Käytiin vaimon kanssa koiria ulkoiluttamassa eilen illalla. Nappasin muutaman kuvan pihalta. Lumi on kaunis elementti ja koristelee kivasti luontoa ja ihmisenkin käden kautta syntyneitä rakennelmia. Näissä pimeällä otetuissa kuvissa on oma hohtonsa ja ainakin minun silmässäni luonto talvella pimeälläkin valaistuksen kera näyttää nätiltä. Kirjoitan tähän myös Raamatun sanan opetusta ja valokuvat ovat kirjoituksen lopussa. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan totuuden kautta rukouksen kera.

Kun tulin kotiin ja näpsin kuvia, niin tällainen Raamatun kohta tuli:

1 Sam 10:
25 Ja Samuel julisti kansalle kuninkuuden oikeudet, kirjoitti ne kirjaan ja asetti sen Herran eteen. Sitten Samuel päästi kaiken kansan menemään, kunkin kotiinsa.
26 Ja myöskin Saul meni kotiinsa Gibeaan, ja hänen kanssaan meni sotaväki, ne, joiden sydämiä Jumala oli koskettanut.

Tässä Raamatun kohdassa käsitellään Saulin kuninkuuden alkuvaiheita, silloin kun kaikki ei ollut vielä mennyt pieleen Saulin elämässä. Minulle tuli tästä myös sellainen näkökulma, että Raamatun opetuksen mukaan Herra Jumala on todellinen kansansa Kuningas. 1 Kor 6:19 Raamatun kohdassa sanotaan kuinka ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli ja olemme saaneet Hengen Jumalalta ja ettemme ole enää itsemme omat. Emme ole enää siksi itsemme omia, koska Jumala omistaa meidät, sillä Hän on ostanut ja lunastanut meidät omakseen Messias Jeesuksen veren ja sovitustyön kautta.

Onko Jumala meidän Kuninkaamme, jolla on kaikki oikeudet meidän elämäämme? Tätä on hyvä pysähtyä välillä ajattelemaan, jos ei ole ennen ajatellut tai ymmärtänyt tätä. Kukaan meistä ei tietenkään ole täydellinen, mutta siitä huolimatta Jumalan armosta saamme joka päivä uuden mahdollisuuden kasvaa yhä enemmän Jumalan tuntemisessa. Jumala omistaa meidät ja Hän haluaa, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi meidän elämässämme joka päivä. Tahdommeko me sitä vai onko oma tahtomme meille Jumalan tahtoa tärkeämpää? Vastauksen pitäisi olla itsestään selvä sekä näkyä käytännössä ainakin jollakin tavalla meidän elämässämme.

Kun me menemme kotiimme, niin menemmekö omaan kotiimme Jumalan koskettaman sydämen kera, ja iloitsemme ja riemuitsemme Herran hyvyydestä? Vai onko niin, että meillä on kiire kotiin touhuamaan omiamme ja omaa tahtoamme täyttämään? Niin kuin aiemmin kirjoitin, niin olemme vajavaisia, eikä tässä ole tarkoitus mennä lain alle omavoimaiseen uskon elämän suorittamiseen tai punnertamiseen, vaan että voisimme tutkia omaa sydämen tilaamme ja toivon mukaan siellä olisi Jumalan armosta ainakin pieni pala Jumalan täyttämää elämää ja pelastuksen riemua sekä iloa Herran hyvyyden tähden. Tämän olisi tietenkin hyvä näkyä kaikkialla missä liikumme ja olemme.

Herra haluaa olla sinun kanssasi ja auttaa ja vahvistaa sinua päivittäin kaikissa elämän tilanteissasi. Kun Raamattu opettaa Isän ja Jeesuksen olleen luomassa maata ja ihmisiäkin Sananlaskujen 8 luvussa, niin Raamattu sanoo tarkoittaen Jeesusta kuinka Hän Isänsä rinnalla ihastuneena riemuitsi päivästä päivään ja Hänen ihastuksensa kohteena olivat ihmislapset. Herra Jeesus iloilla iloitsee ja riemulla riemuitsee sinusta täydellisen rakkautensa kautta. Me voimme varmaankin antaa ajastamme Hänelle sen ajan minkä Hän haluaa vaikuttaa meissä. Se voi olla Raamatun lukua, rukousta tai vaikkapa keskustelua Hänen kanssaan ja tietenkin kaikissa tilanteissa totuuteen perustunutta uskon ja elämän vaellusta. Jeesus kyllä kuulee meitä, vaikka me emme kuulekaan Häntä näillä luonnollisilla korvilla (näin voi käydä, mutta harvoin), mutta Pyhässä Hengessä meillä on aina jatkuva yhteys Häneen ja varsinkin silloin kun rakastamme Häntä totuudessa.