Uskonnollisuus uskottelee itselleen uskovansa enemmän Jumalan seurakuntaan kuin seurakunnattomuuteen.

Raamattu opettaa yhdestä seurakunnasta maailmanlaajuisesti ja paikkakunnittain. Tämä yksi seurakunta on Jumalan seurakunta, joka tarkoittaa sitä, että kaikki uskovat paikkakunnalla kuuluvat yhteen ja samaan seurakuntaan Jumalan silmissä uudestisyntymisen perusteella.

Apt 2:47 Ja kiittäin Jumalaa olivat kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi joka päivä autuaaksi tulevaisia seurakunnalle. (Biblia)

Biblian teksti on lähellä alkutekstin merkitystä, joka sanoo Herran lisänneen seurakuntaansa päivittäin niitä, jotka saivat pelastuksen. Raamatun opetuksen mukaan Herra on lisännyt jokaisen uudestisyntyneen uskovan seurakuntaansa, eli Jumalan seurakunnan jäseneksi. Raamatun opetuksen mukaan Jumalan seurakuntaan ei liitytä paperijäsenyyden kautta, koska Jumala itse lisää uudestisyntyneen uskovan Jumalan seurakunnan jäsenyyteen Pyhän Hengen osallisuuden kautta.

1 Kor 12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

Raamatun opetuksen mukaan kaikki uskovat kuuluvat yhteen ja samaan Jumalan seurakuntaan, koska Jumala on kastanut heidät Pyhässä Hengessä yhdeksi ruumiiksi, eli yhdeksi seurakunnaksi. Raamatun opetuksen mukaan ei ole olemassa seurakunnatonta uskovaa, koska kaikki uskovat kuuluvat samaan Jumalan seurakuntaan. Uskova voi kuitenkin jäädä pois seurakunnan yhteydestä jättäytymällä pois uskovien yhteydestä (seurakunnan yhteydestä), mutta silloinkaan hän ei ole seurakunnaton, vaan poissa seurakunnan yhteydestä.

Uskonnollinen ihminen uskottelee uskovansa Jumalan seurakuntaan enemmän kuin "seurakunnattomuuteen", mutta samalla hän elää hajaannuksessa jossakin uskon yhteisössä kieltäen ja vastustaen yhden Jumalan seurakunnan kokoontumista yhtenä seurakuntana paikkakunnalla. Jos ihan oikeasti uskoo Jumalan seurakuntaan, niin silloin siinä samassa tulisi rukoilla sekä tavoitella seurakunnan ykseyttä, koska Jumalan seurakunta on hajaannuksen tilassa erilaisissa uskonyhteisöissä ja niiden ulkopuolella.

Ef 4:
1 ¶ Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,
2 ¶ kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa
3 ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:
4 yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
6 yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.

Silloin kun uskovat eivät halua ojentautua Raamatulliseen yhden seurakunnan mallin mukaiseen seurakuntaelämään, niin he eivät suostu ja halua nöyryydessä, hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsiä toinen toisiaan rakkaudessa, vaan he haluavat rakentaa omaa valtakuntaansa omien sääntöjensä mukaisesti. Jumalan seurakunnan ykseys on Jumalan tahdon mukaista yhteyttä ja ikävä kyllä hajaannuksessa eläminen hajottaa ja estää Jumalan tahdon mukaisen seurakuntaelämän ykseyden toteutumista. Jumalan valitsemat paimenet pitävät kiinni Jumalan seurakunnan ykseydestä, mutta ihmisen valitsema paimen tukee hajaannusta ja vastustaa Jumalan tahdon mukaista Jumalan seurakunnan ykseyttä.

Raamatun opetus yhdestä Jumalan seurakunnan kokoontumisesta paikkakunnalla kuuluu uskon alkeisiin, siihen samaan sarjaan alkeista, johon kuuluvat yksi Jumalan Henki, yksi toivo, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste ja yksi Jumala. Jos todella uskoo Jumalan seurakuntaan, niin silloin rukoilee ja tekee jotakin sen eteen, että seurakunta voisi päästä hajaannuksesta Jumalan tahdon mukaiseen ykseyteen. Jumalan seurakunnan ykseys ei toteudu, jos jäämme tyytyväisenä hajaannukseen ja pidämme kynsin ja hampain kiinni siitä mitä olemme saavuttaneet hajaannuksen tilassa.