Kadonnut evankeliumi: Käsikirjoituksen salakoodin purkaminen

Kadonnut evankeliumi kaikki luvut!
 

Jacobovicin ja Wilsonin mukaan monet tutkijat ovat katsoneet kirjoituksen olleen juutalainen Raamatun tarina, sijoittaen sen myöhäisempään apokryfiseen Genesis kertomukseen. Jacobovicin ja Wilsonin mukaan tutkijat sokaistuivat päätellessään tällä tavoin, eivätkä he huomanneet kieltä ja kuinka tarinassa käytetty symbolismi voi kertoa toisenlaisesta tyylistä, eli kertoa salatusta historiallisesta kertomuksesta.

Jacobovici ja Wilson sanovat, että jos Joosefin ja Aasenatin tarina on salakoodina kristillisessä tekstissä, niin me voimme asettaa sen hyvin tunnettuun kirjalliseen perinteeseen. He sanovat varhaisten kristittyjen tulkinneen Raamatun kirjoituksia eri tavalla kuin nykyiset tutkijat. Esimerkiksi itäinen kristillisyys, jossa Joosefin ja Aasenatin tarina säilyi kauiten käytti tekstin tulkinnan menetelmänä typologiaa, jossa VT:n hahmoilla on vastine UT:ssa.

Jacobovici ja Wilson tuovat esille kuinka Syyrian kristillisyyden koulukunnat olivat erikoistuneita näkemään esikuvia VT:n ja UT:n välillä, jossa VT:n henkilöt ja tapahtumat olivat esikuvia UT:n tapahtumista ja henkilöistä. Jacobovici ja Wilson ottavat esimerkiksi Paavalin typologian Saarasta Aabrahamin vaimosta, joka on esikuva Paavalin seuraajista. He tuovat esille kuinka Saara on vapaa nainen ja on esikuvaa niistä, jotka ovat löytäneet vapauden Kristuksessa. Haagar Saaran orja on esikuvaa niistä, jotka jäävät orjuuteen. Jacobovici ja Wilson sanovat Paavalin tuovan esille kuinka Haagar on esikuvaa niistä juutalaisista, jotka jäivät kiinni lain orjuuteen.

Jacobovici ja Wilson sanovat, että kun luemme Aabrahamista, Saarasta ja Haagarista, niin emme oikeasti lue Aabrahamista, Saarasta ja orjasta. He sanovat, että kun tekstin lukee kristillisen silmälasien kautta, niin ymmärrämme Saaran edustavan kristittyjä ja Haagarin juutalaisia.

Raamatussa VT:ssa on esikuvallista opetusta, joka toteutuu UT:ssa, mutta siitä huolimatta VT:n ihmiset ja tapahtumat ovat todellisia ihmisiä ja tapahtumia. On totta, että UT:n tekstissä Paavalin opetuksessa Haagar oli esikuvaa lain alla olevista juutalaisista ja Saara oli esikuvaa Herraan Jeesukseen uskovista ihmisistä. Samalla Saara ja ja Haagar olivat VT:n todellisia henkilöitä todellisine tapahtumineen, eivät salakieltä, joka kuvaisi pelkästään joitakin muita henkilöitä ja tapahtumia, eikä heitä itseään.

VT:n ja UT:n esikuvallisuus noudattaa aina samaa yhteistä linjaa. VT:n esikuvat ovat todellisia henkilöitä ja tapahtumia, jonka keskipiste on Raamatun Jumalan teot sekä pelastushistoria ja ihmisten Raamatullinen usko Jumalaan. Silloin kun on kyse Raamatun tekstistä, jossa on VT:n ja UT:n välistä esikuvallisuutta, niin se ei saa mennä ristiriitaan VT:ssa olevan Raamatun sanan ilmoituksen kanssa. Käsikirjoitus 17,202 tarina Joosefista ja Aasenatista ajautuu ristiriitaan monessa kohdassa sekä sen opetus on vastoin sekä VT:n ja UT:n opetusta. Tuon esille muutaman tällaisen kohdan.

Muinaisen käsikirjoituksen (käsikirjoitus 17,202) mukaan mies taivaasta ilmestyy Aasenatille, joka oli Joosefin näköinen. Mies taivaasta oli vaatetettu kuin Joosef ja hänen silmänsä loistivat kuin aurinko. Kun Aasenat on peseytynyt, niin mies taivaasta sanoi, että hänen nimensä oli tänään kirjoitettu elämän kirjaan. Näin Aasenat uudestisyntyi. Mies taivaasta sanoi Aasenatin tulevan syömään elämän puusta sekä juomaan kuolemattomuuden pikarista. Mies taivaasta sanoi, ettei Aasenatin nimi olko enää Aasenat, vaan kaupungin turvapaikka, sillä kaikki kansat tulevat turvautumaan Aasenatiin. Taivaan miehen mukaan kaikki ihmiset, jotka tekevät parannuksen tulevat löytämään turvan Aasenatissa. Taivaan mies sanoo Aasenatin olevan Korkeimman tytär, neitsyiden äiti, joka valmistaa taivaallisen häähuoneen niille, jotka rakastavat Aasenatia. Taivaan mies sanoo Jumalan rakastavan Aasenatia ja että enkelit kunnioittavat häntä.

Tämä esikuva ja typologia on ristiriidassa niin VT:n kuin UT:n opetuksen kanssa. Gnostilaiset kristityt uskoivat Maria Magdaleenan olevan Kristuksen kanssa, kanssa-pelastaja sekä samankaltainen jumaluus. Käsikirjoitus 17,202 sanoma tähtää juuri samaan asiaan, sillä kun se sanoo Aasenatin (Magdaleenan) valmistavan häntä rakastaville ihmisille häähuoneen sekä parannuksen tehneet ihmiset löytävät turvan Aasenatissa, niin hänestä on tehty pelastaja sekä jumalatar.

Raamatun opetuksen mukaan ihminen voi pelastua vain uskon kautta Raamatun Jumalaan, ei mitenkään muuten. Raamatussa jumalatar-kultti ja siihen uskominen on syntiä. Raamatun opetuksen mukaan Jumalalla ei ole naista kanssa-pelastajana, eikä jumalatar voi pelastaa ihmisiä, sillä yksin Herrassa Jumalassa (UT:ssa uskon kautta Herraan Jeesukseen) on pelastus. Käsikirjoitus 17,202 tarina Joosefista ja Aasenatista on gnostilainen valhe, ei Raamatun esikuvallinen opetus ja tarina.

Muinaisen tekstin (käsikirjoitus 17,202) mukaan Aasenat tarjoaa taivaan miehelle leipää ja viiniä. Taivaan mies syö hunajakennoa ja antaa Aasenatin suuhun palasen kennoa, tehden ristinmerkin hunajakennoon, joka on kastettu vereen. Muinaisen tekstin mukaan mehiläiset ympäröivät Aasenatin ja hyvät mehiläiset lentävät ylös taivaaseen ja pahat mehiläiset kuolevat, mutta taivaan mies käskee heidät kuolemasta takaisin elämään. Tämä on esikuvaa kuinka kaikki ihmiset pelastuvat lopulta huolimatta siitä uskovatko he Jumalaan tai eivät.

Raamattu opettaa niin VT:ssa kuin UT:ssa että jumalattomat ihmiset joutuvat iankaikkiseen kadotukseen sekä Jumalan (UT:ssa uskon kautta Herraan Jeesukseen) uskoneet ihmiset saavat Jumalan armosta iankaikkisen elämän. Käsikirjoitus 17,202 toi esille tässäkin kohtaa epäraamatullisen opetuksen.

Edellä olevat esimerkit tuovat esille sen kuinka käsikirjoitus 17,202 opettaa täysin vastoin niin VT:n kuin UT:n opetusta. Tämä todistaa sen, että käsikirjoitus 17,202 Joosefista ja Aasenatista on gnostilainen valheellinen teksti, ei Raamatun teksti.

Jacobovici ja Wilson tuovat esille myös muita typologisia kohtia, mutta jo muutama edellä mainittu esimerkki todistaa kiistattomasti ettei Joosefin ja Aasenatin tarina (käsikirjoitus 17,202) ole aito Raamatullinen ja kristillinen teksti, vaan valheellinen gnostilainen teksti. Jacobovici ja Wilson eivät avanneet Raamatun salaista koodia, vaan ovat koko ajan pyrkineet eksyttämään ihmisiä uskomaan gnostilaisen valheellisen tekstin edustavan aitoa Raamatun tekstiä.

VT:n ja UT:n väliseen esikuvallisuuteen ei mahdu mukaan valhetta ja eksytystä, joita käsikirjoitus 17,202 on täynnä. Raamatun esikuvallinen ilmoitus ei mene koskaan ristiriitaan VT:n tai UT:n ilmoituksen kanssa. Tämän perusteella on kiistatonta, että käsikirjoitus 17,202 on valheen ja eksytyksen sanomaa, ei Raamatun sanan totuutta.

Petri Paavola