Jumalan rakkaus parantaa rikkinäisen ihmisen

Olen tullut itse aikoinani uskoon vuonna 1991 Karismakodissa, joka oli uskovien ylläpitämä alkoholistikoti. Kun tulin Jumalan armosta uskoon (usko tuli minuun) niin sain huomata ja ymmärtää kuinka rikkinäinen sisimpäni oli ja miten synti monella tavalla oli tuhonnut minua. Olen kokenut voimakkaasti sydämelläni, että minun tulisi kirjoittaa tämä kirjoitus ja nyt on sen aika. Kirjoitan myös omakohtaisista kokemuksista käsin kuinka Jumala eheyttää ja parantaa ihmisen, jonka sydän ja mieli on täysin rikkinäinen. Aihe on todella laaja ja kirjoitukseni käsittelee tätä aihetta muutamista näkökulmista käsin. Nyt en kirjoita ihan tavallisesta rikkinäisyydestä, vaan sellaisesta rikkinäisyydestä, jossa ihmisen mieli on täysin vääristynyt negatiivisten kokemustensa takia. Tällaisia uskovia on paljon ja Jumala rakastaa heitäkin ja haluaisi antaa meille rakkautta, ymmärrystä ja viisautta, että osaisimme auttaa heitä juurtumaan Herraan Jeesukseen.

Korostan ja painotan sitä, että kirjoitukseni käsittelee kuinka Jumalan rakkaus ja totuus eheyttää todella täysin rikkinäisen ihmisen, jonka uskovatkin voivat kokea toivottomaksi tapaukseksi. Kirjoitus ei kuitenkaan ole sellainen, että se olisi identtinen kopio omista kokemuksistani, vaikka niitäkin kirjoituksestani löytyy. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanalla rukouksen kera.

Sisältö:
Alkusanat
Rikkinäisen on vaikea nähdä Jumala rakastavana Isänä
Totuus tekee sinut vapaaksi
Väärän vapauttamisen menetelmät
Ajatusmaailman vaikutukset
Vapautuksen elementit
Heikkojen holhoaminen
Loppusanat

Olen kuullut tositarinan koirasta, jonka isäntä löi ja potki sitä eikä ruokkinut sitä kunnolla. Koira oppi käymään vessanpöntöllä, josta se joi vettä pysyäkseen hengissä. Koira oli suuren pelon ja kauhistuksen vallassa ja kulki pitkin seinänviertä kumarassa ja vapisi kauhusta ja pelosta aina kun näki ja koki kuinka käsi tuli ja löi tai jalka potkaisi sitä. Koiralla kävi suuri onni, sillä hänet otettiin pois huonolta isännältä ja annettiin uuteen kotiin, jossa oli isäntänä koirien ystävä, joka rakasti koiria. Kun koira oli uudessa kodissa, niin se pyrki vessanpöntölle juomaan eikä uskaltanut syödä koirankupista. Aina kun uusi isäntä rakkaudella silitti ja helli koiraa, niin koira vapisi pelosta ja kauhusta, koska sen mieleen oli syöpynyt kuva isännästä, joka hakkasi sitä. Kun koira oli tarpeeksi kauan rakkauden kohteena, niin hän oppi ymmärtämään ettei uusi isäntä tee hänelle pahaa, vaan rakastaa häntä. Uuden isännän rakkauden kautta koirasta tuli koira, joka nautti ja iloitsi isännän rakkaudesta ja hyvyydestä. Jatkuva ja kokoaikainen rakkauden kohtaaminen muutti aran ja pelokkaan koiran, niin että siitä tuli iloinen ja onnellinen koira.  Tarina koirasta oli suurin piirtein tällainen. Koiran tarina olkoon vertauskuvallisena kertomuksena sille miten Jumala eheyttää ja parantaa synnin rikkoman ihmisen ja hänen sydämensä. Palaan koiran tarinaan kirjoitukseni edetessä muutamissa kohdissa.

Moni ihminen on uskoon tullessaan todella rikkinäinen. Rikkinäisyyteen on monia syitä kuten esim. lapsuudessa koettu fyysinen ja henkinen väkivalta vanhempien tai joidenkin muiden ihmisten toimesta; lapsuudessa, nuoruudessa tai jopa aikuisena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö raiskauksen tai jonkun muun seksuaalisen käyttäytymisen toiminnan kautta; eri syiden johdosta ajautuminen päihteisiin, joka on johtanut rikkinäisyyteen. Näitä syitä voi olla monia muitakin.

Omasta kokemuksestani käsin ja muiden kokemuksien kautta sekä palvelutehtävässäni olen huomannut kuinka rikkinäinen ihminen kantaa mukanaan menneisyyden taakkaa. Jos esim. ihminen on joutunut lapsena kokemaan vanhempiensa taholta fyysistä ja henkistä väkivaltaa eikä häntä ole arvostettu, vaan syyllistetty koko ajan ettei hän kykene eikä kelpaa mihinkään, niin uskoon tultuaan hän näkee ja kokee Jumalan ankarana ja tuomitsevana. Tällaisen ihmisen voi olla vaikeaa uskoa ja hyväksyä syntinsä anteeksi sekä nähdä Jumala rakastavana Isänä. Hän elää koko ajan rangaistuksen pelossa ja on syyllisyyden vallassa.

Tällainen ihminen hyvin helposti ajautuu etsimään apua epäterveistä uskonpiireistä, joissa hänestä yritetään ajaa ulos demoneita sekä erilaisilla tekniikoilla vapauttaa hänet demonien otteesta. Koska uudestisyntyneessä ihmisessä ei ole demonia, niin mitään "vapautusta" ei tapahdu. Silloin kun uskova kuitenkin luulee, että hänessä on demoni eikä Jumalakaan halua auttaa, koska demonit eivät lähde ulos, niin uskova ajautuu epätoivoon ja elää valtavan syyllisyyden vallassa, joka voi päätyä jopa itsetuhoisiin ajatuksiin ja sen toteuttamiseen. Nämä puoskarit eivät ehkä itsekään ymmärrä millaisiin kahleisiin ja pimeyteen he ovat lukitsemassa apua hakevia ihmisiä. Lopeta uskovien sisimmästä riivaajien ulosajaminen jos toimit tällä tavalla, koska uudestisyntyneen ihmisen sisällä ei voi asua riivaajahenkiä, mutta sen sijaan riivaajahenget kykenevät sitomaan ihmisen mieltä, eli sydäntä. Oikea apu on uskovan auttaminen uskon kasvuun ja mielenmuutokseen, jossa uskova mieli uudistuu Pyhän Hengen voiman avulla Jumalan sanan totuuden mukaiseen elämään.

Herra Jeesus sanoi Häneen uskoville ihmisille: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".

Raamatullinen usko on uskon kasvun prosessi ja todellinen vapaus synnistä ja menneisyyden kahleiden murtumisesta tapahtuu uskon kasvun kautta. Kun uskova ihminen Jumalan armosta ymmärtää totuuden sanaa (Raamattu) ja ojentautuu sen mukaan Pyhän Hengen voimassa, niin hän tulee tuntemaan totuuden ja totuus tekee hänet vapaaksi. Raamatullinen opetus synnin kahleiden ja helmasyntien katkaisemiseen on Jumalan antama ymmärrys totuudesta ja käytännössä totuuden mukaan eläminen ja vaeltaminen Pyhän Hengen voimassa. Tämä on ainoa tie todelliseen vapautumiseen synnin kahleista.

Minä vapauduin Jumalan armosta alkoholin päihtymyksen synnistä siten, että ymmärsin sen olevan syntiä ja annoin Pyhän Hengen vaikuttaa minussa tahtomista ja tekemistä sekä auttaa minua pysymään poissa juoppouden ja päihteiden synnistä. Se ei tapahtunut kuin sormia napsauttamalla, niin että tuli jokin erityinen vapauttamisen hetki, vaan prosessina Karismakodissa, jossa ensin ymmärsin päihteiden käytön olevan syntiä, joka tuhoaa minua ja että Jumala antaa minulle voimaa Pyhässä Hengessä vastustaa ja voittaa päihteen kiusausta. Se mikä oli tärkeätä, oli se kun minulle opetettiin että kun sydämeeni syttyy päihteen synnin himo, niin lihani kärsii koska se haluaisi päästä juomaan ja tämä lihan kärsimys ja negatiivinen kokemus kuuluu synnistä vapautumiseen ja sen voittamiseen. Kun synnin himo syttyy sydämessä, niin silloin Pyhä Henki alkaa vaikuttamaan tahtomista ja tekemistä uskovan sydämessä ettei hän lankeaisi syntiin.

Alussa synnin himo voi ottaa selkävoiton, mutta kun uskova Jumalan armosta kasvaa ja harjaantuu uskossa, niin hän oppii voittamaan synnin himoja sekä saamaan vapauden päihteistä. Olin monta kertaa lankeamassa päihteen syntiin Karismakodin aikana, mutta aina Jumala auttoi minua. Kerron muutaman tapauksen kuinka Jumala auttoi minua.

Erään kerran soitin eräälle henkilölle ja pyysin hakemaan minut pois Karismakodilta. Hän sanoi tulevansa hakemaan minua. Puhelun jälkeen ymmärsin tehneeni väärin. Sanoin Jumalalle etten voi tehdä enää mitään, sillä kun tämä henkilö tulee, niin en kykene vastustamaan, vaan lähden mukaan, joka johtaa ryyppyreissulle. Rukoilin ja pyysin, Jumala armahda ja auta minua, koska en itse kykene enää muuttamaan tilannetta. Jumalan ihme tapahtui, sillä tämä henkilö estyi tulemasta hakemaan minua. Se oli suuri Jumalan ihme, sillä minä olisin langennut, mutta Jumala esti sen mitä minä en olisi voinut estää.

Toinen tapaus oli sellainen, jossa erään Karismakodin asiakkaan kanssa lähdimme pois Karismakodilta kävellen läheiselle uimarannalle, josta erään henkilön oli määrä hakea meidät autolla. Minulla oli koko ajan sellainen ahdistava olo, että olin tehnyt väärän valinnan. Kun autolla ollut henkilö tuli paikalle, niin hän sanoi rukoilleensa, että molemmille tai edes toiselle meistä tulisi epävarma olo ja ymmärtäisi tehneensä väärän valinnan. Hänen sanansa jysähtivät voimalla sydämeeni ja ymmärsin Jumalan ilmestyneen ja puhuneen minulle hänen kauttansa. Sanoin minä ainakin olen se, jonka sydämellä on voimakkaasti se, että olin tehnyt väärän valinnan, Niinpä Jumalan armosta tein parannuksen ja palasin Karismakodille. Taas kerran Jumala auttoi minua ja teki sen minulle mahdolliseksi, mihin en itsessäni kykene.

Tämän päivän iso ongelma on väärät vapauttamiset (demonien ulosajo uskovista jne.) sekä psykologisen terapian tuominen seurakuntiin, jonka kautta ihmisiä pyritään auttamaan. Koska menetelmät ovat vääriä, niin avun tarvitsija ei saa todellista apua, vaan valhevapautta sekä kolikon toisella puolella on uskovan sitominen entistä syvemmälle synnin suohon.

Ihmisviisaudesta nouseva psykologinen terapia tekee ihmisestä ainoastaan uhrin, mutta ei johdata ihmistä näkemään omaa vastuutaan synnin teoistaan. Vastuu ulkoistetaan pois ihmisen sydämeltä lähimmäisten virheiksi ja pahoiksi teoksi. Tällä tavalla ihminen ei ymmärrä omaa syntisyyttään eikä omia vääriä tekojaan, ajatuksiaan ja toimintaansa. Hänelle ei tule myöskään tarvetta parannukseen ja mielenmuutokseen, koska vika on aina toisissa ei hänessä itsessään, sillä hän on viaton uhri.

Totta kai meitä jokaista kohtaan on tehty vääryyttä sekä jotkut ovat kokeneet vääryyttä vaikka esim. vanhempien fyysisen ja henkisen väkivallan kautta. Häntä kohtaan on toimittu väärin se tulee tuoda esille, sillä hän ei ole syyllinen vanhempiensa syntiin. Hänen kokemansa mahdollinen viha, katkeruus tai voimakkaat negatiiviset tunteet tapahtumien johdosta ovat kuitenkin myös syntiä, jotka tuhoavat häntä ilman parannusta ja anteeksiantamusta. Jumalan silmissä olemme kaikki tehneet syntiä siksi vailla Jumalan kirkkautta ilman parannusta ja uskoa Herraan Jeesukseen. Raamatullinen apu rikkinäisen ihmisen auttamiseen tunnistaa toisten ihmisten lyönnit sekä rikkinäisen ihmiset omat synnit. Silloin kun tämä saa tapahtua, niin ihminen pääsee tielle, jossa Jumala parantaa hänen rikkinäisen sydämensä.

Jos uudestisyntyneistä uskovista aletaan ajamaan ulos riivaajia, niin yleensä voi tapahtua seuraavaa; Rikkinäinen kokee Jumalan välittävän hänestä tunteen tasolla, mutta ei todellisen uskona ja siksi hän voi kokea tunteen tasolla vapautumista ja helpotusta ja luulee riivaajan lähteneen hänestä; joskus uudestisyntynyt todella rikkinäinen uskova kokee niin suurta tuskaa, että hän viestittää tarvitsevansa apua murisemalla, mörisemällä ja häneltä voi jopa tulla vaahtoa tai sen kaltaista suustaan ulos, koska suurissa ja valtavissa sieluntuskissa sielullisuus voi aiheuttaa kaikenlaista. Edellä olevien asioiden kautta hän viestittää auttakaa minua. Hän itse luulee olevansa riivattu ja sitten alkaa riivaajien ulosajo, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu ja nämä ulosajajat tai vapauttajat sanovat sidoksen hänessä olevan niin kova ettei sen takia tapahdu mitään. Uskova jää suuren ahdistuksen ja tuskan valtaan luullen että hänessä on niin paljon kaikkea vääryyttä, syntiä ja saastaa ettei Jumalakaan halua häntä auttaa. Tämä voi johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin.

Olen itse nähnyt kuinka mielenterveysongelmista kärsivä uskova ihminen, joka luuli hänessä olevan riivaajahengen sätkitteli maassa ja kuinka vaahdonkaltaista tuli hänen suustaan ulos. Hän ei ollut kuitenkaan riivattu, vaan hänessä oleva valtava rikkinäisyys ja hädän viestittäminen saivat aikaan nämä ilmiöt ikään kuin hän olisi ollut riivattu, mutta hänessä ei ollut riivaajia.

Raamatussa ei ole sellaista kohtaa että apostolit olisivat epäonnistuneet ajamaan riivaajia ulos sillä tavalla, että ihmisen, jossa riivaaja asuu tulisi ensin tehdä jostakin asiasta parannus, että riivaaja voitaisiin ajaa ulos. Raamattu opettaa, että riivaajan vallassa olevasta ajettiin riivaajat ulos ja ne lähtivät aina. Eräässä tapauksessa ei lähtenyt, mutta siinäkin tapauksessa niiden tuli rukoilla ja paastota, jotka ajoivat riivaajia ulos riivatuista ihmisistä, eikä riivatulta edellytetty parannuksen tekemistä. Todellisen riivaajan vallassa oleva ihminen (jumalaton) on kykenemätön tekemään parannusta ja voi tehdä parannusta vasta sitten kun riivaaja on ajettu hänestä ulos. Se tulee kuitenkin muistaa, että uudestisyntyneessä uskovassa, jonka sydämessä asuu Pyhä Henki ei voi samaa aikaan asua riivaajahenkiä.

Se on tietenkin mahdollista, että jos uskova leikkii synnillä ja luopuu uskosta, niin tällaisessa tapauksessa on mahdollista joutua riivatuksi, mutta ei silloin jos ihminen on uskossa ja Pyhä Henki asuu hänen sydämessään. Silloin kun uskova katuu ja tekee parannusta synneistään, niin hän saa syntinsä anteeksi Jumalalta. Riivaajan vallassa oleva ihminen ei kadu eikä halua tehdä parannusta, koska riivaajahenget hallitsevat häntä. Jos olet uskovaisena langennut tekemään syntiä ja sydämeesi nousee katumus ja halu parannukseen, niin sinun sisälläsi ei asu riivaajia, vaan Pyhä Henki.

Väärä opetus joka uskottelee uskovassa olevan riivaajahenkiä ja joita ei saataisi ulos ennen kuin uskova on tehnyt totisesti parannusta voi sitoa uskovan ihmisen entistä enemmän keskittymään syntiin ja saatanaan. Todellisuudessa hänessä ei ole riivaajahenkiä, mutta kun ja jos hän luulee hänessä niitä olevan, niin hän saattaa keskittää kaiken huomionsa väärään suuntaan eikä keskity siihen mikä oikeasti auttaisi häntä voittamaan syntejä. Jos tällainen tilanne ajautuu tarpeeksi pitkälle, niin se voi aiheuttaa ihmiselle mielenhäiriön tai mielisairauden sekä itsetuhoisia ajatuksia.

Kun tutkimme Raamatun ilmoitusta, niin Uuden Liiton ajassa uudestisyntyneen uskovan sydämessä ja sisimmässä ei voi asua riivaajahenkiä, koska hänen sisimmässään asuu Pyhä Henki. Riivaajahenget voivat sitoa ja masentaa uudestisyntyneen uskovan sydäntä, eli hänen ajatuksiaan ja mieltänsä, eli riivaajahenget kykenevät vaikuttamaan ulkopuolelta käsin uskovan ajatusmaailmaan, mutta eivät kykene asumaan hänen sisällään.

Kaikki UT:n kohdat, joissa ihmisistä ajettiin ulos riivaajia tapahtuivat ihmisille, jotka eivät olleet uudestisyntyneitä Jumalan Pyhästä Hengestä. Raamatussa UT:n teksteissä ei ole yhtään sellaista kohtaa, jossa uudestisyntyneestä uskovasta olisi ajettu ulos riivaajia tai olisi opetusta, että uudestisyntyneestä uskovasta pitäisi joissakin tilanteissa ajaa ulos riivaajia. UT:ssa on kohtia, joissa opetetaan uskovien olevan kiinni esim. huoruuden synnissä, mutta näissäkään kohdissa ei sanota tai opeteta, että heistä täytyisi ajaa riivaajia ulos. Opetus joka opettaa, että uudestisyntyneissä uskovissa, joissa asuu Pyhä Henki voi myös asua riivaajahenkiä on eksytys ja väärä opetus.

Kun ihminen tulee uskoon, niin uskontien alussa hän ei ole harjaantunut uskossa erottamaan hyvää pahasta ja voi myös eksyä harrastamaan haureuden syntiä. Raamattu sanoo saatanan käyvän uskovan ympärillä niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenet hän saisi niellä. Raamattu ei siis opeta, että meidät vapautetaan saatanan pyrkimyksistä, jonka kautta saatana pyrkii saamaan meidät lankeamaan syntiin. Väärän opetuksen vallassa oleva uskoo ja opettaa, että jos ihmisellä on voimakkaita haureellisia ajatuksia, niin hänessä on riivaajahenki, joka pitäisi ajaa ulos. Todellisuudessa on kyse siitä, että saatana pyrkii houkuttelemaan uskovaa haureuden syntiin hänen ajatusmaailmassa ja uskovan tulisi vastustaa saatanaa ja synnin kiusausta.

Olen huomannut, että kun uskova tulee uskoon, niin saatana pyrkii voimakkaasti uskon alkuvaiheessa sitomaan uskovan siihen syntiin, jota hän rakastaa ja joka on ollut hänelle erityisen tärkeä. Esimerkiksi moni mies on ollut haureuden ja huoruuden synnissä kiinni todella voimakkaasti. Tästä syystä saatana pyrkii sitomaan tällaista uskovaa heti uskon alkumetreistä asti todella voimakkaasti ja painostaen häntä seksisynnin ajatuksilla ja kiusauksilla. Silloin kun ei ymmärretä oikealla tavalla Raamatun opetusta, niin tällainen saatanallinen painostus ja hyökkäys saatetaan väärin tulkita, että riivaaja (haureuden henkivalta) asuu uskovan sisimmässä ja se pitäisi ajaa hänestä ulos.

On todella tärkeätä ettei saatanan painostusta tai ajatuksia, joita hän pahuudessaan syöttää uudestisyntyneen uskovan ihmisen mieleen ymmärretä väärällä tavalla riivaustilaksi, koska se vie aina uskovaa pois päin Jumalasta ja väärään suuntaan. Tässä kohden on hyvä ja erittäin tärkeätä käsitellä eräs asia, joka auttaa meitä ymmärtämään syvällisemmin synnin vaikutusta ja siitä vapautumista.

Matteuksen evankeliumin 16 luvussa (Matt 16:21-25) Herra Jeesus kertoi opetuslapsilleen Hänen kiinniottamisestaan ja kuinka Hänet tapetaan, mutta Hän on nouseva ylös kolmantena päivänä. Tämän kuullessaan Pietari otti Jeesukseen erilleen muista ja rupesi nuhtelemaan Jeesusta sanomalla "Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko".

Jeesus kääntyi sanoen Pietarille "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten". Jeesus ei tarkoittanut ja sanonut Pietarin olevan saatana, vaan Hän nuhteli saatanaa, joka istutti ajatuksen Pietarin sydämeen, jonka hän sitten sanoi Jeesukselle. Tästä tulee esille eräs hyvin tärkeä asia Pietari luuli sitä omaksi ajatuksekseen minkä saatana syötti hänen mieleensä. Jeesus ei tietenkään alkanut ajamaan riivaajia ulos Pietarista, koska Hän tiesi Pietarin sanojen olevan saatanan antama ajatus hänelle. Siksi Jeesus puhui saatanalle ja käski häntä menemään pois.

Toki uskova kykenee ihan itsekseen ajattelemaan ja lankeamaan tekemään syntiä, mutta on myös tilanteita, joissa uskovankin ihmisen mieleen saatana voi syöttää synnin ajatuksia, joita ihminen luulee omiksi ajatuksikseen. Tämän tähden on erittäin tärkeätä, että uskova lukisi nimenomaan runsaasti Raamatusta Jumalan sanan opetusta. Pyhä Henki uudistaa ja muuttaa uskovan sydämen, eli mielen ja ajatusmaailman Jumalan sanan opetuksen kautta, jolloin uskova oppii myös erottamaan sen mistä ajatukset nousevat hänen mieleensä. Heti kun uskova tunnistaa, että on kyseessä saatana joka syöttää ajatuksia mieleen, niin häntä on vastustettava ja käskettävä väistymään Herran Jeesuksen nimessä.

Se kuitenkin tulee ensisijaisesti ymmärtää, että Jumala puhuu ja vaikuttaa uskovan ihmisen sydämeen ja hänen ajatusmaailmaansa Pyhässä Hengessä, joka asuu uskovan sisimmässä, vaikka uskova ei sitä kaikkea ymmärräkään rikkinäisyytensä takia, mutta hän tulee sen ymmärtämään uskon kasvun kautta.

Raamatun opetuksen mukaan kun olemme Jumalalle alamaisia (Jaak 4:5-10) eli uskomme Jumalaan sen mukaan mihin saakka olemme kasvaneet ja vastustamme perkelettä, niin se joutuu pakenemaan. Tämä perkeleen pakeneminen tarkoittaa sitä, että kun hän syöttää synnin ajatuksia mieleemme tai painostaa mieltämme synnin kiusauksilla, niin uskon kautta saamme käskeä saatanaa väistymään Herran Jeesuksen nimessä ja saatana joutuu väistymään ja jättämään meidät rauhaan. Toki saatana ei kokonaan lopullisesti jätä meitä rauhaan, vaan tulee uudestaan ja yrittää tunkea synnin ajatuksia sydämeemme. Meidän tulee yhä uudestaan käskeä saatanaa väistymään ja sen täytyy taas paeta. Joskus voi olla niin, että tuntuu siltä kuin saatana ei vain lähde, mutta kun jatkaa uskossa ja ylistää Herraa Jeesusta ja käskee saatanaa väistymään, niin se joutuu väistymään.

Raamattu opettaa verille asti syntiä vastaan taistelemisesta (Hebr 12:1-4). Raamattu kehottaa laittamaan pois synnin, joka painaa meitä sekä niin helposti kietoo uskovankin. Raamattu sanoo tässä kohdassa, että kun mielemme ja katseemme on uskon Alkajassa ja Täyttäjässä Herrassa Jeesuksessa, joka ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, niin kun ajattelemme Herraa Jeesusta, niin emme väsy emmekä menetä toivoamme. Sen jälkeen Raamattu sanoo  ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan.

Todella rikkinäinen ihminen ei ajattele oikeastaan mitään muuta kuin pääasiassa omia anteeksi annettuja syntejään sekä elää menneisyyden haavojen vankilassa. Hän ei kykene kääntämään sydämensä katsetta Herraan Jeesukseen, siksi hänelle täytyy yhä uudestaan kertoa Jeesuksen sovitustyöstä, syntien anteeksiantamuksesta ja Jumalan rakkaudesta. Tarkoitan todellakin sitä, että ettemme saa väsyä auttamaan häntä kiinnittämään katsettaan Jeesukseen, vaan niin usein kuin se on tarpeellista meidän tulee muistuttaa ja kertoa samasta asiasta, koska hän ei omien haavojensa tähden kykene sitä itse tekemään.

Silloin kun katseemme ei ole Jeesuksessa, vaan menneisyydessä sekä saatanan syytöksissä, niin väsymme ja menetämme toivomme ja masennumme. Koska todella rikkinäinen ihminen ei kykene katkaisemaan sydämestään väärien asioiden taakkaa, niin se on meidän tehtävämme, rakastamalla ollen hänen tukenaan ja kertomalla niin usein kuin on tarpeellista Jeesuksesta ja Hänen voitostaan ja rakkaudestaan.

Taakoitettu ja menneisyytensä vankilassa oleva uskova ei kykene verille asti taistelemaan syntiä vastaan ja siksi hän tarvitsee rinnalla kulkijoita. Kun terve usko syntyy hänen sydämeensä, niin hänkin oppii taistelemaan verille asti syntiä vastaan. Verille asti taisteleminen syntiä vastaan tarkoittaa todellista taistelua syntiä vastaan, jossa uskova joutuu keskittämään kaiken tarmonsa ja Jumalan lahjoittaman uskon syntiä vastaan. Syntiä vastaan taisteleminen ei kuitenkaan tapahdu lihan voimassa, vaan Pyhän Hengen vaikuttaessa tahtomista ja tekemistä uskovan sydämessä, jolloin taistelutahto syntyy sydämessä ja kovakin synnin hyökkäys ja kiusaus joutuu väistymään sydämestäsi.

Raamattu opettaa että voimme voittaa syntejä ja voitammekin Hänen avullaan ja avustamanaan, mutta saatanan kavalia synnin kiusauksia emme pääse pakoon tässä ajassa, mutta Jumalan armosta kykenemme ne voittamaan. Tämän saatanan hyökkäyksen, kiusauksen ja jopa painostuksenkin väärän opetuksen vallassa oleva tulkitsee ja ymmärtää väärin siten, että uskova olisi riivatussa tilassa. Ongelma, eli saatana ei asu uudestisyntyneen uskovan sydämessä, vaan syöttää ulkopuolelta käsin uskovan sydämeen kaikenlaisia synnin ajatuksia.

Toki se tulee ymmärtää ettemme voi ulkoistaa syntiä saatanan syyksi meidän elämässämme ja meidän on aina itse tehtävä parannus synneistä sekä astuttava parannuksen ja muutoksen tielle. Väärä opetus riivaajien ulosajamisesta uudestisyntyneestä uskovasta voi myös johtaa sellaiseen kierteeseen, missä uskova ei näe itsessään parannuksen tarvetta, koska onhan syy riivaajassa, joka asuu uskovassa. Opetus riivaajan asumisesta uudestisyntyneessä uskovassa on kaikin tavoin tuhoisa ja turmiollinen oppi, joka vääristää todellisen uskon ja johdattaa uskovan valheelliseen näkemykseen uskonelämästä ja tämän valheellisen näkemyksen takana on itse saatana.

On todella tärkeätä ymmärtää ettemme koskaan tässä ajassa pääse vapaaksi synnin kiusauksen houkutuksista, mutta voimme päästä vapaaksi synnistä, niin ettemme siihen lankea. Tällä en tarkoita, että uskovasta voisi tulla täydellinen, koska meistä uskovista ei voi tulla täydellistä tässä ajassa ja täysin synnittömiä. Tarkoitin sitä, että esimerkiksi voit vapautua juoppouden synnistä kokonaan Jumalan armosta. Kun minä tulin uskoon Karismakodissa, niin Jumalan armosta minun ei ole tarvinnut sen jälkeen enää koskaan juoda tai langeta päihteisiin, koska Jumala teki minut siitä vapaaksi totuuden ja Pyhän Hengen voiman kautta. Kuitenkin vapaaksi tulemisen tärkeä tekijä oli ymmärrys siitä kuinka Jumala rakastaa sekä tämän rakkauden vastaanottaminen uskossa.

Johanneksen evankeliumin luvussa 8 Jeesus lupasi tekevänsä todellisesti vapaiksi ne jotka uskovat Häneen. Herra Jeesus lupasi tehdä synnin orjan vapaaksi uskon kautta Häneen. Meistä ei tule täydellisiä, mutta Jumalan armosta voimme vapautua kokonaan ja täysin esim. päihteiden ja haureuden synneistä. Eräs asia on hyvä ymmärtää, että syntiin lankeaminen ja sen jälkeinen parannuksenteko ja synnin hylkääminen on eri asia kuin elää jatkuvassa synnissä esim. juoppouden synnissä. Jatkuvassa synnissä eläminen osoittaa ihmisen olevan synnin orja.

Joku uskova voi kokea elävänsä jatkuvassa synnissä ja kokea siitä huonoa omaatuntoa tai sitten hän voi sanoa ettei minulla vain ole voimaa vielä vastustaa tätä syntiä. Sekin voi olla totta ettei uskon kasvun harjaantumattomuuden tähden kykene vastustamaan jotakin syntiä, mutta siitä huolimatta silloin sen on tuotava pisto sydämeen ja tietoisuus siitä, että tämä on syntiä ja siitä tulisi tehdä parannus. Otan esimerkin. Joku voi tulla uskoon huumemaailmasta ja uskoontulo on ihan aito, mutta synnin syvät haavat ja voimakas huumeriippuvuus saa hänet käyttämään huumeita, josta hän tuntee kuitenkin huonoa omaatuntoa. Usein (ei aina) tällaisessa tapauksessa uskova vapautuu huumeista kun hän tunnustaa Jumalalle ettei hän kykene muuttamaan itseään eikä haluaisi helliä tätä syntiä sydämessään, vaan antaa sen pois jos Jumala auttaa. Ja Jumala auttaa ja vapauttaa.

Moni hellii ja puolustelee syntiään eikä ole siitä valmis luopumaan, mutta kun hän on todellisesti sydämessään valmis luopumaan synnistä, jonka kahleissa hän on, niin Jumala vapauttaa hänet. En kirjoita teoriaa, sillä Karismakodissa ollessani ymmärsin ettei minulla ole voimia vastustaa päihteiden synnin voimaa ja kiusauksia ja halusin sydämessäni siitä todella vapaaksi ja Jumala antoi minulle vapauden päihteiden synnistä. Tässä samassa yhteydessä koin Jumalan pelkoa (kunnioitusta) ja pyysin Häntä auttamaan minua. Vapauduin päihteiden synnistä, mutta en vapautunut synnin päihteen kiusauksista ja houkutuksista, mutta Jumala auttoi minua ja piti minut erossa päihteiden synnistä.

Eräs iso asia tässä vapautumisessa oli se kuinka minulle opetettiin Karismakodissa ettei päihteiden käyttäminen ole se minun ongelmani, vaan se on näkyvä seuraus sisimmissäni olevista ongelmista. Monet eivät vapaudu päihteistä, koska he taistelevat päihteitä vastaan, mutta eivät heidän sisällään olevia ongelmia vastaan ja siitä syystä he eivät pääse päihteistä eroon, koska he eivät tunnista todellista ongelmaansa, joka ajaa heidät päihteiden pariin. Silloin kun tunnistat sisälläsi olevan ongelman, joka ajaa sinua päihteiden pariin ja annat Jumalan auttaa sinua hoitamaan sisimmässäsi olevan ongelman kuntoon, niin vapaudut päihteistä. Juoppous ja päihtyminen on tietenkin jo itsessään syntiä, mutta usein päihteiden käyttämisen takana on jokin syy ja ongelma, joka ajaa käyttämään päihteitä.

Otan esille muutamia syitä päihteiden käyttämiseen ihmispelko, arvottomuuden tunne, henkisen väkivallan kokemus jne. Syitä on monia. Silloin kun sydämessä on esim. ihmispelkoa, pelkotiloja ja ahdistusta sekä arvottomuuden tunnetta, niin kun uskossa opit ymmärtämään Jumalan rakastavan sinua, sillä se on kaikkein tärkeintä mitä mieltä Jumala on sinusta, eikä se mitä ihmiset ajattelevat sinusta, niin se johdattaa sinut pois pelkotiloista ja arvottomuuden tunteista ja poistaa sinulta syyn paeta päihteisiin. Kirjoitan nyt omasta kokemuksestani käsin pelkotilat ja arvottomuuden kokeminen johtaa myös katkeruuteen ja vihaan, koska sydän katkeroituu muiden onnellisuuden tähden, koska et saa sitä itse kokea pelkotilojesi tähden. Todellinen vapaus voi tulla vasta sitten kun tunnistat itsessäsi olevan katkeruuden ja vihan synnin ja teet siitä parannuksen Jumalan avulla.

Edellä olevan vapautumisen esimerkissä yhdistyivät kaksi synnistä vapaaksi tulemisen elementtiä, jotka ovat Jumalan rakkauden kautta tuleva hyväksyntä sekä Jumalan sanan totuuden läpivalaisu, joka johtaa parannukseen ja mielenmuutokseen sekä vapauteen synnin päihteen orjuudesta. Jumalan rakkaus ja totuus vapauttavat ihmisen synnin siteistä ja kahleista.

Olen huomannut, että sellainen uskova, joka on joutunut lapsena tai nuoruudessaan (tähän sopii myös aikuisena samat kokemukset) fyysisen tai henkisen (tai molempien) väkivallan kohteeksi vanhempiansa tai jonkun muun kautta hyvin usein kamppailee muutamien negatiivisten asioiden kanssa. Hän voi kokea ettei hän ole saanut Jumalalta syntejään anteeksi ja varsinkin silloin jos hän harjaantumattomuutensa ja synnin haavojensa tähden lankeaa johonkin syntiin, mutta katuessaan on saanut sen anteeksi Jumalalta, jota hän ei kuitenkaan koe anteeksi annetuksi.

Toinen esimerkki on sellainen, jossa uskova on joutunut kokemaan joko tai sekä että fyysistä ja henkistä väkivaltaa lapsuudessaan ja nuoruudessaan (tähän sopii myös aikuisena samat kokemukset) ja tästä syystä hän kantaa sydämessään sellaista Jumalan kuvaa, joka on hänen menneisyytensä näköinen. Toisin sanoen hän kokee Jumalan syyttävänä, ankarana, tuomitsevana ja vaativana, jonka tähden hän aina ajautuu yhä uudestaan etsimään apua väärästä suunnasta. Väärällä suunnalla tarkoitan sellaisten ihmisten luota, jotka yrittävät ajaa hänestä demoneita ulos tai käyttävät muita väärän vapauttamisen muotoja.

Miksi hän aina ajautuu yhä uudelleen valitsemaan väärän vapautumisen tien? Ihminen joka on syvästi haavoitettu fyysisen tai henkisen väkivallan kautta ei aina suinkaan välttele tällaista toimintaa (vaikka jotkut välttelevätkin), vaan hakeutuu sellaiseen seuraan, koska hän ei ole muuta kokenut kuin tällaista negatiivista ilmapiiriä. Hän voi olla hyvin epäluuloinen rakkaudellisessa ilmapiirissä ja pitää sitä eksytyksenä, koska siellä hänelle ei julisteta kadotustuomioita, ei syytetä, ei painosteta, ei tuomita eikä kukaan vaadi häneltä ankarasti asioita. Hän on tottunut siihen, että rangaistus ja tuomio sekä ankaruus on niitä menetelmiä joiden kautta asiat menevät eteenpäin. Paha saatana vielä kaiken tämän lisäksi eksyttää tällaista uskovaa esiintyen Jumalana, joka painostaa häntä ankarasti ja tuomitsee siksi hän ajautuu yhä uudelleen hakemaan apua väärästä paikasta.

Tämä voi kuulostaa uskomattomalta, mutta olen itse saanut kohdata monta tällaista tapausta ja tällaisen johtopäätöksen olen asiassa tehnyt, kun olen pyrkinyt heitä auttamaan. Kun olen kantanut sydämessäni tuskaa ja kipua heidän puolestaan, niin olen päätynyt tällaiseen johtopäätökseen. Voiko mikään auttaa tällaisessa tapauksessa? Totta kai voi. Jumala voi auttaa. Tämän asian selvittämiseen tarvitsemme koira kertomuksen apua.

Silloin kun ihminen on kokenut pitkäkestoista fyysistä tai henkistä väkivaltaa, niin hän ei kykene luottamaan kehenkään ja hän on menneisyytensä negatiivisten kokemuksien vankilassa. Hän kokee kaiken menneisyytensä haavojen kautta. Kun hän lukee Raamattua ja vaikka hän on tullut Jumalan armosta uskoon ja on pelastettu, niin silti hän lukee koko ajan itselleen tuomion sanaa Raamatusta. Hän myös hyvin herkästi saattaa turvautua väärään ratkaisuun nimeltä demonien ulosajaminen uudestisyntyneestä ihmisestä.

Tällaisissa tapauksissa tällaisen uskovan tulisi päästä 24h tervehenkisten uskovien ympäröimäksi. Jos hän käy pari kertaa viikossa istumassa takapenkissä seurakunnan kokouksissa tai käy kerran viikossa sielunhoidossa, niin se ei auta häntä, koska hän on yksin menneisyytensä vankilassa suurimman osan ajasta. Siksi hänen tulisi päästä sellaiseen paikkaan, missä hän olisi 24h tervehenkisten uskovien ympäröimänä.

Kertomuksen koira muuttui arasta ja pelokkaasta koirasta iloiseksi ja onnelliseksi koiraksi, koska hän sai olla kokoajan, joka päivä rakkauden kohteena. Samalla tavalla on olemassa todella rikkinäisiä uskovia, jotka eivät pääse eroon menneisyytensä vankilasta kuin olemalla jatkuvan rakkauden kohteina. Kun olet kokenut voimakasta negatiivista käyttäytymistä itseäsi kohtaan, niin elät kokoajan niiden kokemusten kautta. Mutta jos pääset sellaiseen ympäristöön, jossa sinua rakastetaan, sinusta välitetään ja sinut hyväksytään ja kun tarpeeksi kauan aikaa saat sitä kokea, niin sinä muutut ja pääset eroon menneisyyden vankilan haavoista. Tällainen ihminen tarvitsee joka päiväisen ja jatkuvan rakkauden kokemisen.

Moni sanoo, että kyllä Jumala hoitaa mene vain nyt rukoukseen ja etsi vain Jumalaa. Kyllä Jumala hoitaakin ja auttaa, mutta koska joku  ihminen voi olla niin rikki ettei hän kykene haavojensa kautta kohtaamaan Jumalaa ja hänen rakkauttansa henkilökohtaisella tasolla, niin siksi Jumala tällaisessa tapauksessa rakastaa tätä uskovaa toisten uskovien kautta, joiden tehtävä on rakkauden ja totuuden kohtaamisen kautta pikku hiljaa juurruttaa hänet kokemaan henkilökohtaisesti Jumalan läsnäolo ja rakkaus.

Usein (ei aina) silloin kun ihminen tulee uskoon, niin hänen rikkinäisyytensä tähden saatana pääsee leikkimään Jumalaa hänen elämässään ja eksyttämään häntä, syyttäen ja tuomiten häntä sekä johdattaen väärien vapauttajien luokse. Kertomuksen koira oli joka päivä rakkauden kohteena uuden isännän luona uudessa kodissa. Aluksi koira ei kyennyt luottamaan uuteen isäntäänsä, vaan eli menneisyytensä vankilassa, ollen sidottuna mielessään vanhan isäntäänsä ja siihen vääryyteen mitä hän joutui kokemaan. Kertomuksen koira oli kuitenkin vapautettu vanhasta isännästä ja oli nyt kokonaan uuden isännän omaisuutta sekä jatkuvan ja kokoaikaisen rakkauden kohteena, joka ajan kanssa muutti ja vapautti koiran menneisyyden vankilastaan.

Kun uskoon tullut ihminen on kokenut joko tai sekä että fyysistä ja henkistä väkivaltaa, niin hän ei aina, mutta voi ajautua ikään kuin magneetin tavoin etsimään apua ongelmiinsa epäterveistä uskonyhteyksistä. Hän elää menneisyytensä vankilassa eikä kykene ottamaan vastaan Jumalan armollista ja totuudellista rakkautta ja sen tähden hän voi ajautua demonien ulosajamisiin tai johonkin muunlaiseen väärään vapauttamisen toimintaan. Kun hän lukee yksin Raamattua, niin se vääristyy hänen mielessään ja hän lukee Raamatusta koko ajan itselleen tuomiota. Usein meidän uskovien seurakunnat ja uskonyhteisöt ovat sen tähden voimattomia tällaisen tapauksen kanssa, koska ei ymmärretä sitä, että joissakin tapauksissa tällainen uskova tarvitsee ympärilleen 24/h jatkuvan ja kokoaikaisen uskovien yhteyden. Todella rikkinäinen ihminen ei kykene itse oikealla tavalla vastaanottamaan suoraan itsenäisesti Jumalan rakkautta, siksi hän tarvitsee ympärilleen uskovia ihmisiä, joiden kautta Jumala rakastaa tätä syvästi rikkinäistä ihmistä. Tässä jatkuvassa rakkauden ilmapiirissä ajan päästä hän pääsee vapaaksi menneisyyden vankilastaan ja kykenee hyväksymään Jumalan armon, rakkauden ja totuuden sekä alkaa oppimaan itsenäisestikin ymmärtämään ja kokemaan Jumalan rakkauden läsnäoloa.

Roomalaiskirjeen 15 luvussa opetetaan, että meidän uskossa vahvojen (tarkoittaa harjaantunutta ja uskossaan kypsää aikuista)  tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. Edellä olevasta oli kyse ruoasta sekä ruokajuomista, mutta sen voi ymmärtää kyllä laajemminkin toisen rinnalla kulkemisena ja tukemisena.

1 Tessalonikalaiskirjeen 5 luvussa sanotaan rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja ja olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. Holhotkaa voidaan kääntää myös tukekaa. Raamattukin opettaa, että meidän uskovien tulee jopa holhoamalla tukea sellaista, joka on sen tarpeessa. Olen itse saanut kohdata useamman kerran tällaisen ihmisen. Tällaisen ihmisen paikka on jonkun uskovan kodissa, joka kykenee olemaan hänen rinnallansa ja ymmärtää syvällisesti hänen tilanteensa tai sitten hänet voi ohjata esim. kristilliseen alkoholistikotiin, sillä useassa tapauksessa näin rikkinäinen ihminen on myös ajautunut päihdekierteeseen, jonne hän on pyrkinyt hukuttamaan omaa pahaa oloaan.

Olen omassa palvelutehtävässäni kohdannut useita todella rikkinäisiä uskovia, jotka tarvitsevat jatkuvaa ja kokoaikaista uskovien seuraa, koska yksinäisyydessään ja omissa oloissaan he eivät pääse eheytymään ja parantumaan syvistä haavoistaan, vaan tarvitsevat toisten uskovien tukea ja "holhousta". Aika ja jatkuva sekä kokoaikainen rakkaus (rakkaus totuuteen) parantaa heidät. Tämä on Jumalan toimintamalli joidenkin uskovien kohdalla. Kiitän Jumalaa kaikista Suomessa toimivista tervehenkisistä alkoholikodeista, jossa itsekin olen saanut todella rikkinäisenä tulla uskoon ja kohdata jatkuva ja kokoaikainen Jumalan rakkaus uskovien kautta. Suomeen tarvittaisiin sellaisia uskovien perustumia yhteisöjä, jonne kuka tahansa todella rikkinäinen uskova saisi tulla rakkauden ja totuuden hoitavaan ilmapiiriin. Tällaisia koteja ja yhteisöjä tarvitaan muillekin kuin päihdeongelmaisille.

Eräs asia on hyvä tuoda esille tässä yhteydessä. Liian usein uskossa pitempään olleet, joilla ei ole syviä sielun haavoja tai he ovat parantuneet niistä sekä monet muut uskovat ihmiset eivät ymmärrä täysin rikkimennyttä uskovaa ihmistä. Tämä voi johtaa siihen, että rikkinäistä kohdellaan siten, että häneltä vaaditaan paljon enemmän kuin  mihin hän itse pystyy. Täysin rikkinäinen uskoon tullut ihminen ei useinkaan ymmärrä kovinkaan paljon Raamatun sanaa oikealla tavalla, vaan hän lukee koko ajan sieltä itselleen tuomiota. Tällaisessa tapauksessa olisi hyvä jos joku voisi yhdessä hänen kanssaan lukea ja kertoa sitä mitä Raamattu tässä ihan oikeasti opettaa.

Moni ajattelee, että kyllä Pyhä Henki opettaa ja ei meidän siksi tarvitse "höösätä" koko ajan rikkinäisten ihmisten kanssa. Totta kai Pyhä Henki opettaa rikkinäistäkin uskovaa, mutta alussa tämä Pyhän Hengen opetus tapahtuu hyvin usein uskovien ihmisten kautta, joille Jumala on antanut armossaan ymmärrystä ja viisautta auttaa rikkinäisiä ihmisiä ymmärtämään koko ajan enemmän Jumalan sanan opetusta. Suurin virhe mitä me voimme tehdä täysin rikkinäisen uskovan kohdalla tai kenen tahansa kohdalla on se että mitoitamme hänet sen mukaan kuin itse uskomme ja ymmärrämme ja sen lisäksi vaadimme ja odotamme, että hänenkin täytyisi toimia ja uskoa, niin kuin me uskomme ja toimimme.

Aikuinen äiti ja isä ei vaadi vauvalta tai pieneltä lapselta samaa ymmärrystä ja käyttäytymistä kuin miten he itse ymmärtävät ja ajattelevat asioista. Miksi näin? Koska vauva tai pieni lapsi ei ole kasvanut ja kehittynyt aikuisen tasolle eikä siksi voi ymmärtää ja toimia aikuisen tavoin. Sama asia on myös uskon asioissa, sillä vasta vähän aikaa uskossa ollut tai täysin rikkinäinen uskoon tullut uskova ihminen ei kykene ymmärtämään ja toimimaan uskossaan harjaantuneen ja kypsyneen tavoin.

Joskus täysin rikkinäisellä uskovalla on niin pahoja sisäisiä haavoja ja ongelmia, että me uskovat yksilöinä ja seurakuntina voimme kääntää hänelle selkämme ja käskeä häntä vain luottamaan Jumalaan. Selän kääntämisellä tarkoitan sitä että jollakin tavalla joko sanoilla tai käyttäytymisellämme viestitämme sitä ettemme halua olla hänen kanssaan tekemisissä ja sen lisäksi sanomme, että hänen täytyy vain luottaa Jumalaan.

Ei täysin rikkinäinen uskova ihminen kykene oikealla tavalla luottamaan Jumalaa ja hän tarvitsisi uskovien tukea ja apua. Pahinta mitä hänelle voi tapahtua on jäädä yksin omiin oloihinsa menneisyytensä ja saatanan syytösten kanssa. Voi kunpa me Jumalan seurakuntana saisimme Jumalalta enemmän rakkautta, ymmärrystä ja viisautta täysin rikkinäisiä uskovia kohtaan. Sitä en sano etteikö Jumalan seurakunnassa olisi uskovia, joilla on Jumalan armoitusta tällä alueella, mutta varmaankin me kuitenkin tarvitsemme yhä syvällisemmin Jumalalta tulevaa rakkautta, ymmärrystä ja viisautta tällä alueella.

Rikkinäisyyden korjaantuminen ja synnin tuhovoiman tyhjäksi tekemisen ainoa ratkaisu on Jumalan rakkaus Herrassa Jeesuksessa, sillä Jeesuksen veri, kuolema ja ylösnousemus tuo syntien anteeksiantamuksen ja poistaa synnin syyllisyyden ihmisen sydämeltä kun ihminen pelastuu Jumalan armosta tekemällä parannuksen uskoen Herraan Jeesukseen ja kun hän uskoo saaneensa syntinsä anteeksi, niin silloin alkaa eheytymisen prosessi Rakastavan Jumalan kanssa.

Ps. Ettei kukaan ymmärtäisi minua väärin, niin minun vanhempani eivät ole fyysisesti tai psyykkisesti olleet minua kohtaan väkivaltaisia tai ilkeitä, vaan päinvastoin he toimivat minua kohtaan rakastavien vanhempien tavoin. Selvensin tässä kohden siksi ettei kukaan saisi väärää kuvaa vanhemmistani ja alkaisi puhumaan ja levittämään perättömiä puheita, niin kuin ikävä kyllä täällä netissä tapahtuu, koska asioita ei kysytä asianomaiselta, vaan omien tulkintojen kautta aletaan levittämään mitä oudoimpia ja merkillisempiä asioita, jotka eivät ole totta.

Linkkisuositus:
www.kotipetripaavola.com - Jumalan armon rakastava hyvyys

Petri Paavola 7.8.2016

Lähteet:
Raamattu 33/38
Biblia 1776
King James Version 1769