Saan paljon palautetta sähköpostiini, enkä valitettavasti ehdi kaikkeen vastaamaan. Sain 30.11.2017 sähköpostiini viestin, jossa sanottiin, että eräällä nettifoorumilla on kirjoitettu minun sanoneen, että Matt 28:19 kastekäsky olisi katolisen kirkon tekemä myöhempi lisäys. Tämä aihe on todella tärkeä käydä läpi, koska Raamatussa on johdonmukainen opetus koskien kaikkia opetusaiheita, eikä Raamattu opeta ristiriitaisesti, niin että yhdestä ja samasta asiasta olisi kaksi erilaista opetusta. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan kautta rukouksen kera. Toivon, että luet kirjoitukseni kokonaan, koska vasta tekstini koko kokonaisuus kertoo sen miten uskon ja ymmärrän tämän asian. Näin ei tule ymmärrettyä väärin sitä miten uskon ja ymmärrän tämän asian.

Olen varmaankin vuosien mittaan joskus jossakin keskusteluissa saattanut vihjata ja epäillä Matt 28:19 olevan lisäys, mutta en ole koskaan uskaltanut sellaista julkisesti puhua ja opettaa tai kirjoittaa siitä täysin varmana asiana. Epäilyksistäni huolimatta en ole koskaan uskaltanut sanoa olevani täysin varma asiasta, niin että sivullani siitä olisin kirjoittanut tai julkisesti puhunut. En ole sitä uskaltanut tehdä, koska kreikankielisissä tekstilaitoksissa on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, enkä ole löytänyt sellaista tekstilaitosta, jossa olisi Jeesuksen nimeen.

Nyt tällä hetkellä minulla on selkeä näkemys asiasta ja on ollut jo pitkään, eikä minulla ole asiassa ristiriitaa, ongelmaa tai epäilyksiä. Ongelma ristiriita tai sekaannus asiassa johtuu siitä, koska Raamatun sanassa on maininnat liittyen vedellä kastamiseen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen sekä Herran Jeesuksen nimeen. Koska nämä näyttävät olevan ristiriidassa keskenään, niin siksi me uskovina pyrimme ratkaisemaan ja poistamaan ymmärryksessämme olevan ristiriidan jollakin tavalla. Näitä ratkaisuja ovat esimerkiksi sellaiset ajatukset sekä opetukset, että Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on tarkoitettu pakanauskoville ja Herran Jeesuksen nimeen messiaanisille juutalaisille; Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on katolinen myöhäisempi lisäys jne.

Kuten aina niin Jumalan sana ei ole koskaan ristiriidassa keskenään, vaan ristiriita on aina meidän sydämessämme kun emme ymmärrä oikealla tavalla Jumalan sanan opetusta. Voidaksemme ymmärtää oikein Jumalan sanan opetusta, niin meidän tulee ymmärtää se oikealla tavalla ja Jumalan sanan totuus muodostuu aina lopulta Raamatun sanan kokonaisopetuksesta. Emme siis kykene läheskään aina saamaan oikeaa ymmärrystä vain yhden jakeen kautta, vaan jakeen teksti- ja asiayhteyden sekä Raamatun kokonaisopetuksen kautta. Kun luemme Raamattua laajemmin niin kykenemme ymmärtämään, että Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen sekä Herran Jeesuksen nimeen on ihan sama asia, mutta ei kuitenkaan niin, että Raamattu opettaisi, että molempia sanamuotoja voitaisiin käyttää käytännössä kuin kastetaan. Miten tämä on mahdollista, eikö tällainen ole juuri ristiriidassa keskenään? Ei ole ja perustelen asian myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Matt 28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

Herran Jeesuksen sanat olivat siis vedellä kastamisesta, kastakaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kaikissa tunnetuissa kreikankielen UT:n tekstilaitoksissa on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, joita on useita. Voimme siis varmasti luottaa siihen, että Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kuuluu alkuperäiseen UT:n tekstiin.

Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.

Apt 8:16 sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.

Apt 10:48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.

Apt 19:5 Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.

Kaikki Herran Jeesuksen opetuslasten vedessä kastamiset tapahtuivat käytännössä aina Herran Jeesuksen nimeen, eivätkä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Miten sitten kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on ihan sama asia kuin kaste Herran Jeesuksen nimeen? Kun tutkimme Raamattua Johanneksen evankeliumista luvusta 17, niin saamme kysymykseen oikean vastauksen.

Joh 17:
11 ¶ Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.
12 Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen.

Raamattu sanoo (Jeesus sanoi), että Jeesuksen nimi on Isänsä nimi, sillä Jeesus sanoi Isänsä antaneen Hänelle oman nimensä. Nimi, jonka Isä antoi Pojalleen on Jeesus. Jotkut sanovat ettei Raamatussa ole Jeesus nimeä Isän nimenä. Raamatussa Herra Jeesus sanoi Isän antaneen Hänelle oman nimensä, eli nimen Jeesus. Jos Herran Jeesuksen oma todistus Jeesuksesta Isän nimenä ei riitä todisteeksi, niin silloin ihminen ei ikävä kyllä halua edes uskoa Jumalaan sanaan niin kuin kirjoitettu on, vaan siten niin kuin ihminen itse haluaa sitä tulkita oman korvasyyhynsä mukaisesti. Raamattu sanoo selvästi Jeesus nimen olevan Isän nimi ja tämä tulee esille myös muualla Raamatussa.

Apt 9:27 Mutta Barnabas otti hänet turviinsa ja vei hänet apostolien tykö ja kertoi heille, kuinka Saulus tiellä oli nähnyt Herran, ja että Herra oli puhunut hänelle, ja kuinka hän Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä.

Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.

Evankeliumia julistettiin Herran Jeesuksen nimessä, ei Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.

Apt 16:18 Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä". Ja se lähti sillä hetkellä.

Riivaajahenget ajettiin ulos jumalattomista riivaajien vallassa olevista ihmisistä Herran Jeesuksen nimessä, ei Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.

Apt 3:6 Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy."

Sairaat parantuivat sairauksistaan Herran Jeesuksen nimessä, ei Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.

Ef 5:20 kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Uskovien tulee kaikessa kiittää Isä Jumalaa Herran Jeesuksen nimessä, ei Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.

Raamatussa ei ole missään kohtaa tehty mitään käytännössä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ymmärrän kuitenkin sen, että jos joku uskova ihminen totuudesta tietämättä uskovana kastetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin hänen ei tarvitse mennä enää uudestaan kasteelle, vaikka häntä ei kastettukaan Herran Jeesuksen nimeen. Raamattu puhuu vain yhdestä kasteesta, joka myös tarkoittaa sitä, että se tapahtuu vain kerran ja jos on uskossa vilpittömästi mennyt kasteelle ja on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin mielestäni kaste on silloin pätevä. Olen tätä asiaa aikoinani ajatellut todella paljon, että miten tämän asian kanssa tulee menetellä. Monta vuotta sitten sain sydämelleni ajatuksen, joka on varmasti myös tapahtunut monelle uskovalle. Jos ihminen tulee Jumalan armosta uskoon ja kiittää Jumalaa pelastuksestaan käyttäen sanoja Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin hän on tullut aidosti ja oikeasti uskoon, vaikka käyttää sanoja, joita Raamattu ei opeta käyttämään kun Jumalaa kiitetään. Emme voi sanoa tällaiselle uskovalle, että olet tullut väärin uskoon kun käytit sanoja, joita Raamattu ei opeta käyttämään, kun kiitit Jumalaa pelastuksesta, sillä väärien sanojen käyttäminen on tapahtunut tuntematta totuutta asiassa, mutta siitä huolimatta uskoon tuleminen on oikea ja aito. Samalla perusteella emme voi kastaa ketään uudelleen, jos tuntematta totuutta kastettaessa käytetään eri sanoja kuin mitä Raamattu opettaa, koska kuitenkin toteutuu uskossa ojentautuminen sen ymmärryksen mukaan kuin mitä sillä hetkellä on. Tietenkin jos olen asiassa erehtynyt ja tulisin sen ymmärtämään, niin totta kai tekisin asiassa parannuksen, mutta nyt kuitenkin uskon ja ymmärrän tämän asian, niin kuin olen sen ilmaissut.

Joskus jotkut syyttävät Herran Jeesukseen nimeen kastavien uskovien olevan branhamilaisia ja edustavan branhamilaisuutta, koska Branham kastoi Herran Jeesuksen nimeen. Minä en ole koskaan ollut branhamilainen, enkä kannata branhamilaisuutta, koska Branham opetti monia vakavia harhaoppeja, joiden tähden pidän Branhamia vääränä profeettana. Herran Jeesuksen nimeen kastaminen ei ole branhamilaisuutta, vaan Raamatun sanan totuuden mukaista toimintaa.

Historian kirjojen mukaan keisari Diocletian vuonna 303 jKr. määräsi monia kristittyjen (Herran Jeesuksen opetuslapset) kirjoja polttoroviolle poltettavaksi. On sanottu, että poltettujen kirjojen joukossa olisi ollut myös varhaisia UT:n käsikirjoituksia. Eusebius on siteerannut kirjoituksissaan monta kertaa Matt 28:19 jaetta seuraavasti: "Menkää ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia minun nimeeni". Nykyisin olemassa olevissa yhdessäkään UT:n käsikirjoituksen kohdassa Matt 28:19 ei ole Eusebiuksen siteeraamaa kohtaa. Koska näin on, niin uskomme ei saa perustua Raamatun ulkopuoliseen todistukseen (Eusebiuksen tai jonkun muun ihmisen todistus), vaan ainoastaan Raamatun todistukseen. Raamatun oma todistus on, että kaikki alkuseurakunnassa käytännössä suoritetut kasteet suoritettiin Herran Jeesukseen nimeen ja siksi on oikein ja Raamatullista kastaa ainoastaan Herran Jeesuksen nimessä.

Kirkkolaitokset alkaen katolisesta kirkosta "kastavat" (sylivauvakaste ei ole Raamatullinen kaste) käyttäen sanoja Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, joka ei ole kuitenkaan Raamatun opetus asiasta, koska kaikki mitä teemme sanalla ja työllä tulee tehdä Herran Jeesuksen nimessä, Isää Jumalaa kiittäen. Elämme ennallistamisen aikaa, jossa Herra Jeesus on kokoamassa seurakuntaa yhdeksi, pois hajaannuksen tilasta. Ennallistamisen aika on myös aikaa, jolloin Raamatullinen usko, rakkaus ja totuus ennallistuu ja palautuu alkuperäisen Raamatun sanan opetuksen mukaiseksi myös vesikaste Herran Jeesukseen nimeen. Jumalan tahto on aina edetä asioissa rakkaudesta totuuteen, jonka mukaan rakastamme ja palvelemme Jumalaa totuudessa sekä myös uskon sisaria ja veljiä, josta syystä annamme kaikille aikaa tutkia sitä mikä on totuus; annamme aikaa kasvaa uskossa ojentautumaan sen mukaan mikä on Jumalan sanan totuus. Tarkoituksena ei saa olla hajottaminen ja riidan kylväminen uskovien keskuuteen, vaan rakkauden totuuden kautta ykseyden aikaansaaminen uskovien keskuudessa koskien uskoa Jumalan sanan totuuteen sekä uskon ojentautumisessa Jumalan sanan totuuden mukaan.

Petri Paavola 2.12.2017