5. Paavalin opetusta
armolahjoista Korintossa 1 Kor 13
1 Kor 13:
1 ¶ Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien
kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä
vaski tai kilisevä kulkunen.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki
salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin
että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä
mitään olisi.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja
vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta,
ei se minua mitään hyödyttäisi.
4 ¶ Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei
kerskaa, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele
kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8 ¶ Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä
puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen
mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä
sen, mikä lapsen on.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta
silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin
minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti
tunnetaan.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä
on rakkaus.
Paavali opettaa
korinttolaisille tärkeätä opetusta, joka on rakkaus, kaikista suurimpana.
Vaikka puhuisimme ihmisten ja enkelien kielillä ilman rakkautta, olisimme
kuitenkin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ilman Jumalan
rakkautta ei lahjat mitään hyödytä, sillä armolahjojen käyttövoimana on
Pyhä Henki rakkauden totuudessa.
Vaikka meillä olisi
profetoimisen lahja ja tietäisimme kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja
meillä olisi kaikki usko, niin silti ilman rakkautta, emme mitään olisi.
Paavali tiesi ne ongelmat, joita Korinton seurakunnassa oli armolahjojen
käytössä, siksi hän opetti, että ilman rakkautta emme ole mitään, vaikka
olisi uskoa ja profetian lahjaa jne. Armolahja toimii vain rakkaudessa ja
kykenee sen kautta olemaan rakennukseksi seurakunnalle, muuten niistä
tulee ansiolahjoja, joilla pöyhkeillen kilpaillaan ja lyödään toinen
toisiaan. Paavali myös opetti, että kun täydellisyys tulee, niin
armolahjat katoavat, mutta rakkaus jää jäljelle. Sen tähden uskovan
painopiste ja sydän tulee olla kiinnitetty siihen mikä on pysyvää, eikä
siihen mikä tulee katoamaan.
