Kasva uskossa Jumalan armosta

Uskossa kasvaminen on Jumalan armoa, ei ihmisen lihan voiman ponnistelun tie. Tämä kirjoitus käsittelee asioita, joita saamme tai joudumme kohtaamaan, että uskon elämän kasvu ojentautuisi terveellä tavalla Jumalan tahdon mukaiseen suuntaan.

Herran opetus on meille hyväksi

San 25:
6 ¶ Älä tavoittele kunniaa kuninkaan edessä äläkä asetu isoisten sijalle.
7 Sillä parempi on, jos sinulle sanotaan: "Käy tänne ylös," kuin että sinut alennetaan ylhäisen edessä, jonka silmäsi olivat nähneet.
8 ¶ Älä ole kärkäs käräjöimään; muutoin sinulla ei lopulta ole, mitä tehdä, kun vastapuolesi on saattanut sinut häpeään.
9 Riitele oma riitasi (Alkuteksti: asioi tai toimita asiasi) vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.
10 Muutoin sinua häpäisee, kuka sen kuuleekin, eikä huono huuto sinusta lakkaa.
11 ¶ Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.

Tämä sananlaskujen kohta sisältää Jumalan sanan opetusta, jonka noudattaminen on meille ja meidän lähimmäisillemme hyväksi.

Älä tavoittele kunniaa

Eräs uskovan ihmisen suuri ongelma on oman kunnian tavoitteleminen. Melkein poikkeuksetta tämä johtaa siihen, että ihminen alkaa tavoittelemaan asemaa, johon hän ei ole valmis ja johon häntä ei ole kutsuttu. Joissakin tapauksissa Jumala on voinut kutsua hänet tiettyyn palvelutehtävään, mutta hän ei ole vielä valmis tähän tehtävään. Eli toisin sanoen ihminen ylentää itse itsensä. Tämä ilmenee monien uskovien elämässä siten, että he pitävät itseään apostoleina, paimenina, profeettoina tai evankelistoina, vaikka eivät sitä ole. Jos joku onnistuu pettämään itsensä sekä toiset itse tehdyn palvelutehtävän kautta ja alkaa toimimaan oma tekemän palvelutehtävän kautta, niin sen lopputulos on suuri katastrofi hänelle itselleen sekä niille, jotka uskovat häneen.

Terveen uskon kasvun edellytys on pysyä siinä kasvunvaiheessa missä tällä hetkellä on Jumalan armosta, eikä yrittää olla enempää tai vähempää kuin mihin saakka on kasvanut. Jumala alentaa sen, joka itsensä ylentää. Jumala ylentää sen aikanaan, jonka Hän on kutsunut. Älä tavoittele kunniaa, sillä kunnia ja kiitos kuuluu yksin Herralle.

Riita ja kauna johtaa häpeään

Riiteleminen on syntiä Jumalan sanan mukaan. Riidassa on usein se ulottuvuus, että se johtaa ihmisen puhumaan perättömiä, eli valheita toisesta ihmisestä. Riidalla on myös sellainen ulottuvuus, että mitä enemmän riitelet, niin riitelyn toinen osapuoli tai sinä itse johdatat itsesi häpeään.

Riitelemällä teet syntiä ja nolaat itsesi sekä saatat itsesi häpeään. Jumalan lasta ei ole kutsuttu riitaa haastamaan. Opettele pitämään kielesi kurissa ja punnitse tarkkaan mitä sanot toiselle. Jos joudut tilanteeseen, jossa toinen haastaa sinua riitelemään, niin kaikkein paras toimintatapa on olla hiljaa, eikä osallistua riitelemiseen.

Herra Jeesus on sovituskuolemansa kautta vuodattanut verensä syntien anteeksisaamiseksi. Uskon elämän ydinkysymys on syntien anteeksiantamus, eli eläminen anteeksiantamuksen tilassa. Jumala on antanut meille syntimme anteeksi ja Hän elää meihin nähden anteeksiantamuksessa. Jumalan tahto on, että Hänen lapsensa eläisivät anteeksiantamuksessa muita ihmisiä kohtaan. Ihmisen anteeksiantamattomuus, johtaa riitaan, katkeruuteen ja vihaan, eli synnin tekemiseen. Siksi uskovan ihmisen tulee elää anteeksiantamuksessa muita kohtaan. Anteeksiantamuksessa elävä uskova ei haasta riitaa, eikä loukkaannu siitä, jos joku tekee meille pahaa. Tämä on tietenkin kasvukysymys, jonka oppii käytännössä terveen uskonkasvun kautta.

Jos joku sielunhoito tilanteessa tai muuten ilmaisee sinulle salaisuuden itsestään, eli kertoo jotakin luottamuksellista, niin älä paljasta sitä muille. Tällä alueella uskovat liian usein kertovat eteenpäin kuulemansa luottamukselliset asiat. Kun ihminen joka avautuu ja kertoo elämänsä kipeistä asioista tulee petetyksi siten, että toinen kertoo ne eteenpäin, eli julkisesti levittää hänen asioitansa, niin silloin ihminen tulee syvästi loukatuksi. Usein ihminen tulee niin syvästi loukatuksi, että hän ei kykene enää luottamaan kehenkään ja sen seurauksena hän lukkiutuu oman elämänsä kipuihin eikä pääse niistä vapaiksi.

Toisten asioiden kertominen ja sitä kautta toisen loukkaaminen on häpeällinen teko ja synti. Kun Jumala eheyttää ja parantaa ihmisen Pyhän Hengen ja sanansa kautta, niin Hän hyvin usein käyttää siinä apuna seurakuntaa, eli toisia ihmisiä. Jos olemme rikkoneet jonkin ihmisen luottamuksen seurakuntaan ja uskoviin, niin olemme osallistuneet toimintaan, jonka kautta olemme asettuneet Jumalan työn esteeksi. Koska Jumala hyvin usein hoitaa ja auttaa uskovia toisten uskovien kautta, niin juoruamalla muiden asioita me teemme hallaa Jumalan työlle, jonka Hän haluaa tehdä seurakuntansa kautta. Petetyksi tullut ihminen ei kykene enää ottamaan Jumalalta apua vastaan toisen ihmisen kautta. Petetyn uskovan sydämessä eheytyminen voi kestää kauan kunnes hän taas kykenee luottamaan muihin ihmisiin.

Juoruamalla muiden asiat toisille kukaan ei enää luota sinuun, vaan paha huuto sinusta kulkee edelläsi mihin menetkin. Juoruamisella joudut asemaan, jossa olet muiden epäluottamuksen alla, eli joudut elämään hyvin yksinäistä elämää, vaikka oletkin toisten keskellä. Jos olet syyllistynyt juoruamiseen, niin tee siitä aidosti parannus, äläkä enää juorua muiden asioita. Näin voitat takaisin muiden luottamuksen.

On erittäin tärkeätä, että emme paljasta ja juorua asioita, jotka ovat meille luottamuksellisina uskottu. Sillä petetty ihminen ei kykene enää vastaanottamaan Jumalan apua toisen ihmisen kautta. Tässä kohden joku voi ajatella, että ihminen ei tarvitse toista ihmistä, sillä Pyhä Henki auttaa ja hoitaa uskovia. On totta, että Pyhä Henki hoitaa ja auttaa uskovia, mutta varsinkin juuri uskoon tullut ihminen ei kykene vielä heti ymmärtämään Jumalan puhetta Pyhän Hengen kautta. Siksi on tärkeätä, että kypsät ja vanhemmat uskovat auttavat nuoria uskovia juurtumaan Herraan Jeesukseen, opettaen heille mitä Jumalan sana opettaa ja kuinka Jumala puhuu uskovalle Pyhässä Hengessä.

Tosiasia on myös se, että koko uskon elämämme ajan tarvitsemme seurakunnan tukea, keskinäistä rakentumista ja yhteyttä. Mitä enemmän ja syvällisemmin saamme kasvaa uskossa, niin opimme koko ajan enemmän tuntemaan Jumalaa Pyhässä Hengessä sekä kuulemaan Hänen äänensä. Pyhä Henki ei kuitenkaan johdata uskovaa sellaiseen tilanteeseen, jossa hän hylkii muita uskovia ja asettuu sellaiseen asemaan, jossa hän ei tarvitse seurakunnan yhteistä rakentumista.

Paisunut ja ylpeä uskova korottaa itseään ja eksyy sellaiseen eksytyksen, jossa hän luulee että Jumalan työ ja puhe on muista uskovista riippumatonta. Jumala on sanassaan asettanut seurakunnan, jonka kautta Hän myös opettaa ja kasvattaa meitä.

Jumala kasvattaa uskovaa suoraan Pyhän Hengen kautta, mutta myös seurakunnan kautta.

Anna anteeksi

Kol 3:13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

Jokaisella ihmisellä on omat haavansa ja oma henkilökohtainen elämänhistoria, jonka kautta itse kukin elää, toimii ja kohtaa lähimmäisensä. Raamattu opettaa uskovia kärsimään toisten ihmisten vajavuuksia sekä syviä haavoja, joiden takia hän voi käyttäytyä negatiivisesti. Kun hän saa Jumalan armosta kasvaa, niin hän oppii kohtaamaan lähimmäisensä kunnioittavalla tavalla, eli häntä kunnioittaen ja rakastaen.

Meidän tulisi kärsiä toisten vajavuuksia, joka tarkoittaa sitä että emme hyväksy syntiä, mutta rakastamme lähimmäisiämme heidän virheistään ja vajavuuksistaan huolimatta. Jumala kyllä kasvattaa jokaista lasta eteenpäin uskon tiellä ja ajan kanssa uskova oppii elämään pyhityselämää, jossa hän saa kasvaa Jumalan armosta.

Anteeksiantamus on tärkeä asia, sillä kun elämme anteeksiantamuksessa, niin emme loukkaannu emmekä loukkaa ketään. Anteeksiantamus opettaa myös terveellä ja Jumalan tahdon tavalla kärsimään, eli sietämään ja hyväksymään niitäkin uskovia, jotka haavojensa takia tuottavat ongelmia muille ja itselleen.

Anteeksiantamattomuus on yksi yleisimpiä syitä, joka tukehduttaa uskon elämän kasvun ja estää uskovia kasvamaan terveeseen uskoon. Rukoile ja pyydä Jumalaa poistamaan sinusta sydäntäsi  tuhoavan anteeksiantamattomuuden synnin, jos sinussa on sitä. Anteeksiantamattomuus tuhoaa ihmisen, siksi Jumala haluaa vapauttaa sinut siitä.

Oikeat sanat

San 16:24 Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.

Sanat sanotut oikeaan aikaan ovat kuin kultaomenia hopeamaljassa. Sillä kun ne lempeydellä annetaan oikeaan aikaan ojennuksen, kehotuksen tai lohdutuksen sanoina, niin ne ovat kuin mesileipää ja makeat sielulle. Valmistavat kohtamaan sielua itsetutkisteluun ja löytämään omasta sydämestä haavoja, synnin pistokkaita jotka tulee panna pois.

Lempeydessä sanotut sanat hoitavat ihmisen sydäntä ja parantavat sydämen haavoja. Raamatun tarkoittama lempeät sanat tarkoittaa sanoja, jotka ovat Jumalan rakkauden ja totuuden mukaisia. Lempeys jossa on Jumalan rakkaus ja totuus hoitaa ihmisen sydäntä.

Oikea-aikainen sanan opetus

Matt 24:45 Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa?

Seurakunnan yksi tehtävistä on opettaa uskoville Jumalan sanan mukaista opetusta. Jumalan sanan opetuksen kaikkein tärkein ominaisuus on että ihmisiä opetetaan voitelussa, joka tarkoittaa sitä että ihmiselle opetetaan oikea-aikaisesti juuri niitä asioita missä kasvuvaiheessa hän on. Otan tähän esimerkin luonnollisen elämän kautta.

Lohikala on terveellistä syötävää, mutta vastasyntynyt pieni vauva ei kykene syömään sitä, vaan hän tukehtuu siihen ja pahimmassa tapauksessa kuolee. Äidinmaito on pienen vauvan ravintoa ja kun hän kasvaa isommaksi, niin hän voi turvallisesti syödä lohta.

Samalla tavalla on uskon elämässä. Vasta uskoon tullut tarvitsee alkeita, ei vahvaa ruokaa, sillä hän ei kykene ymmärtämään vahvaa ruokaa, vaan Jumalan sanan opetuksen alkeita. Kun hän saa kasvaa ja ymmärrys lisääntyy, niin hän oppii ymmärtämään myös vahvaa ruokaa. On äärimmäisen tärkeätä, että uskoville opetetaan Jumalan sanaa siihen kasvunvaiheeseen missä he ovat, koska siten he saavat kasvaa terveellä tavalla eteenpäin uskon tiellä.

Jos uskovalle opetetaan asioita, joita hän ei vielä ymmärrä, eikä häntä opeteta sen mukaan missä kasvunvaiheessa hän on, niin pahimmassa tapauksessa hän voi luopua uskosta tai ainakin vetäytyä taka-alalle potemaan huonoa omaatuntoa siitä, että hän ei ymmärrä ja on muita huonompi. Ei hän tietenkään ole muita huonompi, mutta niin hän tässä tilanteessa usein ajattelee.

Yksi iso ongelma uskovien keskuudessa on oikea-aikaisen opetuksen puute, joka tekee monista keskenkasvuisia ja jättää heidät lihallisuuden ja sielullisuuden valtaan. Monet (ei kaikki) näistä keskenkasvuista katkeroituvat ja alkavat negatiivisesti syyttämään muita uskovia kaikesta ja he lopulta päätyvät arvostelemaan Jumalaa ja voivat jopa luopua uskosta.

Jokainen tietenkin joutuu itse vastuuseen Jumalalle omista sanomisistaan ja tekemisistään. Kukaan ei voi syyttää seurakuntaa Jumalan edessä, sillä vastuu on jokaisella itsellään. Seurakunnalla ja sen jokaisella jäsenellä on myös vastuu millä tavalla toimii palvelutehtävässään. Oikea-aikaisen sanan opetuksen puute johtaa monet uskovat monenlaisiin ongelmiin ja vaikeuksiin, siksi seurakunnan tulisi panostaa siihen, että uskovia opetetaan juuri sen mukaan missä kasvuvaiheessa he ovat.

On siis erittäin tärkeää, että seurakunnissa Jumalan sanaa opetettaisiin sen mukaan missä kasvunvaiheissa uskovat ovat. Alkuseurakunnissa tällainen opetus oli tehokasta, koska alkuseurakunta kokoontui pääosin monissa eri kodeissa pienimmissä ryhmissä, jonka tähden kyettiin opettamaan uskovia juuri siinä kasvunvaiheessa, jossa he olivat.  

Usko kasvaa armosta

Joh 16:
12 Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
14 Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

Herra Jeesus sanoi, että olisi paljon sanottavaa ihmissielulle, mutta ei ole vielä kantokykyä ottaa vastaan, niinpä rakkaudessa myös saamme toinen toisiamme kärsiä ja anteeksi antaa ja odottaa kunnes toinen kasvaa vastaanottamaan ja kantamaan sydämessä yhä enenevässä määrin armoa, rakkautta ja totuutta.

Kun ihminen tulee uskoon, niin on paljon asioita, joita hän ei voi ymmärtää, eikä tarvitse heti ymmärtääkään. Uskon kasvun kautta uskova oppii ymmärtämään Jumalan sanan opetusta ja elämään sen mukaisesti.

Uskova saa lahjaksi Pyhän Hengen sydämeensä, joka opettaa ja johdattaen kasvattaa uskovaa totuuteen ja Jumalan tuntemiseen. Pyhityselämän kasvun kautta uskova oppii käytännössä elämään ja ymmärtämään Jumalan sanan opetusta.

Kasva oikeaan suuntaan älä väärään

1 Kor 11:17 Mutta tätä käskiessäni en kiitä sitä, että kokoontumisenne ei tee teitä paremmiksi, vaan pahemmiksi.

1 Tess 1:7 niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa.

Korinton seurakunnasta on mainittu, että ainakin nämä Herran palvelijat Paavali, Apollos ja Pietari olivat siellä auttamassa seurakuntaa alkuun ja opettamassa, neuvomassa ja tukemassa heitä. Tessalonikan seurakuntaa olivat auttamassa, opettamassa, neuvomassa ja tukemassa Paavali, Silvanus ja Timoteus. Kaiken sen lisäksi itse Herra oli vielä auttamassa molempia seurakuntia kasvamaan Jumalan tuntemisessa.

Edellä olevista Raamatun kohdista käy hyvin ilmi se, että minkälaiseen suuntaan uskova voi kasvaa tullessaan uskoon. Molemmissa tapauksissa auttajat ja tukijat olivat parhaasta päästä, mutta silti lopputulos ei ollut kaikkien kohdalla hyvä, koska jokainen on kuitenkin itse vastuussa siitä suostuuko kasvamaan terveeseen uskoon vai ei. Joskus käy niin, että tukijat ja auttajat ovat hengellisiä puoskareita tai muuten taitamattomia, mutta Jumala kuitenkin kykenee siitäkin huolimatta auttamaan meitä jos avaamme sydämemme Hänelle.

Korintossa oli paljon uskovia, jotka olivat ylpistyneet ja olivat lihan vallassa. He arvostivat vain itseään ja nokkivat muita, olivat omien lahjojensa sokaisemia siten, että he löivät niillä muita ja pitivät itseään muita parempina. Sielullisuus ja lihallisuus vaikuttivat heidän sydämessä, mutta he eivät halunneet muuttua omassa sydämessään, että olisivat kantaneet hyvää hedelmää Jumalalle. Siksi heidän kokoontuessa heistä tuli koko ajan pahempia ja he olivat koko ajan toistensa kimpussa. Eli he tulivat pahemmiksi, koska olivat sokeita omille toimilleen ja vahtivat vain muita koko ajan ja sen kautta korottivat itseään.

Tessalonikan seurakunnassa oli taas paljon aitoa uskoa, jonka seurauksena he suostuivat kuolemaan itsellensä ja näin he kykenivät rakastamaan toisiaan rakkaudessa ja kasvamaan uskossa terveellä tavalla eteenpäin.

Molempia seurakuntia opettivat kaikkein parhaimmat sanan opettajat. Silti lopputulos ei ollut Korintossa hyvä, vaan erittäin huono. Tämä ei johtunut sanan opettajien huonoudesta, vaan siitä että sanan opetuksen vastaanottajat eivät vastaanottaneet sydämeensä tervettä opetusta jota heille opetettiin, sillä he olivat päästäneet sydämensä ylpistymään ja paisumaan.

Tästä tulee esille eräs hyvin tärkeä asia. On äärettömän tärkeätä se millä tavalla suhtautuu Jumalan sanan opetukseen. Jos suhtaudut siihen väärällä tavalla, niin paraskaan sanan opetus ei auta sinua, vaan ajaudut väärämielisyyteen ylpeyteen, paisumiseen, lihallisuuteen, sielullisuuteen ja katkeruuteen jne. Jos suhtaudut Jumalan sanan opetukseen oikealla tavalla ja uskot Herraan Jeesukseen niin kuin Raamattu opettaa, niin silloin kasvat terveeseen suuntaan ja opit koko ajan kantamaan hyvää hedelmää Jumalalle.

Katkeroitunut ja vääryyden vallassa oleva uskova vääristää asioita ja siksi hän ei väärässä mielentilassa kykene erottamaan terveitä ja oikeita toimintatapoja, vaan luulee niiden olevan vääriä ja vahingollisia. Kun ja jos uskova saa vapautua väärästä mielenlaadusta, niin silloin hän oppii Pyhän Hengen valaisemana ymmärtämään mitä Jumalan sana oikeasti opettaa. Rakkaus on kaiken a ja o. Jumalan rakkaus murtaa kovimmankin sydämen, siksi meidän tehtävä on antaa Jumalan rakastaa meidän kauttamme kaikkia ihmisiä, että he vapautuisivat synnin ja vääryyden ikeistä.

Lahkoontuminen

1 Kor 1
10 ¶ Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.
11 Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne.
12 Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolta," toinen: "Minä Apolloksen," joku taas: "Minä Keefaan," joku vielä: "Minä Kristuksen".
13 Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?

Gal 5
18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,

Raamattu opettaa lahkoontumisen olevan lihan teko, joka tuo seurakunnan keskelle riitaisuuden ja hajaannuksen. Jumalan selkeä säätämys on, että uskovat ovat yksi Jumalan seurakunta ja seurakunnan tulee pysyä yhdessä toinen toisiaan rakentaen.

Lahkolaisuus asuu ihmisen lihassa ja siksi tämäkin asia tulee kuolettaa Pyhän Hengen kautta. Lahko sana on kreikaksi hairesis, joka tarkoitti alun perin valintaa ja sellaista valintaa, jossa pidetään toista, toista parempana. Lahkohenki toimii lihallisesti ja sielullisesti ja valitsee aina lihan mukaan, ei Hengen mukaan.

Lahkohengessä on myös erittäin ikävä piirre, josta Paavali mainitsi. Paavali sanoi, että onko Herra Jeesus jaettu ja onko hän (Paavali) ristiinnaulittu Korinton seurakunnan edestä. Lahkohenki alkaa yleensä korottamaan jotakin ihmistä ja hyvin usein lahkohenki nostaa tämän ihmisen ja hänen opetuksensa korkeammalle kuin Herra Jeesus. Tämä ihmisen korottaminen Herran Jeesuksen yläpuolelle tapahtuu siten, että tästä ihmisestä ja hänen opistaan puhutaan enemmän kuin Herrasta Jeesuksesta ja Herra Jeesus saa pienen sivuroolin, kun tämä ihminen saa pääroolin ja kaikki keskittyy tämän ihmisen ja hänen opetuksensa ympärille. Siksi Paavali sanoi, että onko hänet (Paavali) ristiinnaulittu. Tällä Paavali halusi näyttää korinttolaisille, että he olivat jakaneet Herran Jeesuksen ja asettaneet ihmisen Jeesuksen yläpuolelle. Seurakunnassa ja uskovien elämässä Herran Jeesuksen tulee olla ensimmäinen ja kaiken keskipiste.

Lahkohenki saa aikaan sen, että uskova erottautuu muista jonkin opin tai mieltymyksen mukaan, eikä hän suvaitse niitä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin hän. Lahkohenki saa ihmisen eristäytymään toisista uskovista ja lahkohenkinen kelpuuttaa seurakseen vain sellaisia, jotka uskovat täsmälleen samalla tavalla kuin hän.

Lahkohenki toimii myös sillä tavalla, että se hyökkää rajusti niiden kimppuun jotka ajattelevat jostakin eri tavalla. Lahkohengen vallassa oleva ajattelee muiden olevan harhaoppisia. Tämän seurauksena lahkohengen vallassa oleva usein alkaa ivaamaan, piikittelemään ja syyttämään muita uskovia kaikenlaisista asioista. Lahkohengen vallassa oleva etsii etsimällä vikoja muista ja koittaa saada muita ansaan ja paulaan jatkuvien sanankiistojen kautta. Lahkohengen vallassa oleva usein myös tahallisesti vääristää ja provosoi asioita, että hän saisi vastustajansa satimeen ja siten lahkohenkinen korottaa omaa "oikeaoppisuuttaan".

Lahkohenki valitsee ja hyväksyy jäsenikseen täysin samanlaisen opin perustalla olevat uskovat. Raamatun opetus on, että Meidät kastetaan Pyhässä Hengessä yhdeksi ruumiiksi sekä meidän tulee pyrkiä säilyttämään Hengen yhteys (ykseys) rauhan yhdyssiteellä. Lihallinen uskova valitsee täysin samanlaisen opin perusteella, mutta hengelliset kokoontuvat yhteen ykseyden perustalle Pyhän Hengen vaikuttamina. Oppi ei siis yhdistä, vaan Henki. Kun Henki yhdistää Jumalan rakkauden kautta, niin silloin myös alkaa löytymään opillista yksimielisyyttäkin.

Jumalan sanan opetus on toki äärimmäisen tärkeää, sillä ei tietenkään ole ihan sama mitä ja miten Jumalan sanaa opetetaan. Usein kuulen sellaisen ajatuksen, että kun löydämme täsmälleen yhteisen Raamatullisen opin, niin silloin vasta löydämme sisaremme ja veljemme ja voimme kokoontua heidän kanssaan seurakuntana ja muut sisaret ja veljet tavataan vasta taivaassa.

Tuo edellä oleva saattaa kuulostaa Raamatun mukaiselta ja siinä onkin oikeaa suuntaa, mutta siinä on eräs suuri vaara, joka voi tulla todella juuri sen oikean ja todellisen yhteyden esteeksi.

1 Kor 12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

Raamattu sanoo, että meillä tulisi olla Pyhän Hengen osallisuuden kautta Messiaan ruumiin ykseys ja yhteys, sillä Pyhässä Hengessä (Pyhän Hengen sinetti - osallisuus Pyhään Henkeen) meidät on kastettu yhden ruumiin jäseniksi. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä tulisi olla yhteys sen perusteella, että olemme syntyneet Jumalan armosta samasta Hengestä ja olemme saman Isän lapsia, eli sisaruksia ja veljeksiä keskenämme.

Fil 3
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
15 ¶ Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
16 Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!

Raamattu opettaa, että vaikka emme uskoisi kaikesta samalla tavalla, niin silti meidän tulisi kulkea samalla tiellä, eli ollen yhden ja saman ruumiin jäseniä. Jumala sitten ajallaan ilmoittaa meille sen miten asia on, kun meillä on korvat kuulla ja olemme saaneet Jumalan armosta kasvaa ymmärtämään ja nöyrtymään vastaanottamaan sen mikä on totuus.

Raamattu ei siis vaadi kaikkia uskomaan koko ajan kaikkia opetuksia samalla tavalla, sillä onhan se jo siinä mahdotonta, että kaikki ovat eri kasvunvaiheissa, eivätkä siten kykene kaikkea ymmärtämään samalla tavalla. Raamattu tuo muuallakin saman asian esille, että uskovat ovat eri kasvunvaiheissa. Tietenkin Pyhä Henki johdattaa meitä koko ajan uskomaan samalla tavalla, mutta tämä on kasvuprosessi, johon kuuluu asioiden koettelu ja tutkiminen ja sen jälkeen sen vastaanottaminen totuutena, joka voidaan ymmärtää ja vastaanottaa siinä kasvuvaiheessa missä itse kukin on.

Vaatimus siitä, että kaikkien tulisi uskoa joka hetki samalla tavalla on mahdoton vaatimus, joka itse asiassa tekee uskovista samanlaisia kuin Jehovan todistajat ovat, jotka aivopestään uskomaan samalla tavalla, eikä heillä ole edes mahdollisuutta koetella asioita, sillä muut määrittävät sen mitä heidän tulee uskoa. Raamattu opettaa, että jokaisen tulee itse henkilökohtaisesti tutkia ja koetella se mitä opetetaan sekä kasvun kautta oppia Pyhän Hengen kanssa yhdessä löytämään Jumalan sanan kallisarvoisia aarteita.

Vaatimus, että oppi pitää olla kaikilla täysin samanlainen, että voidaan löytää sisaremme ja veljemme on epäraamatullinen, sillä yhteys pitäisi olla jo olemassa uudestisyntymisen kautta. Kun yhteys on jo Pyhässä Hengessä, niin silloin saamme yhdessä kasvaa ja oppia koko ajan enemmän kasvamaan yhdessä samalla tavalla, eli kuten Raamattu opettaa. Sen jälkeen myös alamme pikkuhiljaa koko ajan enemmän uskomaan opillisesti samalla tavalla. Se tulee muistaa, ettei kukaan tule täällä täydelliseksi, siksi tarvitsemme Jumalaa ja toinen toisiamme.

Samalla vaatimus, että kaikessa täytyy uskoa samalla tavalla johtaa helposti siihen, että heitetään seurakunta yhteydestä ulos ne jotka eivät ole kaikesta samaa mieltä, vaikka Pyhän Hengen osallisuuden kautta tulisi olla jo yhteys ja oppia yhdessä kasvamaan samalla tiellä sekä kasvun kautta löytämään yhtenevää opetusta ja ymmärrystä.

Älä nouse toisia vastaan

Gal 5:
12 Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihoittajanne!
13 ¶ Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
15 Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

Seurakunnassa on usein sellaisia ihmisiä, jotka kiihottavat toista jotakin toista vastaan, milloin milläkin syyllä ja verukkeella. Kristuksen vapaus on vapautta kuolla pois synneistä ja elää ja kasvaa Jumalan vanhurskaudessa, pyhyydessä, totuudessa ja rakkaudessa. Siksi meidän tulisi oppia ymmärtämään, että seurakunnassa ja uskovien ollessa koolla, meidän tehtävänä on palvella toinen toisiamme rakkaudessa, ei purra ja syödä toinen toisiamme.

Kun uskova nostattaa uskovia toisiaan vastaan, niin hyvin usein sen takana on uskovan vääristynyt oikeaoppisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että uskova kiivailee "oikean" opin puolesta ja näkee muut harhaoppisina, valheveljinä tai väärämielisinä. Siksi hän armotta hyökkää toisten kimppuun ja koittaa osoittaa heidät harhaoppisiksi. Tällaisen käytöksen takana on ylpeys ja ylimielisyys, jolloin hän ei arvosta ja kunnioita muita, vaan hän kokee itsensä ja oman oppinsa muita paremmaksi.

Ylimielinen ja ylpeä ihminen on yleensä sellainen joka on erittäin vahva persoona ja täynnä itseään. Olen myös nähnyt ylimielisiä ja ylpeitä ihmisiä, joilla on heikko itsetunto. Heikon itsetunnon omaava ylpeä ihminen koittaa ylpeytensä ja oman "erinomaisuutensa" kautta pönkittää omaa itsetuntoaan.

Ylimielisyys ja ylpeys sekä negatiivisuuden lietsominen toisiaan kohtaan osoittaa sen, että hän toimii omien kipeiden haavojen kautta. Jos meissä on ylimielisyyttä, ylpeyttä tai negatiivisuuden lietsomista muita kohtaan, niin Jumala haluaa auttaa meitä vapautumaan niistä.

Jos me vaellamme Hengessä, emme täytä lihan himoa, sillä lihan himo on kaikenlaisen synnin tekemistä. Katkeruus on myös himoa, eli voimakas halu lyödä toista. Tästä himosta, eli voimakkaasta halusta satuttaa toista, ei pääse irti omassa voimassaan, vaan Jumalan avulla. Anteeksiantamus sammuttaa katkeruuden ikävät ja kavalat toimet.

Tuntomerkki lihallisesta uskovasta on anteeksiantamattomuus sekä toisten syyttäminen ja sokeus omia toimia kohtaan. Sinulla voi olla sydämessäsi tieto ja halu hyvään, mutta jos ei lihasi ole kuoleman prosessissa syntiä vastaan, et voi itsellesi mitään, vaan aina lankeat ja elät synnissä. Siksi meidän tulee kuolla synneille Pyhän Hengen voiman avulla.

Kerron asiaa havainnollistavan esimerkin:

Vanhan liiton monet asiat ja opetukset olivat esikuvia, jotka toteutuvat Uudessa Liitossa. Ilmestysmajassa oli kultainen lampunjalka, josta esim. Ilmestyskirja opettaa, että kultainen lampunjalka on seurakunta. Kultainen lampunjalka on siis seurakunta. Kultainen lampunjalka paloi pimeässä pyhäkössä öljyn voimasta ja lampunjalassa tuli aina palaa tuli. Öljy kuvaa Pyhän Hengen voimaa meissä uskovissa, jonka voimasta myös meidän kautta saa Jumalan valo loistaa pimeässä maailmassa. Se että miten tuli paloi koko ajan lampunjalassa on oleellista meidän kasvumme kannalta ja sen kannalta, että seurakuntana kokoontuessamme emme tulisi pahemmiksi, vaan saisimme koko ajan kasvaa vanhurskaudessa ja jumalisuudessa.

Öljy saatiin oliiveista, mutta ne olivat niin kovia, että ne täytyi murskata ensin, että ne menivät rikki ja vasta sitten niistä saatiin öljy talteen. Koska öljyä piti olla yötä päivää saatavilla, että lampunjalassa olisi koko ajan tuli, niin siksi koko ajan oli käynnissä tämä oliivien murskausoperaatio, että öljyä saatiin koko ajan lampunjalkaan.

Samoin myös nyt meissä Uuden Liiton palvelijoissa on koko ajan prosessi käynnissä lihan synnillisiä toimia vastaan, jossa Pyhä Henki auttaa meissä kuolettamaan lihan tekoja ja näin sitten saamme elää ja kasvaa terveessä uskossa. Uskon elämä on jatkuva kasvamisen prosessi. Meistä ei tule täydellisiä täällä ajassa, mutta Jumalan armosta saamme kuitenkin kasvaa ja kypsyä uskossa.

Suuttumus ja lähteminen uskovien yhteydestä

Yleensä on kaksi syytä uskovan lähtöön herätysliikkeistä, uskonyhteisöistä jne. jotka ovat uskovan oma sisäinen rikkinäisyys synnin tähden sekä uskonyhteisön tai herätysliikkeen ihmisten (johtajien tai joidenkin muiden) vääryyden tekeminen tätä uskovaa kohtaan.

Meidän tietysti tulisi nähdä mistä on kysymys itse kunkin kohdalla kun uskovat tulee ja menee ovet paukkuen sisään ja ulos, sillä silloin voimme olla auttamassa heitä. 

Otan ensimmäiseksi käsittelyyn tämän uskovan oman rikkinäisyyden. Usein käy niin, että vasta vähän aikaa uskossa ollut ihminen, jonka sydän on pahoin rikki synnin tähden, joka omien toimiensa ja kasvamattomuutensa tähden lähtee pois, lähtee usein oman katkeruutensa ja lihallisuutensa tähden. Hän syyttää helposti muita ja usein johtajia sekä niitä joiden kokee tekevän vääryyttä itselleen, vaikka kukaan ei tekisikään vääryyttä häntä kohtaan.

Se täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että hän on lihallisuuden vallassa, vaikka onkin uskossa, mutta on ollut uskossa vasta vähän aikaa ja synnin haavojen tähden hän vääristää asioita, eikä kykene näkemään asioita oikeassa valossa. Uskonelämässä on sellainen "laki" voimassa, että mitä haavaisempi ja rikkinäisempi ja vähemmän aikaa on uskossa ollut, niin ei kykene näkemään asioita oikeassa valossa, vaan yleensä vääristää asioita oman lihallisuutensa tähden. Hätähuuto on siis usein oman sydämen väärän asenteen kautta tapahtuva hätähuuto (ei aina, mutta usein). Täysi-ikäinen uskova, joiden aistit ovat Jumalan armosta harjaantuneet kykenevät näkemään asioita oikeassa valossa, mutta pikkulapsi "maitoiässä" ei kykene, koska hänen aistinsa eivät ole vielä harjaantuneet syvälliseen hengelliseen elämään:

Hebr 5
13 Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;
14 mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.

Aika usein seurakunnissa törmätään siihen kuinka jotkut nuoret uskovat oman keskeneräisyyden tähden syyttävät muita ja erityisesti vanhempia uskovia. Asia ei kuitenkaan ole niin, että vanhemmat uskovat olisivat pihalla ja ulkona uskon elämästä sekä kasvamattomia ja lapset (nuoret uskovat) olisivat kykeneviä ja kypsiä ohjaamaan vanhempia. Asia on toisinpäin ja varsinkin silloin jos vanhemmat ovat todella kasvaneet hengellisesti.

Tämä lähteminen pois uskovien yhteydestä on usein oire uskovan (vähän aikaa uskossa olleen tai jo pitemmän aikaa olleen) omasta lihallisuudesta sekä loukkaantumisesta kasvamattomuuden takia. Jolloin hän etsii usein syyllisiä muista, eikä näe omia toimiaan. Usein myös käy niin, että toiset kasvamattomat tukevat tätä lihallista uskovaa sekä joukolla käyvät niiden kimppuun, joiden he olettavan olevan syyllisiä tämän yhden ongelmiin. Mutta tässä suhteessa "auttajat" ovat yhtä lihallisia ja kokemattomia ja siksi he eivät näe todellista ongelmaa, vaan koittavat kaikin keinoin etsiä ongelmaa sieltä missä se yleensä ei ole.

Kun joku kiukuttelee ja lähtee pois on se aina oire jostakin, kasvamattomuus, oman sydämen väärä asenne, huomionhalu, kokemus että häntä kohtaan on tehty väärin, joka voi olla oikea tai väärä kokemus jne. Sitten on sellaisia uskovia, jotka ovat pitkään olleet uskossa, mutta silti kasvamattomia ja lihallisia ja siksi hekin ovat aina lähdössä ovet paukkuen sekä aiheuttavat ongelmia, siellä missä ovat ja syyttävät muita omista ongelmistaan. Sitten on se että, toiset ihmiset aiheuttavat ongelmia sille, joka lähtee, eli toiset tekevät vääryyttä olkoon he sitten johtajia tai eivät. Nämä vääryyden tekijät voivat tehdä vääryyttä tahallisesti oman kasvamattomuutensa tähden sekä ollen kasvamattomia ja tekevät vääryyttä sitä tiedostamattaan.

Jos joku lähtee lihallisuuden tähden sekä siksi kun itse omassa mielessään vääristää asioita, niin hänen syyllistäminen ei auta asiaa. Hänen kasvamattomuutta tulisi ymmärtää ja pyrkiä auttamaan häntä. Ota hänet tosissasi ja kuuntele häntä ja siten pyri häntä auttamaan, niin että hän näkisi että ongelma oli hänessä itsessään ei muissa.

Jos joku lähtee sen tähden, että häntä kohtaan on tehty selkeästi väärin jonkun toimesta seurakunnassa (uskovien yhteydessä), niin silloin täytyy asiat korjata ennalleen. Vääryyden tekemisestä täytyy tehdä parannus ja väärintekijä on saatettava vastuuseen teostaan. Jumalan tahto olisi, että pois lähtenyt voisi palata takaisin ja anteeksiantamus poistaa kaiken vääryyden.

Olen huomannut kun olen lukenut Raamattua, että Jumala kohtasi Israelin kansan vanhan liiton aikana erämaavaelluksen aikana monella tavoin. Jumala otti asiat käsittelyyn ja osoitti missä ongelma oli ja välillä se oli Mooseksella, mutta usein kapinoivan kansan sydämessä. Jumala myös toimi sillä tavoin, että kun kansa napisi Häntä vastaan, niin Jumala antoi heidän mennä kapinassaan ja napinassaan harhaan, eikä aina auttanut heitä, vaan salli heille sakkokierroksen, että jospa sen jälkeen maistuisi Herran neuvo ja apu.

Erämaanvaelluksen alussa Herra ei rangaissut kansaa niin paljoa kuin loppupuolella, koska loppupuolella he olivat vaeltaneet Herran kanssa enemmän, sillä alussa he eivät Häntä tunteneet. Näin se on myös meidän kanssamme. Alussa Herra hoitaa hellästi, mutta jos siitä huolimatta kasvussamme alati kapinoimme Häntä vastaan, niin Hän antaa meidän kapinassamme juosta karkuun ja hakata päätä seinään, jospa näiden sakkokierrosten aiheuttamat lisähaavat ja ongelmat saisivat meidät pysähtymään.

Samoin myös Jumala toimii tänään, Hän kantaa karitsoita sylissään ja antaa lampaiden juosta ja hypellä perässään, mutta sallii kapinalliselle sielulle myös hänen oman kapinansa seuraukset.

Jumala salli Israelin kansan kapinassaan sortua synnin teille, mutta varjeli ne, jotka halusivat uskoa Jumalaan. Meillä tulisi olla myös tätä samaa näkökykyä, eli kantaa ja tukea niitä, jotka haluavat sitä ja antaa niiden mennä omassa voimassaan, jotka toistuvasti hylkivät apua. Toki olisi hyvä koittaa tukea ja auttaa niitäkin, jotka kapinoivat, mutta silloin kun he selkeästi valitsevat kapinan tien, eivätkä halua apua, niin meidän tulisi toimia kuten Jumala toimi vanhan liiton aikana Israelin kansan kanssa ja antoi kapinallisten kulkea omia teitään.

4 Moos 14:
22 ei kukaan niistä miehistä, jotka ovat nähneet minun kirkkauteni ja minun tunnustekoni, jotka minä olen tehnyt Egyptissä ja tässä erämaassa, mutta kuitenkin nyt jo kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet eivätkä ole kuulleet minun ääntäni,
23 ei yksikään heistä ole näkevä sitä maata, jonka minä valalla vannoen lupasin heidän isillensä; ei yksikään minun pilkkaajistani ole sitä näkevä.
24 Mutta koska minun palvelijassani Kaalebissa on toinen henki, niin että hän on minua uskollisesti seurannut, niin hänet minä vien siihen maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat sen omakseen.
25 Mutta koska amalekilaiset ja kanaanilaiset asuvat laaksoissa, niin kääntykää huomenna toisaanne päin ja painukaa erämaahan, Kaislameren tietä."

5 Moos 1:
37 Myöskin minuun Herra vihastui teidän tähtenne ja sanoi: ‘Et sinäkään sinne pääse.
38 Joosua, Nuunin poika, joka sinua palvelee, hän pääsee sinne; vahvista häntä, sillä hän on jakava maan Israelille perinnöksi.
39 Ja teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, ja teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, ne pääsevät sinne; heille minä annan maan, ja he ottavat sen omaksensa.
40 Mutta te kääntykää takaisin ja lähtekää liikkeelle erämaahan, Kaislameren tietä.’
41 Silloin te vastasitte ja sanoitte minulle: ‘Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan. Me menemme ja taistelemme, aivan niinkuin Herra, meidän Jumalamme, on meitä käskenyt.’ Ja te vyöttäydyitte kaikki sota-aseisiinne ja lähditte kevytmielisesti nousemaan vuoristoon.
42 Mutta Herra sanoi minulle: ‘Sano heille: Älkää nousko sinne älkääkä antautuko taisteluun, sillä minä en ole teidän keskellänne; älkää tehkö niin, etteivät vihollisenne voittaisi teitä’.
43 Ja minä puhuin teille, mutta te ette kuulleet, vaan niskoittelitte Herran käskyä vastaan ja lähditte ylimielisesti vuoristoon.
44 Ja amorilaiset, jotka asuvat siinä vuoristossa, lähtivät teitä vastaan ja ajoivat teitä takaa, niinkuin mehiläiset tekevät, ja hajottivat teidät Seirissä, ja aina Hormaan asti.
45 Niin te palasitte ja itkitte Herran edessä. Mutta Herra ei kuullut teidän huutoanne, ei kuunnellut teitä.
46 Ja teidän täytyi viipyä Kaadeksessa se pitkä aika, minkä siellä viivyitte."

Jumala kasvattaa myös siten, että antaa "kapinallisen" mennä omia menojaan, mutta tietenkin toivoo, että me kapinassamme ja vääryydessämme menisimme itseemme kuten tuhlaajapoika ja palaisimme Jumalan hyvään ja armahtavaan huolenpitoon.

Olen aikoinani ollut töissä Raision tehtailla, jossa tehtäviin kuului muun muassa Raision tehtaiden päämajan piha-alueen kunnossapito. Siellä Jumala opetti minulle käytännössä kuinka rikkaruohojen kitkemisen tulisi tapahtua. Hoidin päämajan alueen kukkaistutuksia, johon kuului kukkapenkkien hoito. Huomasin, että uuden pienten taimien kohdalla rikkaruohojen poisto oli hankalaa ja jossakin tapauksessa mahdotonta, sillä rikkaruohojen poistaminen poisti myös kukkataimen. Kun taimi kasvoi, niin rikkaruohon poistaminen oli jo paljon helpompaa. Tämä opetti minua kuinka ihmistä tulisi kohdata, sillä antoihan Jeesus ohjeet tähänkin:

Matt 15:13 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.

Erilaiset kasvunvaiheet

Uskonelämässä ei kenestäkään tule valmista tässä ajassa. Raamattu opettaa ja puhuu erilaisista ikäkausista uskovan elämässä. Uskonelämän alussa oleva on maitovaiheessa eikä ole hengellisesti harjaantunut. Tämä ei tarkoita, että kukaan katsoisi ylen vähän aikaa uskossa ollutta, vaan tämä on tosiasia, että uskossaan nuori ja vastakääntynyt ei ole hengellisesti harjaantunut.

Sekin on totta, että monta vuotta uskossa ollut ei ole välttämättä hengellisesti kypsä ja aikuinen, koska monet uskovat eivät halua tai osaa kasvaa oikeaan suuntaan, vaan jäävät alaikäisiksi uskossaan, siitä huolimatta, että takana on paljon uskossa olovuosia.

Minulle muistuu mieleeni oma "uhmaikäni" uskovaisena. Tämä aika oli silloin kun olin ollut muutaman vuoden uskossa, niin silloin luulin tietäväni kaiken ja laitoin aina kaiken muiden syyksi, sillä minussahan ei ollut vikaa, koska näin asiat paremmin kuin muut ja näin paremmin asiat kuin kypsät ja kokeneet uskovat (näin siis luulin, mutta todellisuudessa en tietänyt, vaan olin paisunut ja luulin asian olevan niin). Olin aika hanakka arvostelemaan asioita, eikä minulla ollut oikein kokemuksia seurakuntaelämästä, eikä monesta muustakaan asiasta, mutta silti Raamatun sanan pohjalta teorian tasolla luulin tietäväni asiat ja koin, että kaikki muut töpeksivät koko ajan ja vain minä tiedän.

Toki se on totta, että joskus voimme myös nuorina uskovina nähdä joitakin asioita oikeinkin, mutta ei se tarkoita sitä, että olisimme valmiit ohjaamaan ja opettamaan muita koko laajalla rintamalla, jota uskonelämässä on.

Huomasin myös sen, että toimin siten, että laitoin omat virheeni muiden syyksi ja siten koitin haihduttaa itseni ja omat virheet unholaan ja häivyttää ne pois näkyvistä. Mutta eihän tämä tällainen peli onnistu, vaan jouduin näkemään omat virheeni ja myöntämään ne sekä kohtaamaan oman ylpeyteni ja muiden lyömisen, jonka koitin tehdä nöyrällä tavalla ja toitottaa omaa nöyryyttäni muille, joka ei kuitenkaan ollut nöyryyttä, vaan ylpeyttä, jonka olin pukenut nöyryyden asuun.

Me niin usein koitamme löytää muualta kuin itsestämme syyllisen omiin sotkuihimme ja siihen sotkuun, jonka olemme aiheuttaneet ja koitamme tehdä itsestämme viattoman hyväntekijän, vaikka usein (ei aina) voimme olla pääsyy sotkujen olemassaololle.

Nämä eri ikäkaudet ja hengellisen elämän vauvavaihe tulevat selkeästi esiin Raamatusta:

1 Kor 3:
2 Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;
3 olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?

Hebr 5:
12 Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa.
13 Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;
14 mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.

Raamattu kehottaa, ettei kukaan katsoisi ketään ylen:

1Tim 4:12 Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa.

1 Tim 5:
1 ¶ Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä,
2 vanhoja naisia niinkuin äitejä, nuorempia niinkuin sisaria, kaikessa puhtaudessa.

1Pie 2:17 Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.

Eli kaikkia meidän tulisi kunnioittaa riippumatta missä ikävaiheessa uskovina olemme.

Itse olen huomannut Suomessa ja Venäjässä ollessani monissa eri seurakuntayhteyksissä, että ongelmia syntyy lähinnä kahdesta syystä, eli lihalliset ja kasvamattomat uskovat aiheuttavat koko ajan ongelmia seurakuntaelämässä, kuten myös lihallinen ja kasvamaton seurakunnan johtajisto.

Uskon alkuvaiheet

Joh 13:10 Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään,
ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki".

Tämä oli esimerkki siitä, että kun Jeesus pesee meidät olemme puhtaita Jumalan edessä Jeesuksen veripesun kautta, mutta tietenkin vaellukseemme mahtuu kaikenlaista myös syntiin lankeamista sekä puhdistamista syntitavoista ja tottumuksista. Jumalan armo kasvattaa uskovaa kuitenkin koko ajan kohti täydellisyyttä. Se tietenkin tulee muistaa, että uskon kasvu on kohti täydellisyyttä, mutta kenestäkään ei tule täydellistä tässä ajassa.

Hengellisessä elämässä on siten, että kun ihminen (siinä vaiheessa hengellinen pieni lapsi) tulee uskoon, hän saa kaikki syntinsä anteeksi ja on niistä puhdas, mutta hänen vaelluksessaan hän on lihallinen ja sielullinen, eikä ole oppinut tuottamaan vielä vanhurskaudessa tehtyjä tekoja, eikä hän osaa heti elää syvällistä ja hengellistä uskon elämää, vaan on täysi raakile hengellisen elämän suhteen. Eli hänen elämässään on paljon syntitapoja ja tottumuksia. Vaikka hänen syntinsä ovatkin anteeksi annetut, niin hän on silti tässä vaiheessa kaikkein eniten lihansa vallassa ja sielullisin uskonelämässään, koska hän ei ole oppinut vielä elämään Jumalan armossa ja vanhurskaudessa. Tästä kaikesta synnin ja lihan kuonasta eroon pääseminen alkaa sekä kasvu kohti hengellistä aikuisuutta ja kypsyyttä.

Uskon alkuvaiheessa uskovalla ei ole hengellistä herkkyyttä ja puhdasta uskon vanhurskauden kasvun vaellusta. Uskossaan hengellisesti vauva ei vielä tiedä ja aisti hengellisiä asioita kovinkaan paljon. Kasvun kautta saavutetaan uskon herkkyys, joka alussa puuttuu, näin päin uskon kasvu menee. Jos uskossa pitkään ollut ei ole herkkä ja uskossa terveellä tavalla aistiva uskova, niin silloin hän on jäänyt lihallisuuden ja kasvamattomuuden tilaan, koska ei ole suostunut kasvamaan siten kuin on Jumalan tahto ja Raamatun opetus.

Jos uskova vauvavaiheessa oireilee, niin vika voi olla tietenkin vanhemmissa uskovissa, jos he toimivat väärin, mutta usein kuitenkin on niin, että oire ja ongelma on omassa sydämessä, ei muiden.

Syvät haavat ja rikkinäisyys

Monilla uskovilla on syviä sisäisiä mielenalueen haavoja ja vammoja, joiden eheytymiseen tarvitaan Jumalan työtä toisen uskovan avun, tuen ja opastuksen kautta; Pyhä Henki toimii uskovien kautta, jossa tukea tarvitsevaa uskovaa Pyhä Henki hoitaa toisen uskovan kautta. Minä itse tulin uskoon aikoinani alkoholistikodissa ja tarvitsin pitkään muiden ihmisten apua ja tukea eheytymisprosessissa. Ihmiseen tukeutuminen ei ole väärin, kun on syviä haavoja sydämessä, sillä kun ja jos tukeudumme uskovaan ihmiseen, joka auttaa ja tukee meitä kasvamaan ja juurtumaan Kristukseen, niin se ei ole väärin, vaan oikein ja suotavaa ja välttämätöntä.

Joskus myös ja usein perkele koittaa eksyttää syvästi haavaisen uskovan elämään itsenäisesti ilman muita uskovia tai muiden uskovien tukea. Tällä tavalla perkele koittaa saada uskovan pois terveestä kasvuprosessista, johon kuuluu tukeminen ja Kristukseen juurtuminen muiden uskovien avun ja tuen kautta. Sillä jos syvästi haavainen hylkää muiden tukemisen, niin hän on helppo pala sielunviholliselle, joka jatkaa omaa raakaa runteluaan ja lyö lisää haavoja entisten haavojen tilalle.

Syvästi haavoilla oleva uskova ei useinkaan kykene itse ymmärtämään Jumalan sanan opetusta ja Herran tahtoa. Siksi sielunvihollinen koittaa eristää tällaisen uskovan muiden uskovien seurasta sekä opetuksen parista.

Jokainen uskova on uskoon tultuaan vauva Kristuksessa ja kaikki me tässä vaiheessa tarvitsemme paljon tukea toisilta uskovilta. Tämä tukiprosessin tarkoitus ja tehtävä on olla eheyttämässä meitä terveeseen kasvuun Kristuksessa.

Kun saamme Jumalan armosta kasvaa ja eheytyä, niin emme tarvitse enää sellaista tukea, kuin mitä tarvitsimme kun sydämemme oli täynnä haavoja. Mutta kasvaneenakin tarvitsemme toinen toisiamme ja toinen toistemme tukea, mutta silti Herra on ylin auktoriteettimme.

Emme ehkä aina ymmärrä kuinka syviä haavoja lähimmäisellämme voi olla! Terve tukeutuminen toisen ihmisen apuun on sellaista, jossa uskovaa opastetaan eheytymään ja kasvamaan Herrassa. Kun ja jos olemme kasvaneet hengellisiksi ja ymmärrämme, että Herra on yksin uskon Auktoriteettimme, niin se synnyttää myös läheisen, kiinteän, toista uskovaa huomioivan, toista uskovaa tukevan suhteen jossa rakastamme toista uskovaa Jumalan rakkaudella. Eli terve riippuvuus Herrasta vie meidät myös lähelle meidän lähimmäisiämme. Silloin kun Pää (Herra Jeesus Kristus) on meidän ylin Auktoriteettimme, niin silloin myös haluamme tukea ja auttaa muita juurtumaan Kristukseen.

Jumala hoitaa usein syviä sydämen haavoja toisen uskovan kautta, sillä syvästi haavoitettu ihminen tarvitsee käsin kosketeltavaa apua ja tukea. Kaikki eivät kykene heti ymmärtämään ja ottamaan apua vastaan suoraan Jumalalta, vaan tarvitsevat siihen toisen ihmisen. Ajallansa kun haavat ovat hoidettuja, niin hän myös kykenee kuulemaan ja ottamaan vastaan suoraan Jumalalta.

Meidän jokaisen päämäärä on kasvaa riippuvaiseksi Herrasta, mutta tämä kasvu tarvitsee myös toisen uskovan tukea. Siksi Jumala on organisoinut ja järjestänyt seurakunnan myös paikaksi uskovalle (sekä toisen uskovan), jossa hän voi rakentua ja kokea uskon yhteyttä Jumalaan ja sisariin ja veljiin Kristuksessa. Raamatullinen yhteys on kaksisuuntaista, eli ensin Jumalaan ja sitten uskon sisariin ja veljiin. Hyvin usein tämä prosessi menee siten että, syvät sydämen haavat omistava uskova on yhteydessä toisiin uskoviin, joiden kautta hänet johdatetaan syvälliseen yhteyteen Herran kanssa sekä myös seurakunnan jäsenten kanssa.

Joskus loukkaamme toista uskovaa tietämättämme, eli tuomme asian esille, joka tekee kipeää hänelle, koska se osuu hänelle arkaan kohtaan. Emme siis tässä tapauksessa tee syntiä, emmekä sinänsä mitään väärää.

Tähän tapaukseen on olemassa erilaisia ratkaisuja. Jos olemme todella tietämättämme loukanneet toista, niin silloin on hyvä pyytää anteeksi.

Asian voi katsoa myös toiselta kantilta. Jos meidän sydämessämme on syviä haavoja ja koemme, että meitä loukataan, jossa loukkaaja ei tahallisesti loukkaa meitä, vaan tuo asian esille hyvässä tarkoituksessa tai jopa Jumalan johdatuksessa. Meidän tulee myös oppia kasvun kautta kestämään tilannekuvaukset, jotka sopivat meidän tilanteeseemme. Jumala myös käyttää meitä toinen toisemme hiomiseen ja kasvattamiseen. Jos sydämessämme on syviä haavoja, niin eheytyminen vie aikaa, mutta terveen ja oikeansuuntaisen kasvun kautta eheydymme ja opimme ohittamaan kuvaukset, jotka voisivat osua meihin, emmekä loukkaannu niistä.

Raamattu opettaa meitä ottamaan heikot huomioon. Heikolla tarkoitan sellaista uskovaa:

-   Joka syvien haavojen tähden ei ole kasvanut ja eheytynyt Jumalan armossa
-   Joka on vasta tullut uskoon tai ollut vähän aikaa uskossa
- Sellaista uskovaa joka jollakin uskonalueella on heikko ja altis lankeamaan

Asialla on myös se puoli, että Jumala haluaa kasvattaa tätä "heikkoa" uskovaa ja vahvistaa hänen uskoansa sellaiseksi, jossa hänen sydämensä on eheytynyt Pyhän Hengen voimavaikutuksen kautta, jossa hänen elämänsä käytännössä ojentautuu yhä enenevässä määrin Jumalan sanan opetuksen mukaisesti.

Syvistä haavoista toipumiseen menee oma aikansa, emmekä saa siihen ketään pakottaa, vaan pikkuhiljaa uskovan luottamus kasvaa Jumalaa ja toisia ihmisiä (tukijoita ja auttajia ja myös muita ihmisiä) kohtaan.

Jumalan tahto on meidät kaikki kasvattaa eheytymään ja tuottamaan hyvää hedelmää Pyhän Hengen voimavaikutuksen kautta. Pyhän Hengen työ ei ole syyttelevää ja toisen lyömistä ja alas painamista. Pyhän Hengen työ meidän sydämessämme vie meidät sille paikalle, jossa meille näytetään meidän syntimme, rikkomuksemme, sisäiset kipeät haavat; jonka jälkeen Jumala alkaa eheyttämään meitä oman aikataulunsa mukaisesti ottaen huomioon meidän jokaisen haavamme ja kokemuksemme. Jumalan anteeksiantamus, armo, rakkaus ja totuus ovat balsamia meidän sydämemme haavoihin, jotka tuovat meille lohdutuksen, eheytyksen ja kyvyn Pyhässä Hengessä tuottaa ja kantaa Hengen hedelmiä.

Tämä Jumalan aikataulu on tärkeä, sillä me usein pilaamme Jumalan työn pakottamalla toisen liian nopeasti kasvamaan tai tekemään asioita, joihin hän ei ole vielä valmis.

Sitten otan esille erään asian, joka on ikävä kyllä kuitenkin arkipäivää monen uskovan kohdalla.

Heikoista huolta pitämisessä sekä heidän huomioonottamisessa on myös kyllä syntisen ihmisen toimesta eräs ikävä piirre näkyvissä. Jotkut heikot omassa katkeruudessaan koittavat orjuuttaa muita toimimaan heidän ehdoillansa, jonka kautta he koittavat alistaa muita uskovia ja koittavat myös näin tukahduttaa hyvien hedelmien kantamisen Jumalan armosta.

Usein tällainen "heikko" on katkera ja haluton toimimaan Jumalan tahdon mukaan sekä hän on usein myös ilkeä ja kostonhaluinen sekä kostaa muille oman pahan olonsa. Tällaista heikkoutta emme saa tukea, sillä muutoin kannattaisimme syntiä ja synnin tekemistä. Siksi kannattaa olla tarkkana ja ymmärtää millaista heikkoutta Raamattu kehottaa huomioimaan.

Tällaisen ilkeän "heikkouden" vallassa olevaa meidän tulee myös ymmärtää, tukea ja huomioida, mutta emme saa orjuuttaa itseämme toisen katkeruuden ja kostonhalun pelinappulaksi.

Tiit 3:
14 Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen (anagkaios) vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi.
14 And let ours also learn to maintain good works for necessary uses, that they be not unfruitful.

Tiituksen kirjeessä KJV kääntää tarkasti Raamatun Hengen mukaisesti:

Oppikoot meikäläisetkin, harjoittamaan hyviä tekoja välttämättömiin tarpeisiin, etteivät jäisi hedelmättömiksi.

Raamattu kehottaa ahkeroimaan hyviä tekoja (Pyhän Hengen voimavaikutuksen kautta Sanan opetuksen mukaisesti) välttämättömiin tarpeisiin, siis välttämättömiin, eli ei kaikkiin tarpeisiin, vaan vain niihin, jotka ovat välttämättömän tarpeellisia niissä tilanteissa.

Anagkaios tarkoittaa välttämätöntä, tarpeellinen sekä tekemistä jota terve velvollisuus, ystävyys ja laki edellyttää tietyssä tilanteessa.

Se mitä Tiit 3:14 ajaa takaa on se, että emme sortuisi auttamaan ja tukemaan vääryttä, syntiä, katkeruutta ja kostonhalua. Saamme siis uskovina auttaa toisia ja tehdä hyviä tekoja, mutta välttämättömiin tarpeisiin, jotka ovat Jumalan tahdon mukaisia sekä ihmistä oikeasti hyödyttäviä siinä tilanteessa. Raamattukin siis opettaa meille, ettemme tukisi ja kannattaisi ihmisten vääriä valintoja sekä synnin tekemistä. Syntisen ihmisen mieli on ilkeä ja kavala ja se kyllä juoksuttaa toista ihmistä juoksemaan vääryydellä haudottujen asioiden mukaisesti. Tähän emme saa kuitenkaan itseämme alistaa, vaan tehdä hyviä tekoja lähimmäisemme parhaaksi, ei hänen tuhokseen. Jos kannatamme toisen synnin tekemistä se on sama asia kuin osallistua toisen tuhoamiseen.

Lapsen usko ja täysi-ikäisen ymmärrys

Mark. 10:15
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi,
se ei pääse sinne sisälle."

Tämä Raamatun kohta tarkoittaa sellaista uskomista kuten lapsi uskoo ja luottaa vanhempiinsa joita hän rakastaa. Tämä Raamatun kohta ei kuitenkaan tue sellaista näkemystä, että meidän tulisi olla uskossa kuten pieni ymmärtämätön lapsi, eli Raamattu ei opeta uskovia olemaan tilassa, jossa hänellä ei ole kykyä ymmärtää Jumalan tahtoa

1Kor 14:20 Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä.

Paavali sanoo tässä asian hyvin, eli älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan olkaa ymmärryksellä täysi-ikäisiä. Eli usko Jumalaan kuten pieni lapsi uskoo vanhempiinsa ja ole uskossasi kuten ymmärtävä täysi-ikäinen.

Toki voi olla tilanteita, jossa uskossaan lapsi näkee joitakin asioita oikeinkin, tuon tähän elävän esimerkin itsestäni:

Kun tulin uskoon Karismakodissa 1991 olin siellä uskovana kuin pieni vasta syntynyt lapsi ja olin näkevinään joidenkin työntekijöiden elämästä jotakin sekä kritisoin välillä heidän toimintaansa. Saatoin nähdä jotakin oikeinkin, mutta pääasiassa vain luulin näkeväni oikein, vaikka en tosiasiassa nähnyt. Tosiasia on kuitenkin se, että olin aivan rikkinäinen ja syvissä haavoissa sekä lihallinen ja kokematon vanhurskauden sanassa sekä uskon elämässä.

Totuus on ettei minulla olisi ollut minkäänlaisia eväitä johtaa sitä paikkaa tai neuvoa siellä uskovia työntekijöitä, koska olin kokematon vanhurskaudessa sekä Jumalan sanassa. Lapsikin toki voi nähdä joskus joissakin asioissa oikein, mutta ei kykene ottamaan vastuuta ja laittamaan asioita kuntoon, eikä lapsi kykene johtamaan ja paimentamaan muita.

Toin tämän esille ymmärtääksemme, että uskoon tultuamme ja uskovina pieninä lapsina olemme kaikkein eniten lihallisia ja sielullisia sekä kiinni monenlaisissa synneissä, joista kasvun kautta alamme vapautua tuottamaan Jumalan armosta Hengen hedelmää. Seurakunta elämässä opimme toisten uskovien kanssa käytännön tasolla kokoontumaan ja rakentumaan hengellisesti sekä tekemään hengellistä työtä yhdessä.

Uskovien kesken ja uskomattomien kesken elämä on erilaista, koska uskomattomien kanssa ei voi rakentua hengellisesti keskenään, toki voimme oppia uskottomien kanssa paljon ja arvokasta myös Jumalan valtakunnan työhön, mutta kuitenkin uskovien kesken voi ainoastaan toteutua keskinäinen uskossa rakentuminen ja rakentaminen. Parhaiten se onnistuu paikallisten uskovien kanssa, koska Jumala on sinne säätänyt meille ensisijaisen yhteyden toisiin uskoviin.

Herra opettaa luonnollisen elämän kautta ja paljon ja näinhän myös Jeesus teki, mutta kaikkea luonnollista ei voi siirtää sellaisenaan hengelliseen elämään ja otan tähän esimerkin:

Luonnollisessa elämässä vauva syntyy puhtaana ajatuksiltaan ja luonnollisen kasvun kautta hänen elämänsä turmeltuu koko ajan lisää syntitavoilla ja tottumuksilla. Hengellisessä elämässä uskoon tullut vauva on kaikkein likaisimmillaan ja eniten kiinni erilaisissa synneissä, mutta hengellisen kasvun kautta hänen sydämensä koko ajan puhdistuu ja synti vähenee hänen elämästään koko ajan kasvun kautta.

Eli tarkkana tulee olla myös näissä luonnollisen ja hengellisen yhdistämisessä, sillä joskus ne eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, kuten esimerkkini osoitti.

Luonnollisessa perheessä lapsi usein oireilee sen tähden koska vanhemmat voivat toimia väärin, tai myös siksi jos lapsi itse toimii väärin ja uhmaa ja haluaa olla itsekäs tai toimia vain itseään ajatellen tai muuten vain hän toimii väärin. Emme voi siirtää maallista terapiaa tai luonnollisia perhe-elämän kuvioita hengelliseen elämään. Jumala eheyttää uskovaa Raamatun hengellisen sanan opetuksen kautta, ei maallisen terapia opetusten kautta.

Kaikissa uskovien yhteyksissä missä olen ollut mukana, niin poislähtemisen syy ja ongelma on useimmiten ollut lähtijän sydämessä, ei siis aina, mutta useimmiten. Totta kai muut uskovat voivat syyllistyä väärintekoon (ja on varmaan siihen syyllistynyt) tai jotkut muut ovat olleet ilkeitä sille, joka on lähtenyt. Mutta useimmiten lähtijä on ollut keskeneräinen ja on etsimällä etsinyt ongelmia ja syitä muista, mutta ei omasta sydämestään. Lähtijöitä on siis monenlaisia ja monista syistä.

Minä tiedän uskovia, jotka ovat parhaillaan tai ovat olleet pieniä lapsia uskossaan ja ovat omilla aistimuksillaan aistineet väärin vihan ja negatiivisuuden tunteen itseään kohtaan, jota ei ole ollut todellisuudessa olemassakaan, ja se tunne on vain kokijan oman sydämen haavaisuudesta johtuvaa. Mutta kun on saatu ymmärrystä ja kasvettu, niin silloin on nähty asioiden oikea asiaintila. Olen itse myös ollut tällainen uskova, joka omien haavojensa kautta vääristi ja koki vääräksi sen mitä näki ympärillään.

Toki on myös totta, että uskossaan hyvin nuori voi aistia vihan ja negatiivisuuden itseään kohtaan, silloin kun sitä esiintyy, mutta on totta myös, että omien haavojen kautta asiat voivat näyttää erilaisilta kuin mitä todellisuus on.

Älä tue vääryyttä

Jumala on laskenut sydämelleni erään tärkeän asian, jonka tuon tässä nyt esille. Joidenkin seurakuntien tai uskon yhteisöjen toiminta voi näyttää hyvältä ja Raamatulliselta, vaikka todellisuudessa se voi olla täysin vääristynyttä.

Tällaisen vääristyneen toiminnan tuntomerkkejä ovat muun muassa seuraavat asiat: Toimintaa johtavat ihmiset, joita ei ole tehtävään kutsuttu, väärä johtajuus kontrolloi kaikkea toimintaa täydellisesti, estetään ihmisiä etteivät he pääse palvelemaan sillä paikalla johon Herra on heidät kutsunut.

Sellainen henkilö joka kiertää Jumalan valtakunnan työssä kohtaa palvelutehtävässään usein myös edellä mainitun kaltaista väärää toimintaa. Jotkut eivät näe tätä väärää toimintaa, koska kaikki on naamioitu näyttämään oikealta, vaikka on kyse väärästä toiminnasta. Jumalan tahto on ettemme tukisi tällaista väärää toimintaa. Olen itse aikoinani kiertänyt jonkin verran Suomessa ja Venäjällä ja nähnyt kuinka paljon tällaista väärää toimintaa on olemassa.

Joissakin tapauksissa jotkut ihmiset johtavat hengellistä toimintaa, johon heitä ei ole kutsuttu. Koska heidän toimintansa perustuu lihalliseen valintaan, ei hengelliseen, niin siksi he johtavat siten, että he turvaavat kaikella tavalla asemansa, että he voivat johtaa kuten haluavat.

He toimivat siten, että he eristävät sekä syrjäyttävät Jumalan valitsemat palvelijat, että he voivat itse johtaa. He nostavat esille vain sellaisia ihmisiä, jotka eivät uhkaa heidän asemaansa. Jumalan voitelemien paimenten, sananjulistajien ja profeettojen sekä uskovien joiden armoitus ja hengelliset lahjat ovat uhka näille väärille johtajille ja siksi nämä väärät johtajat hylkivät heitä sekä eristävät heidät pois omasta toiminnastaan.

Jos näet tällaista väärää toimintaa, niin sinä et saisi tukea sitä, vaan rakkaudesta totuuteen paljastaa sen. Jos ymmärrät ja näet tällaista väärää toimintaa, etkä puutu siihen vaan yhä edelleen käyt siellä puhumassa ja palvelemassa, niin silloin sinä olet osallinen tähän vääryyteen sekä teet syntiä Jumalaa vastaan. Hengellisessä työssäsi ei tule olemaan Jumalan siunausta, jos osallistut "vääryyden talkoisiin".

Sinun ei tietenkään tule alkaa riitelemään, vaan Jumalan rakkauden vaikuttamana sinun tulisi tuoda esille nämä epäkohdat ja varsinkin siinä tilanteessa missä tiedät asioiden olevan väärin. Jumala auttaa sinua miten ja milloin voit tuoda totuuden esille.

Hyvin usein tämä väärä toiminta toimii siten, että käytetään paljon ulkopuolisia puhujia ja istutetaan penkissä niitä paikallisia uskovia, joilla on todellinen kutsu Jumalalta. Toiminta voi näyttää ulkopuolisen silmin ihan oikealta, vaikka kyseessä on väärä ja synnillinen toiminta.

On todella harmillista ja ikävää, että useat Jumalan palvelijat saattavat kiertää monia vuosia samoissa paikoissa osallistuen tukemaan väärää toimintaa. Jos olet osallisena tällaisessa toiminnassa, niin tee siitä parannus Jumalan armosta.

Jos olet itse mukana jossakin uskon yhteisössä missä toimitaan väärin ja jota johtavat väärät ihmiset, niin tuo tämä asia esille Jumalan johdatuksessa. Jos asiassa ei tehdä parannusta, niin sinun tulisi jättää tällainen väärä toiminta, sillä osallistuessasi tähän toimintaa osallistut vääryyden tukemiseen, eli synnin tekemiseen. Siksi jos he eivät tee parannusta, niin sinun tulisi jättää se yhteisö ja rukoilla Jumalaa johdattamaan sinut terveeseen uskovien yhteyteen.

Rakentumisesta

Jokainen jäsen on tärkeä, eikä kukaan ole toinen toistaan tärkeämpi. Jokaisella on oma tehtävänsä ja näiden eri tehtävien kautta meidän tulisi uskovina rakentua ja rakentaa monipuolisesti. Sitten vielä eräs tärkeä huomio, että vaikka on monenlaisia erilaisia tehtäviä, niin silti seurakunnassa on myös uskovia, joilla on sama tehtävä esimerkkinä, vaikka profeetan ja vanhimman tehtävä, joita seurakunnassa tulisi olla useita. Heidän tulisi kyetä rakentumaan yhdessä, eikä kokea toisiaan kilpailijoiksi, vaan uskoviksi, joiden tulee rakentua keskinäisessä rakkauden ilmapiirissä toinen toisiaan rakentaen.

Oli tärkeä huomio nähdä, että rakentaessamme on seurakunnan keskellä niitä, jotka kykenevät näkemään milloin aiotaan rakentaa väärin, että voivat neuvoa asioita oikeaan suuntaan. Toinen tärkeä huomio on siinä, että rakennetaan sen mukaan kun kyetään kasvamaan, sillä liika on liikaa myös hengellistä ravintoa nautittaessa.

Sekin on tärkeä huomio, että tulisi olla monia vanhempia (paimenia) seurakunnassa, joiden kautta saadaan monipuolisesti asioita esille sekä tietysti heidän tulee antaa myös tilaa muille rakentaa ja rakentua seurakunnassa. Herkkyys ja jämäkkyys voivat myös olla ominaisuuksia, jotka ovat yhdellä ja samalla uskovalla.

Erittäin tärkeä havainto on se, että vanhemmat oppivat myös uusia asioita kasvattaessaan omia lapsia. Tämä pätee myös seurakunta elämässä. Seurakunnan paimenten tulee myös oppia koko ajan johtaessaan seurakuntaa Jumalaa armosta.

Vastasyntynyt uskova on otollinen uusille vaikutteille ja opetuksille, eikä hänellä ole rasitteina tiettyä oppisuuntaa ja taustaa, jota vasten hän rakentaisi uskonelämäänsä. Mutta samalla hän on myös todella haavoittuvainen eksymään uskomaan vääriä oppeja, koska hänellä ei ole vielä kokemusta vanhurskaudessa vaeltamisessa ja Jumalan sanan tuntemisessa, eikä hän tunne vielä kovinkaan paljon Jumalan Hengen toimintaa.

Uskova ei ole puhdas synnistä ja lihallisuudesta, vaan päinvastoin on erittäin lihallinen ja sielullinen uskontien alussa ja siksi myös "vaarassa" kasvaa väärään suuntaan. Vasta uskoon tullut ihminen on vapaa uskovien perinteistä ja erilaisista opeista, mutta uskoon tultaan hän on tilassa, jossa hän on sielullisimmillaan sekä kiinni monenlaisissa syntitavoissa ja tottumuksissa, josta alkaa vapautuminen terveen kasvun kautta.

Se on totta, että ketään ei tule aliarvostaa, ei hengellisesti alaikäisiä, vaan heitä tulisi hoitaa ja kasvattaa kasvamaan terveeseen uskoon. Sana kylläkin opettaa, että alaikäisyyteen kuuluu paljon ymmärtämättömyyttä, se ei tarkoita sitä, etteivät he mitään ymmärtäisi, sillä tokihan hekin ymmärtävät, mutta eivät kuitenkaan vielä paljoa, sillä he ovat kokemattomia vanhurskauden sanassa sekä vaelluksessa.

Uskossa vanhempien ja kasvaneempien tulee kannustaa ja tukea nuorempia uskovia terveeseen uskon kasvuun. Vanhempien uskovien tulee osoittaa kunnioitusta ja arvostusta nuoremmille, että he pääsevät kunnolla kasvamaan ja kypsymään uskon tiellä.

Uskon elämä ja hiominen

Ef 4
11 Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
12 tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.
17 ¶ Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa,
18 nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden,
19 ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.
20 Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan,
21 jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa:
22 että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
23 ja uudistua mielenne hengeltä
24 ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.
25 Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.

Raamatun opetuksen mukaan hengellisesti alaikäinen kokemattomuutensa ja lihallisuutensa takia helposti ajelehtii kaikissa opintuulissa sekä ihmisten arpapelissä, joissa myös uskovat ihmiset joskus pelaavat kierosti ja vastakkain asettelevat ihmisiä ja asioita "omien" "etujensa" mukaisesti. Samoin alaikäinen helposti eksyy eksytysten kavaliin juoniin. Ef 4 luvun mukaan yksi tärkeä tekijä alaikäisen kasvussa on seurakunnan keskellä kasvaminen rakkauden ja totuuden ilmapiirissä.

Monet kasvavat yksin ilman tervettä seurakunta yhteyttä ja siksi he jäävät hiontaa vaille sekä tervettä kasvua, sillä Jumalan sana opettaa meille, että terve kasvu hengelliseen täysi-ikäisyyteen käy terveen seurakunta yhteyden kautta. Tärkein tekijä tietysti on henkilökohtainen suhde Jumalaan, jonka jälkeen Jumala johdattaa uskovan paikallisten sisarusten ja veljien joukkoon kasvamaan. Uskossa oleminen ei ole soololaji, vaan joukkuelaji, jossa ensin suhde Jumalan kanssa ja sen jälkeen seurakuntayhteys. Näiden molempien ulottuvuuksien tulisi toimia koko ajan sulassa sovussa keskenään.

Emme uskovina kasva terveeseen täysi-ikäisyyteen eristäytymällä muista, vaan yhdessä muiden kanssa. Yksin olija myös ajautuu itsensä näköiseen Jumalan kuvan rakentamiseen, joka on aina melko sumea ja vääristynyt. Otan itsestäni esimerkin. Minä olen kasvanut seurakunnan keskellä, jossa olen saanut opetusta vanhemmilta sisaruksilta, veljiltä ja monilta ja monipuolisesti.

Eli Herra on vaikuttanut ja opettanut minua todella monien uskovien kautta, joten se kaikki mitä olen ymmärtänyt ja omaksunut on tullut minun osakseni Herralta monien kautta, eli ei niin, että olisin vain koko ajan tutkinut asioita omin päin ja päättänyt uskoa siten ja näin. Olen myös tietenkin tutkinut paljon henkilökohtaisesti Raamattua. Minulla oli kuitenkin koko ajan terveet vanhemmat, jotka huolehtivat kasvustani ja oikoivat minua siellä missä sitä tarvittiin ja sitä oikomista on minussa riittänyt ja paljon oikomista oli varsinkin siellä alkuaikoina uskon elämääni ja tietenkin sitä oikomista riittää vieläkin ja aina loppuun saakka. Tarvitsemme uskovina toinen toistemme hiontaa, sillä se on Jumalan tahto.

Hebr 5
13 Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;
14 mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.

Olen huomannut että uskovien keskellä on eräs suuri ongelma (ei kaikkien kohdalla), mutta useimpien kohdalla on tämä ongelma ja se on se ettei haluta olla hengellisiä vauvoja, vaan koitetaan olla enemmän eikä suostuta siihen tilaan missä vauva on, eli muiden hoidettavana ja autettavana. Tämä on suuri ongelma, sillä jos emme elä vauvavaihetta siten kuin se kuuluu elää, opimme jo heti väärän tavan toimia ja elää, eli koitamme elää täysi-ikäisen elämää, vaikka olemme vauvoja.

Tämän tähden on monilta uskovilta jäänyt kokematta ruokinta ja hoitovaihe, jonka takana on voimakas opetus siitä, että olemme riippuvaisia Herrasta sekä muista seurakunnan jäsenistä. Tämä vauvavaiheen torjuminen siirtää uskovan elämään sellaisessa tilassa, jossa hän haluaa olla ja kokee olevansa jo täysikäinen ja tämän tähden kun hän on torjunut vauvavaiheen elämästään, niin hän on muista riippumaton ja usein tähän taudin kuvaan kuuluu riippumattomuus muista, jossa Herra suoraan puhuu ihmiselle ilman muita uskovia. Tällaisesta uskovasta tulee kehittymätön raakile, joka aiheuttaa usein aina ongelmia siellä missä hän on. Hän usein arvostelee muita ja on tietävinään miten asioiden tulisi olla.

Monet (eivät kaikki, mutta liian usea) uskovat eivät pysty kestämään sitä ajatusta, että uskoon tultuaan he ovat vauvoja, jotka eivät vielä osaa ja ymmärrä kovinkaan paljoa. Muistan kun itse kävin tätä vaihetta läpi ja ilman vanhempien uskovien tervettä ohjausta tässä asiassa, en minäkään olisi halunnut olla pieni ja ymmärtämätön vauva, vaan sellainen, joka kyllä tietää nämä asiat, vaikka todellisuudessa en kuitenkaan ymmärtänyt paljon mitään. Mutta onneksi oli oikea ohjaus lähellä sekä terve opetus, joten sain Jumalan armosta oppia hyväksymään sen että, olin pieni vauva, joka tarvitsin muiden tukea ja ohjausta.

Suostu Jumalan järjestykseen

Jumalan sana on kokonaisuus ja esimerkiksi UT:n opetuskirjeistä (Paavali, Pietari, Johannes jne.) näemme kuinka seurakunta oli järjestäytynyt Herran tahdon mukaan ja kuinka siellä asiat toimi. Syntyneisiin seurakuntiin asetettiin vanhimmat johtamaan työtä, jotka hoitivat seurakunnassa opetustointa ja pitivät huolta, että jokainen sai osallistua yhteiseen rakentumiseen. Seurakunnan asioiden hoitoa ja johtamista ei asetettu äsken kääntyneiden harteille, vaan seurakunnan johtaminen asetettiin jo hengellisesti kasvaneiden uskovien harteille:

1 Tim 3
1 ¶ Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
5 sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
6 Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
7 Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.

Kaitsijoiden tulee olla hengellisiä, mutta ei äsken kääntyneitä, koska tällainen uskova helposti paisuu ja eksyy perkeleen kavaliin juoniin, koska hän ei ole uskossaan vielä harjaantunut.

Joh 3:30 Hänen (Jeesus) tulee kasvaa, mutta minun vähetä.

Hengellinen kasvu on sellaista, että kun tulemme uskoon, niin Jumala alkaa muokkaamaan meidän syntistä ja lihallista mieltä nöyräksi, sillä emme ole heti uskoon tullessamme nöyriä, vaan todella lihallisia ja kiinni monissa syntitavoissa ja tottumuksissa. Siksi myös Johannes Kastaja sanoi, että meidän tulee vähetä ja Kristuksen kasvaa. Eli heti uskoon tullessamme emme ole puhtaita ja nöyriä vaelluksessamme, vaan monenlaisten syntien orjina.

Se miksi olen tähän puuttunut on siksi, että jos näemme hengellisen vauvavaiheen väärässä "valossa" tuottaa se meille ja meitä kuuleville paljon ongelmia. Eräs ongelma on sellainen, jossa väärä opetus ruokkii alaikäisissä sellaista asennetta, että he ylpistyvät itsestään ja lahjoistaan sekä pitävät vanhemmuutta ja vanhempia uskovia paatuneina ja sellaisina, jotka eivät mitään ymmärrä.

Nöyryys ja puhdas ja vanhurskas vaellus ei siis tule heti lahjana meille kun olemme uskoon tulleet. Vaan olemme uskon alussa kaikkein eniten kiinni syntitavoissa ja tottumuksissa ja terveen kasvun kautta opimme myös nöyrtymään ja olemaan nöyriä.

Hengellisesti alaikäisiä ei tule väheksyä eikä aliarvostaa, mutta se tosiasia on kuitenkin kaikkien tiedettävä, että alaikäinen on alaikäinen ja kokematon, vaikka osuisi jossakin kohden oikeaan. Tässä piilee myös sellainen vaara että kokematon ylpistyy ja alkaa luulemaan itsestään liikoja silloin kun onnistuminen tulee. Tämän puhun myös kokemuksesta, sillä olen myös tähän itse syyllistynyt ja nähnyt myös lukemattomien muiden syyllistyvän tähän samaan syntiin.

Olen  myös nähnyt kuinka alaikäiset kokoavat ympärillään muita saman ikäisiä, jonka kautta he alkavat uhmaamaan ja kyseenalaistamaan vanhempien tekemisiä. Tässä uhmassa joku asia saattaa osua oikeaan kohtaan, mutta silti alaikäisyyden takia puuttuu kyky seurakunnan paimentamiseen.

Sitten on niitä vanhempia uskovia, jotka eivät ole kasvaneet, vaan ovat jääneet alaikäisiksi sen tähden kun eivät ole halunneet kasvaa Jumalan tahdon tavalla. Tässäkin kohtaan voisi luetella monta syytä tähän kasvamattomuuteen; oma itsekkyys ja ylpeys, lihallinen seurakunta kasvattaa lihallisia lapsia jne.

Jumalan tunteminen

1 Aik 28:9 Ja sinä, minun poikani Salomo, opi tuntemaan isäsi Jumala ja palvele häntä ehyellä sydämellä ja alttiilla mielellä, sillä Herra tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki ajatukset ja aivoitukset. Jos häntä etsit, niin sinä löydät hänet, mutta jos luovut hänestä, niin hän hylkää sinut iankaikkisesti.

Jumalan tunteminen on asia, jota ei kukaan osaa automaattisesti, vaan se on asia, joka tulee oppia. Oppiminen vie aikaa, siksi sinun tulisi käyttää aikaa siihen että oppisit tuntemaan Jumalan.

San 2:5 silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.

Kun haluat oppia Jumalan tuntemista ja käytät siihen aikaa ja etsit sitä, niin sen lopputuloksena sinä opit koko ajan enemmän tuntemaan Jumalaa ja opit ymmärtämään Herran pelon (pelko sana voidaan myös kääntää alkukielestä tarkoittamaan kunnioitusta) ja Jumalan tuntemisen.

2 Tim 3:15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

1 Tess 5:21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;

Uskovan ihmisen uskonkasvuun kuuluu oma henkilökohtainen Raamatun tutkiminen ja lukeminen. Jumala avaa sanaansa jokaiselle lapselleen, joka haluaa elää todeksi Jumalan tahdon tien.

Jokaisen uskovan tehtävä on koetella se mitä hän lukee ja mitä hänelle opetetaan Jumalan sanasta. Tämä on erittäin tärkeätä. Jokaisen uskovan tulisi myös ymmärtää se, että tutkiminen ja koetteleminen ei ole toisen aliarvioimista tai hyökkäämistä toisen kimppuun, vaan Jumalan sanan mukainen ohje ja opetus, jonka turvin voimme välttää väärät sanan istutukset ja kasvaa terveeseen, oikeaan ja totuuden mukaiseen Raamatulliseen uskoon.

Jos joku koettelee jotakin väärässä hengessä ja mielenlaadussa, niin sen kyllä huomaa. Väärämielinen toisten "koetteleminen" on väärin, josta tulisi tehdä parannus.

Jer 24:7 Ja minä annan heille sydämen, heidän tunteakseen minut, että minä olen Herra; ja he saavat olla minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa; sillä he kääntyvät minun tyköni kaikesta sydämestänsä.

Kun kokosydämestäsi etsit Jumalaa ja Hänen tuntemista, niin sinä opit tuntemaan Hänet. Ihmisen liha ei taivu Jumalan tahtoon eikä halua etsiä Jumalan tuntemista. Jumala tietää tämän ja siksi Hän antoi sinulle uudestisyntymisessä Pyhän Hengen avuksi, jonka kautta kykenet oppimaan Jumalan tuntemista. Jumalan tuntemisen prosessi ei ole sinun ihan oma prosessisi, vaan prosessi, jossa Jumala itse auttaa sinua Hänen tuntemisessaan Pyhän Hengen kautta, joka asuu sinun sydämessäsi.

Ef 1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan

Jumalan tuntemisen prosessiin kuuluu myös se, että anoisit, eli pyytäisit Jumalaa auttamaan sinua, että oppisit tuntemaan Hänet. Jumala ei toimi meidän elämässämme väkisin, vaan Hän haluaa sitä, että itse haluamme Hänen toimivan elämässämme. Jumala ei pakota ketään uskonelämän kasvuun, eikä Hän tee sitä väkisin ilman meidän lupaamme. Siksi meidän osamme on haluta ja antaa Jumalalle lupa muuttaa meitä.

Monien uskovien ongelmat johtuvat siitä, koska he eivät anna Jumalalle lupaa, että Jumala saisi muuttaa heidät siten kun Jumala haluaa heidän muuttuvan. Tässäkin suhteessa ihmisen liha pistää hanttiin, mutta Jumala on antanut sinulle avuksi Pyhän Hengen, jonka kautta Jumala haluaa vaikuttaa sinussa tahtomista ja tekemistä, että Hänen tahtonsa saisi tapahtua sinun elämässäsi. Sinä voit ja saat pyytää Jumalaa, että Hän Pyhän Hengen kautta vaikuttaisi sinussa Hänen tahtonsa mukaista elämää.

 Fil 2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Jumalan rakkaus

Raamattu sanoo, että me rakastamme Jumalaa, koska Hän on ensin rakastanut meitä! Ensimmäinen asia on ymmärtää Jumalan rakastavan meitä. Mikä olisi sen suurempaa rakkautta kuin Herran Jeesuksen sovitusuhri meidän syntiemme tähden. Pyhä, puhdas ja viaton Herra Jeesus kuoli syntisten tähden ja hankki kuolemallaan verensä kautta meille iankaikkisen elämän. Meidän on myös syytä muistaa, että Jumala on lahjoittanut meille elämän, joka henkäyksellään teki kohdussa olevan lapsen eläväksi. Edellä lueteltujen asioiden ymmärtäminen johdattaa meidät kasvuun Jumalan rakastamisessa. Seuraava vaihe toteutuu Jesajan opetuksen mukaisesti:

Katso, Herra, Herra tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä. Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita, Jes 40:10,11

Herran käsivarsi, joka vallitsee (hebr. mashal - hallita) on Herra Jeesus, jonka työn (sovitustyö) ansio on Isän Jumalan edessä. Luota Herran Jeesuksen ansioon, älä omaasi! Tämä tarkoittaa sitä, että Jumala on sinut pelastanut ja ensin sinua rakastanut, ja jos et tätä ymmärrä, et voi rakastaa Jumalaa. Kun sen ymmärrät, niin sen jälkeen opit rakastamaan Jumalaan.

Herra Jeesus on sinut pelastanut, etkä sinä voi pelastaa itse itseäsi. Pelastuksesi ansio on Herralla Jeesuksella, joka vuodatti verensä ja kuoli sinun puolestasi Golgatan keskimmäisellä ristillä. Herran Jeesuksen ylösnousemus on todiste ja todistus siitä, että Jumala on sinut pelastanut ja että Hän rakastaa sinua. Hyväksy tämä ja anna Jumalan rakastaa sinua. Jos hyväksyt tämän, niin opit rakastamaan Jumalaa.

Miten rakastan Jumalaa? Jesaja kuvaa Jumalan Paimenena, joka kokoaa karitsat käsivarrelleen ja kantaa niitä sylissänsä ja imettäviä lampaita Hän johdattelee. Parhaiten rakastat Jumalaa siten, että annat Hänen ottaa sinut syliinsä ja hoitaa sinua. Sylihoidossa oleminen tarkoittaa sitä, että annat Hänen rakastaa sinua ja kantaa sinua sylissään. Sylihoito on käytännössä myös sitä, että suostut uskomaan ja toimimaan siten kuin on Jumalan tahto, näin et kulje omin voimin, vaan olet Isän sylissä, josta käsin Hänen läsnäolossaan käytännön tasolla toimit niin kuin on Jumalan tahto, eli elät totuuden mukaisesti. Tämän kaiken teet sen ymmärryksen ja voimavaikutuksen mukaisesti mikä on kasvuvaiheesi tila uskon elämässä.

Karitsan oleminen Paimenen sylissä kuvaa juuri sitä ettet kulje omin voimin, vaan Hänen voiman vaikuttamana. Ja kun olet kasvanut ja oppinut enemmän, pääset sylihoidosta kävelemään omin jaloin niin kuin lampaat Paimenen laumassa. Ja kun olet kypsynyt niin Jesajan kuvauksen tavoin sinäkin saat kulkea omin jaloin, mutta et omassa voimassasi, vaan Herran voimassa Hänen johdattelemanaan eteenpäin.

Uuden karitsan synnyttyä laumaan paimen otti karitsan syliinsä ja piti karitsaa paljon sylissään. Paimen myös kantoi karitsaa sylissään johdatellessaan laumaa eteenpäin. Tämän kaiken paimen teki siksi, että karitsa oppisi tuntemaan laumansa paimenen, oppisi erottamaan paimenen äänen ja hajun perusteella. Karitsan myös tuli oppia luottamaan paimeneen, että paimen johdattaa läpi louhikkoisten kivien sekä kuuman erämaan vesilähteille sekä viheriäisille niityille. Tämä kaikki siksi, että kerran karitsan varttuessa hän luottavaisesti seuraisi paimenta muun lauman mukana, eikä poukkoilisi pelokkaana sinne tänne. Samoin on sinun laitasi uskovana.

Sinunkin tulee oppia näkemään kuinka Jumala sinua rakastaa ja oppia luottamaan Häneen. Lammaspaimenen tehtäviin kuului pitää mukanaan öljysarvea. Kun ja jos lampaita alkoi uuvuttamaan kovassa helteessä, paimenen tuli kaataa öljyä lampaiden päähän, joka viilensi heidän oloaan. Samoin usein terävät kivet ja piikkiset oksat repivät haavoja lampaisiin, kun paimen huomasi lampaiden haavat hän kaatoi öljyä haavoihin, jolloin haavat nopeammin paranivat ja myös suojasivat haavoittunutta kohtaa. Jumala on tällainen Paimen, joka Pyhässä Hengessä virvoittaa pientä lastaan sekä Pyhässä Hengessä hoitaa meidän haavamme (synnin haavat) kuntoon. Jumalan armo ja rakkaus on ihmeellinen se virvoittaa ja hoitaa ihmissydäntä ja saa sydämemme iloitsemaan sekä ylistämään kiitosta ja kunniaa Jumalalle.

Uskonelämän ydin on siinä, että ymmärrät kuinka Jumala sinua rakastaa ja sen jälkeen sinä voit Häntä rakastaa. Jeesus sanoi: "Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." Joh 14:21. Se joka elää Jumalan sanan totuuden opetuksen mukaisesti on sellainen uskova, joka rakastaa Jumalaa. Jos pidät kiinni uskonnollisista perinnäissäännöistä, et rakasta Jumalaa, vaan niitä jotka ovat ne perinnäissäännöt laatineet, eli rakastat silloin ihmistä enemmän kuin Jumalaa ja kunnioitat ihmistä enemmän kuin Jumalaa.

Kun Jumalan armosta elämäsi ojentautuu Jumalan tahdon mukaisesti, eli Hänen sanansa totuuden mukaisesti, niin silloin olet prosessissa, jonka kautta opit tuntemaan ja rakastamaan Jumalaa. Tämä prosessi johdattaa sinut tasapainoiseen ja terveeseen uskonelämään, jossa saat kokea syvällistä yhteyttä Jumalan kanssa.

Petri Paavola 3.3.2018

Lähteet:

33/38 Raamattu

King James Version
Online Bible Lexicon
Strong's Lexicon