|
Etusivulle
|
Raamatunopetuksia |
Anna palautetta
SaulusMedia |
Petri - Youtube
Katolisen kirkon messu-uhri oppi on väärää evankeliumia Raamatun opetukseen perustuen jos joku opettaa edes yhdessä kohtaa vastoin Raamatun pelastuksen evankeliumia, niin hän julistaa silloin väärää evankeliumia, joka ei johda pelastukseen. Samoin jos joku opettaa ihan oikein Raamatun pelastuksen evankeliumista, mutta asettaa sen rinnalle epäraamatullisen evankeliumin tai epäraamatullisen opin koskien pelastusta, niin tämäkään ei johda pelastukseen. Raamattu opettaa, että Jumalan ja ihmisen välillä on vain yksi Välimies ja Pelastaja, Herra Jeesus, joka on vuodattanut verensä syntiensä anteeksisaamiseksi, joka Herran Jeesuksen kuolleista nousemisen kautta tulee pelastukseksi kaikille, jotka katuen tunnustavat syntinsä ja uskovat Jeesuksen olevan Herra ja Pelastaja. Täten Herran Jeesuksen Golgatan ristintyön ja Jeesuksen syntiuhrin rinnalle ei saa tulla yhtään ylimääräisiä pelastuksen teitä, koska silloin siitä tulee väärä evankeliumi, joka ei johda pelastukseen. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan totuuden kautta rukouksen kera. Olemme nyt ekumeenisessa ajassa ja ekumenia on yhtä kuin petos ja valhe monin tavoin. Eräs ekumenian petos on siinä kun se uskottelee, että katolinen kirkko ja sen oppi virheistään huolimatta olisi Raamatun kristinuskoa, jota se ei suinkaan ole. Voimme löytää katolisen kirkon opetuksista monta väärän evankeliumin opetusta, mutta tällä kertaa tuon esille vain yhden katolisen kirkon väärän evankeliumin opetuksen, joka käsittelee messu-uhri oppia. Jokaisen Herran Jeesuksen opetuslapsen, joka on mukana ekumeenisessa työssä tulisi vetäytyä siitä välittömästi, koska ekumenian hyväksymällä joutuu osalliseksi muiden synteihin, muun muassa joutuu osalliseksi katolisen kirkon väärään evankeliumiin. Katolinen kirkko opettaa myös ihan oikein Raamatullisesta pelastuksesta Jeesuksen veren ja ristintyön kautta, mutta koska katolinen kirkko asettaa Jeesuksen pelastustyön rinnalle useamman väärän evankeliumin (jo yksikin väärä pelastusoppi on jo väärää evankeliumia), niin se tarkoittaa sitä, että katolisen kirkon väärä evankeliumi ei ole pelastukseen johtavaa sanomaa. Helsingissä sijaitsevan katolisen "Pyhän Marian seurakunnan" nettisivuilla sekä vuoden 1953 katolisen kirkon katekismuksessa oleva messu-uhri oppi on väärä opetus ja väärä evankeliumi. Olen aikoinani vuosia sitten ottanut yhteyttä katoliseen kirkkoon ja kysynyt, että kun vuonna 2005 katolinen katekismus julkaistiin, niin kumosiko se vuoden 1953 katolisen kirkon katekismuksen, ja ovatko vuoden 1953 katekismuksen opetukset yhä voimassa? Katolisesta kirkosta minulle vastattiin, että kaikki se mikä koskee dogmeja, kirkkoa, sakramentteja, oppia kirkosta jne. ovat voimassa. Minulle vastattiin myös katolisesta kirkosta ettei katolisen kirkon oppi voi muuttua, mutta se millä tavalla kirkko sen esittää ja miten käytännössä katolinen kirkko suhtautuu muihin kristittyihin voi muuttua. Pyhän Marian katolisen kirkon nettisivulla on opetusta katolisen kirkon messu uhrista muun muassa seuraavasti: Katolisen uskomme mukaan pyhällä messulla on uhriluonne. Messu on samanaikaisesti sekä kiitosuhri, ylitysuhri, muistouhri ja syntiemme sovitusuhri. Kristuksen ristinpuulla uhraama uhri ja messu-uhri ovat yksi ja sama uhri, vain uhraamisen muoto on erilainen.
Katolisen kirkon vuoden 1953 katekismus, joka on yhä opillisesti voimassa opettaa messu-uhrista seuraavasti: Katolinen katekismus 1953: 104. Miksi pyhä messu on ylevin uhri? Pyhä messu on ylevin uhri, koska se on 1) arvollisin ylistysuhri 2) Jumalalle mieluisin kiitosuhri 3) tehokkain rukousuhri 4) voimakkain sovitusuhri. Sivu 129
käsitellään messu-uhria. Katolisen kirkon katekismus vuodelta 1953, joka on yhä opillisesti voimassa, opettaa harhaoppia ja väärää evankeliumia, että katolisen kirkon messu-uhri olisi voimakkain sovitusuhri. Pyhän Marian katolinen kirkko Helsingistä opettaa vastoin Jumalan sanaa väittämällä, että pyhä messu on samanaikaisesti sekä kiitosuhri, ylistysuhri, muistouhri ja syntien sovitusuhri, ja että Kristuksen ristinpuulla uhraama uhri ja messu-uhri olisivat yksi ja sama uhri, jossa vain uhraamisen muoto olisi erilainen. Hebr 10: Raamatussa ei ole sanoja pyhä messu tai messu-uhri, eikä Raamatussa ole katolisen kirkon opettamaa messu-uhri oppia. Raamatun opetuksen mukaan Herran Jeesuksen ristinkuolema oli yksi ja ainoa uhri syntien edestä Jeesuksen veren, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Raamattu ei aseta Herran aterian yhteydessä nautittavia leipää ja viiniä yhdessä Jeesuksen ristintyön kanssa syntien sovitusuhriksi, sillä Messias Jeesuksen ristin sovitustyö, Hänen veressään on ainoa uhri syntien edestä ja siten tietenkin voimakkain syntiuhri, koska Uuden Liiton järjestyksessä ei ole mitään muuta syntiuhria, kuin Herran Jeesuksen syntiuhri ristinpuulla, Hänen veressään. Katolisen kirkon oppi messu-uhrista, että se olisi sama uhri kuin Jeesuksen ristinpuulla uhraama uhri on harhaoppi ja väärää evankeliumia. Katolisen kirkon oppi siitä, että katolisen kirkon messu-uhri olisi voimakkain sovitusuhri on harhaoppi ja väärää evankeliumia. Katolisen kirkon vuoden 1953 katekismus, joka on yhä opillisesti voimassa sanoo katolisesta kirkosta seuraavasti: Katolinen katekismus 1953: 225. Kun siis katolinen kirkko on ainoa autuuttava kirkko, niin mikä on kunkin ihmisen velvollisuus? Jokainen joka tuntee katolisen kirkon Kristuksen oikeaksi kirkoksi, on iankaikkisen autuuden menettämisen uhalla velvollinen olemaan sen jäsen, uskomaan sen opin, nauttimaan sen sakramentteja ja olemaan sen vallalle alamainen. Sivu 53.
vuoden 1953 katekismuksesta. Katolisen kirkon opetuksen mukaan jokainen "oikean kirkon tunteva" (katolilainen) on iankaikkisen pelastuksen (autuus) menettämisen uhalla velvollinen olemaan katolisen kirkon jäsen, uskomaan katolisen kirkon opin ja olemaan sen vallalle alamainen. Tämä tarkoittaa sitä, että katolinen kirkko ei tunnusta, eikä hyväksy kirkon jäseniksi ketään sellaista, joka ei usko koko kirkon oppia (kaikkien harhaoppien ja väärien evankeliumin kera). Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että ekumeeninen yhteys missä katolinen kirkko on mukana tarkoittaa sitä, että yksikään katolilainen (ei edes ekumeenisessa yhteydessä) ei saa uskoa toisin kuin kirkko opettaa, ja jokaisen katolisen kirkon jäsenen on uskottava myös kaikki useat ja monet katolisen kirkon harhaopit ja väärät evankeliumit. Kun katolilainen tulee aidosti uskoon ja Jumala hänet pelastaa, niin silloin hän enemmin tai myöhemmin ja hyvin usein aika pian eroaa katolisesta kirkosta. Monet protestantit, jotka ovat mukana ekumeniassa sanovat, että ekumeniassa voi olla mukana katolilaisten kanssa, koska katolisessa kirkossakin on mukana Jumalan pelastamia ihmisiä. Jos ja kun katolisen kirkon sisällä on Jumalan pelastamia ihmisiä, niin he eivät enää ole katolisen kirkon hyväksymiä jäseniä, koska he eivät voi enää uskoa katolisen kirkon opettamia monia harhaoppeja ja useita erilaisia vääriä evankeliumeja. Katolinen kirkko ja siten jokainen katolisen kirkon jäsen edustaa ekumeniassa katolisen kirkon oppeja, myös kaikkia kirkon harhaoppeja ja väärää evankeliumia. Ajatus, että ekumeniassa voi olla mukana kun katolisessa kirkossakin voi olla Jumalan pelastamia ihmisiä ei ole pätevä argumentti ekumeniassa mukana olemiseen, koska katolilaisen täytyy uskoa kaikki kirkkonsa opit myös harhaopit ja vääristetyt pelastuksen tiet, joka tarkoittaa sitä, että yksikään Jumalan sanan totuutta rakastava Herran Jeesuksen opetuslapsi ei voi olla mukana ekumeniassa katolisen kirkon kanssa, eikä voi olla muutenkaan mukana ekumeniassa, joka perustuu kokonaan valheeseen ja petokseen. Katolinen katekismus vuodelta 1953, joka on yhä opillisesti sanoo katolisesta kirkosta seuraavasti: Katolinen katekismus 1953: 226. Kuka velvoittaa meitä liittymään katoliseen kirkkoon? Itse Jeesus Kristus velvoittaa meitä liittymään kirkkoonsa; sillä hän sanoo:,,Jos joku ei tottele kirkkoa, niin pidä häntä pakanana ja publikaanina (julkisyntisenä, Matt 18: 17) ja vielä: ,,Joka ei usko (nim. apostoleita ja heidän oikeutettuaj seuraajiaan), se kadotetaan". (Mark 16: 16)
Herra Jeesus ja apostolit opettivat Jumalan seurakunnasta, eivätkä käyttäneet seurakunnasta nimeä tai käsitystä katholikos/katholike katolinen seurakunta. Raamatun kreikankielisissä alkuteksteissä ei ole yhdessäkään kohdassa sanoja katholikos/katholike. Tämä tarkoittaa sitä, että katolinen sanaa ei edes löydy Uuden Testamentin kirjoituksista. Katolinen katholike, katholikos sanaa alettiin käyttämään vasta vuoden 110 jKr. tienoissa. Sanat katolinen seurakunta (he katholike ekklesia) ilmestyivät ensimmäistä kertaa historian lehdille Ignatiuksen kirjeessä Smyrnalaisille, jonka hän kirjoitti vuonna 110 jKr. Kirjeessä hän kirjoitti seuraavasti: "Minne piispa tulee, siellä on kansa, missä Jeesus on, siellä on yleinen (yleismaailmallinen) [katholike] seurakunta (kirkko)." Piispa Ignatiuksen väärä opetus piispasta loi myöhemmin perustaa Rooman katolisen kirkon opille siten, että 100- luvulla jKr. hän Antiokian seurakunnassa vaati itselleen yhden johtajan asemaa, jonka seurauksena hän nousi yli muiden vanhimpien sekä alkoi käyttämään itsestään nimitystä piispa. Piispa-sana kehittyi kreikan kielen sanasta episkopos, joka tarkoittaa kaitsijaa. Piispan alaisuuteen jääneistä käytettiin nimitystä presbyteros, joka tarkoittaa vanhimpia. Piispa sana tarkoitti silloin siis vain paikallisseurakunnan johtajaa. Seuraavaksi piispa asetettiin kokonaisen maakunnan tai suuremman alueen johtoon. Piispan vastuulla oli silloin useita eli enemmän kuin yksi seurakunta. Tällainen luopuminen seurakuntien itsenäisyydestä mahdollisti kehityksen, jonka tuloksena syntyi myös Rooman katolisen kirkon järjestelmä. Kun katolisen kirkon aikana syntyi kirkon paavius, piispuus sekä pappeus niin sitä perusteltiin tällä vääristyneellä piispan asemalla. Harhapolusta kehittyi suuri eksytys. Raamattu opettaa kaitsijan ja vanhimman olevan sama palvelutehtävä. Paavali kirjoitti Filippin seurakunnan kaitsijoille (monikossa), joita oli useita, ei yksi, vaan useita. Raamattu todistaa tämän asian myös muualla:
Apt 20:
Paavali nimitti Efeson seurakunnan vanhimpia (presbyteros) kaitsijoiksi (episkopos), eli vanhimmat ja kaitsijat on sama palvelutehtävä, joka on paikallisen seurakunnan johtaminen. Vanhimmat ja kaitsijat ovat samalla myös paimenia, sillä heidän tulee paimentaa (poimaino tulee sanasta poimen- paimen). Tästäkin Raamatun kohdasta näemme, että paikallisseurakuntaa johtaa useat veljet (vanhimmat, kaitsijat ja paimenet) ei yksi ihminen. Samalla näemme sen, että paikallista seurakuntaa johdetaan paikkakunnalta käsin, ei sen ulkopuolelta. Rooman katolisen kirkon opetus paavista ja piispoista on valheellinen ja väärä.' Raamattu ei opeta mitään kirkosta, vaan seurakunnasta: 1 Tim 3:15 εαν δε βραδυνω ινα ειδης πως δει εν οικω θεου αναστρεφεσθαι ητις εστιν εκκλησια θεου (ekklesia Theou) ζωντος στυλος και εδραιωμα της αληθειας Bysantin teksti 1 Tim 3:15 että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta (εκκλησια θεου), totuuden pylväs ja perustus.
Apt 20:28
προσεχετε ουν εαυτοις και παντι τω ποιμνιω εν ω υμας το
πνευμα το αγιον εθετο επισκοπους ποιμαινειν την εκκλησιαν
του κυριου (ekklesia tou Kyriou) και θεου ην
περιεποιησατο δια του ιδιου αιματος Bysantin teksti Herra Jeesus ja apostolit eivät käyttäneet sanaa katolinen (katholike), vaan Jumalan seurakunta (ekklesia Theou) ja Herran seurakunta (εκκλησια Kυριου). Katolisen kirkkolaitoksen juuret eivät ole Jumalan sanassa, vaan isien perinnäis-säännöissä, ja monissa harhaopeissa sekä Raamatulle tuntemattomissa käsitteissä ja opeissa. Tämä tarkoittaa sitä etteivät katoliset ole alkuseurakunnan uskovia, vaan antikristillisen lahkon jäseniä monien harhaoppiensa sekä väärän evankeliumin julistamisen tähden. Apt 2:47 kiittäen Jumalaa. Ja he nauttivat kaiken kansan suosiota. Ja Herra lisäsi seurakuntaan (ekklesia) joka päivä niitä, jotka pelastuivat. Toivo Koilo Suuri Ilosanoma Raamatun opetuksen mukaan Herra itse lisää pelastuksen vastaanottaneet seurakuntaansa. Kreikankielen seurakunta sana ekklesia merkitsee ulos kutsuttuja sekä seurakuntaa. Herra Jeesus sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Tässä on kutsu tulla ulos pimeydestä ja Jumalan armosta syntyä uudestiylhäältä Jumalan seurakuntaan, ekklesiaan. Uskonnollinen kirkkolaitosinstituutio ei kutsu ulos ihmisiä maailmasta, vaan ilman parannusta vesikasteella toimittavat sisään kutsun kirkkoonsa. Seurakunta sana on Raamatussa ekklesia, joka tarkoittaa seurakuntaa. Kirkkoinstituutio sekä katolinen kirkkokin opettaa, että sanasta Kyriakos/Kyriakon tulee kirkko sana, joka tarkoittaisi seurakuntaa. Kreikankielen sana Kyriakon tarkoittaa adjektiivina Herran omaa, ei seurakuntaa, jolla on oma sana ekklesia. Sana Kyriakos esiintyy kahdesti UT:ssa: 1 Kor 11:20 Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran (Kyriakon) aterian nauttimista,
Kyriakon sana esiintyy sanana Herran,
joka tarkoittaa Jeesusta Kristusta ei seurakuntaa.
Sana Kyriakos/Kyriake on adjektiivi sanasta Kyrios. Kyrios tarkoittaa Herraa. Adjektiivi Kyriakos tarkoittaa Herran, eli jokin asia on Herran. Sana Kyriakos esiintyy kahdesti UT:ssa, jossa toisessa kohtaa se on liitetty Herran ateriaan ja toisessa kohtaa Herran päivään. Kun UT opettaa seurakunnasta käyttää se siitä sanaa ekklesia, ei Kyriakos. Kirkko sana käsite, jolla tarkoitetaan seurakuntaa on siis täysin tuulesta temmattu opetus eikä se tarkoita seurakuntaa, mutta sana Kyriakos tarkoittaa kyllä Herraa (Herran päivä ja ateria) kahdessa kohdin Uutta Testamenttia. Sana Kyriakos/Kyriake ei siis tarkoita seurakuntaa eikä kirkkoa, vaan Herraa.
Raamatussa ei ole ollenkaan kirkko käsitettä, eikä sitä löydy hebr. tai kreik. teksteistä. Raamattu opettaa Jumalan seurakunnan olevan Jeesukseen Kristukseen uskovien joukko, jotka kokoontuvat yhteen, rakentumaan yhteisestä uskosta.
Kirkkolaitos on taas sellainen, johon liitetään ihmistekoisen kasterituaalin kautta. Katolinen kirkkolaitos alkoi muodostumaan kun Konstantinus Suuri sekoitti Roomassa vaikuttaneet uskonnot ja kristinuskon keskenään. Kirkko ja seurakunta ovat kaksi eri asiaa, joita ei saa sekoittaa toisiinsa. Rooma julisti kristinuskon 390-luvulla Rooman valtion uskonnoksi. Rooman uusi uskonto sai nimekseen Rooman katolinen kirkko. Kun taas Uuden Liiton Jumalan seurakunta syntyi helluntaipäivänä, jo yli kolmesataa vuotta aikaisemmin kuin Rooman katolinen syntyi. Jumalan seurakunta ei ole valtionseurakunta eikä kirkkolaitosinstituutio, vaan Jumalan seurakunta, eli Jumalan pelastamat uskovat ihmiset. Jumalan seurakuntaan synnytään uudesti ylhäältä parannuksen teon jälkeen. Jeesus sanoi tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Parannuksen teko (tunnustaa ja katuu syntejään) on siis Jumalan armoteko, jonka kautta Herra pelastaa ihmisen sekä liittää hänet Jumalan seurakuntaan. Raamatussa ei ole ollenkaan sellaista opetusta, joka sanoisi, että Jeesus Kristus velvoittaa ihmisen liittymään katoliseen kirkkoon. Tämä on katolisen kirkon harhaoppia. Kiitos Jumalalle, että Jumala tuli lihaksi (syntyi ihmiseksi) Herrassa Jeesuksessa. Kun jumalaton ihminen katuen tunnustaa syntinsä Jumalalle ja uskoo Jeesuksen olevan Herra ja Pelastaja, niin hän saa syntinsä anteeksi ja yhteyden Jumalaan, Herran Jeesuksen veren, kuoleman ja ylösnousemuksen ansion tähden.
Petri Paavola 23.8.2022
Lähteet:
|
|