulee kuitenkin vastaanottaa usko ja antaa sen vaikuttaa hänen sydämessään uskon kautta Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa.

Raamattu opettaa lapsen uskosta eri tavalla kuin Teemu Laajasalo:

Matt 18:

1 ¶ Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"

2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen (paidion), asetti sen heidän keskellensä

3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.

4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.

5 Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.

6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

Herra Jeesus opetti opetuslapsilleen nöyrtymistä sellaisen lapsen kaltaiseksi, joka kykeni ymmärtämään Hänen puheensa ja tulemaan Hänen pyynnöstään Hänen luoksensa. Raamattu edellyttää Jumalan luokse tulevalta uskoa Häneen. Herran Jeesuksen esimerkki lapsesta, joka ymmärsi Hänen puheensa ja tuli Hänen luokseen Jeesuksen pyynnöstä on totisesti todiste uskosta, jonka johdosta ihminen tulee Jeesuksen luokse uskomalla Häneen.

Kyse ei siis ollut sylivauvan kaltaisesta lapsesta, eikä tämä kohta tue kirkollista lapsikastetta, vaan päinvastoin kumoaa sen osoittamalla uskoa, joka edellyttää ymmärrystä sekä kykyä tulla henkilökohtaisesti Jeesuksen luokse.

Raamatun opettama lapsen kaltainen usko edellyttää siis henkilökohtaista uskoa. Lapsen kaltainen usko kertoo myös siitä kuinka pieni lapsi uskoo ja luottaa vanhempiinsa, samoin myös uskovan ihmisen tulee uskoa ja luottaa Raamatun Jumalaan. Kts. linkki lapsen uskosta

Teemu Laajasalo ei edusta Raamatun uskoa, vaan uskonnollisen instituution uskomuksia ja perinnäissääntöjä. Raamattu ei opeta, että on olemassa kirkkoherran palvelutehtävä, jonka kautta kirkkoherran tulisi palvella seurakuntaa. Uskonnollinen maailma opettaa epäraamatullista kirkkoherra käsitettä, jonka seurauksena uskonnollinen maailma (ovat myös jumalattomia) sekä jumalattomat ihmiset asettavat kirkkoherran sanoille suuren arvon, vaikka ne olisivat vastoin Raamatun sanan opetusta. Kts. linkki seurakunnan johtamisesta

Tuon vielä lopuksi esille ettei minulla ole mitään henkilökohtaisesti Teemua vastaan, eikä kirjoitukseni ole hyökkäys häntä kohtaan, vaan Raamatun sanan totuuden esille tuominen. Päätän kirjoitukseni Raamatun kohtaan, joka tuo esille motivaationi tämän kirjoituksen kirjoittamiselle:

2 Kor 4:
1 ¶ Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,
2 vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.
5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.

 

Kirjoitus on kokonaisuudessaan sivullani:
Kirkkoherran ajatuksia uskosta

Petri Paavola

Lähteet:
33/38 Raamattu
Biblia 1776
King James Version 1769