|
|
Etusivulle
|
Raamatunopetuksia |
Anna palautetta
SaulusMedia |
Petri - Youtube
Herran lepoon pääseminen Heprealaiskirjeen neljännen luvun Herran lepoon pääsemisestä uskovien keskuudessa on monenlaisia opetuksia ja paljon väärää opetusta ja tulkintaa. Heprealaiskirjeen neljännen luvun väärä opetus ja tulkinta johtuu siitä, että ei tutkita ja lueta niitä vanhan testamentin kohtia, joihin heprealaiskirjeen neljäs luku viittaa. Jos ja kun luemme ja tutkimme ne vanhan testamentin kohdat, johon heprealaiskirjeen neljäs luku viittaa, niin silloin ymmärrämme oikein sen mitä heprealaiskirjeen neljäs luku opettaa ja mitä se tarkoittaa Uuden Liiton uskonjärjestyksen mukaan. Tutki ja koettele kirjoitukseni Jumalan sanan totuuden kautta rukouksen kera.
Hebr 4: Katapausis sana tarkoittaa lepoa, lepopaikka ja kielikuvana taivaallista siunausta missä Jumala asuu. Hebr 4:1 ja sitä edeltävät jakeet luvussa kolme puhuvat siitä kuinka vanhassa liitossa tottelemattomat israelilaiset synnin paaduttamana kaatuivat (kuolivat) erämaassa, eivätkä sen tähden päässeet luvattuun maahan. Kun tutkimme koko heprealaiskirjeen 4 luvun, niin silloin ymmärrämme, että Hebr 4: 1 jakeen opetus pääsemisestä Herran lepoon, joka on ja pysyy varmana tarkoittaa luvattua maata (Israelin maa) sekä lopullista lepoa Uudessa Jerusalemissa Herran luona. Hebr 4:2 kertoo kuinka hyvä sanoma (Jumala pelastaa kansansa) oli julistettu myös vanhan liiton kansalle, mutta tottelemattomia se ei hyödyttänyt, koska kuullessaan sanoman se ei uskossa heitä hyödyttänyt. Hebr 4:3 kertoo kuinka ne, jotka ovat tulleet uskoon (tarkoittaa nyt tätä Uuden Liiton aikaa), niin he pääsevät lepoon. Vanhassa liitossa erämaassa vaeltaessaan Israelin kansalla oli lupaus luvattuun maahan pääsemisestä, mutta Uudessa Liitossa kun me vaellamme täällä maan päällä, niin meillä on lupaus uskon kautta Herran Jeesukseen, että Jumalan armosta pääsemme Uuteen Jerusalemiin, joka on iankaikkisen elämän lopullinen päämäärä ja täyttymys. Hepr 4:3 lepoon pääsemisen lupaus Uuden Liiton kansalle tarkoittaa lepoa Uudessa Jerusalemissa. Hebr 4:3 kertoo myös siitä, kuinka vanhan liiton kansasta tottelemattomat eivät päässeet Herran lepoon luvattuun maahan, vaikka Jumalan teot olivat heillekin valmiina maailman perustamisesta asti.
Psa 95: Psa 95:11 ως ωμοσα εν τη οργη μου ει εισελευσονται εις την καταπαυσιν (katapausis - katapausin) μου Septuaginta
5 Moos 12: 5 Moos 12:9 ου γαρ ηκατε εως του νυν εις την καταπαυσιν (katapausis - katapausin) και εις την κληρονομιαν ην κυριος ο θεος υμων διδωσιν υμιν Septuaginta Hebr 4:3:ssa oleva viittaus VT:n tekstiin Herran vihassa vannomisesta löytyy Psalmi 95:11:sta. Psalmi 95:7-11 kertoo siitä kuinka tottelemattomat Israelin kansasta kiusasivat Herraa ja eksymyksensä tähden he paaduttivat sydämensä, jonka takia Herra vihassaan vannoi etteivät he pääse Herran lepoon, joka tarkoitti lupausta luvattuun maahan pääsemisestä, johon tottelemattomat eivät päässeet. 5 Moos 12:9 vahvistaa sen, että Herraan lepoon pääseminen tarkoittaa Jumalan antamaa perintömaata, luvattua maata. Heprenkielen sana menukhah tarkoittaa lepopaikka ja lepoa. Hebr 4:3:ssa oleva kreikankielen katapausis tarkoittaa lepopaikkaa ja lepoa, joka on täsmälleen sama merkitys kuin mikä on hepreakielen sanalla menukhah. Uuden Liiton kansa vaeltaa täällä maan päällä ja Herraa tottelevaiset Jumalan armosta tulevat pääsemään luvattuun Uuteen Jerusalemiin, iankaikkisen elämän lopulliseen päämäärään, Herran lepoon. Hebr 4:4 kertoo kuinka Herra on sanonut seitsemännestä päivästä (sapatti), jolloin Jumala lepäsi kaikista teoistansa. Miksi Hebr 4:4 puhuu tässä kohden sapatin päivästä? Seitsemäs päivä (sapatti) on esikuvaa Uudesta Jerusalemista ja Herran levosta, sillä kuudessa päivässä Herra teki taivaan ja maan ja kaikki mitä niissä on, ja seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi kaikista teoistansa. Ihmiskunta ja uskovat ihmiset elävät tässä synninalaisessa maailmassa, missä heidän tekonsa rasittavat heitä monin tavoin, mutta Herran kuuliaiselle kansalle on tuleva Herran lepo Uudessa Jerusalemissa, jossa he eivät enää rasitu teoista, vaan saavat iankaikkisesti olla Herran levossa. Hebr 4:4:ssa oleva kreikankielen sana katapauo tarkoittaa saattaa lepoon, levätä. Seitsemäs päivä on esikuvaa tulevasta Herran levosta Uudessa Jerusalemissa ja siksi se mainittiin Hebr 4:4:ssa, koska Herra saattaa kuuliaisen kansansa lopulliseen Herran lepoon Uudessa Jerusalemissa. Hebr 4:5 kertoo uudelleen siitä kuinka vanhan liiton aikana tottelemattomat eivät päässeet Herran lepoon luvattuun maahan. Hebr 4:6 kertoo kuinka se on varmaa, että muutamat pääsivät Herran lepoon, joka tarkoittaa sitä kuinka VT:n aikana Herraa tottelevaiset pääsivät luvattuun maahan, Herran lepoon, jota luvattu maa tarkoitti VT:n aikana. Vanhan liiton kansalle julistettiin ensin hyvä sanoma (Jumala pelastaa Häneen uskovat ihmiset), mutta tottelemattomat eivät päässeet Herran lepoon (luvattuun maahan). Hebr 4:7 kertoo kuinka Herra määrää taas päivän, tämän päivän, jonka Hän on sanonut Daavidin kautta pitkän ajan jälkeen, niin kuin ennen oli sanottu. Siksi tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne. Hebr 4:7:ssa tämä päivä, joka on tullut Daavidin kautta tarkoittaa Uuden Liiton aikakautta, joka totisesti johdattaa kuuliaisen kansan Herran iankaikkiseen lepoon Uudessa Jerusalemissa. Hebr 4:8 vahvistaa sen, että Hebr 4:7 tarkoittaa määrätyllä päivällä (tämä päivä) Uuden Liiton aikakautta, sillä Hebr 4:8 sanoo, että jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän (Daavid) ei puhuisi toisesta, sen jälkeisestä päivästä. Joosua saattoi kansan luvattuun maahan, mutta hän ei saattanut heitä todelliseen lepoon Messias Jeesuksessa, joka on tämä päivä, toisin sanoen Uuden Liiton aika, jonka kautta Jumalan armosta pääsemme todelliseen lepoon Uudessa Jerusalemissa. Joosua sana on hepreankielen Raamatussa lähes aina muodossa Jehoshua, mutta esimerkiksi Neh 8:17:ssa hepreankielen Raamattu käyttää Joosuasta sanaa Jeshua (Jeesus). Jehoshua ja Jeshua tarkoittaa Herrassa on pelastus, Herra pelastaa. Joosua oli esikuvaa Jeesuksesta, sillä Mooses (laki) ei voinut viedä kansaa luvattuun maahan, sillä Jeesus (Joosua) johdatti tottelevaisen kansan luvattuun maahan. Messias Herra Jeesus vie kansansa todelliseen Herran lepoon Uuteen Jerusalemiin. Hebr 4:9 kertoo siitä kuinka Jumalan kansalle sapatinlepo (sabbatismos) on varmasti tuleva. Edellinen jae kertoi toisesta päivästä, joka tulee Joosuan jälkeen, jolla tarkoitetaan Uuden Liiton aikakautta, sillä jos Joosua olisi saattanut kansan todelliseen lepoon Herrassa Jeesuksessa, niin Daavid ei olisi puhunut profeetallisesti toisesta päivästä, eli Uuden Liiton ajasta. Sabbatismos sana tarkoittaa sapatin noudattamista ja kuvaannollisesti sana sabbatismos tarkoittaa lepoa taivaassa. Koska Heprealaiskirjeen 4 luvun sekä VT:n viitteet puhuvat tulevasta levosta, VL:ssa luvattu maa ja UL:ssa Uusi Jerusalem, niin siksi itse uskon, että sabattismos sana tarkoittaa Hebr 4:9:ssa tulevaa lepoa Uudessa Jerusalemissa. Moni opettaa sillä tavalla vääriin heprealaiskirjeen neljännestä luvusta, että se opettaisi kuinka tämä uusi päivä olisi sunnuntai, joka on kumonnut sapatin (seitsemäs päivä). Kun luet Hebr 4 luvun teksti- ja asiayhteyden sekä luvun viitteet VT:sta, niin näet ja huomaat, ettei Hebr 4 luku sano ja opeta sunnuntain (ensimmäinen päivä) kumonneen sapattia (lepopäivää - seitsemäs päivä), vaan vanhan liiton aikaista lupausta tulevasta levosta luvatussa maassa sekä Uudessa Liitossa Herran lepoon pääsemisestä Uudessa Jerusalemissa uskon kautta Herraan Jeesukseen.
Psa 132: Psa 132:14 αυτη η καταπαυσις (katapausis) μου εις αιωνα αιωνος ωδε κατοικησω οτι ηρετισαμην αυτην Septuaginta Psalmi 132 puhuu Siionista ja hepreankielen sana Siion (Tsijon) tarkoitti alunperin Daavidin kaupunkia, vanhaa Jerusalemia. Myöhemmin Siion sana viittasi vertauskuvallisesti temppelinvuorta ja laajeni merkitsemään Jerusalemia sekä Israelin kansaa (israelilaisia). Psalmi 132:13-17 puhuu Jerusalemista, jossa Herra asui sen temppelissä, sillä Herra valitsi Jerusalemin (Israelin maan) lupauksensa mukaan luvatuksi maaksi, joka oli Jumalan vanhan liiton kansan lepopaikka. Psalmi 132:13-17 vahvistaa ja todistaa myös heprealaiskirjeen 4 luvun todistuksen Herran levosta luvatussa maassa. Juutalaisten kääntämä kreikankielinen Septuaginta käyttää samaa sanaa katapausis Psa 132:14:ssa kuin heprealaiskirjeen neljäs luku käyttää Herran levosta (lepopaikka), samoin Septuagintan teksti käyttää 5 Moos 12:9:ssa ja Psalmi 95:11:ssa kreikankielen katapausis sanaa, joka todistaa kiistattomasti sen, että Hebr 4 luvun lepo tarkoitti luvattua maata ja tämä uuden päivän varma lupaus tarkoittaa Herran lepoa Uudessa Jerusalemissa. Opetus, joka sanoo heprealaiskirjeen neljännen luvun opettavan sunnuntaista, joka kumosi sapatin (seitsemäs) on väärä ja valheellinen opetus, koska heprealaiskirjeen neljäs luku ei opeta sellaista, vaan lupauksesta Herran levosta luvatussa maassa sekä Uudessa Jerusalemissa.
1 Aik 23: Erämaassa kansalla ei ollut lepoa, sillä he joutuivat koko ajan vaeltamaan eteenpäin erämaassa, purkamaan ilmestysmajan ja sen tarvikkeet sekä kantamaan ilmestysmajaa ja sen tarvikkeita sekä muita käytännön elämään liittyviä tarvikkeita. Erämaassa papit kantoivat ilmestysmajaa ja sen tarvikkeita, mutta pappien ei enää tarvinnut kantaa ilmestysmajaa ja sen tarvikkeita Jerusalemissa (luvatussa maassa). Raamattu liittää Herran levon vanhan liiton aikaiseen lupaukseen luvatusta maasta, jossa pappien ei enää tarvinnut kantaa mukanaan ilmestysmajaa ja sen tarvikkeita. Israelin kansan saapuessa luvattuun maahan alkoi maan asuttaminen ja rakentaminen. Jerusalemiin rakennettiin Herran Pyhäkkö (temppeli), joka seisoi kiinteästi paikoillaan perustustensa varassa. Tämäkin Raamatun kohta todistaa sen, että Raamattu opettaa heprealaiskirjeen neljännessä luvussa, kuinka Joosua vei kansan Herran lepoon, joka oli luvattu maa, Israelin maa. Joosua ei kuitenkaan vienyt heitä siihen lepoon, joka on luvattu uskon kautta Messias Jeesukseen ja siksi tarvittiin tämä uusi päivä, eli Uuden Liiton aika, jonka lupaus on iankaikkinen elämä ja Herran lepo Uudessa Jerusalemissa. Uuden Liiton perintömaa on Uusi Jerusalem. 1 Aik 23:25,26 opettaa myös esikuvallisesta opetusta siitä kuinka erämaassa papit ja kansa joutuivat kaiken aikaa vaeltamaan etenpäin kantaen mukanaan tavaroitaan ja tarvikkeitaan, eikä heillä ollut siten lepoa, koska he joutuivat koko ajan olemaan matkan päällä tavaroineen. Kun Israelin kansa saapui luvattuun maahan, niin perintöosansa mukaan he saivat asuinpaikan asettuen aloilleen ja saivat levon jatkuvasta matkaamisesta ja tavaroiden kantamisesta. Uuden Liiton kansa tekee matkaa tässä Uuden Liiton ajassa ja meilläkin on monesti kovin raskasta vaeltaa tässä synnin pimentämässä maailmanajassa, mutta meillä on lupaus päästä Herraan lepoon Uudessa Jerusalemissa, joka on iankaikkisen elämän lopullinen päämäärä ja paikka. Uuden Liiton ajassa tottelemattomille uskoville voi lopulta käydä huonosti, sillä tottelemattomuus hyvin helposti voi lopulta johtaa uskosta luopumiseen, jolloin ei enää voi päästä Herran lepoon Uuteen Jerusalemiin, ellei tee parannusta tottelemattomuudesta ja luopumuksesta. Herraa tottelevaiset uskovat ihmiset Uuden liiton ajassa pääsevät Jumalan armosta Herran lepoon Uuteen Jerusalemiin, Herran Jeesuksen veren ja sovitustyön kautta, sillä me olemme armosta pelastetut.
Linkkisuositus:
Lähteet:
|
|
