Roomalainen joulun historia

Historiallinen fakta on, että vuonna 354 Rooman piispa Liberius määräsi Jeesuksen viralliseksi syntymäpäiväksi joulukuun 25. päivä. Jeesus ei määrännyt joulun viettoa, eikä sitä että Hänen syntymäjuhlaansa tulisi juhlia juuri 25 joulukuuta. Alkuseurakunta ei viettänyt joulua ja Kristuksen syntymäjuhlaa 25 päivä joulukuuta. Jeesus ei asettanut ollenkaan syntymäjuhlansa viettämistä millekään erikoiselle päivälle, eikä Hän edes asettanut syntymäjuhlaansa vietettäväksi kerran vuodessa. Herran Jeesuksen opetuslapsilla on oikeus muistella sitä vaikka joka päivä, mutta Jeesus ei asettanut sitä kerran vuodessa vietettäväksi juhlaksi.

Vuonna 394 alkoi jokapäiväinen messu Rooman katolisessa kirkossa. 394 jKr. joulukuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä vietettiin Rooman katolisessa kirkossa messua Kristukselle, jossa pappi siunasi leivän ja viinin, jolloin ne katolisen kirkon väärän opetuksen mukaan "muuttuivat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi". Kristuksen messusta Mass of Christ (Christmas), joka ensimmäisen kerran suoritettiin vuonna 394 jKr. alettiin käyttämään nimitystä Kristus messu (Mass of Christ). Christmas (joulu) sai nimensä katolisen kirkon harhaoppisesta messusta, joka ensimmäisen kerran suoritettiin vuonna 394 jKr. joulukuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä.

Joulu on Rooman katolisen kirkon luomus, jossa se yhdisti monta juhlaa toisiinsa babylonialaisen auringonjumalan syntymäjuhlan, voittamattoman auringonjuhlan (Sol Invictus) ja roomalaisen Saturnaalia juhlan. Rooman katolinen kirkko antoi tälle uudelle juhlalle nimen Kristuksen syntymäjuhla (Christmas/joulu), ja toi siihen mukaan Raamatun elementtejä Kristuksen syntymisen tapahtumista, mutta samanaikaisesti jätti siihen pakanallista perintöä sekä salli Rooman kansalaisten jatkaa Saturnaalia juhlan viettämistä uuden juhlan (joulun) nimissä.

Rooman katolinen kirkko halusi säilyttää pakanalliset perinteet ja tarjota kaikille kaikkea, siksi joulukuun 25 päivästä tehtiin väärin perustein Jeesuksen syntymäpäivä. Kristillisen sisällön siirtäminen jouluun ei tee siitä totuutta, sillä historiallinen tosiasia on, että joulukuun 25 päivä ei ole Jeesuksen syntymäpäivä. Rooman katolinen kirkko siirsi joululle kristillisen sisällön, mutta samaan aikaan salli roomalaisten viettävän Saturnaalia juhlaa "kristittyinä". Rooman kansa käännytettiin kristinuskoon ilman parannuksen tekoa ja uskomista Jeesukseen Kristukseen. Näin he myös suurelta osin jatkoivat ryyppäämistä, huoraamista ja muun pahuuden tekemistä uuden juhlan (joulun) aikana sekä muulloinkin. Rooman katolisen kirkon tavoite ei ollut saada ihmisiä uskomaan Jumalaan, vaan saada kaikki suvaitsemaan toinen toisiaan ja hyväksymään toistensa uskomukset. Rooman kirkko ujutti pakanallisuuden kirkkoonsa, näin kansa sai rauhassa jatkaa pakanuuden harjoittamista "kristittyinä".

Otavan Suuri Ensyklopedia:
"Joulun pakanallinen tausta ja keskiajan perintö: Kristillinen joulu siirrettiin joulukuun 25. päivän kohdalle n. 350-luvulla. Vanhempi juhlapäivä oli tammikuussa, loppiaisena, "epifanian" kohdalla. Kristuksen syntymän ajankohdasta on ollut monia erilaisia tulkintoja ja laskelmia. Se on sijoitettu esim. kevääseen tai syksyyn. Sen sijaan mikään traditio ei sido sitä joulukuuhun. Syyt ovat toiset. Roomassa vietettiin keisari Aureliaanuksen toimesta joulukuun 25. päivää auringonjumalan syntymäpäivänä, "Dies natalis solis in victi". Tällä oli yhteyksiä itämaisiin uskontoihin, mm. Mitran kulttiin. Päivämäärä johtui siitä, että juliaanisen kalenterin käyttöönoton aikoihin talvipäivän seisaus sattui joulukuun 25. päivän kohdalle. Kristillinen kirkko menetteli juhlan suhteen samoin, kuin monesti muulloinkin. Se ei ryhtynyt taistelemaan sen suosiota vastaan, vaan omaksui sen, ja siirsi sille kristillisen sisällön. Joulun muodostamiseen vaikutti tämän lisäksi kaksi muuta Rooman valtakunnan alueella viettyä juhlaa; ensimmäinen saturnaalia ja toinen kalendai."

Roomalaisilla oli myös joulukuussa Saturnaalia juhla (joulukuun 17-23 päivä), tässä juhlassa uhrattiin sika epäjumalalle. Saturnaalia juhla alkoi uhrilla Saturnuksen temppelissä. Saturnaalia juhlaan kuului myös lahjojen tekeminen sekä niiden antaminen. Saturnaalia juhla kesti viikon verran ja siksi ajaksi kaikki kaupan tekeminen keskeytettiin. Saturnaalia juhlan aikana ihmiset irstailivat juopottelemalla ja laulamalla kaduilla alasti ja myös seksiorgioita harrastettiin. Saturnaalia juhlassa oli koristeina laakerinseppeleitä ja vihreitä puunoksia. Saturnaalia juhlan juuret ovat Babylonian ja muinaisen Persian Sacaea juhlassa. Nykyisen joulun tavaramerkit kuten joulukuusi ja joululahjat tulevat siis Babylonian ja Rooman pakanallisista perinteistä. Nykyinen joulu on Babylonian ja Rooman pakanallisten kulttien yhteensulautumisen tulos.

Uskonnonhistoriassa on pitkään ollut se käsitys, että joulun alkuperä on pakanuudessa, sillä joulukuun 25. päivä kristillisenä jouluna on alunperin ollut pakanallinen juhla. Kirkon jouluperinnettä puolustavat tutkijat ovat viime aikoina tuoneet esille ettei joulun alkuperä olekaan pakanuudessa, koska varhaiset kristityt viettivät joulua joulukuun 25. päivä Jeesuksen syntymäjuhlana.

Tutkijoiden mukaan donatolaiset oli varhainen harhaoppiseksi tuomittu kristillinen ryhmä, joka olisi viettänyt joulua, eli Jeesuksen syntymäjuhlaa joulukuun 25. päivä. Tutkijat tuovat esille kuinka donatolaisuus sai alkunsa Rooman valtakunnan viimeisistä laajoista kristittyjen vainoista, jotka keisari Diocletianus pani toimeen 200-300 lukujen taitteessa.

Tutkijat sanovat donatolaisten viettäneen kohtuullisella varmuudella joulua joulukuun 25. päivänä. Tutkijoiden mukaan donatolaisuus vaikutti pääosin Pohjois-Afrikassa 300-luvn alusta asti.  Tutkijoiden johtopäätös joulun alkuperästä on sellainen että koska joulukuun 25. päivää juhlittiin donatolaisten kristittyjen keskuudessa, niin sillä perusteella voidaan arvioida joulun vakiinnuttaneen asemansa joskus vuosien 250-300 jKr. paikkeilla.

Tutkijoiden mukaan  joulukuun 25. päivän ”voittamattoman auringon” juhla on eräs parhaista pakanallisen joulun esikuvista. Tutkijat sanovat että keisari Aurelianus perusti joulukuun 25. päivän ”voittamattoman auringon” juhlan vasta vuonna 274 jKr. ehkä osittain vastavedoksi kristittyjen joululle. Tutkijoiden mukaan tästä voidaan vetää sellainen johtopäätös, että kristillistä joulua joulukuun 25. päivänä juhlittiin ennen voittamattoman auringon juhlaa, joka ei siksi voi olla joulun esikuva.

Edellä oleva arviot ja väitteet eivät ole ollenkaan kovinkaan uskottavia, vaan ne näyttävät todisteiden valossa väkisin väännetyltä ratkaisulta, jonka kautta pyritään antamaan sellainen kuva, että joulu on sittenkin kristillinen juhla eikä sen alkuperä olekaan pakanuudessa. Hyvällä syyllä voidaan myös sanoa, että kun asia esitetään hyvin suppeasti tuomatta esille tärkeitä asioita koskien voittamattoman auringon kultin historiallista juurta ja taustaa, niin asia voidaan esittää lukijoita harhauttavasti, jonka kautta lukija voidaan harhauttaa uskomaan asia väärällä tavalla.

Donatolaisuus syntyi 300-luvun alussa, joten voittamattoman auringon juhla, joka perustettiin vuonna 274 jKr. oli ollut olemassa ennen donatolaisuuden syntyä. Donatolaiset eivät voineet viettää joulua ennen voittamattoman auringon juhlaa, koska tämä roomalainen pakanallinen juhla syntyi ennen donatolaisuuden syntymistä. Voittamaton auringonkultti vaikutti Roomassa jo 100- ja 200-luvuilla mitrakulttina. Voittamattoman auringonkultin historia Roomassa on paljon pitempi kuin tutkijat antoivat ymmärtää.

Kristillisen kirkon historiassa Rooman kirkon piispan lausumana joulu joulukuun 25. päivänä mainitaan ensi kerran historiassa 336 jKr. -  25 Dec.: natus Christus in Betleem Judeae - Joulukuun 25 Kristus syntyi Beetlehemissä Juudeassa.

Kristillisen kirkon historiassa ei ole olemassa mainintaa joulusta Jeesuksen syntymäjuhlana 100- ja 200-luvulta jKr. Katolisen kirkon ensyklopedian mukaan Kleemens Aleksandrialainen (n. 150-211/216) sanoin Jeesuksen syntyneen toukokuun 20. päivä. Saman lähteen mukaan varhaisessa kirkossa oli erilaisia päivämääriä Jeesuksen syntymänajan kohdaksi kuten huhtikuun 19 tai 20 päivä, maaliskuun 28 päivä, luultavasti tammikuun 6 tai 10 päivä.

Kirkko piti donatolaisia harhaoppisina ja jos donatolaiset juhlivat Jeesuksen syntymäjuhlaa joulukuun 25. päivänä 300-luvulla, niin miksi kristillinen kirkko ei ymmärtänyt tätä kuin vasta 336 jKr.?

Babyloniassa joulukuun 25 päivä oli talvipäivänseisauksen ja auringonjumalan syntymäpäivä. Raamatun opetuksen mukaan Babyloniassa syntyi maailman ensimmäinen uskonto ja auringonjumalan syntymänpäivän viettäminen joulukuun 25. päivänä levisi Babyloniasta muualle saaden erilaisia muotoja.

Persialainen mitra-kultti vaikutti Roomassa jo 100-200 luvuilla. Mitran syntymäjuhla oli joulukuun 25. päivä. Roomassa mitraa kutsuttiin nimellä Sol Invictus (voittamaton aurinko), sillä auringon sanottiin olevan mitran silmä. Keisari Aurelianus asetti joulukuun 25. päivän ”voittamattoman auringon” juhlan vuonna 274 jKr. roomalaiseksi juhlaksi, mutta Sol Invcitus (voittamaton aurinko) juhla oli tunnettu Roomassa mitra-kultin kautta jo 100-200 luvuilla jKr.

Täten on selvää, että voittamattoman auringon juhlalla oli jo pitkät perinteet Roomassa ennen kuin vuonna 274 jKr. siitä tuli virallinen roomalainen juhla. Kaiken edellä olevan historiallisen todisteen valossa näyttää siltä, että kristillinen kirkko asetti joulukuun 25. päivän Jeesuksen syntymäjuhlaksi sen perusteella, koska sillä oli merkittävä asema Roomassa (ja muualla maailmassa) auringonjumalan syntymäpäivänä.

Roomalainen saturnalia juhla (joulukuun 17-23 päivä) on myös vaikuttanut kristillisen kirkon joulun syntymään. Babyloniassa palvottiin aurinkoa. Shamash niminen aurinkojumala oli Babyloniassa eräs korkeimmista ja tärkeimmistä jumaluuksista. Babylonian aurinko-kultti uskonnossa tärkein päivä oli kun aurinko "uudesti syntyi" ja nousi taivaisiin sen jälkeen kun se oli laskeutunut lähemmäs horisonttia ja päivistä oli tullut lyhyempiä syksyllä ja alkutalvesta. Kun talvipäivänseisaus tapahtui joulukuun 25. päivänä, niin sitä juhlistettiin suurella juhlalla.

Historian todisteiden valossa näyttää ilmiselvältä, että Babylonian auringonkultin joulukuun 25. päivä juhla on kautta historian kulkeutunut kaikkialle myös Roomaan, jonka seurauksena kristillinen kirkko asetti Jeesuksen syntymäjuhlaksi joulukuun 25. päivän. Roomassa aurinkokultti oli voimissaan, eikä esim. keisari Konstantinus kristinuskoon "kääntymisensä" jälkeen (312 jKr.) hylännyt auringonpalvontaa. Kääntymisensä jälkeen keisari Konstantinus painatti kolikon 317 jKr., jossa luki Soli Invicto Comiti - auringolle voittamattomalle kumppanille.

Viisi vuotta kristinuskoon "kääntymisensä" jälkeen keisari Konstantinus painatti kolikon, joka todistaa hänen sitoutumisestaan voittamattomaan auringonkulttiin, eli auringonpalvontaan. Konstantinuksen ajan kristillinen kirkko omaksui auringonpalvonnan ja hänen jälkeensä Rooman katolinen kirkko jatkoi ja on jatkanut tähän päivään asti auringonpalvontaa. Konstantinuksen auringonpalvonta sekä hänen jälkeensä tulleet kirkon johtomiehet asettivat 350-luvulla Jeesuksen syntymäpäiväksi joulukuun 25. päivän, koska kristillinen kirkkolaitos (ei sama kuin Jeesuksen todelliset opetuslapset) oli juurtunut syvälle auringonpalvontaan sekä että he voisivat jatkaa Babyloniasta lähtöisin olevaa joulukuun 25. päivän auringonjumalan syntymäjuhlaa sekä Saturnaalia juhlaa ja voittamattoman auringon juhlaa. He pukivat Jeesuksen syntymäjuhlan (joulu) pakanalliseen asuun ja asettivat sen joulukuun 25. päivälle, joka oli kaikille aikalaisille ihmisille tuttu auringonjumalan syntymäjuhla.

Juutalainen traditio

Juutalaisten epäraamatullinen traditio oli sellainen, jonka mukaan suurmiehet kuolivat ja sikisivät samana päivänä. Hyvin todennäköisesti tämän johdosta jotkut kristityt omaksuivat tämän epäraamatullisen opin kuolemasta ja sikiämisestä samana päivänä ja sen perusteella laskivat Jeesuksen syntyneen joulukuun 25. päivä.

Karthagon Tertullianus noin. 200 jKr. sanoi Jeesuksen kuolleen nisankuun 14 päivä, joka oli roomalaisen aurinkokalenterin mukaan Maaliskuun 25 päivä, ja yhdeksän kuukauden päästä oli joulukuun 25 päivä. Tästä sitten myöhemmin syntyi sellainen oppi, että Jeesus oli syntynyt joulukuun 25. päivä.

Muun muassa Augustinus kirjoitti teoksessaan (kolminaisuudesta n. 399-419) näin: Hänen (Jeesus) uskotaan siinneen maaliskuun 25. päivä, jona päivänä Hän myös kärsi; niin Neitsyen kohdussa, jossa Hän sikisi, miten kukaan kuolevainen ei ollut syntynyt, vastaa uutta hautaa, missä hänet haudattiin, johon ketään ihmistä ei oltu asetettu ennen Häntä eikä sen jälkeen. Mutta hän syntyi tradition mukaan joulukuun 25. päivänä.

Kristittyjen joulukuun 25. päivä Jeesuksen syntymäpäivänä on hyvin todennäköisesti syntynyt epäraamatullisen juutalaisen tradition ja pakanallisen auringonjumalan syntymisen traditioiden yhteistuloksena. Sillä kuinka ollakaan miksi juuri roomalaisen aurinkokalenterin mukaan ja juutalaisen tradition mukaan Jeesuksen syntymäpäiväksi saatiin joulukuun 25. päivä? Vastaus on minusta ilmiselvä, koska joulukuussa sen 25. päivänä juhlittiin auringonjumalan syntymäpäivää, niin siksi Rooman kirkon auringonpalvojat valitsivat sen päivän Jeesuksen syntymäpäiväksi. Jos jotkut muut kristityt (joilla ei ole yhteyksiä auringonpalvontaan) ovat Rooman kirkkoa aikaisemmin roomalaisen aurinkokalenterin mukaan laskeneet Jeesukseen syntyneen 25. päivä joulukuuta, niin he ovat uskoneet epäraamatulliseen juutalaiseen traditioon ja siksi uskoneet väärin perustein Jeesuksen syntyneen joulukuun 25. päivänä.

Olkoon asia miten päin tahansa, eli joko epäraamatullinen juutalainen traditio, jonka mukaan suurmiehet kuolivat ja sikisivät samana päivänä tai auringonjumalan syntymäpäivä joulukuun 25. päivä tai niiden yhdistelmänä uskotaan Jeesuksen syntyneen joulukuun 25. päivä, niin kyseessä on epäraamatullisten asioiden kautta päätyminen määrittämään Jeesuksen syntymä joulukuun 25. päivänä. 

Jos joulun alkuperä kristityillä olisi puhtaasti juutalaisessa traditiossa, jonka mukaan suurmiehet kuolevat ja sikiävät samana päivänä, niin sekin perustuu valheeseen, sillä Raamattu ei opeta edellä olevaa traditiota, vaan se oli juutalaisten epäraamatullinen traditio.

Jeesus syntyi todennäköisesti lehtimajanjuhlan aikana

Jeesus syntyi syys- lokakuun välisenä aikana todennäköisesti lehtimajanjuhlan aikana. Kun tutkimme Raamatullisten juhlien esikuvallisuutta, niin huomaamme myös, että lehtimajanjuhlan aika on todennäköinen Jeesuksen syntymän ajankohta. Paimenet olivat vartioimassa yöllä laumaa enkelin ilmestyessä heille. Joulukuussa Jeesuksen aikaan oli kylmää ja sateista sekä joinakin talvina jopa lunta ja vähän pakkasta öisin. Joulukuun aika ei voi olla tämän todisteen mukaan Jeesuksen syntymän ajankohta, sillä siihen aikaan joulukuussa oli liian kylmää paimenille olla yöllä vartioimassa lammaslaumaa.

Verollepanon tähden sekä lehtimajanjuhlan tähden ei Jeesuksen perheelle ollut sijaa majatalossa, koska juhlan tähden kaikki majatalot olivat täynnä juhlaväkeä. Jumala oli käskenyt Israelin kansaa kokoontumaan yhteen kolme kertaa vuodessa juhlimaan juhlia, joista yksi juhla oli lehtimajanjuhla. Tämä asia myös puoltaa lehtimajanjuhlan ajankohtaa.

Luukkaan evankeliumista käy ilmi, että Jeesus syntyi puoli vuotta Johanneksen jälkeen. Johannes Kastajan isä Sakarias oli pappi Abian osastosta, ja kun Sakariaan palvelusvuoro temppelissä oli ohi, niin hän meni kotiinsa ja hänen vaimonsa Elisabeth tuli raskaaksi niiden päivien jälkeen kun Sakariaan palvelusvuoro päättyi temppelissä. Tapahtui niin kuin Herran enkeli oli ilmoittanut Sakariaalle. Elisabeth tuli raskaaksi ja kantoi kohdussaan Johannes Kastajaa Herran lupauksen mukaan. 

Herra Jumala sääti Israelin kansan papeille kaksikymmentä neljä pappien palvelusvuoroa, jolloin heidän tuli palvella temppelissä. Jokainen pappien palvelusvuoro kesti yhden viikon, joka alkoi sapattina ja päättyi seuraavana sapattina. Israelin kansan pappien palvelusvuorot temppelissä käsitti kaksi kertaa vuodessa yhden viikon aikaisen palvelusvuoron sekä kaikki papit palvelivat temppelissä kolmen pääjuhlan aikaan (pääsiäinen, helluntai, lehtimajanjuhla). Pappien tuli tarkasti noudattaa omia palvelusvuorojaan, koska Herra sääti papeille temppelin palvelusvuorot.

Joulupukki tontut ja sadut

Myran piispa Nikolaus syntyi Turkin Pararassa 270 jKr. Nikolaus oli mukana vuonna 325 jkr. Nikean kirkolliskokouksessa. Nikolaus yhtyi myös kirkon johtajien julkilausumaan ja tekstiin, jossa he sanoivat juutalaisia saatanan lapsiksi, jotka tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan. Totuus tässä asiassa on se, että osa juutalaisista sitä halusi (ei kaikki) ja roomalaiset toteuttivat sen käytännössä, eli tappoivat Jeesuksen. Jeesuksen kuolema oli siis juutalaisten ja roomalaisten yhteistyön tulos, eikä suinkaan vain yksin juutalaisten kontolla.

Piispa Nikolaus kuoli vuonna 345 jKr. joulukuun 6 päivä. Nikolaus oli Raamatun totuutta vääristäneen kirkkolaitoksen piispa, joka harjoitti epäjumalan palvelusta ja pakanuutta niin kuin koko Rooman katolinen kirkko teki avoimesti 400-luvulla ja yhä vielä tänä päivänäkin tekee. Myöhemmin piispa Nikolauksen kuoleman jälkeen syntyi Nikolaus kultti, jossa opetettiin että jumalatar Pasqua Epiphania antoi lapsille lahjoja, samoin kultin jäsenet antoivat toisilleen lahjoja joulukuun 6 päivä Nikolauksen kuoleman muistoksi. Germaanit ja kelttiläiset adoptoivat Nikolaus kultin ja lisäsivät siihen omat uskomuksensa, jonka mukaan heillä oli Woden niminen pääjumala, jolla oli pitkä valkoinen parta, joka ratsasti taivaalla hevosella joka syksy. Näiden asioiden yhdistelmänä syntyi tarina joulupukista lahjoineen (Santa Claus). Rooman katolinen kirkko adoptoi Nikolaus kultin ja siirsi lahjojen antamisen samaan aikaan kun Saturnaalia juhlassa annettiin lahjoja. Joulupukin ja joululahjojen historia ja tausta on pakanallinen, ei Raamatun opettama. Jeesuksen opetuslapsille tulisi olla se selvää, ettei joulupukki ja joulutontut kuulu uskovan perheen elämään millään tavalla. Jos Jeesuksen opetuslapsi antaa lahjoja esim. lapsilleen joulun aikana, niin sitä ei saisi kytkeä millään tavalla joulupukkiin tai tonttuihin.

Joulupukin tausta ja juuri on Jumalaa pilkkaavaa, sillä  kuvaus ja opetus joulupukista ei voi olla vain sattumaa, sillä joulupukkia kuvataan kuin Jumalaa ja Jeesusta:

Joulupukilla sanotaan olevan valkoinen tukka -  samoin ilmestyskirja 1:14 kertoo, että Jeesuksella on valkoinen tukka.

Joulupukilla on punainen asu - samoin Jes 63 luku kertoo Vapahtajasta, joka tulee punaisessa puvussa, jonka Hänen verensä on värjännyt punaiseksi.

Kun "kiltit" lapset odottavat joulupukkia, niin lapset eivät kuitenkaan tiedä koska hän tulee, mutta silti hän tulee lahjat mukanansa - Raamattu opettaa että Jeesuksen tulemuksen hetkeä ei kukaan tiedä, mutta Hän palaa ajallansa ja tulee hakemaan omansa luoksensa.

Joulupukki tietää onko lapsi ollut kiltti vai tuhma - Jumala näkee kaiken, ihmisten hyvät ja pahat teot.

Joulupukki kehottaa lapsia olemaan kilttejä - Jumala kehottaa kansaansa tekemään hyviä tekoja ja rakastamaan lähimmäisiään.

Joulupukki on iätön ja ajaton - Jumala on Kaikkivaltias, jolla ei ole ikää.

Joulupukki on lahjojen antaja - Jumala antaa iankaikkisen pelastuksen lahjan.

Joulupukki on joulun isä - Jumala on Taivaan Isä.

Joulupukille esitetään, toivotaan, kirjoitetaan lahja toivomuksia - Jumalalle kohdistetaan rukouksia.

Joulupukilla on yliluonnollisia voimia, sillä hän ratsastaa taivaalla porovaljakolla - Jumala toimii yliluonnollisesti.

Joulupukilla on näkymättömiä apureita (tonttuja) - Jumalan enkelit toimivat näkymättömissä palvellen Jumalaa.

Joulupukin sanotaan olevan maailman rauhan ja hyvän tahdon symboli - Jeesus Kristus on Rauhanruhtinas, joka ainoastaan kykenee tuomaan todellisen rauhan ihmisille.

Monille joulua viettäville ihmisille joulupukista tonttuineen on tullut joulun keskipiste. Tontut olivat alunperin suomalaisessa muinaisuskossa haltijoita. Myös monissa muissa kulttuureissa on uskottu näkymättömiin haltijoihin, jotka ovat näkymättömiä yliluonnollisia olentoja. Kelttien samhain juhlassa (halloween on syntynyt tästä) kuoleman herran juhlassa kuolleiden sielut tulivat vierailemaan entisiin koteihinsa ja syksyn juhlassa aaveet, noidat, haltijat ja demonit jne. kulkivat ympäriinsä.

Babyloniassa koristeltiin puita epäjumalille. Monet tutkijatkin ovat sitä mieltä, että Babylonian epäjumalille koristellut puut ovat joulukuusen esikuva. Joulutontun alkuperä ei ole pelkkä satu, vaan pakanallinen uskomus yliluonnollisista olennoista, joiden on uskottu olevan henkiolentoja. Monet (eivät kaikki) nykypäivän satuhahmot, eivät ole pelkkiä satuhahmoja, vaan niiden takana on uskomus ja oppi siitä että näiden hahmojen takana on oikeita näkymättömiä henkiolentoja.

Babylon ja Yule

Muinaisessa Babyloniassa juhlittiin auringonjumalan syntymäjuhlaa joulukuun 25. päivänä jokavuotisena juhlana, jolloin kansa juhli ja juopotteli. Auringonjumalan syntymäjuhlaan  kuului myös vihreä havupuu, joka koristeltiin pyöreillä palloilla (aurinkopallot), jotka auringonjumalan symbolina symbolisoivat aurinkoa. Sanotaan että juhlan aikana olisi uhrattu lapsia Baal nimiselle epäjumalalle.

Babyloniassa joulukuun 25 päivä oli talvipäivänseisauksen ja auringonjumalan syntymäpäivä. Babylonian sana "yule" tarkoittaa lasta. Joulukuun 25 päivää kutsuttiin yule päiväksi myös pakanallisten anglosaksien parissa. Anglosaksit olivat Brittiensaarilla asuvia asukkaita, jotka puhuivat germaanisia kieliä. Myös Skandinaviassa oli yule-juhla, joka oli joulukuun 25 päivä se oli myös talvipäivänseisauksen päivä. Auringonjumalaa kutsuttiin Babyloniassa myös nimillä Baal-berith sekä kuusipuun herra. Egyptiläiset sekä persialaiset juhlivat jumalansa syntymäpäivää joulukuun 25 päivänä. Aurinkojumalaa tarkoittavat monet eri nimet kuten Mithra, Horus, Isvara, Bacchus, Iacchus, Adonis, Attis jne. Auringonjumalan syntymäjuhla sai alkunsa Babyloniasta, josta se monien vaiheiden kautta saapui myös muinaiseen Roomaan.

Yule sana sai myös monissa kielissä merkityksen pyörä, joka tulee siitä kun Babyloniassa juhlittiin auringonjumalan syntymäpäivää. Yule sanasta tuli pyörä, sillä pyörä muistuttaa pyöreätä aurinkoa. Yulen (joulun) tausta ja juuri on siis Babyloniassa, josta se levisi muualle maailmaan.

Nykypäivän pakanuus viettää vanhoja juhlia kuten esimerkiksi wiccalaiset viettävät talvipäivänseisauksen juhlaa yulea joulukuun 20-22 päivinä. Yule on wiccoille auringon uudelleen syntymän juhla. Wiccoille alkaa silloin uusi aurinkovuosi, jumalaisen lapsen syntymä. Wiccat juhlivat vuoden pisimpänä yönä tammikuningasta (kuningas aurinkoa), jonka sanotaan lämmittäneen jäätyneen maan. Yule eli joulu on myös wicca noitien juhla.

Jeesus Kristus ei käskenyt juhlimaan Hänen syntymäänsä jokavuotisena juhlana, eikä alkuseurakunta viettänyt Jeesuksen syntymäjuhlaa jokavuotisena juhlana. Joulu Jeesuksen syntymäjuhlana on alkuperältään täysin pakanallinen juhla, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen Raamatullisen uskon ja ilmoituksen kanssa.

Linkkisuositukset: