Kasvaminen Jeesukseen Kristukseen
  totuutta noudattaen rakkaudessa

 

 

Raamattu puhuu paljon uskossa kasvamisesta. Tässä opetuksessa käymme läpi Raamatullista uskossa kasvamista Efesolaiskirjeen 4 luvun kautta.

 

Kutsumus

 

   1 Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,

 

Raamattu opettaa Jeesuksen opetuslapsia vaeltamaan sen kutsumuksen mukaan, jonka Hän on meille antanut. Millainen on tuo kutsumus? Siihen Efesolaiskirje vastaa seuraavissa jakeissa.

 

Jumalan rakkaus

 

     2 kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa;

    3 ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:

 

 

Uskovan ihmisen kutsumus suhteessa uskon sisareen ja veljeen on, jotta hän rakastaa kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä uskon sisartaan ja veljeään. Jokainen uskova on eri kasvun vaiheessa uskon elämässään. Joku on vasta alussa opettelemassa uskon elämän alkeita, joku toinen jo kantaa Jumalan armosta hedelmää Jumalan kunniaa kirkastaen. Tämän takia kun olemme eri kasvun vaiheissa sekä vajavaisia uskovinakin, niin meidän tulee kärsiä myös toinen toisiamme rakkaudessa.

 

Tämä Rakkaus on Jumalan rakkautta. Raamattu sanoo että; Jumalan rakkaus on vuodatettu uskovan ihmisen sydämeen Pyhän Hengen kautta. Jumalan rakkaus on siis jo vuodatettu uskovan ihmisen sydämeen Pyhän Hengen kautta. Pyhän Hengen kautta uskova saa kokea sen rakkauden, jolla Jumala meitä rakastaa. Uskon elämä ei ole kuitenkaan kiinni tunteista, mutta kun uskossa ojentaudumme Jumalan sanan mukaiseen elämään, niin saamme myös Jumalan armosta tuntea tunteen sekä ymmärryksen tasolla sen kuinka Jumala meitä rakastaa. Jumalan sanan tulee ohjata meidän elämäämme, ei tunteiden, mutta terveen ja kypsän uskon kautta saamme myös kokea sen kuinka Jumala rakastaa meitä ja sen kuinka me saamme rakastaa Jumalaa.

 

Jumalan rakkaus meidän sydämissämme ei tee meistä tunteettomia "robotteja", vaan ihmisiä joiden tunne-elämä ojentautuu Pyhässä Hengessä tunteen tasolla tuntemaan oikeita tunteita sen mukaan kuin on Jumalan tahto jokaisessa tilanteessa. Ihmisen tunne-elämä ei saa ohjata uskovan elämää, vaan terve usko Pyhässä Hengessä ohjaa uskovan tunne-elämää toimimaan oikealla ja Jumalan tahdon mukaisella tavalla jokaisessa tilanteessa jossa elämme ja olemme. Tähän ei tietenkään kukaan koskaan kykene täydellisesti, mutta Jumalan armosta ja terveen uskon kasvun kautta opimme koko ajan enemmän ojentautumaan Jumalan tahdon mukaisesti myös tunne-elämämme tasolla.

 

Pyhän Hengen kautta saamme myös voiman rakastaa uskon sisariamme ja uskottomia lähimmäisiämme sekä myös niitä, jotka meitä vihaavat.

 

Pyhän Hengen vaikuttaman Jumalan rakkauden kautta seurakunnassa säilyy Hengen ykseys rauhan yhdyssiteellä. Tuo 3 jakeessa oleva yhteys sana on kreik. henotes, joka tarkoittaa ykseyttä sekä yhteyttä. Jumalan rakkaus uskovan sydämessä vaikuttaa Hengen yhteyden sekä ykseyden säilymistä, joka Jumalan rauhan yhdyssiteellä on lujasti solmittu yhteen. Tähän suuntaan Pyhän Hengen vaikutuksesta uskova kasvaa rakastamaan sisariaan sekä veljiään.

 

Jumala on yksi sekä ykseyden liitto uskovan ja Jumalan välillä

 

4  yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;

5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;

6 yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.

 

Jumala on yksi, Herra on yksi. Herralla Jeesuksella Kristuksella on yksi ruumis eli yksi seurakunta. Uskovat ovat kutsumuksessaan saaneet yhden ja saman Hengen, jossa kaikilla on sama kirkkauden toivo, Jeesus Kristus teissä.

 

Jumalan seurakunnalla on yksi ja sama usko, joka on kirjoitettuna Jumalan sanaan. Yksi ja sama usko vaikuttaa Jumalan Hengen hedelmää Pyhän Hengen vaikutuksen kautta. Raamattu opettaa yhdestä kasteesta; yksi kaste, joka saadaan uskoontulon jälkeen eikä ennen sitä. Jeesus Kristus sanoi: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Isä Jumala on kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa Jumalan lapsissa Pyhän Hengen kautta.

 

Lahjaksi annettu armo

 

7  Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.

8  Sentähden on sanottu: "Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille".

9  Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin?

10 Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.

 

Uskovat ovat Jumalan armosta pelastettuja eivät itsensä kautta, sillä pelastus on Jumalan lahja. Pelastusta ei anneta ihmisten tekojen mukaan, ettei mikään liha kerskaisi. Sillä usko on Jumalan teko, ja uskovat ovat luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

 

Jeesus Kristus eli lain vaatimuksen mukaan synnittömän elämän. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Jumala lahjoittaa armosta pelastuksen niille, jotka Hänen armostansa vastaanottavat pelastuksen. Jeesus Kristus sanoi ristillä: ”Se on täytetty”. Hän täytti kaiken meidän edestämme. Vaella siis uskon elämäsi Kristuksen lahjavanhurskauden turvissa.

 

Jumalallinen palvelutehtävä sekä sen hedelmä

 

11  Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,

12  tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,

 

Jeesus Kristus antoi seurakunnalle apostolit, profeetat, evankelistat sekä paimenet ja opettajat. Joiden palvelutehtävä tähtää siihen, jotta pyhät eli uskovat tulevat valmiiksi palveluksen työhön Kristuksen ruumiin rakentamiseen.

 

Uskovien tehtävä on julistaa pelastus-sanomaa tälle maailmalle sekä seurakunnan rakentaminen. Todellisten apostolien työn tuloksena syntyy seurakunta, jota apostolit opettavat ja sitten he asettivat seurakuntaan vanhimmat, joille he jättivät seurakunnan johtamisen. Todellinen apostoli ei sido ihmisiä itseensä, vaan Kristukseen sekä antaa lampaat paikkakunnan vanhimpien hellään ja hyvään hoitoon.

 

Todellinen profeetta tuo Herran sanan seurakunnalle, jolla hän ei sido laumaa itseensä, vaan Kristukseen.

 

Todellinen evankelista toimii samoin kuin toimi evankelista Filippus Samariassa. Filippus julisti evankeliumia Samariassa, jonka seurauksena ihmisiä tuli uskoon.  Sen jälkeen Jerusalemin seurakunnan apostolit ja vanhimmat tulivat Samariaan, jossa he opettivat vasta syntynyttä Jumalan seurakuntaa. Evankelista Filippus siis jätti sen työn apostoleille, joka hänen julistuksensa kautta syntyi. Todellinen evankelista ei sido itseensä uskoontulleita, vaan jättää heidät seurakunnan paimenten hyvän ja hellään hoitoon. Paimenet, jotka ovat opettajia ja kaitsijoita ja vanhimpia sekä johtajia, opettavat Jumalan seurakuntaa Jumalan sanalla. Todelliset paimenet eivät sido lampaita itseensä, vaan opettavat uskovat juurtumaan Jeesukseen Kristukseen. Sekä todelliset paimenet antavat lauman lampaille tilaa rakentaa seurakuntaa, niiden lahjojen ja armoituksien kautta, jotka Jumala on itsekullekin antanut.

 

Todellinen Jumalan Hengen vaikuttama palvelutehtävä ei siis koskaan sido uskovia itseensä, vaan Kristukseen. Sekä todellinen Jumalan Hengen vaikuttama palvelutehtävä tukee uskovien keskinäistä rakentumista. Tästä hedelmästä tuntee hengellisen palvelutehtävän, jossa Jumala saa kunnian.

 

Lihallisen mielen valtaama uskova palvelee Jumalaa omaa kunniaansa etsien, jonka tuntomerkkejä on: Uskovien sitominen itseensä, kontrolli henki, jossa uskovia kontrolloidaan uskomaan sekä korottomaan oman kunnian pyytäjän asemaa sekä palvelutehtävää. Lihallinen uskova pyrkii myös koko ajan osoittamaan toisten virheitä, myös sellaisia virheitä joihin syytöksen kohteeksi joutuneet eivät ole edes syyllistyneet.

 

Lihallinen palvelutehtävä korottaa koko ajan omaa tehtäväänsä. Lihallinen palvelutehtävä ei suostu kärsimään rakkaudessa kanssa matkaajiaan, vaan lyö armottomasti niitä, jotka hän kokee uhaksi itsellensä. Lihallinen uskova nostaa uskovat vastustamaan kaikenlaisilla valheilla ja väärillä luuloilla niitä, joita hän kokee uhaksi itsellensä. Lihallinen uskova on mielin kielin niitä uskovia kohtaan, jotka tukevat hänen työtänsä, mutta niitä kohtaa hän tuntee vihaa, jotka hän kokee uhaksi omalle työllensä. Tässä muutamia yleisimpiä tuntomerkkejä, toki lihallisen uskovan elämään kuuluu myös paljon muuta negatiivista.

 

Ykseys uskossa

 

13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,

 

Seurakunnan keskinäisen rakentumisen tarkoitus on päästä ykseyteen uskossa. Jakeessa 13 on taas sana henotes, ykseys, yhteys. Kun seurakunta ykseydestä käsin rakentuu, niin silloin kasvamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään. Uskon kasvun yksi päämääristä on kasvaa täyteen miehuuteen uskossa. Täysi miehuus ei tarkoita täydellisyyttä, sillä Raamattu opettaa ettemme saavuta täydellisyyttä tässä ajassa, vaan kasvamme sitä kohden., Fil 3:12.

 

Täysi miehuus tarkoittaa sitä, kun olemme Kristuksen koulussa oppineet ja harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta. Täysi miehuus on sitä, kun kannamme Jumalan armosta paljon hedelmää, joka kirkastaa Isää Jumalaa.

 

14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;

 

Uskon elämän kasvuprosessiin kuuluu myös alaikäisyys. Alaikäisyys on se aika, kun emme ole kasvaneet täyteen miehuuteen emmekä kanna paljon hedelmää, joka kirkastaa Isää Jumalaa. Alaikäisessä vaikuttaa voimakkaasti sielullisuus, toki alaikäinenkin on Pyhällä Hengellä täytetty. Mutta tuo, jotta ei ole hedelmä päässyt kypsymään tarkoittaa sitä, jotta alaikäinen on kiinni voimakkaasti sielullisuudessa, jossa hän on tunteidensa sekä aistiensa vietävänä. Uskon elämän alussa uskova on sielullisuuden johdateltavissa. Sielullista uskovaa kiinnostaa sielullinen sekä lihallinen uskonnollisuus. Sielullinen uskova karttaa hengellisyyttä, koska hengellisyys julistaa rakkaudessa sekä totuudessa lihalle kuolemantuomion eli lihan kuoleman, jonka jälkeen Henki hallitsee uskovan kuolevaista ruumista vanhurskaudessa.

 

Alaikäinen ja sielullinen uskova on kaikkien opintuulten viskeltävänä. Sielullinen uskova ei kykene erottamaan sitä mikä on tervettä sekä kypsää hengellisyyttä. Siksi alaikäistä on niin kovin helppo eksyttää mitä omituisimmilla ja epäraamatullisilla opeilla. Moni alaikäinen joutuu uskossaan haaksirikkoon sekä sielulliseen ja epäterveisiin uskon suuntien uhreiksi, oman sielullisuutensa tähden. Uskon alussa ja koko ajan on meidän tarkkaan tutkittava Raamatusta mikä on totuus sekä’ Jumalan tahto. Jeesus sanoi, jotta ihmiset eksyvät, kun eivät tunne kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa. Uskon tien alussa on tarkasti tutkittava rukouksessa, mikä on Jumalan tahto. Jumala kuulee rukoukset ja vastaa ja johdattaa niitä, jotka ensin etsivät Jumalan valtakuntaa sekä Hänen tahtoansa.

 

Kauemmin uskossa olleet eivät saa ylen katsoa alaikäisyyttä, vaan kunnioittaa nöyryydessä rakastaen ja rakentaen alaikäisiä Kristuksen armoon sekä Hänen tuntemiseensa. Mutta myös alaikäisten on kunnioitettava vanhempiaan sekä hyväksyttävä heidän rakastavan turvallinen ohjauksensa oikeaan suuntaan. Toki se on myös totta, että kauemmin uskossa olleet voivat myös eksyä ja harhautua uskon elämässä. Mutta se on myös totta, että terveessä ja Jumalan mielen mukaisessa uskossa kasvavat uskovat kuitenkin pääsääntöisesti saavat kasvaa koko ajan yhä enemmän sitä kohti, jossa he Jumalan armosta saavat kypsyä ja oppia tuntemaan Herraa koko ajan syvällisemmin ja paremmin.

 

Kerron tässä sisäisen ilmestyksen, kasvamiseen Kristuksen armossa ja Hänen tuntemisessaan, jonka sain Herralta monta vuotta sitten.

 

”Näen edessäni kovan ja kivisen pellon, jossa ei mikään kasva. Pellolle tulee kylväjä auransa kanssa. Kylväjä upottaa auransa syvälle maaperään, jonka jälkeen hän muokkaa ja pehmittää pellon.  Jumala muokkaa ja  pehmittää ihmisen sydämen rakkaudellaan ja totuudellaan."

 

Maan pehmittämisen jälkeen kylväjä kylvää siemenen maan sisälle. Tämän jälkeen Jumalan aurinko alkaa säteillänsä lämmittämään maata, missä siemen on. Tämän jälkeen Jumalan lähettämä sade kostuttaa maan, jossa siemen on. Auringon lämmön ja sateen kosteuden vaikutuksesta jyvän kova ulkokuori murtuu ja siten vapauttaa siemen elämän hedelmän kasvamaan. Jumalan rakkaus lämmittää meidän sydäntämme sekä Hänen Hengen ja sanansa kosteus kaikki yhdessä murtavat meidän kovan ja ylpeän sydämemme. Ja näin me antaudumme nisunjyvän kuoleman tielle. Nisunjyvän kuolema josta Jeesus puhui tarkoittaa lihamme kuolemaa. Lihamme kuolemaa emme saa aikaan lihan voimalla, vaan Jumalan Hengen rakkaus sekä Hänen sanansa totuus murtaa sydämemme kuolemaan lihallemme.

 

Kun siemen kasvaa niin se nousee oraalle. Oras vaihe on uskon vauva vaihetta, jossa hyvin hellästi hoidetaan vasta syntynyttä uutta Jumalan lasta. Paavali opetti tästä Tessalonikan seurakunnalle; jotta vanhempien uskovien tulee hellästi hoitaa vasta uskoon tulleita, niin kuin äiti hellästi hoitaa vauvaansa.

 

Oras vaiheen jälkeen siemenestä on kasvanut pitkä ja tyhjä korsi ilman tähkiä, joka tavoittelee kohti taivaita. Tämä kuvaa sitä kun olemme uskon tien alussa kuin tyhjä ja tähkätön korsi, joka tavoittelee sydämen ylpeitä ja korkeita ajatuksia. Näin vehnäpellossa on monta tyhjää kortta, jotka ikään kuin kilpailevat, kuka kasvaa korkeimmaksi, kauneimmaksi sekä suurimmaksi. Korren tyhjyys kuvaa lihallisuutta, joka ylpeästi kilpaillen yrittää kurkottaa itsensä muita korkeammalle.

 

Mutta sitten elämä kasvattaa tähkää korteen, joka pellossa tähkien painosta kumartuu alaspäin ja kumartaa toisia vehnänkorsia. Samoin kuin Pyhän Hengen hedelmä saa kypsyttää meidän sydämessämme Hengen hedelmää, niin me nöyrrymme rakastamaan toisiamme seurakunnassa sekä kunnioitamme toisiamme. Raamattu myös kehottaa, jotta pidämme nöyryydessä uskon sisariamme sekä veljiämme  itseämme parempina, Fil 2:3. Tämä on Jeesuksen Kristuksen tahto, jotta Hänen opetuslapsillansa on keskinäinen rakkaus.

Totuutta noudattaen rakkaudessa

15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,

 

Olemme armosta pelastettuja sekä pyhitys elämäkin on Jumalan armoa, sillä Jumala vaikuttaa uskovassa tahtomista sekä tekemistä, jotta Jumalan tahto tapahtuu uskovan elämässä. Uskon elämä on armoa, jossa hengellinen kasvu tapahtuu vain yhdellä tavalla eli: Kun noudatamme totuutta rakkaudessa silloin kasvamme Jeesukseen Kristukseen.

 

Raamattu sanoo, jotta Jumalan sana on kokonansa totuus. Meidän tulee uskoa koko Jumalan sanan totuus sekä oppia erottamaan, mikä opetus kuuluu uuden liiton uskovalle. Jeesus sanoi totuuden tekevän vapaaksi, jos uskomme Jeesuksekseen Kristukseen, niin silloin totuus tekee meidät vapaiksi. Mistä me vapaudumme? Totuus vapauttaa synnin orjuudesta, joka on synnin pakkovaltaa, jossa himo vangitsee ihmisen synnin himojen orjaksi. Himo pakottaa meidät tekemään syntiä, mutta Jumalan rakkaus antaa meille halun rakastaa Jumalaa sekä lähimmäisiämme. Synnin olemus on pakottava himo. Vanhurskauden vaikutus on halu rakastaa totuuden kautta Jumalaa sekä lähimmäisiään.

 

Hengellinen kasvu siis tapahtuu vain totuutta noudattaen rakkaudessa. Jos emme kasva hengellisesti eteenpäin, niin silloin elämässämme ei ole totuuden rakkautta. Todellinen Jumalan rakkaus tukee aina totuutta eikä koskaan valhetta. Raamattu sanoo, jotta Jumala antoi lakinsa Mooseksen kautta, mutta Jeesus Kristus toi armon ja totuuden, Joh 1:17. Todellinen Jumala armo on myöskin totuutta. Liian usein tänä päivänä opetetaan armoa, joka ei suostu tukemaan totuutta, vaan tukee ihmisten korvasyyhyä. Tällä tavoin uskova ei pääse kasvamaan eikä juurtumaan Jeesukseen Kristukseen. Jumalan armo totuudessa sekä rakkaudessa kasvattaa meidät Jeesukseen Kristukseen.

 

Raamattu myös opettaa, että Jeesuksen Kristuksen opetuslasten on kunnioitettava toinen toistansa sekä uskovan tulee pitää sisariaan sekä veljiään itseään parempina. Tällä tavoin Jumalan rakkaus sekä totuus lujittaa uskovien keskinäisen kokoontumisen ja tällä tavoin toimien on eripuran sekä riitojen mahdotonta elää seurakunnan keskellä. Ja tämän keskinäisen kunnioittamisen sekä sen, että pidämme sisaria sekä veljiä itseään parempina kautta vain seurakunta voi rakentua keskinäisesti sekä olla yhtä Kristuksessa.

 

Hengellinen kasvu tuottaa kasvun Kristukseen. Eli uskova kasvaa Kristukseen, jolloin toteutuu Raamatun opetus: ” Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” Uskon elämän yksi syvällisin päämäärä on, että Kristus saa meissä muotoa sekä saa elää meissä. Tähän suuntaan me kasvamme, että Kristus Jeesus saa elää meissä ja sen kautta Hän saa tehdä tekonsa tässä maailmassa.

Yhteen liitettynä jokaisen jäsenen avulla

 

      16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.

 

Seurakunnan jäsenet kokoontuvat paikkakunnallaan yhteen rakentumaan sekä heidän tulee pysyä yhdessä. Uskovan ihmisen kasvussa on kaksi tärkeää tekijää:

 

1. Henkilökohtainen suhde Jumalaan totuutta ja rakkautta noudattaen. 2. Seurakunnan keskinäinen kokoontuminen toisiaan rakastaen sekä rakentaen.

 

Näiden kahden asian kautta sitten tapahtuu terve kasvu Kristukseen Jeesukseen. Seurakunta siis rakentuu kaikkien jäsentensä avulla, joka tarkoittaa sitä että: Kaikki uskovat rakentavat seurakuntaa niillä hengellisillä talenteilla, jotka Jumala on itse kullekin antanut. Eli seurakunta ei kokoonnu katselemaan teatteri esitystä, missä muutama ihminen esiintyy esiintymislavalla ja suurin osa istuu penkeissä katsomassa esitystä.

 

Yhteisessä rakentumisessa kaikki osallistuvat rakentamiseen, siten ettei kukaan varasta show:ta itsensä ympärille, eikä kukaan yritä olla enempää kuin mihin on kutsuttu. Kun Jumalan rakkaus vaikuttaa seurakunnan sydämessä, niin silloin myös annamme tilaa toisillemme rakentaa seurakuntaa niiden armoituksien mukaisesti, jotka Herra on armostansa antanut itse kullekin.

 

Sydämen paatumus

 

17 ¶ Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa,

18  nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden,

19  ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.

20 Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan,

 

Uskomaton ihminen on tietämätön ja paatunut sydämessään synnin tähden, siksi hän ei ymmärrä Jumalan tahtoa. Jumalan kansan tulee julistaa heille evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.

 

Uusi ihminen

21  jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa:
22  että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
23  ja uudistua mielenne hengeltä
24  ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.

Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa sanan kautta, jotta riisuudumme vanhasta ihmisestä, joka on täysin turmeltunut synnin himojen tähden. Uskova saa uudistua mielen hengeltä, jossa puetaan päälle uusi ihminen, joka Pyhän Hengen ja sanan kautta vaikuttaa uskovassa totuutta ja vanhurskautta sekä pyhyyttä.

 

Vanha ihminen on lihan himojen vallassa, mutta uusi ihminen elää Jumalan armosta totuudessa ja vanhurskaudessa sekä Jumalan pyhyydessä.

 

Pyhä Henki vaikuttaa uskovassa, jotta vanha ihminen tekoinensa kuolee ja uusi ihminen uskon kautta elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Tässäkin on kasvusta kysymys. Kasvamme lihan himoista Jumalan lasten vanhurskauden vapauteen.

 

Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö

 

25  Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.

26  "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli,

27 älkääkä antako perkeleelle sijaa.

 

Valhe ei kuulu uskovan elämään, vaan totuudessa eläminen. Uskova saa vihastua syntiin, mutta synnintekijää eli lähimmäistä tulee rakastaa. Mutta jos kuitenkin vihastut lähimmäiseesi ei se saa olla pitkää vihastumista, sillä ennen auringon laskua sinun tulee antaa anteeksi lähimmäisellesi. Viha antaa perkeleelle sijaa muokata sinun sydämeesi vihan bunkkeri, jonka kautta sinun uskon elämäsi takkuaa eikä tuota kypsää hedelmää.

 

Jakeessa 26 vihastukaa sana on alkutekstissä orgidzo, joka tarkoittaa vihastua sekä sellaista vihastumista, jossa ihmistä ärsytetään, provosoidaan, suututetaan tai aiheutetaan vihastumaan. Samoin jakeessa 26 vihanne sana on alkutekstissä parorgismos, joka tarkoittaa vihaa. Vihastuminen ja viha on kaksi eri asiaa, jotka alkukieli ilmaisee eri sanoilla, koska ne tarkoittavat eri asiaa.

 

Jakeen 26 mukaan voimme vihastua tekemättä syntiä. Vihastuminen tarkoittaa suuttumusta sekä vihastumista jonkin asian tai tapahtuman tähden, ei vihaamista, eli ei sellaista jossa kannetaan vihaa jatkuvasti sydämessä toista ihmistä kohtaan. Vihastuminen voi johtaa vihaan, siksi jakeessa 26 sanotaan, että vihastuminen ei saa johtaa synnin tekemiseen, eikä vihaan. Samoin siinä sanotaan että vihastumisen tulisi olla ohimenevää, joka ei saa jatkua enää seuraavana päivänä.

 

Jumalan tahdon mukainen vihastuminen on esimerkiksi sellaista, jossa ihminen vihastuu synnin tekemiseen ja siihen että Jumalan sanaa ei kunnioiteta. Tästä on hyvä esimerkki se kuinka Herra Jeesus vihastui temppelissä käytävään kaupankäyntiin ajamalla heidät ulos temppelistä ja kaatamalla rahanvaihtajien pöydät. Herra Jeesus ei tehnyt väärin, koska temppelin oli tarkoitus olla kaikkien kansojen rukoushuone, ei markkinapaikka. Totta kai Jeesuksella oli Jumalan Poikana oikeus puhdistaa temppeli, että se toimisi sitä varten miksi se oli tarkoitettu toimimaan.

 

Vihastuminen voi johtaa myös vihaan ja Jumalan tuomion alle:

 

Matt 5:22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: ‘Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ‘Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.

Alkutekstin mukaan se joka vihastuu veljeensä on vaarassa joutua tuomion alaisuuteen. Siinä tapauksessa, jossa vihastuminen kohdistuu ihmiseen ja on jatkuvaa, niin se muuttuu vihaksi ja silloin joutuu Jumalan tuomion alaisuuteen.

 

Vihastuminen ei siis siinä tapauksessa ole synnin tekemistä, jossa joku aiheesta vihastuu, esim. silloin kun joku tekee syntiä ja väärin. Tällöin ei kuitenkaan saa vihastua siten, että kantaa sitä jatkuvasti sydämessään, vaan että jo seuraavana päivänä vihastumisen tulee olla ohi.

 

Vihastuminen joka on syntiä on sellaista, jossa jatkuvasti kannetaan omassa sydämessä vihastumista jotakin ihmistä kohtaan.

Antakaa anteeksi

 

28  Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.

29  Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.

30  Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.

31  Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.

32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.

 

Katkeruus, kiivastus, viha, pahuus sekä kaikenlainen herjaaminen ei kuulu uskovan sydämeen. Uskovien tulee olla toisiaan kohtaan ystävällisiä sekä anteeksiantavaisia, sillä Jumala itse on antanut meille anteeksi meidän syntimme.

 

Anteeksiantamattomuus on yksi yleisempiä syitä miksi uskova ei pääse eteenpäin uskon tiellä. Jeesus sanoi, jo te ette anna anteeksi niille, jotka ovat teitä vastaan rikkoneet, niin ei taivaallinen Isäkään anna teille anteeksi.

 

Anteeksiantamus jatkuvana voimavarana meidän sydämissämme takaa meille myös kasvun terveeseen sekä kypsään uskoon. Joskus elämässämme voi olla todella vaikeita asioita, joille voi olla vaikea antaa anteeksi, silloin kannattaa muistella kuinka luodut naulitsivat Luojansa ristinpuulle ja kaiken tämän Herra Jeesus Kristus antaa anteeksi syntinsä tunnustaneille ja niitä katuville. Nyt täytyy huomata, jotta on kysymys omien syntien katumisesta. Eli emme voi pakottaa meitä vastaan rikkoneita ensin katumaan, jotta voimme antaa heille anteeksi. Jumala antaa meille voiman kun sitä Häneltä pyydämme, jota voimme antaa anteeksi kaikissa tilanteissa niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

 

 

 

Lähteet:

 

33/38 Raamattu

King James Version
Online Bible Lexicon
Strong's Lexicon

 

 

 

 

Petri Paavola