Kirkko
luopumuksen äänitorvena
Uskonto
Raamattu ei käytä sanaa uskonto kuvatessaan Jumalan ja
ihmisen välistä suhdetta. Kreikankielen UT:ssa on sana threskeia, joka tarkoittaa uskonnollista palvontaa,
mutta tätä sanaa UT ei käytä kuvatessaan Jumalan (Herran Jeesuksen kautta) ja ihmisen välistä suhdetta.
Oikea Jumalan palveleminen ei siis tarkoita uskonnon harjoittamista tai kirkollista
Jumalanpalvelusta, vaan tapaa elää, jonka kautta palvellaan koko elämällään Jumalaa uskon kautta Herraan Jeesukseen.
Raamattu puhuu uskosta Jumalaan, joka tarkoittaa
henkilökohtaista suhdetta Jumalan kanssa. Uskonto ja usko on aivan kaksi eri
asiaa. Uskonto on ihmisten keksimä ja formuloima järjestelmä, jossa ihminen palvoo epäjumalia ja harrastaa epäjumalanpalvelusta.
Kun taas usko on Jumalan teko, jossa ihminen elää yhteydessä Jumalansa kanssa uskomalla Herraan Jeesukseen. Usko on
käytännön elämää ajatuksineen, sanoineen ja tekoineen, eikä formuloituja kaavoja ja muotomenoja. Usko on Jumalan teko, jonka kautta ihminen
tunnustaa syntinsä ja uskoo Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Kirkko
Kirkko sanaakaan ei Raamattu tunne. Kirkko sana ja
käsite yleistyi Konstantinuksen perustaessa Roomaan
yleisen (katolisen) uskonnon, kun hän ”kääntyi” kristityksi. Rooman
kirkkolaitos sekoitti pakanuuden ja kristinuskon keskenään. Pakanallisille
uskonnollisille menoille annettiin kristilliset nimet, joita pidettiin sitten
Raamatun opetuksina, vaikka ne eivät sitä kuitenkaan olleet.
Växjön
tuomiorovasti, teologian tohtori Gustav Adolf Danell käsittele kirkko
sanaa avoimen rehellisellä tavalla teoksessaan Vår allra heligaste tro, Växjö
1966.
>>>Tuskin
missään muussa kysymyksessä on vallalla niin suuri epävarmuus ja epäsel-vyys
kuin tässä. Se koskee jo sanan alku-perää. Tavallinen käsitys on nykyään, että
sana “kirkko” olisi peräisin kreikan kielen adjektiivista “kyriakon” tai
“kyriake”, Her-ran (oma). Tätä etymologista selitystä asi-antuntijat eivät
kuitenkaan pidä mahdol-lisena. On todennäköisempää, että sana tulee keltin
kielen sanasta “kyrk”, joka on skotlantilaisten lähetyssaarnaajien kautta
kulkeutunut germaanisiin maihin, missä sitä on alettu yleisesti käyttää.
Ro-maanisissa kielissä on sitä vastoin säilynyt kreikan kielen, Uudessa Testamentissa
esiintyvä sana “ekklesia”. On tuskin mah-dollista, että kreikan “kyriakon”
olisi aivan kuin siirtynyt suoraan germaanisiin kieliin ohi romaanisten
kielten. Keltin kielen sana “kyrk” merkitsee rajattua, aidattua, ja
kie-lellisesti se liittyy latinan sanaan “circus”. >>>
Raamattu itse käyttää
nimitystä seurakunta eikä kirkko. Kirkko käsite ja sana ei siis kuulu Raamatun
oman ilmoitukseen, vaan on ihmisten keksimä ja tekemä oppi. Kirkko sana näki
päivänvalon 150 jKr. Jeesuksen ja apostolien sanavarastoon ei kirkko sana
kuulunut, eivätkä he koskaan sitä sanaa käyttäneet, eikä sitä sanaa löydy UT:n
alkuteksteistä.
Kreikankielen seurakunta sana ekklesia
merkitsee ulos kutsuttuja sekä seurakuntaa. Jeesus sanoi tehkää parannus
ja uskokaa evankeliumi. Tässä on kutsu tulla ulos pimeydestä ja Jumalan
armosta syntyä uudestiylhäältä Jumalan seurakuntaan, ekklesiaan.
Kyriakos,
Kyriakon
merkitsee Herraa sekä Herran omaa. Jotkut opettavat, jotta sanasta
Kyriakos, Kyriakon tulee kirkko sana, joka tarkoittaa seurakuntaa.
Valtionkirkkolaitokset eivät kutsu ulos
ihmisiä, vaan ilman parannusta vesikasteella toimittavat sisään kutsun
kirkkoonsa. Seurakunta sana on Raamatussa ekklesia, joka tarkoittaa
seurakuntaa. Kyriakon tarkoittaa Herran omaa sekä Herraa ei
seurakuntaa, jolla on oma sana ekklesia. Sana Kyriakos
esiintyy kahdesti UT:ssa:
1 Kor
11:20
Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran (Kyriakon)
aterian nauttimista,
Kyriakon sana esiintyy sanana Herran, joka tarkoittaa
Jeesus Kristusta ei seurakuntaa.
Ilm 1:10 Minä olin hengessä Herran (Kyriake)
päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan
äänen,
Sana Kyriake tarkoittaa Herraa eli
Jeesusta Kristusta ei seurakuntaa. Kirkko sana käsite, jolla tarkoitetaan
seurakuntaa on siis täysin tuulesta temmattu eikä se tarkoita seurakuntaa,
mutta sana Kyriakos tarkoittaa kyllä Herraa kahdessa kohdin UT:a.
Kun UT puhuu seurakunnasta silloin UT käyttää sanaa ekklesia, ei
Kyriakos.
Raamattu opettaa: Jumalaan uskovia uskomaan Jeesukseen ja Jumalan
sanaan, niin kuin Raamattuun on kirjoitettu. Tämä on ydinkysymys: USKOA
Raamattuun niin kuin sinne on kirjoitettu. Kirkko uskoo Raamattuun niin kuin
perinnäissäännöt opettavat eikä niin kuin Raamattuun on kirjoitettu.
Kirkkolaitos on taas sellainen, johon liitetään ihmistekoisen lapsikaste
rituaalin kautta. Kirkkolaitos alkoi muodostumaan kun Konstantinus Suuri
sekoitti Roomassa vaikuttaneet uskonnot ja kristinuskon keskenään. Kirkko ja
seurakunta ovat kaksi eri asiaa, joita ei saa sekoittaa toisiinsa.
Rooma julisti kristinuskon vuonna 381 Rooman valtion uskonnoksi.
Rooman uusi uskonto sai nimekseen Rooman katolinen kirkko. Kun taas Uuden Liiton
Jumalan seurakunta syntyi helluntaipäivänä, jo yli kolmesataa vuotta
aikaisemmin.
Kirkko virallisena instituutiona ei edusta Raamatullista
seurakuntaa. Maailmassa on paljon uskovia, jotka eivät kuulu eivätkä ole
milloinkaan kuuluneet kirkko-instituutioon. Sana kristillisyys ei siis aina
tarkoita todellista uskoa Raamatun sanomaan. Kirkko on sotkenut todellisen
evankeliumin perinnäissäännöillänsä, jopa suuri osa kirkon työntekijöistä ei
edes usko Raamatun olevan Jumalan sanaa. Esimerkiksi: Lut. kirkon teologisessa
tiedekunnassa, jossa valmistuu kirkon papit virkaansa on opettajina ihmisiä,
jotka eivät usko Raamatun olevan Jumalan sanaa sekä he kieltävät Raamatun
perustotuuksia.
Todellista uskoa Raamatun ilmoitukseen esiintyy siis muissa herätysliikkeissä
paljon enemmän kuin kirkon piirissä. Kuten kirjoitin, niin kirkon oppi on liian
monin paikoin ihmisen keksimä. Todellinen kristinusko on siis jossain muualla
kuin kirkossa. Toki se on totta, että kirkon sisällä on aitoja uskovia, mutta
kirkko-instituutiona ei ole Raamatullinen seurakunta.
Kirkko ja kristinusko on eri asia kuin Raamatun
mukainen usko
On tunnettu tosiasia historiasta, että kirkko teki "lähetystyötä"
miekkalähetyksen voimalla, jossa ihmiset pakotettiin väkivalloin aseiden
voimalla hyväksymään kristinuskon. Kirkko on vienyt "evankeliumiaan" maailmaan
pakkokeinoin aseiden voimalla. Jeesus ei kehottanut tämänkaltaiseen toimintaan,
vaan tuomitsi sen. Kirkko siis heti sen alkuhistoriansa aikana (kirkon
alkuhistoria alkaa siitä hetkestä kun Roomaan syntyi kristinusko keisari
Konstantinuksen toimesta).
Kirkko on tappanut miljoonia ihmisiä "evankeliuminsa" eteenpäin viemisen
turvaamiseksi. On päivänselvää ettei tällainen instituutio ole Jumalan silmissä
Hänen seurakuntansa, vaan halpa ja valheellinen väärennös seurakunnasta.
Miten tullaan uskoon?
Raamattu opettaa, että kun evankeliumia julistetaan, niin ihminen tekee parannuksen
synnin ja saatanan vallasta Jumalan puoleen, jolloin hänestä vasta tulee
uskova ihminen. Eli ihminen tunnustaa syntisyytensä Jumalalle ja
tekee parannuksen katumalla syntejään ja uskomalla Jeesuksen Kristuksen olevan
Herra ja Pelastaja.
Kirkko tekee kääntymättömistä ihmisistä ”kristittyjä”, jotka eivät
ole tehneet parannusta synneistään ja uskottelee heille, että he ovat nyt
kristittyjä (pelastettuja).
Kirkon korvasyyhy teologia
Kirkko opettaa Raamattua perinteestä käsin, joka muuttuu
yhteiskunnan muutosten myötä. Esimerkkeinä kun naisjohtajuus tuli yleisesti
hyväksytyksi yhteiskuntaan, niin kirkko alkoi opettaa vastoin omaa
tunnustustaan, että nyt tarvitaan naispappeja kirkkoihin. Toinen esimerkki: Kun
yhteiskunta suhtautui kielteisesti homouteen, niin kirkko suhtautui myös. Mutta
kun yhteiskunta on nyt yleisesti hyväksynyt homoseksuaalisuuden normaaliksi
seksuaalisuuden harjoitusmuodoksi, niin kirkko on myös alkanut suhtautua
homoseksuaalisuuteen samoin.
Kirkon evankeliumi muuttuu yhteiskunnan muutosten ja virtausten
mukana. Kirkko ei tunne Raamattua kovin hyvin, vaan se peesaa yhteiskunnassa
tapahtuvia suuntauksia ja muutoksia. Raamattu opettaa homoseksuaalisuuden
olevan syntiä, joten jokainen, joka uskoo todella Raamattuun, uskoo myöskin
homoseksuaalisuuden olevan syntiä. Homoille kuuluu myös rakkauden evankeliumi,
jossa on myös heille voima elämän muutokseen Raamatun osoittamaan terveeseen
elämään.
Kirkko toimiikin monessa suhteessa tänä päivänä luopumuksen torvena ja toitottaa
maailmalle korvasyyhyteologiaa, josta on riisuttu Jumalan sanan totuus, jonka
tilalle on asetettu inhimillinen rakkaus. Raamattu puhuu rakkaudesta totuuteen,
joka on Jumalan tuntomerkki ihmiskunnalle. Kirkko on luonut itselleen käsitteen
suvaitsevainen rakkaus, joka hyväksyy melkein kaikenlaiset synnit ja uskomukset,
sellaisina totuuksina, joista jokainen voi valita itselleen sopivan totuuden.
Kirkon rakkaus korvasyyhy rakkautta, joka lyö vasten kasvoja Jumalan
rakkaudelle.
Nykypäivänä maailmassa vallitsee suvaitsevaisuus, joka tarkoittaa käytännössä
sitä, että jokainen voi luoda itselleen oman totuutensa. Samoin tämä
suvaitsevaisuus toitottaa, että kaikki uskonnot ja uskomukset ovat osia ja
palasia totuudesta ja johtavat yhteen ja samaan päämäärään. Tämä suvaitsevaisuus
ei kuitenkaan suvaitse Raamatun totuutta, vaan asettaa kaikki uskomukset yhtä
oikeiksi. Tämä johtuu siitä, että synnin vallassa oleva ihminen pakenee sitä
tervettä synnintuntoa, joka johtaisi ihmisen eheytymään Kristuksen kanssa.
Saatanan luoma valhe Jumalasta saa aikaan sen ettei ihminen tunnista
Parantajaansa, Luoja Jumalaa.
Sakramentti
Raamattu ei
opeta mitään ns. kirkollisesta kasteen sakramentista, eikä muistakaan
sakramenteista. Sakramentin syntymä juuret ovat vanhoissa mysteeri
uskonnoissa ja kirkkolatinan sana sacramentum tulee kreikan kielen
sanasta mysterion.
Sacramentum
sana tarkoitti roomalaisen sotilaan lippuvalaa, joka oli uskollisuudenvala
Rooman keisarille ja armeijalle. Vala olikin luonteeltaan salaisuus (sacramentum),
johon liitettiin maagisia voimia. Alkuperältään sakramentti on kuitenkin
pakanauskonnollinen rituaali. Myös vanhoihin mysteeriuskontoihin käytiin
sisälle sakramenttien kautta. Näin mm.
Iisis-Osiris-Horus ja Mithras- kulteissa, samoin Eleusiin, Attiksen,
Dionysioksen ym. palvonnassa. Mysteeri, eli sakramentti yhdisti
sakramentissa mysteiksi vihityt toisiinsa ja “ jumaluuteen”. Olennaista
oli elämän täydellinen uudistuminen, jonka sai aikaan sakramentin
vaikuttama kuolema ja ylösnousemus. Sakramentti oli kuljettanut vihityn
pimeyden läpi valoon. Sakramentin kautta tultiinkiin sisälle kaikkien
maailmanvaltojen valta-uskontoihin, ja kaikkien niiden ytimenä oli eri
nimillä vaikuttama muinaisen Baabelin/Babylonian uskonnon Taivaan
kuningatar-Äiti-lapsikultti. Ja sellaisena se oli myös viimeisessä, Uuden
Liiton alkuseurakunnan aikana vaikuttaneessa Rooman maailmanvaltakunnassa,
josta se sekoitettiin kristinuskon kanssa alkuseurakunnan turmeltuessa ja
enemmistön luodessa seurakunnan rinnalle kirkkolaitoksen, lopullisesti
300-luvulla jKr. Siitä lähtien myös valtionkirkkoihin on tultu sisälle
sakramenttipapin toimittaman. (Sakramentti ja kirkko Pentti Heiska)
Sakramentti
käsite ei nousekaan Raamatusta, vaan pakanallisista mysteeriuskonnoista.
Katolinen kirkko, joka syntyi pakanallisen Rooman valtakunnan sisälle, oli
jo omaksunut sakramenttiuskonnon harjoittamisen. Katolinen kirkko siirsi
pakanallisen sakramentti- käsitteen kirkkonsa jumalanpalvelus menoihin,
jättäen sakramentit olemaan, kuitenkin sillä tavalla, että se vaihtoi
pakanallisille sakramentti käsitteille ns. kristilliset nimet, esim. äiti-
lapsi käsite vaihtui Maria- Jeesuslapsi käsitteeksi. Opetus pakanalliseen
sakramenttiin osallistumisesta, joka pelasti ihmisen pimeydestä valoon,
vaihdettiin lapsikasteen ja ehtoolliseen sakramenttiin, jotka antavat
pelastuksen jokaiselle, joka osallistuu näihin sakramentteihin. Näin
pakanallinen epäjumalanpalvelus istutettiin katoliseen kirkkoon. Katolinen
kirkko ei ole Raamatun opettama Jumalan seurakunta, koska Jumalan
seurakuntaan ei tulla sisälle pakanallisten eikä ns. kristillisten
sakramenttien kautta. Jumalan seurakuntaan tullaan sisälle sen jälkeen,
kun on kuultu pelastuksen evankeliumi ja tehty parannus ja sydämen ja suun
tunnustuksella julkisesti uskotaan Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan sanaan.
Nämä pakanalliset sakramentti-riitit, joita katolinen kirkko harjoittaa
siirtyivät perintönä myös ortodoksiseen ja luterilaiseen kirkkoon.
Etymologia eli se, mistä joku sana on muodostunut, ei tietysti ole sama
asia, kuin sanan merkitys tänä päivänä, mutta kiistaton tosiasia on, ettän
Sakramentti sanan alkumerkitys on syvästi pakanallinen. Sakramentti-käsite
on Raamatulle tuntematon käsite, eikä tämän sakramentti käsitteen sisältö
tänäkään päivänä ole irrallaan sen pakanallisesta alkumerkityksestä, vaan
se on yhä edelleenkin, hämmästyttävänkin suorassa, yhteydessä
alkuperäänsä. Vuosisadat ja -tuhannetkin ovat vierineet, mutta merkillisen
uskollisesti sakramentti käsitteen sisältö on pysynyt alkuperälleen
uskollisena ja pakanallisena. Asia ei muutu sillä, että noita valjaita on
enemmän taikka vähemmän vetämässä myös Jumalan Hengestä syntynyttä kansaa.
(Sakramentti ja kirkko Pentti Heiska)
Kreik. mysterion ja lat.
sacramentum sanat tarkoittavat salaisuutta. Uskonnollinen maailma on
tuosta sanasta kehittänyt epäraamatullisen sakramentti opetuksen.
Kirkon luoma sakramenttijärjestelmä on epäraamatullinen
järjestelmä, jota ei Raamatusta löydy. Kirkko sanoo Raamatun opettavan
sakramentteja, joista luterilainen kirkko sanoo kasteen ja ehtoollisen
olevan sakramentteja. Jeesus Kristus ja apostolit eivät sanoneet kasteen
ja ehtoollisen olevan sakramentteja. Kirkko opettaa, että kasteen
sakramentti liitettynä Jumalan sanaan on pelastavaa vettä, joka pesee
puhtaaksi kaikesta synnistä sekä tekee ihmisestä Jumalan lapsen ja liittää
kirkon jäseneksi. Totuus on vain sellainen, ettei Raamattu opeta kastetta
sakramenttina, eikä Raamattu opeta, että kaste on pelastavaa vettä, joka
pesisi puhtaaksi kaikesta synnistä. Raamattu opettaa, että Jeesuksen
Kristuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä, kun ihminen Jumalan armosta
tunnustaa syntinsä Jumalalle ja uskoo Herraan Jeesukseen. Kaste ei
myöskään tee kenestäkään Jumalan lasta, vaan se, että ihminen
Jumalan armosta tunnustaa syntinsä Jumalalle
ja uskoo Herraan Jeesukseen, jonka seurauksena Jumala antaa Pyhän Hengen
sinetin ihmisen sydämeen todistukseksi, siitä että hän on Jumalan armosta
Jumalan lapsi.
Kirkko opettaa ehtoollisen olevan alttarin sakramentti sekä sakramentti,
jonka kautta Kristus lahjoittaa itsensä Häneen uskoville. Kirkko opettaa
ehtoollisen olevan lahja, jonka kautta saadaan syntien anteeksiantamus.
Raamattu opettaa ehtoollisen olevan Herran Jeesuksen muistoateria, joka
nautitaan Herran muistoksi ja on Herran kuoleman julistamista siihen asti
kunnes Hän tulee. Herra Jeesus Kristus lahjoittaa itsensä Häneen uskoville
kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta, jonka seurauksena Hän lahjoittaa
itsensä meille Pyhässä Hengessä, jossa Hän asuu Häneen uskovien sydämessä.
Ehtoollisen kautta ei saada syntejä anteeksi, sillä synnit saadaan
anteeksi sen kautta kun tunnustetaan synnit ja uskotaan Herraan Jeesukseen
ja niin Kristuksen veri puhdistaa synnistä.
Raamattu kylläkin opettaa kasteesta ja
ehtoollisesta, mutta ei sakramentteina, eikä siten kuin kirkko niistä
opettaa. Raamattu ei siis opeta kirkon sakramentteja, vaan totuuden sanaa
vesikasteesta ja ehtoollisesta. Babyloniassa oli käytössä veden vihmonnan
riitti "sakramentti", jonka opetettiin tuovan synneistä puhdistuminen ja
osallisuus uuteen elämään. Egyptiläisillä oli uskomus, jossa he rukoilivat
vohveleiden (pieni leipä) puolesta, että nämä leivät muuttuisivat
aurinkojumalaksi, jonka jälkeen kansa söi jumalansa. Kuten selkeästi
huomaamme niin kirkkojen sakramenttiopit ovat täysin samanlaisia kuin
pakanauskontojen riitit ja sakramentit. Sakramenttiopin juuret ovat
Babyloniassa, josta ne tulivat sisälle Rooman katoliseen kirkkoon ja
sieltä ortodoksiseen- ja luterilaiseen kirkkoon. Kirkon sakramentti
opetuksen juuret ovat siis pakanuudessa.
Kirkon plussat
Kirkko tekee myös hyvää työtä huolimatta sen vääristä juurista. Kirkon
lähimmäisen rakkauden työ on arvokasta työtä ajassamme, tosin vääristyneen
evankeliumin voimalla se saavuttaa vain tämän ajan tarpeita, mutta ei
johdata ketään iankaikkiseen elämään. Toki tämän ajan tarpeiden (ruoka,
asunto, vaatteet jne.) täyttäminen on myös tärkeätä, mutta kaikkein
tärkeintä työtä on sellainen missä kerrotaan Jeesuksen Kristuksen
valmistamasta pelastuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta. Kirkon sisäpuolella on myös erittäin
pieni joukko aitoja Jeesuksen opetuslapsia. Tosin Ilmestyskirjassa Jumala
kutsuu kansaansa ulos Babylonista (uskonnollinen porttojärjestelmä).
Seurakunnan johtaminen
Raamattu tuntee vain miesten johtaman seurakunta mallin. Raamattu
ei tunne muuta seurakunnan johtamistapaa. Tässäkin kirkko on lipsunut pois
Raamatun totuudesta. Tällainen opetus ei halvenna naisen asemaa, vaan
päinvastoin vapauttaa hänet siihen asemaan, johon hänet on kutsuttu. Raamattuhan
opettaa apostolin ja vanhinten olevan vain miesten palvelutehtäviä, ja
kaikki muu on yhteistä miehille ja naisille. Kyllähän naisille tehtävää riittää
yllin kyllin seurakunnassa. Haastankin sinua joka olet nainen, ota rohkeasti
paikkasi seurakuntaruumiissa ja ala rakentamaan ja rakentumaan yhteisestä
uskosta, joka perustuu Jumalan sanaan. Naiset ovat upeita Jumalan luomuksia,
eikä heitä tule alistaa ja syrjiä. Mutta meidän tulee myös kunnioittaa Jumalan
säätämää järjestystä seurakunta elämään.
Seurakunnan johtaminen on kovan paineen alla oleva palvelutehtävä, sillä tämä ja
tämän maailman ruhtinas hyökkää kaikella valheen voimalla Jumalan sanan totuutta
sekä todellisia Jumalan palvelijoita vastaan. Jumala on armossaan hyväksi nähnyt
säästää naisen tästä paineesta ja on säilyttänyt sen paineen miehen vastuulle.
Eli Jumalan valinta on naista ajatteleva, ei alistava. Mies on rakennettu siten,
että hänen osaansa kuuluu toimia myös "roskatunkiona ja painekattilana" ja se
osa heille suotakoon Jumalan armosta.
Babylon, kirkko ja uskonto
Suomalaisten
muinaisuskonnossa oli monia jumalia, joiden pääjumala oli Ukko niminen jumala.
Tässä uskonnossa uskottiin, että nämä monet eri jumalat pitivät huolta ihmisestä.
Metsästäjien ja kalastajien sekä maanviljelijöiden menestys ja hyvinvointi
riippui näistä jumalista. Muinaisuskonnossa uskottiin myös henkiin sekä
jumaliin, joita rukoiltiin ja, joille suoritettiin uhrimenoja. Muinaisuskonto
orjuutti ihmisiä palvelemaan näitä jumalia ja henkiä. Muinaissuomalaiset
esi-isämme olivat, joka päivä jokaisessa toimessaan ja askaressaan sidottu
tähän uskontoon. Muinaissuomalainen uskonto sisältää samoja piirteitä kuin
babylonian uskonto, joka on kaikkien uskontojen ”äiti.”
Babylonian uskonto teki maihinnousun Roomassa,
jossa muodostui Rooman katolinen kirkko, joka omaksui itseensä pakanallisia
perinteitä ja oppeja. Rooman katolinen kirkko on omaksunut pakanalliset opit,
joille se on antanut kristilliset nimet ja käsitteet, joita se opettaa
sakramentteina ja dogmeinaan.
Kirkko on luonut sakramentti käsitteen
kreik. sanasta mysterion, joka tarkoittaa salaisuutta. Latinaksi
salaisuus on sacramentum. Sana mysterion eli salaisuus tarkoittaa
salaisuutta, eikä sitä voida käsitellä
sakramenttina, koska sanan tarkoittaa salaisuutta. Sakramentti on
väännös latinan sanasta sacramentum, joka myös tarkoittaa salaisuutta.
Sakramentti käsite on tullut pakanuudesta, jossa pakanauskonnollisten
rituaalien kautta tultiin sisälle näihin pakanauskontoihin pyhien toimitusten
kautta. Kirkon edustama asia on siis kuollutta muotomeno uskontoa.
Uskonnossa
ei löydetä Jumalaa, jossa jokainen uskonto määrittelee itse jumalansa ja elämän
perusarvot. Raamatussa taas Jumala itse opettaa, millainen on Jumala. Raamattu
opettaa myös sen miten voimme elää Jumalan yhteydessä ja mitkä ovat todelliset
elämän perusarvot.
Jeesus ei käskenyt valloittaa ihmis-sydämiä miekkalähetyksellä, vaan rakkauden
evankeliumilla. Katolinen kirkko toimi Raamatun vastaisesti käännyttäessään
kansoja ”Kristukselle” miekan voimalla. Osittain myös luterilaisuus käytti
miekka-lähetystä, vastoin Kristuksen käskyä, joka oli evankeliumin
saarnaaminen.
Kirkkovero ei ole Raamatullista
Raamatussa
ei ole opetusta kirkollisverosta, tämäkin on ihmisten keksimä opetus, joka on
suora kopio maallisesta verotusjärjestelmästä.
Kirkollinen virkahierarkia
Kirkollinen
virkahierarkia on Raamatun vastainen. Raamattu ei opeta mitään Arkkipiispasta
tai Paavista, joiden alaisina on piispat. Raamattu ei opeta mitään
kirkollisesta kirkkoherra käsitteestä eikä kirkollisesta pappisjärjestelmästä.
Raamattu opettaa, että seurakunnan johtaja on Jeesus Kristus. Raamattu opettaa,
että paikkakunnalla olevaa seurakuntaa johtaa ryhmä miehiä, joista Raamattu
käyttää nimitystä vanhimmat, kaitsijat sekä paimenet.
Jumalan armosta ihminen pelastuu ei
sakramenttien kautta
Synti
sana ja käsite tuli maailmaan paratiisissa tapahtuneen syntiinlankeemuksen
kautta. Raamattu opettaa, että koko maailma on pahan (saatanan) vallassa, josta
seuraa synnin orjuus, jonka seuraus taas on iankaikkinen kadotus. Eihän
kenenkään ole pakko päätyä kadotukseen, mehän saamme valita Jeesuksen
Kristuksen elämämme Herraksi ja Vapahtajaksi.
Raamatun
Jumala ei vaadi mahdottomia ihmiseltä. Ihminen ei pysty noudattamaan
täydellisesti Jumalan lakia ja opetusta, sen tähden Jeesus tuli ja täytti lain
meidän puolestamme ja me pelastumme Jeesuksen ansiosta, jos uskon kautta vastaanotamme
Hänet elämämme Herraksi ja Vapahtajaksi. Ajattele kuinka mahtavaa, Jeesuksen
kuoleman ja ylösnousemuksen kautta ihminen saa syntinsä anteeksi!!! Jeesus
kehotti lihansa päivänä näin; Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Jumalan
armosta ihminen saa kuulla evankeliumia, sillä usko tulee Jumalan sana
kuulemisen kautta. Jumalan armosta ihminen saa myös tulla uskoon (pelastua) ja
vastaanottaa Jeesuksen elämänsä Herraksi.
Jumala
itse teki Golgatalla sen mihin me ihmiset emme pysty. Jumala antaa vielä Pyhän
Henkensä avuksi ihmiselle, jotta hän pystyy ja voi ja osaa elää siten kuin ihminen
on tarkoitettu elämään.
Muslimit ja ekumenia
Allah
ja muslimiuskonto on eri asia kuin Raamatun opettama usko Jumalaan. Muutamia
vuosia sitten keskustelin erään muslimin kanssa. Hän puhui minulle Allahista ja
minä puhuin hänelle Jeesuksesta. Tämä muslimi sanoi, että minut tapettaisiin
hänen kotimaassaan jos puhuisin siellä muslimeille Jeesuksesta. Minä sanoin,
että minun Jumalani ei kehota tappamaan tätä muslimia, vaan rakastamaan häntä
sekä kertomaan hänelle evankeliumia rakastavasta Jumalasta ja Jeesuksen
lunastusuhrista, jossa on pelastus. Kirkko nykyään käy ekumeenista dialogia muslimien
kanssa, josta käy ilmi kirkon hyväksyvä kanta islamin uskoon. Raamattu painottaa
lähimmäisen rakkautta, eli meidän tulee rakastaa myös muslimeja, mutta uskova ei
voi kuitenkaan hyväksyä Islaminuskoa, joka on Raamatun opetuksen perusteella
epäjumalaan uskomista.
Muslimit ja "kristityt" ovat pääsemässä yhä syvempään yhteyteen toistensa
kanssa. Tämä on yksi osa luopumusta, joka siirtää ihmiskuntaa kohti
antikristuksen hallitsemaa maailmaa.
138 muslimiteologia on kirjoittanut avoimen
kirjeen kristityille, jossa he ojentavat ystävällisen kädenojennuksen
kristittyjä kohtaan.
Alla on kursiivissa 138 muslimiteologien vetoomus
kristityille ja juutalaisille:
Muslimiteologien kirje sisältää mm. seuraavat asiat:
- Muslimeilla ja kristityillä on yhteinen perusta
muinaisessa Aabrahamin uskossa ja juutalaisuudessa (judaismi).
- muslimien ja kristittyjen välille on saatava uskonnollinen sekä
maailmanrauha.
- Muslimien ja kristittyjen yhteinen perusta on
rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä.
Muun muassa seuraavat
kristilliset vaikuttajat ovat hyväksyneet tämän muslimien kirjeen:
David Yonggi Cho,
Founder and Senior Pastor of Yoido Full Gospel Church, Seoul, Korea
Bill Hybels, Founder and
Senior Pastor, Willow Creek Community Church, South Barrington, IL
Rev. Dr. Robert Schuller,
Founder, Crystal Cathedral and Hour of Power
Rick Warren, Founder and
Senior Pastor, Saddleback Church, and The Purpose Driven Life, Lake Forest,
CA
George Verwer, Founder
and former International Director, OM
Samoin mm. seuraavat
vaikuttajat ovat hyväksyneet tämän muslimien kirjeen:
- Rev. William G.
Sinkford
President
Unitarian Universalist
Association of Congregations:
- Mor Eustathius Matta
Roham
Archbishop of Jezira and the Euphrates
Syrian Orthodox Church
of Antioch
- Daniel A Madigan SJ
(jesuiitta)
- The Rev. Dr. Sharon E.
Watkins, General Minister and President
The Rev. Dr. Robert K.
Welsh, President, Council on Christian Unity
Dr. Peter Makari,
Disciples of Christ representative to the NCCC Interfaith Relations
Commission
- Chief Rabbi Shlomo
Amar and Chief Rabbi Yonah Metzger of Israel, Rabbi Shear Yashuv Cohen,
Chief Rabbi of Haifa
- Sir Sigmund Sternberg
Three Faiths Forum (Kolmen uskon foorumi on 10 vuoden ajan rakentanut
Aabrahamin perheen jäsenten välistä yhteyttä, eli juutalaiset, kristityt
ja muslimit)
Lähteet 138 muslimiteologia:
http://www.acommonword.com/
http://www.yale.edu/faith/abou-commonword.htm
Minun ajatuksiani edellä olevasta:
Aabrahamin uskon oikeat ja ainoat perilliset maailmassa
ovat ne, jotka uskovat Jeesuksen Kristuksen olevan ainoa välimies
(Vapahtaja ja Pelastaja) ihmisen ja Jumalan välillä. Juutalaisuus ei johda
Jumalan luokse; islaminusko ei johda Jumalan luokse.
Jeesuksen opetuslapsilla ei ole yhteistä pohjaa
muslimien kanssa Aabrahamin uskon kautta. Aabrahamin usko perustuu ja
pohjautuu aina yksin Israelin Jumalan ja Raamatun ilmoittamaan
ilmoitukseen. Islaminusko ei pohjaudu Aabrahamin uskoon ja Raamatun
uskoon, vaan epäjumalanpalvelukseen.
Jeesuksen opetuslapset rakastavat muslimeita
lähimmäisinään, mutta eivät hyväksy muslimien uskoa, joka perustuu
epäjumalanpalvelukseen. Jeesuksen opetuslapsilla ja muslimeilla on eri
Jumala. Jeesuksen opetuslapset uskovat Jumalaan ja muslimit epäjumalaan.
Tunnetut kristityt vaikuttajat kuten David Yonggi Cho, Bill Hybels, Robert
Schuller, Rick Warren ja George Verwer ovat tehneet synnin ja vääryyden
hyväksyessään muslimiteologien avoimen kirjeen. Kristittyjen, juutalaisten
ja muslimien pyrkimys hyväksymään toistensa uskon on antikristillistä
toimintaa, ei Jumalan Hengen vaikuttamaa toimintaa.
Kolmen uskonnon yhteinen pyrkimys tunnustaa toisensa
yhden ja saman Jumalan palvelukseen on antikristillistä toimintaa, joka
valmistelee antikristuksen tuloa maailmaan. Tästä on kysymys tässä
asiassa, jossa nämä uskonnot tunnustavat toinen toisensa sekä yhteisen
päämäärän palvella ja rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä.
David Yonggi Cho, Bill Hybels, Robert Schuller, Rick
Warren ja George Verwer ovat eksyneet hyväksymään antikristuksen
evankeliumin, joka tulee yhdistämään kaikki uskonnot sopuisaan
yhteiseloon, jossa myös eksytetään uskomaan Raamatun ilmoitus samalle
viivalle muiden uskontojen ilmoitusten kanssa. Suden karvat tulevat lopun
ajalla selvästi esiin niissä "lampaissa", jotka ovat susina pukeutuneet
lampaiden vaatteisiin. He (siis lopun ajan eksytetyt uskovat) ovat joko
eksyneet tai sitten olleet jo alunperin susia tullessaan lammaslaumaan.
Kun kerran tällainen eksytys valtaa lopun ajan
maailman, niin ymmärrämme varmaan ettemme Jeesuksen opetuslapsina voi
hyväksyä kaikkien uskontojen ja uskojen yhteensovittamista ja
hyväksymistä, sillä se olisi synti Jumalan edessä. Saatana rakentaa
maailman ihmisten eteen kauniin eksytyksen, jossa kaikki uskonnot ja uskot
hyväksyvät toisensa ja niin he sanovat rauha rauha ei enää mitään hätää.
Tämäkin rauha lopulta rikkoutuu, niin profetian sana sen osoittaa.
Jeesuksen opetuslapset joutuvat vainon kohteeksi, koska he eivät voi uskoa
lopun ajan antikristillistä uskontojen ja uskojen hyväksymistä ja
tunnustamista. Siksi Jeesus sanoi:
Matt 24:
9 Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te
joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.
10 Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja
vihaavat toinen toistaan.
Jeesus puhui tuossa tapahtumista, jotka edeltävät Hänen
tulemustaan. Jeesuksen opetuslasten ei tule pelätä, vaan iloiten odottaa
Jeesuksen tulemusta myös vainojen keskellä. Loppupelissä se tulee
ratkaisemaan kuka meistä haluaa kestää koko maailman vihan ja vainon ja
silti seistä Pyhän Hengen voiman avulla Jeesuksen puolella vainottuna
tämän maailman ihmisten ja saatanan vihan voimasta, mutta Jumalan
rakastamana. Olemme pian ajassa jolloin antikristus ilmestyy. Maailma
odottaa antikristusta, mutta Jeesuksen opetuslapset odottavat Messias
Jeesusta. Jeesuksen tulemus on lähellä!
Ekumenia
Ilm 17:
1 ¶ Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa,
ja puhui minulle sanoen: "Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion,
joka istuu paljojen vetten päällä,
2 hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka
haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet".
3 Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan
helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli
seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
4 Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja
jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä
kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.
5 Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan
porttojen ja kauhistuksien äiti".
6 Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen
todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.
Raamatun opetus Babyloniasta on selvä. Babylonia tarkoittaa muinaista
Babylonian valtakuntaa sekä Babylonian (Baabelin) uskontoa, joka levisi koko
maailmaan Jumalan hajottaessa ihmiskunnan Baabelin tornin rakentamisen jälkeen.
Baabelin tornia
rakennettiin Sinearin maassa, kun kaikessa maassa oli yksi kieli. Baabelin
tornin ja tämän ympärillä pyörineen uskonnon tarkoituksena oli saada koko
maailma mukaan tähän epäjumalan palvelukseen. Baabelin uskonto oli
vedenpaisumuksen jälkeen maailman pääuskonto ja se onkin maailmassa olevien
väärien uskontojen alkuperäinen alkulähde. Sen tähden Jumala sekoitti kansojen
kielet ja hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, jottei koko maailma saastuisi
tästä saatanan uskonnosta. Baabelin torni oli omistettu epäjumalan palvonnalle.
Baabelin tornissa harjoitettiin uskontoa, jossa palvottiin aurinkoa. Nimrod oli
Baabelin valtias ja hänen kuolemansa jälkeen hänen äitinsä alkoi johtamaan
baabelin uskontoa. Babylonialaiset harrastivat innokkaasti tähtitiedettä ja he
pyhittivät sunnuntain auringonpäiväksi (sunday) ja maanantain kuunpäiväksi ja
muut viisi päivää he pyhittivät muille kiertotähdille. Semiramuksen johtaessa
Baabelin uskontoa hän alkoi opettamaan, että Nimrodista oli tullut auringon
jumala eli Baal. Semiramuksen tullessa raskaaksi ja synnytettyään pojan, jolle
hän antoi nimen Tammus, jota palvottiin auringon jumalana. Semiramus alkoi myös
opettamaan, että hän oli neitsyt. Tämän seurauksena Semiramis kehitti äiti-lapsi
kultin, jonka symboliksi tuli äiti (Semiramis), jolla oli käsivarsillaan lapsi (Tammus).
Äidin pään päälle asetettiin kuu ja lapsen pään päälle auringon sädekehä.
Semiramis korotti itsensä tässä baabelin uskonnossa taivaan kuningattareksi ja
häntä tuli rukoilla ja palvoa taivaan kuningattarena, jonka kautta ihmiset
pelastuivat.
Tämä Babylonian uskonto on siis kaikkien uskontojen äiti ja alkujuuri. Siksi
myös lopun ajalla ihmiskunta palaa takaisin "Baabelin tornin" juurelle ja
alkaa rakentamaan ekumenian kautta maailmaa, joka hyväksyy ja suvaitsee kaikki
uskonnot eri ilmauksena yhden ja saman Jumalan luokse. Tämä ekumeeninen
uskontojen suvaitsevaisuus ei kuitenkaan hyväksy uskoa Jeesukseen Raamatun
opettamalla tavalla, vaan hyljeksii ja vainoaa Jeesuksen opetuslapsia:
Silloin teidät annetaan
vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun
nimeni tähden Matt 24:9.
Tuossa Matteuksen evankeliumin kohdassa Jeesus kertoi asioista, jotka
tapahtuvat ennen Hänen toista tulemustansa ja siihen liittyy siis myös uskovien
maailmanlaajuinen vaino. Sen tähden lopun ajan ihmiskunta vainoaa Jeesuksen
opetuslapsia, koska he eivät palvo ja usko muuhun kuin yhteen Jumalaan, joka on
Raamatun ilmoittama Jumala. Eli syy vainoon on se koska Jeesuksen opetuslapset
eivät osallistu eivätkä hyväksy ekumeenista epäjumalanpalvelusta, johon
ihmiskunta ajautuu lopun aikana. Jeesuksen opetuslasten ei tule pelätä tätä
vainoa, sillä Jumala on luvannut, ettei meidän tarvitse pelätä. Hän pitää hyvän
huolen omista lapsistansa:
Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette
peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. Sillä kansa
nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja
maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.
Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien
kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Ja silloin monet lankeavat pois, ja
he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan; Matt 24: 6-10.
Luopumus ja eksymys
Robert Schuller haastatteli Billy Grahamia televisiossa 31. päivä toukokuuta
1997. Schuller kysyi Grahamilta mitä hän ajattelee kristillisyyden tulevaisuudesta.
Laitan Grahamin vastauksen kursiiviin:
Billy Graham: Kristillisyys ja olla tosi uskova, tiedäthän, siinä on
Kristuksen ruumis. Tähän kuuluvat kaikki kristilliset ryhmät ympäri maailman
sekä ulkopuolelta kristillisten ryhmien. Jokainen joka rakastaa Kristusta tai
tuntee Kristuksen, olkoonpa siitä tietoisia tai ei, he ovat jäseniä Kristuksen
ruumiissa. .............. Tätä Jumala tekee tänään, Hän kutsuu ihmisiä ulos
maailmasta nimessään, he voivat tulla muslimi maailmasta, buddhalaisesta
maailmasta, kristitystä maailmasta tai ateisti (ei uskovia) maailmasta, he ovat
Kristuksen ruumis, koska Jumala on heidät kutsunut. He eivät edes saata tietää
Jeesuksen nimeä, mutta sydämessään he tietävät tarvitsevansa jotakin mitä heillä
ei ole, ja näin he kääntyvät ainoan valon puoleen mikä heillä on ja luulen että
he ovat pelastettuja ja he tulevat olemaan kanssamme taivaassa.
Jokainen joka kuuluu Kristuksen ruumiiseen (Jumalan seurakuntaan) tietää
ja tuntee Jeesuksen Kristuksen. Billy Graham on eksynyt myös ekumeeniseen
eksytykseen, joka eksyttää lopun ajan ihmisiä uskomaan, että kaikki uskonnot ja
uskonnottomat pelastuvat, eli tämä eksytys uskoo, että kaikki ihmiset
pelastuvat.
Lopulta kaikki selviää!
Se
on valitettavasti totta, että ns. ”kristityt” ovat polkeneet maahan todellisen
Jumalan sanan opetuksen ja synnyttäneet sen tilalle omat organisaationsa ja
kirkkonsa oppeineen, joilla ei ole kovinkaan paljon tekemistä Jumalan sanan kanssa.
Kiitos
Jumalalle, Jeesuksen sovitusuhrista, jonka kautta aukeaa ihmiselle pääsy
iankaikkiseen elämään. Maan päällä on myös olemassa todellinen Jumalan
seurakunta, joka on hajaantunut erilaisiin kirkkoihin ja herätysliikkeisiin sekä
niiden ulkopuolelle,
mutta kiitos Jumalalle, sillä Hän on luvannut Sanassansa koota kansansa yhdeksi
laumaksi ennen kuin Jeesus tulee.
Petri Paavola
|