Kadonnut evankeliumi: Mitä se sanoo ja mitä se ei sano

Kadonnut evankeliumi kaikki luvut!
 

Jacobovici ja Wilson sanovat British Libraryssa olevan muinaisen tekstin kertovan täysin erilaisen tarinan kuin mitä Raamatun Mooseksen kirjassa kerrotaan. Heidän mukaansa käsikirjoitus tuntuu käyttävän nimiä Joosef ja Aasenat salakirjoituksena, joka kertoo jotakin tärkeää kahdesta muusta henkilöstä. He sanovat pinnan alta löytyvän salaisen ja syvällisemmän merkityksen, jolla on paljon vakavampi sanoma.

Käsikirjoituksen mukaan Aasenat sanoo Joosefia Jumalan Pojaksi. Jacobovicin ja Wilsonin mukaan muinaisessa käsikirjoituksessa Aasenat on kuvattu kuin israelilaisena matriarkkana, joka korostaa juutalaisuutta hänessä. Heidän mukaansa Aasenatissa ei ollut yhtäläisyyksiä egyptiläisten naisten kanssa. He kyselevät kirjassaan kadonnut evankeliumi, että miksi käsikirjoitus korostaa Aasenatin juutalaisia piirteitä, sillä Raamatun Aasenat ei asunut israelilaisten keskuudessa. Jacobovici ja Wilson kysyvät, että viittaako muinainen käsikirjoitus ehkä naiseen, joka asui Israelissa?

Jacobovici ja Wilson sanovat, että Raamatun Joosef on heprealainen, mutta muinaisen käsikirjoituksen Joosef ei ole heprealainen, sillä muinainen teksti kuvaa Joosefin Jumalaksi ja Aasenatin Jumalan morsiameksi. Heidän mukaansa juutalainen teksti ei kuvaa ihmistä Jumalaksi, sillä se on Jumalan pilkkaa tai naista Jumalan morsiameksi. Muinainen käsikirjoitus kuvaa Aasenatin jumalallisena morsiamena ja Joosefin olevan hänen ylkänsä (sulhanen). Jacobovici ja Wilson kysyvät onko teksti kristillinen?

He sanovat muinaisen käsikirjoituksen kertovan Joosefin pukeutuneen valkoiseen tunikaan, purppuran väriseen viittaan, jotka muistuttavat Rooman keisarin asua. Sen lisäksi Joosefin koristeena oli kruunu ja kaksitoista valon sädettä päässään. Jacobovicin ja Wislonin mukaan muinaisen tekstin Joosef ei pukeutunut kuten heprealaiset ja egyptiläiset, joten mitä tämä merkitsee? Jacobovicin ja Wilsonin mukaan muinaisen tekstin monet yksityiskohdat eivät kuvaa juutalaisuutta, vaan ne kuvaavat kristillisiä yksityiskohtia. Jacobovici ja Wilson sanovat muinaisen tekstin kertovan jostakin tärkeästä ja ehkä vaarallista asiasta, jonka tähden käsikirjoituksen tarina piti kirjoittaa salakirjoituksena.

Koska muinainen teksti on täysin erilainen kuin Raamatun tarina Joosefista ja Aasenatista, niin sen kirjoittamisen motiivina on ollut joko tietoinen Raamatun sanan vääristäminen tai sitten pyrkimys luoda valheellinen teksti, joka olisi ikään kuin salakoodi Jeesuksen ja Maria Magdaleenan avioliitosta.

Muinaisen tekstin Aasenatin juutalaisten piirteiden sekä Joosefin roomalaisen asun kuvaamisen tarkoituksena on luoda kuva siitä, että Joosef ja Aasenat olisivat salakieltä, joka kuvaisi joitakin muita henkilöitä. Joosefin sanominen Jumalan Pojaksi sekä yljäksi ja Aasenatin kuvaaminen Jumalan morsiameksi tarkoittaa gnostilaista valheellista opetusta, jonka mukaan Jeesus olisi ollut naimisissa Maria Magdaleenan kanssa.

Raamattu ei kerro Jeesuksen olleen naimisissa Maria Magdaleenan kanssa ja että heillä olisi ollut lapsia, eikä se olisi ollut edes mahdollista, sillä Jeesus ei ollut tavallinen ihminen, vaan myös Jumala joka tuli lihaksi ihmisen kautta. Jeesuksen jälkeläiset eivät olisi olleet puhtaita ihmisrodun edustajia, vaan Jumala-ihmisiä. Herran Jeesuksen tehtävä ei ollut muodostaa perhe, vaan täyttää laki, kuolla ristillä ja nousta ylös Isän oikealle puolelle. Herran Jeesuksen koko elämä tähtäsi syntien sovitukseen ja ihmisen lunastamiseen synnin ja saatanan vallasta Jumalan lapseuteen. Opetus Jeesuksen ja Maria Magdaleenan avioliitosta on gnostilainen valhe, ei Raamatun opetus.

Uudestisyntyminen

Jacobovici ja Wilson kertovat kuinka muinainen käsikirjoitus kuvaa Aasenatin uudestisyntymisen. Aasenat on tornissa ja kun hän tunnustaa syntinsä, niin enkelimäinen olento, joka on ihan Joosefin näköinen vierailee hänen luonaan. Aasenat syö hunajaa ja on mehiläisparven ympäröimänä.

Muinaisen käsikirjoituksen mukaan mies taivaasta ilmestyy Aasenatille, joka oli Joosefin näköinen. Mies taivaasta oli vaatetettu kuin Joosef ja hänen silmänsä loistivat kuin aurinko. Kun Aasenat on peseytynyt, niin mies taivaasta sanoi, että hänen nimensä oli tänään kirjoitettu elämän kirjaan. Näin Aasenat uudestisyntyi. Mies taivaasta sanoi Aasenatin tulevan syömään elämän puusta sekä juomaan kuolemattomuuden pikarista.

Mies taivaasta sanoi, ettei Aasenatin nimi olko enää Aasenat, vaan kaupungin turvapaikka, sillä kaikki kansat tulevat turvautumaan Aasenatiin. Taivaan miehen mukaan kaikki ihmiset, jotka tekevät parannuksen tulevat löytämään turvan Aasenatissa. Taivaan mies sanoo Aasenatin olevan Korkeimman tytär, neitsyiden äiti, joka valmistaa taivaallisen häähuoneen niille, jotka rakastavat Aasenatia. Taivaan mies sanoo Jumalan rakastavan Aasenatia ja että enkelit kunnioittavat häntä.

Muinaisen tekstin mukaan Aasenat tarjoaa taivaan miehelle leipää ja viiniä. Taivaan mies syö hunajakennoa ja antaa Aasenatin suuhun palasen kennoa, tehden ristinmerkin hunajakennoon, joka on kastettu vereen. Muinaisen tekstin mukaan mehiläiset ympäröivät Aasenatin ja hyvät mehiläiset lentävät ylös taivaaseen ja pahat mehiläiset kuolevat, mutta taivaan mies käskee heidät kuolemasta takaisin elämään.

Muinaisen käsikirjoituksen kertomus on täysin erilainen kuin Raamatun sanan opettama totuus. Muinainen käsikirjoitus kuvaa taivaan miehen Joosefin näköiseksi, koska gnostilaiset halusivat vääristää Raamatun sanan opetuksen tuomalla esiin, että Joosef olisi Jeesus ja Aasenat Maria Magdaleena, joka on tarinan keskushahmo, sillä valheellisen gnostilaisen kristillisyyden mukaan Maria Magdaleenan kautta ihmiset pelastuvat turvautumalla häneen. Gnostilainen opetus Maria Magdaleenasta on hyvin samanlainen kuin Rooman katolisen kirkon valheellinen opetus Mariasta, Jeesuksen äidistä. Muinainen käsikirjoitus kuvaa Aasenatin - Maria Magdaleenan olevan asemassa, jossa kaikki kansat turvaavat häneen, sillä hän valmistaa taivaallisen häähuoneen (pelastuksen), niille jotka ovat uskollisia hänelle.

Raamatullisten UT:n tekstien Pelastajana on aina Herra Jeesus, ei Maria Magdaleena tai Jeesuksen äiti. Tämä yksityiskohta paljastaa gnostilaisten evankeliumien olevan valheellista sanomaa sekä Raamatun sanan vääristelyä. Muinainen käsikirjoitus ei ole Raamatun aito evankeliumi, vaan valheellinen ja eksyttäväinen sanoma, jonka kautta ihminen ei voi pelastua.

On todella erikoista, että gnostilaisilla kristityillä ja Rooman katolisella kirkolla on molemmilla hyvin samanlainen opetus Mariasta. Gnostilaisten Maria oli Magdaleena ja katolisten Jeesuksen äiti. Molempien opetus Mariasta on  epäraamatullista ja vastoin Raamatun sanan opetusta. Gnostilaisten ja RKK:n opetukset Mariasta perustuvat pakanallisiin jumalatar kultteihin, ei Raamatun opetukseen.

Muinainen käsikirjoitus kertoo vereen kastetusta hunajakennosta, johon tehtiin ristinmerkki. Raamatun UT:n teksteissä ei ole yhtään kohtaan, jossa Herran Jeesuksen opetuslapset piirtäisivät ja tekisivät ristinmerkki symboleita. Raamatun UT:n teksteissä tuodaan esille ristin sanomaa julistuksen kautta, joka kertoo Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta syntien anteeksiantamukseksi.

Jacobovici ja Wilson tuovat kirjassaan esille kuinka pyhän ehtoollisen kuvaus ei ole esoteerista salatietoa, vaan kristillinen kuvaus ehtoollisesta. Muinaisen tekstin mukaan veressä kastettu hunajakenno, johon tehtiin ristinmerkki olisi kuvausta kristillisestä ehtoollisesta. Tämä on kuitenkin väärä väite. Muinaisen käsikirjoituksen mukaan hunajakennon syömisen jälkeen mehiläiset ympäröivät Aasenatin ja hyvät mehiläiset lentävät ylös taivaaseen ja pahat mehiläiset kuolevat, mutta taivaan mies käskee heidät kuolemasta takaisin elämään.

Raamattu opettaa ehtoollisen olevan Herran Jeesuksen muistoateria, Hänen kuolemansa muistoksi. Pahojen  ja kuolleiden mehiläisten kuolleista herättäminen on kytketty tarinaan hunajakennon syömisestä. Raamattu ei opeta ehtoollisen yhteydessä, eikä missään muussakaan yhteydessä, että synteihinsä kuolleet pelastuvat kuolemansa jälkeen. Muinaisen käsikirjoituksen "ehtoollisen" kuvaus ei ole Raamatun sanan opetusta, vaan valheellinen ja eksyttäväinen opetus.

Muinaisen käsikirjoituksen "evankeliumi" eksyttää ihmisiä jatkamaan synnissä elämistä, sillä sen mukaan Jumala ei kuitenkaan tuomitse ketään iankaikkiseen kadotukseen, vaan pelastaa lopulta kaikki ihmiset. Muinaisen tekstin kautta tuodaan symbolisesti opetus siitä kuinka Jumala antaa elämän myös synteihinsä kuolleille ihmisille (mehiläisvertaus). Raamattu opettaa, että synteihinsä kuollut ihminen ei voi enää pelastua, vaan hän joutuu synnin valintansa tähden iankaikkiseen kadotukseen. Muinainen gnostilainen käsikirjoitus on valheellinen kirjoitus, jolla ei ole mitään tekemistä Raamatun sanan totuuden kanssa.

Muinaisen tekstin sanominen Joosefia Jumalan Pojaksi on alkeellinen yritys saada ihmisiä uskomaan, että tekstiin on salakoodattu Jeesuksen ja Maria Magdaleenan avioliitto. Kuten tuli äsken esille, niin monet käsikirjoituksen seikat paljastavat sen gnostilaiseksi valheeksi, ei aidoksi Raamatun tekstiksi.

Gnostilaisuus piti kristinuskoa sen kilpailijana. Samoin gnostilaiset uskoivat olevansa parempia kuin kristityt. Gnostilainen valheellinen kristillisyys uskoi Maria Magdaleenan olevan jumalatar. Gnostilaiset vääristivät Raamatun sanan totuuden pyrkien tuhoamaan kristinuskon, gnostilaisen valheellisen sanoman kautta. Muinainen käsikirjoitus on eksytyksen välikappale, ei aito Raamatun teksti.

Jacobovici ja Wilson kirjoittavat gnostilaisen Filipiin evankeliumin puhuvan taivaallisesta häähuoneesta sakramenttina ja pyhänä rituaalina. Gnostilaiset ryhmät harjoittivat rituaalisia seksiakteja. Kadonnut evankeliumi kirjan mukaan Aasenat sanoi Jumalan (taivaan mies) ilmestyneen hänen sänkyynsä. Tämän kohdan Jacobovic ja Wilson sanovat olevan varhaisen gnostilaisen kristillisyyden opetusta, ei juutalaista tai perinteistä kristinuskoa.

Jacobovicin ja Wilsonin mukaan gnostilaisuuden ryhmittymä, joka oli varhaista kristinuskoa harjoitti mystiikkaa ja salattuja koodeja. Kadonnut evankeliumi kirjan mukaan kolminaisuuden kristillisyys voitti 300-vuosisadalla keisarin suosion, jonka seurauksena kolminaisuuden kirkko kielsi gnostilaisuuden, jota syytettiin mm. osallistumisesta salaisiin seremonioihin, joissa harrastettiin rituaaliseksiä.

Historia todistaa joidenkin gnostilaisten ryhmien harrastaneen rituaaliseksiä. Raamattu ei opeta taivaallisen häähuoneen seksiakteja. Raamattu opettaa Jumalan olevan yksi Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä. Rooman katolinen kirkko (RKK) boikotoi gnostilaisuutta, mutta RKK on myös epäraamatullinen lahko, ei Raamatullista kristinuskoa. Todellinen Jumalan seurakunta 300-luvulla eli ulkopuolella RKK:n ja gnostilaisten ryhmien. Raamatun kristinuskossa ei ole salattuja koodeja, gnostilaisen opetuksen tulkintojen mukaan, vaan kaikki on avoimesti kirjoitettu Raamattuun. Gnostilainen salakoodi paljastaa sen ettei muinainen käsikirjoitus Joosefista ja Aasenatista ole Raamatullinen teksti, vaan gnostilainen väärennös yritys Raamatun sanasta.

Avioliitto

Kadonnut evankeliumi kirjan mukaan käsite Jumalan Poika ei ole juutalaista tekstiä ja se on asia, joka on erottanut juutalaiset kristityistä. Jacobovici ja Wilson sanovat juutalaisuuden opettavan Jumalan olevan yksi, joka on juutalaisuuden keskeinen uskon julistus. Heidän mukaansa juutalaisuudessa ei ole jumalallista perhettä - poikia sekä tyttäriä ja tämän tähden muinaisen käsikirjoituksen teksti tulee kristillisestä lähteestä, jonka mukaan Jumalan monikollisuus ei ole kirouksen asia. Jacobovici ja Wilson sanovat, että heidän käsikirjoituksensa Joosef ei ole Raamatun historian Joosef, muinaisen Israelin patriarkka. Heidän mukaansa muinaisen käsikirjoituksen avioliitto on kirjaimellisesti tehty taivaassa. Jacobovici ja Wilson sanovat Joosefin olevan ensimmäiseksi syntynyt Jumalan Poika ja Aasenat on Herran tytär, jotka rakastavaisina suutelevat ja harjoittavat seksuaalista yhteyttä.  Kadonnut evankeliumi kirjan mukaan Joosefin ja Aasenatin sukupuoliyhteys sinetöi avioliiton ja heidän liittoansa siunataan kahdella lapsella.

Raamatun sananlaskuissa luvussa 30, eli VT:n puolella kysytään tietääkö ihminen Jumalan tai Hänen Poikansa nimeä. Itse asiassa käsite Jumalan Poika on VT:n käsite, mutta monet juutalaiset eivät ole sitä ymmärtäneet, että se tarkoittaa Herraa Jeesusta. Täten kadonnut evankeliumi kirja erehtyi jälleen kerran. Raamattu ei opeta Isän synnyttäneen Jeesusta, vaan alkutekstin mukaan on kyse Pojan esiin tulemisesta Herrana ja Pelastajana.

Niin VT:n kuin  UT:n selkeä ilmoitus on, että Jumala on yksi. VT:ssa sanotaan Jumalan tehneen ihmisen omaksi kuvakseen. Raamattu sanoo Jumalan sanoneen; "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme". Raamatun alkulehdillä sanotaan Jumalan tehneen taivaan ja maan, sillä Jumalan Henki liikkui vetten päälle ja Jumala sanoi tulkoon valkeus ja valkeus tuli. Edellä olevasta tulee esille yksi Jumala, joka on Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä. Raamatun teksti niin VT:n kuin UT:kin tunnustaa yhden Jumalan olevan Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä, vaikka monet juutalaiset eivät usko siihen. Täten Raamatun todellinen opetus yhdestä Jumalasta ei ole kirouksen asia Raamatussa, vaikka juutalaiset kiroaisivat opetuksen yhdestä Jumalasta Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä.

Niin VT:ssa kuin UT:ssa Jumalan kansaa kutsutaan Jumalan lapsiksi. Täten Raamattu opettaa uskovien olevan Jumalan perhettä, mutta ei Jumalan ja ihmisen seksiaktin (tällainen on Jumalan pilkkaa) kautta, vaan Jumalan pelastuksen sekä uskon kautta.

Se on totta kun kadonnut evankeliumi kirja sanoo ettei muinaisen käsikirjoituksen Joosef ole Raamatun Joosef, sillä muinainen käsikirjoitus on gnostilainen teksti, ei Raamatun teksti. Raamattu ei opeta taivaallista seksiä, eikä Jumalan ja ihmisen välistä seksiaktia. Gnostilaisuudessa oli ryhmiä, jotka opettivat jumaluuksien parittelevan myös ihmisten kanssa. Täten on ilmiselvää, että muinainen käsikirjoitus on gnostilaista alkuperää, eikä Raamatun sanan opetusta.

Murhajuoni

Jacobovici ja Wilson sanovat muinaisen käsikirjoituksen kertovan salaliitosta Aasenatin kidnappauksesta, Joosefin tappamisesta sekä heidän lastensa murhaamisesta, joka ei toteutunut. He sanovat ettei Raamatussa ole murhajuonta, ei taistelua, eikä sotilaallista voittoa ja siksi muinaisen käsikirjoituksen tarina Joosefista ja Aasenatista kertoo aivan jotakin muuta kuin mitä Raamattu kertoo heistä, sillä Aasenatilla on paljon isompi rooli tässä käsikirjoituksessa kuin Raamatussa.

Muinainen käsikirjoitus Joosefista ja Aasenatista on gnostilainen salakoodi teksti, jonka tarkoitus on tuoda esille Jeesuksen olleen naimisissa Maria Magdaleenan kanssa. Se ei ole Raamatullinen teksti, vaan valheeseen ja eksytykseen perustuva teksti. Raamatun UT:n tekstien keskipiste on aina Herrassa Jeesuksessa Pelastajana ja syntien Sovittajana. Tästä tunnistaa Raamatullisen UT:n tekstin. Muinainen käsikirjoitus Joosefista ja Aasenatista ei läpäise tätä Raamatullista testiä ja todistusta.

Petri Paavola