Josefus historioitsijan todistus Raamatun Jeesuksesta

Juutalainen historioitsija Flavius Josefus on eräs kaikkein tunnetuimista historioitsijoista, sillä hän kirjoittanut tarkasti ja laajasti asioita muistiin Jerusalemin kaupungin ja temppelin tuhoutumisesta vuonna 70 jKr. (Juutalaissodista). Tämän lisäksi hän on kirjoittanut laajan historiallisen teoksen Muinaisista juutalaisista, joka käsittelee koko juutalaisen kansan historiaa aina Josefuksen päiviin asti. Josefus on kirjoittanut kaikista pisimmän ensimmäisen vuosisadan ajalta olevan sekulaarin viittauksen Raamatun Jeesukseen.

Josefuksen teksti Raamatun Jeesuksesta on sillä tavalla merkittävä, että hänen todistuksensa Raamatun Jeesuksesta on Raamatun ulkopuolinen lähde, jonka on kirjoittanut juutalainen pappi, lainoppinut ja historioitsija. Josefuksen teksti Raamatun Jeesuksesta on todella merkittävä sen suhteen, että hänen viittauksensa Raamatun Jeesukseen on yhtäpitävä Uuden Testamentin tekstin kanssa. Josefuksen teksti Raamatun Jeesuksesta on ensimmäisen vuosisadan historiallinen Raamatun ulkopuolinen todistus Jeesuksesta. Minun mielestäni Josefuksen todistus on kaikkein paras ja vakuuttavin Raamatun ulkopuolinen todiste Jeesuksen historiallisuudesta. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan totuuden kautta rukouksen kera.

Sisällys:
Alkusanat
Josefuksen todistus Raamatun Jeesuksesta



 

Alkusanat

Flavius Josefus syntyi vuonna 37 jKr. Jerusalemissa ja kuoli noin vuonna 100 jKr. Roomassa. Josefuksen syntymä nimi oli Yosef ben Matityahu. Flavius Josefus syntyi aristokraattiseen pappisperheeseen Jerusalemissa. Josefuksen oman kertomuksen mukaan ylipapit olivat kysyneet häneltä neuvoa liittyen juutalaiseen lakiin, kun hän oli ollut vasta 14-vuotias. Josefus liittyi fariseuksiin 19-vuotiaana, jotka noudattivat tiukasti, vaikkakin ei kirjaimellisesti, Tooraa.

26-vuotias Josefus lähetettiin 64 jKr. Roomaan lähettilääksi tehtävään, jonka kautta hänen tuli varmistaa, että hänen tuntemansa Rooman kaupungissa vankeudessa olleet juutalaiset papit vapautettaisiin. Roomassa Josefus tutustui Poppaea Sabinaan, keisari Neron toiseen vaimoon, jonka suosion ansiosta Josefus suoriutui tehtävästään.

Vuonna 66 jKr. Rooman armeija aloitti sodan juutalaisia vastaan. Josefus soti roomalaisia vastaan, mutta joutui roomalaisten vangiksi. Hänen vangitsemisensa seurauksena hänestä tuli roomalaisten ystävä, mutta ei niin, että hän olisi pettänyt oman kansansa, vaan siksi, että voisi auttaa omaa kansaansa. Josefus ei ollut maanpetturi, vaan Israelin kansan ystävä ja ilman Josefuksen vangitsemista ja ystävystymistä roomalaisten kanssa hän ei olisi kyennyt auttamaan kansaansa, vaan olisi voinut jopa päätyä surmattavaksi.

Jerusalemin piirityksen aikana Josefus oman henkensä uhalla kehotti kapinallisia juutalaisia antautumaan. Juutalaiset halusivat rangaista Josefusta, jotkut juutalaiset pitivät häntä petturina. Roomalaisetkin pitivät Josefusta petturina aina silloin kun juutalaiset onnistuivat voittamaan jonkin taistelun roomalaisia vastaan. Jerusalemin valtauksen jälkeen roomalainen sotapäällikkö Titus antoi Josefukselle luvan ottaa mitä hän halusi. Josefus otti mukaansa muutamia pyhiä kirjoja ja pyysi tiettyjen juutalaisten vapauttamista. Josefus pelasti 190 naista ja lasta sekä hän sai vapaaksi kolme ristille naulittua henkilöä, joista yksi toipui kokonaan huolellisen hoidon ansiosta. Josefus palasi Roomaan Tituksen kanssa ja sai siellä Vespasianukselta suuria kunnianosoituksia, muun muassa Rooman kansalaisuuden ja vuotuisen eläkkeen. Josefus sai myös  hienon kartanon Juudeassa, joten hän pystyi omistautumaan kirjoittamiselle ilman rahallisia huolia.

Josefus kirjoitti n. 75 - 79 jKr. teoksensa Juutalaissodista. Tässä kirjassaan Josefus kuvaa yksityiskohtaisen tarkasti mm. Jerusalemia, Jerusalemin temppeliä, juutalaisia kapinallisia, roomalaisten sotatoimia sekä Jerusalemin ja sen temppelin tuhoa. Raamatun Jeesus antoi profetian Jerusalemin temppelin tuhosta n. 30 jKr. ja neljäkymmentä vuotta tämän profetian jälkeen vuonna 70 jKr. temppeli tuhottiin täydellisesti juuri sillä tavalla miten Raamatun Jeesus kuvasi temppelin tuhoa, ettei siihen tulee jäämään kiveä kiven päälle. Josefus kirjoitti Jerusalemin ja temppelin tuhosta silminnäkijän todistuksen tarkasti ylös.

Josefus kirjoitti n. 93 - 94 jKr. hänen tärkeimmän kirjoituksensa juutalaisesta historiasta kirjassaan Muinaisista juutalaista, jonka sanotaan olevan myös eräs kaikkein tärkeimmistä antiikin ajan kirjoituksista (Ἰουδαϊκὴ ἀρχαιολογία, Ioudaikē archaiologia). Josefus kirjoitti Muinaisista juutalaisista ollessaan 56-vuotias. Josefus kirjoitti kirjansa Muinaisista juutalaisista kreikkalais-roomalaiseen maailmaan, jossa hän ylisti juutalaista kansaa, joka on niin usein ymmärretty väärin. 

Josefuksen Muinaisista juutalaisista teos alkaa maailman luomisesta ja jatkaa juutalaisten historiaa aina sodan syttymiseen vuonna 66. Josefus kirjoitti Muinaiset juutalaiset teoksen kreikankielellä, varmaankin siitä syystä, että hän halusi esitellä juutalaisuutta pakanoille, vaikka olisi voinut oppineena fariseuksena ja pappina kirjoittaa sen myös hepreaksi. Josefus tunsi täysin juutalaisen vanhan testamentin lain mukaisen käytännön elämän, joka tulee esille hänen kirjassaan. Muinaisista juutalaisista on mainio kirja luettavaksi Raamatun vanhan testamentin rinnalla, mutta Raamatun Jumalaan uskovalle ihmiselle Raamatulla on tietenkin ainoa Jumalan sanan auktoriteetin arvovalta.

Josefuksen todistus Raamatun Jeesuksesta

Näytän seuraavaksi Josefuksen Muinaisista juutalaisista teoksesta kaksi kohtaa missä hän kertoo Raamatun Jeesuksesta. Tuon myös esille Raamatusta kohtia, mihin Josefuksen viittaukset Jeesuksesta liittyvät.

Siihen aikaan oli Jeesus, viisas mies, jos häntä on lupa sanoa mieheksi; sillä hän oli ihmeellisten tekojen tekijä, sellaisten ihmisten opettaja, jotka ottavat totuuden mielellään vastaan. Hän houkutteli luokseen sekä monia juutalaisia että monia pakanoita. Hän oli [Kristus]. Ja kun Pilatus meidän keskuudessamme olevien päämiesten ehdotuksesta oli tuominnut hänet ristille, ne, jotka ensin rakastivat häntä, eivät hylänneet häntä, sillä hän ilmestyi heille elävänä kolmantena päivänä, niin kuin jumalalliset profeetat olivat edeltä puhuneet nämä ja kymmenen tuhatta muuta ihmeellistä asiaa hänestä. Eikä kristittyjen heimo, joka on saanut nimensä hänestä, ole tänä päivänä kuollut sukupuuttoon. Flavius Josephus Antiquities of the Jews 18:3:3

Mark 4:39 Ja herättyään hän (Jeesus) nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.

Joh 12:9 Silloin suuri joukko juutalaisia sai tietää, että hän oli siellä; ja he menivät sinne, ei ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myöskin nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista.

Mark 12:14 Nämä tulivat ja sanoivat hänelle (Jeesukselle): "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän antaa vai ei?"

Matt 16:
16 Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika".
17 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.
.................
20 Silloin hän varoitti vakavasti opetuslapsiaan kenellekään sanomasta, että hän on Kristus.

Joh 19:
13 Kun Pilatus kuuli nämä sanat, antoi hän viedä Jeesuksen ulos ja istui tuomarinistuimelle, paikalle, jonka nimi on Litostroton, hebreaksi Gabbata.
14 Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki. Ja hän sanoi juutalaisille: "Katso, teidän kuninkaanne!"
15 Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari".
16 ¶ Silloin hän luovutti hänet heille ja antoi ristiinnaulittavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen.
17 Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi.

Luuk 9:22 ja (Jeesus) sanoi: "Ihmisen Pojan pitää kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös".

Joh 21:14 Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa.

Ihan aluksi on hyvä ymmärtää, että Josefus oli juutalainen pappi, lainoppinut ja fariseus. Josefus tunsi vanhan testamentin kirjoitukset ja kansansa elämäntavan sekä oli kuullut monia juutalaisten kertomia tarinoita Raamatun Jeesuksesta. Josefus syntyi muutama vuosi Raamatun Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen. Josefuksella ei ollut omaa henkilökohtaista kokemusta Raamatun Jeesuksesta, mutta hän oli kuullut paljon tarinoita Jeesuksesta, ja jotkut näistä tarinan kertojista olivat olleet silminnäkijä todistajia Jeesuksesta.

Josefus kirjoitti Jeesuksesta viisaasta miehestä, jos Häntä on lupa sanoa mieheksi, koska Hän oli ihmeellisten tekojen tekijä. Kymmeniä vuosia ristinkuoleman jälkeen juutalaisten keskuudessa oli vieläkin tarinoita Jeesuksen ihmeteoista. Kun Josefus sanoi, että onko Jeesusta lupa kutsua mieheksi ihmetekojensa tähden, ja kun juutalaiset puhuivat näistä asioista liittyen Jeesukseen, niin moni yhdisti Hänen olevan totisesti Jumalan Poika. Tästä syystä Josefuskin sanoi oliko Jeesuksesta lupa puhua vain miehenä.

Matteuksen evankeliumin luvussa 27 kerrotaan kun Herra Jeesus antoi henkensä ristillä, niin temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat. Raamattu sanoo, että kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat ristillä olevaa Jeesusta, he näkivät maanjäristyksen ja kaiken mitä muuta tapahtui, he pelästyivät suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan Poika". Joidenkin juutalaisten keskuudessa,  jotka eivät olleet Jeesuksen opetuslapsia oli sellainen käsitys, että Jeesus oli Jumalan Poika. Josefus oli varmasti kuullut tästä.

Josefus sanoi Jeesuksen olleen Kristus (Messias). Raamatussa esim. Pietari sanoi Jeesuksen olevan Messias, elävän Jumalan Poika, jonka Jeesus vahvisti sanoen ettei liha ja veri ollut sitä ilmoittanut Pietarille, vaan Jeesuksen Isä, joka on taivaissa. 

Josefus kertoi kuinka juutalaisten päämiesten ehdotuksesta Pilatus tuomitsi Jeesuksen ristille, ja ne jotka ensin rakastivat Jeesusta eivät hylänneet Jeesusta. Raamatun sanan mukaan ylipapit ja hallitusmiehet vaativat Jeesuksen ristiinnaulitsemista, jonka Pilatus laittoi täytäntöön. Herran Jeesuksen opetuslapset eivät hylänneet Jeesusta, vaan rakastivat Häntä koko sydämestään.

Josefus sanoi Jeesuksen ilmestyneen elävänä opetuslapsilleen kolmantena päivänä, niin kuin jumalalliset profeetat olivat edeltä puhuneet ja kymmenen tuhatta muuta ihmeellistä asiaa Jeesuksesta. Se mikä on mielenkiintoista on, että Josefus sanoi jumalallisten profeettojen puhuneen edeltä Jeesuksesta, Hänen ihmeteoistaan ja kuolemasta sekä ylösnousemisestaan kolmantena päivänä. Tiettävästi Josefus ei ollut Jeesuksen opetuslapsi, mutta Josefuksen kirjoituksista päätellen hän jollakin tavalla uskoi Jeesuksen Jumalallisuuteen sekä siihen, että Jeesus oli täyttänyt Häntä koskevia profetioita.

Josefuksen todistus ja selonteko Raamatun Jeesuksesta on todella merkittävä monella tavalla. Josefus sanoi Jeesuksen ilmestyneen elävänä opetuslapsilleen, joka on viittaus Jeesuksen kuolleista nousemiseen. Raamatun opetuksen mukaan Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen kolmantena päivänä, eli Jeesus oli noussut kuolleista.

Josefus toi esille Jeesuksen ristiinnaulitsemisen historiallisena tosiasiana. Raamattu kertoo Jeesuksen kuolleen ristillä syntien anteeksisaamiseksi, jonka todisteeksi Isä nosti Jeesuksen kuolleista ja Jeesus elää ja istuu Isänsä oikealla puolella. Raamatun sanoma Jeesuksesta on, että Hänen verensä ja sovitustyönsä  ansion tähden ihminen saa syntinsä anteeksi, joka katuen tunnustaa syntinsä Jumalalle ja uskoo Jeesuksen olevan Herra, Pelastaja ja Messias. 

Festus oli nyt kuollut, ja Albinus oli vasta matkalla; niin hän kutsui koolle tuomareiden neuvoston ja toi heidän eteensä Jeesuksen veljen, jota kutsuttiin Kristukseksi ja jonka nimi oli Jaakob, ja muutamat muut [tai jotkut hänen seuralaisensa]; ja kun hän oli nostanut syytteen heitä vastaan lainrikkojina, antoi hän heidät kivitettäviksi: Mutta ne, jotka vaikuttivat oikeudenmukaisimmilta kansalaisista ja jotka olivat kaikkein levottomimpia lain rikkomisen vuoksi, eivät pitäneet siitä, mitä oli tehty; he lähettivät myös kuninkaan [Agrippan] luo ja pyysivät häntä lähettämään Ananukselle, ettei tämä enää toimisi näin, sillä se, mitä hän oli jo tehnyt, ei ollut oikeutettua; ja jotkut heistä menivät myös tapaamaan Albinusta, joka oli matkalla Aleksandriasta, ja ilmoittivat hänelle, ettei Ananuksen ollut sallittua kutsua koolle neuvostoa ilman hänen suostumustaan.  Silloin Albinus noudatti heidän sanojaan ja kirjoitti vihaisena Ananukselle ja uhkasi, että hän saattaisi hänet rangaistukseen siitä, mitä hän oli tehnyt; minkä johdosta kuningas Agrippa otti häneltä ylimmän pappeuden pois, kun hän oli ollut vallassa vain kolme kuukautta, ja teki Jeesuksesta, Damneuksen pojasta, ylimmän papin. Flavius Josephus Antiquities of the Jews 20:9:1

Josefus puhui Jaakobista Jeesuksen veljestä, jota kutsuttiin Kristukseksi (Messiaaksi). Monet Raamatun  tutkijat ovat sitä mieltä, että Jaakob, joka kirjoitti Jaakobin kirjeen oli Raamatun Jeesuksen velipuoli. Jaakob oli Jeesuksen opetuslapsi, ja koska Hän uskoi Raamatun Jumalaan uskon kautta Herraan Jeesukseen Uuden Liiton järjestyksen mukaan, niin siksi juutalaiset syyttivät häntä lainrikkojaksi, joka hän ei tietenkään ollut, koska hän uskoi ja noudatti lain opetusta Uuden liiton järjestyksen mukaisesti.

Juutalaisen historioitsijan Flavius Josefuksen todistus Jeesuksesta on todella merkittävä, koska Josefus todistaa Raamatun Jeesuksen historiallisuuden, ristiinnaulitsemisen ja kuolleista ylösnousemuksen. Josefuksen todistus Jeesuksesta on ensimmäisen vuosisadan juutalaisen kirjoittama sekulaari, Raamatun ulkopuolinen todistus Jeesuksen historiallisuudesta.