Katolisen kirkon pappien selibaatti oppi on väärä oppi

Oskari Juurikkala on katolisen kirkon pappi ja hän on valmistunut tohtoriksi Rooman Pyhän Ristin yliopistossa vuonna 2019. Oskari Juurikkala kirjoittaa usein erilaisista aiheista koskien Rooman katolisen kirkon oppeja. Juurikkala on kirjoittanut 19.6.2019 hapatusta.net sivustolle kirjoituksen nimeltään pappien selibaatin apostolinen alkuperä. Juurikkala esittää kirjoituksessaan, että pappien selibaatilla voitaisiin jopa väittää olevan apostolinen alkuperä. Asia ei ole tietenkään niin, että Raamatun apostolit olisivat opettaneet tai hyväksyneet Rooman katolisen kirkon väärän opetuksen pappien selibaatista. Rooman katolisen kirkon oppi pappien selibaatista on väärä oppi, jota Raamattu ei todellakaan opeta. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan totuuden kautta rukouksen kera.

Suurin osa Juurikkalan katolisen kirkon pappien selibaattia koskevasta puolustuspuheesta oli otettu Raamatun ulkopuolisista lähteistä. Herra Jeesus sanoi, että Häneen tulee uskoa, niin kuin Raamattu sanoo (Kirjoitukset - tarkoittaa Raamattua). Juurikkala katolilaisena pappina tekee sen minkä he aina tekevät, eli katolilainen pappi perustelee oppinsa pitkän kaavan kautta käyttäen perusteenaan lähes yksinomaan Raamatun ulkopuolisia lähteitä, jonka takia en kommentoi Juurikkalan kirjoitusta kuin muutaman kohdan kautta, että pysytään itse asiassa, eli siinä opettaako Raamattu katolisen kirkon oppia pappien selibaatista. Vastaus on ei opeta.

Raamattu ei ensinkään opeta Rooman katolisen kirkon paavi, piispa ja pappi oppia, jossa paavilla, piispalla ja papilla olisi seurakunnassa johtava asema. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun tutkimme tätä katolisen kirkon oppia pappien selibaatista. Katolinen kirkko opettaa, että kirkon paavin, piispan tai papin pitää olla naimaton mies, joka tekee selibaattilupauksen kun hän vastaanottaa katolisen kirkon pappeuden. Toisin sanoen katolinen kirkko opettaa ja väittää, että Raamattu opettaisi seurakunnan johtotehtävissä (vanhimmat, kaitsijat ja paimenet) olevien selibaattia, joka ei tietenkään ole totta ja Raamatun ja opetus.

Tässä Juurikkala sortuu selkeään virheelliseen tulkintaan yrittäessään väittää, että Herra Jeesus olisi sanonut äitiään vaimoksi, jota Jeesus ei tietenkään sanonut. Tämän väitteen kautta näyttää siltä, että Juurikkala yrittäisi kumota sen tosiasian, että Raamatun opetus seurakunnan kaitsijasta, jonka tulee olla yhden vaimon mies ei välttämättä tarkoittaisikaan vaimoa sanan rajatummassa mielessä.

Raamatussa sana gynee (vaimo, nainen) tarkoittaa joko vaimoa tai naista, joka riippuu teksti- ja asiayhteydestä.

Joh 2:4 Jeesus vastasi: "Mitä se minulle tai sinulle kuuluu, nainen? Minun aikani ei ole vielä tullut." Raamattu Kansalle

John 2:4 Yeshua said to her, “Woman, what does this have to do with you and Me? My hour hasn’t come yet.” Tree of Life (TLV) Translation - The Messianic Jewish Family Bible Society

John 2:4 Jesus said, 'Woman, what do you want from me? My hour has not come yet.' The New Jerusalem Bible (NJB) - Catholic Bible

Joh 19:26 Kun Jeesus näki äitinsä ja tämän vierellä sen opetuslapsen, jota Jeesus rakasti, hän sanoi äidilleen: "Nainen, katso, poikasi!" Raamattu Kansalle

John 19:26 Yeshua saw His mother and the disciple whom He loved standing nearby. He tells His mother, “Woman, behold, your son!” Tree of Life (TLV) Translation - The Messianic Jewish Family Bible Society

John 19:26 Seeing his mother and the disciple whom he loved standing near her, Jesus said to his mother, 'Woman, this is your son.' The New Jerusalem Bible (NJB) - Catholic Bible

Messiaaninen juutalaisten Raamatunkäännös kuten lähes kaikki englanninkieliset käännökset kääntävät gynee sanan sanalla woman (nainen), koska teksti- ja asiayhteys sanoo, että kyseessä on nainen, ei vaimo. Kun Jeesus puhutteli äitiään, niin Hän sanoi äitiään naiseksi, ei vaimoksi, koska Jeesuksen äiti ei tietenkään voinut olla Jeesuksen vaimo. Tämä on Raamatun ja alkukielen todistus, joka teksti- ja asiayhteyden perusteella tuo esille, että Herra Jeesus puhui Joh 2:4 ja Joh 19:26 kohdissa naisesta, ei vaimosta.

Jopa katolisen kirkon monet käännökset ainakin englanninkieliset käyttävät Joh 2:4 ja Joh 19:26 kohdissa sanaa nainen (woman), ei vaimo. Monet suomalaiset Raamatun käännökset kääntävät Joh 2:4 ja Joh 19:26 gynee sanan väärin näissä kohdissa sanalla vaimo, vaikka teksti- ja asiayhteyden mukaan näissä jakeissa gynee sana tarkoittaa naista, ei vaimoa. Raamattu Kansalle käännöksen kääntäjät ovat ymmärtäneet oikein sen mitä Joh 2:4 ja Joh 19:26 kohdat sanovat kääntämällä gynee sanan tarkoittamaan naista, ei vaimoa.

Yllä oleva Juurikkalan selitys pappien selibaatin puolesta paavi Siriciuksen Cum in unimin perusteella ei tietenkään tarkoita sitä, että Raamattu opettaisi pappien selibaattia. Paavi Siriciuksen, Ambrosiuksen ja Epiphaniuksen tulkinnat 1 Tim 3:2 ovat heidän omia tulkintojaan, ei Raamatun sanan totuus.

Matt 8:14 Kun Jeesus tuli Pietarin kotiin, näki hän hänen anoppinsa (pentheran - perusmuoto penthera) makaavan sairaana kuumeessa.

Matt 8:14 jakeessa on sana penthera, joka tarkoittaa anoppia, eikä sanalla ole mitään muuta merkitystä. Raamatun opetuksen mukaan apostoli Pietari oli naimisissa oleva mies, koska hänellä oli anoppi. Tämä yksi Raamatun jae kumoaa sen katolisen kirkon opin, joka sanoo, että Pietari olisi ollut ensimmäinen paavi ja paavin pitää olla naimaton mies. Matt 8:14 jakeen opetus siitä, että Pietari oli naimisissa on kumoamaton Raamatun totuus. Matt 8:14 opetus kumoaa täydellisesti katolisen kirkon opetuksen pappien selibaatista.

1 Kor 9:5 Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa (gynee - gynaika), uskonsisarta (adelfen - perusmuoto adelfe), niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas tekevät?

Sana gynee voi viitata naiseen tai vaimoon, jonka teksti- ja asiayhteys ratkaisee. Matt 8:14 jakeen kautta näemme, että Pietarilla oli vaimo. 1 Kor 9:5 jakeesta käy selkeästi ilmi ettei kyseessä ollut vain naimattomia sisaria, vaan naimisissa olevia sisaria, vaimoja, sillä tässä viitataan siihen, että myös Keefas (Pietari) kuljetti mukanaan uskonsisarta, joka oli hänen vaimonsa.

Raamattu opettaa, että paikkakunnalla olevaa seurakunnan työtä johtavat ryhmä miehiä (Ylipaimen Jeesuksen alaisuudessa), jotka ovat vanhimpia, kaitsijoita ja paimenia. Raamattu opettaa selkeästi, että seurakunnan johtotehtävässä olevat miehet saavat olla naimisissa. Pahuuden henkiolento saatana pyrkii aina eksyttämään ihmisiä uskomaan päinvastoin kuin mitä Raamattu opettaa. Kun Raamattu opettaa, että paimenten tulee olla yhden vaimon miehiä, niin katolinen kirkko valheen isän vaikutuksesta sanoo, että kirkon johtajien (paavi, piispat ja papit) tulee olla naimattomia.

Tällä selibaatti opetuksella katolinen kirkko pyrkii opettamaan sitä, että Raamattu opettaisi kuinka seurakunnan johtotehtävissä olevien miesten tulisi elää naimattomana selibaatissa. Raamattu ei kuitenkaan opeta sellaista, että seurakunnan johtotehtävissä olevien miesten tulisi elää selibaatissa. Rooman katolisen kirkon selibaatti opetus on katolisen kirkon oma oppi, ei Raamatun opetus. Rooman katolinen kirkko ei edusta edes Raamatun kristinuskoa, koska se opettaa moninkertaista valhe-evankeliumia opettamalla muun muassa, että Maria esirukouksillaan sovittaa syntiset Jumalalle, ihmisen synnit voidaan vielä puhdistaa kuoleman jälkeen kiirastulessa, katolinen messu-uhri on voimakkain sovitusuhri, Jeesuksen Kristuksen ristinpuulla uhraama uhri ja messu-uhri ovat yksi ja sama uhri, vain uhraamisen muoto on erilainen jne.

1 Tim 3:2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon (gynaikos - perusmuto gynee) mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,

Raamatun opetus on tässäkin kohden kiistaton ja yksiselitteisen selvä, että seurakunnan kaitsijoiden (vanhimmat ja paimenet) tulee olla yhden vaimon miehiä. Tässä kohdassa gynee sana tarkoittaa vaimoa, sillä se ei voi tarkoittaa naimatonta naista, koska silloin olisi kyseessä haureus, jos kaitsijat (vanhimmat ja paimenet) eläisivät suhteessa naimattomien naisten kanssa. Raamatun opetus kumoaa katolisen kirkon selibaatti opetuksen koskien seurakunnan johtajia.

Juurikkala tuo esille paavi Siriciuksen käsityksen, että uudelleen avioitunut mies ei sovi papin virkaan, koska hän ei näytä pystyvän sitoutumaan vihkimyksen vaatimaan pidättyvyyteen, eli käytännölliseen selibaattiin. Tällä tulkinnalla katolinen tulkinta yrittää luikerrella pois itse asian ytimestä, ja tunkee väkisin ajatuksen siitä, että Raamattu opettaisi seurakunnan johtotehtävissä olevien selibaattia.

Raamatun opetuksen perusteella uudelleen avioitunut mies ei tietenkään voi olla seurakunnan johtotehtävissä (vanhimmat, kaitsija ja paimenet), jos hän on tehnyt huorin ja rikkonut vaimoaan vastaan ja on näin ollen kelvoton seurakunnan paimenuuteen. Raamattu ei kuitenkaan opeta missään kohdassa sellaista opetusta, että seurakunnan johtotehtävissä olevien miesten (vanhimmat, kaitsija ja paimenet) tulisi elää selibaatissa.

Jos Juurikkala vihjaa, että 1 Tim 3:2 tarkoittaa yhden vaimon miehellä vain uudelleen avioituvaa miestä, niin silloin Juurikkala on taas väärässä suunnassa. En sano, että Juurikkala nimenomaan vihjaa, vaan että jos vihjaa.

Oskari Juurikkala tunnustaa ettei hän väitä katolisen kirkon pappisselibaatin kumpuavan yksiselitteisesti Raamatusta. Katolisen kirkon pappisselibaatti ei ole tietenkään Raamatun opetus, koska Raamatusta näemme, että seurakunnan johtotehtävässä olevan miehen (vanhimmat, kaitsijat ja paimenet) ei tarvitse elää selibaatissa, koska hänellä on lupa elää avioliitossa vaimonsa kanssa.

Oskari Juurikkalan taustatiedot pappisselibaatista olivat pääosin iso nippu Raamatun sanan ulkopuolisia lähteitä, joiden kautta hän yritti osoittaa, että katolisen kirkon pappisselibaatti perustuisi Raamatun ilmoitukseen, mutta ei perustu.

Yllä oleva kuva on kuvatallenne ja kopio
vuoden 1953 katolisesta katekismuksesta.

Olen ottanut yhteyttä katoliseen kirkkoon useita vuosia sitten ja kysynyt onko vuoden 1953 opilliset opetukset yhä voimassa, vaikka katolinen kirkko on julkaissut vuonna 2005 uuden katekismuksen. Minulle vastattiin, että vuoden 1953 katolisen kirkon opilliset opetukset ovat yhä voimassa, koska katolisen kirkon oppi ei voi muuttua.

Vuoden 1953 katolinen katekismus sanoo sivulla 10 seuraavasti: Kristityn pitää uskoa kaikki, minkä Jumala on ilmoittanut ja katolinen kirkko asettaa uskottavaksi, joko se sitten on pyhään raamattuun kirjoitettu tai ei.  

Tuo edellä oleva katolisen kirkon opetus tarkoittaa sitä, että katolisen kirkon opetuksen mukaan katolisen kirkon traditiolla (Raamatun ulkopuolinen tieto ja opetus) on sama arvovalta ja auktoriteetti kuin Raamatun opetuksella. Kun katolinen kirkko antaa traditiolle, eli perimätiedolle sekä esim. paavien opetuksille saman arvovallan ja auktoriteetin kuin Raamatun sanalle, niin se johtaa automaattisesti siihen, että katolisen kirkon opetus perustuu monissa asioissa oppeihin, jotka eivät perustu Raamatun sanan totuuteen. Tämän takia Rooman katolinen kirkko opettaa pappisselibaattia, koska se perustuu Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin, ei Raamatun opetukseen.

Vuoden 1953 katolisen kirkon katekismuksessa on sivulla 11 kirkon määräys, että sen joka lukee Raamattua tulee käyttää  kirkon hyväksymää ja sen selityksillä varustettua käännöstä. Tämä on edelleen voimassa ainakin suosituksena, että katolisen tulee lukea katolisen kirkon hyväksymiä käännöksiä sekä pitäytyä katolisen kirkon mukaisessa uskontulkinnassa, jossa katolisen kirkon papisto kertoo ja selittää lähes aina traditionsa kautta mitä Raamattu opettaa. Tällä tavalla katolisen kirkon jäsentä manipuloidaan ja pidetään "pakolla" valheen vankina. Katolilainen ei voi koskaan löytää totuutta, jos hän uskoo sokeasti kirkkonsa traditiolla olevan sama arvovalta ja auktoriteetti kuin Jumalan sanalla (Raamattu).

Onneksi todellinen usko perustuu uskoon, jonka arvovalta ja auktoriteetti on yksin Jumalan sanalla (Raamattu). Raamatun punainen lanka ja ydin on Herra Jeesus, jonka ristintyön, veren, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta ihminen saa syntinsä anteeksi sekä iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä.

Petri Paavola 24.8.2022