Uskonnollisuus uskottelee itselleen uskovansa enemmän oman sydämen puhtauden hoitamiseen kuin lähimmäisen virheiden ja vikojen etsimiseen.

1 Joh 3:7 Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.

1 Joh 4:6 Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.

On totta, että meidän uskovien tulee keskittyä oman sydämen puhtauden hoitamiseen, eli antaa Herran Jeesuksen, Hänen verensä ja totuuden sanan puhdistaa meidän sydämemme, eikä keskittyä etsimään lähimmäisten virheitä.

Onko silloin oma sydän puhdas jos nähdään asiallinen, lähimmäistä kunnioittava ja Raamatun sanaan totuuteen perustuva opetus ja ilmoitus eksytyksestä vain ja ainoastaan lähimmäisten virheiden ja vikojen etsimisenä? Uskolla ja totuudella puhdistettu sydän ei näe todellisen eksytyksen paljastamista virheiden ja vikojen etsimisenä, vaan Raamatullisena toimenpiteenä, mikä on eräs alue, joka kuuluu uskon- ja seurakuntaelämään.

Raamattu opettaa ettei kukaan ja mikään saisi eksyttää Jumalan seurakuntaa ja että se joka tuntee Jumalan tuntee myös totuuden Hengen ja eksytyksen hengen. Todelliset Jumalan voitelemat paimenet tuntevat totuuden sekä ymmärtävät eksytyksen vaanivan seurakuntaa kaiken aikaa. Totuudessa vaeltaminen pitää eksytyksen poissa seurakunnasta. Todellisen paimenen keskipiste on Herrassa Jeesuksessa ja Jumalan teoissa, mutta hän myös tiedostaa eksytyksen olemassaolon.