Etusivulle Raamatunopetuksia Evoluutioteoria

              

Alkuperäinen ympäristö
 

 

Evoluutioteorian mukaan elämä alkoi tällä tavalla:

 - Silloin oli juuri oikea atmosfääri, joka oli täysin erilainen kuin nykyään.
- Maaperä, vesi tai valtameri jossa elämä alkoi sisälsi oikean yhdistelmän kemiallisia aineita, joita ei enää nykyään ole.
- Oikea määrä energiaa ja aminohappoja, joita muodostui riittävästi, että ne pystyivät yhdistymään moniksi proteiineiksi ja nukleotideiksi (monimutkaisia kemiallisia yhdisteitä).
- Sitten ne muodostuivat itsestään erilaisiksi elimiksi pääorganismin sisällä.
- Sitten tiedemiehet keksivät, että evoluutio oli kehittänyt geneettisen koodin, joka koostuu tuhansista erilaisista tekijöistä.
- Ennen kaikkia edellisiä asioita täytyi tapahtua, että mikrobit ja bakteerit alkoivat synnyttämään elämää.

 

Charles Darwin alkoi kehittämään teorioita, joista alettiin päätellä, että vesi, ammoniakit ja fosforisuolat, lämpö, sähkö jne. sekä proteiiniyhdisteet kemiallisesti alkoivat muodostamaan koko ajan enemmän monimuotoisempia muutoksia.

 

Evoluutioteorian ajatus elämän synnystä merenpohjan mudasta, jossa eloton aine ilman älyä kykeni luomaan elollisia olentoja on mielikuvituksen tuotetta. Evoluutioteorian mukaan eloton aine sattumanvaraisesti itseohjautuvasti alkoi muodostamaan kemiallisia toimintoja, joista syntyi lopulta elollinen elämä ja äly. Pysähdy hetkeksi ajattelemaan sitä, että itse asiassa evoluutioteoria opettaa elottoman aineen luoneen älyn, jolla kyetään suunnittelemaan ja rakentamaan ja luomaan asioita. Totuus on se, että ensin täytyy olla äly, joka suunnittelee ja rakentaa. Luominen on ainoa mahdollisuus, joka selittää elämän synnyn, koska luomisessa Luoja älynsä kautta on rakentanut maailmankaikkeuden sekä siinä olevan elämän. Evoluutioteorian suurin ongelma on siinä, että eloton aine ilman älyä on kyennyt sattumanvaraisesti ja itseohjautuvasti rakentamaan elollisen elämän. Tarvitaan aika paljon uskoa, että voi uskoa elottoman aineen kyenneen itsestään muodostamaan elollisen elämän ja ihmisen älyn, jonka kautta voidaan suunnitella ja rakentaa monimutkaisia asioita. Evoluutioteoria on sula mahdottomuus.

 

Evoluutioteorian alku on avaruuden ja tähtien evoluutiossa, jossa kauan sitten (miljardeja vuosia) tähdet, planeetat ja kuut muodostuivat. Aluksi kaikki oli kuumaa massaa, joka sitten jäähtyi miljoonien vuosien aikana. Lopulta aika kehitti elämän itseohjautuvasti meren mudasta. Toisin sanoen eloton aine kehitti elollisen elämän. Kun tutkimme tarkasti evoluutioteoriaa ja sattumaa, jossa eloton aine itseohjautuvasti kehitti maailmankaikkeuden ja elämän maan päälle mudasta tai merestä, niin tulemme huomaamaan, että evoluutioteorian omat todisteet murskaavat ja tekevät koko teoriasta kelvottoman.

 

Itseohjautuva kehitys. Kaikki eivät edes tiedä sitä millä tavalla evoluutioteoriaa on kehitelty ja millaisia muotoja ja käsityksiä se on saanut historian saatossa. Alkuteoria elämän kehittymisestä elottomasta aineesta on virhe, joka eliminoitiin vasta vuosisata sitten.  Nykyiset evolutionistit uskovat vieläkin itseohjautuvaan kehitykseen, jossa jonkin muotoinen elämä, eli kuten bakteerit itseohjautuvasti loivat pohjan kehitysteorialle, eli alati kehittyneemmille elämän muodoille. 

 

Elämän syntymiseen tarvitaan DNA ja proteiineja, joiden tulisi yhdistyä pitkäksi ja monimutkaiseksi koodiksi, jossa on tieto kuinka esim. ihmisen elimistö rakentuu ja toimii. Kaiken pitäisi tapahtua aika nopeasti, sillä kuinka kauan voi olla elämää sydämenlyöntejä tai ilman verta. Alkeellisemman elämänkin kohdalla kaiken tulisi rakentua nopeasti; rakenne, järjestäytyminen, yhteensovittaminen, oikea kemiallinen koostumus,  hengitys, verenkierto ja kaikki muu, kaiken pitäisi tapahtua nopeasti heti alusta.

 

Aminohappojen muodostumisen ja proteiinin, DNA:n entsyymien ja kaiken muun tarvittavan elävän olennon syntymiseen olisi täytynyt tapahtua hyvin pian, lyhyessä ajassa. Sen olisi täytynyt muodostua yhden sukupolven aikana tai sen puolivälissä tai hyvin pian. Satojen ja tuhansien toimintojen olisi täytynyt tapahtua pian. Muutoin seuraavassa hetkessä elämä olisi kuollut.

 

Elävän solun on täytynyt saada jotenkin alkunsa. Elämän alkuun tarvitaan myös kyky lisääntyä ja tuottaa uutta elämää. Elämä tarvitsee DNA koodin, kuka sen on rakentanut? Onko se kehittynyt evoluution tuloksena? Elämän jatkumiseen tarvitaan myös kyky lisääntymiseen ja jälkeläisten tuottamiseen, kuka sen on suunnitellut? On selvää, että nämä asiat eivät voi kehittyä itseohjautuvasti ilman suunnittelua ja älyä. Ainoa vastaus on Luoja, joka on suunnitellut ja rakentanut elämän hyvin nopeasti.

 

Monimutkaisia kemiallisia yhdisteitä tutkitaan ja valmistetaan hyvin varustetuissa laboratorioissa, jotka on ihmisen äly suunnitellut. Laboratorion tutkijat eivät vie tutkimuksia ja aminohappoja mutaan, vaan hyvin varustettuihin laboratorioihin kun he suorittavat kokeitaan. He tekevät kokeita älyn varassa, ei ilman itseohjautuvaa älyä. Samoin on elämän synnyn laita, se ei synny itseohjautuvasti ilman älyn, vaan tarvitsee älyä, joka rakentaa elämän ja siihen tarvittavat aineet sekä laittaa ne yhdessä toimimaan, niin että monimutkaiset toiminnot ylläpitävät elämää sekä kykenevät tuottamaan elämää.

 

Evoluutioteorian mukaan aminohapot ovat kuin ihmeen kautta muotoutuneet merivedessä. Ongelmana olisi kuitenkin se että merivesi olisi estänyt aminohappoja muodostumaan proteiiniksi, lipidiksi, nukleiinihapoksi sekä polysakkaridiksi. Proteiini pilkkoutuisi osiin merivedessä. Vaikka vesi poistuisi aineista, niin entsyymit estäisivät kuitenkin kehittymisen. Kemialliset aineet estyisivät kehittymästä sekä nopeasti tuhoaisivat kemialliset yhdisteet sekä entsyymit. Vaikka aineet olisivat kyenneet selviytymään, niin ne kohtaisivat muita ongelmia. Rasvahapot olisivat yhdistyneet magnesiumin tai kalsiumin kanssa; savi olisi imenyt arginiinin, klorofyllin ja porfyriinin.

 

Synteesin ongelman lisäksi on myös kondensaatio ongelma. Rasvat, sokerit ja nukleiinihapot voivat tulla proteiineista vain nesteen poistumisen kautta. Ilman veden poistumista proteiinit eivät voi muodostua vedessä. Suurin osa kemiallisista aineista joita tarvitaan elämän syntymiseen eivät voi muodostua vesiympäristössä, kuten merivesi. Itse asiassa laboratoriossa tutkijat käyttävät muita nesteitä, ei merivettä kun he valmistavat kuolleita aminohappoja.

 

Eräs ongelma on myös energialähde. Tutkijat tietävät, että kemialliseen muutokseen tarvitaan jonkin muotoista energiaa. Jotkut ovat esittäneet energialähteeksi salamaa. Sähkö ilman toimivaa sähkönsiirtoverkkoa tappaa. Ajatus salamasta joka olisi käynnistänyt alussa kemialliset muutokset on mahdoton ajatus.

 

Biokemistit tietävät, että kemiallisten aineiden elämä hajoaa kun ilmassa on happea. Kasveissa ja eläimissä on tiettyjä kemiallisia yhdisteitä. Kemistien mukaan ne vähentyvät. Kun elollisista olennoista löydetyt kemialliset aineet kohtaavat ilmaa, eli happea, niin ne alkavat hajoamaan. Kemistit sanovat, että ne hapettuvat. Elämä itsessään tarvitsee happea elääkseen, mutta happi tuhoaa elottoman kemiallisen aineen. Evoluutioteoria törmää jatkuvasti uusiin ongelmiin kun se koittaa selittää miten elämä on saanut syntynsä.
 

Evoluutioteorian kannattaja uskoo, että abiogeneesi, josta jotkut käyttävät nimitystä kemiallinen evoluutio on synnyttänyt elottomasta aineesta itseohjautuvasti ilman älyä, elollista älyllistä elämää. Tällä evoluution kannattajat tarkoittavat sitä, että äly ei ole ohjannut prosessia, vaan se on kehittynyt itseohjautuvasti ja miljardien vuosien kehityksen tuloksena on syntynyt älyllistä elämää. Tämä on mahdottomuus ja evoluutioteorian ikuinen ongelma, joka todistaa sen vääräksi ja valheelliseksi teoriaksi.
 

Evoluutioteorian kannattajat sanovat, että laboratoriossa tehdyt kokeet todistavat evoluution todeksi ja luomisen vääräksi. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin ja todistaa älyllisen luomisen todeksi. Tutkijat ovat luoneet laboratoriossa keinotekoisia soluja, joka pystyy jakautumaan sekä aminohappoja ja molekyylejä. Evolutionistit pitävät tätä todisteena evoluution kehitysopille. Kokeet suoritettiin laboratorio olosuhteissa, jossa ihmisen äly yhdisteli ja rakenteli asioita keskenään. Kokeet eivät syntyneet itseohjautuvasti ilman älyä, vaan ihmisen älyn avustamana. Tämä todistaa juuri sen puolesta, että luominen on totta sillä ilman olemassa olevan älyllisen toiminnan apua ei voi syntyä ja kehittyä älyllistä elämää eikä prosesseja jotka on tehty laboratoriossa ihmisen avustamana.
 

Laboratoriossa tehdyt kokeet todistavat sen, että ilman älyllistä apua ja toimintaa ei voi syntyä älyllistä elämää ja laboratoriossa tehtyjä kokeita. Todisteet jotka on suunnattu luomista vastaan kumoutuvat ja kääntyvät itseään vastaan ja todistavat evoluutioteorian vääräksi teoriaksi. Tämä on evoluutioteorian ongelman ydin, eli sen todisteet ovat mahdottomia ja kääntyvät lopulta aina sitä itseään vastaan.
 

Tieteellinen tutkimus, joka tarvitsee älyllisen ihmisen apua ja toimintoja koittaessaan todistaa, että evoluutio on syntynyt itseohjautuvasti itse asiassa todistaa juuri luomisen todeksi ja evoluutioteorian vääräksi teoriaksi. Tieteellisen tutkimuksen pitäisi kyetä todistamaan todisteensa evoluution puolesta ilman älyllistä toimintaa, ei älyllisen toiminnan kautta. Jos koitat todistaa, että joku asia on syntynyt itseohjautuvasti ilman älyllistä apua, niin et voi silloin todistaa sitä koittamalla tehdä sen laboratoriossa. Sillä sen pitäisi pystyä kehittymään itsekseen ilman ihmisen apua, jos se kerran on syntynyt itsekseen.

Evoluutioteorian kannattaja koittaa kehitellä kaikenlaisia puolustuksia mahdottomalle teorialleen. Eräs tällainen ajatus on, että otollisten olosuhteiden tapahduttua sattuma tai itseohjautuva suunnittelu on voinut synnyttää evoluution kaltaisen kehityksen. Hän unohtaa sen, että tieteellinen laboratorio tutkimus ei todistanut prosessien syntymistä sattuman kautta tai itseohjautuvasti, vaan ihmisen älyn ja toiminnan kautta. Täten tämäkin evolutionistien teoria kumoutuu.
 

Sen sijaan tieteellinen tutkimus vahvistaa sen, että älykäs luominen on totta, sillä samoin kuin ihminen älynsä ja toimintansa kautta saa aikaan laboratoriossa tiettyjä prosesseja, niin samalla tavalla Jumala älynsä kautta on suunnitellut ja rakentanut älyllisen elämän. Tieteellinen tutkimus siis itse asiassa todistaa luomisen puolesta ja osoittaa evoluutio-opin vääräksi. Jumalaton ihminen ei näe tätä tosiasiaa, koska hän on uskonut valhetta, niin siksi hän tulkitsee tieteellisen laboratorio tutkimuksen valheellisesti.
 

Kukaan ei varmaan usko, että Mona-Lisa maalaus on syntynyt itsekseen, niin että pitkän ajan päästä maalit sinkoutuivat itsestään kankaalle ja alkoivat muodostamaan itseohjautuvasti muotokuvaa Mona-Lisasta. Kukaan ei usko, että sammakko muuttuu prinssiksi suudelman kautta. Evoluutioteoriaa voi kuvata edellä olevien esimerkkien kautta, sillä ne ovat yhtä mahdottomia kuin oppi evoluutiosta. Edellä olevat esimerkit kertovat sen kuinka epäloogista ja mahdotonta on evoluutioteorian mukainen opetus ja uskomus.
 

Laboratoriossa tehdyt kokeet ovat osoittaneet sen, että tarvitaan älyä, suunnittelua, älyllisen olennon toimintaa, että tietyt prosessit voidaan toteuttaa. Laboratoriossa tehdyt kokeet osoittavat sen, että aina tarvitaan älyä, jonka kautta tehdään mahdollisiksi tiettyjen prosessien syntyminen. Laboratoriossa tehdyt kokeet todistavat sen, että ilman älyä ei voi syntyä itseohjautuvasti sellaista älyllistä elämää mitä esimerkiksi ihminen edustaa. Kuollut aine ja materia ei kykene itseohjautuvasti synnyttämään älyllistä elämää. Raamatun sanan opettama luominen on ainoa mahdollinen selitys älyllisen elämän syntymiseen maan päälle. Jumala teki, eli loi älyllisen elämän luomalla eläimet ja ihmisen.
 

Kehitysopin mukainen tieteellinen maailmankuva on väärä ja valheellinen. Tieteellisen kehitysopin mukaisella kritiikillä ei ole painoarvoa kritiikissä kristinuskoa ja Raamatun sanaa vastaan. Raamattu ei ole sittenkään satukirja, vaan itse asiassa kehysoppia puoltavat tieteelliset teokset ovat satukirjoja. Evoluutioteoriaan uskovat ihmiset ovat syyllistyneet klassiseen virheeseen, eli siihen joka toista syyttää perusteettomasti on itse syyllinen siihen mistä toisia syyttää.
 

Proteiini. Proteiini on kaiken elämän perusaines. Se koostuu aminohapoista. On olemassa 20 välttämätöntä aminohappoa, joista yksikään ei kykene muodostamaan toisia aminohappoja. Kuinka ne onnistuivat tekemään toisensa? Yksinkertainen lysiini aminohappo ei kykene muodostumaan sattuman kautta (evoluutio). Jos yksi lysiini molekyyli muodostuu, niin sen täytyisi käydä läpi n. 1029 muuta molekyylia löytääkseen toisen lysiinin johon se voisi linkittyä.

 

Vaikka proteiini olisi muodostunut valtameressä, niin vesi olisi laimentanut ja tuhonnut proteiinin. Kemialliset aineet, joita tarvitaan proteiinin muodostumiseen olisivat kytkeytyneet toisiin kemiallisiin aineisiin valtameressä ja tuhonneet proteiinin. Barlian yliopiston tutkimusryhmä Israelissa toi esille, että tällainen komplikaatio saisi aikaan sen ettei proteiini kykenisi muodostumaan. Sen mahdollisuus olisi yksi 10157:sta. He päätyivät siihen ettei proteiineja voi koskaan muodostua sattumalta.

 

Tutkijat ihmettelevät sitä kuinka rasvahapot ovat alunperin muodostuneet. Sähköinen purkaus, metaani ja vesi voivat selittää jotakin etikkahapon ja propaanihapon kohdalla, mutta ei anna vastauksia rasvahappojen alkuperään.

 

On myös olemassa monia muita organismeja kuin proteiinit ja rasvahapot, joita ovat esimerkiksi entsyymit.  Elämä itse on myös ongelma. Kun elollinen olento kuolee, niin siinä on silti vielä proteiinit, rasvahapot, entsyymit, DNA ja kaikki muu, mutta siinä ei ole enää elämää. Miten kemiallisista aineista voisi syntyä elämää ilman suunnittelua ja älyä? Miten kuolleesta aineesta voi syntyä elämää? Tätä ei tutkijat tiedä. Raamattu kertoo, että Jumala puhalsi elämän hengen elottomaan ihmiseen, jonka Hän oli tehnyt maan tomusta. Jumala suunnitteli ja rakensi DNA-koodin sekä asetti kaikki proteiinit, rasvahapot ja entsyymit toimimaan elämän hengen vaikuttaessa ihmisessä. Kun ihminen kuolee, niin ruumiinelämä lakkaa.  Jumalan luomistyö on ainoa selitys, sille miten elämä on syntynyt maan päälle.

 

 

 

 

Kirjoituksen kaikki luvut: Evoluutioteoria
 

 

 
 

 

Petri Paavola