Etusivulle Raamatunopetuksia Anna palautetta

 

Kirjoitus on kokonaisuudessaan sivullani:
Raamatun opetus että he olisivat yhtä (yksi)
              

Rakkaat sisareni ja veljeni

 

Raamattu opettaa, että jokainen uskova ihminen, jonka Jumala on armostaan pelastanut on Jumalan lapsi. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen uskova ihminen jokaisen kirkkokunnan ja herätysliikkeen sisäpuolella sekä niiden ulkopuolella olevat uskovat ovat kaikki minulle rakkaita sisaria ja veljiä Herrassa Jeesuksessa. Emme saa uskovina halveksua ja tuomita toinen toisiamme, vaan meidän tulee rakastaa toinen toisiamme.

Totuuden sanominen eksytyksistä ja vääristä opeista ei tarkoita tuomitsemista, vaan totuuden esille tuomista sekä valheen paljastamista. Joten älkäämme koskaan sekoittako edellä olevia asioita tuomion julistamiseksi, koska siten tekemällä emme halua tehdä parannusta asioista, joista meidän tulisi tehdä parannus. Minä itse olen saanut tehdä monta kertaa elämässäni parannusta sekä korjata kurssia Jumalan tahdon mukaiseen suuntaan.

Mitä meidän uskovien tulisi nyt tehdä, että Herran Jeesuksen tahto tapahtuisi seurakunnan ykseyden suhteen? Tuon esille muutamia ajatuksia liittyen edellä olevaan kysymykseen, jonka niin usein kuulen.

Ensimmäinen asia on pitää kaikkia uskovia rakkaina sisarina ja veljinä riippumatta siitä mihin uskonsuuntaan hän kuuluu. Tämä sama ajatus koskee myös sellaisia uskovia, jotka eivät kuuluu mihinkään uskonsuuntaan myös heitä tulee pitää rakkaina sisarina ja veljinä.

Toinen asia liittyy uskonkasvuun sekä Jumalan johdatukseen. Tässä nykyisessä hajaannuksen tilassa Jumala kasvattaa ja johdattaa Herran Jeesuksen opetuslapsia. Jumalan johdatusta seurakunnan ykseyteen tapahtuu kahdella tavalla. Joitakin Jumala johdattaa erilaisiin kirkkokuntiin, herätysliikkeisiin ja uskonsuuntiin kasvattaen heitä siellä ja antaen heille opetuksen tai näyn seurakunnan ykseydestä. Kun Jumalan aikataulu on valmistunut, niin Jumalan aikataulussa ja johdatuksessa Jumala johdattaa uskovan elämään todeksi seurakunnan ykseyttä, jonka seurauksena uskova jättää hajaannuksen ja alkaa elämään seurakunta elämää todeksi Raamatun opetuksen mukaisesti. Joissakin tapauksissa Jumala antaa heti uskoontulleelle opetuksen ja näyn alkuseurakunnan mukaisesta elämästä ja hän ojentautuu heti elämään sen mukaisesti.

Kannatan sitä, että uskova Jumalan johdatuksessa menee ja sitoutuu siihen uskovien yhteyteen, johon Jumala hänet johdattaa, olkoon sitten helluntaiseurakunta tai baptistiseurakunta jne. Hajaannuksen tilassakin Jumala johdattaa meitä uskovia erilaisiin yhteyksiin. Tämän lisäksi Jumala on jo nyt yhdistämässä niitä uskovia alkuseurakunnan mukaiseen järjestykseen, jotka ymmärtävät sen, mutta tämä johdatus tulee Jumalan aikataulun mukaan. Jumala myös johdattaa niitä, jotka eivät syystä tai toisesta ymmärrä alkuseurakunnan järjestystä ja kasvattaa heitä muissa yhteyksissä, mutta senkin kasvun päämäärä on uskoa koko ajan enemmän Jumalaa sekä lopulta ymmärtää alkuseurakunnan järjestys.

On ihan Raamatullista palvella Jumalaa seurakunnassa sekä kirkkokunnissa, sillä maan päälle ei tule koskaan virheetöntä seurakuntaa, mutta se on mahdollista, että voimme saavuttaa samanlaisen ykseyden kuin mitä oli alkuseurakunnassa, sillä sekään ei ollut täydellinen, mutta se oli kuitenkin siitä huolimatta järjestäytynyt Jumalan tahdon mukaisesti ykseyden järjestykseen.

Täten tässä hajaannuksen tilassa Jumala toimii niin herätysliikkeiden uskovien kuin niiden ulkopuolella olevien uskovien kautta, sillä Jumala katsoo uskovan sydämeen, ei siihen minkä tunnustuskunnan jäsenkirja on uskovan taskussa tai siihen ettei hänellä ole minkään uskonsuunnan jäsenkirjaa taskussaan. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumala toimii herätysliikkeiden ja kirkkokuntien sisällä olevien uskovien kautta, vaikka he elävät hajaannuksen tilassa. Tämä on syytä aina muistaa.

Muista myös se, että vaikka et kuuluisi enää mihinkään kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen, niin sinäkin olet hajaannuksen kanssa tekemisissä, vaikka et kuulukaan mihinkään herätysliikkeeseen tai kirkkokuntaan. Koska me olemme Jumalan kansana hajaannuksen tilassa, niin silloin se koskettaa ihan jokaista uskovaa riippumatta siitä kuuluuko tai ei kuulu herätysliikkeisiin tai kirkkokuntiin. Tietenkin Jumalan tahto on, että me uskovina ihmisinä ojentautuisimme Raamatun opetuksen mukaisesti koskien Raamatullista seurakuntajärjestystä.

Uskovien hajaannus on pitkän ja surullisen historian kehitys ja seuraus. Meidän on turhaa syyllistää toinen toisiamme hajaannuksen tilasta, sillä me olemme oppineet elämään hajaannuksessa ja pitämään sitä Jumalan tahtona. Ymmärrän sen, että monien on vaikea ymmärtää ja nähdä se ettei nykyinen hajaannuksen tila ole Jumalan tahto. Monet uskovat ovat aitoja ja vilpittömiä ja sydämessään rakastavat Herraa Jeesusta siitäkin huolimatta, että he elävät hajaannuksessa ja hyväksyvät hajaannuksen olevan Jumalan tahto. Ongelma on vain siinä, että pitkän historiallisen kehityksen seurauksena me uskovina olemme alkaneet pitämään hajaannusta normaalina ja Jumalan tahdon mukaisena tilana, vaikka Jumala sanassaan sanoo hajaannuksen ja lahkoontumisen olevan lihan teko.

Ymmärrän myös sen huolen, että uskova joka on tottunut pitämään hajaannusta Jumalan tahdon mukaisena asiana kokee hajaannuksesta pois kutsun ja yhdistymisen ykseyden perustalle pelottavana asiana ja jopa seurakuntien hajottamisena. Kyse ei ole seurakuntien hajottamisesta, vaan kutsu ja pyrkimys päästä pois seurakunnan hajaannuksen tilasta, joka hajottaa Raamatullista uskovien yhteyttä ja ykseyttä. Se on seurakunnan hajottamista kun seurakunta (Kristuksen ruumis) pirstotaan ja hajotetaan moniin erilaisiin uskonsuuntiin erilaisine opin painotuksineen, sillä Jumala sanoo sanassaan, että seurakunnan tulee olla yksi eikä se saisi hajota erilaisiin opillisiin tunnustuskuntiin ja uskonsuuntiin (Room 12:5, 1 Kor 10:17, 1 Kor 12:12, 1 Kor 12:20).

1990-luvun puolen välin paikkeilla Herra alkoi puhumaan minulle seurakunnan ykseydestä Raamatun opetuksen mukaisesti. Muistan kuinka ensimmäiset reaktioni olivat pelko ja hämmennys ja luulin kyseessä olevan eksytys, jonka tarkoitus on hajottaa ja rikkoa seurakuntia. Ymmärrän sen jos sinulla on samanlaisia ajatuksia lukiessani kirjoitustani. En tuomitse sinua enkä ole sinulle vihainen jos koet olevasi eri mieltä kanssani, sillä ymmärrän todella hyvin sen kuinka vaikeata ja pelottavaa tämän asian ymmärtäminen voi olla. Siitäkin huolimatta vaikka emme näkisi tätä asiaa samalla tavalla niin Raamatussa on käsky rakastaa uskon sisaria ja veljiä. Tämä velvoittaa niin minua kuin sinuakin toimimaan sen mukaan mikä on Raamatun käsky ja opetus uskon sisarien ja veljien rakastamisesta.

Eräs asia meidän uskovien on syytä muistaa joka on, että meidän tulee hyväksyä toinen toisemme Jumalan lapsina ja tehdä yhteistyötä yhdessä aina sen mukaan kuinka Jumala johdattaa meitä työyhteyteen toistemme kanssa riippumatta herätysliike taustasta tai siitä kuuluuko mihinkään herätysliikkeeseen. Koska Raamatun sanan opetuksen mukaan Jumala liittää jokaisen uskovan seurakuntansa jäsenyyteen uudestisyntymisen kautta, niin meidän tulee nähdä ja ymmärtää, että todellisuudessa kuulumme Jumalan silmissä samaan seurakuntaan, vaikka käytännössä olisimmekin erilaisten herätysliikkeiden jäseniä. Tämän tähden meidän tulee tehdä hengellistä työtä yhdessä sen mukaan kuinka Jumala johdattaa meitä. Vaikka olemme uskovina hajaannuksen tilassa, niin Jumalan tahto on että olisimme yksi, niin kuin Isä ja Poika ovat yksi.

On tärkeä ymmärtää, että vain sellainen uskova voi ojentautua alkuseurakunnan mallin mukaisesti, joka on sisäistänyt ja ymmärtänyt Raamatun opetuksen seurakunnan ykseydestä sekä joka kykenee uskossa ojentautumaan sen mukaisesti. Tälle Raamatulliselle seurakunnan ykseyden perustukselle Jumala johdattaa koko ajan enemmän uskovia siitäkin huolimatta, että sitä vastustetaan. Tämä hanke menestyy ja etenee siksi koska se on Jumalan tahto ja selkeä Raamatun opetus ja Jumalan asetus koskien seurakuntaa.

On tärkeä ymmärtää, että seurakunnan ykseyden perustalle tuleva ei eroa seurakunnasta, vaan uskovien hajaannuksesta. Hajaannuksesta pois tulemisen seurauksena toteutuu Raamatullinen seurakunta elämä. On myös tärkeä ymmärtää, että hajaannuksen tilassa olevat uskovat ovat rakkaita sisaria ja veljiämme, sillä me kaikki kuulumme samaan Jumalan seurakuntaan, mutta hajaannuksen takia emme elä todeksi seurakunnan ykseyttä.

Askel seurakunnan ykseyden saavuttamiseksi ja eteenpäin menemiseksi tapahtuu silloin kun uskot sydämessäsi, että Jumalan silmissä kaikki uskovat kuuluvat samaan Jumalan seurakuntaan, vaikka olemmekin hajaannuksen tilassa. Silloin et ylenkatso niitä uskovia, jotka ovat hajaannuksen tilassa, sillä he ovat siellä opitun perinteen takia. Jos rakastat heitä totuudessa sekä kunnioitat heitä, niin he kuuntelevat sinua ja kykenevät paremmin näkemään totuuden Raamatullisesta seurakuntayhteydestä. On erittäin tärkeää pitää kaikkia uskovia rakkaina sisarina ja veljinä Herrassa Jeesuksessa.

On myös tärkeätä nähdä ja ymmärtää, että herätysliikkeiden ja kirkkokuntien sisällä olevat uskovat sekä niiden ulkopuolella olevat uskovat kuuluvat samaan seurakuntaan, vaikka elävätkin hajaannuksen tilassa. Silloin kun tämän ymmärrämme ja toisiamme rakastamme, niin voimme yhdessä päästä lähemmäksi seurakunnan ykseyttä.

Moni kysyy missä on ykseyden seurakunnan vanhimmat, koska alkuseurakunnassakin oli vanhimmat? Vastaan tähän siten, että Jumala kasvattaa ja valitsee vanhimmat ihan samalla tavalla kuin Hän teki alkuseurakunnassakin. Meidän tarvitsee vain ojentautua tässä asiassa ja Jumala ajallaan asettaa vanhemmat seurakuntaan, niin kuin tapahtui alkuseurakunnassakin. Meidän tulee myös ymmärtää se, että Raamatun mallin mukaan seurakunta oli jo olemassa ennen vanhempien asettamista. Kun Jumala ennallistaa seurakuntansa sen alkuperäiseen tilaansa, niin se tarkoittaa sitä, että ensin on oltava seurakunta ja seurakunnan muodostumisen jälkeen vasta vanhimmat asetetaan tehtäviinsä.

Seurakunnan ennallistaminen tarkoittaa sitä, että Jumala ennallistaa apostolin, profeetan, vanhimpien sekä evankelistan palvelutehtävät toimimaan niin kuin Raamattu niistä opettaa. Sitten eräs tärkeä huomio, Raamatussa ei ole sanaa alkuseurakunta ja minäkin käytän sitä tarkoittamaan Raamatun alkuperäistä seurakunta järjestystä, eli yhtä seurakuntaa yhdellä paikkakunnalla ykseyden perustuksella.

Se tulee kuitenkin koko ajan muistaa, että meidän tulee rakastaa kaikkia uskovia ihmisiä riippumatta siihen mihin herätysliikkeeseen tai kirkkokuntaan he kuuluvat tai kuuluvatko mihinkään herätysliikkeeseen ja kirkkokuntaan. Raamatun sanan opetuksen mukaan aidon ja todellisen uskovan tunnistaa siitä, että totuuden rakkauden kautta rakastaa uskovia sisariaan ja veljiään (1 Joh 4:20,21).

Edellä oleva opetus sisarien ja veljien rakastamisesta on Raamatun mukaan Jumalan käsky meille, jotka uskomme Herraan Jeesukseen. Painotan vielä sitä, että älköön kukaan taistelko sisaria ja veljiä vastaan, vaan pyrkikäämme totuuteen ja tutkikaamme, että opettaako Raamattu yhtä paikkakunnan seurakuntaa tai useita erilaisia seurakuntia erilaisine oppipainotuksineen. Tulet sitten mihin tahansa päätökseen tämän asian suhteen, niin sinun tulee pitää kaikkia sisaria ja veljiä Herrassa Jeesuksessa sinulle erityisen rakkaina.

Kun tutkimme Jumalan sanan ilmoitusta, niin huomaamme etteivät Pietari, Johannes, Paavali jne. kuuluneet mihinkään herätysliikkeeseen eivät helluntaiseurakuntaan, vapaaseurakuntaan, baptistiseurakuntaan jne. Miksi he eivät perustaneet omia herätysliikkeitään? Siksi koska heille riitti Jumalan seurakunnan jäsenyys ja lahkoontuminen, eli oman puolueen perustaminen olisi ollut lihan teko sekä Jumalan tahdon vastainen teko. Kuten näemme alkuseurakunnasta niin kirkkokunnattomuus tai jos ei ole jonkin herätysliikkeen jäsen ei ole sama asia kuin seurakunnattomuus.

Jos pidät uskovia seurakunnattomina, jotka eivät kuulu mihinkään kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen, niin samalla tuomitset kaikki alkuseurakunnan uskovat, koska yksikään heistä ei kuulunut mihinkään kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen. Muista myös se, että Jumala kelpuutti Pietarin, Johanneksen, Paavalin jne. kirjoittamaan sanomia ja opetuksia Jumalan sanaan. Jumala näkee asiat oman tahtonsa mukaisesti ja meidän tulisi ojentautua sen mukaan mikä on Jumalan tahto.

Moni sanoo, että ykseyden perustalle kokoontuva seurakunta (että he yksi olisivat) toisi vain lisää hajaannusta jo olemassa olevaan hajaannuksen tilaan. Jos katsomme asiaa ihmissilmin, niin se näyttääkin siltä, mutta kun ja jos katsomme asiaa Jumalan näkökulmasta (josta asioita pitäisi katsoa), niin asia ei näytä ollenkaan hajaannuksen lisääntymiseltä.

Otan tähän asiaa valaisevan esimerkin. Otetaan esimerkiksi sellainen paikkakunta, jossa  on uskovia luterilaisessa kirkossa, helluntaiseurakunnassa sekä vapaaseurakunnassa, eikä tällä paikkakunnalla olisi muita uskovia. Sitten joku saisi näyn sekä ymmärryksen seurakunnan ykseydestä, niin kuin Isä ja Jeesus ovat yksi. Hän alkaa puhumaan siitä muillekin, jonka seurauksena jotkut luterilaiset, helluntailaiset ja vapaaseurakuntalaiset eroavat uskonsuunnistaan  ja alkavat kokoontumaan yhtenä seurakuntana Raamatullisen ykseyden perustuksen mukaan.

Paikkakunnalla olevat luterilaiset, helluntailaiset sekä vapaaseurakuntalaiset ymmärtäisivät kyseessä olevan uusi uskonsuuntaus, joka lisää entisestään hajaannusta. Jumala näkee tämän asian siten, että ykseyden perusteella kokoontuvat uskovat toimivat, niin kuin Raamattu opettaa ja heidän ojentautumisensa kautta hajaannus voisi poistua, jos omiin uskonsuuntiinsa jääneetkin tulisivat mukaan. Jos kukaan ei tee mitään ja kaikki jäävät omiin uskonsuuntiinsa, niin silloin hajaannus jää pysyväksi.

2 Kor 5:16 Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.

Fil 2:5 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,

On todella tärkeätä pyrkiä näkemään, katsomaan ja uskomaan asioita Jumalan mielen mukaisesti, koska vain siten voimme nähdä ja ymmärtää mikä on Jumalan sanan totuus ja Jumalan tahto. Seurakunta asiaakaan ei voi ymmärtää ellei halua alistua uskomaan sitä mitä Raamattu opettaa siitä.

Olen ollut sellaisessa yhteydessä mukana, jossa pyrittiin kokoontumaan Raamatullisen ykseyden perustalle. Jouduin jättämään sen yhteyden, koska siellä ei oikeasti ymmärretty seurakunnan todellista olemusta. Tässä yhteydessä eräs alkoi tuomaan esille ettei kukaan kirkkokunnassa tai herätysliikkeessä oleva uskova kuulu todelliseen Jumalan seurakuntaan. Toin esille sen, että jokainen uudestisyntynyt uskova luterilaisessa kirkossa, helluntaiseurakunnassa, vapaaseurakunnassa, baptisteissa (jne.) sekä niiden ulkopuolella kuuluvat yhteen ja samaan Jumalan seurakuntaan, mutta he ovat kaikki erossa toisistaan hajaannuksen takia.

En voinut jäädä sellaiseen yhteyteen, joka alkoi muodostumaan ainoaksi "oikeaoppiseksi" lahkoksi, sillä jokainen uudestisyntynyt uskova on Jumalan seurakunnan jäsen. Ikävää vain on se että olemme Jumalan seurakuntana hajaannuksen tilassa.

Fil 2:
1 ¶ Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,
2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset
3 ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne
4 ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.

Raamattu opettaa, että meidän jokaisen uskovan tulee pitää toista uskovaa itseään parempana. Tämä tarkoittaa samaa asiaa kuin viljapellossa oleva vehnäsato, jossa korret ovat kasvaneet eripituisiksi, mutta ne hedelmän kypsymisen tähden kumartavat toinen toisiaan. Silloin kun toimitaan Raamatun opetuksen mukaan, niin kukaan ei nouse kenenkään yläpuolelle, vaan kaikki kunnioittavat toinen toisiaan.

Toinen toisensa parempana pitäminen (sisältäen Jumalan rakkauden sekä totuudesta kiinni pitämisen) on ainoa perustus, jonka varaan Raamatullinen ykseyden seurakunta voi syntyä. Tämä tarkoittaa myös sitä ettei kukaan meistä ole täydellinen ja voimme oppia toinen toisiltamme kun ja jos tulisimme yhteen keskenämme ykseyden perustalta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että me yhdessä kasvaisimme ja etsisimme totuutta siten että entiset helluntailaiset, luterilaiset, vapaaseurakuntalaiset, (jne.) sekä uskonsuuntien ulkopuolella olevat oppisivat toinen toisiltaan keskinäisen rakentumisen kautta.

Eräs tärkeä asia on tässä kohdin tuotava esille, joka on uskovien keskuuteen pesiytynyt katkeruus ja ylpeys. Katkeruus ja ylpeys käyvät käsikädessä, sillä katkera ihminen on hyvin usein ylpeä, joka johtaa hänet katkeroitumaan muita kohtaan. Tällaisen katkeruuden ilmentymiä ovat panettelu sekä asioiden vääristeleminen. Tämä ilmenee usein siten, että uskova oman ylpeytensä tähden loukkaantuu johonkin uskovaan ja sen seurauksena alkaa levittämään valheita tästä uskovasta. Älä koskaan usko kuulopuheita, vaan ota itse asioista selvää. Jos joku sanoo sinulle jonkun uskovan olevan esimerkiksi kiero ja valheellinen, niin älä heti usko sitä, vaan ota asiasta selvää ja tutustu tähän uskovaan ja sen jälkeen sinä saat selvyyden oliko hän oikeasti kiero ja valheellinen vai oliko hänestä kerrotut asiat sittenkin katkeran ihmisen aikaansaamia valheellisia huhuja. Katkeruus ja ylpeys estää monia ihmisiä ojentautumasta totuuden mukaisesti monessa asiassa ja se on este myös seurakunnan ykseyden yhdistymiselle.

Katkeruus ja ylpeys ovat asioita, jotka lisäävät hajaannusta uskovien keskuuteen, siksi ne ovat tuhoisa yhdistelmä uskovan sydämessä. Raamattu sanoo myös että uskovien tule pyrkiä rauhaan kaikkien kanssa sekä pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Raamattu jatkaa ajatusta että uskovien tulisi pitää huoli siitä ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä, koska monet tulevat saastutetuiksi katkeruuden kautta (Hebr 12:14,15).

Älä anna katkeruuden tuhota itseäsi, sillä ollessasi katkera vääristelet asioita ja olet tuhoamassa Jumalan tekoja ja aivoituksia. Tietenkin on mahdollista, että joku uskova on voinut (monet ovat joutuneet) joutua kokemaan väärää kohtelua uskovien taholta, mutta se ei kuitenkaan oikeuta häntä rypemään katkeruuden synnissä. Väärintekijöiden tulee tehdä parannus ja vääryyden kohteeksi joutuneen tulee varjella sydämensä katkeruudelta.

Uskovien välinen katkeruus ja ylpeys näkyy ikävällä tavalla myös siten, että eri kirkkokuntien ja herätysliikkeiden uskovat ovat toisilleen katkeria. Tällainen katkeruus johtuu usein (ei aina) sen takia, kun toinen uskova pitää toisessa kirkkokunnassa tai herätysliikkeessä olevaa vääräoppisena tai harhaoppisena, jonkin opinkohdan takia, joka voi ollakin väärä tai sitten ei ole sitä, mutta tämä toinen luulee sen olevan väärä, koska hän on itse ymmärtänyt sen asian väärin. Katkeruutta tulee myös sen takia eri herätysliikkeiden uskovien välille, kun jotakin kohdellaan väärin tai sitten hän itse toimii väärin, jonka seurauksena hän jättää herätysliikkeen ja sen jälkeen siirtyy toiseen herätysliikkeeseen.

Tällaista vihanpitoa ja katkeruutta on paljon uskovien keskuudessa, jossa uskovat ovat katkeria eri herätysliikkeessä oleville uskoville. Samoin myös kirkkokuntien ulkopuolella olevien keskuudessa on paljon katkeruutta toisia ulkopuolella olevia kohtaan. On sanomatta selvää, että tällainen toiminta on lihallista ja syntiä Jumalaa ja lähimmäisiään kohtaan. Tällaisista asioista tulisi heti viipymättä tehdä parannus sen jälkeen kun ja jos tunnistaa olevansa kiinni tällaisessa synnissä.

Muistakoon jokainen uudestisyntynyt uskova etten ole kirjoittanut tätä kirjoitustani lyömäaseeksi ketään uskovaa ihmistä vastaan, vaan siksi että tutkisimme Raamatun opetusta ja pyrkisimme elämään totuudessa sen mukaan mitä Raamattu opettaa. Uskallan myös sanoa sen, että koen voimakkaasti saaneeni Jumalalta tämän kirjoituksen sanoman. Toki sinun tulee koetella ja tutkia kirjoitukseni, että onko se Jumalasta vai puhunko minä omiani. En ole täydellinen, mutta koen kuitenkin, että minun piti kirjoittaa tämä kirjoitus. Älköön siis kukaan käyttäkö kirjoitustani lyömäaseena ketään vastaan, sillä kirjoitukseni tarkoitus on saada meidät tutkimaan ja etsimään Jumalan sanan totuutta ja Jumalan tahtoa Raamatun sanan kautta.

 

Petri Paavola