Kadonnut evankeliumi: Milloin se on kirjoitettu?

Kadonnut evankeliumi kaikki luvut!
 

Jacobovicin ja Wilsonin mukaan n. 550 jKr. Mooses Ingila teki Syyrian-kielen käännöksen Joosefin ja Aasenatin tarinasta, joka asetettiin toisen Sakarjan kokoelmaan. Nimetön henkilö lähetti muinaisen kreikkalaisen käsikirjoituksen Mooseksen käännettäväksi, jonka toinen Sakarja sisällytti kokoelmiinsa noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin sen kääntämisestä. Jacobovici ja Wilson sanovat, että käsikirjoituksen jäljet päättyvät tähän.

Jacobovici ja Wilson kyselevät kirjassaan kuinka vanha kreikkalainen käsikirjoitus oli, jota Mooses käytti kääntäessään sen Syyrian-kielelle. He arvuuttelevat; oliko se neljänneltä, kolmannelta tai toiselta vuosisadalta. He menevät pohdinnoissaan pitemmälle ja kyselevät oliko kreikkalainen versio kopio vanhemmasta heprean-, aramean- tai jopa kreikankielen käsikirjoituksesta. He päätyvät pohdinnoissaan siihen, että se saattaa ajoittua Jeesuksen päiviin asti ja ehkäpä se ei pelkästään sisällä unohdettua teologiaa, vaan myös kadotettua historiaa, jonka ovat kirjoittaneet ihmiset, jotka tunsivat Jeesuksen.

Jacobovicin ja Wilsonin pohdinnat ovat siinä mielessä turhia ettei käsikirjoitus ole Raamatun UT:n kristillistä alkuperää, vaan gnostilaista valheellista evankeliumia.

Jacobovici ja Wilson jatkavat pohdintojaan ja ovat sitä mieltä, että useat asiat viittaavat tekstin olevan hyvin varhainen - 100-luvulta tai vieläkin varhaisempi. He myöntävät heidän argumenttiensa olevan spekulatiivisia, mutta heidän mielestään heidän todisteensa ovat kuitenkin tyhjää parempia.

He tuovat todisteitaan esille. Häähuone, jossa Aasenat jakaa vuoteensa enkelimäisen Joosefin kanssa on heidän mielestään keskus, jonka kautta tulee ymmärtää muuttuneen Aasenatin liitto taivaallisen Joosefin kanssa. He tuovat esille juutalaisesta mystiikasta taivaallisesta matkasta ja kosmisen kaksosen tapaamisesta. He päättelevät tämän olevan puuttuva linkki harhaoppisen juutalaisen mystiikan, juutalaisen kristillisyyden sekä gnostilaisuuden välillä.

Kuten on tullut aikaisemmin ilmi niin gnostilaisuus opettaa ihmisten voivan rakastella jumaluuksien kanssa. Raamatun VT:n ja UT:n tekstit eivät opeta tällaista harhaoppista opetusta. Ajatus Jumalan ja ihmisen välisestä rakastelusta on saatanan ja kapinallisten enkelien formuloima oppi ja eksytys, jonka tarkoitus on pilkata Jumalaa. Ajatus Jumalan ja ihmisen rakastelemisesta on saatanallinen valhe, ei Raamatun opetus.

Jacobovici ja Wilson ottavat esille kirjassaan Valentinolaisen gnostilaisuuden, jota he pitävät varhaisena kristillisyyden muotona. He sanovat, että Valentinolaisen gnostilaisen kristillisyyden häähuone seremonia oli eräs heidän pyhimmistä rituaaleistaan, jolla oli tärkeä merkitys ihmisen lunastamisessa.

Valentinus (n. 100-160 jKr.) oli Tertullianuksen mukaan ehdokkaana Rooman piispaksi, mutta kun hän ei tullut valituksi, niin hän perusti oman ryhmän. Valentinuksen ryhmästä tuli Valentinolaisen gnostilaisen kristillisyyden ryhmä ja lahko. Tutkimalla Valentinuksen oppeja huomaamme niiden olevan täysin vieraita, niin VT:n kuin UT:n opetuksille.

Valentinuksen mukaan on olemassa salaista esoteerista opetusta, jota Jeesus opetti salaisesti. Valentinus sanoi oppineensa Theudaalta Jeesuksen salaisen opetuksen. Valentinuksen mukaan salainen traditio on avain koko Jeesuksen opetuksen ymmärtämiseen. Valentinolaiset uskoivat Jumalan olevan androgyyni, joka on yhtä aikaa mies ja nainen. Heidän mukaansa jumaluuden feminiininen puoli on nimeltään hiljaisuus, armo ja ajatus. Valentinolaisuudessa hiljaisuus on Jumalan rauhan alkutila sekä tietoisuus itsestä. He opettivat Jumalan feminiinisen puolen olevan aktiivinen ja luova ajatus, joka tekee kaikki seuraavat tilat todellisiksi.

Valentinolaisten mukaan Jumalan maskuliininen puoli on syvyys, jota kutsutaan sanoinkuvaamattomaksi ensimmäiseksi isäksi. He opettivat syvyyden olevan syvästi käsittämätön kaiken kattava jumaluuden näkökulma. Heidän mukaansa maskuliininen Jumalan puoli on varsinaisesti passiivinen, joka vaikuttaa ja toimii feminiinisen ajatuksen kautta, antaen universumille muodon.

Valentinolaiset opettivat Jeesuksen olevan Marian ja Joosefin biologinen lapsi. Heidän mukaansa Jeesuksen oikea neitseestä syntyminen sekä kuolleista nouseminen tapahtui kun Johannes Kastaja kastoi Hänet. Valentinolaiset uskoivat Maria Magdaleenan olleen Jeesuksen puolison. He myös opettivat Jeesuksen ilmestyneen Valentinukselle.

Valentinolaiset uskoivat Jeesuksen ja Jumalan feminiinisen viisauden (Sophia) kylvävän hengellisen siemenen, mutta luonnostaan lihalliset eivät ota sitä vastaan, eikä myöskään järjelliset voi ottaa sitä vastaan. heidän mukaansa vain gnostilaiset, eli hengelliset kristityt kykenevät vastaanottamaan hengellisen siemenen. Hengellistä hedelmää kantavat saavuttavat mystisen tiedon (gnosis) tilan, jossa he saavat yhteyden heidän enkeliinsä sekä pelastajaan. Valentinolaisuuden mukaan heidät vapautetaan kärsimyksistä ja he tunnistavat heidän todellisen hengellisen luonteensa. Heidän mukaansa tämä on todellinen ylösnousemus kuolleista, joka on kuolema tietämättömyydelle. Valentinolaisten mukaan tämä ylösnousemus ei tapahdu ruumiin kuoleman jälkeen, vaan se pitää kokea nyt tässä ajassa. Heidän mukaansa pelastuneet ihmiset saavat yhteyden omaan enkeliinsä ja sitä kautta he saapuvat täyteyteen.

Herra Jeesus ei opettanut salaista tietoa, vaan Hän opetti sekä avoimesti, että julkisesti ja vain uskon kautta Jumalan armosta Hänen opetuksensa voidaan ymmärtää oikealla tavalla. VT eikä UT opeta missään kohdassa Jumalan olevan androgyyni, eli yhtä aikaa mies ja nainen. Raamattu opettaa Jumalan olevan Henki, ei mies- tai naispersoona. Raamattu sanoo Jumalaa Isäksi, ei siksi että Jumala olisi mies, vaan siksi että miehestä (isä) lähtee elämän alku naisen kohtuun. Raamattu käyttää Jumalasta Isä nimitystä juuri siksi, koska Hän on kaiken elämän alkuunpanija, Iankaikkinen Henki. Valentinolainen gnostilainen kristillisyys ei edusta Raamatun kristinuskoa, vaan eksytystä.

Jumaluuden feminiininen opetus tulee pakanauskontojen jumalatar oppien kautta. Kun ihminen uskoo jumaluuden feminiiniseen puoleen, niin henkivallat alkavat eksyttämään ihmisiä valhevoiman kautta. Tämä näkyy myös nykyään ns. Shekina opetuksen kautta, joka edustaa eksytystä, ei Jumalan voimaa.

Gnostilaiset uskoivat valheen feminiinisestä jumaluudesta ja sen takia he uskoivat jumalattariin sekä sanoivat Maria Magdaleenan olevan jumalatar. On päivänselvää, että gnostilaiset opetukset perustuivat pakanauskontojen jumalatar kultteihin, ei Raamatun sanan totuuteen. VT:ssa Jumala kieltää israelilaisia palvomasta ja uskomasta taivaan kuningattareen, eli jumalattareen.

Taivaan kuningatarta palvottiin monissa pakanauskonnoissa eri nimisenä. Taivaan kuningatarta palvottiin jo Babyloniassa, mistä se levisi kaikkialle muualle. Taivaan kuningattarelle tehtiin pyöreitä kakkuja hunajasta ja jauhoista. Foinikiassa taivaan kuningatar Astarten sanottiin olevan Baalin tai Moolokin vaimo, joka oli taivaan kuningas. On selvää että gnostilaisuudessa oli vaikutteita pakanauskontojen jumalatar-kulteista.

Raamattu ei opeta Joosefin olevan Jeesuksen biologinen isä, sillä Jeesus syntyi neitsyestä, eikä kukaan ihminen ollut hänen biologinen isänsä. VT sanoo Jesajan kirjan 7 luvussa neitsyen synnyttävän Pojan, jonka nimeksi on annettava Immanuel (Jumala meidän kanssamme). Ortodoksi juutalaisuus kiistää neitsyt sanan sanoen sen tarkoittavan nuorta neitoa, ei neitsyttä. Juutalaiset käänsivät muutamia vuosisatoja ennen Jeesuksen syntymää hepreasta kreikankieleen VT:n Septuaginta käännöksen. Septuaginta kääntää hepreankielen sanan  almah (Jes 7:14) kreikankielen sanalla parthenos, joka tarkoittaa yksinomaan neitsyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että almah tarkoitti alunperin neitsyttä.

VT:n ja UT:n tekstien todistus, eli juutalaisten sekä kristittyjen (Herran Jeesuksen opetuslapset) tekstit opettavat Messiaan syntyvän neitseestä. Raamatun opetuksen mukaan Jeesus syntyi neitseestä sekä Hän nousi ylös kuolleista ruumiillisen kuolemansa jälkeen, ei vesikasteen jälkeen. Täten Valentinolaisten gnostilaiset opetukset osoittautuvat tässäkin kohden epäraamatullisiksi opetuksiksi. Raamattu ei opeta Jeesuksen olleen naimisissa, joka tarkoittaa sitä, että Valentinolaisten opetus Maria Magdaleenasta Jeesuksen puolisona ei perustu Raamatulliseen kristinuskoon. Valentinukselle ilmestynyt jeesus, ei ollut Raamatun Jeesus, vaan eksyttäväinen riivaajahenki, joka matkimalla Jeesusta eksytti hänet uskomaan valheita.

Valentinolaisten oppi hengellisistä gnostilaisista kristityistä, jotka voivat ainoastaan vastaanottaa hengellisen siemenen muistuttaa käärmeensiemenoppia, jonka mukaan vain tietyt ennalta valitut ihmiset voivat pelastua. Valentinolaiset opettavat henkilökohtaisista enkelioppaista sekä mystisestä tiedosta. Tämäkin muistuttaa hyvin paljon Branhamilaista käärmeensiemenoppia, jossa enkeli (henkiopas) opasti Branhamia uskomaan monia epäraamatullisia opetuksia. Kautta historian saatanalliset riivaajahenget ovat eksyttäneet ihmisiä hyvin samanlaisten valheellisten opetuksien kautta. Valentinolaisten enkelioppaat olivat saatanallisia riivaajahenkiä, ei Raamatun enkelejä. Valentinolainen gnostilainen kristillisyys ei opeta Raamatun opettamaa pelastussanomaa ja synnistä vapautumista sekä ylösnousemusta.

Valentinolaiset opettivat häähuone oppia heidän pääsakramenttinaan, jonka mukaan, Sophia (jumaluuden feminiininen puoli) yhtyi Pelastajaan, Sophian häähuoneessa, että uskolliset (gnostilaiset) voisivat kokea liiton enkeleidensä kanssa. Heidän mukaansa sovitus tapahtui häähuoneessa. Tästä häähuoneen sakramentista on jäänyt historiaan dokumentti, joka kertoo mitä häähuoneessa tapahtui hengellisen avioliitto riitin aikana:

Myönnän suosioni sinulle, isälle joka näkee kaiken, sinun enkelillesi kasvojesi edessä .. meidän täytyy nyt tulla yhdeksi; vastaanottaa tämä armo minulta ja kauttani; korista itsesi morsiameksi joka odottaa häähuoneessaan, että voisit tulla niin kuin minä olen, ja minä ja sinä olemme. Laskeutukoon valon siemen häähuoneeseesi; vastaanota häähuone ja anna hänelle tilaa; avaa käsivartesi ja syleile häntä. katso, armo on laskeutunut sinuun.

Häähuone oli koristeltu peileillä sen takia, että ne jotka ottivat osaa rituaaliin voisivat synnyttää lapsia tulevaan maailmaan. Valentinolaiset uskoivat heidän vastaanottaneen valon tai että valo otti heidät hallintaansa, joka oli joko taivaallinen olento tai häähuoneen enkeli. Heidän mukaansa kun enkeli otti heidät hallintaansa, niin he joko profetoivat tai puhuivat kielillä. He uskoivat, että ottaessaan osaa häähuoneseremoniaan heistä tuli täydellisiä ihmisiä, kun enkelit tulivat heihin. He uskoivat ihmisen saavan näin hengellisen liharuumiin ja veren, joka oli ylösnousemuksen ruumis.

Valentinolaisten hääseremonia rituaali on tapahtuma, jossa Valentinolaiset antoivat riivaajahenkien tulla heidän sisimpäänsä. He kokivat riivaustilan ja antoivat riivaajahengille luvan hallita heidän sisintään. Hääseremoniassa saattoi tapahtua demonien näkyvän ihmismuodon ottaminen ja sitä kautta seksiakti riivaajahenkien kanssa (en väitä tätä, mutta tällainen seksiakti voi olla mahdollista) tai sitten kyseessä oli pelkästään tilanne, jossa ihminen antoi riivaajahengelle luvan tulla hänen sisimpäänsä. Itse uskon, että kyseessä oli enemmänkin tilanne, jossa ihmisen sisimpään tuli joko asumaan riivaajahenkiä tai riivaajahenget antoivat gnostilaisille valheellisia armolahjoja. Se on selvää, että joka tapauksessa häähuoneseremonian kokemuksen jälkeen gnostilaiset saivat saatanallisen vihkimyksen sekä kykyjä käyttää valheenvoimaa.

En väitä, että demonit ja gnostilaiset harrastivat seksiä häähuoneseremonian kautta, mutta se on tosiasia, että Raamattu kertoo Jumalan pojista, eli langenneista enkeleistä, jotka yhtyivät ihmisten tyttärien kanssa. Periaatteessa se olisi mahdollista, koska Raamatun sanan mukaan demonien ja ihmisten on mahdollista harrastaa seksiä keskenään.

Valentinolaiset eksyivät myös uskomaan synnittömyysoppia, jonka mukaan häähuoneseremoniaan osallistuminen teki heistä täydellisiä ihmisiä. Raamattu ei opeta uskovan voivan tulla täydelliseksi tässä ajassa, vaan Jumalan armosta uskova saa uudistua ja kasvaa uskossa päivä päivältä, mutta täydellisyyttä uskova ei voi saavuttaa tässä nykyisessä maailmanajassa.

Tämän kirjoituksen luvussa esipuhe, avioliitto, seksi ja lapset tuli esille, että gnostilaisten keskuudessa esiintyi mielentilan muutoksia ja ailahtelevaisuutta. Mielenterveysongelmat gnostilaisten keskuudessa ei ole mikään ihme, koska osa heistä antoi sielunsa riivaajahenkien hallintaan. Riivattuna oleminen sekä riivaajien kosketus sielun sisimpään väistämättä rikkoo ihmisen mieltä sekä tuo ongelmia hänen mielenalueeseensa. 

Jacobovicin ja Wilsonin todisteet Valentinolaisten kautta 17,200 käsikirjoituksen Raamatullisuudesta kumoutuu, sillä Valentinolaiset olivat saatanallinen ja okkultistinen lahko, joka ei edusta Raamatun kristinuskoa. Gnostilaisiin kristittyihin vetoaminen 17,202 käsikirjoituksen Raamatullisuuden puolesta on yhtä heikoille perustuksille rakentamista jos joku väittäisi yötä päiväksi. Gnostilaisella valhekristillisyydellä ei ole mitään tekemistä aidon ja oikean Raamatun kristinuskon kanssa.

Todellinen Raamatun usko opettaa Herran Jeesuksen sovitusveren ja kuoleman kautta saatavasta syntien anteeksiantamuksesta, jonka todisteeksi Herra Jeesus nousi ylös Isän oikealle puolelle. Silloin kun ihminen tunnustaa syntinsä ja tekee parannuksen (katumus, mielenmuutos, alkaa ajattelemaan Jumalan tahdon mukaisesti) sekä uskoo herraan Jeesukseen, niin hän saa syntinsä anteeksi sekä iankaikkisen elämän. Todellinen sovitus ja lunastus tapahtuu Jumalan armosta uskon kautta Herran Jeesukseen, jonka seurauksena ihminen siirtyy synnin ja saatanan vallasta Jumalan lapseuteen.

Petri Paavola