Heikkouskoinen uskova on arvokas

 

 

 

Olen huomannut erään asian seurakunnassa, joka tuottaa ongelmia joillekin uskoville. Jotkut hyvin voimakastahtoiset persoonat opettavat tai ajattelevat, että seurakunnassa on halvempiarvoisia jäseniä ja kunniakkaimpia jäseniä. Tämän seurauksena he kohtelevat uskovia eri tavalla ja luokittelevat uskovia siten, että toisia he halveksuvat ja toisia kunnioittavat. Olen huomannut että, tämä väärä asenne, jossa toisia halveksitaan on usein erittäin voimakastahtoisen persoonan käyttäytymismalli. Voimakastahtoinen persoona ei suvaitse ja hyväksy heikkoutta, vaan halveksii sitä ja valitettavasti tällaista käyttäytymistä esiintyy myös Jumalan seurakunnassa. Jotkut käyttävät Raamatun sanaa apuna toimilleen, jonka kautta he luokittelevat toisia uskovia halvempiarvoiseksi ja toisia kunnian ansainneiksi. Tämä käsitys perustuu muutamaan väärin käännettyyn Raamatun jakeeseen, jotka käsittelen tässä kirjoituksessa.

 

Jumalan seurakunnassa ei ole eriarvoisuutta koskien Jumalan lapseutta sekä pelastumista. Jumalan seurakunnassa uskovat ovat samalla viivalla koskien Jumalan lapseutta ja pelastumista. Kaikki pelastuvat Jumalan armosta ja pysyvät Jumalan armosta pelastuneina Pyhän Hengen pyhittävän työn kautta. Kaikki ovat samalla viivalla Jumalan lapsina, eli yhtä arvokkaita ja tärkeitä Jumalalle.

 

Heikkouskoinen

 

Room 14:1 Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.

 

Heikkouskoinen on sellainen, joka ei ole kasvanut uskossaan ja tarvitsee toisten kasvaneempien uskovien tukea ja hoivaa. Heikkouskoinen ei ole vähäarvoisempi kuin Jumalan armosta pitemmälle uskossaan kasvanut. Yleensä heikkouskoinen on sellainen, joka on vasta uskoon tullut tai sellainen, joka omien syvien haavojensa kautta ei ole päässyt kasvamaan ja kypsymään, vaan hänen haavansa estävät terveen kasvun. Häntä ei saa lyödä sanalla eikä väitellä, vaan häntä tulee rakastaen tukea, että hän pääsisi terveeseen uskon kasvun prosessiin. Rukouksilla kantaminen sekä ajan antaminen on arvokas työkalu terveen uskonelämän aikaansaamiseksi.

 

Sellaisiakin heikkouskoisia on, jotka ovat ylpeyden ja katkeruuden vallassa. Sen tähden he eivät ole päässeet kasvamaan terveeseen uskoon, vaan ovat jääneet heikkouskoisen paikalle. Tällaisia uskovia tulee auttaa pääsemään eroon ylpeydestä sekä katkeruudesta. Parhaiten se onnistuu rakastamalla heitä ja kertomalla heille totuuden siitä kuinka ylpeys ja katkeruus myrkyttää ja lopulta tuhoaa koko uskonelämän. Seurakunnan tulisi antaa heille aikaa ja rukoilla heidän puolestaan, että he pääsisivät terveen uskonkasvun tielle.

 

Halvempiarvoinen

 

1 Kor 12:
24 mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian,
25 ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan.

 

Jakeessa 24 on sana halvempiarvoinen, joka ei ole alkutekstin mukainen, vaan väärin käännetty, sillä alkutekstissä on sana hystereo, joka tarkoittaa puutteenalaista, sellaista joka on jonkun puutteessa tai jotakin vailla. Sana hystereo merkitsee myös seuraavia asioita: puute, olla takana, olla vailla, olla (jonkun) tarpeessa, epäonnistua, tulla perässä, kärsiä hätää.

 

1 Kor 12:24 ei opeta, että joku uskova on toista halvempiarvoinen, vaan että toiselta uskovalta voi puuttua sitä mitä toisella on (esim. toinen on kasvaneempi uskossa ja toinen on vähemmän kasvanut, toisella on toinen lahja kuin toisella ja toisella on toinen tehtävä kuin toisella)

 

Käännöksiä jotka kääntävät jakeen 24 oikein, eli alkukielen mukaisesti:

 

1Co 12:24 (Old King James version) For our comely parts have no need: but God hath tempered the body together, having given more abundant honour to that part which lacked:
1Co 12:24 (Jame Green's literal translation) But our presentable members have no need. But God tempered the body together, giving more abundant honor to the member having need,
1Co 12:24 (Youngs) and our seemly things have no need; but God did temper the body together, to the lacking part having given more abundant honour,

1Kor 12:24 (Biblia 1776) Sillä jotka meissä kauniit ovat, ei ne mitään tarvitse; mutta Jumala on ruumiin kokoon liittänyt ja sille puuttuvaiselle enemmän kunnian antanut,

 

Kun tutkimme 1 Kor 12 lukua kokonaisuudessaan, niin se puhuu siitä, että siltä Kristuksen ruumiin jäseneltä, jolta puuttuu ja uupuu uskoa, ymmärrystä, hengellisiä lahjoja jne. niin hänelle annetaan suurempi kunnia kuin niille jolla on enemmän, että seurakunnassa ei olisi eripuraa ja riitaa, vaan että jäsenet pitävät yhtäläistä, eli samanlaista huolta toinen toisistaan. 1 Kor 12:24 edellä olevissa jakeissa puhutaan siitä, että kaikki jäsenet ovat yhden ja saman ruumiin jäseniä ja jokainen jäsen on tärkeä omalla paikallansa, eikä kukaan voi sanoa kenellekään sinä et kuulu ruumiiseen tai olet vähemmän tärkeä. Tästä apostoli Paavali opetti, sillä Korinton seurakunnassa uskovat luokittelivat toisiaan sen mukaan millaisia lahjoja ja tehtäviä heillä oli ja kuinka paljon heillä oli uskoa. Valitettavasti myös nykypäivänä jotkut uskovat luokittelevat samalla tavalla ja pitävät joitakin uskovia halvempiarvoisina kuin toisia.

 

Jumalan sana ei opeta, että toinen uskova voi olla toista halvempiarvoisempi, tämä on valitettavasti väärä käännös jakeessa 1 Kor 12:24. Kaikki tehtävät ja lahjat ovat tärkeitä, eikä kukaan voi nostaa itseään toisen yläpuolelle. Jumalalle jokainen uskova on yhtä arvokas ja tärkeä riippumatta siitä kuinka kasvanut hän on tai millaisia Hengen lahjoja hänellä on tai missä tehtävässä hän palvelee.

 

On eräs vaara uskovan elämässä, joka vaanii meitä jokaista ja se on se että nostamme oman palvelutehtävämme ja Hengen lahjat muiden lahjoja ja palvelutehtäviä korkeammalle ja luulemme, että se on tärkeämpi kuin toisten lahjat ja tehtävät. Tällainen väärä asenne, jossa oma palvelutehtävä ja lahjat nostetaan muita korkeammalle ja tärkeämmäksi on osoitus ja todistus siitä, että meidän sydämemme on paisunut ja ylpeä. Apostoli Paavali opetti tästä samasta asiasta Korinton seurakunnassa ja sanoi siellä joidenkin olevan paisuneita ja ylpeitä korottaessaan omia lahjojaan ja tehtäviänsä. Tästä väärästä asenteesta tulee tehdä parannus ja aloittaa muiden kunnioittaminen ja arvostaminen.

 

1 Kor 12: 24-25 opetti, että se saa enemmän kunniaa, jolla on vähemmän kuin toisilla ja näin kaikilla olisi yhtäläisesti, eli yhtä paljon. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen Kristuksen ruumiin jäsen on yhtä tärkeä ja arvokas Jumalalle ja samoin meidän tulisi nähdä ja uskoa, eli emme saa luokitella uskovia A tai B- luokan uskoviksi sen mukaan kuka on uskossaan vähän kasvanut, tai kuka enemmän tai millaisia lahjoja ja palvelutehtäviä heillä on. Kaikki ovat samalla viivalla Jumalan silmissä Jumalan lapsina.

 

Halpaa käyttöä varten

 

2 Tim 2:
19 ¶ Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa," ja: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee".
20 Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.
21 Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.
22 ¶ Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.

 

33/38 käännös valitettavasti kääntää jakeen 20 pahasti väärin, jonka seurauksena joku voi uskoa, että Jumala on tehnyt seurakuntaansa jaloja astioita kunniaa tuottamaan ja astioita, jotka ovat vain halpaa käyttöä varten (ovat muita halvempiarvoisempia). Onneksi tämä on kuitenkin vain käännösvirhe, eikä Raamatun opetus, sillä Jumala ei tee kahdenlaisia astioita seurakuntaansa, joista toiset ovat kunniakkaita ja toiset halpa-arvoisia.

 

Jakeessa 20 on käännös virhe, sillä alkutekstissä ei ole sanoja halpaa käyttöä varten. Alkuteksti sanoo jakeen 20 loppuosan menevän näin: toiset ovat kunniaksi ja toiset ovat häpeäksi.

 

Käännöksiä, jotka kääntävät jakeen 20 oikein:

 

20 (Old King James version) But in a great house there are not only vessels of gold and of silver, but also of wood and of earth; and some to honour, and some to dishonour.
20 (James Green's literal version) But in a great house not only are there vessels of gold and silver, but also of wood and of earth, and some to honor and some to dishonor.
20 (Youngs) And in a great house there are not only vessels of gold and of silver, but also of wood and of earth, and some to honour, and some to dishonour:
20 (Biblia 1776) Mutta suuressa huoneessa ei ole ainoastaan kultaiset ja hopiaiset astiat, vaan myös puiset ja saviset, ja muutamat tosin kunniaksi, mutta muutamat häpiäksi.

 

2 Tim 2 ja jakeet 19-22 puhuvat alkutekstin mukaan siitä, että seurakunnassa on erilaisia astioita, joista toiset tuottavat kunniaa ja toiset häpeää. Nämä häpeää tuottavat elävät erilaisissa synneissä, joista heidän tulee tehdä parannus. Raamattu ei siis tässä kohden opeta, että Jumala olisi tehnyt toiset uskovat tuottamaan kunniaa ja toiset halpaa käyttöä varten (halvempiarvoisia). Raamattu opettaa tässä kohden, että ne tuottavat kunniaa Isännälleen (Jumalalle), jotka elävät vanhurskaudessa Pyhän Hengen voimasta rakkauden ja totuuden mukaisesti Jumalan sanan opetuksen mukaan. Ne taas tuottavat häpeää itselleen, jotka elävät synneissä ja samalla he ovat pahennuksena seurakunnalle ja maailman ihmisille, koska he Jumalan lapsina maailman edessä rypevät synneissään, antaen huonon todistuksen ja näin myös lokaavat Jumalan nimeä uskottomien edessä. Raamattu kuitenkin kehottaa heitä puhdistautumaan ja hylkäämään syntinsä, että heistäkin tulisi jaloja astioita tuottamaan kunniaa Isännälleen.

 

Tässäkään Raamatun kohdassa ei ole opetusta, siitä että Jumalan seurakunnassa olisi halvempiarvoisempia uskovia, vaan tuo halpaa käyttöä varten on käännösvirhe, joka voi johdattaa ymmärtämään väärin sen mitä Raamattu tuossa kohtaa  todella opettaa.

 

Häpeää tuottavat astiat tuottavat häpeää sen tähden kun elävät ja tekevät syntiä. Jotkut heistä ovat omien haavojensa tähden synnin siteissä, jotkut ylpeytensä tähden, jotkut kasvamattomuuden tähden (vasta alussa uskontiellä), jotkut sen tähden kun rakastavat enemmän himojansa (syntiä) kuin Jumalaa. Heitä kaikkia tulisi rakastaa, opettaa, auttaa ja tukea, että he haluaisivat puhdistua niistä synneistä, joiden tähden he tuottavat häpeää. Kun he sitten tekevät parannuksen Jumalan armosta ja muuttuvat ja alkavat vaeltamaan ja kasvamaan uskon vanhurskaudessa, kuuliaisuudessa, rakkaudessa ja totuudessa, niin seurakunta ei saa enää syyttää ja moittia heitä menneistä, koska kun Jumala antaa synnit anteeksi, niin silloin ne ovat loppuun käsiteltyjä eikä Jumala niitä muistele, eikä niitä ole enää Hänelle olemassa. Seurakunnan tulee toimia samoin kuin Jumalan ja antaa anteeksi ja armahtaa eikä syyttää vanhoilla asioilla, vaan haudata ne ja antaa niiden olla, koska niitä ei ole enää olemassa Jumalan silmissä.

 

Jumalan lapsi tuottaa kunniaa , jumalaton häpeää

 

Room 9:
17 Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä".
18 Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
19 Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
20 Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
22 Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
24 Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,

 

Room 9 luvun jakeessa 21 on taas käännösvirhe, sillä alkutekstissä lukee toinen astia kunniaksi ja toinen häpeäksi. Tässä kohden Paavali opettaa, että uskovat ovat astioita, jotka tuottavat kunniaa (koska elävät Jumalan tahdon mukaista elämää) ja uskottomat ovat häpeäksi ja vihan astioita.

 

Jae 21 tarkoittaa sitä, että Jumalalla on valta tehdä ihmistä sellaisen, joka saa itse päättää valitseeko siunauksen Jumalan pelastustien Jeesuksen Kristuksen kautta vai valitseeko osan jumalattomien joukossa, jossa kannetaan sydämessä synnin häpeää. Jumala ei siis ole ennalta suunnitellut toista kadotukseen ja toista pelastukseen, vaan tarjoaa pelastuksen sanomaa kaikille. Kaikki vain eivät ota vastaan pelastusta ja näin heidän sydämensä paatuu, koska he eivät nöyrry parannukseen.
 

 

Kasvamaton ja kasvaneempi

 

Jumalan seurakunnassa on eri kasvunvaiheessa olevia jäseniä. Jotkut ovat vasta alussa sekä uskossaan kasvamattomia, mutta eivät muita huonompia eikä halvempiarvoisia. Seurakunnassa on myös sellaisia uskovia, jotka ovat Jumalan armosta kasvaneet pitemmälle, eli kypsemmiksi kuin toiset. Nämä kypsemmät uskovat eivät kuitenkaan ole toisia parempia, vaan vähemmän kasvaneiden kanssa yhtä arvokkaita Jumalan lapsia Jumalan silmissä.

 

Kasvaneempien tulee auttaa ja tukea kasvamattomampia kasvamaan terveeseen uskoon. Kummatkaan eivät saa halveksua toinen toisiaan, vaan kumpaistenkin tulee kunnioittaa ja rakastaa toisiaan.

 

Seurakunnassa on sillä tavalla eri "tasolla" olevia uskovia, että he ovat kasvunvaiheissaan eri vaiheissa, joku vasta alussa, joku kasvamaton, joku kypsempi ja joku vielä kypsempi, mutta silti he ovat samalla viivalla Jumalan silmissä, eli yhtä arvokkaita, tärkeitä ja rakkaita Jeesuksessa Kristuksessa Isälle Jumalalle ja Jeesukselle. Tämä "tasoero" on kasvusta johtuvaa eroa, joka ei tee kenestäkään halvempiarvoisempaa tai huonompaa uskovaa, vaan he ovat kaikki yhtäläisen tärkeitä ja rakkaita Jeesukselle Kristukselle. Eri kasvunvaiheissa olevien uskovien tulisi oppia rakastamaan toinen toisiaan riippumatta siitä kuinka pitkälle itse kukin on saanut kasvaa Jumalan armossa Jumalan armon kautta. Kukaan ei voi eikä saa kerskua toinen toisiaan vastaan, sillä meidät on kutsuttu rakastamaan ja kunnioittamaan toinen toisiamme.

 

Kasvusta

 

Synti sydämessä, syvät haavat sydämessä, väärä opetus, katkeruus sydämessä, ylpeys sydämessä, toisten väärä arvostelu ja tukahduttaminen, omat pelot ja väärin ymmärrykset jne. ovat syitä joiden tähden uskova on kasvamattomuuden tilassa.

 

Synti, väärä opetus ja ylpeys sydämessä ovat asioita joista tulee tehdä parannus, että uskova pääsee kasvamaan terveeseen ja kypsään uskoon. Tällaisten asioiden vallassa olevaa tulee rakastaa ja auttaa terveeseen kasvuun ja se voi olla joskus pitkäkin prosessi. Emme saa heitä lyödä ja syyttää, mutta totuus tulee kertoa, että se on synti, väärä opetus, katkeruus ja ylpeys joka estää sinua kasvamasta terveeseen suuntaan. Joku on niin katkera, että katkeruutensa tähden estää avu oman elämäänsä ja vaatii muilta väärällä asenteella arvostusta itselleen. Tällainen toiminta on väärää ja syntiä, josta pitäisi tehdä parannusta.

 

Toisten väärä arvosteleminen ja sitä kautta toisen tukahduttaminen on hyvin yleinen syy myös kasvamattomuuteen. Tällaisen kohtelun kokenut uskova on ollut erittäin kovahenkisissä ja lihallisessa uskovien yhteydessä, jossa tarkoitus on oman "erinomaisuuden" kautta lyödä muita. Tällaisen kohtelun kohteeksi joutunut tarvitsee usein aikaa, että kykenee luottamaan uskoviin ja pääsee terveen kasvun tielle. Siksi emme saisi tuskastua tällaisten kokemusten omaaviin uskoviin, vaan pitkämielisesti ja kärsivällisesti pyrkiä auttamaan ja luomaan luottamusta heidän sydämeensä, että he oppivat löytämään rakastavan Jumalan ja pääsevät kasvamaan terveellä tavalla uskonelämässään sekä myös luottamaan ja rakastamaan kanssa sisariaan ja veljiään Kristuksessa.

 

Omat pelot ja väärinymmärrykset sydämessä estävät myös monia kasvamasta terveeseen uskoon. Heitä tulisi myös kohdata kärsivällisesti ja pitkämielisesti ja ymmärtää, että pelko on heille todellinen, eli emme saa halveksua heidän pelkojaan, vaan rukoilla Jumalalta viisautta, että voisimme olla heitä auttamassa, että he Jumalan avulla oppisivat voittamaan pelkonsa. Väärinymmärryksiin tulisi suhtautua myös pitkämielisesti ja kärsivällisesti ja sitä kautta auttaa näiden vallassa olevia terveeseen uskoon.

 

Pitäkää toista itseänne parempana

 

Fil 2:
1 ¶ Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,
2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset
3 ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne
4 ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.
5 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,

 

Edellä olevat jakeet ja niiden oikein ymmärtäminen ja niiden eläminen käytännössä todeksi on tärkeä tekijä sille, että seurakunta saa oppia kasvamaan rakastamaan ja kunnioittamaan toisiaan.

 

Olen huomannut että varsinkin jae 3 ymmärretään usein väärin ja varsinkin kovasydäminen ja voimakastahtoinen uskova ei tahdo uskoa sitä mitä jae 3 opettaa. Jae 3 opettaa ettemme Jeesuksen opetuslapsina tekisi mitään itsekkyydestä käsin tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että Jumalan vaikuttaman nöyryyden kautta pidämme toista Jeesuksen opetuslasta itseämme parempana. Tämän jakeen opetus on kuin turvaverkko seurakunnalle, että kukaan ei nousisi toisen yläpuolella ja pitäisi itseään muita parempana, vaan että hän pitäisi sisarensa ja veljensä Kristuksessa itseään parempana. Se ei tarkoita että kukaan tekeytyy toista huonommaksi tai että seurakunnassa olisi parempia ja huonompia uskovia, vaan sitä että kun kaikki uskovat tuon jakeen opetuksen, niin olemme silloin taas tasoissa kaikkien kanssa, eikä kukaan ole toistaan parempi eikä huonompi.

 

Tämä parempana pitäminen tarkoittaa että rakastamme sisariamme ja veljiämme Kristuksessa ja asetamme heidät meidän edelle, emmekä nouse heidän yläpuolelle. Meidän tulee pitää heitä parempina sen aseman tähden mikä heillä on, eli sen tähden että he ovat Jumalan lapsia. Tässä ei siis saa verrata uskonvaellukseen ja asettaa toinen toisiaan paremmuus- tai huonommuusjärjestykseen sen mukaan kuin vaellamme, sillä itse kukin Jumalan lapsi on eri kasvuvaiheessa uskontiellä, kuka vasta alussa opettelemassa ja kuka jo Jumalan armosta pitemmälle kasvanut.

 

Toisen parempana pitäminen estää sen ettei kukaan nouse toisen yläpuolelle Jumalan lapsena ja veljenä ja sisarena. Tällä tavoin ei ole parempia ja huonoja, vaan olemme yhtä arvokkaita Jeesuksen opetuslapsina Jumalan silmissä. Sanat pidätte toista parempana kuin itseänne ovat kompastuskivinä sellaiselle, joka on lihan vallassa eikä kykene ymmärtämään jakeen hengellistä opetusta. Tällainen lihan vallassa oleva vertailee aina opin ymmärryksen ja vaelluksen kypsyyden määrällä paremmuutta ja huonommuutta seurakunnassa. Kun kysymys on vain siitä että emme nouse kenenkään yläpuolelle, vaan suostumme kunnioittamaan ja rakastamaan toinen toisiamme Jeesuksen opetuslapsina sen kasvun määrän mukaan missä itse kukin olemme.

 

Hengelliset tulee tutkia hengellisesti

Näyttää siltä, että meidän uskovien ongelmana voi olla se, että emme ymmärrä Raamatun hengellistä opetusta, vaan koitamme luonnollisen lihan mielen mukaan ymmärtää Raamattua. Silloin tulee aina suuria ongelmia.

Matt 23:11 Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.

Tuossakin on samanlainen ajatusmalli kuin Fil 2:3:ssa. Eli suurin ei ole suurin, vaan kaikkien palvelija. Jos takerrumme sanaan suurin ja ajattelemme sitä luonnollisen lihan mielen mukaan, niin silloin emme kykene ymmärtämään sitä kuinka suurin hengellisessä mielessä voi kaikkia palvella. Matt 23:11 selittää itse itsensä hengellisen ajattelutavan mukaan, eikä kysymys ole siitä, että asetun toista suuremmaksi lihan mielen mukaan, vaan siitä että asetun muita palvelemaan, enkä pidä itseäni muita suurempana ("parempana"), vaan todellinen suuruus on kaikkien palvelemista ja silloin ei ole enää kysymys lihan ajatusmallin mukaisesta suuruudesta, vaan hengellisestä asiasta. Eli hengellinen suuruus Matt 23:11 ei ole luonnollisen mielen mukaista suuruutta, vaan hengellinen asia, jossa asetutaan sille tasolle, jossa on kaikkia palveleva mieli ja tällaisen mielen omaava ei edes ajattele lihan mielen mukaisesti olevansa muita suurempi ("parempi").

Kun ymmärrämme tämä asian hengellisesti, niin silloin ymmärrämme, että suurinta ja parasta on palvella kaikkia, emmekä ole muita suurempi luonnollisen lihan mielen mukaan. Tämä ajatus suurin ja parasta kohdistuu lähimmäiseemme ja on hänen parhaaksensa, kun me rakastamme ja kunnioitamme häntä ja haluamme palvella häntä ottamalla huomioon hänet ja hänen tarpeensa. Hengellisesti suurin ei ole muita suurempi, vaan kaikkien palvelija; eli hengellinen suuruus on nöyrtymistä palvelemaan muita, mutta lihan mielen mukainen suuruus on itsensä jalustalle nostamista ja muiden aliarvioimista ja väheksymistä.

Eli kysymys on hengellisestä asiasta Fil 2 ja Matt 23:11, jonka hengellinen ihminen ymmärtää, koska hänellä on Hengen mieli, ei lihan mieli.

Fil 2:
1 ¶ Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,
2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset
3 ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne
4 ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.
5 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
6 joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
7 vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
8 hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.
9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
12 ¶ Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;
13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.


Fil 2  sanoo, että älä ole itsekäs, älä pyydä turhaa kunniaa itsellesi, vaan nöyryyden kautta pidä toista itseäsi parempana ja ole sydämellinen ja laupias toista kohtaan; eli koko konteksti jo itsessään selittää mistä on kysymys, eli siitä, että ei asetu lihallisesti toisen yläpuolelle, vaan Jumalan Hengen vaikuttamassa nöyryydessä pitää toista itseään parempana, eli kunnioittaa ja rakastaa toista, eikä nouse toisen yläpuolelle. Fil 2 selittää myös itse itsensä ja selittää sen, että kun hengellisesti eläen Hengen vaikuttamassa nöyryydessä pidämme toista itseämme parempana, kysymys ei ole siitä, että tutkisimme itseämme opin ymmärryksen tai vaelluksen kautta (kuka on onnistunut parhaiten ja on paras, eli ei näin!), vaan nöyryydessä asetamme toisen uskovan meidän edelle ja kunnioitamme ja rakastamme häntä sen aseman tähden mikä hänellä on, eli Jumalan lapseuden tähden.

Fil 2 koko tekstiyhteydessään opettaa, että Jeesuksen mieli oli sellainen, että vaikka Hänellä oli Jumalan muoto, niin silti Hän tyhjensi itsensä ja otti orjan (palvelijan) muodon nöyrtymällä (lue nöyrtymällä, ei nöyristelemällä!) tulemaan ja olemaan kuin ihminen. Jeesus Jumalan Poikana ja Taivaan kirkkauden omistavana nöyrtyi palvelemaan syntistä ihmistä. Herra Jeesus Kristus tiesi syntisen ihmisen synnin likaisuuden ja saastaisuuden, mutta siitä huolimatta Hän nöyrästi palveli ja rakasti ihmisiä ja asetti ihmisten palvelemisen itsensä edelle. Jeesus ei ajatellut, että kun olen moraalisesti ja kaikin tavoin näitä syntisiä parempi, niin siksi nyt minä nyt asettumalla heidän yläpuolelleen palvelen heitä, ei vaan siksi Jeesus heitä palveli, koska Hän rakasti heitä ja Hän tiesi tietenkin sen, että Hän oli synnitön ja muut syntisiä, mutta Jeesus ei keskittynyt tuomaan esille omaa synnittömyyttänsä, vaan Hän keskittyi muiden auttamiseen. Tästä on kysymys kun ymmärrämme oikein Fil 2:3 sanoman, eli me rakastamme ja asetamme toisen etusijalle ja haluamme palvella ja auttaa häntä. Palvelija osoittaa olevansa palvelija muita palvelemalla, joka tarkoittaa sitä, että palveltava asettaa muut ja muiden asiat tärkeämmiksi kuin itsensä. Palvelija ei asetu toisen yläpuolella, vaan asettaa palveltavat itsensä yläpuolelle, eikä tässä ole kysymys siitä kuka on moraalisesti paras, vaan halusta rakastaa ja auttaa toista, eli eläen, niin etten enää minä elä, vaan Kristus asuu minussa ja sen minkä nyt elän, elän Jumalan Pojan uskossa, eli elän kuten Hän eli sen kasvun ja voiman mukaan minkä Jumalan Pyhä Henki minussa vaikuttaa.
 
Me uskovina emme kuitenkaan kykene elämään täydellisesti kuten Jeesus Kristus, mutta Jumalan armosta saamme kuitenkin kasvaa ja kypsyä elämään koko ajan kypsempää elämää Pyhässä Hengessä.


Mark 10:45 Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."

Mark 10:45 valaisee hyvin myös tätä ajatusta mistä on kysymys kun on kysymys hengellisistä asioista. Jeesus oli synnitön ja hyvä, mutta silti Hän nöyryytti itsensä ja otti palvelijan muodon ja palveli ja rakasti syntisiä ihmisiä. Hengellisen työn A ja O on ymmärtää toisten kunnioitus ja rakastaminen sekä palveleminen, vain siten voimme tehdä hengellisesti hengellistä työtä.

 

Loppupäätelmiä

 

Olen huomannut, että edellä oleva opetus Fil 2 luvun alussa aiheuttaa vihaa ja närästystä sellaisten uskovien sydämessä, jotka ovat kovasydämisiä sekä ylpeitä ja muita halveksuvia ja itseään korottavia. Heidän on vaikea nähdä asian opetusta oikeassa valossa, koska ovat lihan vallassa. He myös luulevat että tällainen opetus on lässyn lässyn rakkauden lässytystä, joka johtaa hyljeksimään totuutta. Mutta tässä he erehtyvät, koska se on juuri totuuden noudattamista, että rakastamme ja kunnioitamme toinen toisiamme. Tämä asenne myös todistus siitä, että uskova haluaa uskoa Jumalaa ja totella Jumalan sanan opetusta ja tietenkin haluaa ojentautua ja kasvaa Jumalan totuuden tuntemisessa Jumalan rakkauden voiman kautta.

 

Uskon että olemassa ongelmia joihin emme uskovina ole kyenneet tai halunneet auttaa. Tiedän myös sen että on olemassa uskovia Jumalan armosta, jotka ovat kykeneviä ja halukkaita tukemaan ja auttamaan kanssa sisariaan ja veljiään Kristuksessa Jeesuksessa. Tiedän myös sen, että jotkut eivät saa tukea ja apua kanssa matkaajiltaan siksi, koska ylpeydessään, rikkinäisyydessään kieltävät tuen ja avun, vaatimalla tukea ja apua heidän omilla ehdoillaan, jossa motiivit ja halu on väärä sekä usein (ei aina) katkeruuden myrkyttämä. Siksi he syyttävät muita ja kovaa ääneen tuovat esille sitä ettei ole auttajia ja ymmärtäjiä.

 

Valitettavasti on olemassa myös uskovia, jotka lyövät, syyllistävät ja tekevät väärin toisia uskovia kohtaan. Kun ja jos huomaat tällaista, niin usein paras tapa on irtaantua sellaisesta toiminnasta, jossa toimitaan sekä kohdellaan väärin toisia ihmisiä. Tietenkin ihanne tilanne olisi se, että väärintekijät tekisivät parannuksen, mutta jos he eivät sitä tee, niin kaikkein parasta on irtaantua sellaisesta toiminnasta.

Pieni lapsi usein haluaa jotakin mitä ei todella tarvitse eikä kykene ymmärtämän aikuisen ihmisen tavoin, vaan vaatii itselleen oikeuksia ja asioita pienen lapsen ajatusmaailman kautta. Kun hän ei saa sitä mitä vaatii vanhemmiltaan, niin hän suuttuu ja syyttää heitä. Sitten nämä pikkulapset yhdessä hiekkalaatikolla syyttävät vanhempiaan sekä valitsevat toinen toisistaan esimerkkejä ja idoleita ketä seurata ja kuka saa johtaa. Edellinen esimerkki on valitettavan usein totta myös uskovien keskuudessa.

Sitten on niitä uskovia jotka omassa farisealaisuudessaan lyövät ja rikkovat muita asettaen heille yhä uusia vaatimuksia sekä syyttäen menneistä. Olemme kaikki tehneet virheitä uskovina ja saaneet kokea Jumalan anteeksiantamuksen, siksi voimme Jumalan armosta kasvaa antamaan anteeksi toisillemme ja kohtaamaan toisemme sen mukaan kuin olemme saaneet ymmärrystä ja kasvua Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.

Älkäämme halveksu ketään riippumatta missä kasvun vaiheessa olemme. Kannattaa kuunnella tarkasti sitä mitä toinen sanoo ja edustaa, sillä usein kuulemme ja näemme "väärin" haavojemme takia. Kun uskova ihminen oman rikkinäisyytensä kautta sekä toisten lyöntien takia ei kykene kasvamaan uskossa Jumalan tahdon suuntaan, niin jotkut hakeutuvat ammentamaan apua maailman viisaudesta, josta Jumala sanoo sanassaan:

Kol 2:8 Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.

1Kor 3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";

Tämän maailman viisaus ei ole Jumalalle mieleen.

Efes 1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan

Jumala todellakin eheyttää meidät Henkensä kautta, joka antaa meille viisautta eheytyä synnin haavoista sekä viisautta kasvaa terveeseen uskoon. Jumala tekee eheyttävän työnsä Jumalan rakkauden ja viisauden kautta Pyhän Hengen voiman kautta Jumalan sanan opetuksen mukaisesti. Jeesuksen opetuslapset auttavat siis kanssa sisariaan ja veljiään Jumalan rakkauden ja viisauden kautta, koska se on ikuista ja kestävää perustusta, kaikki muut perustukset pettävät.

Jumala rakastaa sinua Jeesuksen opetuslapsi ja Jeesuksen opetuslapsina me saamme myös oppia ja kasvaa rakastamaan toinen toisiamme, amen!

 

Siunatkoon Jumala meitä yhä syvempään uskonelämään Jeesuksen Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä rakkaus ja totuus sydämissämme kasvaen päivä päivältä Jumalan armosta.

 

 

 

 

 

Petri Paavola